1.

Corte costituzionale (perustuslakituomioistuin, Italia) pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan puitepäätöksen 2002/584/YOS ( 2 ) 4 artiklan 6 alakohtaa, joka voi olla saatettu Italian lainsäädännön osaksi Italian perustuslain vastaisella tavalla.

2.

Tämä ennakkoratkaisupyyntö tarjoaa unionin tuomioistuimelle mahdollisuuden täydentää jo ennestään runsasta oikeuskäytäntöään, joka koskee pidätys- ja luovutusmääräyksiä (jäljempänä eurooppalainen pidätysmääräys). Sen on selvitettävä erityisesti, antaako jäsenvaltioille puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa jätetty liikkumavara mahdollisuuden ottaa käyttöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen, jota ei sovelleta kolmansien valtioiden kansalaisiin.

3.

Puitepäätöksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tässä puitepäätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan [SEU] 6 artiklassa tunnustettuja ja Euroopan unionin perusoikeuskirjasta,[ ( 3 )] erityisesti sen VI luvusta, kuvastuvia periaatteita. Tässä puitepäätöksessä ei ole mitään sellaista, joka estäisi kieltäytymästä luovuttamasta henkilöä, josta eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, jos on objektiivisia perusteita katsoa, että eurooppalainen pidätysmääräys on annettu henkilön asettamiseksi syytteeseen tai rankaisemiseksi hänen sukupuolensa, rotunsa, uskontonsa, etnisen alkuperänsä, kansallisuutensa, kielensä, poliittisen mielipiteensä tai sukupuolisen suuntautumisensa perusteella tai että jokin kyseisistä syistä voi vahingoittaa hänen asemaansa. Tämä puitepäätös ei estä jäsenvaltioita soveltamasta valtiosääntöönsä sisältyviä oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, yhdistymisvapautta, lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta muissa tiedotusvälineissä koskevia säännöksiä.”

4.

Puitepäätöksen 1 artiklassa (”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön”) säädetään seuraavaa:

”1.   Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

2.   Jäsenvaltiot panevat eurooppalainen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.

3.   Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa [SEU] 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita.”

5.

Puitepäätöksen 4 artiklassa (”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet”) säädetään seuraavaa:

”Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön:

– –

– –”

6.

Puitepäätöksen 5 artiklassa (”Erityistapauksissa annettavat pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion takuut”) säädetään seuraavaa:

”Sille, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen panee täytäntöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen, voidaan asettaa täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädännössä jokin seuraavista ehdoista:

– –

7.

Puitepäätöksen johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Rangaistuksen täytäntöönpanon täytäntöönpanovaltiossa olisi parannettava tuomitun sosiaalisen kuntoutuksen mahdollisuuksia. Varmistaakseen, että rangaistuksen täytäntöönpano täytäntöönpanovaltiossa helpottaa tuomitun sosiaalista kuntoutusta, tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava huomioon esimerkiksi sellaiset seikat kuin tuomitun yhteys täytäntöönpanovaltioon, sen, katsooko tuomittu, että hänen perheensä on täytäntöönpanovaltiossa, sekä kieli- tai kulttuurisiteet, sosiaaliset tai taloudelliset ja muut siteet täytäntöönpanovaltioon.”

8.

Puitepäätöksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tätä puitepäätöstä olisi tarvittavin muutoksin sovellettava myös [puitepäätöksen 2002/584] 4 artiklan 6 kohdan ja 5 artiklan 3 kohdan mukaisissa tapauksissa. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että täytäntöön paneva valtio voi todentaa tämän puitepäätöksen 9 artiklassa säädettyjen kieltäytymisperusteiden olemassaolon, mukaan lukien kaksoisrangaistavuuden tarkistaminen, sikäli kuin täytäntöönpanovaltio on antanut tämän puitepäätöksen 7 artiklan 4 kohdan mukaisen ilmoituksen tuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon edellytyksenä sen tarkastelemiseksi, luovutetaanko henkilö vai pannaanko rangaistus täytäntöön puitepäätöksen [2002/584] 4 artiklan 6 kohdan mukaisissa tapauksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta viimeksi mainitun puitepäätöksen soveltamista.”

9.

Puitepäätöksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tätä puitepäätöstä olisi sovellettava asiaankuuluvan yhteisön lainsäädännön ja erityisesti – – direktiivin 2003/86/EY ( 5 ) [ja] direktiivin 2003/109/EY ( 6 ) – – mukaisesti.”

10.

Puitepäätöksen 3 artiklassa (”Tarkoitus ja soveltamisala”) säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän puitepäätöksen tarkoituksena on vahvistaa säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltion on tuomitun sosiaalisen kuntoutuksen helpottamiseksi tunnustettava tuomio ja pantava rangaistus täytäntöön.

2.   Tätä puitepäätöstä sovelletaan, jos tuomittu on tuomion antaneessa valtiossa tai täytäntöönpanovaltiossa.

3.   Tätä puitepäätöstä sovelletaan ainoastaan tässä puitepäätöksessä tarkoitettuun tuomioiden tunnustamiseen ja rangaistusten täytäntöönpanoon. – –”

11.

Puitepäätöksen 25 artiklassa (”Rangaistusten täytäntöönpano eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen johdosta”) säädetään seuraavaa:

”Tämän puitepäätöksen säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin, sikäli kuin ne ovat puitepäätöksen [2002/584] säännösten mukaisia, rangaistusten täytäntöönpanoon tapauksissa, joissa jäsenvaltio sitoutuu panemaan rangaistuksen täytäntöön mainitun puitepäätöksen 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti tai tapauksissa, joissa se on mainitun puitepäätöksen 5 artiklan 3 kohdan nojalla asettanut ehdon, että henkilö on rankaisemattomuuden välttämiseksi palautettava asianomaiseen jäsenvaltioon suorittamaan rangaistus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta puitepäätöksen [2002/584/] soveltamista.”

12.

Kyseisen lain 18-bis §:n 1 momentin c kohdassa säädetään seuraavaa:

luovutuksesta voidaan kieltäytyä, ”jos eurooppalainen pidätysmääräys on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten ja pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö on Italian tai Euroopan unionin muun jäsenvaltion kansalainen, joka asuu tai oleskelee laillisesti ja tosiasiallisesti Italian alueella, edellyttäen, että toisen asteen tuomioistuin määrää, että vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide on pantava täytäntöön Italiassa kansallisen lainsäädännön mukaisesti”.

13.

Lain 19 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jotta italialainen oikeusviranomainen voi panna eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön – –, on seuraavien edellytysten täytyttävä:

– –

14.

O. G. on Moldovan kansalainen, jolle on määrätty Romaniassa lainvoimaisella tuomiolla viiden vuoden vankeusrangaistus. ( 9 ) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että tuomioistuin, joka saattoi perustuslain mukaisuutta koskevan kysymyksen sen käsiteltäväksi, toteaa, että O. G on ”asettautunut vakinaisesti Italiaan perhe- ja työsuhteiden näkökulmasta”. ( 10 )

15.

Judecătoria Brașov (Brașovin ensimmäisen asteen tuomioistuin, Romania) antoi 13.2.2012 O. G:stä eurooppalaisen pidätysmääräyksen rangaistuksen täytäntöönpanoa varten.

16.

Corte d’appello di Bologna (Bolognan ylioikeus, Italia) määräsi 7.7.2020 pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön luovutettavaksi pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle.

17.

O. G:n haettua tähän muutosta Corte di cassazione (ylin tuomioistuin, Italia) kumosi 16.9.2020 Corte d’appello di Bolognan ratkaisun ja palautti asian tämän käsiteltäväksi kehottaen tätä arvioimaan, olisiko sillä syytä esittää perustuslain mukaisuutta koskeva kysymys Corte costituzionalelle.

18.

Corte d’appello di Bologna esitti Corte costituzionalelle kysymyksen siitä, oliko lain nro 69/2005 18-bis §:n 1 momentin c kohta Italian perustuslain 2, 3 ja 11 §:n sekä 27 §:n 3 momentin ja 117 §:n 1 momentin mukainen.

19.

Corte d’appello di Bolognan epäilykset kohdistuvat säännökseen, jolla puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädetty harkinnanvarainen kieltäytymisperuste on saatettu osaksi Italian oikeusjärjestystä, lyhyesti sanottuna seuraavien seikkojen vuoksi:

20.

Corte costituzionale on todennut, ettei unionin tuomioistuin ole käsitellyt vielä tätä puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohtaan liittyvää seikkaa, ( 11 ) joten se esitti tälle seuraavat kysymykset:

21.

Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 22.11.2021. Asian käsittelylle päätettiin antaa etusija.

22.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Itävallan, Unkarin ja Italian hallitukset sekä Euroopan komissio.

23.

Vain Italian hallitus ja komissio osallistuivat istuntoon, joka pidettiin 11.10.2022.

24.

Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen perusteella on selvitettävä lyhyesti sanottuna, onko puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan, luettuna yhdessä kyseisen puitepäätöksen 1 artiklan 3 kohdan ja perusoikeuskirjan 7 artiklan kanssa, kanssa yhteensopivana pidettävä sellaista Italian lainsäädäntöä, jonka perusteella kolmannen maan kansalainen, jolle on määrätty eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa (Romania) vankeusrangaistus, ei voi suorittaa tuomiotaan täytäntöönpanovaltiossa (Italia), jossa kyseinen henkilö vaikuttaa ( 12 ) oleskelevan laillisesti ja vakinaisesti.

25.

Puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan mukaan oikeusviranomainen voi kieltäytyä vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos seuraavat kaksi edellytystä täyttyvät kumulatiivisesti:

26.

Saattaessaan kyseisen harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen kansallisen lainsäädännön osaksi Italian lainsäätäjä on tehnyt kaksi mukautusta:

27.

Ennakkoratkaisupyynnön ensimmäiseen kysymykseen vastaamiseksi on nähdäkseni tarkasteltava a) valtioiden harkintavaltaa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan täytäntöönpanossa, b) kyseisen artiklan tulkintaa yhdenvertaista kohtelua koskevan oikeuden näkökulmasta ja c) muiden perusoikeuskirjassa suojattujen perusoikeuksien mahdollista vaikutusta annettavaan vastaukseen.

28.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioilla on puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan ja erityisesti sen 6 alakohdan täytäntöönpanossa ”selvää harkintavaltaa”. ( 14 ) Kyseinen harkintavalta ei käsitä kuitenkaan mahdollisuutta laajentaa puitepäätöksessä 2002/584 tyhjentävästi ( 15 ) lueteltuja täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteita. ( 16 )

29.

Saman oikeuskäytännön mukaisesti eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano on pääsääntö, ja siitä kieltäytyminen katsotaan poikkeukseksi, jota on tulkittava suppeasti. ( 17 )

30.

Mikään ei estä jäsenvaltioita päättämästä rajoittaa tai olla käyttämättä puitepäätöksen 2002/584 4 artiklassa niille annettua mahdollisuutta. Koska kyseessä ovat harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet, jokainen jäsenvaltio voi päättää vapaasti, milloin se ei sovella niitä; tällöin täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset eivät voi kieltäytyä luovuttamasta eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevaa henkilöä. ( 18 )

31.

Kuten unionin tuomioistuin on todennut, todellisuudessa puitepäätöksessä 2002/584 jäsenvaltioille annettu mahdollisuus olla ottamatta käyttöön kyseistä kieltäytymisperustetta ”– – vain vahvistaa kyseisellä puitepäätöksellä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen hyväksi perustettuja luovuttamisjärjestelyjä”. ( 19 )

32.

Tämä johtuu siitä, että ”kun tällaisessa lainsäädännössä rajoitetaan tilanteita, joissa täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, sillä vain helpotetaan etsittyjen henkilöiden luovuttamista sen vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti, josta puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 2 kohdassa säädetään ja joka on tässä päätöksessä säädetty keskeinen sääntö”. ( 20 )

33.

Kansallisen lainsäätäjän valinnanvapaus ei ole kuitenkaan rajaton. Tälle on useita perusteita.

34.

Ensinnäkään puitepäätös 2002/584 ”ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa [SEU] 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita”. ( 21 ) Tässä yhteydessä merkityksellisiltä osin sen 4 artiklan 6 alakohdassa ei siis anneta jäsenvaltioille mahdollisuutta saattaa sitä kansallisen lainsäädännön osaksi tavalla, joka johtaa SEU 6 artiklassa taattujen perusoikeuksien ja periaatteiden loukkaamiseen.

35.

Toiseksi jäsenvaltioiden harkintavaltaa niiden saattaessa kyseisen 4 artiklan 6 alakohdan kansallisen lainsäädännön osaksi rajoittavat asianomaisen säännöksen sisällön lisäksi tavoite, joka sillä on puitepäätöksen 2002/584 sisällä, sekä yleinen asiayhteys, johon kyseinen puitepäätös sijoittuu, eli koko unionin oikeus.

36.

Tältä kannalta katsottuna olen komission kanssa samaa mieltä siitä, ettei puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan sanamuoto eivätkä sen pyrkimyksenä oleva tavoite ja sen asiayhteys tue Italian lainsäätäjän valitsemaa ratkaisua. ( 22 )

37.

Puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan sanamuodossa ei anneta merkitystä muulle kuin täytäntöönpanojäsenvaltion kansalaisuudelle. Siinä säädetään ainoastaan, että etsityn henkilön on oltava kyseisen valtion kansalainen.

38.

Muiden valtioiden kuin täytäntöönpanojäsenvaltion kansalaisuudella ei siten ole merkitystä, ja sen sijaan edellytetään asumista (tai oleskelua). Puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan soveltamisala määräytyy minkä tahansa muun valtion kuin täytäntöönpanovaltion kansalaisten osalta asumisen (tai oleskelun) käsitteellä.

39.

Puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan tavoitteen osalta unionin tuomioistuin on jo todennut, että ”tavoitteena on etenkin sen mahdollistaminen, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi antaa erityisesti painoa mahdollisuudelle parantaa etsityn henkilön mahdollisuuksia sopeutua uudelleen yhteiskuntaan hänen suoritettuaan rangaistuksensa”. ( 23 )

40.

Uudelleen sopeutumisen tavoitteen saavuttamiseksi pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön kansalaisuudella ei ole sinällään merkitystä: kyseisellä säännöksellä pyritään siihen, että täytäntöönpanojäsenvaltiossa vakinaisesti asuva tai oleskeleva ( 24 ) henkilö voi hyötyä kyseisestä mahdollisuudesta.

41.

Puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohtaa tulkittaessa huomioon otettavasta normatiivisesta asiayhteydestä on aiheellista mainita rikosasioissa annettujen tuomioiden vastavuoroisesta tunnustamisesta tehty puitepäätös 2008/909. Sen soveltamisalaan kuuluvat kansalaisuudesta riippumatta ulkomaalaiset, joihin vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvä sosiaalisen kuntoutuksen tavoite ulottuu, jos he ovat juurtuneet täytäntöönpanovaltioon. ( 25 )

42.

Puitepäätöksen 2008/909 25 artiklan mukaisesti kyseisen puitepäätöksen säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin, sikäli kuin ne ovat puitepäätöksen 2002/584 säännösten mukaisia, rangaistusten täytäntöönpanoon viimeksi mainitun puitepäätöksen 4 artiklan 6 alakohdan mukaisesti. ( 26 )

43.

Kaiken edellä esitetyn perusteella on siis katsottava, että unionin lainsäätäjä on ottanut huomioon rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvän kuntoutuksen tavoitteen ( 27 ) muotoillessaan puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan siten, että tämä tavoite voidaan saavuttaa edellä lueteltujen erityisten edellytysten täyttyessä ilman, että kansalaisuutta koskevalla tekijällä (varsinaisen täytäntöönpanojäsenvaltion kansalaisuutta lukuun ottamatta) on vaikutusta.

44.

Unionin tuomioistuin on katsonut, että edellä esitetyistä syistä täytäntöönpanojäsenvaltion kansalaisia ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka asuvat vakinaisesti tai oleskelevat täytäntöönpanojäsenvaltiossa ja ovat integroituneet tämän valtion yhteiskuntaan, ei pitäisi kohdella lähtökohtaisesti eri tavalla. ( 28 )

45.

Esille nousee nyt kysymys siitä, onko jäsenvaltioiden kansalaisiin sovellettava säännös ulotettava koskemaan myös kolmansien valtioiden kansalaisia siltä osin kuin kyseessä on eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen.

46.

Mielestäni ei ole mitään syytä olla tekemättä näin.

47.

Kolmansien valtioiden kansalaisten oikeudellista asemaa ei tietenkään ole syytä rinnastaa yleisesti jäsenvaltioiden kansalaisten asemaan. ( 29 ) Kaiken kaikkiaan ensimmäisiä ja jälkimmäisiä ei voida kohdella eri tavoin, kun unionin johdettuun oikeuteen sisältyy nimenomaisesti tai implisiittisesti kumpaakin ryhmää koskeva yhtenäinen säännöstö. Tällöin sovelletaan perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistettua periaatetta yhdenvertaisuudesta lain edessä.

48.

Kun otetaan huomioon SEU 6 artiklan 1 kohdassa taattujen perusoikeuksien ja periaatteiden kunnioittamista koskevan velvollisuuden koskemattomuus, puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohdassa suljetaan pois se mahdollisuus, että kyseisen puitepäätöksen 4 artiklan 6 alakohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus saattaa se kansallisen lainsäädännön osaksi tavalla, joka johtaa perusoikeuskirjan tai unionin perusperiaatteiden rikkomiseen.

49.

Näihin periaatteisiin kuuluu yhdenvertaisuus, joka taataan SEU 2 artiklassa sekä perusoikeuskirjan 20 artiklassa. Molemmat määräykset tarjoavat nyt käsiteltävässä asiassa riittävän vankan ratkaisuperusteen sen toteamiseksi, ettei puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan saattaminen Italian lainsäädännön osaksi ole tapahtunut niitä noudattaen.

50.

Etenkin yhdenvertaisuutta lain edessä koskevaa periaatetta on sovellettava ehdottamallani tavalla, kun otetaan huomioon, ettei kansalaisuutta koskevalle arviointiperusteelle anneta merkitystä puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa, vaan se korvataan asumista (tai oleskelua) koskevalla perusteella, täytäntöönpanojäsenvaltion kansalaisia koskevaa ainoaa poikkeusta lukuun ottamatta.

51.

Siten puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan henkilöllinen soveltamisala käsittää ne henkilöt, jotka, jos he eivät ole sen kansalaisia, asuvat vakinaisesti tai oleskelevat täytäntöönpanojäsenvaltiossa. ( 30 ) Laista, jonka edessä kolmansien valtioiden kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti, ei löydy siis perusteita kohdella heitä eri tavalla kuin unionin jäsenvaltioiden kansalaisia.

52.

Kyseisen unionin oikeuteen kuuluvan oikeussäännön kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen yhteydessä käytettävissä oleva toimintamarginaali ei siten voi johtaa säännöstöön, jossa kolmansien valtioiden kansalaisia kohdellaan huonommin kuin jäsenvaltioiden kansalaisia. Kuten komissio on tuonut esille, puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan tavoite huomioon ottaen täytäntöönpanovaltiossa tosiasiallisesti oleskelevan kolmannen valtion kansalaisen tilanne on rinnastettavissa jäsenvaltion kansalaisen tilanteeseen.

53.

Näin ollen kolmannen valtion kansalaisen vakinainen ja tosiasiallinen asuminen merkitsee lähtökohtaisesti kyseisen maan kansalaisiin rinnastettavaa integroitumista asuinmaahan. Tällainen side täytäntöönpanojäsenvaltioon voi edesauttaa pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön sosiaalista kuntoutumista, kun hänelle määrätty vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus on suoritettu. ( 31 )

54.

Edellä esitetty riittää nähdäkseni sen toteamiseen, ettei riidanalainen kansallinen oikeussääntö ole yhdenmukainen puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan kanssa. Tämän vuoksi ei ole nähdäkseni välttämätöntä tarkastella muiden perusoikeuskirjan perusoikeuksien (lisä)vaikutusta kyseisen säännöksen tulkintaan.

55.

Näihin oikeuksiin kuuluvat oikeudet, jotka vahvistetaan perusoikeuskirjan 7 artiklassa (yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen), johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa, sekä perusoikeuskirjan 24 artiklan 3 kohdassa (lapsen oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti), johon komissio vetoaa. ( 32 )

56.

Kyseisiä oikeuksia ei aseteta tietenkään etusijalle vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanoon nähden. Ne voivat kuitenkin asettua etusijalle päätettäessä rangaistuksen suorittamisesta jäsenvaltiossa (pidätysmääräyksen täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa) toisen valtion (pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion) sijaan, kun kyseessä on ensin mainitussa valtiossa vakinaisesti asuva tai oleskeleva henkilö, jolla on perhesiteitä kyseisessä maassa.

57.

Näin tuetaan pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön oikeutta ylläpitää perhesuhteita siinä vähäisessä määrin, joka on hänen vankilassa olonsa aikana mahdollista. Kyseisiä suhteita on helpompi ylläpitää siellä, missä sijaitsee hänen elinetujensa keskus, eli valtiossa, jossa hän oleskelee tosiasiallisesti.

58.

Siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen myöntävästi, kuten ehdotan, Corte costituzionale tiedustelee, ”millaisten arviointiperusteiden ja edellytysten nojalla mainittuja [kolmannen valtion kansalaisen] siteitä [täytäntöönpanovaltioon] on pidettävä niin merkityksellisinä, että täytäntöönpanosta vastaavien oikeusviranomaisten on kieltäydyttävä luovuttamisesta”.

59.

Toisen kysymyksen sisällöstä on esitettävä nähdäkseni kaksi alustavaa huomautusta, jotka koskevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymistä koskevia vaatimuksia ja väitettyä kieltäytymisvelvollisuutta.

60.

Kysymys koskee ainoastaan toista niistä kahdesta vaatimuksesta, jotka asetetaan puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa mahdolliselle pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön luovuttamisesta kieltäytymiselle.

61.

Puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa viitataan ennen kaikkea edellytyksiin (täytäntöönpanovaltion kansalainen, vakinainen oleskelu tai asuminen), jotka vahvistavat pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön siteen täytäntöönpanojäsenvaltioon. Kyseisten siteiden on oltava riittäviä, jotta ne parantavat tämän henkilön mahdollisuuksia sopeutua uudelleen yhteiskuntaan rangaistuksen suorittamisen jälkeen. ( 33 )

62.

Tarkastellussa säännöksessä säädetään kuitenkin lisäksi toisesta ehdottomasta edellytyksestä: täytäntöönpanojäsenvaltion on sitouduttava ( 34 ) panemaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena oleva vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus täytäntöön. Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin olettaa tämän edellytyksen täyttyvän, joten se käsittelee vain pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön siteitä täytäntöönpanojäsenvaltioon.

63.

Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa velvollisuuteen kieltäytyä luovuttamisesta, kun todetut siteet ovat riittävän merkitykselliset, puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa ei joka tapauksessa säädetä tällaisesta velvollisuudesta. Siinä säädetään ainoastaan, että oikeusviranomainen ”voi” kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön kyseisessä säännöksessä säädettyjen edellytysten täyttyessä.

64.

Puitepäätöksen 2002/584 systematiikan taustalla oleva vastavuoroisen tunnustamisen periaate ei merkitse ehdotonta velvollisuutta panna annettu pidätysmääräys täytäntöön, ( 35 ) ja samoin vaikka jäsenvaltio on päättänyt saattaa tässä kyseessä olevan harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen osaksi oikeusjärjestystään, täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on oltava harkintavaltaa sen osalta, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttävä vai ei. ( 36 )

65.

Unionin tuomioistuin on todennut seuraavaa:

66.

Ei siis ole riittävää, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen toteaa, että kumpikin puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan edellytyksistä on täyttynyt. Sen on arvioitava lisäksi, onko olemassa oikeutettu intressi, joka on perusteena sille, että pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrätty rangaistus pannaan täytäntöön täytäntöönpanojäsenvaltiossa. ( 39 )

67.

Vastauksessa toiseen ennakkoratkaisukysymykseen, joka koskee arviointiperusteita, joiden pohjalta selvitetään pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön juurtumista täytäntöönpanojäsenvaltioon, olisi siis kerrottava ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle seuraavaa:

68.

Puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan harkinnanvarainen kieltäytymisperuste perustuu mahdollisuuteen parantaa etsityn henkilön mahdollisuuksia sopeutua uudelleen yhteiskuntaan hänelle tuomitun rangaistuksen päättyessä. On siis legitiimiä, että täytäntöönpanosta vastaava jäsenvaltio pyrkii tällaiseen tavoitteeseen vain sellaisten henkilöiden osalta, jotka ovat osoittaneet selvää integroitumista kyseisen jäsenvaltion yhteiskuntaan. ( 40 )

69.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksen kohteena olevien arviointiperusteiden avulla on näin ollen voitava todeta riittävä integroituminen, jotta pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön mahdollisuudet sopeutua uudelleen yhteiskuntaan ovat merkittävästi paremmat täytäntöönpanojäsenvaltiossa kuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa.

70.

Tämän perusteella on helpompi ymmärtää, miksi puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa viitataan yhtäältä täytäntöönpanojäsenvaltion kansalaisuuteen ja toisaalta käytetään erotuksetta ilmaisuja ”asua” ja ”oleskella” kyseisessä valtiossa:

71.

Etenkin ”sen ratkaisemiseksi, onko etsityn henkilön ja täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion välillä konkreettisessa tilanteessa siteitä, joiden perusteella voidaan todeta, että viimeksi mainittu kuuluu puitepäätöksen 4 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetun ilmauksen ”oleskelee” soveltamisalaan, on arvioitava kokonaisvaltaisesti useita objektiivisia seikkoja, jotka ovat ominaisia tämän henkilön tilanteelle ja joihin kuuluvat esimerkiksi etsityn henkilön oleskelun kesto, luonne ja edellytykset sekä ne perhesiteet ja taloudelliset siteet, joita hänellä on täytäntöönpanosta vastaavaan jäsenvaltioon”. ( 43 )

72.

Nämä samat objektiiviset seikat ovat käyttökelpoisia etenkin silloin, kun pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö oleskelun lisäksi asuu vakinaisesti täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

73.

Olen vastaavasti yhtä mieltä komission kanssa siitä, että tuomioiden, joissa määrätään vapausrangaistus, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta tehdyn puitepäätöksen 2008/909 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa lueteltujen tekijöiden luettelo voi olla havainnollistava: ”hänen perheensä on täytäntöönpanovaltiossa, sekä kieli- tai kulttuurisiteet, sosiaaliset tai taloudelliset ja muut siteet täytäntöönpanovaltioon”.

74.

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tuonut aiheellisesti esille, ( 44 ) unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä voidaan poimia ratkaisuja, joissa pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön integroituminen täytäntöönpanojäsenvaltioon liittyy hänen todelliseen ja tosiasialliseen siteeseensä kyseisen jäsenvaltion yhteiskuntaan.

75.

Kyseinen oikeuskäytäntö on tosin annettu tilanteissa, joissa pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö on ollut jonkin jäsenvaltion kansalainen. Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamani vastauksen mukaisesti perusteita, joilla arvioidaan täytäntöönpanojäsenvaltion kansalaisten integroitumista, voidaan käyttää myös kolmansien valtioiden kansalaisten kohdalla.

76.

Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on siten tehtävä kokonaisarviointi tekijöistä, joiden perusteella se voi selvittää, onko pidätysmääräyksen kohteena olevalla henkilöllä kansallisuudesta riippumatta riittävä side täytäntöönpanojäsenvaltion yhteiskuntaan niin, että hänen mahdollisuuksiensa sosiaaliseen kuntoutumiseen voidaan ennakoida olevan paremmat kyseisessä jäsenvaltiossa suoritetun tuomion jälkeen, jolloin puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan tavoite toteutuu.

77.

Näihin tekijöihin kuuluvat edeltävän oleskelun kesto, ( 45 ) pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön perhesiteiden luonne ja kiinteys täytäntöönpanojäsenvaltiossa (yhdistettynä tarvittaessa tällaisten siteiden puuttumiseen hänen alkuperämaassaan), integroituminen sekä kyseisessä jäsenvaltiossa syntyneet kieli-, kulttuuri- ja työsiteet sekä sosiaaliset tai taloudelliset siteet.

78.

On väistämätöntä, ettei kyseinen luettelo ole tyhjentävä, sillä yksittäistapauksessa voi ilmetä muita yksittäisiä seikkoja, jotka tuomioistuimen on otettava huomioon pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön luovuttamisesta päättäessään.

79.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Corte costituzionalelle seuraavasti:

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 4 artiklan 6 alakohtaa

on tulkittava siten, että

se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa on päätetty ottaa käyttöön harkinnanvarainen peruste vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymiselle ja jolla evätään ehdottomasti täytäntöönpanosta vastaavilta oikeusviranomaisilta mahdollisuus kieltäytyä luovuttamasta alueellaan oleskelevia tai vakinaisesti asuvia kolmansien maiden kansalaisia riippumasta siteistä, joita heillä on kyseiseen valtioon.

Sen arvioimisessa, onko pidätysmääräyksen kohteena olevalla henkilöllä riittävät siteet täytäntöönpanojäsenvaltioon, on käytettävä kaikkia arviointiperusteita, joiden kokonaistarkastelun perusteella voidaan olettaa, että kyseisen henkilön mahdollisuudet kuntoutumiseen ovat hänen kansallisuudestaan riippumatta paremmat, kun tuomio pannaan täytäntöön kyseisessä valtiossa pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion sijaan.

Pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön edeltävän oleskelun kesto, luonne ja edellytykset sekä hänen perhe-, kieli-, kulttuuri- ja työsiteensä samoin kuin sosiaaliset ja taloudelliset siteensä täytäntöönpanojäsenvaltioon ovat tekijöitä, joita täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on muiden muassa tarkasteltava tässä yhteydessä.