1.

Sen jälkeen kun direktiiviä 91/477/ETY ( 2 ) muutettiin direktiivillä 2008/51/EY, ( 3 ) siinä näkyi unionin lainsäätäjän muiden tavoitteiden lisäksi tahto säännellä ampuma-aseiden deaktivoinnin järjestelmää.

2.

Täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/2403 ( 4 ) pyritään takaamaan se, että ampuma-aseet deaktivoidaan siten, että ne tehdään pysyvästi ampumakelvottomiksi, kuten direktiivissä 2008/51 esitettiin. Siinä vaaditaan tässä tarkoituksessa, että toimivaltainen viranomainen selvittää, että deaktivointi on viety päätökseen tiettyjen (sen liitteessä I vahvistettujen) teknisten eritelmien mukaisesti, ja luovuttaa aseen omistajalle todistuksen, joka osoittaa deaktivoinnin.

3.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on havainnut kaksi ongelmakohtaa direktiivin 91/477 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 tulkinnassa:

4.

Direktiivin 1 artiklan (”Soveltamisala”) sanamuoto on seuraava:

”1.   Tässä direktiivissä ’tuliaseella’ tai ’ampuma-aseella’ tarkoitetaan kannettavaa piipulla varustettua asetta, jolla voidaan palavan ajoaineen avulla ampua hauleja, luoteja tai muita ammuksia, taikka joka on tarkoitettu niiden ampumiseen tai joka voidaan muuntaa ampumakelpoiseksi, jollei sitä ole jätetty direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jollakin liitteessä I olevassa III kohdassa mainitulla perusteella. Ampuma-aseet luokitellaan liitteessä I olevassa II kohdassa.

Tässä direktiivissä katsotaan, että esine voidaan muuntaa ampumaan palavan ajoaineen avulla hauleja, luoteja tai muita ammuksia, jos

1 a.   Tässä direktiivissä ’osilla’ tarkoitetaan osia tai varaosia, jotka on tarkoitettu nimenomaan ampuma-aseeseen ja jotka ovat oleellisia sen toiminnan kannalta, mukaan lukien piiput, lukon kehykset tai rungot, luistit tai sylinterit, lukot tai sulkukappaleet, sekä laitteita, jotka on tarkoitettu vaimentamaan ampuma-aseen laukaus tai muunnettu vaimentajaksi.

1 b.   Tässä direktiivissä ’olennaisilla osilla’ tarkoitetaan sulkijamekanismeja, ampuma-aseiden pesiä ja piippuja, jotka luetaan erillisinä osina kuuluviksi samaan luokkaan kuin ase, jonka osia ne ovat tai jonka osiksi ne on tarkoitettu.

– –”

5.

Direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että markkinoille saatetut ampuma-aseet ja osat on merkitty ja kirjattu rekisteriin tämän direktiivin mukaisesti tai että ne on deaktivoitu.

– –”

6.

Direktiivin 3 luvussa (”Aseiden liikkuvuutta yhteisössä koskevat säännöt”) olevassa 14 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on annettava kaikki tarvittavat säännökset, joilla kielletään tuomasta niiden alueelle:

7.

Liitteen I sanamuoto on seuraava:

”– –

8.

Täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklan (”Henkilöt ja yksiköt, joilla on lupa ampuma-aseiden deaktivointiin”) sanamuoto on seuraava:

”Ampuma-aseiden deaktivoinnin suorittavat julkiset tai yksityiset yksiköt tai henkilöt, joilla on kansallisen lainsäädännön mukainen lupa siihen.”

9.

Asetuksen 3 artiklassa (”Ampuma-aseiden deaktivoinnin tarkastaminen ja varmentaminen”) säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen viranomainen, jonka tehtävänä on tarkastaa, että ampuma-aseen deaktivointi on suoritettu liitteessä I esitettyjen teknisten eritelmien mukaisesti, jäljempänä ’tarkastusyksikkö’.

2.   Jos tarkastusyksiköllä on lupa myös ampuma-aseiden deaktivointiin, jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä tehtävät ja niitä suorittavat henkilöt ovat kyseisessä yksikössä selkeästi erillään.

3.   Komissio julkaisee verkkosivustollaan jäsenvaltioiden nimeämistä tarkastusyksiköistä laaditun luettelon, joka sisältää tarkat tiedot tarkastusyksiköstä, sen tunnuksen sekä yhteystiedot.

4.   Jos ampuma-aseen deaktivointi on suoritettu liitteessä I esitettyjen teknisten eritelmien mukaisesti, tarkastusyksikkö antaa ampuma-aseen omistajalle liitteessä III esitetyn mallin mukaisen deaktivointitodistuksen. Kaikki deaktivointitodistukseen sisältyvät tiedot on esitettävä sekä sen jäsenvaltion kielellä, jossa deaktivointitodistus annetaan, että englanniksi.

– –”

10.

Asetuksen 7 artiklassa (”Deaktivoitujen ampuma-aseiden siirtäminen unionissa”) säädetään seuraavaa:

”1.   Deaktivoituja ampuma-aseita saa siirtää toiseen jäsenvaltioon ainoastaan, jos ne on varustettu yhteisellä yksilöivällä merkinnällä ja niiden mukana on tämän asetuksen mukainen deaktivointitodistus.

2.   Jäsenvaltioiden on tunnustettava toisen jäsenvaltion antamat deaktivointitodistukset, jos todistus täyttää tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset. Jäsenvaltiot, jotka ovat ottaneet käyttöön täydentäviä toimenpiteitä 6 artiklan mukaisesti, voivat kuitenkin vaatia todisteita siitä, että niiden alueelle siirrettävä deaktivoitu ampuma-ase on kyseisten täydentävien toimenpiteiden mukainen.”

11.

Asetuksen 8 artiklassa (”Ilmoitusvelvollisuudet”) säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista toimenpiteistä, jotka ne toteuttavat tämän asetuksen soveltamisalalla – –”

12.

Liitteessä I (”Ampuma-aseiden deaktivointia koskevat tekniset eritelmät”) määritellään deaktivointitoimet, jotka on suoritettava ampuma-aseiden tekemiseksi pysyvästi ampumakelvottomiksi, kolmen taulukon perusteella:

13.

Liitteen III sisältönä on ”Deaktivoituja ampuma-aseita koskevan todistuksen malli”.

14.

Lain 112 a §:ssä (”Deaktivoidun ampuma-aseen siirto ja tuonti Suomeen”) säädetään seuraavaa:

”Sen, joka siirtää tai tuo Suomeen deaktivoidun ampuma-aseen, on 30 päivän kuluessa siirrosta tai tuonnista esitettävä ampuma-ase poliisilaitokselle tai Poliisihallitukselle tarkastusta varten.”

15.

Lain 91 §:n sanamuoto on seuraava:

”Kun asealan elinkeinolupa tai yksityistä käyttöä varten annettu hallussapitoon oikeuttava lupa raukeaa tai se peruutetaan, poliisin on tehtävä päätös ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten ottamisesta poliisin haltuun, jollei niitä jo ole luovutettu asianmukaisen luvan haltijalle.

Poliisin on tehtävä päätös haltuunotosta myös, jos luvattoman ampuma-aseen tai aseen osan taikka luvattomien patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitäjä oma-aloitteisesti ilmoittaa esineestä poliisille ja luovuttaa sen poliisin haltuun. – –”

16.

Lain 112 b §:n (”Ampuma-aseen deaktivointi”) 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Henkilöistä ja yksiköistä, joilla on lupa ampuma-aseiden deaktivointiin, ampuma-aseen deaktivointia koskevista teknisistä eritelmistä, deaktivoidun ampuma-aseen merkitsemisestä, tarkastamisesta ja varmentamisesta, jäsenvaltion avunantopyynnöstä deaktivoinnin suorittamiseksi, täydentävistä deaktivointitoimenpiteistä sekä deaktivoitujen ampuma-aseiden siirtämisestä Euroopan unionissa säädetään [täytäntöönpanoasetuksessa 2015/2403]”.

17.

A, joka harjoittaa sotahistoriallisen keräilytavaran myyntiä, osti Itävallasta kolme rynnäkkökivääriä, jotka oli yhtiön B toimittamien 9.10.2017 toimittamien todistusten mukaan deaktivoitu.

18.

Yhtiö B on täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklassa tarkoitettu Itävallan viranomaisten nimeämä tarkastusyksikkö, vaikka sitä ei mainita nimeltä kyseisen artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.

19.

A siirsi rynnäkkökiväärit Suomeen 17.10.2017 ja esitti ne 24.10.2017 ampuma-aselain 112 a §:n mukaisesti Helsingin poliisilaitokselle vastaavien deaktivointitodistusten kanssa. ( 6 )

20.

Helsingin poliisilaitos teki 15.2.2018 päätöksen nro 2018/8575, jossa se totesi, että rynnäkkökiväärien deaktivointi ei täyttänyt täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 liitteessä I olevia teknisiä vaatimuksia. Sen mielestä aseiden deaktivointitoimet olivat puutteellisia. ( 7 )

21.

Helsingin poliisilaitos arvioi, että rynnäkkökiväärejä oli pidettävä ampuma-aselain mukaisina lupaa edellyttävinä ampuma-aseina. Koska A:lla ei ollut kyseisten aseiden hallussapitoon oikeuttavaa lupaa, ne määrättiin otettavaksi haltuun.

22.

A valitti päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen (Suomi) ja väitti, että

23.

Sekä Helsingin poliisilaitos että Poliisihallitus antoivat lausunnot tästä valituksesta ja väittivät, että aseita ei voitu pitää deaktivoituina, sillä

24.

A antoi vastaselityksen, johon hän liitti Itävallan puolustus- ja urheiluministeriön kanssa käymänsä kirjeenvaihdon, jossa hän vahvisti, että yhtiö B oli Itävallan nimeämä täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tarkastusyksikkö. Hän ilmoitti myös, että Itävalta oli nimennyt yhteensä 16 tarkastusyksikköä. ( 8 )

25.

Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen 26.6.2019 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, että

26.

A on valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (Suomi) ja vaatinut mainitun päätöksen ja Helsingin poliisilaitoksen päätöksen kumoamista. ( 9 )

27.

Helsingin poliisilaitos ja Poliisihallitus vastustivat valitusta ja korostivat ennakkoratkaisun tarvetta, minkä perusteella korkein hallinto-oikeus päätti esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:

”Kun kyse on deaktivoitujen ampuma-aseiden siirtämisestä unionissa ja kun otetaan huomioon [direktiivin 91/477/ETY] säännökset sekä [täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 määräykset], ja erityisesti asetuksen 3 artiklan 1 kohta:

28.

Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 7.5.2021.

29.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet A, Poliisihallitus, Suomen hallitus ja Euroopan komissio, jotka osallistuivat 18.5.2022 pidettyyn istuntoon.

30.

Itävallan hallitus vastasi kirjallisesti unionin tuomioistuimen sille esittämiin kysymyksiin.

31.

Deaktivoidun ampuma-aseen käsite on kokenut melkoisen normatiivisen kehityksen:

32.

Vaikka direktiivi 2017/853 ei ole ajallisesti sovellettavissa nyt käsiteltävään asiaan, se tukee lainsäädännön suuntausta vahvistaa täsmällisiä takeita ampuma-aseiden tekemiseksi pysyvästi toimintakelvottomia siten, että niistä ei voida uudelleen tehdä ampumakelpoisia. ( 12 )

33.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko deaktivointitodistuksen myöntänyt tarkastusyksikkö ollut nyt käsiteltävään asiaan liittyvässä kansainvälisessä asiayhteydessä toimivaltainen tekemään niin, vaikka sen nimeä ei mainita luettelossa, jonka komissio on julkaissut ( 13 ) täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja vaikka se on muodoltaan rajavastuuyhtiö (GmbH).

34.

Ennakkoratkaisukysymys, joka koskee deaktivoitujen aseiden liikkuvuuteen liittyviä muodollisia seikkoja, ulottuu siis sovellettavan lainsäädännön kahteen osatekijään:

35.

Täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä direktiivin 91/477 liitteessä I olevan III kohdan toisen alakohdan kanssa, säädetään, että jäsenvaltioiden on nimettävä ”toimivaltainen viranomainen”, jonka tehtävänä on tarkastaa, että ampuma-aseen deaktivointi on suoritettu liitteessä I esitettyjen teknisten eritelmien mukaisesti.

36.

Tämän säännöksen lopussa lisätään, että ”toimivaltaista viranomaista” kutsutaan myös nimellä ”tarkastusyksikkö”. Näiden kahden ilmaisun (tavanomainen) samamerkityksisyys herättää joitakin tulkintaongelmia, joihin viittaan välittömästi jäljempänä.

37.

Osapuolten huomautukset tarkastusyksikköjen luonteesta ovat täysin päinvastaisia:

38.

Sanan ”viranomainen” käyttö täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 kohdassa viittaisi lähtökohtaisesti tarkastustehtävästä vastaavan tahon ”julkiseen” luonteeseen. Lähtökohtaisesti ”viranomaiselle” on luonteenomaista osallistuminen julkisen vallan käyttöön liittyviin tehtäviin. ( 14 )

39.

Tämän näkemyksen vahvistaa täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 johdanto-osan kolmas perustelukappale: jäsenvaltioiden on ”ryhdyttävä toimenpiteisiin sen järjestämiseksi, että toimivaltainen viranomainen tarkastaa nämä deaktivointitoimenpiteet”.

40.

Vastaavasti ja tässä tapauksessa systemaattisesta näkökulmasta täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 2 artiklassa erotetaan toisistaan

41.

Tässä yhteydessä sovellettavien oikeussääntöjen myöhempi lainsäädännöllinen kehitys on samansuuntainen. Täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2018/337 ( 15 ) annetaan asetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 kohdalle uusi sanamuoto, jossa todetaan, että ”jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen viranomainen, jonka tehtävänä on tarkastaa, että ampuma-aseen deaktivointi on suoritettu liitteessä I esitettyjen teknisten eritelmien mukaisesti – –”.

42.

On siis haluttu ottaa käyttöön julkinen valvontajärjestelmä ampuma-aseiden deaktivoinnin tarkastamiseksi ja antaa tämä tehtävä valtion viranomaisille.

43.

Unionin lainsäädännössä ei ole menty niin pitkälle, että jäsenvaltiot olisi velvoitettu ottamaan välttämättä hallintorakenteisiinsa teknisiä yksiköitä, jotka kykenisivät täyttämään tarkastustehtävän. Yritän selittää, miksi tämä tehtävä voidaan mielestäni antaa yksiköille (kutsuttakoon niitä tällä nimellä tai sen muilla synonyymeillä), ( 16 ) jotka perustetaan yksityisen oikeushenkilön muotoon, kunhan noudatetaan tiettyjä takeita.

44.

Missään tätä alaa koskevissa unionin oikeussäännöissä ei ole määritetty, millä tavoin viranomaisten on konkreettisesti taattava täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 liitteessä I olevien perusteiden täyttäminen. Näiden jäsenvaltioiden tehtävänä on määritellä, mitkä viranomaiset huolehtivat tarkastustehtävästä ja miten se on suoritettava.

45.

Koska unionin oikeudessa ei ole päinvastaista oikeussääntöä, jäsenvaltiot säilyttävät itseorganisointimahdollisuutensa. Yleisesti ilmaistuna mikään ei estä niitä antamasta julkisten tehtävien hoitamista yksityisten yhteisöjen tehtäväksi silloinkaan, kun nämä tehtävät perustuvat unionin oikeussääntöihin, jotka eivät ole esteenä tällaisten tehtävien antamiselle. ( 17 )

46.

Jäsenvaltiot voivat samansuuntaisesti antaa viranomaisilleen luvan delegoida tiettyjä valtuuksia yksityisille yksiköille ( 18 ) tai ottaa käyttöön yhteistyömekanismeja yksityisen sektorin yritysten kanssa antaakseen näiden valtuuksien käyttämisen niiden tehtäväksi asianmukaisessa valvonnassa. ( 19 )

47.

Täytäntöönpanoasetuksessa 2015/2403 sallitaan mielestäni näiden samojen tekniikkojen käyttäminen. Ainoa organisatorisen itsehallinnon rajoitus on se, että jäsenvaltiot eivät saa mennä niin pitkälle, että ne tekisivät tyhjäksi mallin, jossa viranomainen on ylimpänä vastuussa ampuma-aseiden deaktivoinnin tarkastusmenettelystä.

48.

Toisin sanoen tarkastusyksiköiden osalta tämä yleisen edun mukainen tehtävä voidaan antaa yksityiselle yritykselle, kunhan edellytyksillä, joita tehtävän antamiselle asetetaan, ei vääristetä direktiivin 91/477 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 mukaista julkisoikeudellista mallia.

49.

Katson siis, että jotkin yksityiset yksiköt voisivat tarkastaa aseiden deaktivoinnin, kunhan ne toimivat todellisen viranomaisen toimeksiannon mukaisesti ja sen tosiasiallisen määräysvallan alaisuudessa. Viranomaisella on toimivalta valvoa, miten deaktivointi on suoritettu, mutta se voi delegoida tarkastuksen toteuttamisen yksityisille yksiköille.

50.

Vastatessaan unionin tuomioistuimen kysymyksiin 22.4.2022 Itävallan hallitus esitti, että kansallisessa lainsäädännössä sallitaan se, että sisäministeriö ja puolustusministeriö antavat tietyille ammattilaisille luvan tarkastaa, että aseet on deaktivoitu. Tämä tarkastus edellyttää sitä, että tämä tietty luvansaaja hoitaa delegoinnin perusteella kyseisten ministeriöiden johdolla julkiselle vallalle kuuluvaa tehtävää. ( 20 )

51.

Suullisessa käsittelyssä sekä Suomen viranomaiset että komissio omaksuivat kriittisen näkemyksen Itävallan mallista ja korostivat tunnustettujen yksityisten tarkastusyksikköjen lukumäärää (16) ( 21 ) sekä sitä, että niiden tiedot puuttuivat komissiolle toimitetusta luettelosta, jossa viitataan vain sisäministeriöön.

52.

Riippumatta siitä, voidaanko tätä mallia pitää sallittuna vai ei (komissio totesi istunnossa, että se harkitsee tätä kysymystä ( 22 ) tehdessään päätöksen siitä, ryhtyykö se siihen liittyviin toimenpiteisiin), ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys on muotoiltu abstraktisti, eikä se näin ollen edellytä minkäänlaista unionin tuomioistuimen arviointia, joka koskisi tietyssä jäsenvaltiossa käyttöön otettua järjestelmää.

53.

Täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 3 kohdan mukaan ”komissio julkaisee verkkosivustollaan jäsenvaltioiden nimeämistä tarkastusyksiköistä laaditun luettelon – –”.

54.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko sisältyminen tähän luetteloon välttämätön edellytys sille, että kyse on tarkastusyksiköstä, vai onko sillä vain informatiivinen tehtävä eikä minkäänlaista konstitutiivista vaikutusta.

55.

Täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 ja 3 kohta tukevat mielestäni jälkimmäistä näistä näkemyksistä: toimivalta nimetä tarkastusyksiköt kuuluu jäsenvaltioille, kun taas luettelo puolestaan kuvastaa (tai sen pitäisi kuvastaa) yksikköjä, jotka ne ovat jo nimenneet, pelkästään informatiivisessa mielessä eikä konstitutiivisesti. ( 23 )

56.

Kuten komissio korostaa kirjallisissa huomautuksissaan, direktiivin 91/477 liitteessä I olevassa III kohdassa tai täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 3 kohdassa ei anneta komissiolle toimivaltaa päättää, mitkä yksiköt ovat ”tarkastusyksikköjä”. Niissä ei myöskään edellytetä, että tarkastusyksikköjä olisivat vain ne, jotka kukin jäsenvaltio ensin nimeää ja jotka sen jälkeen sisällytetään komission verkkosivustolla julkaistavaan luetteloon. ( 24 )

57.

On varmaa, että rajatylittävässä asiayhteydessä on oikeusvarmuuden nimissä suositeltavaa, että tarkastusyksiköiden nimeäminen perustuu järjestelmään, jonka julkisuus mahdollistaa sen, että tiedetään varmuudella kussakin jäsenvaltiossa tunnustetut tarkastusyksiköt.

58.

Tietenkin ”tietystä liikkumisvapaudesta” saatava tuki, johon direktiivin 2008/51 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa viitataan, toteutuu paremmin mekanismilla, jolla vähennetään jäsenvaltioiden välisen kaupan esteitä. Arviointi, joka määränpäänä olevan maan viranomaisten, joille deaktivoitu ase esitetään, on tehtävä, on helpompaa, jos deaktivoinnin on tarkastanut ja varmentanut lähtömaassa yksikkö, jonka luonne on kiistaton juuri sen vuoksi, että se on sisällytetty luetteloon.

59.

Nämä näkemykset eivät voi kuitenkaan poistaa sitä, mikä on pääteltävissä oikeussäännön sisällöstä tai asiayhteydestä, johon se kuuluu: sisällyttäminen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon ei ole edellytyksenä sille, että yksikkö voisi saada pätevästi tarkastusyksikön aseman.

60.

Tätä asemaa ei saada sillä perusteella, että tarkastusyksikkö on sisällytetty luetteloon, vaan sillä perusteella, että jäsenvaltio on antanut vastaavan luvan. Toimivalta nimetä toimivaltaiset yksiköt tarkastamaan ja varmentamaan ampuma-aseiden deaktivointi kuuluu yksinomaan jäsenvaltiolle, ja komission rooli luettelon julkaisemisessa on vain avustava tehtävä.

61.

Toistettakoon vielä, että kun jäsenvaltio on antanut tällaisen luvan, luettelo on suositeltava mutta ei ainoa keino osoittaa, että deaktivointitodistuksen on antanut luvan saanut tarkastusyksikkö.

62.

Tämän lähtökohdan perusteella mikään ei estä sitä, että jos aseiden maahantuojan nimeä ei mainita luettelossa, se esittää deaktivointitodistuksen ja todistaa muilla oikeudellisesti pätevillä keinoilla, että tarkastusyksiköllä (eli jäsenvaltion tarkastusyksiköksi nimeämällä yksiköllä), joka on antanut sen, on laillisesti tämä asema.

63.

Edellä esitettyä ei pitäisi tulkita siten, että sillä trivialisoitaisiin täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun luettelon arvo. Tämän säännöksen, kuten minkään muunkaan kyseisen asetuksen säännöksistä, ei pitäisi jäädä ”kuolleeksi kirjaimeksi”. Se, että tiedetään etukäteen varmuudella, mitkä ovat kunkin jäsenvaltion tarkastusyksiköt, parantaa järjestelmän luotettavuutta kokonaisuutena.

64.

Muilta osin täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 8 artiklassa asetetaan jäsenvaltiolle velvollisuus tehdä vilpitöntä yhteistyötä komission kanssa ja ilmoittaa sille ”kaikista toimenpiteistä, jotka ne toteuttavat tämän asetuksen soveltamisalalla”. Niihin sisältyy velvollisuus ilmoittaa ”tarkat tiedot tarkastusyksiköstä, sen tunnuksen sekä yhteystiedot” 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

65.

Ilmoituksen puuttuminen ei merkitse ainoastaan ylimääräistä vaikeutta sen osoittamisessa, että deaktivointitodistuksen on antanut tarkastusyksikkö, vaan myös sitä, että jäsenvaltio on laiminlyönyt oikeudellisen velvoitteensa. On komission tehtävänä toteuttaa tarvittavat toimenpiteet lieventääkseen tämän velvoitteen laiminlyönnin vaikutuksia.

66.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella ennakkoratkaisukysymyksellään seuraavaa:

67.

Kun otetaan huomioon se, miten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muotoillut toisen ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäisen osan, tämä osa on pitkälti päällekkäinen ensimmäisen kysymyksen kanssa.

68.

Jos, kuten ehdotan, tarkastusyksikön sisällyttäminen komission luetteloon ei ole olennainen edellytys tämän aseman saamiselle, on mielestäni johdonmukaista hyväksyä muita todistuskeinoja, jotka osoittavat sen, että jäsenvaltio on nimennyt tämän yksikön.

69.

Mikään ei mielestäni estä sitä, että tämä seikka todetaan virallisilla asiakirjoilla, jotka alkuperävaltion omat viranomaiset ovat antaneet, vaikka tämä nimeäminen ei syystä tai toisesta ilmene komission julkaisemasta luettelosta.

70.

Tämän saman ennakkoratkaisukysymyksen toinen osa liittyy siihen, että jäsenvaltio on velvollinen tunnustamaan deaktivointitodistuksen, jonka on antanut toisen jäsenvaltion tarkastusyksikkö.

71.

Yleissääntönä on, että deaktivoidut ampuma-aseet voidaan siirtää toiseen valtioon, jos ne on varustettu yhteisellä yksilöivällä merkinnällä ja niiden mukana on deaktivointitodistus.

72.

Täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 7 artiklan 2 kohdan nojalla ”jäsenvaltioiden on tunnustettava toisen jäsenvaltion antamat deaktivointitodistukset, jos todistus täyttää tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset”. ( 25 )

73.

Edellä mainittu artikla sisältää kylläkin määräävän sanamuodon: ”jäsenvaltioiden on tunnustettava – –” (kursivointi tässä). Tätä määräystä kuitenkin lievennetään välittömästi sen jälkeen, kun sille asetetaan se edellytys, että todistusten on täytettävä ”tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset”.

74.

Todistuksen tunnustaminen muussa kuin sen antaneessa jäsenvaltiossa ei siis ole automaattista eikä ehdotonta. Päinvastoin, näin tapahtuu vain silloin, jos todistus täyttää täytäntöönpanoasetuksessa 2015/2403 vahvistetut edellytykset, jotka voivat koskea sekä muotoa että sisältöä:

75.

Ensi arviolta voitaisiin ajatella, että deaktivoitujen ampuma-aseiden yhteisönsisäinen kauppa kuuluu vastavuoroisen tunnustamisen perinteiseen malliin, jota sovelletaan vastaavanlaisiin asiakirjoihin tavaroiden ja palvelujen liikkuvuuden yhteydessä.

76.

Tätä rinnastusta on mielestäni kuitenkin lievennettävä.

77.

Ensinnäkin direktiivissä 2008/51 korostetaan, että sillä ”saatetaan keskenään tasapainoon sitoumus taata tietty liikkumisvapaus yhteisön sisällä eräille ampuma-aseille ja toisaalta tarve säännellä mainittua vapautta tietyin – – turvallisuustakein”. ( 27 )

78.

Jo direktiivin 91/477 12 artiklan 3 kohdan alkuperäinen sanamuoto kuvasti sitä, että ampuma-aseiden liikkumisvapauden rajoitukset olivat tarkoituksellisia ja että ”kansallisten asiakirjojen vastavuoroista tunnustamista koskevilla sopimuksilla kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio voi säätää tässä artiklassa säädettyä joustavammasta järjestelmästä, joka koskee liikkuvuutta tuliaseen kanssa niiden alueilla”.

79.

Toiseksi ampuma-aseiden, joiden osalta ”otetaan käyttöön vähimmäisharmonisointia koskevat säännökset”, ( 28 ) yhteisönsisäistä kauppaa koskeva sääntely on vastoin kattavaa yhdenmukaistamista koskevia muita sääntöjä, jotka ovat voimassa sellaisten tavaroiden kansainvälisen kaupan alalla, joiden liikkumiseen voi liittyä riskejä.

80.

Viimeksi mainituissa tapauksissa ensisijainen periaate on vapaan liikkuvuuden periaate, jonka nojalla estetään se, että jäsenvaltiot kieltävät tai estävät sellaisten tuotteiden pitämisen kaupan tai käyttöönoton, jotka täyttävät vastaavan säännöksen vaatimukset, tai rajoittavat sitä.

81.

Myös täysin yhdenmukaistetussa asiayhteydessä kansallisille viranomaisille annetaan tiettyä jälkikäteisvalvontaa koskevaa valtaa järjestelmän puutteiden tai virheiden toteamiseen. Tätä tarkoitusta varten laaditaan useita turvalausekkeita, joilla vältetään tai korjataan unionin tason mittakaavavirheitä ottamalla käyttöön prosessi, johon osallistuvat komissio ja kaikki jäsenvaltiot. ( 29 )

82.

Vaikka direktiivillä 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/51 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/2403, ei anneta tällaisia deaktivoituja aseita koskevia valvontavaltuuksia erityisesti jäsenvaltioille, tämä selittää sen, miksi ne eivät ole olennaisia, kun otetaan erityisesti huomioon rajoitukset, joita asetetaan näiden aseiden tavanomaiselle liikkumiselle.

83.

Menettely, jossa aseita siirretään jäsenvaltioiden välillä, johtaa siihen, että vastaanottavan valtion viranomainen käyttää täysimääräistä päätösvaltaa aseisiin ennen kuin ne hyväksytään lopullisesti sen alueelle. Valtuutus tähän ilmenee direktiivistä 91/477.

84.

Direktiivin 91/477 14 artiklan ensimmäisessä luetelmakohdassa näet säädetään, että ”jäsenvaltioiden on annettava kaikki tarvittavat säännökset, joilla kielletään tuomasta niiden alueelle ampuma-asetta muuten kuin 11 ja 12 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa ja ainoastaan, jos niissä säädettyjä edellytyksiä noudatetaan”. ( 30 )

85.

Näissä kahdessa artiklassa säädetään menettelystä, joka koskee erityyppisten ampuma-aseiden liikkumista unionin sisällä ja joka edellyttää monimutkaista menettelyä (11 artikla), ( 31 ) tai, kun kyseessä on sen hallussapito matkalla kahden tai usean jäsenvaltion kautta, kyseisten jäsenvaltioiden lupaa (12 artikla).

86.

Kuten istunnossa korostettiin, menettely, joka koski deaktivoitujen ampuma-aseiden siirtoa unionin sisällä, merkitsi niiden ja niitä koskevien deaktivointitodistusten esittämistä vastaanottavan valtion viranomaisille, joiden on joka tapauksessa tutkittava aseet ja todistukset arvioidakseen niiden keskinäistä yhteensopivuutta ja säännöksiin sisältyvien vaatimusten täyttymistä. ( 32 )

87.

Tässä ilmoitus- ja esittelymenettelyssä (joka ei ole ristiriidassa ampuma-aseiden liikkuvuutta koskevan suhteellisen vapauden kanssa, jota rajoitetaan, koska ne ovat ilmeisen vaarallisia), vastaanottavan valtion viranomaiset eivät voi sulkea silmiään, kun on olemassa todistuksia, joiden yhteensopimattomuus täytäntöönpanoasetuksessa 2015/2403 vahvistettujen vaatimusten kanssa on ensi silmäyksellä ilmeinen.

88.

Jos näillä viranomaisilla on vakavia perusteita epäillä, että alkuperävaltion tarkastusyksikön antamat todistukset eivät liity edellä mainittuihin vaatimuksiin, ne voivat tällaisissa tapauksissa suorittaa asianmukaisia tarkastuksia (mukaan lukien täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 4 artiklassa tarkoitettu avunantopyyntö) ja lopuksi jättää ne huomiotta, jos todetut puutteet osoittautuvat vakaviksi. ( 33 )

89.

Voitaisiin ajatella, että koska deaktivoidut aseet eivät kuulu ampuma-aseen käsitteen soveltamisalaan, ne eivät kuuluneet näiden menettelyjen soveltamisalaan, kun niitä siirrettiin jäsenvaltiosta toiseen. Asia ei ole kuitenkaan mielestäni näin useista syistä:

90.

Kaiken kaikkiaan se, että vastaanottavan valtion viranomaiset tarkastavat, että deaktivoitujen aseiden varmentamista koskeva todistus täyttää sovellettavat muodolliset ja sisältöä koskevat vaatimukset, poistaa riskin ja mahdollistaa yleisen turvallisuuden suojelemisen: aseet eivät ole deaktivoituja aseita sen alueella, kunnes osoitetaan, että ne tosiasiallisesti ovat deaktivoituja aseita.

91.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle (Suomi) seuraavasti: