1

Danske Slagtermestre vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 1.12.2020 antaman määräyksen Danske Slagtermestre v. komissio (T‑486/18, ei julkaistu, EU:T:2020:576; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta Danske Slagtermestren kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan valtiontuesta SA.37433 (2017/FC) – Tanska – 19.4.2018 annettu komission päätös C(2018) 2259 final (jäljempänä riidanalainen päätös), jossa todettiin alustavan tutkintavaiheen päätteeksi, että jäteveden käsittelijöille maksettavia maksuja koskevien sääntöjen (jätevesien poistosta perittävien maksujen rakenne, jossa sallitaan erityisten maksujen käyttöönottaminen erityisen saastuneiden jätevesien käsittelemiseksi jne.) vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta annetulla lailla nro 902/2013 (lov nr. 902/2013 om ændring af lov om betalingsregler for spildevandsforsyningsselskaber m.v. (Betalingsstruktur for vandafledningsbidrag, bemyndigelse til opgørelse af særbidrag for behandling af særlig forurenet spildevand m.v.)) käyttöön otetulla maksulla ei anneta valikoivaa etua määrätyille yrityksille eikä se siten ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

2

Valittaja on toimialajärjestö, joka väittää edustavansa pieniä teurastamoja, lihan tukkukauppiaita, lihakauppoja ja lihanjalostusyrityksiä Tanskassa. Valittaja teki 26.9.2013 Euroopan komissiolle kantelun sillä perusteella, että Tanskan kuningaskunta oli lain nro 902/2013 antamalla myöntänyt valtiontukea suurille teurastamoille jätevesien käsittelystä perittävän maksun alennuksen muodossa.

3

Ennen kyseisen lain voimaantuloa Tanskan lainsäädännössä säädettiin kultakin vesikuutiometriltä suoritettavasta yhtenäisestä maksusta, joka perittiin kaikilta vedenkäyttäjiltä, jotka käyttävät samaa jätevedenpuhdistamoa, niiden toimialasta ja kulutuksesta riippumatta. Lailla nro 902/2013 on otettu käyttöön porrastettu degressiivinen malli, jossa kultakin kuutiometriltä jätevettä suoritettavan maksun suuruus määräytyy poisjohdetun jäteveden määrän mukaan (jäljempänä porrastettu malli).

4

Porrastettu malli on suunniteltu seuraavasti:

5

Jätevedenpuhdistamojen ylläpitäjät vahvistavat kuutiometrihinnan kullekin hintaluokalle seuraavasti:

6

Porrastetun mallin mukaan kolmanteen hintaluokkaan kuuluvat vedenkäyttäjät maksavat ensin ensimmäisen hintaluokan mukaisen hinnan siihen saakka, kunnes niiden kulutus ylittää 500 kuutiometriä. Tämän jälkeen ne maksavat toisen hintaluokan mukaisen hinnan siihen saakka, kunnes niiden kulutus ylittää 20000 kuutiometriä, ja lopuksi ne maksavat jätevedestä kolmannen hintaluokan mukaisen hinnan.

7

Komissio vaihtoi ajalla 10.10.2013–12.9.2017 kanteluun liittyviä tietoja valittajan ja Tanskan kuningaskunnan kanssa. Kyseinen toimielin lähetti 23.7.2014 ja 25.2.2016 valittajalle alustavat arviointikirjeet, joissa se katsoi, ettei kyseessä olevalla toimenpiteellä annettu valikoivaa etua eikä se näin ollen ollut valtiontukea.

8

Komissio antoi 19.4.2018 riidanalaisen päätöksen. Valittajan mukaan porrastetulla mallilla suosittiin eläinteurastuksen markkinoilla Tanskan suuria teurastamoja antamalla niille SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena pidettävää taloudellista etua, kun taas komissio katsoi, ettei lailla nro 902/2013 käyttöön otetulla uudella hinnoittelujärjestelmällä annettu erityistä etua määrätyille yrityksille.

9

Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.8.2018 jättämällään kannekirjelmällä SEUT 263 artiklan nojalla kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi.

10

Tanskan kuningaskunta pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen komission vaatimuksia. Väliintulo hyväksyttiin.

11

Unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisella määräyksellä kanteen tutkimatta sillä perusteella, ettei valittajalla ollut asiavaltuutta.

12

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisen määräyksen 32 kohdassa, että vaikka SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu ensimmäinen tapaus eli luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön asiavaltuus nostaa kanne sille osoitetuista toimista ei missään tapauksessa ollut merkityksellinen nyt käsiteltävässä asiassa, koska riidanalainen päätös oli osoitettu ainoastaan Tanskan kuningaskunnalle, oli sitä vastoin tutkittava, oliko valittajalla asiavaltuutta tässä määräyksessä tarkoitettujen toisen tai kolmannen tapauksen nojalla, jotka koskevat luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön asiavaltuutta nostaa kanne toimista, jotka koskevat sitä suoraan ja erikseen, sekä tällaisen henkilön asiavaltuutta nostaa kanne sääntelytoimesta, joka koskee sitä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

13

Todettuaan mainitun määräyksen 24–26 kohdassa tältä osin, ettei riidanalainen päätös koskenut valittajaa erikseen neuvottelijan ominaisuudessa, unionin yleinen tuomioistuin katsoi tämän jälkeen saman määräyksen 33–82 kohdassa, ettei sen edellytyksen täyttymistä, jonka mukaan kyseisen päätöksen on koskettava valittajaa erikseen, voitu myöskään päätellä muista seikoista, joten käsiteltävänä olleessa asiassa nostettu kanne ei näin ollen kuulunut SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun toisen tapauksen piiriin.

14

Se totesi tämän jälkeen, ettei tässä määräyksessä tarkoitettua kolmatta tapausta voitu myöskään soveltaa.

15

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin katsoi yhtäältä valituksenalaisen määräyksen 90–96 kohdassa unionin tuomioistuimen 6.11.2018 annetussa tuomiossa Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferrracci (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873; jäljempänä Montessori‑tuomio) vahvistamiin kriteereihin erityisesti viitaten, että riidanalainen päätös on sääntelytoimi.

16

Toisaalta se katsoi kyseisen määräyksen 97–104 kohdassa, ettei kyseinen toimi koskenut valittajaa suoraan.

17

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin viittasi mainitun määräyksen 102 kohdassa Montessori‑tuomion 47 kohtaan, jossa todetaan, että ”siltä osin kuin se, että toimen katsotaan koskevan yksityistä suoraan, edellyttää, että riidanalaisella toimella on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan, unionin tuomioistuinten on selvitettävä, onko kantaja esittänyt asianmukaisesti syitä sille, että komission päätös voi asettaa kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen ja näin ollen vaikuttaa tämän oikeusasemaan”.

18

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi saman määräyksen 103 kohdassa, että ”tässä asiassa [valittaja] ei [ollut] osoittanut, että kyseinen toimenpide vaikuttaisi sen jäseniin konkreettisesti tai että mihin sen jäsenistä se vaikuttaisi niin, eikä varsinkaan, millaisia seurauksia kyseisellä toimenpiteellä olisi jäsenten kilpailuaseman kannalta (ks. [valituksenalaisen määräyksen] 71–77 kohta). [Valittaja] ei siis [ollut] osoittanut merkityksellisellä tavalla, että riidanalainen päätös voi asettaa sen jäsenet epäedulliseen kilpailutilanteeseen ja että se näin ollen vaikuttaisi välittömästi niiden oikeusasemaan ja erityisesti niiden oikeuteen olla kärsimättä kyseisen toimenpiteen vuoksi vääristyneestä kilpailusta merkityksellisillä markkinoilla”.

19

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen valituksenalaisen määräyksen 104–106 kohdassa, että koska riidanalainen päätös ei koskenut valittajaa suoraan, kanne oli jätettävä tutkimatta ilman, että oli tarpeen tutkia edellytystä, joka liittyy riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttumiseen.

20

Valittaja vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen määräyksen.

21

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22

Tanskan kuningaskunta vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja pysyttää valituksenalaisen määräyksen.

23

Komissio väittää, etteivät valittajan esittämät vaatimukset ole unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdan mukaisia, koska ne koskevat ainoastaan valituksenalaisen määräyksen kumoamista eikä niissä tarkastella tilannetta, jossa valitus hyväksyttäisiin.

24

Tältä osin on todettava, että kyseisen 170 artiklan 1 kohdan mukaan ”muutoksenhaussa voidaan vaatia valituksen hyväksymisen seuraukseksi ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen vaatimusten hyväksymistä kokonaan tai osittain”.

25

Käsiteltävässä asiassa valittaja vaatii muodollisesti unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen määräyksen. Vaikka valittajan vaatimuksilla ei pyritä nimenomaisesti siihen, että ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset hyväksyttäisiin tai että riidanalainen päätös kumottaisiin, niillä ei voida katsoa pyrittävän muuhun kuin asiallisesti samaan lopputulokseen (ks. analogisesti tuomio 16.7.2020, Alliance for Europe v. komissio, C‑378/16 P, EU:C:2020:575, 59 kohta).

26

Komission esittämä oikeudenkäyntiväite, joka koskee työjärjestyksen noudattamatta jättämistä, on siis hylättävä.

27

Valituksensa tueksi valittaja esittää viisi valitusperustetta. Ensimmäinen ja toinen valitusperuste, jotka on syytä tutkia yhdessä, koskevat sen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun edellytyksen virheellistä soveltamista, jonka mukaan kyseisen toimen on koskettava valittajaa suoraan, sekä sekaannusta tämän edellytyksen ja sen edellytyksen välillä, jonka mukaan kyseisen toimen on koskettava valittajaa erikseen. Kolmas valitusperuste koskee sitä, että Montessori‑tuomiossa vahvistetut kriteerit, jotka koskevat edellytystä, jonka mukaan toimen on koskettava yksityistä suoraan, täyttyvät käsiteltävässä asiassa, neljäs valitusperuste sitä, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei valittaja ollut osoittanut, että sen jäsenet kärsivät vääristyneestä kilpailusta, ja viides valitusperuste sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnit edellytyksestä, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen on koskettava valittajaa erikseen, ovat tosiseikkojen sekä oikeudellisten seikkojen osalta virheellisiä.

28

Valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on asettanut sille sen osalta, että toimi koskee sitä suoraan, vaatimuksia, jotka ylittävät unionin tuomioistuimen Montessori‑tuomiossa SEUT 263 artiklan neljännestä kohdasta esittämästä tulkinnasta ilmenevät vaatimukset.

29

Vaikka unionin yleinen tuomioistuin siteerasi valituksenalaisen määräyksen 102 kohdassa Montessori‑tuomiota, se jätti valituksenalaisen määräyksen 103 kohdassa huomiotta kyseisestä tuomiosta ilmenevät näkemykset, koska se vaati valittajaa osoittamaan, mihin sen jäseniin riidanalainen päätös konkreettisesti vaikuttaa, ja koska se viittasi mainitun määräyksen 71–77 kohtaan sen arviointinsa tueksi, jonka mukaan kyseinen päätös ei koske valittajaa suoraan, vaikka nämä kohdat eivät koske edellytystä siitä, että päätöksen on koskettava valittajaa suoraan, vaan edellytystä siitä, että päätöksen on koskettava valittajaa erikseen.

30

Komission mukaan nämä moitteet ovat perusteettomia. Unionin yleinen tuomioistuin toisti valituksenalaisen määräyksen 102 kohdassa tarkasti Montessori‑tuomiossa esitetyn merkityksellisen kriteerin, ennen kuin se katsoi kyseisen määräyksen 103 kohdassa, ettei kanne täyttänyt tätä kriteeriä. Unionin yleinen tuomioistuin ei näin toimiessaan tehnyt oikeudellista virhettä.

31

Se, että kyseisessä 103 kohdassa käytetään verbiä ”osoittaa”, kuvastaa asianmukaisesti Montessori‑tuomion 47 kohdassa olevaa ilmaisua ”[esittää] asianmukaisesti”.

32

Montessori‑tuomioon johtaneessa asiassa kyseessä ollut tilanne eroaa lisäksi nyt käsiteltävän asian tilanteesta. Komissio huomauttaa, että ensiksi mainittu asia koski verovapautusta selkeästi yksilöidyille yksiköille tietyllä palvelualalla. Tämä selittää sen, miksi unionin tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 50 kohdassa, että se, että valittajat olivat väittäneet todisteiden tukemana, että niiden toimitilat sijaitsivat niiden toimitilojen välittömässä läheisyydessä, joissa väitetyn tuen saajat harjoittivat toimintaa samoilla palvelumarkkinoilla, riittää sen toteamiseksi, että mainitussa asiassa kyseessä ollut päätös saattoi asettaa valittajat epäedulliseen kilpailutilanteeseen. Käsiteltävässä asiassa riidanalainen päätös koskee sitä vastoin yleisen verojärjestelmän piiriin kuuluvaa toimenpidettä, jota sovelletaan kaikkien jätevesiä päästävien henkilöiden toimintaan. Valittaja ei ole esittänyt eikä perustellut, millä tavoin tämä järjestelmä asettaisi sen jäsenet epäedulliseen kilpailutilanteeseen muihin kyseisen toimenpiteen piiriin kuuluviin yrityksiin nähden. Se ei ole edes yksilöinyt merkityksellisiä markkinoita, koska sen esittämä kuvaus kyseessä olevista tavaroista tai palveluista oli liian epämääräinen.

33

Komissio huomauttaa valituksenalaisen määräyksen 103 kohdassa olevasta viittauksesta kyseisen määräyksen 71–77 kohtaan, että unionin yleinen tuomioistuin on näissä kohdissa tutkinut, saattoiko riidanalainen päätös asettaa valittajan jäsenet epäedulliseen kilpailutilanteeseen. Se, että tällä arvioinnilla oli merkitystä arvioitaessa edellytystä, jonka mukaan kyseisen toimen on koskettava valittajaa erikseen, ei mitenkään estä sitä, että samat toteamukset ovat merkityksellisiä myös arvioitaessa edellytystä, jonka mukaan kyseisen toimen on koskettava valittajaa suoraan.

34

Mainituista 71–77 kohdasta ilmenee joka tapauksessa, ettei valittaja ole esittänyt asianmukaisesti, miten riidanalaisella päätöksellä voitaisiin asettaa sen jäsenet epäedulliseen kilpailutilanteeseen.

35

Mikäli unionin tuomioistuin katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan edellytystä, jonka mukaan toimen on koskettava valittajaa suoraan, komissio vaatii toissijaisesti unionin tuomioistuinta korvaamaan valituksenalaisen määräyksen perustelut toteamalla, että riidanalainen päätös on sääntelytoimi, joka edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, joten SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa vahvistettu edellytys tällaisten toimenpiteiden puuttumisesta ei täyty.

36

Komissio huomauttaa tältä osin, että valituksenalaisen määräyksen 105 kohdasta ilmenee, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole lausunut tästä edellytyksestä. Riidanalainen päätös edellyttää kuitenkin täytäntöönpanotoimenpiteitä. Toisin kuin Montessori‑tuomioon johtaneessa asiassa, esillä oleva asia koskee nimittäin toimenpidettä, jossa sekä väitetyn tuen saajilta että niiden kilpailijoilta peritään maksu. Kilpailijat voivat siis väitetyn tuen saajien tavoin nostaa kansallisissa tuomioistuimissa kanteen verotuspäätöksestään, mikä mahdollistaa sen, että kansalliset tuomioistuimet voivat esittää ennakkoratkaisupyynnön SEUT 267 artiklan nojalla.

37

Komissio huomauttaa lisäksi, että laissa nro 902/2013 edellytetään, että jätevedenpuhdistamojen ylläpitäjät vahvistavat vuosittain hinnat, joita sovelletaan porrastetun mallin kolmessa eri hintaluokassa. Tästä seuraa, että kyseisen mallin täytäntöönpano edellyttää myöhempää täytäntöönpanoa Tanskan lainsäädännön mukaan. Tässä lainsäädännössä edellytetään lisäksi, että kunnanvaltuusto hyväksyy hintojen vahvistamisen kullakin paikkakunnalla. Näin annetaan hallintotoimi, joka voidaan riitauttaa kansallisissa tuomioistuimissa sillä perusteella, että hintojen vahvistaminen on unionin oikeuden vastaista. Valittaja olisi täten myös tässä tilanteessa voinut saada kyseiset tuomioistuimet esittämään ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan nojalla. Valittajan jäsenet voivat lisäksi nostaa tanskalaisissa tuomioistuimissa vahvistuskanteen riitauttaakseen lain nro 902/2013 yhteensopivuuden unionin oikeuden kanssa.

38

Tanskan kuningaskunta väittää komission tavoin, että unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti jättänyt kanteen tutkimatta.

39

Kyseisen jäsenvaltion mukaan valittaja tulkitsee Montessori‑tuomiota tavalla, joka heikentää unionin tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa vahvistamia näyttövaatimuksia. Unionin tuomioistuin totesi Montessori‑tuomion 50 kohdassa, että toimet koskivat valittajia suoraan, kun otetaan huomioon, että ne olivat esittäneet näyttöä siitä, että ne olivat maantieteellisesti lähellä väitetyn tuen saajia ja ne harjoittivat samankaltaista toimintaa samoilla markkinoilla. Valittaja ei kuitenkaan ole toimittanut esillä olevassa asiassa asianmukaisia tietoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että toimi voisi vaikuttaa sen jäsenten kilpailutilanteeseen.

40

Tanskan kuningaskunta lisää, että vaikka unionin tuomioistuin katsoisi unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen soveltaessaan edellytystä, jonka mukaan toimen on koskettava valittajaa suoraan, valitus on kuitenkin hylättävä, koska riidanalainen päätös edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä.

41

SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään kahdesta tapauksesta, joissa luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä katsotaan olevan asiavaltuus nostaa kanne toimesta, jota ei ole osoitettu sille. Tällaisen kanteen nostaminen on mahdollista yhtäältä sillä edellytyksellä, että kyseinen toimi koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen. Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi toisaalta nostaa kanteen sääntelytoimesta, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jos kyseinen toimi koskee sitä suoraan (tuomio 20.1.2022, Deutsche Lufthansa v. komissio, C‑594/19 P, EU:C:2022:40, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Mainitussa määräyksessä näin määrättyjä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden – sellaisena kuin se vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa – valossa tämän kuitenkaan johtamatta näiden EUT‑sopimuksessa nimenomaisesti määrättyjen edellytysten sivuuttamiseen (tuomio 3.12.2020, Changmao Biochemical Engineering v. Distillerie Bonollo ym., C‑461/18 P, EU:C:2020:979, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Nyt käsiteltävä valitus koskee viimeistä tapausta, josta määrätään SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa, jossa annetaan asiavaltuus silloin, kun riidanalainen toimi on sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä ja joka koskee valittajaa suoraan. Unionin yleinen tuomioistuin totesi tältä osin valituksenalaisen määräyksen 94–96 kohdassa, että riidanalainen päätös, jolla komissio kieltäytyi luokittelemasta Tanskan lainsäätäjän käyttöön ottamaa jätevesien käsittelyä koskevien maksujen degressiivistä hinnoittelujärjestelmää valtiontueksi, on sääntelytoimi. Se totesi kuitenkin myös kyseisen määräyksen 97–104 kohdassa, ettei kyseinen toimi koske valittajaa suoraan. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä mainitun määräyksen 105 ja 106 kohdassa, että kanne on jätettävä tutkimatta eikä ole tarpeen määrittää, edellyttääkö mainittu toimi täytäntöönpanotoimenpiteitä.

44

Näin ollen on tutkittava, tekikö, kuten valittaja väittää, unionin yleinen tuomioistuin oikeudellisen virheen soveltaessaan edellytystä, jonka mukaan toimen on koskettava valittajaa suoraan.

45

Tämän edellytyksen mukaan kahden kriteerin on täytyttävä kumulatiivisesti eli ensinnäkin riidanalaisella toimenpiteellä on oltava välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan ja toiseksi se ei saa jättää niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (tuomio 13.1.2022, Saksa ym. v. komissio, C‑177/19 P–C‑179/19 P, EU:C:2022:10, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Jälkimmäisestä kriteeristä unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen määräyksen 98 kohdassa – eikä tätä ole riitautettu nyt käsiteltävässä valituksessa –, että siltä osin kuin riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että Tanskan kuningaskunnan jätevesien käsittelyä koskevassa maksujärjestelmässään käyttöön ottama porrasmalli ei sisällä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, kyseisellä päätöksellä on mahdollistettu puhtaasti automaattisesti ja yksinomaan unionin lainsäädännön perusteella se, että kyseinen jäsenvaltio voi soveltaa tätä mallia ilman välissä olevien muiden sääntöjen soveltamista.

47

Tämän tuomion 45 kohdassa mainitusta ensimmäisestä kriteeristä, joka koskee sitä, koskeeko toimi suoraan valittajaa, on todettava unionin tuomioistuimen muistuttaneen Montessori‑tuomion 43 kohdassa, että siitä, että valtiontukien alalla komission päätöksessä ei puututa sellaisen kansallisen toimenpiteen vaikutuksiin, joka kantajan komissiolle tekemän kantelun mukaan ei ollut kyseessä olevan tavoitteen mukainen ja asetti kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen, voidaan päätellä, että kyseisellä päätöksellä on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan ja erityisesti EUT‑sopimuksen valtiontukia koskeviin määräyksiin perustuvaan oikeuteen olla kärsimättä vääristyneestä kilpailusta kyseisen kansallisen toimenpiteen vuoksi.

48

Unionin tuomioistuin täsmensi tästä Montessori‑tuomion 46 ja 47 kohdassa, että vaikka sitä, vaikuttaako toimi suoraan kantajan oikeusasemaan, ei voida päätellä yksinomaan siitä, että kantajan ja väitetyn tuen saajien välillä voi olla kilpailusuhde, tämän edellytyksen on sitä vastoin katsottava täyttyvän, kun kantaja on esittänyt asianmukaisesti syitä sille, että valtiontukia koskeva komission päätös voi asettaa sen epäedulliseen kilpailuasemaan. Unionin yleisen tuomioistuimen tältä osin toteuttama selvittäminen ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin lausuu kanteen tutkittavaksi ottamisen tarkastelua koskevassa vaiheessa lopullisesti kantajan ja väitetyn tuen saajien välisistä kilpailusuhteista.

49

Unionin tuomioistuin on siten tulkinnut edellytystä, jonka mukaan toimen on koskettava yksityistä suoraan, niin, että henkilö, joka on tehnyt komissiolle valtiontukea koskevan kantelun, voi saada asiansa unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta tämä valvoo kyseisessä kantelussa tarkoitetusta kansallisesta toimenpiteestä tehdyn komission päätöksen laillisuutta, kunhan tämä henkilö esittää unionin yleisessä tuomioistuimessa asianmukaisesti, että hän saattaa kärsiä tämän päätöksen vuoksi epäedullisesta kilpailusta.

50

Esillä olevassa asiassa valittaja on esiintynyt unionin yleisessä tuomioistuimessa tanskalaisten pienten teurastamojen, lihan tukkukauppiaiden, lihakauppojen ja lihanjalostusyritysten toimialajärjestönä. Unionin yleisen tuomioistuimen oli näin ollen tutkittava, esittikö valittaja asianmukaisesti syyt, joiden vuoksi riidanalainen päätös, jonka mukaan Tanskan kuningaskunnan jätevesien käsittelyä koskevan maksujärjestelmän yhteydessä käyttöön ottama porrasmalli ei sisältänyt valtiontukea, saattoi asettaa sen jäsenet tai ainakin merkittävän osan niistä epäedulliseen kilpailutilanteeseen.

51

Valituksenalaisen määräyksen 103 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin perusti arviointinsa, jonka mukaan tämä edellytys ei täyttynyt, siihen, että ”[valittaja] ei [ollut] osoittanut, että kyseinen toimenpide vaikuttaisi sen jäseniin konkreettisesti tai että mihin sen jäsenistä se vaikuttaisi niin, eikä varsinkaan, millaisia seurauksia kyseisellä toimenpiteellä olisi [valittajan] jäsenten kilpailuaseman kannalta (ks. [valituksenalaisen määräyksen] 71–77 kohta)”.

52

Kun unionin yleinen tuomioistuin vaati näin ollen valittajaa ”osoittamaan”, mitä kilpailua rajoittavia vaikutuksia kyseessä olevalla kansallisella toimenpiteellä ja näin ollen riidanalaisella päätöksellä, jonka nojalla asianomainen jäsenvaltio saattoi soveltaa kyseistä toimenpidettä, ”konkreettisesti” on, unionin yleinen tuomioistuin asetti – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 27 kohdassa – edellytykselle, jonka mukaan toimen on koskettava valittajaa suoraan, vaatimuksen, joka ylittää sen, mitä unionin tuomioistuimen Montessori‑tuomiossa tästä edellytyksestä tekemästä tulkinnasta seuraa. Unionin tuomioistuimen tehokkaan oikeussuojan turvaamiseksi tekemän tasapainottamisen mukaan on nimittäin riittävää, että kantelun tehnyt henkilö esittää asianmukaisesti, että epäedullinen kilpailutilanne on mahdollinen.

53

Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on soveltanut sen edellytyksen osalta, jonka mukaan toimen on koskettava yksityistä suoraan, vaatimusta, joka ei vastaa tämän edellytyksen ulottuvuutta, sellaisena kuin se on vahvistettu SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa.

54

Tämän virheen olemassaoloa tukee se, että valituksenalaisen määräyksen 103 kohdassa viitataan sen 71–77 kohtaan, joissa unionin yleinen tuomioistuin moitti valittajaa siitä, ettei tämä ollut esittänyt kanteensa tutkittavaksi ottamisen tueksi konkreettisia tietoja erityisesti jäsentensä ja väitetyn tuen saajien merkityksellisiä markkinoita koskevista osuuksista, jäsentensä liikevaihdosta ja tuloista sekä jätevesien käsittelymaksujen vaikutuksista hintaan, jonka sen jäsenet voivat tosiasiallisesti laskuttaa asiakkailtaan. Tämän määräyksen 77 kohdan mukaan valittaja ”ei [siis] ole osoittanut väitetyn tuen todellista vaikutusta jäseniinsä ja niiden kilpailuasemaan kyseisillä markkinoilla”.

55

Kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tällaiset seikat olivat tarpeen sen osoittamiseksi, että toimi koskee valittajaa suoraan, se ylitti Montessori‑tuomiosta ilmenevän vaatimuksen. Kuten kyseisen tuomion 46 ja 47 kohdasta ilmenee, sen tutkiminen, koskeeko toimi valittajaa suoraan, ei nimittäin saa perustua merkityksellisillä markkinoilla vallitsevien kilpailusuhteiden perusteelliseen analyysiin, jonka avulla voidaan täsmällisesti osoittaa kilpailulle aiheutuvan vahingon laajuus, vaan ensi arviolta tehtävään arviointiin siitä vaarasta, että komission päätös, jonka mukaan kyseessä oleva kansallinen toimenpide ei merkitse sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea, johtaa epäedulliseen kilpailutilanteeseen valittajan tai sen jäsenten kannalta.

56

Tästä seuraa, että ensimmäinen ja toinen valitusperuste ovat perusteltuja.

57

Komission ja Tanskan kuningaskunnan mainitsemasta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan on niin, että vaikka unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun perustelut olisivat unionin oikeuden vastaisia, mutta tuomiolauselma on perusteltu muiden oikeudellisten perustelujen vuoksi, tällainen oikeudenvastaisuus ei ole omiaan johtamaan kyseisen tuomion kumoamiseen vaan perustelut on korvattava uusilla perusteluilla (ks. mm. tuomio 6.10.2021, Banco Santander v. komissio, C‑52/19 P, EU:C:2021:794, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), on todettava, ettei tätä oikeuskäytäntöä voida soveltaa käsiteltävässä asiassa.

58

Toisin kuin komissio ja Tanskan kuningaskunta väittävät, valituksenalainen määräys, jolla unionin yleinen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta, ei nimittäin ole perusteltu muiden kuin unionin yleisen tuomioistuimen esittämien oikeudellisten perustelujen vuoksi.

59

Kyseisen toimielimen ja kyseisen jäsenvaltion mainitsemasta täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttumista koskevasta edellytyksestä on tältä osin todettava, että unionin tuomioistuin täsmensi Montessori‑tuomion 63–66 kohdassa, että vaikka tukiohjelman käyttöön ottamista koskevat kansalliset säännökset sekä toimet, joilla nämä säännökset pannaan täytäntöön, kuten verotuspäätös, ovat tukiohjelman edunsaajiin nähden täytäntöönpanotoimenpiteitä, joita edellytetään päätöksessä, jolla mainittu tukiohjelma todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi tai jolla sama tukiohjelma todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi sillä edellytyksellä, että kyseessä oleva jäsenvaltio noudattaa sitoumuksiaan, tätä tulkintaa ei voida soveltaa kansallisen toimenpiteen, jonka ei ole katsottu olevan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, edunsaajien kilpailijoiden tilanteeseen. Tällainen kilpailija ei nimittäin täytä kyseisessä toimenpiteessä asetettuja ehtoja sen mukaisen edun saamiseksi. Tässä tilanteessa olisi keinotekoista vaatia kyseistä kilpailijaa ensin pyytämään kansallisia viranomaisia myöntämään sille kyseinen etu ja sitten riitauttamaan tämän pyynnön hylkäävä toimi kansallisessa tuomioistuimessa ja näin saada kansallinen tuomioistuin esittämään unionin tuomioistuimelle kysymys mainittua toimenpidettä koskevan komission päätöksen pätevyydestä.

60

Esillä olevassa asiassa etu, joka komission olisi valittajan mukaan pitänyt luonnehtia valtiontueksi, muodostuu sellaisen degressiivisen hinnoittelujärjestelmän käyttöön ottamisesta, josta seuraa valittajan esittämien väitteiden mukaan se, että suuret teurastamot kuuluvat tämän tuomion 4 ja 5 kohdassa kuvatussa porrasmallissa edullisempaan hintaluokkaan kuin pienet teurastamot. Kuten julkisasiamies on pääasiallisesti huomauttanut ratkaisuehdotuksensa 59 ja 60 kohdassa, tässä tilanteessa olisi – samalla tavoin kuin unionin tuomioistuin totesi Montessori‑tuomiossa – keinotekoista ja lisäksi hyvän oikeudenkäytön intressin vastaista vaatia valittajaa tai sen jäseninä olevia teurastamoja pyytämään kyseistä hinnoittelujärjestelmää täytäntöön panevia kansallisia viranomaisia myöntämään pienille teurastamoille oikeus suuriin teurastamoihin sovellettavaan edulliseen hintaluokkaan tietoisena siitä, ettei niillä ole siihen oikeutta, yksinomaan siinä tarkoituksessa, että ne voivat riitauttaa kyseisen pyynnön hylkäävän toimen kansallisessa tuomioistuimessa ja että ne voivat saada kyseisen tuomioistuimen esittämään unioniin tuomioistuimelle kysymyksen mainittua järjestelmää koskevan riidanalaisen päätöksen pätevyydestä.

61

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäinen ja toinen valitusperuste on hyväksyttävä ja valituksenalainen määräys on kumottava.

62

Koska valituksenalainen määräys kumotaan ensimmäisen ja toisen valitusperusteen perusteella, kolmatta, neljättä ja viidettä valitusperustetta ei ole tarpeen tutkia.

63

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen mukaan on niin, että jos unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, se voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

64

Tässä menettelyn vaiheessa unionin tuomioistuin ei voi ratkaista unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen asiakysymystä, sillä se merkitsisi tosiseikkoja koskevien kysymysten arviointia sellaisten seikkojen perusteella, joita unionin yleinen tuomioistuin ei ole arvioinut ja joista ei ole käyty näkemystenvaihtoa unionin tuomioistuimessa.

65

Sitä vastoin unionin tuomioistuimella on käytettävissään tarvittavat tiedot, jotta se voi arvioida, voidaanko kyseinen kanne ottaa tutkittavaksi. Tässä tilanteessa on ratkaistava lopullisesti tämä menettelyllinen näkökohta (ks. analogisesti mm. tuomio 17.7.2008, Athinaïki Techniki v. komissio, C‑521/06 P, EU:C:2008:422, 66 kohta; tuomio 27.2.2014, Stichting Woonpunt ym. v. komissio, C‑132/12 P, EU:C:2014:100, 66 kohta ja tuomio 21.2.2018, LL v. parlamentti, C‑326/16 P, EU:C:2018:83, 31 ja 32 kohta).

66

Tältä osin on todettava ensinnäkin, että riidanalainen päätös on SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu sääntelytoimi. Kuten unionin tuomioistuin täsmensi Montessori‑tuomion 28, 31 ja 32 kohdassa, komission muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyt toimet, joiden tarkoituksena on valtiontukien alalla hyväksyä tai kieltää kansallinen säännöstö, kuuluvat tämän käsitteen alaan.

67

Toiseksi on todettava, ettei riidanalaisen päätöksen tämän tuomion 59 ja 60 kohdassa esitetyistä syistä voida katsoa edellyttävän täytäntöönpanotoimenpiteitä.

68

Kolmanneksi edellytyksestä, jonka mukaan toimen on koskettava yksityistä suoraan, on todettava, kuten tämän tuomion 45 kohdassa on muistutettu, että se edellyttää kahden kriteerin kumulatiivista täyttymistä eli ensinnäkin, että riidanalaisella toimenpiteellä on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan, ja toiseksi, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa.

69

Riidanalaisen päätöksen, jonka mukaan Tanskan kuningaskunnan jätevesien käsittelyä koskevan maksujärjestelmän yhteydessä käyttöön ottaman porrasmalli ei sisällä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, oikeusvaikutukset ovat puhtaasti automaattisia ja ne perustuvat yksinomaan unionin säännöstöön eivätkä ne edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista. Kanne täyttää näin ollen edellisessä kohdassa mainituista kahdesta kriteeristä jälkimmäisen.

70

Tämän tuomion 68 kohdassa mainitusta ensimmäisestä kriteeristä on todettava, että valittaja on väittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa näyttöä esittäen, että useat sen edustamat jäsenet harjoittavat samaa toimintaa kuin yritys, jolla on määräävä markkina‑asema Tanskassa nautojen ja sikojen teurastusmarkkinoilla, ja että viimeksi mainitulta peritään sen korkean jäteveden määrän vuoksi pienempi maksu kuin mihin valittajan jäsenyrityksillä on lailla nro 902/2013 käyttöön otetun porrasmallin mukaisen hinnoittelun mukaisesti oikeus. Valittaja on lisäksi perustellusti esittänyt, että maksu teurastettua eläintä kohden on huomattavasti suurempi valittajan jäsenyrityksille kuin määräävässä markkina‑asemassa olevalta yritykseltä perittävä maksu, koska valittajan jäsenyrityksiin ei voida soveltaa porrasmallin mukaista samaa hintaluokkaa.

71

Valittaja on näin tehdessään esittänyt asianmukaisesti syyt, joiden vuoksi ainakin merkittävä osa sen jäsenistä eli pienet teurastamot saatetaan asettaa riidanalaisella päätöksellä epäedulliseen kilpailutilanteeseen.

72

Riidanalaisella päätöksellä on näin ollen välittömiä vaikutuksia valittajan oikeusasemaan, joten kanne täyttää myös tämän tuomion 68 kohdassa mainituista kahdesta kriteeristä ensimmäisen.

73

Tästä seuraa, että ensimmäisessä asteessa nostettu kanne on otettava tutkittavaksi. Näin ollen asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee pääasian.

74

Koska asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: