1.

Unionin oikeudessa edellytetään tiettyjen suunnitelmien ja hankkeiden ympäristövaikutusten erilaisia arviointeja. YVA‑direktiivin ( 2 ) mukainen ympäristövaikutusten arviointi ja luontodirektiivin ( 3 ) mukainen alueelle aiheutuvien vaikutusten asianmukainen ( 4 ) arviointi ovat kaiketi tunnetuimmat esimerkit niistä.

2.

Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee ennen kaikkea tiettyjä muodollisia vaatimuksia sitä koskevalle ennakkoarvioinnille, ovatko mainitut arvioinnit ylipäätään tarpeellisia. Kummankin direktiivin yhteydessä on selvitettävä, onko perustelut päätökselle luopua varsinaisesta arvioinnista tehtävä nimenomaisesti tiettäväksi ja onko näissä perusteluissa mainittava ympäristövaikutusten arvioinnin osalta nimenomaisesti kaikki kriteerit, jotka YVA‑direktiivin mukaisesti on otettava huomioon. Luontodirektiivin yhteydessä ennakkoarvioinnin osalta on lisäksi tarkasteltava sitä, voidaanko tietyt toimenpiteet vahinkojen lieventämiseksi ottaa huomioon ja onko päätöksen olla tekemättä alueelle aiheutuvien vaikutusten asianmukaista arviointia perusteluissa kumottava tiettyjä vastaväitteitä.

3.

Unionin tuomioistuimen on lisäksi lausuttava vaatimuksista, joita on asetettava kantajien kansallisessa tuomioistuimessa esittämille perusteille. Tässä yhteydessä tulee esille samankaltainen ongelma kuin ennakkoarviointia koskevan päätöksen perustelujen yhteydessä: kantajat eivät mahdollisesti ole esittäneet kanneperustetta, jonka mukaan nämä perustelut eivät ole riittävän selviä, itse riittävän selkeästi.

4.

Osoitan jäljempänä, että tuomioistuimessa esitettäville perusteille ja perustelujen muodollisille puitteille unionin oikeudessa asetettavat vaatimukset ovat hyvin rajallisia. On pääosin jäsenvaltioiden tehtävä antaa vastaavaa sääntelyä, ja kansallisten tuomioistuinten asia on arvioida menettelyn osapuolten esittämiä perusteita ja riidanalaiseen päätökseen sisältyviä vastaavia tietoja.

5.

YVA‑direktiivin 4 artiklassa määritetään, miten on päätettävä siitä, onko tehtävä ympäristövaikutusten arviointi:

”2.   Jollei 2 artiklan 4 kohdassa säädetystä muuta johdu, jäsenvaltioiden on määritettävä liitteessä II lueteltujen hankkeiden osalta, arvioidaanko tämä hanke 5–10 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on määritettävä tämä:

Jäsenvaltiot voivat päättää molempien a ja b alakohdassa tarkoitettujen menettelyjen soveltamisesta.

3.   Tutkittaessa hankkeita tapauskohtaisesti tai vahvistettaessa raja‑arvoja tai valintaperusteita 2 kohdan soveltamiseksi on otettava huomioon liitteessä III vahvistetut asiaa koskevat olennaiset arviointiperusteet. Jäsenvaltiot voivat asettaa raja‑arvoja tai valintaperusteita sen määrittämiseksi, milloin hankkeille ei tarvitse tehdä 4 ja 5 kohdan mukaista määritystä eikä ympäristövaikutusten arviointia, ja/tai raja‑arvoja tai valintaperusteita sen määrittämiseksi, milloin hankkeille on joka tapauksessa tehtävä ympäristövaikutusten arviointi ilman, että tehtäisiin 4 ja 5 kohdan mukainen määritys.

4.   – –

5.   Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä määritys hankkeen toteuttajan 4 kohdan mukaisesti antamien tietojen perusteella ottaen tarvittaessa huomioon unionin muun lainsäädännön kuin tämän direktiivin nojalla toteutettujen, ympäristövaikutuksista tehtyjen alustavien todentamisten tai arviointien tulokset. Määritystä koskeva päätös on julkistettava ja siinä on

6.

YVA‑direktiivin liite III sisältää arviointiperusteet 4 artiklan 3 kohdan mukaista päätöstä varten:

”1.   Hankkeiden ominaisuudet

Hankkeiden ominaisuuksia on tarkasteltava ottaen huomioon erityisesti

2.   Hankkeiden sijainti

Hankkeiden vaikutusalueella olevan ympäristön herkkyyttä on tarkasteltava ottaen huomioon erityisesti

3.   Hankkeiden mahdollisten vaikutusten laatu ja ominaisuudet

Hankkeiden todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia 3 artiklan 1 kohdassa mainittuihin tekijöihin on tarkasteltava tämän liitteen 1 ja 2 kohdassa määritettyjen perusteiden perusteella ottaen huomioon

7.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetään niin sanotusta alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista seuraavaa:

”Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.”

8.

Valituksella riitautetaan judicial review ‑menettelyssä sellaisen luvan pätevyys, jonka An Bord Pleanála (Irlannin kaavoitusasioiden valituslautakunta, jäljempänä valituslautakunta) on myöntänyt asuntorakentamiseen Meathin kreivikunnassa (Irlanti) sijaitsevassa Trimissä. Hanke koskee 320 asunnon rakentamista Charterschool Land, Manorlandsiin (Irlanti).

9.

Useiden epävirallisten yhteydenottojen jälkeen virallinen kaavoitushakemus kyseistä hanketta varten jätettiin 8.7.2020. Ehdotuksen mukaan on tarkoitus toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä pintavalumavesien puhdistamiseksi ennen sen johtamista puroon, joka on Boyne‑joen sivujoki.

10.

Itse Boyne‑joki sijaitsee noin 640 metrin päässä rakennuskohteesta pohjoiseen. Se on osa lintudirektiivin mukaista suojelualuetta ”River Boyne and River Blackwater” (IE0004232), jonka osalta luokittelua koskeva intressi on kuningaskalastaja (Alcedo atthis) [A229]. Kyseinen alue kuuluu luontodirektiivin mukaiseen erityisten suojelutoimien alueeseen ”River Boyne and River Blackwater Special Area of Conservation” (EI0002299). Luokittelua koskevia intressejä (erityisen merkittäviä) ovat luontotyyppien osalta letto [7230], Alnus glutinosa‑ ja Fraxinus excelsior ‑tulvametsät (Alno‑Padion, Alnion incanae, Salicion albae) [91E0] sekä eläinlajeista nahkiainen (Lampetra fluviatilis) [1099], lohi (Salmo salar) [1106] ja saukko (Lutra lutra) [1355].

11.

Hankkeesta tehtiin ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuutta koskeva selvitys samoin kuin ekologisten vaikutusten arviointi, johon sisältyi useita ehdotettuja lieventämistoimenpiteitä. Hankkeesta toimitettiin myös luontodirektiivin mukainen selvitys, jonka mukaan hankkeella ei ole vaikutusta Natura 2000 ‑alueisiin.

12.

An Taiscen (National Trust for Ireland, jota on lainsäädännön nojalla kuultava kaavoituksessa) ja Trimin kaupunginvaltuuston (Council) esittämissä huomautuksissa kiinnitettiin huomiota pintavalumavesien johtamisesta aiheutuviin mahdollisiin vaikutuksiin Natura 2000 ‑alueisiin. Kaupunginvaltuusto esitti lisäksi lajien suojeluun liittyviä epäilyjä.

13.

Valituslautakunta myönsi kuitenkin riidanalaisen luvan tekemättä YVA‑direktiivin mukaista ympäristövaikutusten arviointia ja luontodirektiivin mukaista alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointia.

14.

Valituslautakunnan tarkastajan raporttinsa liitteessä A käyttämässä mallissa käytetään sellaista YVA:n muotoa, joka poikkeaa olennaisin osin YVA‑direktiivin liitteestä III. Liitteen III ja tarkastajan raportin vastaavuus vaikuttaa High Courtista (ylempi piirituomioistuin, Irlanti) epäselvältä. Tarkastaja käsittelee lisäksi raportissaan Natura 2000 ‑alueisiin kohdistuvista vaikutuksista esitettyjä pelkoja, mutta pitää niitä lopulta perusteettomina.

15.

Hankkeelle myönnettiin 27.10.2020 virallisesti lupa valituslautakunnan päätöksellä strategista asuntorakentamista koskevassa menettelyssä. Valituslautakunta ei maininnut päätöksessään, mihin asiakirjoihin YVA‑direktiivissä tarkoitettua ympäristövaikutusten arviointia ja luontodirektiivissä tarkoitettua alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointia koskevat perustelut tarkasti ottaen sisältyivät. Tarkoituksena vaikuttaa High Courtin mukaan olleen, että perustelut sisältyvät tarkastajan raporttiin, joka sisältyy päätöksen liitteeseen A, ja hankkeen toteuttajan toimittamiin selvityksiin, sikäli kuin tarkastaja on viitannut niihin.

16.

Eco Advocacy valitti tästä luvasta High Courtiin.

17.

High Courtin antamasta ensimmäisestä ratkaisusta voidaan päätellä, että Eco Advocacy on esittänyt ensimmäisen kerran suullisessa käsittelyssä molemmat valitusperusteet, jotka ovat toisen, kolmannen ja kuudennen kysymyksen kohteena. ( 6 ) An Taisce ja ClientEarth osallistuivat asian käsittelyyn tuomioistuimessa amicus curiaeina.

18.

High Court esitti päätöksellään, joka saapui unionin tuomioistuimeen 26.11.2021, unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

19.

Kirjallisia huomautuksia esittivät Eco Advocacy CLG, An Board Pleanála, An Taisce – The National Trust for Ireland ja ClientEarth yhdessä, Irlanti, Italian tasavalta ja Euroopan komissio. Italian tasavaltaa lukuun ottamatta kaikki osallistuivat myös 27.10.2022 pidettyyn istuntoon.

20.

High Courtin kysymykset koskevat yhtäältä menettelyn osapuolten perusteille, joissa vedotaan unionin oikeuden rikkomiseen, asetettujen vaatimusten hyväksyttävyyttä (ensimmäinen kysymys) ja toisaalta sen ennakolta tehtävää arviointia, onko tehtävä YVA‑direktiivin mukainen ympäristövaikutusten arviointi (toinen ja kolmas kysymys) tai luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukainen suojelualueisiin kohdistuvia vaikutuksia koskeva asianmukainen arviointi (neljännestä kuudenteen kysymys).

21.

Ensimmäisellä kysymyksellä pyritään selvittämään rajat, joita unionin oikeudessa asetetaan kansallisille vaatimuksille, jotka koskevat riitauttamisperusteiden esittämismuotoa tuomioistuinmenettelyssä. Kysymyksestä ilmenee, että väitetyt konkreettiset rikkomiset on Irlannin prosessioikeuden mukaan esitettävä menettelyn osapuolten kirjelmissä. Pääasian valittajat eivät kuitenkaan ilmeisesti ole kaikissa riitauttamisperusteissa täsmentäneet, mitä kulloisenkin direktiivin säännöksiä on rikottu, mihin tulkintaan tarkasti ottaen viitataan ja mistä rikkominen koostuu. Tästä syystä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, perustuuko unionin oikeuden ensisijaisuuden ja/tai vilpittömän yhteistyön yleiseen periaatteeseen joko yleisesti tai ympäristölainsäädännön erityisessä asiayhteydessä kansallisten tuomioistuinten toimivalta tai jopa velvollisuus tutkia tästä huolimatta tällaiset kanneperusteet, joita ei ole esitetty kirjallisesti riittävällä tavalla.

22.

Italian mukaan tätä kysymystä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska ennakkoratkaisupyynnössä ei esitetä tarkasti kansallisia sääntöjä, jotka Eco Advocacyn perusteiden olisi pitänyt täyttää, jotta ne voidaan ottaa tutkittavaksi.

23.

Italia on oikeassa siinä, että näiden kansallisten sääntöjen ja asianomaisten kirjallisten ja suullisten perusteiden täsmällisempi esittäminen ennakkoratkaisupyynnössä olisi ollut hyödyllistä unionin tuomioistuimen hyödyllisen vastauksen ja Italian menettelyyn osallistumisen kannalta. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan mukaan ennakkoratkaisupyyntöön on sisällytettävä yhteenveto oikeudenkäynnin kohteesta ja asiaa koskevista tosiseikoista, siten kuin ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin on ne todennut, tai ainakin selostus niistä tosiseikoista, joihin kysymykset perustuvat, sekä asiassa mahdollisesti sovellettaviksi tulevien kansallisten säännösten sisältö ja tarvittaessa asiaan liittyvä kansallinen oikeuskäytäntö.

24.

Nämä tiedot voitaisiin tosin päätellä kansallisista oikeudenkäyntiasiakirjoista ja etenkin High Courtin aiemmasta tuomiosta, ( 7 ) mutta tätä aineistoa ei välitetä jäsenvaltioille eikä unionin toimielimille eikä myöskään käännetä.

25.

Tästä puutteesta huolimatta tähän kysymykseen on kuitenkin mahdollista vastata, koska ennakkoratkaisumenettelyssä unionin tuomioistuin ainoastaan tulkitsee unionin oikeutta eikä ratkaise lopullisesti kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevaa riita‑asiaa. Tästä syystä ei ole asianmukaista jättää kyseessä olevaa kysymystä tutkimatta.

26.

Ensimmäisellä kysymyksellä pyritään selvittämään, voidaanko kansallisessa prosessioikeudessa edellyttää, että unionin oikeuden rikkomisiin vedotaan selkeästi jo kirjallisessa menettelyssä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy tältä osin yhtäältä, voidaanko menettelyn osapuolten perusteille asettaa tällaisia vaatimuksia, ja toisaalta, annetaanko unionin oikeudessa kansallisille tuomioistuimille oikeus tai jopa velvollisuus tutkia tällaisia rikkomisia viran puolesta riippumatta siitä, ovatko menettelyn osapuolet esittäneet niitä koskevat perusteet määräajassa.

27.

High Courtin mainitsemasta unionin oikeuden ensisijaisuuden ja/tai vilpittömän yhteistyön yleisestä periaatteesta seuraa ensinnäkin, että kansalliset tuomioistuimet ovat velvollisia varmistamaan unionin oikeuden säännösten tai määräysten täyden vaikutuksen. ( 8 )

28.

Kuten olen jo aiemmissa ratkaisuehdotuksissani todennut, ( 9 ) silloin kun unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion asiana on sisäisessä oikeusjärjestyksessään antaa menettelysäännöt sellaisia kanteita varten, joissa vedotaan unionin oikeudesta johtuviin oikeuksiin (jäsenvaltioiden menettelyllinen itsemääräämisoikeus). Menettelysäännöt näitä kanteita varten eivät saa olla epäedullisempia kuin säännöt, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaisia kanteita (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate). ( 10 )

29.

YVA‑direktiivin 11 artiklaan sisältyy oikeussuojaa koskevia erityissäännöksiä, jotka voivat rajoittaa jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta tässä tapauksessa. Mainitun 11 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on tietyin edellytyksin varmistettava mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä tähän direktiiviin sisältyvien yleisön osallistumista koskevien säännösten soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi. Saman artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että kyseisen menettelyn on oltava oikeudenmukainen, tasapuolinen ja nopea, eikä se saa olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle.

30.

Näissä säännöksissä tosin edellytetään, että etenkin ympäristöjärjestöille taataan mahdollisuus tehokkaaseen ja oikeudenmukaiseen uudelleen tutkimista koskevaan menettelyyn. Tässä yhteydessä on oltava mahdollista saattaa asiaa koskevien päätösten, toimien tai laiminlyöntien laillisuus uudelleen tutkittavaksi, siis esittää tiettyjä riitauttamisperusteita. YVA‑direktiivissä ei kuitenkaan säädetä, miten ja minä ajankohtana nämä perusteet on esitettävä. Tästä syystä se jää jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden piiriin.

31.

Ei ole nähtävissä, että käsiteltävä asia koskisi vastaavuusperiaatetta. Sitä vastoin ei voida sulkea pois, että vaatimukset kirjallisten perusteiden täsmällisyydelle vaikeuttavat oikeuksien käyttämistä tuomioistuimessa tai tekevät siitä mahdotonta. Tehokkuusperiaatetta loukataan kuitenkin vain, jos oikeuksien käyttäminen tuomioistuimessa on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.

32.

Tältä osin on otettava huomioon näiden sääntöjen merkitys koko menettelyssä sekä menettelyn kulku ja sen erityispiirteet eri kansallisissa elimissä. Tältä kannalta katsoen on tarvittaessa otettava huomioon kansallisen tuomioistuinjärjestelmän perustana olevat periaatteet, joita ovat muun muassa puolustautumisoikeuksien suojaaminen, oikeusvarmuuden periaate sekä oikeudenkäynnin moitteeton kulku. ( 11 )

33.

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on jo katsonut, että kansalliset menettelysäännöt, joiden mukaan oikeudenkäynnin kohde määräytyy kanteen nostamisen hetkellä esitettyjen kanneperusteiden perusteella, ovat tehokkuusperiaatteen mukaisia, jos niillä varmistetaan menettelyn moitteeton kulku muun muassa siten, että vältetään uusien perusteiden arviointiin liittyvät viiveet. ( 12 )

34.

Kuten Irlanti perustellusti huomauttaa, vastaavia määräyksiä sisältyy myös unionin tuomioistuinten menettelysääntöihin. Siten unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 120 artiklan c alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava perusteet ja perustelut, joihin asiassa vedotaan, ja yhteenveto kyseisistä perusteista. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa. ( 13 ) Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 127 artiklan 1 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin.

35.

Näin ollen on tehokkuusperiaatteen mukaista, jos kansallisten tuomioistuinten menettelysäännöissä edellytetään, että menettelyn osapuoli esittää perusteensa määräajassa ja riittävän selkeästi, jotta ne voidaan ottaa huomioon.

36.

Se, millainen esittämistapa on riittävän selkeä, riippuu tapauksen olosuhteista. Ratkaisevaa pitäisi olla se, voivatko menettelyn osapuolet ja tuomioistuin tunnistaa asianomaisen riitauttamisperusteen kiistattomasti. Ainoastaan liiallisia muotovaatimuksia olisi pidettävä suhteettomana vaikeuttamisena ja siten tehokkuusperiaatteen vastaisena.

37.

Riitauttamisperusteiden esittämiselle asetettavissa vaatimuksissa olisi lisäksi otettava huomioon myös se, missä määrin toisen osapuolen menettely on myötävaikuttanut mahdollisiin puutteisiin. Etenkin toisessa, kolmannessa, viidennessä ja kuudennessa kysymyksessä viitataan siihen, että pääasiassa valituslautakunta on esittänyt riidanalaisen luvan perustelut sellaisessa muodossa, joka on voinut myötävaikuttaa Eco Advocacyn perusteiden puutteisiin. Jos asia on näin, tämä seikka olisi otettava asianmukaisesti huomioon Eco Advocacyn perusteille asetettavien vaatimusten yhteydessä.

38.

Toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen on arvioitava, täyttävätkö tietyt osapuolen kirjelmät nämä vaatimukset. Kyseisen tuomioistuimen on selvitettävä asian kannalta merkityksellisten kansallisten vaatimusten sisältö tulkitsemalla kyseisiä säännöksiä, ja ainoastaan tällä kansallisella tuomioistuimella on tarvittava tietämys voidakseen arvioida, millainen esitystapa on riittävän selkeä, jotta menettelyn osapuolet ja se itse voivat ymmärtää sen. Kyseinen tuomioistuin voi lisäksi omasta kokemuksestaan todeta, johtavatko perusteiden puutteet tosiasiallisesti väärinkäsityksiin ja missä määrin ne johtuvat toisen osapuolen menettelystä.

39.

Yhteenvetona voidaan todeta, että jäsenvaltioiden menettelyllinen itsemääräämisoikeus, jota tehokkuusperiaate rajoittaa, mahdollistaa sen, että riita‑asian osapuolet velvoitetaan esittämään unionin oikeuden rikkomiset määräajassa riittävän selkeästi kirjallisissa perusteissaan, jotta kansallinen tuomioistuin voi ottaa nämä rikkomiset huomioon.

40.

Vaatimusten, joita edellä esitetyn mukaisesti on sallittua asettaa menettelyn osapuolten kansallisissa tuomioistuimissa esittämille perusteille, vaikutusta rajoittaisi kuitenkin se, jos näillä tuomioistuimilla on unionin oikeuden nojalla velvollisuus tai ainakin oikeus tutkia viran puolesta sellaisia unionin oikeuden rikkomisia, joita ei ole esitetty riittävällä tavalla.

41.

High Court johtaa kuitenkin tällaisen velvollisuuden tarpeesta varmistaa unionin oikeuden tehokkuus. An Taisce viittaa tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan kansallisten tuomioistuinten on tarvittaessa jätettävä kaikki unionin oikeuden vastaiset kansalliset säännökset omasta aloitteestaan (näiden tuomioiden englanninkielisessä versiossa ”of their own motion”) soveltamatta. ( 14 ) Tämän oikeuskäytännön englanninkielisen version perusteella tämä on ymmärrettävää, koska ”of their own motion” voidaan kääntää myös ”viran puolesta”. Tämä oikeuskäytäntö voitaisiin näin ollen ymmärtää siten, että kansallisten tuomioistuinten on viran puolesta jätettävä soveltamatta kansallista oikeutta, jos se on unionin oikeuden vastainen.

42.

Tämä käsitys perustuu kuitenkin unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevan mainitun oikeuskäytännön väärinymmärrykseen. Tämä käy selvemmin ilmi kyseisen muotoilun ranskankielisestä versiosta, jonka mukaan tuomioistuinten on toimittava ”de leur propre autorité”, mutta myös esimerkiksi saksankielisestä versiosta, jossa käytetään ilmaisua ”eigener Entscheidungsbefugnis”. ( 15 )

43.

Kuten myös näiden unionin tuomioistuimen toteamusten asiayhteydestä ilmenee, kyse on kansallisten tuomioistuinten toimivallasta tulkita kansallista oikeutta unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti tai tarvittaessa soveltaa ensisijaista unionin oikeutta tarvitsematta odottaa, kunnes unionin oikeuden vastaiset kansalliset säännökset kumotaan lainsäädäntöteitse tai tuomioistuimessa.

44.

Kuten olen jo todennut, ei ole tarpeen, että asianosaiset vetoavat kansallisissa tuomioistuimissa nimenomaisesti ja yksityiskohtaisesti siihen, mitä kansallisen oikeuden säännöksiä näiden on tulkittava unionin oikeuden mukaisesti tai jätettävä soveltamatta. Tällaisten normien yksilöinti ja sellaisen menettelytavan kehittäminen, jolla voidaan poistaa kansallisen oikeuden ja unionin oikeuden välinen mahdollinen ristiriita, on pikemminkin osa kansallisille tuomioistuimille kuuluvaa tehtävää saavuttaa unionin oikeudessa säädetty tulos. ( 16 )

45.

Kysymyksellä siitä, voivatko kansalliset tuomioistuimet viran puolesta tutkia tiettyjä unionin oikeuden rikkomisia tai onko niiden tehtävä näin, ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tämän kanssa.

46.

Tämä ei ilmene unionin oikeuden ensisijaisuudesta eikä YVA‑direktiivin 11 artiklan menettelysäännöissä säädetä tästä. Niistä ei etenkään ole havaittavissa kansallisten tuomioistuinten velvollisuutta tai toimivaltaa tutkia riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta esitettyjä perusteita laajemmin.

47.

YVA‑direktiivin 11 artikla eroaa siten säännöksistä, joita tarkasteltiin kolmansien maiden kansalaisten säilöönoton tutkimista käsittelevässä uudemmassa tuomiossa. Kyseisissä säännöksissä oikeusviranomaiset velvoitetaan tutkimaan säilöönoton laillisuutta säännöllisin väliajoin, eikä tätä velvoitetta rajata muodoltaan mitenkään. ( 17 ) Tästä unionin tuomioistuin on johtanut, että toimivaltaisen oikeusviranomaisen on tutkittava viran puolesta, onko sellaista laillisuusedellytystä, johon asianomainen henkilö ei ole vedonnut, mahdollisesti jätetty noudattamatta. ( 18 ) Kun otetaan huomioon vakava puuttuminen Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 6 artiklassa taattuun perusoikeuteen vapauteen, tämä velvoite on perusteltu. Unionin ympäristöoikeuden täytäntöönpanon alalla ei kuitenkaan ole vastaavaa sääntelyä, eikä tällä alalla myöskään yleensä puututa yhtä vakavasti yksityisten oikeuksiin.

48.

Siten myös kansallisten tuomioistuinten velvollisuutta tai toimivaltaa tutkia viran puolesta tiettyjä riitauttamisperusteita on arvioitava jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden, jota vastaavuus‑ ja tehokkuusperiaate rajoittavat, avulla.

49.

Tältä osin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeus ei edellytä kansallisilta tuomioistuimilta sitä, että ne ottaisivat viran puolesta huomioon unionin oikeussääntöjen rikkomista koskevan perusteen, jos niiden olisi tutkiakseen tällaisen perusteen ylitettävä asianosaisten rajaama riita‑asian kohde. Kansallisten tuomioistuinten on pikemminkin viran puolesta tutkittava pakottavaa unionin oikeussääntöä koskevat perusteet, jos näillä tuomioistuimilla on kansallisen oikeuden nojalla velvollisuus tai oikeus tehdä se pakottavan kansallisen oikeussäännön osalta. ( 19 )

50.

Unionin tuomioistuin on tosin tästä poiketen katsonut, että kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus viran puolesta tutkia kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin ( 20 ) soveltamisalaan kuuluvan sopimusehdon kohtuuttomuus ja näin korjata sitä epätasapainoa, joka vallitsee kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä, jos tuomioistuimella on käytössään tämän tutkinnan edellyttämät oikeudelliset seikat ja tosiseikat. ( 21 ) Tässä on kuitenkin kyse erityistapauksesta, jossa kuluttajien erityinen suojelun tarve käy ilmi myös siitä, että kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia. ( 22 ) Unionin tuomioistuin onkin ulottanut tämän oikeuskäytännön koskemaan sellaisten tiettyjen muiden oikeuksien käyttämistä, joita unionin oikeudessa annetaan kuluttajille. ( 23 )

51.

Tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa unionin ympäristölainsäädäntöön mahdollisesti tapauksissa, joihin liittyy riski erityisen vakavista unionin oikeuden rikkomisista. ( 24 ) Sellaisista ei kuitenkaan ole viitteitä käsiteltävässä asiassa. Siksi tätä kysymystä ei ole tarpeen tarkastella lähemmin.

52.

Ennakkoratkaisukysymyksessä esitetään lisäksi hypoteesi, jonka mukaan unionin oikeudessa ei tosin aseteta kansallisille tuomioistuimille velvollisuutta tutkia viran puolesta unionin ympäristölainsäädännön rikkomisia mutta niillä on ainakin oikeus siihen. Jää epäselväksi, onko tämä kysymys merkityksellinen asian ratkaisemisen kannalta, sillä irlantilaiset menettelyn osapuolet esittävät yksimielisesti, että High Courtilla on jo Irlannin oikeuden nojalla tapauksen mukaan oikeus tutkia tällaisia rikkomisia viran puolesta.

53.

Jos tämä kysymys on merkityksellinen asian ratkaisemisen kannalta, sitä on arvioitava myös vastaavuus‑ ja tehokkuusperiaattein jäsenvaltioiden menettelylliselle itsemääräämisoikeudelle asettamien rajojen perusteella.

54.

Tällainen oikeus voisi seurata etenkin vastaavuusperiaatteesta, jos kansallisessa oikeudessa säädetään tästä toimivallasta vastaavissa tapauksissa. Edellä mainittu viittaa tähän suuntaan, mutta Irlannin oikeudesta ei ole saatavilla riittävästi tietoa, jotta tähän kysymykseen voitaisiin vastata tyhjentävästi.

55.

Tehokkuusperiaate voi sitä vastoin tältä osin olla enintään perusteena kansallisten tuomioistuinten velvollisuudelle tutkia tiettyjä rikkomisia viran puolesta, mistä ei kuitenkaan ole viitteitä käsiteltävässä asiassa. Tämän periaatteen viitekohdan muodostavat nimittäin unionin oikeudessa annetut oikeudet. Oikeuksien täytäntöönpano ei voi riippua toimivallasta, jonka käyttäminen on tuomioistuinten harkinnassa.

56.

Unionin oikeudessa ei siten yleensä velvoiteta kansallisia tuomioistuimia tutkimaan unionin ympäristölainsäädännön rikkomisia viran puolesta tai anneta niille oikeutta siihen.

57.

Ensimmäiseen kysymykseen on siten vastattava, että jäsenvaltioiden menettelyllinen itsemääräämisoikeus, jota tehokkuusperiaate rajoittaa, mahdollistaa sen, että riita‑asian osapuolet velvoitetaan esittämään unionin ympäristölainsäädännön rikkomiset ajoissa riittävän selkeästi kirjallisissa perusteissaan, jotta kansallinen tuomioistuin voi ottaa nämä rikkomiset huomioon. Unionin oikeudessa ei yleensä velvoiteta kansallisia tuomioistuimia tutkimaan tällaisia rikkomisia viran puolesta tai anneta niille oikeutta siihen.

58.

Toinen ja kolmas kysymys koskevat ennakkoarviointia siitä, onko hankkeesta tehtävä ympäristövaikutusten arviointi. Ne tosin esitetään ainoastaan siinä tapauksessa, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, mutta edellä esitettyjen pohdintojen mukaan kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava tämä kysymys unionin tuomioistuimen esittämien tulkintaohjeiden perusteella. Tästä syystä näihin kysymyksiin on vastattava.

59.

YVA‑direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen hanketta koskevan luvan myöntämistä hankkeiden, joilla muun muassa laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia, ympäristövaikutukset arvioidaan. Tämä on niin sanottu ympäristövaikutusten arviointi.

60.

YVA‑direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että liitteessä I luetelluista hankkeista on lähtökohtaisesti aina tehtävä tällainen arviointi. Sitä vastoin 4 artiklan 2 kohdan mukaan liitteessä II lueteltujen hankkeiden osalta on määritettävä, onko ympäristövaikutusten arviointi tarpeen, mikä tehdään tietyissä tapauksissa tapauskohtaisesti selvittämällä. Tutkittaessa hankkeita tapauskohtaisesti on 4 artiklan 3 kohdan mukaan otettava huomioon liitteessä III vahvistetut asiaa koskevat olennaiset arviointiperusteet. Tästä ennakkoarvioinnista on kyse käsiteltävässä asiassa esitetyissä kysymyksissä.

61.

Unionin tuomioistuin on todennut tästä, että ympäristövaikutusten arviointi on tehtävä, jos on olemassa todennäköisyys tai vaara siitä, että kyseisellä hankkeella on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kun otetaan erityisesti huomioon ennalta varautumisen periaate, joka on SEUT 191 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksi unionin ympäristöpolitiikalla tavoitellun suojelun korkean tason perusteista ja jonka valossa YVA‑direktiiviä on tulkittava, tällainen vaara on olemassa, kun objektiivisten seikkojen perusteella ei voida sulkea pois sitä, että kyseisellä hankkeella on merkittäviä ympäristövaikutuksia. ( 25 ) Tämä vastaa Espoon yleissopimuksen, ( 26 ) joka pannaan täytäntöön YVA‑direktiivillä, ( 27 ) täytäntöönpanokomitean vakiintunutta käytäntöä. ( 28 )

62.

Tätä taustaa vasten vastaan ensin kolmanteen ja sen jälkeen toiseen kysymykseen.

63.

Kolmannella kysymyksellään High Court pyrkii täsmentämään perustelujen ymmärrettävyydelle asetettuja vaatimuksia; se tiedustelee, onko viranomaisen esitettävä nimenomaisesti YVA‑direktiivin liitteessä III olevien kaikkien konkreettisten kohtien ja alakohtien tutkiminen, sikäli kuin tämä kohdat ja alakohdat ovat mahdollisesti merkityksellisiä hankkeen kannalta.

64.

YVA‑direktiivin 4 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen päätöksessä on niissä tapauksissa, joissa päätetään olla vaatimatta ympäristövaikutusten arviointia, ilmoitettava pääasialliset syyt, miksi tällaista arviointia ei vaadita, ja viitattava asiaa koskeviin liitteessä III lueteltuihin arviointiperusteisiin. YVA‑direktiiviin liitteessä III luetellut arviointiperusteet koskevat tiettyjä hankkeiden ominaisuuksia, hankkeiden sijaintia ja mahdollisten vaikutusten laatua ja ominaisuuksia.

65.

Perustelut voivat täyttää nämä vaatimukset vain, jos niissä suljetaan jokaisen YVA‑direktiivin liitteessä III olevan yksittäisen arviointiperusteen osalta objektiivisten seikkojen perusteella pois se, että hankkeella on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Joidenkin arviointiperusteiden osalta tämä lopputulos voi olla ilmeinen; tältä osin voi riittää lyhyt maininta, joka on tapauksen mukaan jopa kaikille tällaisille arviointiperusteille yhteinen. Muissa tapauksissa voidaan tarvita lisätietoja. ( 29 )

66.

YVA‑direktiiviin ei sisälly säännöksiä siitä, missä muodossa näitä kohtia koskevat perustelut on esitettävä. Siinä ei etenkään edellytetä, että perustelut noudattavat liitteen III jaottelua. Perusteluissa on kuitenkin suljettava riittävän selkeästi pois se, että hankkeella on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Jos näin ei tehdä tiettyjen liitteessä III lueteltujen arviointiperusteiden osalta, perusteluissa ei voida oikeuttaa ympäristövaikutusten arvioinnin tekemättä jättämistä.

67.

Ympäristövaikutusten arvioinnin tekemättä jättämistä koskevissa perusteluissa on siten YVA‑direktiivin 4 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaan objektiivisten seikkojen ja asiaa koskevien liitteessä III lueteltujen arviointiperusteiden avulla suljettava pois todennäköisyys tai vaara siitä, että kyseisellä hankkeella on merkittäviä ympäristövaikutuksia.

68.

Toisella kysymyksellä pyritään selventämään, missä määrin päätöksessä olla tekemättä ympäristövaikutusten arviointia on ilmoitettava tarkasti, mistä asiakirjoista perustelut tälle päätökselle löytyvät.

69.

Tämän kysymyksen taustalla on se, että Eco Advocacy oli pääasiassa väittänyt, ettei valituslautakunnan päätös ole perusteltu, huomaamatta sitä, että perustelut löytyvät päätöksen liitteestä.

70.

Kuten jo todettiin, YVA‑direktiivin 4 artiklan 5 kohdan b alakohdassa säädetään, että päätös olla vaatimatta ympäristövaikutusten arviointia sisältää perustelut. Tällä säännöksellä unionin lainsäätäjä on konkretisoinut perusteluvelvollisuutta, joka liittyy siihen, että tämä päätös on oltava mahdollista riitauttaa tehokkaasti. ( 30 ) Vaikka unionin tuomioistuin pitääkin tältä osin riittävänä, että perustelut ilmoitetaan joko itse päätöksessä tai myöhemmin erikseen tätä pyydettäessä, ( 31 ) on selvää, että perustelujen on oltava osa päätöstä.

71.

YVA‑direktiivin 4 artiklan 5 kohdassa ei kuitenkaan velvoiteta toimivaltaista viranomaista ilmoittamaan nimenomaisesti, erikseen ja/tai konkreettisesti, missä asiakirjoissa sen perustelut on tarkasti ottaen esitetty. Viitteitä tästä ei ole myöskään Århusin yleissopimuksen, ( 32 ) joka pannaan täytäntöön YVA‑direktiivillä, ( 33 ) 6 artiklassa.

72.

Tästä syystä toimivaltaiselle viranomaiselle tai jäsenvaltiolle jää tiettyä liikkumavaraa perustelujen esittämisessä. ( 34 ) Myös tämä kysymys kuuluu siten menettelyllisen itsemääräämisoikeuden, jota on käytettävä vastaavuus‑ ja tehokkuusperiaatteen asettamissa rajoissa, piiriin. ( 35 )

73.

Olisi kuitenkin tuskin tehokkuusperiaatteen mukaista, jos perustelut ilmoitetaan epäsuorasti tai harhaanjohtavasti, ( 36 ) sillä tässä tapauksessa oikeuksien käyttäminen ympäristöarvioinnin tekemättä jättämisen yhteydessä tehtäisiin tarpeettoman ja siten suhteettoman vaikeaksi. Perustelut on pikemminkin voitava tunnistaa sellaisiksi, ja niiden sisällössä on mainittava ymmärrettävästi, mihin tietoihin päätös perustuu.

74.

Siten päätöksen olla tekemättä ympäristövaikutusten arviointia perusteluissa on YVA‑direktiivin 4 artiklan 5 kohdan b alakohdan ja tehokkuusperiaatteen mukaisesti varmistettava, että perustelut ovat tunnistettavissa sellaisiksi ja sisällöllisesti ymmärrettäviä. Sen tutkiminen, täyttävätkö perustelut nämä vaatimukset, kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle, jolla on käytettävissään tarvittavat tiedot sen arvioimiseksi, saattoiko kyseisen jäsenvaltion yleisö tunnistaa perustelut sellaisiksi ja ymmärtää ne.

75.

Neljäs, viides ja kuudes kysymys koskevat sen ennakkoarviointia, onko tehtävä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukainen asianmukainen arviointi.

76.

Yleinen ympäristövaikutusten arviointi ei liity suoraan luvan myöntämisen edellytyksiin, ( 37 ) kun taas luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukainen alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointi palvelee suunnitelman tai luvan hyväksymisen valmistelua. Mainitun artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaan alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

77.

Kyseessä oleva suunnitelma tai hanke voidaan hyväksyä vain sillä edellytyksellä, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat varmoja siitä, ettei sillä ole haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuuteen. ( 38 ) Tällaisen vaikutusten arvioinnin on sisällettävä täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia päätelmiä, joilla voidaan poistaa kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys hankkeen sellaisista vaikutuksista, joista saattaisi koitua haittaa asianomaiselle suojelualueelle. ( 39 )

78.

Tämä ympäristövaikutusten arvioinnin tehtävä leimaa sitä koskevalle ennakkoarvioinnille, onko ympäristövaikutusten arviointi tehtävä, asetettavia vaatimuksia.

79.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan asianmukainen arviointi sen kannalta, miten suunnitelma tai hanke vaikuttaa erityisten suojelutoimien alueen suojelutavoitteisiin, on välttämätöntä, jos suunnitelma tai hanke on joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa omiaan vaikuttamaan merkittävästi direktiivissä tarkoitettuun erityisten suojelutoimien alueeseen.

80.

Tämän säännöksen tulkinnan yhteydessä unionin tuomioistuin on myöhemmin kehittänyt myös yleiseen ympäristövaikutusten arviointiin sovellettavan ( 40 ) arviointiperusteen, jonka mukaan arviointivelvoite syntyy, jos on olemassa todennäköisyys tai riski, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa kyseiseen alueeseen merkittävästi. ( 41 ) Myös tähän pätee se, että erityisesti ennalta varautumisen periaate huomioiden tällaisen riskin katsotaan olevan olemassa, kun alaa koskevan parhaan tieteellisen tietämyksen perusteella ei voida sulkea pois sitä, että suunnitelma tai hanke voi vaikuttaa kyseistä aluetta koskeviin suojelutavoitteisiin. ( 42 ) Mainittua vaaraa on arvioitava erityisesti alueen, jota tämä suunnitelma tai hanke koskee, ominaisuuksien ja erityisten ympäristöolosuhteiden valossa. ( 43 ) Jos tämän ennakkoarvioinnin jälkeen on epäilyksiä merkittävien vaikutusten aiheutumatta jäämisestä, on suoritettava luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetty täysimääräinen ympäristövaikutusten arviointi. ( 44 ) Tämä täysimääräinen arviointi muodostaa siten säännön, ja siitä voidaan poiketa vain, jos arvioinnin tarpeellisuudesta ei ole epäilystäkään.

81.

Näiden pohdintojen valossa vastaan jäljempänä neljännestä kuudenteen kysymykseen käänteisessä järjestyksessä.

82.

Kuudennessa kysymyksessä toistetaan toinen kysymys, kun on kyse perusteluista, jotka esitetään päätökselle olla tekemättä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaista alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointia. Myös tässä yhteydessä on selvitettävä, miten tarkasti on ilmoitettava, missä asiakirjoissa tämän päätöksen perustelut esitetään. Kuudes kysymys tosin esitetään myös vain siinä tapauksessa, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, mutta siihen on tästä huolimatta vastattava, koska ainoastaan kansallinen tuomioistuin voi päättää, onko vastaus ensimmäiseen kysymykseen pääasiassa myöntävä vai kieltävä.

83.

Toisin kuin YVA‑direktiivissä, luontodirektiivissä ei nimenomaisesti säädetä perusteluista päätökselle olla tekemättä alueelle aiheutuvien vaikutusten asianmukaista arviointia.

84.

Kuten yleisen ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä, ( 45 ) tämän päätöksen tehokas tuomioistuinvalvonta ja tehokas oikeussuoja kuitenkin edellyttävät, että asiaa käsittelevä tuomioistuin ja oikeussuojaa hakevat saavat riidanalaisen päätöksen perustelut tutustuttavakseen joko päätöksen mukana tai ainakin pyynnöstä. ( 46 ) Tämä perusteluvelvollisuus perustuu lisäksi hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen, jota jäsenvaltioiden viranomaisten on noudatettava pannessaan täytäntöön unionin oikeutta, joskaan ei perusoikeuskirjan 41 artiklan perusteella ( 47 ) vaan yleisen oikeusperiaatteen nojalla. ( 48 ) Ympäristölainsäädäntöön perustuvien päätösten, jotka – kuten luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukainen alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointi ( 49 ) – edellyttävät Århusin yleissopimuksen 6 artiklan mukaan yleisön osallistumista, yhteydessä Århusin yleissopimuksen 6 artiklan 9 kappaleessa edellytetään lisäksi niiden perustelemista.

85.

Koska unionin oikeudessa tosin edellytetään perustelujen ilmoittamista muttei säännellä niiden muotoa, se kuuluu jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden, jota niiden on käytettävä vastaavuus‑ ja tehokkuusperiaatteen mukaisesti, piiriin. Perustelujen esittämiseen päätökselle olla tekemättä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaista alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointia pätevät siten samat näkökohdat kuin päätökseen olla tekemättä ympäristövaikutusten arviointia. ( 50 )

86.

Jos perustelut päätökselle olla tekemättä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaista alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointia – kuten pääasiassa – sisältyvät päätökseen, toimivaltaisen viranomaisen on siten varmistettava, että nämä perustelut ovat tunnistettavissa sellaisiksi ja että niiden sisältö on ymmärrettävä. Kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, täyttävätkö perustelut nämä vaatimukset. Sillä on käytettävissään tarvittavat tiedot sen arvioimiseksi, saattoiko asianomaisen jäsenvaltion yleisö tunnistaa perustelut sellaisiksi ja ymmärtää ne.

87.

Viidennellä kysymyksellään High Court esittää kaksi alakysymystä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisen alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin tekemättä jättämistä koskevan päätöksen perustelujen sisällöstä. Ensinnäkin on selvitettävä, onko näiden perustelujen oltava omiaan hälventämään kaikki perustellut tieteelliset epäilyt töiden vaikutuksista kyseiseen eurooppalaiseen alueeseen. Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko perusteluissa nimenomaisesti ja tapauskohtaisesti hälvennettävä jokainen tältä osin yleisön osallistumismenettelyn kuluessa esille tuotu huolenaihe.

88.

Unionin tuomioistuin käyttää kriteeriä, jonka mukaan hankkeen tai suunnitelman vaikutuksista ei saa olla mitään tieteellisesti perusteltuja epäilyjä tai tieteelliseltä kannalta järkeviä epäilyjä, luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaisen suunnitelmien tai hankkeiden hyväksymisen yhteydessä sen jälkeen, kun alueelle aiheutuvien vaikutusten asianmukainen arviointi on tehty. ( 51 ) Ennakkoarvioinnin yhteydessä unionin tuomioistuin sitä vastoin edellyttää sen tutkimista, voidaanko objektiivisten seikkojen perusteella sulkea pois, että kyseinen suunnitelma tai hanke vaikuttaa merkittävästi kyseiseen alueeseen. ( 52 )

89.

Ennakkoarvioinnissa on kyse siitä, että yksilöidään suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät vaadi täysimääräistä arviointia, koska ilman täysimääräistä arviointiakin on selvää, että ne voidaan hyväksyä. ( 53 ) Ennakkoarvioinnin ei sitä vastoin ole tarkoitus mahdollistaa täysimääräisen arvioinnin kiertämistä ( 54 ) tai jopa sellaisten suunnitelmien ja hankkeiden toteuttamista, joita ei voitaisi hyväksyä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaisen täysimääräisen arvioinnin perusteella. Tästä syystä ennakkoarvioinnin kriteerien on oltava ainakin yhtä tiukkoja kuin varsinaisen arvioinnin kriteerien.

90.

Näin ollen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jos se on ennakkoarviointivaiheessa vakuuttunut siitä, ettei luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukainen alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointi ole tarpeen, on vähintäänkin esitettävä nimenomaiset ja kattavat perustelut, jotka ovat omiaan hälventämään kaikki tieteelliseltä kannalta järkevät epäilyt suunniteltujen töiden haitallisista vaikutuksista kyseiseen suojelualueeseen.

91.

Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin tekemättä jättämisen perusteluissa on myös nimenomaisesti ja tapauskohtaisesti hälvennettävä jokainen yleisön osallistumismenettelyn kuluessa hankkeen tai suunnitelman vaikutuksista suojelualueeseen esille tuotu huolenaihe.

92.

Sikäli kuin epäilyt eivät ole tieteelliseltä kannalta järkeviä, toimivaltaisen viranomaisen ei voida edellyttää ”hälventävän” niitä nimenomaisesti. Sen lisäksi, ettei ole oikeutettua käyttää viranomaisen resursseja epäilyihin, joille ei ole mitään tieteellistä perustaa, tällaisia epäilyjä ei usein ole myöskään mahdollista kumota. Miten viranomaisen olisi esimerkiksi kumottava väite, jonka mukaan hanke suututtaa esi‑isien henget?

93.

Viidenteen kysymykseen 90 kohdassa antamani vastaus pätee siten lupamenettelyssä esitettyihin huolenaiheisiin vain, mikäli ne ovat tieteelliseltä kannalta järkeviä.

94.

Neljännellä kysymyksellä tiedustellaan, onko luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisen alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin tarpeellisuutta selvittävän ennakkoarvioinnin yhteydessä asianmukaista ottaa huomioon suunnitelman tai hankkeen erityispiirteitä, joihin liittyy epäpuhtauksien poistamista ja jotka voivat vähentää eurooppalaiseen alueeseen kohdistuvia haitallisia vaikutuksia, jos nämä erityispiirteet ovat sisältyneet hankkeeseen tai suunnitelmaan vakiona riippumatta siitä, onko niillä jonkinlainen vaikutus kyseiseen suojelualueeseen.

95.

Tämän kysymyksen taustalla on tuomio People Over Wind, joka koski toimenpiteiden, joilla pyritään välttämään suunnitelman tai hankkeen haitalliset vaikutukset kyseiseen alueeseen tai vähentämään niitä, huomioon ottamista tämän ennakkoarvioinnin yhteydessä. Siitä seikasta, että tällaisia toimenpiteitä oli kaavailtu, unionin tuomioistuin päätteli kyseisessä asiassa, että on todennäköistä, että alueeseen vaikutetaan merkittävästi, ja että tällainen arviointi on siis tehtävä. ( 55 )

96.

Unionin tuomioistuin piti siten sitä seikkaa, että oli kaavailtu toimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli vähentää hankkeen haitallisia vaikutuksia suojelualueeseen, osoituksena siitä, että täysimääräinen arviointi oli tarpeen. Elleivät merkittävät haitalliset vaikutukset olisi olleet todennäköisiä, nämä toimenpiteet eivät nimittäin olisi olleet tarpeen.

97.

Suunnitelman tai hankkeen erityispiirteet, jotka tosin vähentävät sen haitallisia vaikutuksia suojelualueisiin mutta joita ei suunniteltu tästä syystä, eivät sitä vastoin ole osoitus tällaisten vaikutusten todennäköisyydestä. Ne eivät nimittäin perustu siihen, että tällaisia vaikutuksia pidetään todennäköisinä.

98.

Esimerkki tällaisista erityispiirteistä olisi asuinrakennusten liittäminen viemäriverkkoon, joka kuljettaa jätevedet käsiteltäviksi. Etenkin jätevesidirektiivin ( 56 ) perusteella tämä on Euroopan unionissa asuinrakennusten tyypillinen piirre, jota edellytetään täysin riippumatta siitä, ovatko haitalliset vaikutukset suojelualueisiin todennäköisiä. Vaikka tällä toimenpiteellä rajoitetaan tai jopa estetään vesistön, johon puhdistettu jätevesi johdetaan, pilaantumista, se ei siten ole osoitus suojelualueisiin kohdistuvien merkittävien haitallisten vaikutusten todennäköisyydestä. Tällainen todennäköisyys voidaan sitä vastoin edelleen päätellä muista indisioista.

99.

On kuitenkin vaikea määrittää, onko toimenpiteen tarkoituksena estää kyseiseen suojelualueeseen kohdistuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia vai onko se niistä riippumaton. Tässä yhteydessä ei voida tukeutua pelkästään hankkeen toteuttajan subjektiivisiin lausuntoihin, sillä niillä voidaan pyrkiä kiertämään asianmukainen arviointi. Sen, että tavoitteiden ei katsota liittyvän suojelualueisiin, olisi pikemminkin perustuttava objektiivisiin seikkoihin, etenkin yleisiin säännöksiin tai laajalle levinneisiin käytäntöihin.

100.

Nyt tarkasteltavassa tapauksessa on kyse pintavalumavesistä. Kyse ei ole edellä esimerkkinä mainitusta jätevedestä, joka olisi johdettava viemäriverkkoon, vaan sadevesistä, joita ei sekoiteta kyseisissä asuinrakennuksissa syntyvään jäteveteen. Arvioitaessa siihen liittyvää riskiä, että pintavalumavedet johdetaan välillisesti suojeltuun joen osaan, herää kysymys, missä määrin voidaan ottaa huomioon näiden vesien puhdistamiseksi toteutetut toimenpiteet.

101.

Ennakkoratkaisupyynnön mukaan – toisin kuin tuomiossa People Over Wind ja samaan tapaan kuin viemäriverkkoon liittämisen yhteydessä – näitä puhdistustoimenpiteitä ei toteuteta suojelualueeseen kohdistuvien vaikutusten rajoittamiseksi. Kyse on pikemminkin toimenpiteistä, joita toteutetaan kaikissa tällaisissa hankkeissa riippumatta siitä, koskevatko ne suojelualuetta. Ne eivät siten ole osoitus suojelualueeseen kohdistuvien merkittävien haitallisten vaikutusten todennäköisyydestä.

102.

Osoituksena tällaisista merkittävistä vaikutuksista jäljelle jää pintavalumavesien epäsuora johtaminen. Ennakkoratkaisupyynnöstä ei tosin käy ilmi, voidaanko tästä jo johtaa tällaisten vaikutusten todennäköisyys, mutta siinä mainitaan puhdistustoimenpiteet seikkana, joka voi ainakin vähentää tällaista todennäköisyyttä tai sulkea sen kokonaan pois.

103.

Siten on epäselvää, ovatko nämä puhdistustoimenpiteet ennakkoarviointia koskevassa oikeuskäytännössä tarkoitettuja objektiivisia seikkoja, jotka voivat sulkea pois sen, että hankkeella on merkittäviä ympäristövaikutuksia alueeseen.

104.

Tämän kannalta merkityksellinen on eräs toinen unionin tuomioistuimen tuomiossa People Over Wind esittämä peruste. Unionin tuomioistuin selitti täydellisen arvioinnin tarpeellisuutta myös sillä, että vasta tämän arvioinnin yhteydessä tehtävässä tarkassa tarkastelussa voidaan ylipäätään todeta, vältetäänkö kyseisillä toimenpiteillä tosiasiallisesti haitalliset vaikutukset suojelualueeseen tai vähennetäänkö niitä näillä toimenpiteillä. ( 57 )

105.

Toimenpiteen, jolla vähennetään hankkeen haitallisia vaikutuksia, huomioon ottamisen kannalta on siten ratkaisevaa, voidaanko jo ennakkoarvioinnin vaiheessa poissulkea kaikki perustellut tieteelliset epäilyt tämän toimenpiteen vaikutuksista. Tämä edellyttää yleensä sitä, että tällaisista toimenpiteistä on jo riittävästi käytännön kokemusta. Jos tällaisia epäilyjä ei voida poissulkea, toimenpide ei ole omiaan poissulkemaan merkittävien ympäristövaikutusten todennäköisyyttä tai riskiä, eikä sitä voida ottaa ratkaisevasti huomioon ennakkoarvioinnissa.

106.

Unionin tuomioistuin korosti lisäksi tuomiossa People Over Wind vaaraa siitä, että ottamalla vaikutusten vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet huomioon ennakkoarvioinnissa kierretään varsinainen arviointi. ( 58 ) Tämän arvioinnin myötä jäisi lisäksi mahdollisesti – joskaan ei käsiteltävässä asiassa – puuttumaan välttämätön yleisön osallistuminen. ( 59 )

107.

Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kiertämisenä ei kuitenkaan voida pitää sitä, että otetaan huomioon toimenpiteitä, joita toteutetaan riippumatta siitä, saattaako hankkeella olla haitallisia vaikutuksia suojelualueisiin. Näiden toimenpiteiden huomiotta jättäminen merkitsisi pikemminkin sitä, ettei hanketta oteta täysimääräisesti huomioon ennakkoarvioinnissa. Tämä on nähdäkseni ilmeistä viemäriverkkoon liittämistä koskevassa esimerkissä: asuinrakennuksia, joiden jätevedet johdetaan, kuten ennen, suoraan vesistöön tai jopa kadulle, on nykyisin vaikea kuvitella unionissa. Siten olisi järjetöntä asianmukaisessa arvioinnissa olettaa, että tällaisia käytäntöjä sovelletaan asuinrakentamishankkeessa. Pintavalumavesien puhdistamiseksi toteutettavien riidanalaisten toimenpiteiden tapauksessa tämä näkökohta ei ole aivan yhtä ilmeinen mutta pätee myös niihin.

108.

Tästä syystä neljänteen kysymykseen on vastattava, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisen alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin tarpeellisuutta selvittävän ennakkoarvioinnin yhteydessä on asianmukaista ottaa huomioon suunnitelman tai hankkeen erityispiirteitä, joihin liittyy epäpuhtauksien poistamista ja jotka voivat vähentää kyseiseen suojelualueeseen kohdistuvia haitallisia vaikutuksia, jos objektiivisten näkökohtien perusteella on selvää, että nämä erityispiirteet ovat sisältyneet hankkeeseen tai suunnitelmaan vakiona riippumatta siitä, onko niillä jonkinlainen vaikutus kyseiseen suojelualueeseen, ja jos voidaan sulkea pois kaikki perustellut tieteelliset epäilyt niiden vaikutuksista.

109.

Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti: