1.

Areios Pagosin (ylin tuomioistuin, Kreikka) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 ( 2 ) 34 artiklan 1 alakohdan ja 45 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2.

Pyyntö on esitetty asiassa, jossa jäsenvaltion tuomioistuinta vaaditaan tunnustamaan ja panemaan täytäntöön toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antamia ratkaisuja, joiden vaikutuksesta asianosaiset, jotka ovat panneet vireille oikeudenkäynnin ensin mainitun jäsenvaltion toisessa tuomioistuimessa, ovat vähemmän halukkaita jatkamaan kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevaa menettelyä.

3.

Tämän asian yhteydessä unionin tuomioistuin ratkaisee, voiko tuomioistuin kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön ratkaisua, jolla kyseiset kantajat on velvoitettu maksamaan korvausta mainitusta oikeudenkäynnistä aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista, koska ne ovat rikkoneet sovintosopimusta, jolla päätettiin niiden aiemmin nostaman kanteen käsittely, ja jonka on antanut kyseisessä sovintosopimuksessa yksilöity tuomioistuin, sillä asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetulla perusteella, että ratkaisun tunnustaminen ja täytäntöönpano on selkeästi vastoin jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita.

4.

Esitän jäljempänä perustelut, joista ilmenee, miksi mielestäni myös tällaisessa tilanteessa on sovellettava periaatteita, joiden perusteella unionin tuomioistuin on katsonut, että anti-suit injunction eli määräys, jonka tarkoituksena on kieltää henkilöä aloittamasta tai jatkamasta oikeudenkäyntiä toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, ei sovellu yhteen asetuksella N:o 44/2001 käyttöön otetun järjestelmän kanssa.

5.

Asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tuomiota ei tunnusteta, jos

– –”

6.

Asetuksen 45 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 43 tai 44 artiklan mukaisesti, voi evätä tuomion julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen ainoastaan jollakin 34 ja 35 artiklassa mainituista perusteista. Sen on annettava päätöksensä viipymättä.”

7.

Alexandros T. ‑niminen laiva upposi lasteineen 3.5.2006 Port Elizabethin (Etelä-Afrikka) lahden edustalla. Aluksen omistajayhtiö Starlight Shipping Company ( 3 ) ja aluksen käyttäjäyhtiö Overseas Marine Enterprises Inc. ( 4 ) hakivat aluksen vakuutuksenantajilta vakuutuskorvausta vakuutuksenantajien sopimusperusteisen vastuun perusteella, koska vakuutettu vaara oli toteutunut.

8.

Koska vakuutusyhtiöt kieltäytyivät maksamasta vakuutuskorvausta, Starlight nosti samana vuonna niitä vastaan useita kanteita toimivaltaisessa Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimessa, ja yhtä vakuutusyhtiötä vastaan se aloitti välimiesmenettelyyn. Kyseiset menettelyt olivat vireillä, kun Starlight, OME ja aluksen vakuutuksenantajat tekivät sovintosopimukset, ( 5 ) joilla osapuolten väliset menettelyt päätettiin. Vakuutuksenantajat maksoivat vakuutetun vaaran toteutumisen perusteella sovitussa määräajassa vakuutussopimuksissa määrätyn vakuutuskorvauksen korvatakseen kaikki aluksen Alexandros T. menetykseen liittyvät saatavat.

9.

Englannin tuomioistuin, jossa kanteet olivat vireillä, vahvisti kyseiset sopimukset 14.12.2007 ja 7.1.2008. Kyseinen tuomioistuin määräsi, että kaikki kyseistä asiaa ja samoja vaatimuksia koskevat myöhemmät menettelyt oli keskeytettävä.

10.

Sopimusten tekemisen jälkeen Starlight, ΟΜΕ ja muut aluksen omistajat sekä niitä laillisesti edustavat luonnolliset henkilöt nostivat useita kanteita Polymeles Protodikeio Peiraiosissa (Pireuksen alioikeus, Kreikka), mukaan lukien 21.4.2011 vireille pannun kanteen Charles Taylor Adjusting Limitediä ( 6 ) vastaan, joka on oikeudellista ja teknistä neuvontaa tarjoava yhtiö, joka oli edustanut aluksen Alexandros T. vakuutuksenantajia Englannin tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä, jossa Starlight oli esittänyt niitä kohtaan vaatimuksia, ja 13.1.2012 vireille pannun kanteen FD:tä vastaan, joka oli mainitun neuvontayhtiön johtaja.

11.

Näissä uusissa deliktiperusteisissa kanteissaan Starlight ja OME vaativat korvausta sekä aineellisesta että aineettomasta vahingosta, jonka ne väittävät aiheutuneen niitä koskevista virheellisistä ja loukkaavista väitteistä, joista aluksen vakuutuksenantajat ja niiden edustajat ovat vastuussa. Starlight ja ΟΜΕ ovat väittäneet, että kun alkuperäinen menettely, joka koski vakuutusyhtiöiden maksettavaksi kuuluvien korvausten maksamista, oli vielä vireillä ja kun vakuutusyhtiöt edelleenkin kieltäytyivät maksamasta vakuutuskorvausta, vakuutusyhtiöiden työntekijät ja edustajat olivat levittäneet Ethnikí Trápeza tis Elládosin (Kreikan kansallispankki), joka oli uponneen aluksen omistajan kiinnityksellä turvatun lainan antaja, edustajan läsnä ollessa ja vakuutusmarkkinoilla muun muassa väärää huhua siitä, että alus oli menetetty, koska siinä oli vakavia vikoja, joista aluksen omistajat olivat olleet tietoisia.

12.

Vuonna 2011, kun mainitut kanteet olivat vireillä, aluksen vakuutuksenantajat ja niiden edustajat, muun muassa Charles Taylor ja FD, jotka olivat mainittujen oikeudenkäyntien vastaajia, nostivat Englannin tuomioistuimissa Starlightia ja ΟΜΕa vastaan kanteita, joissa ne vaativat tuomioistuimia toteamaan, että Kreikassa vireille pannuilla menettelyillä rikottiin sovintosopimuksia, ja hyväksymään niiden vaatimukset korvausta koskevasta deklaratorisesta ratkaisusta.

13.

Sen jälkeen, kun asiaa oli käsitelty kaikissa Englannin oikeusasteissa, kanteiden perusteella annettiin 26.9.2014 High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division, Commercial Courtin (Englannin ja Walesin alioikeus, Queen’s Bench ‑osasto, kauppajaosto, Yhdistynyt kuningaskunta; jäljempänä High Court) yhden tuomarin kokoonpanossa antamat tuomio ja kaksi päätöstä, ( 7 ) jotka perustuivat sovintosopimusten sisältöön ja oikeuspaikkalausekkeeseen, jonka mukaan mainittu tuomioistuin oli toimivaltainen, ja joilla vastaajat velvoitettiin suorittamaan kantajille korvausta Kreikassa vireille pannusta menettelystä sekä korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut Englannissa käydystä menettelystä. ( 8 )

14.

Monomeles Protodikeio Peiraios, Naftiko Tmima (Pireuksen alioikeus, merioikeusosasto, yhden tuomarin kokoonpano, Kreikka) hyväksyi Charles Taylorin ja FD:n 7.1.2015 esittämän hakemuksen, jossa ne vaativat mainittujen ratkaisujen tunnustamista ja toteamista osittain täytäntöönpanokelpoisiksi Kreikassa asetuksen N:o 44/2001 perusteella.

15.

Starlight ja OME hakivat 11.9.2015 kyseiseen ratkaisuun muutosta ( 9 ) Monomeles Efeteio Peiraiosissa, Naftiko Tmimassa (Pireuksen ylioikeus, merioikeusosasto, yhden tuomarin kokoonpano, Kreikka).

16.

Kyseinen tuomioistuin hyväksyi 1.7.2019 antamallaan ratkaisulla niiden vaatimuksen sillä perusteella, että ratkaisuissa, joiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa vaaditaan, on melkein anti-suit injunctioneiksi tulkittavia kohtia, jotka estävät asianomaisia saattamasta asiaa Kreikan tuomioistuimen käsiteltäväksi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ( 10 ) 6 artiklan 1 kappaleen ja Syntagman (perustuslaki) 8 §:n 1 momentin ja 20 §:n vastaisesti. Mainittu määräys ja mainitut säännökset ovat Kreikan oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteen ytimessä.

17.

Charles Taylor ja FD ovat valittaneet tästä ratkaisusta Areios Pagosiin. Niiden mukaan High Courtin tuomio ja päätökset eivät ole selkeästi vastoin tuomioistuinjäsenvaltion tai Euroopan unionin oikeusjärjestyksen perusteita eikä niillä loukata kyseisten oikeusjärjestysten perusperiaatteita. Charles Taylorin ja FD:n mukaan sillä, että niille myönnettiin oikeus väliaikaiseen korvaukseen sellaisten kanteiden perusteella, jotka oli nostettu Kreikassa ennen kuin ne nostivat kanteensa Englannin tuomioistuimissa, ei estetty asianomaisia ajamasta edelleen kanteitaan Kreikan tuomioistuimissa tai Kreikan tuomioistuimia antamasta niille oikeussuojaa. Näin ollen High Courtin tuomioon ja päätöksiin on suhtauduttu virheellisesti ikään kuin ne olisivat anti-suit injunctioneita.

18.

Tässä tilanteessa Areios Pagos on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

19.

Charles Taylor ja FD, Starlight ja OME, Kreikan ja Espanjan hallitukset sekä Euroopan komissio ovat esittäneet asiassa kirjallisia huomautuksia.

20.

Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltion tuomioistuin voi kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön ratkaisua sillä perusteella, että se on vastoin oikeusjärjestyksen perusteita, koska ratkaisu olisi esteenä kyseisen jäsenvaltion toisessa tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin jatkamiselle, koska kyseisen ratkaisun nojalla yhdellä oikeudenkäynnin asianosaisella on oikeus väliaikaiseen rahalliseen korvaukseen oikeudenkäyntikuluista, joita sille aiheutuu kyseisestä oikeudenkäynnistä, yhtäältä siksi, että kyseisen oikeudenkäynnin kohde kuuluu sellaisen lainmukaisesti tehdyn sovintosopimuksen soveltamisalaan, jonka ratkaisun antanut jäsenvaltion tuomioistuin on vahvistanut, ja toisaalta siksi, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa mainittu oikeudenkäynti on vireillä, ei ole toimivaltaa, kun otetaan huomioon sopimuslauseke, jonka mukaan yhdellä tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta.

21.

Nyt käsiteltävässä asiassa High Courtin tuomio ja päätökset, joiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa vaaditaan Kreikan tuomioistuimessa, annettiin 26.9.2014. Asetusta N:o 44/2001 sovelletaan ajallisesti pääasiaan. ( 11 )

22.

Kyseisessä asetuksessa säädettiin tuomioistuinratkaisujen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia erityissääntöjä, ( 12 ) jotka on syytä palauttaa mieleen; korostan, ettei kaikkia näitä sääntöjä ole otettu asetukseen N:o 1215/2012.

23.

Asetuksessa N:o 44/2001 säädettiin, että ”jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan toisissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä”. ( 13 ) Jos kysymys ratkaisun tunnustamisesta sellaisenaan on riidan kohteena, voi jokainen, jonka etua ratkaisun tunnustaminen koskee, pyytää vahvistettavaksi, että ratkaisu on tunnustettava. ( 14 ) Ratkaisujen täytäntöönpanon osalta asetuksen 38 artiklassa säädettiin hakemusmenettelystä, jossa voidaan vaatia ratkaisun täytäntöönpanokelpoisuuden toteamista jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa pyydetään. ( 15 )

24.

Tässä vaiheessa ratkaisun asiasisältöä ei tutkita lainkaan. ( 16 )

25.

Asetuksen N:o 44/2001 45 artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuin voi evätä ratkaisun julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota sen jollakin asetuksen 34 ja 35 artiklassa mainituista perusteista ainoastaan, jos jokin asianosainen hakee asetuksen 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla muutosta täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevasta hakemuksesta annettuun päätökseen. ( 17 )

26.

Asetuksen N:o 44/2001 34 artiklassa säädettiin neljä yleistä perustetta jättää ratkaisu tunnustamatta. ( 18 ) Kyseisen 34 artiklan 1 alakohdassa säädettiin tilanteesta, jossa ”tunnustaminen on selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään”. Asetuksen 35 artiklan 3 kohdan mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännökset eivät kuulu oikeusjärjestyksen perusteisiin. ( 19 )

27.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, miten oikeusjärjestyksen perusteiden käsitettä on sovellettava, kun otetaan huomioon sen käsiteltäväksi saatetun asian erityisolosuhteet.

28.

On syytä tuoda esiin useita kyseessä olevien ratkaisujen menettelyllistä asiayhteyttä ja sisältöä koskevia seikkoja.

29.

Ennakkoratkaisupyyntö koskee sitä, miten on tulkittava perustetta, jonka nojalla tuomioistuinratkaisu voidaan jättää tunnustamatta ja täytäntöön panematta siksi, että ratkaisun tunnustaminen olisi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita, ja se on esitetty menettelyllisessä asiayhteydessä, johon liittyy seuraavia erityispiirteitä:

30.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset perustuvat High Courtin tuomion ja päätösten sisältöön, sellaisena kuin se on ne todennut Charles Taylorin ja FD:n hakemuksen perusteella.

31.

Ensinnäkin nämä ratkaisut perustuvat kahteen toteamukseen. Yhtäältä mainitussa tuomiossa on katsottu, että Kreikassa nostetuilla kanteilla rikotaan sovintosopimuksia. ( 20 ) Nämä sopimukset tehtiin sellaisten asianosaisten kanssa, joista oli esitetty Englannissa käytyjen oikeudenkäyntien ja välimiesmenettelyn osalta väitteitä, joiden mukaan ne olivat yhdessä syyllistyneet deliktiin. Kyseisten sopimusten vaikutuksesta mainittuja asianosaisia vastaan mahdollisesti nostettavat kanteet, jotka perustuvat perusteeseen, jonka perusteella niitä vastaan on nostettu kanteet Kreikassa, on jo ratkaistu sovintosopimuksilla sen säännön mukaisesti, että ne ovat yhdessä syyllistyneet deliktiin.

32.

Toisaalta tuomioistuimen päätöksin on myös todettu, että Kreikassa nostetut kanteet on nostettu vastoin sopimusmääräystä, jossa määritellään tuomioistuin, jolla on yksinomainen toimivalta.

33.

Toiseksi Starlight ja OME on velvoitettu kahdella erillisellä päätöksellä maksamaan

34.

Kolmanneksi High Courtin päätöksissä, joiden tunnustamista ja täytäntöönpanokelpoisiksi toteamista on vaadittu Kreikan tuomioistuimissa, esitetään tiettyjä lisätietoja. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää nämä seikat seuraavasti:

35.

Näin ollen tulee esiin kysymys siitä, miten ratkaisut, joiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa vaaditaan, on luokiteltava.

36.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että High Courtin, jonka asianosaiset ovat sovintosopimuksissa määrittäneet tuomioistuimeksi, jolla on yksinomainen toimivalta, tuomiolla ja päätöksillä ratkaistaan, miten sovintosopimukset vaikuttavat Kreikan tuomioistuimissa vireillä olevaan oikeudenkäyntiin.

37.

Näitä ratkaisuja ei tosin ole osoitettu suoraan Kreikan tuomioistuimelle eikä niissä muodollisesti kielletä sen käsiteltäväksi saatetun oikeudenkäynnin jatkamista. Ratkaisuissa esitetään kuitenkin perusteluja, jotka koskevat Kreikan tuomioistuimen toimivaltaa asianosaisten välisten sovintosopimusten perusteella, ja niissä määrätään maksettavaksi rahamääräisiä korvauksia, mukaan lukien ennakkomaksuna suoritettava korvaus, joka kannustaa lopettamaan kanteen ajamisen, koska sen määrä ei ole lopullinen vaan riippuu oikeudenkäynnin jatkumisesta. ( 25 ) Lisäksi ratkaisujen täytäntöönpanon varmistamiseksi niissä on määrätty niihin erottamattomasti liittyvistä seuraamuksista ja määräyksistä. ( 26 ) Ratkaisut on osoitettu in personam Starlightille ja ΟΜΕlle, jotta Starlight ja OME lopettaisivat oikeuspaikkalausekkeen sisältävän sovintosopimuksen vastaisen menettelynsä. ( 27 )

38.

Kaikkien näiden seikkojen perusteella on mielestäni perusteltua, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että High Courtin tuomiota ja päätöksiä voidaan pitää ”melkein” anti-suit injunctioneina, ( 28 ) ja viittaa tällä luokittelullaan erityisesti korvausten määräämistä koskeviin ratkaisuihin, joiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa tässä asiassa vaaditaan.

39.

Katson näin ollen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii perustellusti sitä, soveltuvatko kyseisten ratkaisujen mahdollisen tunnustamisen ja täytäntöönpanon vaikutukset yhteen asetuksen N:o 44/2001 kanssa, ja viittaa tältä osin anti-suit injunctionin antamista koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, ( 29 ) jonka perusteella se katsoo, että oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuutta koskeva peruste voi tulla kysymykseen.

40.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön ( 30 ) mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskeva unionin oikeus on esteenä sille, että tuomioistuin kieltää asianosaista aloittamasta tai jatkamasta oikeudenkäyntiä toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, ( 31 ) koska tällaisella kiellolla puututaan jälkimmäisen tuomioistuimen toimivaltaan ratkaista sen käsiteltäväksi saatettu asia. Tällainen puuttuminen ei nimittäin sovellu yhteen Brysselin yleissopimuksella tai asetuksella N:o 44/2001 käyttöön otetun järjestelmän kanssa, joka perustuu keskinäisen luottamuksen periaatteeseen.

41.

Unionin tuomioistuin on lisäksi hylännyt eri perusteita, joihin on vedottu tällaisen puuttumisen oikeutuksena:

42.

Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee siten se sittemmin vakiintunut yleinen periaate, jonka mukaan kukin tuomioistuin tutkii itse sovellettavien sääntöjen nojalla, onko se toimivaltainen ratkaisemaan asian, joka on saatettu sen käsiteltäväksi, ( 34 ) eikä asianosaiselta voida – mahdollisesti seuraamuksen uhalla – evätä mahdollisuutta saattaa asia jäsenvaltion tuomioistuimen, joka tutkii itse toimivaltansa, käsiteltäväksi. ( 35 )

43.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä muistutetaan siitä, että asetuksessa N:o 44/2001 sallitaan tästä yleisestä periaatteesta poikkeaminen rajoitetusti, että tällaiset poikkeukset koskevat vain ratkaisujen tunnustamis- tai täytäntöönpanovaihetta ja että poikkeusten tarkoituksena on taata, että tiettyjä erityisiä tai yksinomaisia toimivaltasääntöjä, joista säädetään ainoastaan kyseisessä asetuksessa, sovelletaan. ( 36 )

44.

Näin ollen on mielestäni pääteltävä, että unionin lainsäätäjä on katsonut, että periaatteen, jonka mukaan jäsenvaltioiden tuomioistuimet eivät tutki toisten jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaa, soveltamiseen eivät vaikuta asianosaisten väliset sopimukset, joissa ne sitoutuvat ratkaisemaan riitansa välimiesmenettelyssä tai joissa ne määrittävät tuomioistuimen, jolla on toimivalta tutkia tällaiset riidat. ( 37 )

45.

Unionin tuomioistuin ei ole vielä lausunut viimeksi mainitusta tilanteesta. ( 38 ) Minä katson analogisesti sen kanssa, millaisen ratkaisun yhteisöjen tuomioistuin antoi välimiesmenettelyjen osalta tuomiossaan Allianz ja Generali Assicurazioni Generali, ( 39 ) että asianosaiselta, joka saattaa asian jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi, koska se katsoo, että oikeuspaikkalauseketta, johon se suostunut, ei voida soveltaa, ei voida evätä oikeussuojaa, johon sillä on oikeus. ( 40 )

46.

Kun nimittäin se, että anti-suit injunctionit ovat kiellettyjä unionissa, perustuu tuomioistuinten keskinäiseen luottamukseen ja kun asetuksessa N:o 1215/2012, jolla korvattiin asetus N:o 44/2001, ei ole tätä koskevaa erityissäännöstä, on perusteltua, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ulotetaan koskemaan myös tilanteita, joissa tuomioistuimelle on annettu yksinomainen toimivalta asianosaisten välisellä sopimuksella. ( 41 ) Tällä tavalla taataan kyseisen asetuksen tehokas vaikutus. ( 42 )

47.

Kun asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa säädetyn perusteen ( 43 ) nojalla arvioidaan, onko ratkaisun tunnustaminen selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, missä tunnustamista pyydetään, arvioidaan ulkomaisen ratkaisun vaikutuksia siinä tapauksessa, että ratkaisu tunnustetaan ja pannaan täytäntöön, ( 44 ) unionin oikeudessa tarkoitetun oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteen perusteella. ( 45 )

48.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava suppeasti siksi, että sillä rajoitetaan yhden asetuksella tavoitellun perustavanlaatuisen päämäärän toteuttamista. Tästä syystä siihen voidaan vedota ainoastaan poikkeustilanteissa. Unionin tuomioistuin valvoo, missä rajoissa jäsenvaltion tuomioistuin voi tähän käsitteeseen nojautuen olla tunnustamatta toisessa jäsenvaltiossa annettua ratkaisua. ( 46 )

49.

Unionin tuomioistuin on tulkinnut laajasti mainitussa 34 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua käsitettä prosessuaalisten oikeusjärjestyksen perusteiden osalta, ( 47 ) sillä se on katsonut, että tällaiseen perusteeseen voidaan vedota, jos ratkaisulla puututaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattuun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan oikeuteen. ( 48 )

50.

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys koskee sellaisten ratkaisujen tunnustamista ja täytäntöönpanoa, jotka perustuvat erityisesti sovintosopimuksiin sisältyvän oikeuspaikkalausekkeen rikkomiseen ja jotka on antanut asianosaisten oikeuspaikaksi nimeämä tuomioistuin, joka ratkaisee sen rahamääräiset seuraukset. ( 49 ) Ratkaisuissa sovintosopimusten osapuolet, jotka eivät ole saattaneet asiaa alun perin kyseisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, velvoitetaan erityisesti maksamaan ennakkomaksuna korvaus, joka perustuu toisessa jäsenvaltiossa kanteella haastettujen toisten sopimuspuolten oikeudenkäyntikuluihin.

51.

Näissä ratkaisuissa, joissa on määrätty toimenpiteistä niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi ja jotka eivät ole turvaamistoimia, määrätään muiden korvausten myöntämisestä, jos oikeudenkäyntiä Kreikan tuomioistuimessa jatketaan. Ratkaisujen vaikutukset ovat siis paljon laajempia kuin pelkän sovintosopimusten tulkinnan ja asianosaisten sovintosopimuksissa määrittelemän tuomioistuimen suorittaman oman toimivallan arvioinnin vaikutukset. ( 50 )

52.

Kun ratkaisuja tarkastellaan asiayhteydessään, on siis täysin selvää, että erityisesti High Courtin päätösten vaikutuksena on velvoittaa asianosaiset luopumaan kanteestaan. Samalla päätöksillä estetään välillisesti se, että asianosaiset saattavat asiansa sen tuomioistuimen käsiteltäväksi, joka on ainoa tuomioistuin, jossa asiakysymystä koskeva oikeudenkäynti on pantu vireille, ja jolla asetuksen N:o 44/2001 nojalla on toimivalta tutkia oman toimivaltansa, käsitellä asian loppuun asti ja antaa ratkaisu siinä käydystä menettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista sekä mahdollisista menettelyyn liittyvistä korvausvaatimuksista.

53.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kyseisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida menettelyä ja kaikkia asiaan liittyviä olosuhteita kokonaisvaltaisesti, ( 51 ) ja toteaa mielestäni perustellusti, että High Courtin tuomion ja päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano on selkeästi vastoin tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, mitä se perustelee sillä, että niillä loukataan – keskinäiseen luottamukseen perustuvalla unionin oikeusalueella merkitykseltään perustavanlaatuisena pidettävää ( 52 ) – periaatetta, jonka mukaan kukin tuomioistuin ratkaisee oman toimivaltansa. Muistutan, että unionin tuomioistuin on katsonut, että mainittu periaate on olosuhteista riippumatta esteenä sille, että annetaan ratkaisuja, joilla kielletään välillisesti tai välittömästi toisessa jäsenvaltiossa vireille pannun oikeudenkäynnin jatkaminen.

54.

Toisin sanoen on niin, että kun otetaan huomioon mainitun kiellon systeeminen perusta, siitä ei voida poiketa, sillä muutoin annettaisiin vaikutuksia ratkaisulle, jonka antaminen olisi ollut kiellettyä välittömästi siinä vireillä olevassa menettelyssä.

55.

Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa myöntävästi ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ja toteaa näin ollen, ettei toista kysymystä ole tarpeen tutkia.

56.

Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Areios Pagosin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa

on tulkittava siten, että

jäsenvaltion tuomioistuin voi kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön ratkaisua sillä perusteella, että ratkaisun tunnustaminen on vastoin oikeusjärjestyksen perusteita, koska ratkaisu olisi esteenä kyseisen jäsenvaltion toisessa tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin jatkamiselle, koska kyseisen ratkaisun nojalla yhdellä oikeudenkäynnin asianosaisella on oikeus väliaikaiseen rahalliseen korvaukseen oikeudenkäyntikuluista, joita sille aiheutuu kyseisestä oikeudenkäynnistä, yhtäältä siksi, että kyseisen oikeudenkäynnin kohde kuuluu sellaisen lainmukaisesti tehdyn sovintosopimuksen soveltamisalaan, jonka ratkaisun antanut jäsenvaltion tuomioistuin on vahvistanut, ja toisaalta siksi, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa mainittu oikeudenkäynti on vireillä, ei ole toimivaltaa, kun otetaan huomioon sopimuslauseke, jonka mukaan yhdellä tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta.