–

Lietuvos notarų rūmai, M. S., S. Š., D. V., V. P., J. P., D. L.-B., D. P. ja R. O. I., edustajinaan L. Butkevičius ja V. Vadapalas, advokatai,

–

Lietuvos Respublikos konkurencijos taryba, asiamiehinään M. Dumbrytė-Ožiūnienė ja Š. Keserauskas,

–

Liettuan hallitus, asiamiehinään K. Dieninis ja R. Dzikovič,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan F. Varrone, avvocato dello Stato,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Jimeno Fernándes, I. Rogalski ja A. Steiblytė,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 101 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Kyseinen pyyntö on esitetty riita-asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Lietuvos notarų rūmai (Liettuan notaariliitto, jäljempänä notaariliitto) sekä M. S., S. Š., D. V., V. P., J. P., D. L.-B., D. P. ja R. O. I., jotka ovat notaarin ammattia Liettuassa harjoittavia luonnollisia henkilöitä, ja toisaalta Lietuvos Respublikos konkurencijos taryba (Liettuan kilpailuviranomainen) ja jossa on kyse viimeksi mainitun päätöksestä määrätä notaariliitolle sakkoja Liettuan ja unionin kilpailuoikeuden rikkomisesta.

3

[SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla on toimivalta soveltaa [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklaa yksittäisissä asioissa. Toimiessaan omasta aloitteestaan tai kantelun perusteella ne voivat tässä tarkoituksessa tehdä seuraavat päätökset:

– –

– –”

4

Kyseisen asetuksen 23 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   [Euroopan] komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta:

– –

Kunkin rikkomiseen osallisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän osalta sakko on enintään kymmenen prosenttia sen edellisen tilikauden liikevaihdosta.

Jos yhteenliittymän suorittama rikkominen liittyy sen jäsenten toimintaan, sakko saa olla enintään kymmenen prosenttia sellaisten jäsenten kokonaisliikevaihtojen summasta, jotka toimivat niillä markkinoilla, joihin yhteenliittymän suorittama rikkominen vaikuttaa.

– –

4.   Jos yritysten yhteenliittymä, joka on tuomittu maksamaan sakkoa ottaen huomioon siihen kuuluvien yritysten liikevaihto, ei ole maksukykyinen, yhteenliittymän on vaadittava siihen kuuluvilta yrityksiltä osuuksia sakon maksamiseksi.

Jos kyseisiä osuuksia ei ole maksettu yhteenliittymälle komission asettamassa määräajassa, komissio voi vaatia sakon maksamista suoraan miltä tahansa yritykseltä, jonka edustajat olivat yhteenliittymän asianomaisten päätöksentekoelinten jäseniä.

Kun komissio on vaatinut toisen alakohdan mukaisesti sakon maksamista, se voi tarvittaessa sakon täysimääräisen maksamisen varmistamiseksi vaatia loppuerän maksamista keneltä tahansa yhteenliittymän niistä jäsenistä, jotka toimivat markkinoilla, joilla rikkominen tapahtui.

Komissio ei kuitenkaan voi vaatia toisen tai kolmannen alakohdan nojalla maksua yrityksiltä, jotka osoittavat, että ne eivät ole panneet täytäntöön rikkomista koskevaa yhteenliittymän päätöstä ja joko eivät ole olleet siitä tietoisia tai ovat vetäytyneet siitä aktiivisesti ennen kuin komissio alkoi tutkia asiaa.

Yksittäisen yrityksen rahallinen vastuu ei saa sakon maksussa ylittää kymmentä prosenttia sen edellisen tilikauden liikevaihdosta.”

5

Liettuan 23.3.1999 annetun kilpailulain (Lietuvos Respublikos konkurencijos istatymas) (Žin., 1999, nro 30-856), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä Liettuan kilpailulaki), 5 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kaikki sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua tai jotka rajoittavat tai voivat rajoittaa kilpailua, ovat kiellettyjä ja tekohetkestään lähtien pätemättömiä, mukaan luettuna

– –”

6

Notaarilaitoksesta 15.9.1992 annetun Liettuan tasavallan lain (Lietuvos Respublikos notariato įstatymas) (Žin., 1992, nro I-2882), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä notaarilaitoksesta annettu laki), 2 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Notaari on henkilö, jolle valtio on antanut valtuudet hoitaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä ja laillistaa siviilioikeudellisiin oikeussuhteisiin liittyviä oikeustoimia ja asiakirjoja. Notaari voi myös toimia sovittelijana siviilioikeudellisissa riita-asioissa.”

7

Kyseisen lain 6 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Liettuan tasavallan oikeusministeri vahvistaa notaarien lukumäärän, heidän toimipaikkansa ja heidän alueellisen toimivaltansa käyttämällä itse määrittämäänsä menettelyä notaarien asukkaille tarjoamien oikeudellisten palvelujen tarpeen arvioimiseksi.”

8

Kyseisen lain 8 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Liettuan tasavallan notaarit kokoontuvat notaariliitossa – –.

Kaikki notaarit ovat notaariliiton jäseniä.

Notaariliitto on oikeushenkilö.

Notaariliiton yleiskokous päättää notaariliiton perussäännöstä, ja Liettuan tasavallan oikeusministeri hyväksyy sen.”

9

Saman lain 9 §:n sanamuoto on seuraava:

”Notaariliiton pääasialliset tehtävät ovat

10

Notaarilaitoksesta annetun lain 10 §:n 7 kohdassa säädetään, että tehtäviään hoitaessaan notaariliitto toteuttaa toimenpiteitä, jotka mahdollistavat notaarien ammattikäytäntöjen yhdenmukaistamisen.

11

Kyseisen lain 11 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kuultuaan notaariliiton puheenjohtajistoa Liettuan tasavallan oikeusministeri antaa tässä laissa tarkoitetut säädökset.

Jos Liettuan tasavallan oikeusministeri katsoo, etteivät notaariliiton päätökset ole Liettuan tasavallan lainsäädännön mukaisia, hän voi nostaa kyseisten päätösten kumoamiseksi kanteen Vilniaus apygardos teismasissa [(alueellinen tuomioistuin, Vilma, Liettua)]. Kanne on nostettava kuukauden kuluessa kanteen kohteena olevan päätöksen tiedoksisaannista.”

12

Notaarilaitoksesta annetun lain 12 §:n mukaan notaarit käyttävät toimivaltuuksiaan riippumatta viranomaisten ja talousarvion osalta toimivaltaisten viranomaisten vaikutuksesta ja noudattavat ainoastaan lakia.

13

Notaarilaitoksesta annetun lain 13 §:n mukaan notaarit noudattavat toiminnassaan notaariliiton päätöksiä.

14

Notaarilaitoksesta annetun lain 19 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Notaari laskuttaa notaarin vahvistusta edellyttävien asiakirjojen laatimisesta, luonnosten laatimisesta, neuvonnasta ja teknisistä palveluista palkkion, jonka määrän (hinnat) Liettuan tasavallan oikeusministeri vahvistaa ottaen huomioon tämän lain 191 §:ssä mainitut notaarien palkkioiden määrien (hintojen) määrittämisperusteet ja toimien yhdessä Liettuan tasavallan valtiovarainministerin ja notaariliiton kanssa. Palkkioiden määrän on taattava notaarille sellaiset tulot, että hän voi olla taloudellisesti riippumaton, taata asiakkaille hyvät palveluolosuhteet, palkata henkilöstöä, jolla on tarvittava pätevyys, ja pitää teknisesti hyvin varusteltua toimistoa. – –

Asiakkaan taloudellisen tilanteen mukaan notaari voi vapauttaa tämän kokonaan tai osittain palkkioiden maksamisesta.

– –”

15

Kyseisen lain 21 §:n 1 momentissa säädetään, että notaari harjoittaa toimintaansa itsenäisesti ja on taloudellisesti riippumaton.

16

Mainitun lain 28 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Notaarin vahvistusta edellyttävän asiakirjan voi laatia kuka tahansa notaari perintöasioita lukuun ottamatta. Näissä tapauksissa Liettuan tasavallan oikeusministeri vahvistaa notaarien alueellisen toimivallan.”

17

Liettuan notaariliiton perussääntö, joka on hyväksytty 3.1.2008 annetulla Liettuan oikeusministerin asetuksella nro 1R-3 (Lietuvos Respublikos teisingumo ministro įsakymas Nr. 1R‑3) (Žin., 2008, nro 6-222) (jäljempänä Liettuan notaariliiton perussääntö), 8 §:n 1 momentissa määrätään seuraavaa:

”Kun notaariliitto hoitaa tehtäviään, sillä on seuraavat tehtävät:

– –

– –”

18

Perussäännön 10 §:n 4 kohdassa määrätään, että notaariliiton jäsenten on pantava täytäntöön muun muassa kyseisen liiton puheenjohtajiston päätökset.

19

Perussäännön 18 §:n 1 momentin sanamuoto on seuraava:

”Puheenjohtajisto on kollegiona toimiva notaariliiton johtoelin. Puheenjohtajiston kuuluu kahdeksan jäsentä, jotka notaariliiton yleiskokous nimittää (valitsee) kolmeksi vuodeksi kerrallaan.”

20

Perusäännön 19 §:ssä määrätään seuraavaa:

”1.   – – kyseessä olevien alueyhdistysten notaarien yleiskokoukset valitsevat ehdokkaan, josta on tarkoitus tulla puheenjohtajiston jäsen. – –

2.   Niiden ehdokkaiden valinta, joista on tarkoitus tulla puheenjohtajiston jäseniä, toteutetaan alueyhdistyksissä julkisella tai salaisella äänestyksellä. – –

– –

4.   Jokaisen puheenjohtajiston jäsenen on raportoitava ehdokkuuttaan ehdottaneelle alueyhdistyksen notaarien yleiskokoukselle.

– –

6.   Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat puheenjohtajiston jäseniä. Puheenjohtaja johtaa puheenjohtajistoa.”

21

Notaariliiton perussäännön 20 §:n 1 momentin mukaan puheenjohtajiston on varmistettava, että puheenjohtajiston tehtävät suoritetaan asianmukaisesti.

22

Kyseisen perussäännön 23 §:n 1 momentissa säädetään, että puheenjohtajiston päätökset tehdään yksinkertaisella enemmistöllä julkisella äänestyksellä.

23

Notaariliiton perussäännön 26 §:n 3 momentin ja 28 §:n 3 momentin mukaan notaariliiton yleiskokous valitsee kyseisen liiton puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

24

Liettuan tasavallan oikeusministeri hyväksyi 12.9.1996 annetulla Liettuan tasavallan oikeusministerin asetuksella nro 57 (įsakymas Nr. 57) (Žin., 1996, nro 87‑2075) väliaikaisen palkkiotaulukon, joka koskee notaarin palkkioita notaarin vahvistusta edellyttävien asiakirjojen laatimisesta, luonnosten laatimisesta, neuvonnasta ja teknisistä palveluista (jäljempänä väliaikainen palkkiotaulukko). Kyseisessä palkkiotaulukossa määrätään muun muassa vaihteluvälistä, jonka puitteissa notaarit voivat vahvistaa palkkionsa kiinteistöpanttioikeuden täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistamisesta, muiden vakuuksien vahvistamisesta, rasitteen, käyttö- ja tuotto-oikeuden, rakennusoikeuden ja sopimuksen, jolla vahvistetaan tietyn omaisuuden käyttöehdot, vahvistamisesta sekä kiinteistön vaihtosopimuksen vahvistamisesta.

25

Liettuan kilpailuviranomainen totesi 26.4.2018 tekemällään päätöksellä nro 2S‑2(2018), että notaariliitto ja sen puheenjohtajiston jäseninä toimineet notaarit olivat rikkoneet kilpailulain 5 §:n 1 momentin 1 kohtaa ja SEUT 101 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja määräsi niille sakkoja.

26

Liettuan kilpailuviranomainen totesi kyseisessä päätöksessä, että notaariliiton puheenjohtajisto oli 30.8.2012, 23.4.2015, 26.5.2016 ja 26.1.2017 tekemillään päätöksillä antanut säännöt, joiden tarkoituksena oli selventää notaarien seuraavista suorituksista perimien palkkioiden laskentamenetelmiä:

27

Kyseiset päätökset (jäljempänä tarkennukset) hyväksyttiin kokouksiin osallistuneiden puheenjohtajiston jäsenten yksimielisellä päätöksellä, ja ne julkaistiin notaariliiton sisäisillä verkkosivuilla.

28

Liettuan kilpailuviranomainen katsoi, että antaessaan tarkennukset pääasian kantajat olivat todellisuudessa ottaneet käyttöön menetelmän, jonka mukaisesti notaarien kyseisissä tarkennuksissa tarkoitetuista toiminnoista laskuttamien palkkioiden määrä lasketaan ja jossa kyseisten palkkioiden määrä kaikissa tapauksissa vahvistettiin väliaikaisessa palkkiotaulukossa sallitun korkeimman määrän suuruiseksi. Kilpailuviranomaisen mukaan notaareilla oli ennen tarkennusten antamista harkintavaltaa kyseisten palkkioiden laskemisessa, ja he saattoivat tietyissä tapauksissa määrittää tarkennuksissa vahvistettuja palkkioita pienemmät palkkiot.

29

Liettuan kilpailuviranomainen katsoi, että pääasian kantajat olivat välillisesti vahvistaneet kyseisten palkkioiden määrät. Se katsoi, että antaessaan tarkennukset notaariliitto, joka toimi ylimmän hallintoelimensä eli puheenjohtajiston välityksellä, ja puheenjohtajiston jäsenet olivat tehneet kilpailulain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan ja SEUT 101 artiklan 1 kohdan a alakohdan vastaisen kilpailua rajoittavan sopimuksen. Kilpailuviranomainen katsoi, että notaariliitto oli talouden toimijoiden eli notaarien muodostama yhdistys ja että tarkennuksia oli pidettävä yritysten yhteenliittymän päätöksenä, jonka hyväksymiseen osallistuivat kyseisen liiton puheenjohtajiston jäseninä olevat kahdeksan notaaria.

30

Liettuan kilpailuviranomainen myös luokitteli tarkennukset sopimuksiksi, joiden tarkoituksena oli rajoittaa notaarien välistä kilpailua, määritteli merkitykselliset markkinat notaarin vahvistusta edellyttävien asiakirjojen markkinoiksi Liettuassa ja katsoi, että rikkominen oli kestänyt 30.8.2012 alkaen ainakin 16.11.2017 saakka. Se katsoi lisäksi, että se, että Liettuan tasavallan oikeusministeri oli sallinut pääasian kantajien kyseessä olevat toimet, oli lieventävä seikka, ja alensi tämän vuoksi sakkojen määrää 5 prosentilla.

31

Pääasian kantajat nostivat Vilniaus apygardos administracinis teismasissa (Vilnan alueellinen hallintotuomioistuin, Liettua) kanteen, jossa vaadittiin tämän tuomion 25 kohdassa mainitun kilpailuviranomaisen päätöksen kumoamista. Kyseinen tuomioistuin hyväksyi kanteen 19.2.2019 antamallaan tuomiolla ja kumosi mainitun päätöksen osittain.

32

Liettuan kilpailuviranomainen valitti kyseisestä tuomiosta Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasiin (Liettuan ylin hallintotuomioistuin), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

33

Valituksensa tueksi Liettuan kilpailuviranomainen väittää, että notaarit ovat talouden toimijoita ja voivat kilpailla hinnalla eli palkkioiden määrällä väliaikaisessa palkkiotaulukossa vahvistetuissa rajoissa. Sen mukaan pääasian kantajilla ei ole oikeutta yhdenmukaistaa notaarien käytäntöjä kilpailuoikeuden vastaisella tavalla eikä kansallisessa lainsäädännössä ole aukkoa. Kilpailuviranomaisen mukaan SEUT 101 artiklaa sovelletaan pääasiassa, koska notaariliiton päätöksiä sovelletaan koko Liettuan alueella, koska notaarien palkkioita sovelletaan sekä liettualaisiin käyttäjiin että muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin, jotka käyttävät notaarien palveluja Liettuassa, ja koska Liettuaan sijoittautunut notaari voi laatia asiakirjoja talouden toimijoiden välisissä rajat ylittävissä suhteissa.

34

Pääasian kantajat väittävät, että notaari on pääasiallisesti julkisia tehtäviä hoitava toimija, asiamies tai julkinen edustaja. Notaarit kilpailevat palvelujen laadulla eikä hinnalla. Tarkennuksilla pannaan täytäntöön notaarilaitoksesta annetun lain 9 §:n 5 kohdassa ja notaariliiton perussäännön 8 §:n 1 momentin 6 ja 7 kohdassa säädetyt valtuudet, jotka notaariliitolla on notaarien ammattikäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi ja lausuntojen antamiseksi notaareille. Niillä pyritään myös korjaamaan sääntelyaukko, suojaamaan kuluttajien etuja, takaamaan yhdenvertaisen kohtelun periaate ja suhteellisuusperiaate sekä suojaamaan notaareja perusteettomalta siviilioikeudelliselta vastuulta. Liettuan tasavallan oikeusministeri oli saanut tiedon tarkennuksista, mutta hän ei ollut saattanut asiaa tuomioistuinten käsiteltäväksi saadakseen ne kumotuiksi eikä tehnyt aloitetta väliaikaisen palkkiotaulukon muuttamiseksi. Pääasian kantajat väittävät myös, ettei EUT-sopimusta voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa, koska Euroopan unionissa ei ole notaaripalvelujen yhteismarkkinoita.

35

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että unionin tuomioistuin ei ole vielä lausunut siitä, ovatko liettualaisille notaareille annettujen tehtävien kaltaiset notaarin tehtävät SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa ja ovatko kyseiset notaarit kyseisessä määräyksessä tarkoitettuja yrityksiä.

36

Kyseinen tuomioistuin pohtii, täyttääkö notaariliitolle myönnetty toimivalta yhdenmukaistaa notaarien ammattikäytäntöjä 19.2.2002 annetun tuomion Wouters ym. (C‑309/99, EU:C:2002:98) 68 kohdassa määritellyn arviointiperusteen, jonka mukaan ”jäsenvaltio huolehtii – – siitä, että päätösvalta pysyy viime kädessä jäsenvaltiolla itsellään”, tai 23.11.2017 annetun tuomion CHEZ Elektro Bulgaria ja FrontEx International (C‑427/16 ja C‑428/16, EU:C:2017:890) 46 kohdassa mainitun arviointiperusteen, jonka mukaan valtiolla on oltava tosiasiallinen valvontavalta ja viimekätinen päätösvalta.

37

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tältä osin, että Liettuan tasavallan oikeusministerillä on oikeus saattaa asia tuomioistuinten käsiteltäväksi notaariliiton mahdollisesti lainvastaisen päätöksen kumoamiseksi ja hän voi myös täydentää väliaikaista palkkiotaulukkoa ilmoittaakseen, miten notaarien palkkiot on laskettava tarkennuksissa tarkoitettujen toimintojen osalta.

38

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii myös, onko tarkennuksia pidettävä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina yritysten yhteenliittymän päätöksinä ja onko kyseistä määräystä tulkittava siten, että mainittujen tarkennusten tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai niistä seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla.

39

Siltä osin kuin pääasian kantajat väittävät, että tarkennuksilla pyritään useisiin tavoitteisiin, jotka heidän mukaansa oikeuttavat niiden antamisen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, voidaanko – kun otetaan huomioon 19.2.2002 annetun tuomion Wouters ym. (C‑309/99, EU:C:2002:98) 97 kohdassa esitetyt arviointiperusteet – kyseisiä tavoitteita pitää hyväksyttävinä, ja jos voidaan, ylittävätkö tarkennuksissa määrätyt rajoitukset sen, mikä on tarpeen mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

40

Esiin nousee lisäksi kysymys siitä, onko SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että notaareja, jotka ovat puheenjohtajiston jäseniä, voidaan pitää SEUT 101 artiklaa rikkoneina yhdistyksen jäseninä, ja voidaanko heille määrätä sakkoja heidän osallistumisestaan kyseiseen rikkomiseen.

41

Tässä tilanteessa Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

42

Pääasian kantajat väittävät, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että SEUT 101 artiklaa, jonka tulkintaa tämä pyyntö koskee, ei voida soveltaa pääasiaan ja että esitetyt kysymykset koskevat näin ollen ainoastaan Liettuan oikeuden soveltamista täysin jäsenvaltion sisäiseen tilanteeseen.

43

Tältä osin on todettava, että SEUT 101 artiklan sovellettavuutta pääasiaan koskeva problematiikka liittyy esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten asiasisältöön eikä niiden tutkittavaksi ottamiseen, joten edellisessä kohdassa mainitut pääasian kantajien väitteet on tutkittava näiden kysymysten asiasisällön tutkimisen yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2006, Manfredi ym., C‑295/04–C‑298/04, EU:C:2006:461, 30 kohta).

44

Ennakkoratkaisupyyntö voidaan näin ollen ottaa tutkittavaksi.

45

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltioon sijoittautuneita notaareja on pidettävä kyseisessä määräyksessä tarkoitettuina yrityksinä, kun he harjoittavat tietyissä tilanteissa toimintoja, joita ovat hypoteekkitransaktioiden hyväksyminen, täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistaminen, notaarin vahvistusta edellyttävien asiakirjojen vahvistaminen, kauppakirjaluonnosten laatiminen, neuvonta, teknisten palvelujen tarjoaminen ja vaihtosopimusten vahvistaminen.

46

SEUT 101 artiklan 1 kohdan mukaan sisämarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla.

47

Aluksi on huomautettava, että pääasian kantajat ja Liettuan hallitus väittävät, ettei kyseistä määräystä voida soveltaa pääasiassa, koska tarkennukset eivät voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan mainitussa määräyksessä tarkoitetulla tavalla. Notaarin vahvistusta edellyttävien asiakirjojen ja kunkin jäsenvaltion kansallisen säännöstön luonteen vuoksi notaarit eivät nimittäin voi laatia notaarin vahvistusta edellyttäviä asiakirjoja muiden jäsenvaltioiden kuin sen, johon he ovat sijoittautuneet, alueella. Näin ollen ei ole olemassa notaaripalvelujen yhteismarkkinoita, joihin tarkennukset voisivat vaikuttaa.

48

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että jotta päätös, sopimus tai menettelytapa olisi omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kaikkien objektiivisten oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella on oltava riittävän todennäköistä, että ne tosiasiallisesti tai mahdollisesti vaikuttavat jäsenvaltioiden välisiin kauppavirtoihin suoraan tai välillisesti tavalla, joka voisi haitata jäsenvaltioiden välisten yhtenäismarkkinoiden toteuttamista. Tämän lisäksi vaaditaan, ettei kyseinen vaikutus ole vähäistä (tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C‑1/12, EU:C:2013:127, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 29.6.2023, Super Bock Bebidas, C‑211/22, EU:C:2023:529, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan johtuu yleensä useista sellaisista tekijöistä yhdessä, jotka erikseen tarkasteltuina eivät välttämättä olisi ratkaisevia. Sen selvittämiseksi, vaikuttaako yritysten välinen yhteistoimintajärjestely tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, tällainen järjestely on tutkittava sen taloudellisessa ja oikeudellisessa asiayhteydessä (tuomio 24.9.2009, Erste Group Bank ym. v. komissio, C‑125/07 P, C‑133/07 P, C‑135/07 P ja C‑137/07 P, EU:C:2009:576, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yritysten välinen yhteistoimintajärjestely, joka ulottuu yhden jäsenvaltion koko alueelle, on jo luonteeltaan sellainen, että se lujittaa kansallista markkinoiden eristämistä ja haittaa näin EUT-sopimuksessa tavoiteltua taloudellista vuorovaikutusta (tuomio 19.2.2002, Wouters ym., C‑309/99, EU:C:2002:98, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 16.7.2015, ING Pensii, C‑172/14, EU:C:2015:484, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Lisäksi SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu käsite ”jäsenvaltioiden välinen kauppa” ei rajoitu tavaroiden ja palvelujen rajat ylittävään kauppaan, vaan sillä on laajempi ulottuvuus, joka kattaa kaiken rajat ylittävän taloudellisen toiminnan, sijoittautuminen toiseen jäsenvaltioon mukaan lukien (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2001, Ambulanz Glöckner, C‑475/99, EU:C:2001:577, 49 kohta).

52

Nyt käsiteltävässä asiassa on selvää, että tarkennukset ulottuvat Liettuan tasavallan koko alueelle, koska ne sitovat notaariliiton päätöksinä kaikkia kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita notaareja notaarilaitoksesta annetun lain 13 §:n ja notaariliiton perussäännön 10 §:n 4 kohdan nojalla.

53

Vaikka notaari ei lähtökohtaisesti voisikaan tarjota palveluja muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon hän on sijoittautunut, on kuitenkin niin, että yhtäältä notaarin ammattia koskee lähtökohtaisesti sijoittautumisvapaus (ks. vastaavasti tuomio 10.9.2015, komissio v. Liettua, C‑151/14, EU:C:2015:577, 48 kohta). Tarkennusten kaltaiset säännöt, jotka koskevat kyseisen ammatin harjoittamiseen liittyvää perustavanlaatuista tekijää asianomaisessa jäsenvaltiossa, voivat lähtökohtaisesti vaikuttaa merkittävästi muiden jäsenvaltioiden kansalaisten valintaan sijoittautua ensin mainittuun jäsenvaltioon harjoittaakseen kyseistä ammattia. Toisaalta on niin, kuten julkisasiamies totesi lähinnä ratkaisuehdotuksensa 52 kohdassa, että muiden jäsenvaltioiden kuin Liettuan tasavallan kansalaiset voivat käyttää viimeksi mainittuun jäsenvaltioon sijoittautuneiden notaarien palveluita.

54

Näin ollen tarkennukset, siltä osin kuin niitä on pidettävä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina yritysten välisinä sopimuksina tai yritysten yhteenliittymien päätöksinä, ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kyseisessä määräyksessä tarkoitetulla tavalla.

55

Tämän täsmennyksen jälkeen on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mainitussa määräyksessä tarkoitettuun kilpailuoikeudelliseen yrityksen käsitteeseen kuuluvat kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta (tuomio 19.2.2002, Wouters ym., C‑309/99, EU:C:2002:98, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C‑1/12, EU:C:2013:127, 35 kohta).

56

Niin ikään vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla (tuomio 19.2.2002, Wouters ym., C‑309/99, EU:C:2002:98, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C‑1/12, EU:C:2013:127, 36 kohta).

57

Notaarien osalta unionin tuomioistuin on jo todennut, että siltä osin kuin notaarit harjoittavat vapaata ammattia, joka pääasiallisena toimintanaan merkitsee useiden erillisten palvelujen suorittamista korvausta vastaan, he harjoittavat lähtökohtaisesti taloudellista toimintaa (ks. vastaavasti tuomio 26.3.1987, komissio v. Alankomaat, 235/85, EU:C:1987:161, 9 kohta ja tuomio 1.2.2017, komissio v. Unkari, C‑392/15, EU:C:2017:73, 98–101 kohta).

58

Kyseistä arviointia ei myöskään voida kyseenalaistaa tarjottujen palvelujen monitahoisuudella ja teknisyydellä eikä sillä, että ammatin harjoittaminen on säänneltyä (ks. analogisesti tuomio 19.2.2002, Wouters ym., C‑309/99, EU:C:2002:98, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C‑1/12, EU:C:2013:127, 38 kohta).

59

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pääasiassa toimittamista tiedoista ilmenee, että Liettuaan sijoittautuneet notaarit harjoittavat tehtäviään vapaan ammatin harjoittajina eivätkä julkishallinnon virkamiehinä. Notaarilaitoksesta annetun lain 19 §:ssä nimittäin säädetään, että notaari laskuttaa palkkioita notaarin vahvistusta edellyttävien asiakirjojen laatimisesta, luonnosten laatimisesta, neuvonnasta ja teknisistä palveluista. Kyseisen lain 12 §:ssä puolestaan säädetään, että notaarit käyttävät toimivaltuuksiaan riippumatta viranomaisten ja talousarvion osalta toimivaltaisten viranomaisten vaikutuksesta ja noudattavat ainoastaan lakia. Mainitun lain 21 §:n mukaan notaari hoitaa tehtäviään itsenäisesti ja on taloudellisesti riippumaton.

60

Pääasian kantajat ja Liettuan hallitus väittävät kuitenkin lähinnä, että liettualaiset notaarit eivät harjoita taloudellista toimintaa, koska he osallistuvat julkisten tehtävien hoitamiseen.

61

Tältä osin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että toiminta, joka on osa julkiselle vallalle kuuluvien toimivaltuuksien käyttöä, ei ole taloudellista toimintaa, joka oikeuttaisi EUT-sopimuksen kilpailua koskevien määräysten soveltamisen (tuomio 12.7.2012, Compass-Datenbank, C‑138/11, EU:C:2012:449, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 6.5.2021, Analisi G. Caracciolo, C‑142/20, EU:C:2021:368, 56 kohta).

62

Se, että yksiköllä on osaa toiminnastaan harjoittaessaan julkiselle vallalle kuuluvia toimivaltuuksia, ei kuitenkaan yksinään estä pitämästä sitä kilpailuoikeudessa tarkoitettuna yrityksenä sen luonteeltaan taloudellisten toimintojen osalta, kunhan viimeksi mainittu toiminta voidaan erottaa julkiselle vallalle kuuluvien toimivaltuuksien käytöstä (ks. vastaavasti tuomio 12.7.2012, Compass-Datenbank, C‑138/11, EU:C:2012:449, 37 ja 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 24.3.2022, GVN v. komissio, C‑666/20 P, EU:C:2022:225, 71 kohta).

63

Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu, tarkennuksissa tarkoitetut notaarin toiminnot, joita ovat hypoteekkitransaktioiden hyväksyminen ja täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistaminen, notaarin vahvistusta edellyttävien asiakirjojen vahvistaminen, luonnosten laatiminen, neuvonta, teknisten palvelujen tarjoaminen ja vaihtosopimusten vahvistaminen, eivät tietyissä tilanteissa liity julkiselle vallalle kuuluvien toimivaltuuksien käyttöön.

64

Tältä osin unionin tuomioistuin on jo todennut lähinnä, että suoraan ja nimenomaisesti julkisen vallan käyttöön ei liity notaarin toiminta, joka koskee sellaisten asiakirjojen vahvistamista, joista käyvät ilmi asianomaisten vapaasti tekemät yksipuoliset sitoumukset tai sopimukset (ks. vastaavasti tuomio 1.2.2017, komissio v. Unkari, C‑392/15, EU:C:2017:73, 119 ja 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), kiinteistöpanttioikeuksien perustaminen (tuomio 24.5.2011, komissio v. Ranska, C‑50/08, EU:C:2011:335, 97 kohta), pelkkä täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistaminen (ks. vastaavasti tuomio 1.2.2017, komissio v. Unkari, C‑392/15, EU:C:2017:73, 125–127 kohta) eikä kauppakirjaluonnosten laatiminen, neuvonta ja notaarien tekniset palvelut (ks. vastaavasti tuomio 1.12.2011, komissio v. Alankomaat, C‑157/09, EU:C:2011:794, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

Unionin tuomioistuimelle toimitetuista tiedoista ei myöskään ilmene, että tarkennuksissa tarkoitetut notaarin toiminnot liittyisivät erottamattomasti muihin toimintoihin, jotka merkitsisivät julkiselle vallalle kuuluvien toimivaltuuksien käyttöä.

66

Kuten unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, Liettuaan sijoittautuneet notaarit harjoittavat alueellisen toimivaltansa rajoissa suurta osaa toiminnoistaan kilpailuolosuhteissa, koska notaarilaitoksesta annetun lain 28 §:n 1 momentissa säädetään tältä osin, että notaarin vahvistusta edellyttävän asiakirjan voi laatia kuka tahansa notaari perintöasioita lukuun ottamatta. Kyseinen seikka ei kuitenkaan ole ominainen julkisen vallan käytölle (ks. vastaavasti tuomio 10.9.2015, komissio v. Liettua, C‑151/14, EU:C:2015:577, 74 kohta).

67

Tästä seuraa, että jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita notaareja on pidettävä SEUT 101 artiklassa tarkoitettuina yrityksinä, kun he harjoittavat tarkennuksissa tarkoitetun kaltaisia toimintoja.

68

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että SEUT 101 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioon sijoittautuneita notaareja on pidettävä kyseisessä määräyksessä tarkoitettuina yrityksinä, kun he harjoittavat tietyissä tilanteissa toimintoja, joita ovat hypoteekkitransaktioiden hyväksyminen, täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistaminen, notaarin vahvistusta edellyttävien asiakirjojen vahvistaminen, kauppakirjaluonnosten laatiminen, neuvonta, teknisten palvelujen tarjoaminen ja vaihtosopimusten vahvistaminen, siltä osin kuin nämä toiminnot eivät liity julkiselle vallalle kuuluvien toimivaltuuksien käyttöön.

69

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 101 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sääntöjä, joilla yhdenmukaistetaan tapa, jolla tietyn jäsenvaltion notaarit laskevat tiettyjen toimintojensa suorittamisesta laskuttamiensa palkkioiden määrän, ja jotka notaariliiton kaltainen ammatillinen järjestö on antanut, on pidettävä kyseisessä määräyksessä tarkoitettuina yritysten yhteenliittymän päätöksinä.

70

Tältä osin on ensiksi tarkastettava, onko ammatillista järjestöä, kun se antaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia sääntöjä, pidettävä yritysten yhteenliittymänä vai päinvastoin viranomaisena sen vuoksi, että sen toiminta liittyy julkiselle vallalle kuuluvien toimivaltuuksien käyttöön (ks. vastaavasti tuomio 19.2.2002, Wouters ym., C‑309/99, EU:C:2002:98, 56 ja 57 kohta ja tuomio 18.7.2013, Consiglio Nazionale dei Geologi, C‑136/12, EU:C:2013:489, 42 kohta).

71

Unionin tuomioistuin on katsonut, että ammatillinen järjestö, jolla on sääntelyvaltaa mutta joka ei käytä julkiselle vallalle tyypillisesti kuuluvia toimivaltuuksia vaan toimii sellaisen ammatin sääntelyelimenä, jonka harjoittaminen on lisäksi taloudellista toimintaa, ei voi välttyä kilpailusääntöjen soveltamiselta (ks. vastaavasti tuomio 19.2.2002, Wouters ym., C‑309/99, EU:C:2002:98, 58 ja 59 kohta ja tuomio 18.7.2013, Consiglio Nazionale dei Geologi, C‑136/12, EU:C:2013:489, 44 kohta).

72

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että myös muita seikkoja, jotka koskevat muun muassa kyseessä olevan ammatillisen järjestön johtoelinten kokoonpanoa, sen toimintatapaa, sen suhteita julkiseen valtaan sekä sen sääntely- tai päätöksentekovallan rajoja, otetaan huomioon ratkaistaessa sitä, onko tällaista järjestöä pidettävä SEUT 101 artiklassa tarkoitettuna yritysten yhteenliittymänä vai viranomaisena.

73

Unionin tuomioistuin on luokitellut ammatilliset järjestöt ”yritysten yhteenliittymiksi” ottaen huomioon muun muassa sen seikan, että kyseisten järjestöjen johtoelimet koostuivat yksinomaan ammattikunnan edustajista, jotka ammattikunnan jäsenet olivat valinneet, eivätkä kansalliset viranomaiset voineet puuttua tähän nimeämiseen (ks. vastaavasti tuomio 19.2.2002, Wouters ym., C‑309/99, EU:C:2002:98, 61 kohta ja tuomio 18.7.2013, Consiglio Nazionale dei Geologi, C‑136/12, EU:C:2013:489, 43 kohta).

74

Unionin tuomioistuin on ottanut huomioon myös sen, ettei valtio osallistunut ratkaisevasti johtoelinten päätöksentekoon (ks. vastaavasti tuomio 4.9.2014, API ym., C‑184/13–C‑187/13, C‑194/13, C‑195/13 ja C‑208/13, EU:C:2014:2147, 33 ja 41 kohta).

75

Unionin tuomioistuin on myös ottanut huomioon sen, että kyseessä olevalle järjestölle tai yksikölle annettuun sääntely- tai päätöksentekovaltaan ei ollut liitetty sellaisia yleistä etua koskevia ehtoja tai kriteerejä, joita sen olisi pitänyt noudattaa toteuttaessaan toimiaan, ja että tämä järjestö tai yksikkö ei toiminut valtion tosiasiallisen valvonnan ja viimekätisen päätösvallan alaisena (ks. vastaavasti tuomio 19.2.2002, Wouters ym., C‑309/99, EU:C:2002:98, 62 ja 68 kohta; tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C‑1/12, EU:C:2013:127, 49, 54 ja 55 kohta ja tuomio 23.11.2017, CHEZ Elektro Bulgaria ja FrontEx International, C‑427/16 ja C‑428/16, EU:C:2017:890, 49 kohta.)

76

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pääasiasta toimittamista tiedoista ilmenee, että notaarilaitoksesta annetun lain 8 §:n mukaisesti kaikki Liettuan notaarit kokoontuvat notaariliitossa ja ovat sen jäseniä. Kyseisen lain 9 §:ssä säädettyihin notaariliiton pääasiallisiin tehtäviin kuuluvat muun muassa notaarien toiminnan koordinointi, notaarien pätevyyden kehittäminen, notaarien etujen puolustaminen ja ajaminen julkisissa ja hallinnollisissa viranomaisissa, notaarien ammattikäytäntöjen yhdenmukaistaminen ja sen valvominen, miten notaarit hoitavat tehtäviään ja noudattavat ammattietiikan vaatimuksia.

77

Lisäksi notaariliiton perussäännön 18 ja 19 §:n mukaan puheenjohtajisto, joka on kyseisen liiton kollegiaalinen johtoelin, koostuu kahdeksasta jäsenestä, jotka notaariliiton yleiskokous nimittää notaarikokousten valitsemien ehdokkaiden keskuudesta, ja kyseisen elimen päätökset tehdään kyseisen perussäännön 23 §:n mukaan yksinkertaisella enemmistöllä julkisella äänestyksellä.

78

Jos Liettuan tasavallan oikeusministeri katsoo, etteivät notaariliiton päätökset ole Liettuan tasavallan lainsäädännön mukaisia, se voi notaarilaitoksesta annetun lain 11 §:n nojalla nostaa kyseisten päätösten kumoamiseksi kanteen Vilniaus apygardos teismasissa (Vilnan alueellinen tuomioistuin).

79

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ilmenee näin ollen, että notaariliitolla on notaarin ammattia Liettuassa sääntelevän organisaation ominaispiirteet ja että sen johtoelin eli puheenjohtajisto koostuu yksinomaan tämän ammatin harjoittajista, jotka valitsevat vain toiset notaarit, eikä Liettuan valtio näytä osallistuvan mainittujen jäsenten nimittämiseen eikä puheenjohtajiston päätösten tekemiseen.

80

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei myöskään ole viitannut mihinkään säännökseen, jossa määriteltäisiin riittävän täsmällisesti ne yleistä etua koskevat edellytykset tai kriteerit, joilla taattaisiin se, että notaariliitto ja sen puheenjohtajisto toimivat tosiasiallisesti yleisen edun mukaisesti, kun ne käyttävät päätösvaltaansa.

81

Myöskään pelkästään se seikka, että Liettuan tuomioistuimet voivat tutkia notaariliiton päätösten laillisuuden, ei merkitse sitä, että liitto toimisi valtion tosiasiallisen valvonnan alaisena (ks. analogisesti tuomio 23.11.2017, CHEZ Elektro Bulgaria ja FrontEx International, C‑427/16 ja C‑428/16, EU:C:2017:890, 48 ja 49 kohta).

82

Näin ollen notaariliiton kaltaista ammatillista järjestöä on pidettävä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yritysten yhteenliittymänä eikä viranomaisena.

83

Toiseksi siitä, muodostavatko tarkennukset SEUT 101 artiklassa tarkoitetun yritysten yhteenliittymän päätöksen, on todettava, että unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että tarkennukset, joilla pyritään yhdenmukaistamaan tapa, jolla notaarit laskevat tiettyjen toimintojensa suorittamisesta laskuttamiensa palkkioiden määrän, sitovat notaareja, kuten tämän tuomion 52 kohdassa muistutetaan, notaarilaitoksesta annetun lain 13 §:n ja notaariliiton perussäännön 10 §:n 4 kohdan nojalla.

84

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 101 artiklassa tarkoitettuja yritysten yhteenliittymien päätöksiä ovat päätökset, jotka ilmentävät tietyn ammattikunnan jäsenten edustajien tahtoa saada jäsenet toimimaan tietyllä tavalla taloudellisen toimintansa yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 19.2.2002, Wouters ym., C‑309/99, EU:C:2002:98, 64 kohta).

85

Koska lisäksi on todettu, että hintasuositusta, olipa se oikeudelliselta luonteeltaan millainen tahansa, voidaan pitää SEUT 101 artiklassa tarkoitettuna päätöksenä (tuomio 18.7.2013, Consiglio Nazionale dei Geologi, C‑136/12, EU:C:2013:489, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), hintojen vahvistamista sitovalla toimella on sitä suuremmalla syyllä pidettävä tällaisena päätöksenä (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, Consiglio Nazionale dei Geologi, C‑136/12, EU:C:2013:489, 47 kohta).

86

Tästä seuraa, että tarkennusten kaltaisia sääntöjä on pidettävä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina yritysten yhteenliittymän päätöksinä.

87

Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että SEUT 101 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että säännöt, joilla yhdenmukaistetaan tapa, jolla tietyn jäsenvaltion notaarit laskevat tiettyjen toimintojensa suorittamisesta laskuttamiensa palkkioiden määrän, ja jotka tämän jäsenvaltion notaariliiton kaltainen ammatillinen järjestö on antanut, muodostavat kyseisessä määräyksessä tarkoitetun yritysten yhteenliittymän päätöksen.

88

Kolmannella, neljännellä, viidennellä ja kuudennella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko SEUT 101 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että yritysten yhteenliittymän päätökset, joilla yhdenmukaistetaan tapa, jolla notaarit laskevat tiettyjen toimintojensa suorittamisesta laskuttamiensa palkkioiden määrän, ovat kyseisessä määräyksessä kiellettyjä kilpailunrajoituksia.

89

Aluksi on huomautettava, että SEUT 267 artiklassa, joka perustuu kansallisten tuomioistuimien ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, tarkoitetussa menettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävä rajoittuu niiden unionin oikeuden säännösten ja määräysten, joita ennakkoratkaisupyyntö koskee, eli nyt käsiteltävässä asiassa SEUT 101 artiklan 1 kohdan, tulkintaan. Siten ei ole unionin tuomioistuimen vaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä arvioida lopullisesti, onko – kun otetaan huomioon kaikki pääasian tilanteen tunnusomaiset merkitykselliset seikat ja sen oikeudellinen ja taloudellinen asiayhteys – kyseessä olevan sopimuksen tarkoituksena kilpailun rajoittaminen ja/tai vaikutuksena kilpailun rajoittuminen (ks. vastaavasti tuomio 18.11.2021, Visma Enterprise, C‑306/20, EU:C:2021:935, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

90

Unionin tuomioistuin voi kuitenkin ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään tehdä sen käytettävissä olevien asiakirja-aineistoon sisältyvien seikkojen perusteella täsmennyksiä ohjatakseen ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta tulkinnassaan, jotta tämä voi ratkaista oikeusriidan (tuomio 18.11.2021, Visma Enterprise, C‑306/20, EU:C:2021:935, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

91

Aluksi on muistutettava siitä, että kuuluakseen tämän kiellon piiriin yritysten yhteenliittymän päätöksen on oltava sellainen, että sen ”tarkoituksena” on estää, rajoittaa tai vääristää tuntuvasti kilpailua sisämarkkinoilla tai siitä ”seuraa”, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy tuntuvasti sisämarkkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 18.11.2021, Visma Enterprise, C‑306/20, EU:C:2021:935, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92

Vakiintuneen, 30.6.1966 annettuun tuomioon LTM (56/65, EU:C:1966:38) perustuvan oikeuskäytännön mukaan tämän edellytyksen vaihtoehtoisuus, joka osoitetaan konjunktiolla ”tai”, johtaa siihen, että on tarkasteltava ensiksi yritysten yhteenliittymän päätöksen tarkoitusta (ks. vastaavasti tuomio 18.11.2021, Visma Enterprise, C‑306/20, EU:C:2021:935, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

93

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä näet ilmenee, että tietyntyyppiset yritysten väliset toiminnan yhteensovittamiset ilmentävät siinä määrin riittävää vahingollisuutta kilpailulle, jotta ne voidaan luonnehtia tarkoitukseen perustuvaksi rajoitukseksi, joten niiden vaikutusten tutkiminen ei ole tarpeen. Kyseinen oikeuskäytäntö liittyy siihen, että tiettyjen yritysten välisen toiminnan yhteensovittamisen muotojen voidaan katsoa olevan jo luonteensa puolesta kilpailun moitteetonta toimintaa haittaavia (tuomio 18.11.2021, Visma Enterprise, C‑306/20, EU:C:2021:935, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94

Tästä on näin ollen vakiintuneesti katsottu, että tietyn kollusiivisen käyttäytymisen, kuten sen, että hintoja vahvistetaan horisontaalisesti, voidaan katsoa olevan siinä määrin omiaan johtamaan haitallisiin vaikutuksiin erityisesti tavaroiden ja palvelujen hinnan, määrän tai laadun kannalta, että voidaan katsoa, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi ei ole tarpeen osoittaa, että kyseisellä käyttäytymisellä on konkreettisia vaikutuksia markkinoilla. Kokemus nimittäin osoittaa, että mainitunlainen käyttäytyminen johtaa tuotannon vähentämiseen ja hintojen korotuksiin, mikä taas johtaa resurssien huonoon jakautumiseen, mistä erityisesti kuluttajat kärsivät (tuomio 2.4.2020, Budapest Bank ym., C‑228/18, EU:C:2020:265, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista tiedoista ilmenee, että tarkennuksissa vahvistetaan notaarien palkkioiden määrän laskentamekanismi, jonka mukaan notaarien on näissä tarkennuksissa tarkoitettujen toimintojen osalta käytettävä Liettuan tasavallan oikeusministerin vahvistamassa väliaikaisessa palkkiotaulukossa vahvistetun hintojen vaihteluvälin korkeinta hintaa. Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu, on näin ollen katsottava, että nämä tarkennukset johtavat nimenomaan kyseessä olevien palvelujen hintojen horisontaaliseen vahvistamiseen.

96

Tarkennusten kaltaisia päätöksiä on näin ollen pidettävä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena.

97

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä tosin ilmenee, että kaikki yritysten väliset sopimukset tai yritysten yhteenliittymän päätökset, jotka rajoittavat sopimuspuolina olevien yritysten tai yritysten, joiden on noudatettava tällaista päätöstä, toimintavapautta, eivät välttämättä kuulu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon piiriin. Sen taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden, johon tietyt kyseisistä sopimuksista ja tietyt kyseisistä päätöksistä kuuluvat, tarkastelun perusteella saatetaan todeta ensinnäkin, että ne voidaan perustella yhdellä tai useammalla yleisen edun mukaisella hyväksyttävällä tavoitteella, joka ei sellaisenaan ole kilpailunvastainen, toiseksi, että konkreettiset keinot, joihin näiden tavoitteiden toteuttamiseksi turvaudutaan, ovat todella tarpeen tätä varten, ja kolmanneksi, että vaikka osoittautuisi, että näiden keinojen luontaisena seurauksena on kilpailun rajoittuminen tai vääristyminen vähintään potentiaalisesti, tämä luontainen seuraus ei mene pidemmälle kuin on tarpeen erityisesti poistamalla kaiken kilpailun. Kyseistä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa erityisesti silloin, kun on kyse ammatillisen yhdistyksen tai urheiluyhdistyksen kaltaisen yhteenliittymän sopimuksista tai päätöksistä, jotka ovat sääntöjen muodossa, tiettyjen eettisten tai ammattieettisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja laajemmin ammattitoiminnan harjoittamisen sääntelemiseksi, jos kyseinen yhteenliittymä osoittaa, että edellä mainitut edellytykset täyttyvät (tuomio 21.12.2023, Royal Antwerp Football Club, C‑680/21, EU:C:2023:1010, 113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

98

Mainittua oikeuskäytäntöä ei kuitenkaan voida soveltaa silloin, kun on kyse menettelytavoista, jotka eivät rajoitu siihen, että niiden luontaisena seurauksena on vähintään potentiaalisesti kilpailun rajoittuminen, kun tiettyjen yritysten toimintavapautta rajoitetaan, vaan ne ovat kilpailun kannalta siinä määrin vahingollisia, että voidaan katsoa, että jopa niiden ”tarkoituksena” on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen. Näin ollen ainoastaan siinä tapauksessa, että tietyssä yksittäistapauksessa kyseessä olevan menettelytavan tutkinnan päätteeksi ilmenee, että kyseisellä käyttäytymisellä ei ole tarkoitus estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua, on seuraavaksi määritettävä, voiko se kuulua tämän oikeuskäytännön soveltamisalaan (tuomio 21.12.2023, Royal Antwerp Football Club, C‑680/21, EU:C:2023:1010, 115 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

99

Siltä osin kuin kyse on menettelytavoista, joiden tarkoituksena on estää kilpailu taikka rajoittaa tai vääristää sitä, niille voidaan siis myöntää poikkeus SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätystä kiellosta yksinomaan SEUT 101 artiklan 3 kohdan nojalla ja edellyttäen, että kaikki kyseisessä määräyksessä asetetut edellytykset täyttyvät (tuomio 21.12.2023, Royal Antwerp Football Club, C‑680/21, EU:C:2023:1010, 116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

100

Tältä osin unionin tuomioistuin on jo todennut, että SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeuksen soveltaminen edellyttää saman määräyksen mukaan neljän kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä. Nämä edellytykset muodostuvat ensinnäkin siitä, että kyseessä olevan yhteistoimintajärjestelyn on osaltaan tehostettava kyseessä olevien tavaroiden tai palveluiden tuotantoa tai jakelua taikka edistettävä teknistä tai taloudellista kehitystä, toiseksi siitä, että kuluttajille jätetään kohtuullinen osuus näin saatavasta hyödystä, kolmanneksi siitä, että asianomaisille yrityksille ei saa asettaa rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä, ja neljänneksi siitä, että näille yrityksille ei saa antaa mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tavaroita tai palveluita (tuomio 23.1.2018, F. Hoffmann-La Roche ym., C‑179/16, EU:C:2018:25, 97 kohta).

101

Nyt käsiteltävässä asiassa pääasian kantajat ja Liettuan hallitus väittävät lähinnä, että tarkennuksilla pyritään tämän tuomion 97 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuihin hyväksyttäviin tavoitteisiin. Niillä pyritään nimittäin turvaamaan yhdenvertaisen kohtelun periaate ja suhteellisuusperiaate sekä suojelemaan notaareja perusteettomalta siviilioikeudelliselta vastuulta yhdenmukaistamalla notaarin ammattikäytäntöjä ja täyttämällä lainsäädännöllinen tyhjiö. Lisäksi tarkennuksilla pyritään suojaamaan notaaripalvelujen käyttäjien etuja, koska sellaisten palkkioiden laskuttaminen, jotka ovat korkeimmat niistä palkkioista, jotka on väliaikaisessa palkkiotaulukossa sallittu arvoltaan tuntemattomiin omaisuuseriin kohdistuvien vakuuksien vahvistamiselle, myötävaikuttaa siihen, että henkilöt ovat vähemmän halukkaita asettamaan vakuutta omaisuudelle, jonka arvoa ei ole määritetty.

102

Koska tarkennusten kaltaisia päätöksiä on pidettävä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, kuten tämän tuomion 96 kohdasta ilmenee, niitä ei missään tapauksessa voida oikeuttaa tämän tuomion edellisessä kohdassa tarkoitetuilla tavoitteilla.

103

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei myöskään ilmene, että pääasian kantajat olisivat vedonneet SEUT 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamiseen.

104

Tarkennusten kaltaisia päätöksiä on näin ollen pidettävä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa kiellettyinä tarkoitukseen perustuvina kilpailunrajoituksina.

105

Edellä esitetyn perusteella kolmanteen, neljänteen, viidenteen ja kuudenteen kysymykseen on vastattava, että SEUT 101 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että yritysten yhteenliittymän päätökset, joilla yhdenmukaistetaan tapa, jolla notaarit laskevat tiettyjen toimintojensa suorittamisesta laskuttamiensa palkkioiden määrän, ovat kyseisessä määräyksessä kiellettyjä tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia.

106

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee seitsemännellä kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallinen kilpailuviranomainen määrää kyseisen määräyksen rikkomisesta sakon kilpailusääntöjä rikkovan päätöksen tehneelle yritysten yhteenliittymälle sekä samasta rikkomisesta yksilölliset sakot kyseisen päätöksen tehneen yhteenliittymän johtoelimen jäsenyrityksille.

107

Aluksi on todettava, että asetuksen N:o 1/2003 5 artiklassa säädetään, että jäsenvaltion kilpailuviranomainen, jolla on toimivalta soveltaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa, voi määrätä sakkoja, uhkasakkoja taikka muita kansallisessa oikeudessa säädettyjä seuraamuksia.

108

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tapauksessa, jossa SEUT 101 artiklan rikkominen on todettu, kansallisten kilpailuviranomaisten on lähtökohtaisesti määrättävä rikkomiseen syyllistyneelle sakko. Jotta varmistettaisiin kyseisen määräyksen soveltaminen tehokkaasti yleisen edun mukaisesti, on tärkeää, että kansalliset kilpailuviranomaiset päättävät vain poikkeuksellisesti luopua sakon määräämisestä silloin, kun yritys on rikkonut mainittua määräystä tahallaan tai tuottamuksesta (ks. vastaavasti tuomio 18.6.2013, Schenker & Co. ym., C‑681/11, EU:C:2013:404, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 22.3.2022, Nordzucker ym., C‑151/20, EU:C:2022:203, 64 kohta).

109

Tässä yhteydessä on muistutettava ensinnäkin, että unionin kilpailusääntöjen ja erityisesti SEUT 101 artiklan 1 kohdan tehokkuus edellyttää muun muassa näiden sääntöjen rikkomisesta määrättävien seuraamusten varoittavan vaikutuksen varmistamista (ks. vastaavasti tuomio 18.12.2008, Coop de France bétail et viande ym. v. komissio, C‑101/07 P ja C‑110/07 P, EU:C:2008:741, 98 kohta ja tuomio 19.3.2009, Archer Daniels Midland v. komissio, C‑510/06 P, EU:C:2009:166, 149 kohta).

110

Sakoilla, jotka määrätään SEUT 101 artiklan rikkomisista, on tarkoitus sekä rangaista asianomaisia yrityksiä lainvastaisesta käyttäytymisestä että estää asianomaisia yrityksiä ja muita talouden toimijoita rikkomasta unionin oikeuden kilpailusääntöjä tulevaisuudessa (ks. vastaavasti tuomio 17.6.2010, Lafarge v. komissio, C‑413/08 P, EU:C:2010:346, 102 kohta; tuomio 26.9.2013, Alliance One International v. komissio, C‑668/11 P, EU:C:2013:614, 62 kohta ja tuomio 4.9.2014, YKK ym. v. komissio, C‑408/12 P, EU:C:2014:2153, 84 kohta). Varoittavaan vaikutukseen pyrkiminen ei myöskään koske vain yrityksiä, joita sakkojen määräämisestä tehty päätös nimenomaisesti koskee, sillä myös yritykset, jotka ovat samankokoisia ja joilla on vastaavat resurssit, on saatava pidättymään osallistumisesta samankaltaisiin unionin oikeuden kilpailusääntöjen rikkomisiin (tuomio 5.12.2013, Caffaro v. komissio, C‑447/11 P, EU:C:2013:797, 37 kohta).

111

Toiseksi on muistutettava, että kansallisten kilpailuviranomaisten on myös varmistettava, että sakot, jotka ne määräävät unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta, ovat oikeassa suhteessa rikkomisen luonteeseen nähden (ks. vastaavasti tuomio 3.4.2019, Powszechny Zakład Ubezpieczeń na Życie, C‑617/17, EU:C:2019:283, 38 kohta).

112

Edellä esitetystä seuraa, että jos SEUT 101 artiklaa on todettu rikotun, kansallisten kilpailuviranomaisten on lähtökohtaisesti määrättävä rikkomiseen syyllistyneelle sakko, joka on riittävän varoittava ja oikeasuhteinen.

113

Siltä osin kuin on kyse sen yksikön määrittämisestä, jonka on katsottava rikkoneen SEUT 101 artiklassa määrättyä kieltoa, kyseisen artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, että perussopimusten laatijat ovat päättäneet käyttää yrityksen ja yritysten yhteenliittymän käsitteitä yksilöidäkseen sen, joka on rikkonut kyseisessä määräyksessä vahvistettua kieltoa (ks. vastaavasti tuomio 14.3.2019, Skanska Industrial Solutions ym., C‑724/17, EU:C:2019:204, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

114

Kun yksikkö rikkoo kilpailusääntöjä, sen asiana on yksilöllisen vastuun periaatteen mukaisesti vastata kyseisestä rikkomisesta (ks. vastaavasti tuomio 11.12.2007, ETI ym., C‑280/06, EU:C:2007:775, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym., C‑377/20, EU:C:2022:379, 106 kohta).

115

Koska SEUT 101 artiklan 1 kohdassa kielletään muun muassa ”yritysten yhteenliittymien päätökset”, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla, on katsottava, että notaariliiton kaltainen yritysten yhteenliittymä voi sellaisenaan olla kyseisen määräyksen rikkomiseen syyllistynyt taho.

116

Pääasiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Liettuan kilpailuviranomaisen toteama SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkominen muodostuu tarkennusten, jotka ovat notaariliiton puheenjohtajiston päätöksiä, antamisesta. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista tiedoista ja erityisesti pääasian kantajien ja Liettuan hallituksen vastauksena unionin tuomioistuimen istunnossa esittämiin kysymyksiin esittämistä täsmennyksistä ilmenee, että puheenjohtajiston, joka on notaariliiton perussäännön 18 §:n 1 momentin mukaan sen johtoelin, päätökset sitovat notaariliittoa, joten näitä päätöksiä on pidettävä notaariliiton itsensä päätöksinä.

117

Lisäksi pääasian kantajat ja Liettuan hallitus täsmensivät istunnossa myös, että sen enempää puheenjohtajiston kuin sen yksittäisten jäsentenkään ei voida katsoa olevan vastuussa mainituista päätöksistä, koska päätökset ovat yksinomaan notaariliiton vastuulla.

118

Tästä seuraa, että jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu, notaariliittoa on pidettävä kilpailuviranomaisen pääasiassa toteamaan rikkomiseen syyllistyneenä tahona.

119

Notaarit, jotka muodostavat notaariliiton puheenjohtajiston, ovat tarkennukset antamalla toimineet yksinomaan sen jäseninä. Erityisesti on todettava, että unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei ilmene, että kyseiset notaarit olisivat osallistuneet todettuun rikkomiseen muulla tavoin.

120

Lisäksi Liettuan kilpailuviranomainen täsmensi istunnossa lähinnä, että se ei ollut määrännyt yksilöllisiä sakkoja notaareille, jotka olivat notaariliiton puheenjohtajiston jäseniä, sen vuoksi, että he olivat rikkomiseen yhdessä syyllistyneitä yrityksiä, vaan nimenomaan sen vuoksi, että he olivat tarkennusten antamisajankohtana kyseisen puheenjohtajiston jäseniä. Liettuan kilpailuviranomainen selitti tältä osin, että kyseiset sakot oli määrätty kyseisestä rikkomisesta määrättyjen seuraamusten varoittavan vaikutuksen varmistamiseksi, koska pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana sovelletussa Liettuan lainsäädännössä ei sallittu sitä, että yksinomaan notaariliitolle määrätään kyseisen varoittavan vaikutuksen aikaansaamiseksi riittävän suuri sakko, koska siinä ei säädetty mahdollisuudesta ottaa sakkoa laskettaessa huomioon notaariliiton jäsenten liikevaihtoa.

121

Yksilöllisen vastuun periaate, joka edellyttää, että kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätään seuraamus vain rikkomiseen syyllistyneelle yksikölle, on kuitenkin esteenä tällaiselle lähestymistavalle, koska notaareja, jotka olivat notaariliiton puheenjohtajiston jäseniä tarkennusten antamisajankohtana, ei voida pitää kilpailuviranomaisen pääasiassa toteaman rikkomisen osalta tekijäkumppaneina.

122

Tästä ei kuitenkaan seuraa, että Liettuan kilpailuviranomaiselta olisi viety mahdollisuus määrätä notaariliitolle kyseisen rikkomisen perusteella varoittava seuraamus tai että mainitut notaarit olisi väistämättä vapautettava kaikesta samaan rikkomiseen liittyvästä vastuusta.

123

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun yritysten yhteenliittymän sisäiset säännöt mahdollistavat sen, että yhteenliittymä voi tehdä jäseniään sitovia päätöksiä, kyseiselle yhteenliittymälle määrättävä sakko on nimittäin laskettava varoittavan seuraamuksen määrittämiseksi kaikkien kyseisen yhteenliittymän jäsenyritysten liikevaihdon perusteella, vaikka viimeksi mainitut eivät olisi tosiasiallisesti osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2000, Finnboard v. komissio, C‑298/98 P, EU:C:2000:634, 66 kohta; unionin tuomioistuimen presidentin määräys 23.3.2001, FEG v. komissio, C‑7/01 P(R), EU:C:2001:183, 11 kohta ja tuomio 18.12.2008, Coop de France bétail et viande ym. v. komissio, C‑101/07 P ja C‑110/07 P, EU:C:2008:741, 93 kohta).

124

Tällainen yhteenliittymän jäsenyritysten liikevaihdon huomioon ottaminen on mahdollista erityisesti tapauksissa, joissa yhteenliittymän kilpailusääntöjen rikkominen koskee sen jäsenten toimintaa ja joissa yhteenliittymä toteuttaa kyseessä olevan kilpailunvastaisen menettelytavan suoraan jäsentensä hyväksi ja niiden kanssa yhteistyössä, koska yhteenliittymällä ei ole objektiivista ja sen jäsenten objektiivisista eduista riippumatonta intressiä (ks. vastaavasti tuomio 18.12.2008, Coop de France bétail et viande v. komissio, C‑101/07 P ja C‑110/07 P, EU:C:2008:741, 97 kohta).

125

Kyseisen oikeuskäytännön sisältö on kodifioitu pääosin asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan kolmanteen kohtaan, jossa säädetään, että jos yhteenliittymän suorittama rikkominen liittyy sen jäsenten toimintaan, sakko saa olla enintään kymmenen prosenttia sellaisten jäsenten liikevaihtojen summasta, jotka toimivat niillä markkinoilla, joihin yhteenliittymän suorittama rikkominen vaikuttaa.

126

Lisäksi kyseisen asetuksen 23 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jos yritysten yhteenliittymä, joka on tuomittu maksamaan sakkoa ottaen huomioon siihen kuuluvien yritysten liikevaihto, ei ole maksukykyinen, yhteenliittymän on vaadittava siihen kuuluvilta yrityksiltä osuuksia sakon maksamiseksi ja että komissio voi tietyin edellytyksin vaatia sakon maksamista suoraan miltä tahansa yritykseltä, jonka edustajat olivat yhteenliittymän asianomaisten päätöksentekoelinten jäseniä, ja tämän jälkeen keneltä tahansa yhteenliittymän niistä jäsenistä, jotka toimivat markkinoilla, joilla rikkominen tapahtui.

127

On totta, että asetuksen N:o 1/2003 23 artiklassa viitataan nimenomaisesti ainoastaan komission toimivaltuuksiin. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että kyseinen artikla on merkityksellinen määritettäessä kansallisten kilpailuviranomaisten toimivaltaa sakkojen määräämisen alalla (ks. vastaavasti tuomio 18.6.2013, Schenker & Co. ym., C‑681/11, EU:C:2013:404, 48–50 kohta).

128

Näin ollen se, että pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan sovelletussa Liettuan oikeudessa ei säädetty Liettuan kilpailuviranomaisen mahdollisuudesta ottaa huomioon notaariliiton jäsenten liikevaihtoa sen laskiessa notaariliitolle määrättävää sakkoa sen toteaman SEUT 101 artiklan rikkomisen johdosta, ei estänyt kyseistä kansallista kilpailuviranomaista ottamasta huomioon tätä liikevaihtoa, kunhan tämän tuomion 123–125 kohdassa mainitut edellytykset täyttyivät.

129

Edellä esitetyn perusteella seitsemänteen kysymykseen on vastattava, että SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallinen kilpailuviranomainen määrää kyseisen määräyksen rikkomisesta, johon yritysten yhteenliittymä on syyllistynyt, yksilölliset sakot kyseisen yhteenliittymän johtoelimen jäsenyrityksille, kun kyseiset yritykset eivät ole kyseisen rikkomisen osalta tekijäkumppaneita.

130

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: