62021CC0228

Language
- My EUR-Lex
- Sign in
- Register
- My recent searches (0)

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 62021CC0228 - EN

Document 62021CC0228

Help

Julkisasiamies J. Kokottin ratkaisuehdotus 20.4.2023.
Ministero dell’Interno, Dipartimento per le Libertà civili e l’Immigrazione – Unità Dublino ym. vastaan CZA ja Ministero dell’Interno, Dipartimento per le libertà civili e l’immigrazione – Unità Dublino.
Corte suprema di cassazionen, Tribunale ordinario di Roman, Tribunale Ordinario di Firenzen, Tribunale di Milanon ja Tribunale di Triesten esittämät ennakkoratkaisupyynnöt.
Ennakkoratkaisupyyntö – Turvapaikkapolitiikka – Asetus (EU) N:o 604/2013 – 3 – 5, 17 ja 27 artikla – Asetus (EU) N:o 603/2013 – 29 artikla – Asetus (EU) N:o 1560/2003 – Liite X – Kansainvälistä suojelua hakevan tiedonsaantioikeus – Yhteinen tiedote – Henkilökohtainen puhuttelu – Yhdessä jäsenvaltiossa aiemmin tehty ensimmäinen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus – Toisessa jäsenvaltiossa tehty uusi hakemus – Laiton oleskelu tässä toisessa jäsenvaltiossa – Takaisinottomenettely – Tiedonsaantioikeuden loukkaaminen – Henkilökohtaisen puhuttelun toimittamatta jättäminen – Suoja epäsuoran palauttamisen vaaraa vastaan – Keskinäinen luottamus – Siirtopäätöksen tuomioistuinvalvonta – Laajuus – Systeemisten puutteiden toteaminen pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion turvapaikkamenettelyssä ja kansainvälistä suojelua hakevien vastaanotto-olosuhteissa – Harkintavaltalausekkeet – Vaara palauttamiskiellon periaatteen loukkaamisesta pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa.
Yhdistetyt asiat C-228/21, C-254/21, C-297/21, C-315/21 ja C-328/21.

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2023:316

Language of the case

HTML

PDF

Document published in the digital reports of cases. They have official status.

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

20 päivänä huhtikuuta 2023 ( 1 )

Yhdistetyt asiat C‑228/21, C‑254/21, C‑297/21, C‑315/21 ja C‑328/21

Ministero dell’Interno – Dipartimento per le libertà civili e l’immigrazione – Unità Dublino

vastaan

CZA

(Ennakkoratkaisupyyntö – Corte suprema di cassazione (ylin tuomioistuin, Italia))

vastaan

Ministero dell’Interno – Dipartimento per le libertà civili e l’immigrazione – Unità Dublino

(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunale di Roma (Rooman alioikeus, Italia))

XXX.XX

vastaan

Ministero dell’Interno – Dipartimento per le libertà civili e l’immigrazione – Unità Dublino

(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunale di Firenze (Firenzen alioikeus, Italia))

vastaan

Ministero dell’Interno – Dipartimento per le libertà civili e l’immigrazione – Unità Dublino

(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunale di Milano (Milanon alioikeus, Italia))

vastaan

Ministero dell’Interno – Dipartimento per le libertà civili e l’immigrazione – Unità Dublino

(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunale di Trieste (Triesten alioikeus, Italia))

Ennakkoratkaisupyynnöt – Turvapaikka-asioita ja toissijaista suojelua koskeva yhteinen politiikka – Asetus (EU) N:o 604/2013 – Takaisinottomenettely – 4 artiklan mukaisen yhteisen tiedotteen antamista ja 5 artiklan mukaisen henkilökohtaisen puhuttelun suorittamista koskevan velvollisuuden rikkominen – Asetus (EU) N:o 603/2013 – 29 artiklan mukaisen tiedonantovelvollisuuden rikkominen – Seuraukset siirtopäätökselle – Epäsuoran palauttamisen riski – Keskinäinen luottamus – Siirtopäätöksen tuomioistuinvalvonta

Sisällys

	I Johdanto
	II Asiaa koskevat oikeussäännöt
	A Unionin lainsäädäntö
	1. Dublin III ‑asetus
	2. Eurodac-asetus
	3. Määrittelydirektiivi
	4. Menettelydirektiivi
	5. Asetus (EY) N:o 1560/2003
	B Italian lainsäädäntö
	III Tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö
	A Asia C‑228/21
	B Asia C‑254/21
	C Asia C‑297/21
	D Asia C‑315/21
	E Asia C‑328/21
	IV Asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa
	V Arviointi
	A Yhteinen tiedote ja henkilökohtainen puhuttelu
	1. Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan mukainen tiedonantovelvollisuus
	a) Vastaanotto- ja takaisinottomenettelyt Dublin-järjestelmässä
	b) Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan mukainen tiedonantovelvollisuus myös takaisinottomenettelyssä
	1) Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan sanamuoto ja systematiikka
	2) Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan tarkoitus ja tavoite
	i) Yhteisen tiedotteen sisältämien tietojen merkitys hakijoille takaisinottomenettelyssä
	– Vastuuperusteet, jotka on otettava huomioon myös takaisinottomenettelyssä
	– Yleisiä tietoja Dublin-järjestelmästä
	ii) Käytännön seikkoja
	3) Onko tiedonantovelvollisuus, vaikka toisessa jäsenvaltiossa ei tehtäisi uutta hakemusta?
	4) Välipäätelmä
	c) Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan mukaisen tiedonantovelvollisuuden rikkomisen seuraukset takaisinottomenettelyssä
	1) Mahdollisuus vedota Dublin III ‑asetuksen 4 artiklaan takaisinottomenettelyssä siirtopäätöstä koskevan kanteen yhteydessä
	2) Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan rikkomisen seuraukset siirtopäätökselle
	3) Välipäätelmä
	2. Eurodac-asetuksen 29 artiklan mukainen tiedonantovelvollisuus
	a) Eurodac-asetuksen 29 artiklan mukainen tiedonantovelvollisuus myös takaisinottomenettelyssä
	b) Mahdollisuus vedota Eurodac-asetuksen 29 artiklan mukaisen tiedonantovelvollisuuden rikkomiseen takaisinottomenettelyssä ja sen seuraukset
	c) Välipäätelmä
	3. Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan mukainen henkilökohtainen puhuttelu
	a) Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan mukainen velvollisuus henkilökohtaisen puhuttelun suorittamiseen myös takaisinottomenettelyssä
	b) Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan mukaisen henkilökohtaista puhuttelua koskevan velvollisuuden rikkomisen seuraukset takaisinottomenettelyssä
	1) Mahdollisuus vedota Dublin III ‑asetuksen 5 artiklaan takaisinottomenettelyssä siirtopäätöstä koskevan kanteen yhteydessä
	2) Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan rikkomisen seuraukset siirtopäätökselle
	i) Korjaamisen mahdollisuus tuomioistuinmenettelyssä ja uusien merkityksellisten seikkojen esittämisen seuraukset
	ii) Siirtopäätöksen lainvoimaisuus, jos sitä ei riitauteta.
	c) Välipäätelmä
	B Epäsuora palauttaminen
	1. Olettama, jonka mukaan kaikki jäsenvaltiot kunnioittavat perusoikeuksia, ja sen kumoamisen edellytykset
	2. Dublin III ‑asetuksen 17 artiklan 1 kohdan harkintavaltalauseke
	3. Välipäätelmä
	VI Ratkaisuehdotus

I Johdanto

Yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä perustuu periaatteeseen, jonka mukaan kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön Euroopan unionissa jättämän turvapaikkahakemuksen tutkii vain yksi jäsenvaltio. Tämän jäsenvaltion määrittämisestä säädetään kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta annetussa asetuksessa (EU) N:o 604/2013 (jäljempänä Dublin III ‑asetus). ( 2 )

Edelleen liikkumisen ja erilaisten tulosten välttämiseksi tällä asetuksella pyritään varmistamaan, että turvapaikkahakemuksen sisällöllisen käsittelyn lisäksi myös menettelyn, jolla määritetään käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio (Dublin III ‑asetuksen 1 artiklan mukaisesti jäljempänä ”hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio”), toteuttaa vain yksi jäsenvaltio.

Dublin III ‑asetuksen taustalla on tarve ottaa turvapaikanhakijat mukaan menettelyyn, jolla määritetään vastuussa oleva jäsenvaltio. ( 3 ) Tätä varten heille on tiedotettava komission laatiman yhteisen tiedotteen avulla Dublin-järjestelmästä, menettelystä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi ja vastuuperusteista. Tämän tiedotteen tarkoituksena on erityisesti antaa heille mahdollisuus toimittaa vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisen aikana tietoja, jotka ovat merkityksellisiä määrittämisen kannalta.

Mutta mikä on tilanne takaisinottomenettelyssä eli silloin, kun turvapaikanhakija, joka on tehnyt turvapaikkahakemuksen ensimmäisessä jäsenvaltiossa, on lähtenyt kyseisestä jäsenvaltiosta ja tehnyt uuden turvapaikkahakemuksen tai oleskelee toisessa jäsenvaltiossa, minkä jälkeen toinen jäsenvaltio pyytää ensimmäistä jäsenvaltiota ottamaan asianomaisen henkilön takaisin? Onko myös toisen jäsenvaltion laadittava yhteinen tiedote, vaikka menettelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittely tapahtuu ainoastaan ensimmäisessä jäsenvaltiossa tai on jo tapahtunut siellä? Jos velvollisuus antaa tiedote on olemassa myös takaisinottomenettelyssä, mitä seurauksia sen noudattamatta jättämisestä on toisen jäsenvaltion päätöksen, jolla asianomainen siirretään ensimmäiseen jäsenvaltioon, laillisuuden kannalta?

5.	Nämä kysymykset, joihin eri italialaiset tuomioistuimet vastaavat eri tavoin, muodostavat ensimmäisen kysymyssarjan kolmessa käsiteltävänä olevista viidestä ennakkoratkaisupyynnöstä. ( 4 )

Toinen kysymyssarja, joka on esitetty yhdessä näistä kolmesta ennakkoratkaisupyynnöstä ja kahdessa muussa ennakkoratkaisupyynnössä, ( 5 ) koskee keskinäisen luottamuksen periaatetta ja siten Dublin-järjestelmän ydintä. Kyse on siitä, voivatko pyynnön esittäneen jäsenvaltion tuomioistuimet tutkia siirtopäätöksen tuomioistuinvalvonnan yhteydessä, onko olemassa vaara, että palauttamiskiellon periaatetta loukataan pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa, jos kyseisessä jäsenvaltiossa ei ole systeemisiä puutteita, jotka oikeuttaisivat epäilemään turvapaikka- ja tuomioistuinjärjestelmän laillisuutta.

II Asiaa koskevat oikeussäännöt

A Unionin lainsäädäntö

1. Dublin III ‑asetus

7.	Dublin III ‑asetuksessa ( 6 ) vahvistetaan perusteet ja menettelyt, joiden mukaisesti määritellään kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio.

Dublin III ‑asetuksen johdanto-osan 3–5, 14–19 ja 32 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(3)

Eurooppa-neuvosto päätti – – erityiskokouksessaan pyrkiä kohti yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää, joka perustuu 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen, sellaisena kuin se on täydennettynä 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, – – täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen, varmistaen, ettei ketään palauteta vainottavaksi, ja näin ollen noudattaen palauttamiskiellon periaatetta. Tältä osin ja vaikuttamatta tässä asetuksessa säädettyjen vastuuperusteiden soveltamiseen, jäsenvaltioita, jotka kaikki noudattavat palauttamiskiellon periaatetta, pidetään kolmansien maiden kansalaisille turvallisina maina.

(4)	Lisäksi Tampereen päätelmissä todetaan, että yhteiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään olisi lyhyellä aikavälillä sisällyttävä selkeä ja toimiva menettely turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.

(5)

Tällaisen menettelyn perusteiden olisi sekä jäsenvaltioiden että asianomaisten henkilöiden kannalta oltava puolueettomat ja oikeudenmukaiset. Menettelyn mukaisesti olisi erityisesti voitava määrittää nopeasti hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, jotta voidaan taata hakijoille tehokas pääsy kansainvälisen suojelun myöntämistä koskeviin menettelyihin ja jotta ei vaaranneta kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyn nopeutta koskevan tavoitteen saavuttamista.

– –

(14)	Euroopan ihmisoikeussopimuksen (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi) sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi tätä asetusta soveltaessaan otettava ensisijaisesti huomioon perhe-elämän kunnioituksen periaate.

(15)	Saman perheen jäsenten kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten yhteinen käsittely samassa jäsenvaltiossa mahdollistaa, että ne tutkitaan perusteellisesti ja että heitä koskevat päätökset ovat johdonmukaisia ja että perheenjäseniä ei eroteta toisistaan.

(16)

Jotta voidaan varmistaa, että perheen yhtenäisyyttä koskevia periaatteita ja lapsen etua noudatetaan täysimääräisesti, olisi hakijan raskaudesta tai äitiydestä taikka terveydentilasta tai korkeasta iästä johtuvasta hakijan ja hänen lapsensa, sisaruksensa tai vanhempansa riippuvuussuhteesta tehtävä velvoittava vastuuperuste. Kun hakija on ilman huoltajaa oleva alaikäinen, velvoittavana vastuuperusteena olisi pidettävä myös sitä, että hänellä on toisen jäsenvaltion alueella perheenjäsen tai sukulainen, joka voi huolehtia hänestä.

(17)

Jäsenvaltion olisi voitava poiketa vastuuperusteista erityisesti humanitaarisista syistä ja myötätunnosta, jotta perheenjäsenet, sukulaiset tai muut omaiset voidaan saattaa yhteen ja käsitellä sille tai jollekin toiselle jäsenvaltiolle jätetty kansainvälistä suojelua koskeva hakemus siinäkin tapauksessa, ettei se tässä asetuksessa säädettyjen velvoittavien perusteiden mukaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä.

(18)

Hakijalle olisi järjestettävä henkilökohtainen puhuttelu, jotta voidaan helpottaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä. Heti sen jälkeen kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty, turvapaikanhakijalle olisi ilmoitettava tämän asetuksen soveltamisesta ja siitä, että hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyn helpottamiseksi hakija voi puhuttelussa antaa tietoja jäsenvaltioissa oleskelevista perheenjäsenistä, sukulaisista tai muista omaisista.

(19)

Asianomaisten henkilöiden oikeuksien tehokkaan suojelun varmistamiseksi olisi erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti otettava käyttöön oikeudelliset takeet ja tehokkaat oikeussuojakeinot, jotka koskevat päätöksiä siirtää hakija hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon. Jotta voidaan varmistaa, että kansainvälistä oikeutta noudatetaan, tällaisia päätöksiä koskevien tehokkaiden oikeussuojakeinojen olisi katettava sekä tämän asetuksen soveltamisen tarkastelu että oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin perustuvan tilanteen tarkastelu siinä jäsenvaltiossa, johon hakija siirretään.

– –

(32)	Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden osalta jäsenvaltioita sitovat niiden kansainvälisen oikeuden välineiden mukaiset velvoitteet, mukaan lukien Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaankuuluva oikeuskäytäntö.”

Dublin III ‑asetuksen 1 artiklassa selitetään asetuksen kohde:

”Tässä asetuksessa vahvistetaan ne perusteet ja menettelyt, joiden mukaisesti määritellään kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, jäljempänä ’hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio’.”

10.	Dublin III ‑asetuksen 2 artikla sisältää ”määritelmät”, ja sen b alakohdassa määritellään ”kansainvälistä suojelua koskeva hakemus””direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan h alakohdassa tarkoitetuksi kansainvälistä suojelua koskevaksi hakemukseksi”.

11.

Dublin III ‑asetuksen 3 artiklan otsikko on ”Pääsy kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelymenettelyyn”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1. Jäsenvaltioiden on käsiteltävä jokaisen kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön minkä tahansa jäsenvaltion alueella tai rajalla tai kauttakulkualueella tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus. Turvapaikkahakemuksen käsittelee yksi ainoa jäsenvaltio, ja tämä jäsenvaltio on se, joka III luvussa esitettyjen perusteiden mukaisesti on vastuussa hakemuksen käsittelystä.

2. Jollei hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaa jäsenvaltiota voida määrittää tässä asetuksessa lueteltujen perusteiden mukaisesti, käsittelystä vastaa ensimmäinen jäsenvaltio, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty.

Jos hakija on mahdotonta siirtää jäsenvaltioon, joka on alun perin nimetty hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi, koska on perusteltuja syitä katsoa, että kyseisessä jäsenvaltiossa on turvapaikkamenettelyssä ja hakijoiden vastaanotto-olosuhteissa systeemisiä puutteita, jotka saattavat johtaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitettuun epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun, määrittämisestä vastaavan jäsenvaltion on jatkettava III luvussa vahvistettujen perusteiden tarkastelua sen määrittämiseksi, voidaanko jokin toinen jäsenvaltio nimetä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi.

Jos tämän kohdan mukaisesti ei voi tehdä siirtoa mihinkään III luvussa vahvistettujen perusteiden mukaisesti nimettyyn jäsenvaltioon tai ensimmäiseen jäsenvaltioon, jossa hakemus on jätetty, määrittämisestä vastaavasta jäsenvaltiosta tulee hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio.

3. Jokainen jäsenvaltio säilyttää oikeutensa lähettää hakija turvalliseen kolmanteen maahan direktiivissä 2013/32/EU säädettyjen sääntöjen ja takeiden mukaisesti.”

12.

Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan otsikko on ”Tiedonsaantioikeus”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1. Heti kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty jäsenvaltiossa 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hakijalle tämän asetuksen soveltamisesta ja erityisesti seuraavista seikoista:

tämän asetuksen tavoitteista ja siitä, mitä seuraa toisen hakemuksen tekemisestä toisessa jäsenvaltiossa sekä siirtymisestä yhdestä jäsenvaltiosta toiseen siinä vaiheessa, kun tämän asetuksen mukaisesti hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaa jäsenvaltiota määritetään ja kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta käsitellään;

hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteista, näiden perusteiden etusijajärjestyksestä menettelyn eri vaiheissa ja niiden kestosta sekä siitä, että jäsenvaltiossa jätetty kansainvälistä suojelua koskeva hakemus saattaa johtaa siihen, että kyseisestä jäsenvaltiosta tulee tämän asetuksen mukaisesti hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, vaikka tällainen vastuu ei olisikaan näiden perusteiden mukaista;

c)	jäljempänä 5 artiklassa tarkoitetusta henkilökohtaisesta puhuttelusta ja mahdollisuudesta antaa tietoja jäsenvaltioissa oleskelevista perheenjäsenistä, sukulaisista tai muista omaisista sekä keinoista, joilla hakija voi toimittaa tällaiset tiedot;

d)	mahdollisuudesta hakea siirtopäätökseen muutosta ja tarvittaessa siirron lykkäämistä;

e)	siitä, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa keskenään hakijaa koskevia tietoja ainoastaan tähän asetukseen perustuvien velvoitteidensa täytäntöönpanoa varten;

siitä, että hakijalla on oikeus tutustua häntä koskeviin tietoihin ja oikeus pyytää, että tällaiset tiedot oikaistaan, jos ne ovat virheellisiä, tai poistetaan, jos niitä on käsitelty sääntöjenvastaisesti, sekä menettelyistä näiden oikeuksien käyttämiseksi, mukaan lukien 35 artiklassa tarkoitettujen viranomaisten yhteystiedot sekä niiden kansallisten tietosuojaviranomaisten yhteystiedot, jotka ovat vastuussa henkilötietojen suojaa koskevien kanteluiden käsittelystä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava kirjallisesti kielellä, jota hakija ymmärtää tai jota hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän. Jäsenvaltioiden on käytettävä tätä varten 3 kohdan nojalla laadittua yhteistä tiedotetta.

Tarvittaessa tiedot on annettava myös suullisesti esimerkiksi 5 artiklassa tarkoitetun henkilökohtaisen puhuttelun yhteydessä, jotta voidaan varmistaa, että hakija ymmärtää ne.

3. Komissio laatii täytäntöönpanosäädöksellä yhteisen tiedotteen sekä ilman huoltajaa oleville alaikäisille tarkoitetun erityisen tiedotteen, jotka sisältävät vähintään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot. Yhteisen tiedotteen on sisällettävä myös tietoja asetuksen (EU) N:o 603/2013 soveltamisesta ja erityisesti tarkoituksesta, jota varten hakijan tietoja voidaan käsitellä Eurodac-järjestelmässä. Yhteinen tiedote on laadittava niin, että jäsenvaltiot voivat täydentää sitä jäsenvaltiokohtaisilla lisätiedoilla. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään tämän artiklan 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

13.

Dublin III ‑asetuksen 5 artiklassa säädetään, että määrittämisestä vastaavan jäsenvaltion on suoritettava hakijan henkilökohtainen puhuttelu, jotta helpotetaan vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyä, ja siinä säädetään tämän puhuttelun yksityiskohdista. Kyseisen säännöksen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jotta voidaan helpottaa hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä, määrittämisestä vastaavan jäsenvaltion on suoritettava hakijan henkilökohtainen puhuttelu. Puhuttelu auttaa myös asianmukaisesti ymmärtämään 4 artiklan mukaisesti hakijalle annetut tiedot.”

14.

Dublin III ‑asetuksen 7 artiklan, joka on tämän asetuksen III luvussa (”Hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet”), otsikko on ”Perusteiden etusijajärjestys”, ja sen 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Perusteita, joiden mukaan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään, sovelletaan siinä järjestyksessä kuin ne on esitetty tässä luvussa.

– –

3. Jäsenvaltioiden on 8, 10 ja 16 artiklassa tarkoitettujen perusteiden soveltamiseksi otettava huomioon saatavilla olevat todisteet hakijan perheenjäsenten, sukulaisten tai muiden omaisten oleskelusta jonkin jäsenvaltion alueella edellyttäen, että tällaiset todisteet toimitetaan ennen kuin toinen jäsenvaltio hyväksyy pyynnön ottaa asianomainen henkilö vastaan 22 artiklan mukaisesti tai ottaa hänet takaisin 25 artiklan mukaisesti ja että hakijan aiemmista kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista ei ole vielä tehty itse asian osalta päätöstä ensimmäisessä käsittelyssä.”

15.	Dublin III ‑asetuksen 8–10 ja 16 artiklassa säädetään hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisestä erityisesti alaikäisiä tai huollettavia henkilöitä koskevissa tapauksissa, joissa hakijan perheenjäsenet ovat jo jossakin jäsenvaltiossa.

16.

Dublin III ‑asetuksen 17 artiklan otsikko on ”Harkintavaltalausekkeet”, ja sen 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä olevasta 3 artiklan 1 kohdasta poiketen kukin jäsenvaltio voi päättää käsitellä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön siellä jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen siinäkin tapauksessa, ettei se tässä asetuksessa määriteltyjen perusteiden mukaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä.”

17.

Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan otsikko on ”Hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion velvollisuudet”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1. Jäsenvaltio, joka on tämän asetuksen perusteella vastuussa hakemuksen käsittelystä, on velvollinen:

a)	ottamaan 21, 22 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti vastaan hakijan, joka on jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa;

b)	ottamaan 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin hakijan, jonka hakemusta käsitellään ja joka on jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa tai joka oleskelee ilman oleskelulupaa toisessa jäsenvaltiossa;

ottamaan 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön, joka on käsittelyn kuluessa peruuttanut hakemuksensa ja jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa tai joka oleskelee toisessa jäsenvaltiossa ilman oleskelulupaa;

d)	ottamaan 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön, jonka hakemus on hylätty ja joka on jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa tai joka oleskelee ilman oleskelulupaa toisessa jäsenvaltiossa.

2. Jäsenvaltion, joka on vastuussa hakemuksen käsittelystä, on 1 kohdan a ja b alakohdan soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa käsiteltävä hakijan jättämä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus tai saatettava päätökseen sen käsittely.

– –

Jos hakemus on 1 kohdan d alakohdan soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa hylätty ainoastaan ensimmäisessä käsittelyssä, hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että asianomaisella henkilöllä on tai on ollut mahdollisuus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon direktiivin 2013/32/EU 46 artiklan mukaisesti.”

18.

Dublin III ‑asetuksen 19 artiklan otsikko on ”Vastuun lakkaaminen”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1. Jos jäsenvaltio myöntää hakijalle oleskeluluvan, 18 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvollisuudet siirtyvät tälle jäsenvaltiolle.

2. Edellä 18 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvollisuudet lakkaavat, jos hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio voi silloin, kun sitä pyydetään ottamaan vastaan tai takaisin hakija tai muu 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö, osoittaa, että asianomainen henkilö on poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi, jollei hänellä ole hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion myöntämää voimassa olevaa oleskelulupaa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun poissaolojakson jälkeen jätettyä hakemusta pidetään uutena hakemuksena, jonka osalta aloitetaan uusi menettely sen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.

3. Edellä 18 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa yksilöidyt velvollisuudet lakkaavat olemasta voimassa, kun hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio voi silloin, kun sitä pyydetään ottamaan takaisin hakija tai muu 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö, osoittaa, että asianomainen henkilö on poistunut jäsenvaltioiden alueelta hakemuksen peruuttamisen tai hylkäämisen jälkeen tehdyn palauttamispäätöksen tai annetun maastapoistamismääräyksen nojalla.

Toimeenpannun maastapoistamisen jälkeen jätettyä hakemusta pidetään uutena hakemuksena, jonka osalta aloitetaan uusi menettely sen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.”

19.

Dublin III ‑asetuksen VI luvussa (”Vastaanotto- ja takaisinottomenettelyt”) säädetään hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyn aloittamisesta (I jakso), vastaanottomenettelystä siinä tapauksessa, että jäsenvaltio, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty, katsoo, että jokin toinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä (II jakso), ja takaisinottomenettelystä siinä tapauksessa, että jäsenvaltio, jossa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa aiemmin jättänyt henkilö jättää uuden hakemuksen tai oleskelee ilman oleskelulupaa, pyytää tätä toista jäsenvaltiota ottamaan kyseisen henkilön takaisin (III jakso).

20.

Dublin III ‑asetuksen 20 artiklan otsikko on ”Menettelyn aloittaminen”, ja se sijaitsee VI luvun samannimisessä I jaksossa, ja sen 1 ja 2 kohdassa ja 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Menettely hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi alkaa heti, kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on ensimmäisen kerran jätetty johonkin jäsenvaltioon.

2. Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus katsotaan jätetyksi, kun asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet hakijan esittämän hakemuksen tai viranomaisten suorittaman hakemuksen kirjaamisen. Jos hakemusta ei ole tehty kirjallisesti, on aikeesta ilmoittamisen ja hakemuksen kirjaamisen välisen ajan oltava mahdollisimman lyhyt.

– –

5. Jotta hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskeva menettely voidaan saattaa päätökseen, on jäsenvaltion, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on ensin jätetty, otettava 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädetyin edellytyksin takaisin hakija, joka oleskelee toisessa jäsenvaltiossa ilman oleskelulupaa tai joka on siellä tehnyt uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sen jälkeen, kun hän on ensin peruuttanut toisessa jäsenvaltiossa tekemänsä ensimmäisen hakemuksen sen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevan menettelyn kuluessa.”

21.

Dublin III ‑asetuksen 21 artikla kuuluu asetuksen VI luvun II jaksoon (”Vastaanottopyyntöjä koskevat menettelyt”), sen otsikko on ”Vastaanottopyynnön esittäminen”, ja sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos jäsenvaltio, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty, katsoo, että toinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä, se voi mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluessa 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta hakemuksen jättämispäivästä pyytää tätä toista jäsenvaltiota ottamaan hakijan vastaan.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos asetuksen (EU) N:o 603/2013 14 artiklan nojalla tallennettuihin tietoihin saadaan Eurodac-osuma, pyyntö on lähetettävä kahden kuukauden kuluessa kyseisen asetuksen 15 artiklan 2 kohdan mukaisesta osuman saamisesta.

Jollei hakijan vastaanottoa koskevaa pyyntöä ole tehty ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetyn ajan kuluessa, vastuu kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä säilyy sillä jäsenvaltiolla, jossa hakemus on jätetty.”

22.

Dublin III ‑asetuksen 23 artikla (”Takaisinottopyynnön esittäminen, kun pyynnön esittävässä jäsenvaltiossa on jätetty uusi hakemus”), 24 artikla (”Takaisinottopyynnön esittäminen, kun pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa ei ole jätetty uutta hakemusta”) ja 25 artikla (”Takaisinottopyyntöön vastaaminen”) sisältyvät VI luvun III jaksoon (”Takaisinottopyyntöjä koskevat järjestelyt”), ja niissä säädetään muun muassa seuraavaa:

”23 artikla

1. Jos jäsenvaltio, jossa 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö on jättänyt uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, katsoo, että toinen jäsenvaltio on vastuussa 20 artiklan 5 kohdan ja 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, se voi pyytää tuota toista jäsenvaltiota ottamaan kyseisen henkilön takaisin.

– –

3. Jos takaisinottopyyntöä ei tehdä 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä on vastuussa jäsenvaltio, jossa uusi hakemus on jätetty.

24 artikla

1. Jos jäsenvaltio, jonka alueella 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö oleskelee ilman oleskelulupaa ja jossa ei ole jätetty kansainvälistä suojelua koskevaa uutta hakemusta, katsoo, että toinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä 20 artiklan 5 kohdan ja 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, se voi pyytää kyseistä toista jäsenvaltiota ottamaan kyseisen henkilön takaisin.

25 artikla

1. Jäsenvaltion, jolta takaisinottoa on pyydetty, on suoritettava tarvittavat tarkistukset ja tehtävä päätös asianomaisen henkilön takaisinottoa koskevasta pyynnöstä mahdollisimman nopeasti – –”

23.

Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan otsikko on ”Siirtopäätöksestä ilmoittaminen”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1. Jos pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio suostuu ottamaan vastaan tai takaisin hakijan tai muun 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetun henkilön, on pyynnön esittäneen jäsenvaltion ilmoitettava asianomaiselle henkilölle päätöksestä siirtää hänet hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon ja tarvittaessa päätöksestä olla käsittelemättä hänen kansainvälistä suojelua koskevaa hakemustaan. Jos asianomaista henkilöä edustaa oikeudellinen tai muu neuvonantaja, jäsenvaltiot voivat päättää antaa päätöksen tiedoksi kyseiselle oikeudelliselle tai muulle neuvonantajalle asianomaisen henkilön sijaan ja tarvittaessa ilmoittaa päätöksestä asianomaiselle henkilölle.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä on myös oltava tiedot käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, mukaan lukien oikeus hakea tarvittaessa lykkäävää vaikutusta, ja tällaisten oikeussuojakeinojen käyttöön sovellettavista määräajoista ja siirron toteuttamista koskevista määräajoista sekä tarvittaessa maininta paikasta, jossa, ja ajankohdasta, jolloin asianomaisen henkilön on ilmoittauduttava hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa, jos hän siirtyy sinne omin neuvoin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot henkilöistä tai yksiköistä, jotka voivat antaa oikeudellista apua asianomaiselle henkilölle, ilmoitetaan hänelle yhdessä 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen kanssa, ellei niitä ole jo ilmoitettu.

3. Kun oikeudellinen tai muu neuvonantaja ei avusta tai edusta asianomaista henkilöä, jäsenvaltioiden on ilmoitettava hänelle päätöksen tärkeimmät tiedot, joiden on aina sisällettävä tiedot käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista ja niiden käyttöön sovellettavista määräajoista kielellä, jota asianomainen henkilö ymmärtää tai jota hänen kohtuudella voidaan olettaa ymmärtävän.”

24.

Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan otsikko on ”Oikeussuojakeinot”, ja sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Hakijalla tai muulla 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetulla henkilöllä on oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin niin, että hänellä on mahdollisuus hakea muutosta siirtopäätökseen tai sen uudelleen käsittelyä tuomioistuimessa sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta.”

25.

Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan otsikko on ”Yksityiskohtaiset säännöt ja määräajat”, ja sen 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos siirtoa ei toteuteta kuuden kuukauden määräajan kuluessa, hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio vapautuu velvoitteestaan ottaa asianomainen henkilö vastaan tai takaisin, ja vastuu siirtyy pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle. Määräaikaa voidaan jatkaa enintään yhteen vuoteen, jos siirtoa ei voida suorittaa asianomaisen henkilön vangitsemisen vuoksi, tai enintään kahdeksaantoista kuukauteen, jos asianomainen henkilö on paennut viranomaisia.”

2. Eurodac-asetus

26.	Asetuksessa (EU) N:o 603/2013 (jäljempänä Eurodac-asetus) ( 7 ) säännellään tietokannan perustamisesta sormenjälkien vertailemiseksi Dublin III ‑asetuksen tehokasta soveltamista varten.

27.

Eurodac-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Kunkin jäsenvaltion on otettava viipymättä kaikkien vähintään 14‑vuotiaiden kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden kaikista sormista sormenjäljet ja siirrettävä ne ja tämän asetuksen 11 artiklan b–g alakohdassa tarkoitetut tiedot keskusjärjestelmään mahdollisimman pian ja viimeistään 72 tunnin kuluttua siitä, kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty asetuksen (EU) N:o 604/2013 20 artiklan 2 kohdassa määritellyllä tavalla.”

28.

Eurodac-asetuksen 17 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltio voi siirtää keskusjärjestelmään käyttämällään viitenumerolla varustetut tiedot sormenjäljistä, jotka se on ottanut vähintään 14-vuotiailta kolmansien maiden kansalaisilta tai kansalaisuudettomilta henkilöiltä, jotka on tavattu oleskelemasta laittomasti sen alueella, tarkistaakseen, ovatko nämä jättäneet aiemmin kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen muuhun jäsenvaltioon.”

29.

Eurodac-asetuksen 29 artikla koskee niiden henkilöiden oikeuksia, joita tietojen käsittely koskee. Eurodac-asetuksen 29 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, että näille henkilöille on annettava tietyt tiedot sormenjälkien ottamisen tarkoituksesta ja yksityiskohtaisista säännöistä, ja sen 3 kohdassa säädetään, että tätä tarkoitusta varten on laadittava yhteinen esittelylehtinen:

”1. Lähettävän jäsenvaltion on ilmoitettava 9 artiklan 1 kohdan, 14 artiklan 1 kohdan tai 17 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvalle henkilölle sellaisella kielellä, jota tämä ymmärtää tai jota tämän kohtuudella oletetaan ymmärtävän, kirjallisesti ja tarvittaessa suullisesti seuraavat tiedot:

– –

tarkoitus, johon hänen tietojaan Eurodacissa käytetään, mukaan lukien kuvaus [Dublin III ‑asetuksen] tavoitteista mainitun asetuksen 4 artiklan mukaisesti, ja helposti ymmärrettävässä muodossa selkeällä ja yksinkertaisella kielellä esitetty selitys siitä, että jäsenvaltioilla ja Europolilla on pääsy Eurodaciin lainvalvontatarkoituksessa;

– –

2. – –

Kun kysymyksessä on 17 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluva henkilö, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava viimeistään silloin, kun asianomaiseen henkilöön liittyvät tiedot siirretään keskusjärjestelmään. – –

3. On laadittava [Dublin III ‑asetuksen] 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen yhteinen esittelylehtinen, joka sisältää ainakin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä [Dublin III ‑asetuksen] 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Esittelylehtisen on oltava selkeä ja yksinkertainen, ja se on laadittava kielellä, jota asianomainen henkilö ymmärtää tai jota hänen kohtuudella oletetaan ymmärtävän.

Esittelylehtinen on laadittava niin, että jäsenvaltiot voivat täydentää sitä jäsenvaltiokohtaisilla lisätiedoilla. Jäsenvaltiokohtaisissa tiedoissa on oltava ainakin tiedot rekisteröidyn oikeuksista ja mahdollisuudesta saada apua kansallisilta valvontaviranomaisilta sekä rekisterinpitäjän ja kansallisten valvontaviranomaisten yhteystiedot.”

30.

Eurodac-asetuksen 37 artiklan otsikko on ”Vastuu”, ja sen 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Henkilöllä tai jäsenvaltiolla, jolle on aiheutunut vahinkoa lainvastaisesta tietojenkäsittelystä tai siitä, ettei jokin teko ole tämän asetuksen mukainen, on oikeus saada vahingosta vastuussa olevalta jäsenvaltiolta korvaus aiheutuneesta vahingosta. Kyseinen jäsenvaltio vapautetaan tästä vastuusta osittain tai kokonaan, jos se osoittaa, ettei se ole vastuussa vahingon aiheuttaneesta tapahtumasta.

– –

3. Jäsenvaltiota vastaan nostetut vahingonkorvauskanteet, jotka koskevat 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua vahinkoa, käsitellään vastaajana olevan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.”

3. Määrittelydirektiivi

31.

Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/95/EU (jäljempänä määrittelydirektiivi) ( 8 ) säännellään kriteerejä, joiden perusteella kansainvälistä suojelua koskeva hakemus hyväksytään.

32.

Määrittelydirektiivin 2 artiklan otsikkona on ”Määritelmät”, ja kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella tarkoitetaan sen h alakohdan mukaan ”kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön esittämää pyyntöä saada suojelua jostakin jäsenvaltiosta, kun hakijan voidaan katsoa tarkoittavan pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa ja kun hakija ei nimenomaisesti pyydä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävää muunlaista suojelua, jota voidaan pyytää erikseen”.

33.

Määrittelydirektiivin 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Suojelu alkuperämaassa”, säädetään poikkeuksista kansainvälisen suojelun tarpeen osalta siinä tapauksessa, että hakija voi hakea suojelua jostakin alkuperämaansa osasta:

”1. Arvioidessaan kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, jos hakijalla alkuperämaan jossakin osassa

a)	ei ole perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai

b)	on mahdollisuus saada 7 artiklassa määriteltyä suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan

ja hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa ja päästä maan kyseiseen osaan ja hänen voidaan kohtuudella olettaa jäävän sinne.

2. Tutkiessaan, onko hakijalla perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellinen vaara joutua kärsimään vakavaa haittaa tai mahdollisuus saada suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan alkuperämaan jossakin osassa 1 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on tehdessään päätöksen hakemuksen johdosta kiinnitettävä huomiota alkuperämaan kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin sekä hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin 4 artiklan mukaisesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että asian kannalta merkityksellisistä lähteistä, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulta ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta, hankitaan täsmällisiä ja ajan tasalla olevia tietoja.”

34.

Määrittelydirektiivin V luvussa säädetään, että toissijaisen suojelun edellytyksenä on ”vakavan haitan” riski. Vakava haitta on 15 artiklan c alakohdan mukaan

”c)	siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä”.

4. Menettelydirektiivi

35.

Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU (jäljempänä menettelydirektiivi) ( 9 ) 33 artiklan otsikko on ”Hakemukset, joilta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset”, ja sen 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Niiden tapausten lisäksi, joissa hakemusta ei asetuksen (EU) No 604/2013 mukaisesti tutkita, jäsenvaltiot eivät ole velvollisia tutkimaan, voidaanko hakijaa pitää henkilönä, joka voi saada kansainvälistä suojelua direktiivin 2011/95/EU mukaisesti, kun hakemukselta katsotaan puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset tämän artiklan mukaisesti.

2. Jäsenvaltiot voivat katsoa kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset ainoastaan, jos:

a)	toinen jäsenvaltio on myöntänyt kansainvälistä suojelua”.

5. Asetus (EY) N:o 1560/2003

36.

Asetuksen (EY) N:o 1560/2003, ( 10 ) joka on komission asetus Dublin-järjestelmän täytäntöönpanosta, sellaisena kuin se on muutettuna Dublin III ‑asetuksella ja täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 118/2014, ( 11 ) 16 a artiklan otsikko on ”Kansainvälistä suojelua hakeville tarkoitetut esitteet”, ja sen 1 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Liitteessä X on yhteinen esite, jossa kaikille kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille kerrotaan [Dublin III ‑asetuksen] säännöksistä ja [Eurodac-asetuksen] soveltamisesta.

– –

4. Liitteessä XIII on tietoja kolmansien maiden kansalaisille ja kansalaisuudettomille henkilöille, jotka tavataan oleskelemasta jäsenvaltioissa laittomasti.”

37.

Asetuksen (EU) N:o 1560/2003 liitteen X mukaisen esitteen A-osassa on otsikon ”Tietoja Dublin-asetuksesta kansainvälistä suojelua hakeville (asetuksen (EU) N:o 604/2013 4 artikla)” alla erityisesti seuraavat tiedot (lihavoinnit alkuperäisessä versiossa):

”Olet pyytänyt suojelua, koska katsot, että olet joutunut lähtemään kotimaastasi vainon, sodan tai vakavan haitan vaaran vuoksi. Lainsäädännössä tätä kutsutaan ’kansainvälisen suojelun hakemiseksi’ ja sinua ’hakijaksi’. Suojelua hakevia ihmisiä kutsutaan usein myös ’turvapaikanhakijoiksi’.

Vaikka olet hakenut turvapaikkaa tästä maasta, hakemustasi ei välttämättä käsitellä täällä. Se, missä maassa hakemuksesi käsitellään, määräytyy Euroopan unionin lainsäädäntöön kuuluvan ns. Dublin-asetuksen mukaisen menettelyn perusteella. Sen mukaan vain yksi maa on vastuussa hakemuksesi käsittelystä.

– –

Turvapaikkahakemustasi ei voida käsitellä ennen kuin on selvitetty, kuuluuko se tehdä tässä maassa vai jossakin toisessa maassa. Tätä sanotaan ’Dublin-menettelyksi’. Dublin-menettelyssä ei tutkita sitä, minkä vuoksi haet turvapaikkaa. Siinä selvitetään ainoastaan se, mikä maa on vastuussa hakemuksesi käsittelystä.

– –

Jos viranomaiset päättävät, että turvapaikkahakemuksesi käsitellään tässä maassa, saat jäädä tähän maahan ja hakemuksesi käsitellään täällä. Hakemustasi ryhdytään käsittelemään heti tämän jälkeen.

Jos viranomaiset päättävät, että hakemuksesi on käsiteltävä jossakin toisessa maassa, sinut pyritään lähettämään tähän toiseen maahan mahdollisimman nopeasti, jotta hakemuksesi voidaan käsitellä siellä. – –

Laissa määritellään eri syitä, joiden perusteella jokin tietty maa on vastuussa hakemuksesi käsittelystä. Näitä syitä tarkastellaan laissa säädetyssä tärkeysjärjestyksessä. Seuraavaksi selvitetään, onko sinulle nyt tai joskus aiemmin myönnetty viisumi tai oleskelulupa jossakin Dublin-maassa. Sitten tutkitaan, oletko matkustanut johonkin Dublin-maahan tai Dublin-maan kautta joko laillisesti tai laittomasti.

On tärkeää, että ilmoitat mahdollisimman pian, jos sinulla on perheenjäseniä toisessa Dublin-maassa. Jos aviopuolisosi tai lapsesi on hakenut turvapaikkaa tai jos hänelle on myönnetty kansainvälistä suojelua toisessa Dublin-maassa, sama maa voi olla vastuussa myös sinun hakemuksesi käsittelystä.

On myös mahdollista, että päätämme käsitellä hakemuksesi tässä maassa, vaikka käsittely ei Dublin-asetuksen mukaan kuuluisikaan meille. Sinua ei lähetetä maahan, jossa ihmisoikeuksiasi voitaisiin loukata.

– –

Voit ilmoittaa, että et hyväksy päätöstä siirrosta toiseen Dublin-maahan, ja voit valittaa päätöksestä tuomioistuimeen. Voit myös pyytää jäädä tähän maahan, kunnes valitus on käsitelty tai asia on käsitelty uudelleen.

Jos luovut turvapaikkahakemuksestasi ja siirryt toiseen Dublin-maahan, sinut siirretään todennäköisesti joko takaisin tähän maahan tai maahan, joka on vastuussa hakemuksesi käsittelystä.

Siksi on tärkeää, että jos haet turvapaikkaa, jäät tänne odottamaan, kunnes on päätetty, 1) mikä maa on vastuussa hakemuksesi käsittelystä ja/tai 2) että hakemuksesi käsitellään täällä.

– –

Jos näyttää siltä, että hakemuksesi on käsiteltävä jossakin toisessa maassa, saat lisätietoa tarvittavasta menettelystä ja siitä, miten se vaikuttaa sinuun ja oikeuksiisi.”

38.

Asetuksen (EY) N:o 1560/2003 liitteen X mukaisen esitteen B osassa on muun muassa ”Tietoa Dublin-menettelyssä oleville henkilöille, jotka hakevat kansainvälistä suojelua”:

”Olet saanut tämän esitteen, koska olet hakenut kansainvälistä suojelua (turvapaikkaa) tässä maassa tai jossakin toisessa Dublin-maassa, ja viranomaisilla on syytä uskoa, että hakemuksesi olisi käsiteltävä jossakin toisessa maassa.

Se, missä maassa hakemuksesi käsitellään, määräytyy Euroopan unionin lainsäädäntöön kuuluvan ns. Dublin-asetuksen mukaisen menettelyn perusteella. Menettelyä kutsutaan ’Dublin-menettelyksi’. Esitteessä pyritään vastaamaan yleisimpiin menettelyä koskeviin kysymyksiin.

– –

Dublin-menettelyssä määritetään, missä maassa turvapaikkahakemuksesi on käsiteltävä. Tämä tarkoittaa, että sinut voidaan siirtää toiseen maahan, joka on vastuussa hakemuksesi käsittelystä.

– –

MUISTA: Et saa lähteä toiseen Dublin-maahan. Jos lähdet toiseen Dublin-maahan, sinut siirretään sieltä takaisin tänne tai johonkin toiseen maahan, josta olet aiemmin hakenut turvapaikkaa. Jos luovut hakemuksestasi täällä, se ei vaikuta siihen, mikä maa on vastuussa hakemuksesi käsittelystä. Jos piiloudut tai pakenet, sinut voidaan ottaa säilöön.

– –

Miten viranomaiset päättävät, missä maassa hakemukseni on käsiteltävä?

On olemassa eri syitä, joiden perusteella jokin tietty maa on vastuussa hakemuksesi käsittelystä. Näitä syitä tarkastellaan laissa säädetyssä tärkeysjärjestyksessä. Jos jokin syy ei liity sinuun, tarkastellaan seuraavaa, ja niin edelleen.

Nämä syyt liittyvät tärkeysjärjestyksessä seuraaviin seikkoihin:

–	sinulla on perheenjäsen (aviopuoliso tai alle 18-vuotias lapsi), jolle on myönnetty kansainvälinen suojeluasema tai joka on hakenut turvapaikkaa toisessa Dublin-maassa

Tämän vuoksi on tärkeää, että kerrot, jos sinulla on perheenjäseniä toisessa Dublin-maassa, ennen kuin hakemuksestasi tehdään ensimmäinen päätös. Jos haluat päästä perheenjäsenten kanssa samaan maahan, sinun ja perheenjäsentesi on ilmoitettava siitä kirjallisesti.

– –

Entä jos olen riippuvainen toisen henkilön huolenpidosta tai toinen henkilö on riippuvainen minusta?

Voit päästä samaan maahan äitisi, isäsi, lapsesi, veljesi tai sisaresi kanssa, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

–	he oleskelevat laillisesti jossakin Dublin-maassa

–	joku teistä on raskaana tai on äskettäin saanut lapsen, tai on vakavasti sairas, vakavasti vammainen tai iäkäs

–	joku teistä on riippuvainen toisen huolenpidosta ja tämä toinen kykenee huolehtimaan hänestä.

Maa, jossa lapsesi, sisaruksesi tai vanhempasi oleskelee, suostuu yleensä käsittelemään hakemuksesi, jos perhesiteet ovat olleet olemassa jo kotimaassa. Sinun on myös ilmoitettava kirjallisesti, että te molemmat haluatte päästä samaan maahan.

Voit pyytää perheen yhteen saattamista, jos olet jo samassa maassa kuin lapsesi, sisaruksesi tai vanhempasi tai jos olet eri maassa kuin sukulaisesi. Jos olette eri maissa, sinun on matkustettava tuohon toiseen maahan, paitsi jos et voi matkustaa pitkään aikaan terveydentilasi vuoksi.

Voit myös koko turvapaikkamenettelyn ajan pyytää päästä yhteen perheenjäsentesi kanssa humanitaarisista, kulttuurisista tai perhesyistä. Jos pyyntöön suostutaan, voit joutua siirtymään maahan, jossa perheenjäsenesi oleskelee. Siinä tapauksessa sinulta pyydetään kirjallinen suostumus siirtoon. On tärkeää kertoa meille, jos on olemassa humanitaarisia syitä, joiden vuoksi hakemuksesi olisi käsiteltävä juuri täällä tai jossakin toisessa maassa.

– –

–	Jos tämä on ensimmäinen kerta, kun haet turvapaikkaa Dublin-maassa, mutta on syytä uskoa, että hakemuksesi olisi käsiteltävä jossakin toisessa Dublin-maassa, tuota toista maata pyydetään ’ottamaan sinut vastaan’.

– –

–	Jos olet jo hakenut turvapaikkaa muussa kuin siinä Dublin-maassa, jossa nyt oleskelet, tuota toista maata pyydetään ’ottamaan sinut takaisin’.

– –

Jos sen sijaan et ole hakenut turvapaikkaa tästä maasta ja johonkin toiseen maahan jättämäsi turvapaikkahakemus on hylätty lopullisella päätöksellä, voimme joko pyytää, että hakemuksesi käsittelystä vastaava maa ottaa sinut takaisin, tai palauttaa sinut kotimaahasi tai maahan, jossa sinulla on vakinainen asuinpaikka, tai johonkin turvalliseen kolmanteen maahan.

– –

Sinua kohdellaan vastuussa olevassa maassa turvapaikanhakijana, ja saat kaikki tähän asemaan liittyvät oikeudet. Jos et ole aiemmin hakenut turvapaikkaa kyseisessä maassa, voit tehdä hakemuksen maahan saavuttuasi.

– –”

39.

Asetuksen (EY) N:o 1560/2003 liitteen XIII mukainen esite sisältää ”Tietoja kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille, jotka tavataan oleskelemasta jäsenvaltiossa laittomasti ([Eurodac-asetuksen] 29 artiklan 3 kohta)”:

”Jos sinut tavataan oleskelemasta laittomasti ns. Dublin-maassa, viranomaiset voivat ottaa sinulta sormenjäljet ja toimittaa ne Eurodac-sormenjälkitietokantaan. Tämän tarkoituksena on ainoastaan sen selvittäminen, oletko joskus aiemmin hakenut turvapaikkaa. Sormenjälkiäsi ei tallenneta Eurodac-tietokantaan, mutta jos olet aiemmin hakenut turvapaikkaa toisessa maassa, sinut voidaan palauttaa kyseiseen maahan.

– –

Jos tämän maan viranomaiset katsovat, että olet hakenut kansainvälistä suojelua toisessa maassa, joka saattaa olla vastuussa hakemuksesi käsittelystä, saat tarkempia tietoja tähän liittyvästä menettelystä ja siitä, miten se vaikuttaa sinuun ja oikeuksiisi.” ( 12 )

B Italian lainsäädäntö

40.

Italian lainsäädännössä direktiivin 2005/85/EY, joka on kumottu ja korvattu kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä annetulla direktiivillä 2013/32/EU, täytäntöönpanosta 28.1.2008 annetun asetuksen (Decreto legislativo 28 gennaio 2008) (GURI N:o 40, 16.2.2008) 3 §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna, säädetään Dublin-järjestelmässä tehdyistä siirtopäätöksistä nostetuista kanteista.

III Tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö

A Asia C‑228/21

41.

Asian C‑228/21 hakija CZA teki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen Italiassa, vaikka oli jo tehnyt tällaisen hakemuksen Sloveniassa. Tämän jälkeen Italian toimivaltainen viranomainen, sisäministeriön alainen Dublin-yksikkö, pyysi Sloveniaa ottamaan hakijan takaisin Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. Slovenia suostui tähän pyyntöön. Tämän jälkeen tehtiin hakijaa koskeva Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan mukainen siirtopäätös, jossa ilmoitettiin hänelle päätöksestä siirtää hänet Sloveniaan.

42.

Hakijan tästä nostama kanne, joka perustui Dublin III ‑asetuksen 4 artiklassa säädetyn tiedonantovelvollisuuden rikkomiseen, menestyi ensimmäisessä oikeusasteessa Tribunale di Catanzarossa (Catanzaron alioikeus, Italia). Toimivaltainen viranomainen ei kyennyt osoittamaan, että hakijalle oli annettu Dublin III ‑asetuksen 4 artiklassa vaadittu tiedote. Tuomioistuin ei pitänyt riittävänä tämän asetuksen 5 artiklan mukaisesti laaditun henkilökohtaista puhuttelua koskevan pöytäkirjan toimittamista ja toisen tiedotteen antamista ajankohtana, jolloin kansainvälistä suojelua koskeva hakemus jätettiin virallisesti Italiassa. Se päätteli, että Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan mukaisen tiedonantovelvollisuuden rikkominen johti siirtopäätöksen mitättömyyteen.

43.

Sisäministeriö teki tästä päätöksestä kassaatiovalituksen Corte suprema di cassazioneen (ylin tuomioistuin, Italia). Se päätti lykätä asian käsittelyä 29.3.2021 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 8.4.2021, ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Onko [Dublin III ‑asetuksen] 4 artiklaa tulkittava siten, että siirtopäätökseen, jonka jäsenvaltio on tehnyt 26 artiklassa säädetyn mekanismin mukaisesti ja sen 18 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun takaisinottovelvollisuuden perusteella, asetuksen 27 artiklan mukaisesti kohdistettu muutoksenhaku voi perustua yksinomaan siihen, että siirtopäätöksen tehnyt valtio ei ole antanut hakijalle asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tiedotetta?

2)	Onko asetuksen 27 artiklaa tulkittava yhdessä sen johdanto-osan 18 ja 19 perustelukappaleen sekä sen 4 artiklan kanssa siten, että tilanteessa, jossa 4 artiklassa säädettyjen velvoitteiden laiminlyönti on todettu, tehokkaan oikeussuojan vaatimus velvoittaa tuomioistuimen kumoamaan siirtopäätöksen?

Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko asetuksen 27 artiklaa tulkittava yhdessä sen johdanto-osan 18 ja 19 perustelukappaleen sekä 4 artiklan kanssa siten, että tilanteessa, jossa 4 artiklassa säädettyjen velvoitteiden laiminlyönti on todettu, tehokkaan oikeussuojan vaatimus velvoittaa tuomioistuimen selvittämään laiminlyönnin merkityksen niiden seikkojen valossa, joihin muutoksenhakija on vedonnut, ja antaa mahdollisuuden pysyttää siirtopäätös aina, kun esiin ei ole tullut perusteita, joiden vuoksi olisi tehtävä uusi, sisällöltään erilainen siirtopäätös?”

B Asia C‑254/21

44.

Asiassa C‑254/21 DG, joka on Afganistanin kansalainen, jätti toisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen Italiassa sen jälkeen, kun hänen Ruotsissa jättämänsä ensimmäinen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus oli jo lopullisesti hylätty siellä. Eurodac-osuman seurauksena Italian sisäministeriö lähetti Ruotsin viranomaisille Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisen takaisinottopyynnön, jonka Ruotsin viranomaiset hyväksyivät, ja määräsi hänet siirrettäväksi Ruotsiin.

45.

Kantaja riitauttaa tämän päätöksen Tribunale di Romassa (Rooman alioikeus, Italia) ja vetoaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 4 artiklan ja Dublin III ‑asetuksen 17 artiklan 1 kohdan rikkomiseen. Hän perustelee tätä sillä, että hänellä on edessään epäsuora palauttaminen Ruotsin kautta Afganistaniin ja että häntä uhkaa Afganistanissa epäinhimillinen ja halventava kohtelu. Italian vastuu suojan myöntämisestä epäsuoraa palauttamista vastaan perustuu Dublin III ‑asetuksen 17 artiklaan.

46.

Näissä olosuhteissa Tribunale di Roma päätti lykätä asian käsittelyä 12.4.2021 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 22.4.2021, ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Edellyttääkö perusoikeuskirjan 47 artiklan mukainen oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sitä, että perusoikeuskirjan 4 ja 19 artiklan on katsottava tarjoavan nyt tarkasteltavan kaltaisessa tapauksessa suojaa myös sellaisen epäsuoran palauttamisen riskiä vastaan, joka on seurausta siirrosta sellaiseen unionin jäsenvaltioon, jossa ei ole [Dublin-asetuksen] 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja systeemisiä puutteita (kun muita III ja IV luvussa esitettyjen perusteiden mukaisesti hakemuksen käsittelystä vastuussa olevia jäsenvaltioita ei ole) ja joka on jo tutkinut ja hylännyt ensimmäisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen?

Onko jäsenvaltion tuomioistuimen, johon toinen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty ja jossa on nostettu Dublin-asetuksen 27 artiklan mukainen kanne – ja joka siten on toimivaltainen arvioimaan unionin sisällä tehtävän siirron mutta ei tekemään ratkaisua suojelua koskevassa hakemusasiassa –, arvioitava epäsuoran palauttamisen riskiä kolmanteen maahan, kun jäsenvaltio, jossa ensimmäinen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on tehty, on arvioinut toisin direktiivin 2011/95/EU 8 artiklassa tarkoitettua käsitettä ’suojelu alkuperämaassa’?

Onko epäsuoran palauttamisen riskin arviointi, joka tehdään sen seurauksena, että kaksi jäsenvaltiota ovat tulkinneet keskenään eri tavoin suojelun tarvetta alkuperämaassa, yhteensopiva asetuksen 3 artiklan 1 kohdan (toisen osan) kanssa ja sen yleisen kiellon kanssa, jonka mukaan kolmannen maan kansalaiset eivät saa päättää, mihin unionin jäsenvaltioon he haluavat jättää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa?

Jos edeltäviin kysymyksiin vastataan myöntävästi:

Velvoittaako se, että sen valtion, johon hakija on ensimmäisen hakemuksen hylkäämisen jälkeen jättänyt toisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, tuomioistuin arvioi epäsuoran palauttamisen riskin olemassaoloa, soveltamaan asetuksen 17 artiklan 1 kohdassa olevaa niin sanottua ’harkintavaltalauseketta’?

Mitä perusteita, III ja IV luvussa esitettyjen perusteiden lisäksi, tuomioistuimen pitää asetuksen 27 artiklan mukaisesti noudattaa epäsuoran palauttamisen riskin arvioimiseksi, kun otetaan huomioon, että ensimmäisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsitellyt valtio on jo sulkenut tällaisen riskin pois?”

C Asia C‑297/21

47.

Asiassa C‑297/21 XXX.XX, joka on Afganistanin kansalainen, jätti toisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen Italiassa sen jälkeen, kun hänen Saksassa jättämänsä ensimmäinen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus oli jo lopullisesti hylätty siellä ja hakija oli saanut siellä lopullisen maastapoistamispäätöksen. Eurodac-osuman seurauksena Italian sisäministeriö lähetti Saksan viranomaisille Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisen takaisinottopyynnön, jonka Saksan viranomaiset hyväksyivät.

48.

Hakija nosti Tribunale di Firenzessä (Firenzen alioikeus, Italia) kanteen hänestä sen jälkeen tehdystä siirtopäätöksestä. Hän katsoo, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan perusoikeuskirjan 4 artiklaa ja Dublin III ‑asetuksen 3 artiklan 2 kohtaa ja 17 artiklan 1 kohtaa, koska hänellä on edessään epäsuora palauttaminen Saksan kautta Afganistaniin ja häntä uhkaa sinne paluun jälkeen epäinhimillinen ja halventava kohtelu. Näin ollen Italia oli hänen mukaansa vastuussa Dublin III ‑asetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

49.

Näissä olosuhteissa Tribunale di Firenze päätti lykätä asian käsittelyä 29.4.2021 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 10.5.2021, ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Ensisijaisesti: onko [Dublin III ‑asetuksen] 17 artiklan 1 kohtaa tulkittava perusoikeuskirjan 19 ja 47 artiklan sekä [Dublin III ‑asetuksen] 27 artiklan valossa siten, että Dublin-yksikön menettelyä koskevaa kannetta käsittelevä jäsenvaltion kansallinen tuomioistuin voi katsoa, että jäsenvaltio, jonka pitäisi suorittaa 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukainen siirto, on vastuussa hakemuksen käsittelystä, mikäli se toteaa, että hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa saatetaan rikkoa palauttamiskiellon periaatetta palauttamalla hakija tämän alkuperämaahan, missä hakija joutuisi kuolemanvaaraan tai alttiiksi epäinhimilliselle ja halventavalle kohtelulle?

Toissijaisesti: Onko [Dublin III ‑asetuksen] 3 artiklan 2 kohtaa tulkittava perusoikeuskirjan 19 ja 47 artiklan sekä [Dublin III ‑asetuksen] 27 artiklan valossa siten, että tuomioistuin voi katsoa, että jäsenvaltio, jonka pitäisi suorittaa 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukainen siirto, on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä, mikäli todetaan, että

a)	hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa saatetaan rikkoa palauttamiskiellon periaatetta palauttamalla hakija tämän alkuperämaahan, missä hakija joutuisi kuolemanvaaraan tai alttiiksi epäinhimilliselle ja halventavalle kohtelulle?

b)	hakijan siirtäminen toiseen [Dublin III ‑asetuksen] III luvussa esitettyjen perusteiden mukaisesti määritettyyn jäsenvaltioon on mahdotonta?”

D Asia C‑315/21

50.

Asiassa C‑315/21 Pakistanissa syntynyt PP jätti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen Italiassa tehtyään aiemmin vastaavan hakemuksen Saksassa. Italian sisäministeriö lähetti tämän jälkeen Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen takaisinottopyynnön Saksan viranomaisille, jotka hyväksyivät sen Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisena takaisinottopyyntönä. Italian sisäministeriö määräsi tämän jälkeen hakijan siirtämisestä Saksaan.

51.

Hakija nosti tästä päätöksestä kanteen Tribunale di Milanossa (Milanon alioikeus, Italia) ja haki menestyksekkäästi päätöksen täytäntöönpanon väliaikaista lykkäämistä. Hakemuksen tueksi hän vetosi yhtäältä Dublin III ‑asetuksen 4 ja 5 artiklan mukaisten tiedonantovelvoitteiden rikkomiseen ja toisaalta häntä uhkaavaan epäsuoraan palauttamiseen Saksan kautta Pakistaniin, jossa häneen kohdistuu konkreettinen epäinhimillisen ja halventavan kohtelun vaara. Sisäasiainministeriön Dublin-yksikkö kiisti tämän väitteen ja toimitti todisteita siitä, että hakijan kanssa oli käyty Dublin III ‑asetuksen 5 artiklassa tarkoitettu henkilökohtainen puhuttelu.

52.

Näissä olosuhteissa Tribunale di Milano päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle 14.4.2021 tekemällään päätöksellä, joka saapui 17.5.2021, seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Onko [Dublin III ‑asetuksen] 4 ja 5 artiklaa tulkittava siten, että niiden rikkominen merkitsee sellaisenaan [Dublin III ‑asetuksen] 27 artiklan nojalla riitautetun toimenpiteen lainvastaisuutta riippumatta siitä, mitä konkreettisia vaikutuksia kyseisellä rikkomisella on toimenpiteen sisältöön ja hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseen?

Onko [Dublin III ‑asetuksen] 27 artiklaa, luettuna yhdessä 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan tai [Dublin III ‑asetuksen] 18 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdan ja 20 artiklan 5 kohdan kanssa, tulkittava siten, että siinä mainitaan toisistaan poikkeavat muutoksenhaun kohteet, erilaiset perusteet, joihin on vedottava tuomioistuinmenettelyssä, ja erilaiset [Dublin III ‑asetuksen] 4 ja 5 artiklassa tarkoitettujen tiedonantovelvoitteen ja henkilökohtaista puhuttelua koskevan velvoitteen laiminlyönnit?

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko [Dublin III ‑asetuksen] 4 ja 5 artiklaa tulkittava siten, että siinä säädetyt tiedonsaantia koskevat takeet ovat olemassa vain 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyssä tapauksessa mutta eivät sen lisäksi takaisinottomenettelyssä, vai onko niitä tulkittava siten, että viimeksi mainitussa menettelyssä ovat olemassa ainakin tiedonantovelvoitteet, jotka koskevat 19 artiklassa tarkoitettua vastuun lakkaamista tai turvapaikkamenettelyn ja hakijoiden vastaanotto-olosuhteiden systeemisiä puutteita, jotka saattavat johtaa perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitettuun epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun ja joita tarkoitetaan 3 artiklan 2 kohdassa?

Onko 3 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että ’turvapaikkamenettelyn systeemisiin puutteisiin’ kuuluvat myös mahdolliset seuraukset, joita aiheutuu kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäävistä lopullisista päätöksistä, jotka takaisinoton suorittavan jäsenvaltion tuomioistuin on jo tehnyt, jos [Dublin III ‑asetuksen] 27 artiklan nojalla asiaa käsittelevä tuomioistuin katsoo, että kantajalla on konkreettinen vaara joutua epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi, jos [kyseinen] jäsenvaltio palauttaa hänet lähtömaahan, kun otetaan huomioon myös, että kyseessä on direktiivin 2011/95 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettu yleinen aseellinen selkkaus?”

E Asia C‑328/21

53.

Asiassa C‑328/21 Italian sisäministeriö määräsi Irakista kotoisin olevan hakijan GE:n siirrettäväksi Suomeen sen jälkeen, kun oli todettu, että hän oleskeli laittomasti Italiassa ja Eurodac-osuma oli paljastanut, että hän oli aiemmin hakenut kansainvälistä suojelua Suomesta. Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen takaisinottopyynnön jälkeen Suomi hyväksyi oman vastuunsa kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla.

54.	Hakija nosti siirtopäätöksestä kanteen Tribunale di Romassa, joka totesi, ettei ollut toimivaltainen, ja siirsi asian Tribunale di Triesten käsiteltäväksi. Hakija vetoaa erityisesti Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan ja Eurodac-asetuksen 29 artiklan mukaisten tiedonantovelvoitteiden rikkomiseen.

55.

Näissä olosuhteissa Tribunale di Trieste päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle 2.4.2021 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 26.5.2021, seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Mitä oikeudellisia seurauksia aiheutuu Euroopan unionin oikeuden mukaan [Dublin III ‑asetuksen] VI luvun III jaksossa tarkoitettujen takaisinottomenettelyissä tehtävien siirtopäätösten osalta siitä, että valtio on jättänyt antamatta [Dublin III ‑asetuksen] 4 artiklassa ja [Eurodac-asetuksen] 29 artiklassa edellytetyt tiedot?

Erityisesti sellaisen tilanteen varalta, että siirtopäätökseen on kohdistettu täysimääräinen ja tehokas oikeussuojakeino, Euroopan unionin tuomioistuimelta kysytään seuraavaa:

2.1) Onko [Dublin III ‑asetuksen] 27 artiklaa tulkittava siten,

–

että se, ettei [Dublin III ‑asetuksen] 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua tiedotetta ole annettu henkilölle, joka on [Dublin III ‑asetuksen] 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa, johtaa sellaisenaan siirtopäätöksen mitättömyyteen, joka ei ole korjattavissa (ja mahdollisesti siihen, että jäsenvaltio, jolle henkilö on esittänyt uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, saa toimivallan käsitellä sen);

–	vai että kantajalla on velvollisuus esittää näyttö tuomioistuimessa siitä, että jos hänelle olisi annettu kyseinen tiedote, menettelyn lopputulos olisi ollut toinen?

2.2) Onko [Dublin III ‑asetuksen] 27 artiklaa tulkittava siten,

–

että se, ettei [Eurodac-asetuksen] 29 artiklassa tarkoitettua esittelylehtistä ole annettu henkilölle, joka on [Dublin III ‑asetuksen] 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa, johtaa sellaisenaan siirtopäätöksen mitättömyyteen, joka ei ole korjattavissa (ja ehkä siihen, että henkilölle on tämän johdosta tarjottava mahdollisuus tehdä uusi kansainvälistä suojelua koskeva hakemus);

–	vai että kantajalla on velvollisuus esittää näyttö tuomioistuimessa siitä, että jos hänelle olisi annettu kyseinen tiedote, menettelyn lopputulos olisi ollut toinen?”

IV Asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa

56.

Asioiden C‑254/21, C‑297/21, C‑315/21 ja C‑328/21 ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet ovat pyytäneet, että asiat käsitellään nopeutetussa menettelyssä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan mukaisesti tai että käsittelylle annetaan etusija työjärjestyksen 53 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

57.	Unionin tuomioistuimen presidentin 14.6. ja 6.7.2021 tekemillä päätöksillä nämä hakemukset hylättiin.

58.	Unionin tuomioistuimen presidentin 6.7.2021 antamalla määräyksellä asiat C‑228/21, C‑254/21, C‑297/21 ja C‑328/21 yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

59.	Saksa, Ranska, Italia, Alankomaat, Euroopan komissio ja pääasioiden C‑297/21 ja C‑328/21 kantajat esittivät kirjallisia huomautuksia.

60.	Italia, komissio ja pääasioiden C‑297/21 ja C‑328/21 kantajat osallistuivat 8.6.2022 pidettyyn yhteiseen istuntoon.

V Arviointi

61.

Nyt käsiteltävien viiden ennakkoratkaisupyynnön taustalla oleville tilanteille on ominaista se, että sen jälkeen, kun asianomaiset turvapaikanhakijat olivat jättäneet ensimmäisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen yhdessä jäsenvaltiossa, he saapuivat Italiaan ja jättivät siellä uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen (asiat C‑228/21, C‑254/21, C‑297/21 ja C‑315/21) tai jäivät sinne ilman oleskelulupaa (asia C‑328/21, vaikka tässä tapauksessa on kiistanalaista, jättikö pääasian kantaja uuden hakemuksen Italiassa, ks. tämän ratkaisuehdotuksen 98 ja 123 kohta). Tämän jälkeen Italian toimivaltainen viranomainen pyysi jäsenvaltioita, joissa asianomaiset henkilöt olivat aiemmin hakeneet kansainvälistä suojelua, ottamaan heidät takaisin ja teki Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan nojalla asianomaisia koskevia siirtopäätöksiä, jotka ovat nyt pääasioiden kohteena.

62.

Tätä taustaa vasten unionin tuomioistuimelle nyt esillä olevissa ennakkoratkaisupyynnöissä esitetyt kysymykset koskevat aluksi kuvatulla tavalla kahta kysymyksenasettelua: Yhtäältä on kyse Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan ja Eurodac-asetuksen 29 artiklan mukaisista tiedon antamista ja yhteisen tiedotteen jakamista sekä Dublin III ‑asetuksen 5 artiklassa tarkoitetun henkilökohtaisen puhuttelun suorittamista koskevista velvoitteista (asiat C‑228/21, C‑315/21 ja C‑328/21) (A). Toiseksi on kyse siitä, voivatko pyynnön esittäneen jäsenvaltion tuomioistuimet tutkia siirtopäätöksestä nostetun kanteen yhteydessä, onko olemassa riski, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio loukkaa palauttamiskiellon periaatetta, jos kyseisessä jäsenvaltiossa ei ole systeemisiä puutteita (asiat C‑254/21, C‑297/21 ja C‑315/21) (B).

A Yhteinen tiedote ja henkilökohtainen puhuttelu

63.

Asioissa C‑228/21, C‑315/21 ja C‑328/21 esittämillään kysymyksillä ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet haluavat ensinnäkin selvittää, sovelletaanko Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan ja Eurodac-asetuksen 29 artiklan mukaisia velvoitteita antaa hakijoille tietoja ja yhteinen tiedote ja Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan mukaista velvoitetta suorittaa henkilökohtainen puhuttelu vain hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevan menettelyn yhteydessä, joka toteutetaan, kun johonkin jäsenvaltioon jätetään ensimmäinen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, vai myös takaisinottomenettelyn yhteydessä. Viimeksi mainittu toteutetaan, kun turvapaikanhakija hakee kansainvälistä suojelua toisessakin jäsenvaltiossa tai oleskelee siellä ja tämä toinen jäsenvaltio aikoo siirtää hänet ensimmäiseen jäsenvaltioon.

64.

Siltä varalta, että kyseisiä velvoitteita sovelletaan myös takaisinottomenettelyssä, ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet pyrkivät myös selvittämään, voidaanko siirtopäätöksestä nostettu kanne perustaa kyseisten velvoitteiden rikkomiseen ja mitä seurauksia tällaisesta rikkomisesta on siirtopäätökselle.

65.	Koska Dublin III ‑asetuksen 4 artikla (1), Eurodac-asetuksen 29 artikla (2) ja Dublin III ‑asetuksen 5 artikla (3) herättävät kukin erilaisia kysymyksiä, niitä on syytä käsitellä yksi kerrallaan.

1. Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan mukainen tiedonantovelvollisuus

66.

Kysymys siitä, sovelletaanko Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan mukaisia velvollisuuksia antaa tietoja ja luovuttaa yhteinen tiedote myös takaisinottomenettelyssä, esitetään nimenomaisesti toisen kysymyksen toisena osana asiassa C‑315/21; se on kuitenkin implisiittisesti myös asioissa C‑228/21 ja C‑328/21 esitettyjen kysymysten taustalla. Ne koskevat nimittäin seurauksia, joita näiden velvollisuuksien laiminlyönnillä on siirtopäätökseen takaisinottomenettelyn yhteydessä, mikä edellyttää niiden sovellettavuutta.

67.

Aloitan hahmottelemalla vastaanotto- ja takaisinottomenettelyjen välistä eroa ja erilaisia tilanteita, joissa jälkimmäistä sovelletaan (a). Tämän jälkeen selitän, miksi kyseistä tiedonantovelvollisuutta sovelletaan myös takaisinottomenettelyssä (b). Lopuksi käsittelen kysymystä siitä, voidaanko tämän velvoitteen rikkomiseen vedota siirtopäätöstä koskevan kanteen yhteydessä ja mitkä ovat sen seuraukset (c).

a) Vastaanotto- ja takaisinottomenettelyt Dublin-järjestelmässä

68.

Dublin III ‑asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaan menettely hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi alkaa heti, kun tällainen hakemus on ensimmäisen kerran jätetty johonkin jäsenvaltioon. Jos kyseinen jäsenvaltio katsoo, että toinen jäsenvaltio on vastuussa, se voi pyytää sitä ottamaan hakijan vastaan (Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a alakohta, luettuna yhdessä 21 artiklan 1 kohdan kanssa).

69.

Dublin III ‑asetuksen 23 ja 24 artiklassa säädettyä takaisinottomenettelyä sen sijaan sovelletaan henkilöihin, jotka sen jälkeen, kun he ovat jättäneet ensimmäisen hakemuksen yhdessä jäsenvaltiossa, siirtyvät toiseen jäsenvaltioon ja jättävät siellä uuden hakemuksen tai oleskelevat siellä ilman oleskelulupaa. Tämä jäsenvaltio voi sitten pyytää hakemuksen aiemmin käsitellyttä jäsenvaltiota ottamaan hakijan takaisin.

70.

Takaisinottomenettelyssä on erotettava kaksi tilannetta, jotka myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ottaa lähtökohdaksi asiassa C‑315/21: Menettelyä sovelletaan ensinnäkin sellaisten henkilöiden tilanteeseen, jotka ovat jättäneet hakemuksen ensimmäisessä jäsenvaltiossa ja jotka ovat sittemmin lähteneet kyseisestä jäsenvaltiosta jo ennen kuin menettely hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi on saatettu päätökseen (Dublin III ‑asetuksen 20 artiklan 5 kohta). Tällä tilanteella ei ole merkitystä pääasioissa.

71.

Toiseksi takaisinottomenettelyä sovelletaan sellaisten henkilöiden tilanteisiin, jotka hakemuksensa aineellisen käsittelyn aikana tai sen jälkeen, kun käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio on hylännyt hakemuksen, lähtevät toiseen jäsenvaltioon ja jättävät siellä uuden hakemuksen tai oleskelevat siellä ilman oleskelulupaa (Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan b–d alakohta). ( 13 ) Pääasioiden olosuhteet vastaavat näitä tilanteita.

b) Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan mukainen tiedonantovelvollisuus myös takaisinottomenettelyssä

72.

Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että viranomaisten on ilmoitettava hakijoille asetuksen soveltamisesta ja sen merkityksellisistä näkökohdista ”heti kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty jäsenvaltiossa 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla”. Vastaavat tiedot sisältyvät yhteiseen tiedotteeseen, jonka komissio on laatinut Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla täytäntöönpanoasetuksessa N:o 118/2014.

73.	Seuraavassa käsittelen ensin Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan sanamuotoa ja systematiikkaa (1), sitten sen tarkoitusta ja tavoitetta (2) ja lopuksi tapausta, jossa toisessa jäsenvaltiossa ei tehdä uutta hakemusta (3).

1) Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan sanamuoto ja systematiikka

74.	Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan siinä ei tehdä tiedonantovelvollisuuden osalta mitään eroa ensimmäisen ja toisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja vastaanotto- ja takaisinottomenettelyn välillä.

75.

Dublin III ‑asetuksen 20 artiklan otsikkona on tosin ”Menettelyn aloittaminen”, ja sen 1 kohdassa säädetään, että menettely hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi aloitetaan heti, kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty ensimmäisen kerran ( 14 ) jossakin jäsenvaltiossa. Säännöksen 2 kohdassa säädetään kuitenkin yleisesti siitä, milloin kansainvälistä suojelua koskeva hakemus (joka määritellään Dublin III ‑asetuksen 2 artiklan b alakohdassa ja määrittelydirektiivin 2 artiklan h alakohdassa) katsotaan tehdyksi, eikä siinä viitata ainoastaan ensimmäiseen hakemukseen. Tämä ilmenee myös Dublin III ‑asetuksen 23 artiklan 2 kohdan toisesta alakohdasta, jossa viitataan 20 artiklan 2 kohtaan. Asetuksen 23 artiklaa sovelletaan kuitenkin vain uuteen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseen, siis nimenomaan ei ensimmäiseen hakemukseen.

76.	Dublin III ‑asetuksen 4 artikla sijaitsee sen II luvussa, jonka otsikko on ”Yleiset periaatteet ja takeet”. Sen säännöksiä sovelletaan näin ollen koko tämän asetuksen soveltamisalaan eikä vain tiettyyn menettelytyyppiin.

2) Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan tarkoitus ja tavoite

77.

Komissio ja Italia toteavat tiedonantovelvollisuuden tarkoituksesta, että Dublin III ‑asetuksen johdanto-osan 18 perustelukappaleen mukaan sen tarkoituksena on helpottaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen aineellisesta käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä. Takaisinottomenettelyä sovelletaan kuitenkin pääasiallisesti tilanteisiin, joissa vastuussa oleva jäsenvaltio on jo määritetty. Näin ollen näissä menettelyissä ei olisi enää tarpeen toimittaa kaikkia hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevia tietoja. Pikemminkin olisi riitettävä, että asianomaisille ilmoitetaan niistä seikoista, joihin he voivat vedota vielä menettelyn tässä vaiheessa. Komissio ja Italia perustelevat tätä väitettä erityisesti unionin tuomioistuimen tuomiolla asiassa H. ja R. (jäljempänä tuomio H. ja R.). ( 15 )

78.

Komission ja Italian kanssa on oltava samaa mieltä siitä, että Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa (ks. edellä 71 kohta) menettely hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi on jo saatettu päätökseen ja että jäsenvaltio on aloittanut tai jopa saattanut päätökseen hakemuksen sisällöllisen käsittelyn. Sen vuoksi unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa H. ja R., että tällaisessa tapauksessa ei ole tarpeen ryhtyä uudelleen soveltamaan sääntöjä, joilla säännellään tämän vastuun määrittämismenettelyä. ( 16 )

79.

Edes Dublin III ‑asetuksen 20 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa (ks. edellä 70 kohta), jossa vastuun tutkiminen pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa on vielä kesken, pyynnön esittäneellä jäsenvaltiolla ei periaatteessa ole velvollisuutta tutkia, onko pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio vastuussa. Sen on ainoastaan tutkittava, täyttyvätkö 20 artiklan 5 kohdan edellytykset eli onko pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa tehty ensimmäinen hakemus ja onko se aloittanut muttei vielä saattanut päätökseen menettelyn hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi. ( 17 )

80.

Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että tietyt vastuuperusteet on otettava huomioon myös takaisinottomenettelyn yhteydessä. Kuten selitän tarkemmin jäljempänä, unionin tuomioistuin on jo nimenomaisesti todennut tämän monen vastuuperusteen yhteydessä, minkä myös komissio ja Italia myöntävät. Lisäksi Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan mukainen tiedonantovelvollisuus koskee paitsi jäsenvaltion määrittämisperusteita myös yleisiä tietoja Dublin-järjestelmän toiminnasta. Kaikki nämä tiedot sisältyvät yhteiseen tiedotteeseen. Tätä taustaa vasten komission ja Italian ehdottama valikoiva tiedonantovelvollisuus takaisinottomenettelyssä ei näytä olevan Dublin III ‑asetuksen tavoitteiden mukainen (i) ja vaikuttaa käytännössä vaikeasti toteutettavalta (ii).

i) Yhteisen tiedotteen sisältämien tietojen merkitys hakijoille takaisinottomenettelyssä

– Vastuuperusteet, jotka on otettava huomioon myös takaisinottomenettelyssä

81.

Takaisinottomenettelyssä pyynnön esittäneen jäsenvaltion ei enää tarvitse tutkia viran puolesta Dublin III ‑asetuksen III luvun mukaisia hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteita. ( 18 ) Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se voisi sulkea silmänsä hakijan esiin tuomilta seikoilta, jotka saattavat vielä tässä vaiheessakin estää siirtämisen pyynnön vastaanottaneeseen jäsenvaltioon. Sen vuoksi hakijoille on myös takaisinottomenettelyn yhteydessä tarpeen ilmoittaa yhteisellä tiedotteella mahdollisuudesta esittää tällaisia seikkoja.

82.

Tämä koskee erityisesti vastuun siirtämistä pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle Dublin III ‑asetuksen 19 artiklan ( 19 ), 23 artiklan 3 kohdan ( 20 ) ja 29 artiklan 2 kohdan ( 21 ) nojalla, pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion systeemisiä puutteita (3 artiklan 2 kohdan toinen alakohta ( 22 )) tai, hakijoiden terveydentilaa koskevissa erityistapauksissa, epäinhimillisen kohtelun riskiä, joka aiheutuu itse siirrosta pyynnön vastaanottaneeseen jäsenvaltioon. ( 23 ) Tapauksissa, joissa hakija on lähtenyt pyynnön vastaanottaneesta jäsenvaltiosta jo ennen kuin menettely vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi on saatettu päätökseen (20 artiklan 5 kohta, edellä 70 kohta), unionin tuomioistuimen mukaan takaisinottomenettelyn yhteydessäkin voidaan edelleen vedota siihen, että pyynnön esittänyt jäsenvaltio on 8–10 artiklan kriteerien perusteella itse asiassa hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio. ( 24 )

83.

Lisäksi takaisinottomenettelyssä (sekä Dublin III ‑asetuksen 20 artiklan 5 kohdassa (edellä 70 kohta) että 18 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa (edellä 71 kohta) tarkoitetuissa tilanteissa) hakijat voivat erityisesti esittää todisteita hakijan perheenjäsenten, sukulaisten tai muiden omaisten oleskelusta pyynnön esittäneen jäsenvaltion alueella, mikä voi johtaa Dublin III ‑asetuksen 8, 10 ja 16 artiklassa säädettyjen perusteiden soveltamiseen. Direktiivin 7 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on otettava tällaiset todisteet huomioon, edellyttäen, että tällaiset todisteet toimitetaan ennen kuin toinen jäsenvaltio hyväksyy pyynnön ottaa asianomainen henkilö vastaan 22 artiklan mukaisesti tai ( 25 )ottaa hänet takaisin ( 26 ) 25 artiklan mukaisesti ja että hakijan aiemmista kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista ei ole vielä tehty itse asian osalta päätöstä ensimmäisessä käsittelyssä.

84.	Dublin III ‑asetuksen 7 artiklan 3 kohtaa sovelletaan siis, kuten sen sanamuodosta ja tarkoituksesta ilmenee, myös takaisinottomenettelyssä. Nähdäkseni tätä ei kyseenalaistettu tuomiossa H. ja R., koska unionin tuomioistuin ei käsitellyt kyseistä säännöstä kyseisessä tuomiossa.

85.	Yhteisessä tiedotteessa todetaan myös nimenomaisesti, että hakijoiden olisi ilmoitettava viranomaisille, onko heillä perheenjäseniä Dublin-maassa, ”ennen kuin hakemuksest[a] tehdään ensimmäinen päätös”, ( 27 ) rajoittamatta tätä mahdollisuutta vastaanottomenettelyyn.

86.	Tämä on myös loogista.

87.

On totta, että Dublin III ‑asetuksen tavoitteena on varmistaa, että turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään ja turvapaikkahakemukset tutkitaan nopeasti. ( 28 ) Turvapaikkahakemuksen voi näin ollen tutkia muu kuin tämän asetuksen III luvussa säädettyjen perusteiden mukaisesti käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio. ( 29 ) Tämä ei ole ongelmallista, sillä oletuksena on, että turvapaikanhakijoiden kohtelu kussakin jäsenvaltiossa on perusoikeuskirjan sekä Geneven yleissopimuksen ( 30 ) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista. ( 31 ) Unionin lainsäädännön yhdenmukaistamisen ansiosta jäsenvaltiot myös käsittelevät turvapaikkahakemukset suurelta osin samojen sääntöjen mukaisesti. ( 32 ) Kun vastuu on kerran määritelty, sitä ei periaatteessa pitäisi kyseenalaistaa.

88.	Koska oikeus perhe-elämän suojeluun on tärkeä, tästä periaatteesta on kuitenkin poikettava, jos Dublin III ‑asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti esitetään seikkoja, jotka osoittavat hakijan perheenjäsenten oleskelevan muussa kuin alun perin vastuussa olevaksi määritetyssä jäsenvaltiossa.

89.

Tässä säännöksessä otetaan nimittäin huomioon oikeus perhe-elämän suojeluun. Dublin III ‑asetusta koskevan komission ehdotuksen mukaan asetuksen tarkoituksena on vahvistaa oikeutta perheenyhdistämiseen ja estää hakijan siirtäminen johonkin jäsenvaltioon, vaikka perheen yhtenäisyyden vuoksi toinen jäsenvaltio olisi vastuussa. ( 33 ) Dublin III ‑asetuksen johdanto-osan 14–16 perustelukappaleessa vahvistetaan perhe-elämän kunnioittamisen merkitys asetuksen täytäntöönpanossa. Saman perheen jäsenten kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten yhteinen käsittely samassa jäsenvaltiossa mahdollistaa, että heitä koskevat päätökset ovat johdonmukaisia ja että perheenjäseniä ei eroteta toisistaan.

90.	Sillä, että hakijoille annetaan takaisinottomenettelyn yhteydessä tietoja yhteisen tiedotteen avulla, pyritään siten myös ja nimenomaan suojelemaan heidän oikeuttaan perhe-elämään.

– Yleisiä tietoja Dublin-järjestelmästä

91.

Lisäksi luopuminen yhteisen tiedotteen antamisesta takaisinottomenettelyssä olisi vastoin Dublin III ‑asetuksen tavoitteita. Tämä johtuu siitä, että tiedote perustuu haluun vahvistaa hakijoiden oikeuksia, ottaa heidät mahdollisimman hyvin mukaan menettelyyn, jossa määritetään vastuussa oleva jäsenvaltio, ( 34 ) ja tiedottaa heille Dublin-järjestelmän toiminnasta, jotta voidaan torjua edelleen liikkumista. ( 35 )

92.

Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetty tiedonantovelvollisuus ei siis koske ainoastaan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteita (b alakohta). Pikemminkin se kattaa myös Dublin-järjestelmän systematiikan, erityisesti uuden hakemuksen tai toiseen jäsenvaltioon muuttamisen seuraukset, 5 artiklan mukaisen henkilökohtaisen puhuttelun, mahdollisuuden antaa tietoja perheenjäsenten läsnäolosta ja hakea muutosta siirtopäätökseen (a, c ja d alakohta).

93.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö olisi järkevää välittää nämä Dublin-järjestelmää koskevat yleiset tiedot asianomaisille henkilöille myös takaisinottomenettelyssä. Yhteisessä tiedotteessa on lisäksi nimenomainen huomautus takaisinottomenettelyn hakijoille: ”Jos olet jo hakenut turvapaikkaa muussa kuin siinä Dublin-maassa, jossa nyt oleskelet, tuota toista maata pyydetään ’ottamaan sinut takaisin’.” ( 36 ) Näin ollen ei ole myöskään syytä pelätä, että tiedotteen jakaminen uudelleen takaisinottomenettelyssä voisi antaa hakijoille virheellisen käsityksen siitä, että pyynnön esittänyt jäsenvaltio määrittäisi joka tapauksessa viran puolesta uudelleen vastuussa olevan jäsenvaltion.

ii) Käytännön seikkoja

94.

Komission ja Italian ehdottamaa valikoivaa tiedottamista hakijoille näyttää lisäksi olevan vaikea toteuttaa, koska on olemassa vain yksi yhteinen tiedote. Toisen jäsenvaltion viranomaisille ei myöskään välttämättä ole heti selvää (varsinkaan ennen Eurodac-hakua, ks. edellä 115 ja 116 kohta), missä tilanteessa hakija on ja mihin seikkoihin hän voi vielä vedota. Yhteisen tiedotteen järjestelmällinen antaminen takaisinottomenettelyssä on sen sijaan selkeä, yksinkertainen ja oikeudellisesti turvallinen ratkaisu, jolla varmistetaan, että kaikki hakijat saavat joka tapauksessa – tarvittaessa uudelleen – kaikki heidän tilanteensa kannalta merkitykselliset tiedot.

95.

Voidaan olettaa, että hakija, joka jättää uuden hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa, on saanut yhteisen tiedotteen jo silloin, kun hän jätti hakemuksen ensimmäisessä jäsenvaltiossa. Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tämä on yksittäistapauksissa unohtunut tai että muistutus näistä tiedoista olisi hyödyllistä. Toisen jäsenvaltion viranomaisten on joka tapauksessa yleensä vaikea tarkistaa, ovatko hakijat jo saaneet tiedotteen.

96.

Velvollisuus antaa yhteinen tiedote (tarvittaessa uudelleen) takaisinottomenettelyssä ei myöskään aiheuta kohtuutonta taakkaa pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle. Tämä johtuu siitä, että viimeksi mainitulla on joka tapauksessa oltava olemassa yhteisen tiedotteen kaikki kieliversiot, jotta se voidaan jakaa hakijoille, jotka jättävät ensimmäisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sen viranomaisille.

3) Onko tiedonantovelvollisuus, vaikka toisessa jäsenvaltiossa ei tehtäisi uutta hakemusta?

97.

Täydellisyyden vuoksi on huomautettava, että takaisinottomenettely ei koske ainoastaan tilanteita, joissa hakija jättää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jäsenvaltiossa sen jälkeen, kun on tehnyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa. Takaisinottomenettelyä sovelletaan myös tilanteissa, joissa hakija, joka on tehnyt ensimmäisen hakemuksen yhdessä jäsenvaltiossa, muuttaa toiseen jäsenvaltioon ja oleskelee siellä ilman oleskelulupaa tekemättä uutta hakemusta (Dublin III ‑asetuksen 24 artikla luettuna yhdessä 20 artiklan 5 kohdan ja 18 artiklan 1 kohdan b–d alakohdan kanssa).

98.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tietojen mukaan tämä vastaa nyt esillä olevan asian C‑328/21 tilannetta. GE, joka on tässä asiassa asianosainen, väittää sitä vastoin, että hänet luokiteltiin laittomasti maassa oleskelevaksi vain siksi, että Italian viranomaiset eivät ottaneet asianmukaisesti huomioon hänen kansainvälistä suojelua koskevaa hakemustaan. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, onko näin, mutta se ei saa tulkita kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen olemassaolon edellytyksiä liian tiukasti ja muodollisesti. ( 37 )

99.

Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan velvollisuus antaa siinä tarkoitetut tiedot on ”heti kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty jäsenvaltiossa 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla”. Sen vuoksi sitä ei voida ulottaa koskemaan tapauksia, joissa hakija ensimmäisen hakemuksen yhdessä jäsenvaltiossa jätettyään siirtyy toiseen jäsenvaltioon ja oleskelee siellä ilman oleskelulupaa tekemättä uutta hakemusta.

100.

Edellä esitetyn perusteella Dublin-järjestelmän toiminnasta kertovan tiedotteen jakaminen vaikuttaa kuitenkin hyödylliseltä myös tällaisissa tapauksissa. Se voisi erityisesti auttaa asianomaisia henkilöitä saamaan viranomaiset ymmärtämään, haluavatko he hakea kansainvälistä suojelua. Tiedotteen antaminen myös tässä tapauksessa olisi kuitenkin vain hyvä hallintokäytäntö, jota jäsenvaltiot voivat soveltaa ilman, että ne ovat siihen muodollisesti velvoitettuja Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan nojalla.

4) Välipäätelmä

101.

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että Dublin III ‑asetuksen 4 artiklaa on tulkittava siten, että velvollisuus antaa siinä tarkoitetut tiedot on olemassa sekä 20 artiklan 1 kohdassa ja 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa että 20 artiklan 5 kohdassa ja 18 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa heti, kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty jäsenvaltiossa 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

c) Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan mukaisen tiedonantovelvollisuuden rikkomisen seuraukset takaisinottomenettelyssä

102.

Asioissa C‑228/21 ja C‑328/21 esittämillään kysymyksillä ja asiassa C‑315/21 esittämillään ensimmäisellä ja toisella kysymyksellä ennakkoratkaisua pyytävät tuomioistuimet haluavat ensinnäkin selvittää, voidaanko Dublin III ‑asetuksen 4 artiklassa säädetyn tiedonantovelvollisuuden rikkomiseen vedota takaisinottomenettelyssä siirtopäätöstä koskevan kanteen yhteydessä (a). Toiseksi ne kysyvät, onko tällaisten rikkomisten sinänsä johdettava kyseisen päätöksen kumoamiseen vai onko toimivaltaisen tuomarin tutkittava tapauskohtaisesti, ovatko rikkomiset vaikuttaneet päätöksen sisältöön (b).

1) Mahdollisuus vedota Dublin III ‑asetuksen 4 artiklaan takaisinottomenettelyssä siirtopäätöstä koskevan kanteen yhteydessä

103.

Kysymykseen siitä, voidaanko Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan rikkomiseen vedota siirtopäätöstä koskevassa kanteessa, on vastattava myöntävästi. Unionin tuomioistuin on jo todennut, että Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisen siirtopäätöstä koskevan muutoksenhaun on voitava koskea kyseisen asetuksen soveltamista, mukaan lukien siinä säädettyjen menettelyllisten takeiden noudattaminen. ( 38 )

104.

Komission näkemystä, jonka mukaan tiedonantovelvollisuuden rikkomiseen voidaan vedota vain, jos sillä on ollut vaikutusta siirtopäätöksen sisältöön, ei sen sijaan voida noudattaa. Tämä johtaisi siihen, että siirtopäätöksestä nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisen tutkiminen sekoitettaisiin kanteen perusteiden tutkimiseen.

2) Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan rikkomisen seuraukset siirtopäätökselle

105.

Toisin kuin GE totesi asiassa C‑328/21, mahdollisuus vedota Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan rikkomiseen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että siirtopäätös on kumottava ja että vastuu hakemuksen käsittelystä siirtyy pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle. GE:n mukaan näin olisi toimittava niin Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan rikkomisen kuin 21 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan, 23 artiklan 3 kohdan, 24 artiklan 3 kohdan ja 29 artiklan 2 kohdan mukaisten vastaanotto-, takaisinotto- ja siirtomenettelyyn liittyvien määräaikojen rikkomisenkin yhteydessä.

106.

Tällaisesta Dublin III ‑asetuksen 4 artiklaan liittyvästä oikeudellisesta seurauksesta ei kuitenkaan ole säädetty. Kyseisessä asetuksessa ei päinvastoin säädetä tältä osin minkäänlaisista oikeudellisista seurauksista. Tällöin oikeudelliset seuraukset määräytyvät tässä tapauksessa kansallisen lainsäädännön mukaan, jolloin jäsenvaltioiden on noudatettava vastaavuus- ja tehokkuusperiaatetta. Kansallisen lainsäädännön yksityiskohtaiset säännöt eivät varsinkaan saa kyseenalaistaa Dublin III ‑asetuksen käytännön tehokkuutta. ( 39 )

107.

Standardi, jota jäsenvaltioiden on tältä osin noudatettava unionin oikeuden nojalla, perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevaan oikeuskäytäntöön. Erityisesti oikeuden tulla kuulluksi loukkaamisesta nimittäin seuraa kyseessä olevan hallintomenettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen kumoaminen ainoastaan, jos menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman kyseistä sääntöjenvastaisuutta. ( 40 )

108.

Kuten edellä todettiin, Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan mukaisen tiedonantovelvollisuuden tarkoituksena on tiedottaa asianomaisille henkilöille Dublin-järjestelmän toiminnasta ja heidän oikeuksistaan tässä järjestelmässä. Tarkoituksena on ilmoittaa heille erityisesti takaisinottomenettelyn yhteydessä muun muassa, että he voivat tietyin perustein riitauttaa siirron määrittämisestä vastaavaan tai hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon.

109.

Näiden tietojen asianomaisille henkilöille antamatta jättäminen ei kuitenkaan sinänsä oikeuta olettamaan, että siirtopäätöksessä on välttämättä virhe ja että se on näin ollen kumottava. Kuten Saksa toteaa, tämä antamatta jättäminen voidaan nimittäin korvata menettelyn myöhemmässä vaiheessa, erityisesti henkilökohtaisessa puhuttelussa (ks. myös Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta). Tämä voidaan tehdä pyytämällä henkilökohtaisessa puhuttelussa asiaankuuluvia tietoja, erityisesti tietoja perheenjäsenten oleskelusta pyynnön esittäneessä tai kolmannessa jäsenvaltiossa, mikä voisi mahdollisesti johtaa Dublin III ‑asetuksen 8, 10 tai 16 artiklan soveltamiseen. Vastaavasti tässä puhuttelussa voidaan kysyä tai voidaan tuoda esiin seikkoja, jotka viittaavat perusoikeuskirjan 4 artiklan rikkomisen vaaraan pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa tai sinne tapahtuvan kuljetuksen vuoksi.

110.

Jotta tiedotteen antamatta jättäminen johtaisi siirtopäätöksen kumoamiseen, olisi siis osoitettava, että henkilökohtaisessa puhuttelussa ei ole voitu tuoda esiin seikkaa, joka todennäköisesti estäisi siirron pyynnön vastaanottaneeseen jäsenvaltioon, koska asianomainen henkilö ei ollut saanut yhteistä tiedotetta eikä näin ollen tiennyt sen merkityksestä. Lisäksi olisi oltava mahdotonta korjata menettelyvirhettä tuomioistuinmenettelyssä (ks. tästä jäljempänä 141 kohta).

111.

Saksan mukaan todistustaakka pyynnön esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen menettelyvirheen vaikutusten osoittamisesta ei kuitenkaan voi olla yksinomaan hakijan vastuulla. Siirtopäätöksestä nostettua kannetta käsittelevän tuomioistuimen on pikemminkin tutkittava, olisiko kyseinen takaisinottomenettely voinut konkreettisen tapauksen erityisten tosiseikkojen ja oikeudellisten olosuhteiden perusteella johtaa erilaiseen lopputulokseen, jos kyseistä virhettä ei olisi tapahtunut, koska asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset olisivat voineet puolustaa itseään paremmin ja tuoda esiin näkökantoja, jotka olisivat voineet vaikuttaa siirtopäätöksen sisältöön. ( 41 )

112.

Asiassa C‑328/21 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisessä kysymyksessään yleisesti, mitä oikeudellisia seurauksia Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan rikkomisesta aiheutuu siirtopäätökselle, viittaamatta muutoksenhakuun. Tuomioistuinvalvonnasta riippumatta tiedotteen antamatta jättäminen ei kuitenkaan voi ipso iure johtaa siirtopäätöksen kumoamiseen. Asetuksen 26 artiklan 2 kohdan mukaan tähän päätökseen on kuitenkin sisällyttävä tiedot käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista. Kyseisen säännöksen 3 kohdassa edellytetään, että jos asianomaisella henkilöllä ei ole oikeudellista avustajaa, jäsenvaltio ilmoittaa hänelle paitsi mahdolliset oikeussuojakeinot myös päätöksen tärkeimmät tiedot kielellä, jota hän ymmärtää. Nämä tiedot voivat olla tehokkaita vain, jos asianomainen henkilö saa (viimeistään) tässä vaiheessa myös yhteisen tiedotteen sisältämät tiedot.

3) Välipäätelmä

113.

Edellä esitetystä seuraa, että Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan rikkomisiin voidaan vedota takaisinottomenettelyssä siirtopäätöstä koskevan kanteen yhteydessä. Ne saavat kuitenkin johtaa siirtopäätöksen kumoamiseen vain, jos tässä säännöksessä tarkoitettujen tietojen antamatta jättämisen vuoksi ei ole voitu esittää sellaista seikkaa, jonka perusteella siirto pyynnön vastaanottaneeseen jäsenvaltioon voitaisiin estää, ja jos tätä puutetta ei voida korjata päätöksen 27 artiklan mukaisessa uudelleen käsittelyssä tuomioistuimessa.

2. Eurodac-asetuksen 29 artiklan mukainen tiedonantovelvollisuus

114.	Asiassa C‑328/21 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, mitä seurauksia Eurodac-asetuksen 29 artiklassa säädetyn esittelylehtisen antamisvelvollisuuden laiminlyönnistä on siirtopäätökselle.

115.

Dublin-järjestelmän täytäntöönpanon varmistamiseksi Eurodac-asetuksessa säädetään sellaisen tietokannan perustamisesta, joka sisältää tietoja, erityisesti sormenjälkiä, henkilöistä, jotka hakevat kansainvälistä suojelua tai ovat tulleet jäsenvaltioihin tai oleskelevat siellä laittomasti. Jäsenvaltiot käyttävät tätä tietokantaa erityisesti selvittääkseen, onko henkilö jo tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa. Asetuksen 29 artiklassa säädetään, että henkilöille, joita tietojenkäsittely koskee, on ilmoitettava tietojenkäsittelyn tarkoituksesta ja yksityiskohtaisista säännöistä ja että tätä tarkoitusta varten on laadittava yhteinen esittelylehtinen.

a) Eurodac-asetuksen 29 artiklan mukainen tiedonantovelvollisuus myös takaisinottomenettelyssä

116.

On kiistatonta, että Eurodac-asetuksen 29 artiklassa säädetty velvollisuus antaa esittelylehtinen koskee myös takaisinottomenettelyä. Tämä pätee sekä silloin, kun uusi kansainvälistä suojelua koskeva hakemus jätetään toiseen jäsenvaltioon (9 artikla), että silloin, kun henkilö oleskelee laittomasti jäsenvaltiossa (17 artikla). Molemmissa tapauksissa rekisteröityjen sormenjälkitiedot syötetään nimittäin Eurodac-järjestelmään, joten 29 artiklan mukaista tiedonantovelvollisuutta voidaan soveltaa. Eurodac-järjestelmä on suunniteltu juuri niitä tapauksia varten, joissa jäsenvaltio siirtää henkilön sormenjälkitiedot keskusjärjestelmään selvittääkseen, onko kyseinen henkilö jo jättänyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa. Jos tämä osoittautuu todeksi, ensiksi mainittu jäsenvaltio voi pyytää toiseksi mainittua jäsenvaltiota ottamaan asianomaisen henkilön takaisin.

117.	Eurodac-asetuksen 29 mukaisessa yhteisessä esittelylehtisessä on vastaavasti myös seuraava ohje: ”Jos olet aiemmin hakenut turvapaikkaa toisessa maassa, sinut voidaan palauttaa kyseiseen maahan.” ( 42 )

b) Mahdollisuus vedota Eurodac-asetuksen 29 artiklan mukaisen tiedonantovelvollisuuden rikkomiseen takaisinottomenettelyssä ja sen seuraukset

118.

Eurodac-asetuksen 29 artiklan mukaisen tiedonantovelvollisuuden tarkoituksena on tiedottaa rekisteröidyille tietojenkäsittelyn tarkoituksesta ja toiminnasta Eurodac-järjestelmässä. Oikeus saada esittelylehtinen on siis tietosuojaoikeus eikä Dublin III ‑asetuksen mukaiseen takaisinottomenettelyyn liittyvä menettelyllinen oikeus. Sen tarkoituksena on edistää tietosuojaoikeuksien käyttämistä, ei edistää siirtomenettelyn parempaa lopputulosta. Näin ollen myöskään tämän oikeuden loukkaaminen ei voi vaikuttaa siirtomenettelyn lopputulokseen.

119.

Eurodac-asetuksen 37 artiklassa säädetään, että rekisteröidyt voivat vaatia vastuussa olevalta jäsenvaltiolta korvausta vahingosta, joka on aiheutunut tämän asetuksen vastaisista toimista. Tätä varten jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaista oikeussuojakeinoista. Tältä osin vaikuttaa varsin mahdolliselta (mutta ei pakottavalta), että Eurodac-asetuksen 29 artiklan rikkomiseen voidaan vedota (myös) siirtopäätöstä koskevan kanteen yhteydessä.

120.

Edellä 107 ja 111 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan tämän säännöksen rikkomisen pitäisi kuitenkin johtaa siirtopäätöksen kumoamiseen vain, jos menettelyssä olisi voitu päätyä toiseen lopputulokseen ilman tätä sääntöjenvastaisuutta ja jos virhettä ei voida korjata tuomioistuinmenettelyn aikana järjestetyllä kuulemisella. Vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä, että Eurodac-asetuksen 29 artiklan mukaisten tietojen antamatta jättäminen voisi johtaa siihen, että siirtopäätöksen sisällön kannalta merkityksellistä seikkaa ei tuoda esiin.

c) Välipäätelmä

121.

Näin ollen on katsottava, että Eurodac-asetuksen 29 artiklaa, luettuna yhdessä sen 9 artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että siinä tarkoitettujen tietojen toimittamisvelvollisuutta sovelletaan sekä Dublin III ‑asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa ja 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa että 20 artiklan 5 kohdassa ja 18 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. Eurodac-asetuksen 29 artiklan rikkomisiin voidaan vedota Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan mukaista siirtopäätöstä koskevan kanteen yhteydessä. Ne saavat kuitenkin johtaa siirtopäätöksen kumoamiseen vain, jos kyseisten tietojen antamatta jättämisen vuoksi ei ole voitu esittää sellaista seikkaa, joka voisi estää siirron pyynnön vastaanottaneeseen jäsenvaltioon, ja jos tätä virhettä ei voida korjata tuomioistuinmenettelyssä.

3. Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan mukainen henkilökohtainen puhuttelu

122.

Asiassa C‑315/21 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, koskeeko Dublin III ‑asetuksen 5 artiklassa säädetty velvollisuus suorittaa hakijan henkilökohtainen puhuttelu myös takaisinottomenettelyä, ja jos koskee, mitä seurauksia sen noudattamatta jättämisestä on siirtopäätökselle. Tällä kysymyksellä ei kuitenkaan ole merkitystä tämän asian ratkaisun kannalta, koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan hakijalle järjestettiin henkilökohtainen puhuttelu.

123.

Asiassa C‑328/21 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan ennakkoratkaisupyynnössään mutta ei ennakkoratkaisukysymyksissään. GE, joka on pääasian asianosainen tässä asiassa, väittää, että häntä ei ole virheellisesti luokiteltu hakijaksi (ks. tältä osin jo edellä 98 kohta). Tämän kysymyksen tutkiminen on kansallisen tuomioistuimen asia. GE ilmoitti suullisessa käsittelyssä, etteivät Italian viranomaiset myöskään olleet järjestäneet hänelle henkilökohtaista puhuttelua.

124.

Kuten jäljempänä selitän, olen sitä mieltä, että henkilökohtainen puhuttelu on järjestettävä takaisinottomenettelyssä riippumatta siitä, onko pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa tehty uusi hakemus vai ei. Kysymys tämän velvollisuuden laiminlyönnin seurauksista on näin ollen mielestäni joka tapauksessa merkityksellinen asiassa C‑328/21 tehtävän ratkaisun kannalta.

125.	Kysymys siitä, onko henkilökohtainen puhuttelu järjestettävä takaisinottomenettelyssä, ja jos on, mitä seurauksia siirtopäätökselle on siitä, jos sitä ei järjestetä, nousee esiin myös parhaillaan vireillä olevassa asiassa C‑80/22, joka ei ole tämän menettelyn kohteena. ( 43 )

126.	Kolmessa muussa käsiteltävänä olevassa asiassa (C‑228/21, C‑254/21 ja C‑297/21) puhuttelu joko pidettiin (asia C‑228/21) tai ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet eivät ole antaneet asiasta lisätietoja.

127.	Käsittelen ensin sitä, miksi Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan mukainen velvollisuus henkilökohtaisen puhuttelun suorittamiseen on myös takaisinottomenettelyssä (a), ennen kuin siirryn tarkastelemaan tämän velvollisuuden rikkomisen seurauksia (b).

a) Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan mukainen velvollisuus henkilökohtaisen puhuttelun suorittamiseen myös takaisinottomenettelyssä

128.

Dublin III ‑asetuksen 4 artiklassa säädettyä tiedonantovelvollisuutta koskevan kantansa mukaisesti komissio ja Italia torjuvat myös 5 artiklassa säädetyn velvollisuuden suorittaa henkilökohtainen puhuttelu takaisinottomenettelyssä. Tämän puhuttelun tarkoituksena on helpottaa hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä, mitä ei tässä tapauksessa enää ollut tarkoitus tehdä.

129.

Komission ja Italian kanssa on oltava yhtä mieltä siitä, että Dublin III ‑asetuksen johdanto-osan 18 perustelukappaleessa ja 5 artiklan 1 kohdassa säädetään hakijan henkilökohtaisesta puhuttelusta vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisen yhteydessä. Kuten edellä 78, 79 ja 81 kohdassa on selitetty, pyynnön esittäneen jäsenvaltion ei enää tarvitse viran puolesta tehdä tällaista määritystä takaisinottomenettelyssä.

130.

Kuten edellä 81–90 kohdassa on todettu, tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että takaisinottomenettelyn yhteydessä olisi luovuttava henkilökohtaisesta puhuttelusta. Kuten kyseisissä kohdissa todetaan, hakija voi nimittäin edelleen tuoda takaisinottomenettelyssä esiin seikkoja, jotka voivat kyseenalaistaa pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion toimivallan ja estää siirtopäätöksen tekemisen.

131.

Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeudet, joihin kuuluu oikeus tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä, kuuluvat unionin oikeuden perusperiaatteisiin. Näitä oikeuksia on sen vuoksi kunnioitettava myös silloin, kun sovellettavissa oikeussäännöissä ei nimenomaisesti säädetä tällaisesta muodollisuudesta. ( 44 )

132.

Periaatteessa henkilökohtainen kuuleminen ei aina tarkoita henkilökohtaista puhuttelua, vaan se voi tarvittaessa tapahtua myös kirjallisesti. Kun kyseessä ovat Dublin-menettelyssä olevat kolmansien maiden kansalaiset tai kansalaisuudettomat henkilöt, kuuleminen on kuitenkin järjestettävä henkilökohtaisena puhutteluna. Vain näin voidaan nimittäin varmistaa, että nämä henkilöt ymmärtävät Dublin-järjestelmän ja tuovat esiin kaikki seikat, joilla on merkitystä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittelyn kannalta.

133.

Tämän vahvistaa myös menettelydirektiiviin liittyviä samankaltaisia tilanteita koskeva oikeuskäytäntö. Unionin tuomioistuin totesi tuomiossaan Addis, että direktiivissä säädettyä hakijan henkilökohtaista puhuttelua ei voida missään tapauksessa jättää tekemättä. Tämä johtuu siitä, että hakijan henkilökohtaisella, suullisella kuulemisella on tässä yhteydessä keskeinen merkitys. Jos puhuttelua ei järjestetä eikä tätä puutetta voida korjata oikeudenkäynnissäkään, kyseinen päätös on kumottava ja asia on palautettava toimivaltaiselle viranomaiselle. ( 45 ) Tämä pätee erityisesti silloin, kun hakemus jätetään tutkimatta, koska toinen jäsenvaltio on jo myöntänyt kansainvälistä suojelua (direktiivin 33 artiklan 2 kohdan a alakohta). ( 46 )

134.

Menettelydirektiivillä säännellään turvapaikkahakemusten aineellista käsittelyä koskevaa menettelyä, kun taas Dublin III ‑asetus koskee ainoastaan menettelyä, jolla määritetään turvapaikkahakemusten käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio. Direktiivin 33 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tilanne (hakemuksen jättäminen tutkimatta, koska toinen jäsenvaltio on jo myöntänyt suojelua) on kuitenkin verrattavissa Dublin III ‑asetuksen mukaiseen takaisinottomenettelyyn. Menettelydirektiivin 33 artiklan 2 kohdan a alakohtaa soveltaessaan jäsenvaltion, joka aikoo katsoa hakemukselta puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset, on varmistuttava henkilökohtaisen puhuttelun avulla siitä, ettei perusoikeuskirjan 4 artiklaa rikota, jos hakija siirretään hänelle suojelua myöntäneeseen jäsenvaltioon. ( 47 )

135.

Vastaavasti Dublin III ‑asetuksen mukaisessa takaisinottomenettelyssä henkilökohtaisen puhuttelun tarkoituksena on erityisesti selvittää, onko pyynnön esittäneen jäsenvaltion pidättäydyttävä henkilön siirtämisestä pyynnön vastaanottaneeseen jäsenvaltioon. Tämä voi johtua muun muassa vaarasta, että perusoikeuskirjan 4 artiklaa rikotaan pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa, tai siitä, että on olemassa viitteitä hakijan perheenjäsenten, lähisukulaisten tai muiden sukulaisten oleskelusta pyynnön esittäneen jäsenvaltion alueella (ks. edellä 82–85 kohta). Menettelydirektiivin 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tapaukset, joissa jäsenvaltiot eivät ole velvollisia tutkimaan kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia aineellisesti, täydentävät kyseisen säännöksen 1 kohdan mukaan tapauksia, joissa hakemusta ei tutkita Dublin III ‑asetuksen nojalla. Molemmat säännöt hyväksyttiin muuten samana päivänä osana yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän yleistä tarkistusta.

136.

Näin ollen myös Dublin III ‑asetuksen mukaisessa takaisinottomenettelyssä pyynnön esittäneen jäsenvaltion on annettava asianomaiselle henkilölle mahdollisuus esittää näkemyksensä henkilökohtaisessa puhuttelussa ennen siirtopäätöksen tekemistä. Tämä pätee riippumatta siitä, onko hän jättänyt uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen vai ei. Kuten GE toteaa, tämä on erityisen tärkeää, jotta voidaan sulkea pois se mahdollisuus, että kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö luokitellaan laittomasti oleskelevaksi, vaikka hän itse asiassa aikoi hakea kansainvälistä suojelua.

137.

Kuten Saksa kuitenkin toteaa, Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, että henkilökohtaisesta puhuttelusta voidaan luopua tietyissä olosuhteissa. Se voidaan jättää tekemättä, jos hakija on paennut (a) tai jos hän on jo toimittanut tarvittavat tiedot hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi (b). Jälkimmäisessä tapauksessa jäsenvaltion on ainoastaan annettava hakijalle mahdollisuus esittää kaikki tarvittavat lisätiedot ennen siirtopäätöksen tekemistä.

138.

Kun otetaan huomioon näin korostettu henkilökohtaisen puhuttelun merkitys Dublin-menettelyssä, tätä säännöstä on tulkittava siten, että mahdollisuus esittää kaikki tarvittavat lisätiedot on oltava tosiasiallisesti olemassa. Kun otetaan huomioon edellä esitetty ja kaikki muut seikat, on tutkittava tapauskohtaisesti, onko henkilökohtaisesta puhuttelusta luopuminen perusteltua.

b) Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan mukaisen henkilökohtaista puhuttelua koskevan velvollisuuden rikkomisen seuraukset takaisinottomenettelyssä

1) Mahdollisuus vedota Dublin III ‑asetuksen 5 artiklaan takaisinottomenettelyssä siirtopäätöstä koskevan kanteen yhteydessä

139.

Jos ollaan samaa mieltä siitä, että Dublin III ‑asetuksen 5 artiklassa säädetty henkilökohtaista puhuttelua koskeva velvollisuus on olemassa myös takaisinottomenettelyssä, edellä 103 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, että sen rikkomiseen voidaan vedota siirtopäätöstä koskevan kanteen yhteydessä.

2) Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan rikkomisen seuraukset siirtopäätökselle

140.

Kuten edellä 107 kohdassa on todettu, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien ja erityisesti oikeuden tulla kuulluksi loukkaaminen johtaa kyseisen hallintomenettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen kumoamiseen vain, jos menettely olisi ilman tätä sääntöjenvastaisuutta voinut johtaa toisenlaiseen lopputulokseen.

141.

Unionin tuomioistuin on kuitenkin tehnyt edellä 133–135 kohdassa käsitellyssä tuomiossaan Addis selväksi, että tätä oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa menettelydirektiivin mukaiseen oikeuteen tulla kuulluksi. ( 48 ) Tosin tässäkään tapauksessa kuulemisen toimittamatta jättäminen hallinnollisessa menettelyssä ei välttämättä johda päätöksen kumoamiseen ja asian palauttamiseen toimivaltaiselle viranomaiselle. Kuulemisen puuttuminen voidaan kuitenkin korjata vain, jos suullinen kuuleminen voidaan järjestää tuomioistuinmenettelyn aikana tarpeellisia menettelyllisiä takeita noudattaen ja samalla käy ilmi, ettei pääasiaa voida ratkaista muulla tavoin kyseisessä kuulemisessa esitetyistä väitteistä huolimatta. Jos taas tällaista kuulemista tuomioistuinmenettelyssä ei voida taata, päätös on kumottava ja asia on palautettava toimivaltaiselle viranomaiselle. ( 49 )

142.

Kuten edellä 134 ja 135 kohdassa todettiin, tuomion Addis taustalla oleva tilanne on verrattavissa nyt käsiteltävänä olevaan tilanteeseen. Henkilökohtaista puhuttelua koskevan velvoitteen rikkominen ei näin ollen voi olla Dublin III ‑asetuksen mukaisessa takaisinottomenettelyssäkään menettelyvirhe, jolla on vaikutusta vain, jos päätös olisi voinut olla erilainen ilman sitä. Rikkominen ei pikemminkin vaikuta siirtopäätöksen pätevyyteen vain, jos puhuttelu voidaan järjestää tuomioistuinmenettelyssä. Tällöin herää kysymys, mitä seurauksia on siitä, jos tällöin tuodaan esiin uusia merkityksellisiä tekijöitä (i). Jos taas siirtopäätökseen ei haeta muutosta, se voi tulla lainvoimaiseksi myös ilman henkilökohtaista puhuttelua, mikäli henkilölle oli ilmoitettu tehokkaasti käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista (ii).

i) Korjaamisen mahdollisuus tuomioistuinmenettelyssä ja uusien merkityksellisten seikkojen esittämisen seuraukset

143.

Edellä esitetystä seuraa, että tapauksessa, jossa henkilökohtaisen puhuttelun suorittamatta jättäminen ei ollut Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan 2 kohdan nojalla perusteltua (ks. edellä 137 ja 138 kohta), menettelyvirhe, joka johtuu siitä, että puhuttelua ei suoritettu takaisinottomenettelyn yhteydessä, voidaan korjata vain suorittamalla puhuttelu tuomioistuinmenettelyssä, kun siirtopäätös riitautetaan. Jos tämä voidaan varmistaa asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön nojalla (mikä tässä tapauksessa on GE:n mukaan epävarmaa Italian lainsäädännön nojalla), siirtopäätös voidaan vahvistaa, jos käy ilmi, että muuta päätöstä ei voida tehdä asiasisällön osalta esitetyistä perusteluista huolimatta. Muussa tapauksessa siirtopäätös on kumottava.

144.

Perhe-elämään liittyvien seikkojen osalta on tässä yhteydessä huomattava, että Dublin III ‑asetuksen 7 artiklan 3 kohdassa tosin säädetään, että todisteet hakijan perheenjäsenten tai muiden sukulaisten oleskelusta jäsenvaltion alueella otetaan huomioon ”edellyttäen, että tällaiset todisteet toimitetaan ennen kuin toinen jäsenvaltio hyväksyy pyynnön ottaa asianomainen henkilö vastaan – – tai ottaa hänet takaisin – – ja että hakijan aiemmista kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista ei ole vielä tehty itse asian osalta päätöstä ensimmäisessä käsittelyssä”. Asetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaan siirtopäätös voidaan kuitenkin tehdä vasta sen jälkeen, kun pyynnön vastaanottanut valtio on antanut suostumuksensa vastaanotolle tai takaisinotolle, ja tämän päätöksen tuomioistuinvalvontaa tapahtuu näin ollen väistämättä tämän suostumuksen jälkeen. ( 50 )

145.

Kun otetaan huomioon 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun perhe-elämän suojan merkitys (ks. edellä 88 ja 89 kohta), on oletettava, että todisteet hakijan perheenjäsenten oleskelusta jäsenvaltion alueella on otettava huomioon, vaikka ne esitettäisiin siirtopäätöksen tuomioistuimessa tapahtuvan tutkinnan yhteydessä ja vaikka niiden myöhäinen esittäminen johtuisi pyynnön esittäneestä jäsenvaltiosta. Tämä johtuu siitä, että pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion suostumus vastaanotto- tai takaisinottopyyntöön ei estä hakijaa vetoamasta siirtopäätöstä koskevan muutoksenhaun yhteydessä Dublin III ‑asetuksen III luvussa säädetyn vastuuperusteen virheelliseen soveltamiseen. ( 51 ) Samoin tällaisessa tai muussa muutoksenhaussa on voitava vedota olosuhteisiin, jotka ovat ilmenneet siirtopäätöksen tekemisen jälkeen. ( 52 )

146.

Jos asianomaista henkilöä tuomioistuinmenettelyssä henkilökohtaisesti puhuteltaessa esiin tulevien seikkojen perusteella käy ilmi, että siirtopäätös on kumottava, mahdollisilta vaikuttavat erityisesti kaksi skenaariota: hakija jää pyynnön esittäneeseen jäsenvaltioon, jos se osoittautuu hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaksi, tai kolmas jäsenvaltio on vastuussa esimerkiksi, koska hakijan perheenjäsenet asuvat siellä. Tässä tilanteessa heräisi kysymys, voidaanko 21, 23 tai 24 artiklan mukaiset määräajat, jotka koskevat vastaanotto- tai takaisinottohakemuksen jättämistä, alkaa kulua uudelleen tässä jäsenvaltiossa.

147.

Nämä määräajat on asetettu sen varmistamiseksi, että turvapaikkahakemukset käsitellään nopeasti. Tämän tavoitteen vuoksi on perusteltua, että tällaiset hakemukset voi tutkia muu kuin Dublin III ‑asetuksen III luvussa säädettyjen perusteiden mukaisesti toimivaltaiseksi määritelty jäsenvaltio. ( 53 ) Näin ollen takaisinottopyyntöä ei lähtökohtaisesti voida enää pätevästi tehdä kyseisten määräaikojen päättymisen jälkeen, ja vastuu siirtyy sille jäsenvaltiolle, jolle uusi kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty. ( 54 )

148.

Tästä periaatteesta on kuitenkin voitava poiketa, jos kolmannen jäsenvaltion vastuu perustuu hakijan perheenjäsenten oleskeluun sen alueella. Tämä johtuu siitä, että kuten edellä 88 ja 89 kohdassa selostettiin, mahdollisuus esittää perheenjäsenten asuinpaikkaa koskevia tietoja myös myöhäisessä vaiheessa suojelee hakijoiden perhe-elämää. Tarkoituksena on estää heidän hakemustensa käsittely muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa heidän perheenjäsenensä oleskelevat. Tätä on sovellettava myös silloin, kun merkityksellisten seikkojen esittäminen myöhässä on johtunut pyynnön esittäneestä jäsenvaltiosta, joka ei ole kuullut hakijaa ajoissa. ( 55 )

ii) Siirtopäätöksen lainvoimaisuus, jos sitä ei riitauteta.

149.

Jos siirtopäätökseen ei haeta muutosta, henkilökohtaista puhuttelua koskevan velvoitteen rikkominen ja tietojen antamista koskevan velvoitteen rikkominen (ks. edellä 112 kohta) eivät voi johtaa siihen, että siirtopäätös olisi ipso iure pätemätön. Henkilökohtaisen puhuttelun toimittamista koskevan velvoitteen laiminlyönti on toki vakava menettelyvirhe. Jos asianomainen henkilö ei kuitenkaan hae muutosta, vaikka hänelle on tehokkaasti annettu tiedot käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista asiaa koskevat vaatimukset täyttäen ja erityisesti varmistaen, että hän ymmärtää Dublin-järjestelmän (ks. edellä 112 kohta), lainvoimaisuus vaikuttaa perustellulta. Tämä pätee erityisesti siltä osin kuin 26 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että asianomainen henkilö saa siirtopäätöksen yhteydessä tiedot henkilöistä tai elimistä, jotka voivat antaa hänelle oikeudellista neuvontaa, ellei näitä tietoja ole jo annettu tiedoksi.

c) Välipäätelmä

150.

Edellä esitetystä seuraa, että Dublin III ‑asetuksen 5 artiklaa yhdessä unionin oikeuden puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen kanssa on tulkittava siten, että siinä säädetty henkilökohtainen puhuttelu on suoritettava sekä tämän asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa ja 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa että 20 artiklan 5 kohdassa ja 18 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. Tätä sovelletaan riippumatta siitä, onko pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa jätetty kansainvälistä suojelua koskeva hakemus. Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan rikkomisiin voidaan vedota 26 artiklan mukaista siirtopäätöstä koskevan kanteen yhteydessä. Tällaisten rikkomisten on johdettava siirtopäätöksen kumoamiseen, jos henkilökohtaista puhuttelua ei voida korvata tarvittavia menettelyllisiä takeita noudattaen tämän päätöksen 27 artiklan mukaisessa uudelleen käsittelyssä tuomioistuimessa ja jos käsittelyn aikana käy ilmi, että esitetyistä perusteluista huolimatta asiasisällön osalta ei voida tehdä muuta päätöstä. Jos siirtopäätökseen ei haeta muutosta, se voi sitä vastoin tulla lainvoimaiseksi, vaikka henkilökohtaista puhuttelua ei olisi pidetty, edellyttäen, että henkilölle oli ilmoitettu tehokkaasti käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista.

B Epäsuora palauttaminen

151.

Asioissa C‑254/21 ja C‑297/21 esittämillään kysymyksillä sekä asiassa C‑315/21 esittämällään kolmannella kysymyksellä ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet pyrkivät selvittämään, onko niiden tutkittava takaisinottomenettelyn yhteydessä tehdyn siirtopäätöksen uudelleen käsittelyn yhteydessä, onko olemassa vaara, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio loukkaa palauttamiskiellon periaatetta (eli ”epäsuoran palauttamisen” riski). Näiden tapausten taustalla olevissa pääasioissa asianomaisten henkilöiden kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset on jo tutkittu ja hylätty asiasisällön osalta pyynnön vastaanottaneissa jäsenvaltioissa (Ruotsissa ja Saksassa). Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet kysyvätkin, voivatko ne tutkia tai onko niiden tutkittava, uhkaako asianomaisia henkilöitä pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa palauttaminen kotimaahansa, jossa heitä uhkaisi kuolemanvaara tai epäinhimillisen kohtelun vaara.

152.

Ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten tätä koskevat kysymykset voidaan tiivistää seuraavasti: Onko Dublin III ‑asetuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 17 artiklan 1 kohtaa ja 27 artiklaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 4, 19 ja 47 artiklan kanssa, tulkittava siten,

–

että pyynnön esittäneen jäsenvaltion tuomioistuin voi tutkia tai sen on tutkittava takaisinottomenettelyssä tehdyn siirtopäätöksen uudelleen käsittelyn yhteydessä sitä, onko olemassa riski, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio loukkaa palauttamiskiellon periaatetta, vaikka pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa ei esiintyisi Dublin III ‑asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja systeemisiä puutteita ( 56 )

–	että pyynnön esittäneen jäsenvaltion kyseinen tuomioistuin voi vahvistaa kyseisen jäsenvaltion toimivallan tai sen on vahvistettava se, jos se katsoo, että palauttamiskiellon periaatetta ollaan vaarassa loukata pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa ( 57 )

–	että pyynnön esittäneen jäsenvaltion kyseisen tuomioistuimen on arvioitava, että epäsuoran palauttamisen riski kolmanteen maahan on olemassa, jos se arvioi määrittelydirektiivin 8 artiklassa tarkoitettua käsitettä ”suojelu alkuperämaassa” eri tavalla kuin pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio ( 58 )

–

että Dublin III ‑asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin ”turvapaikkamenettelyn systeemisiin puutteisiin” kuuluvat myös seuraukset, joita aiheutuu siitä, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio hylkää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jos pyynnön esittäneen jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin katsoo, että kantaja on vaarassa kärsiä epäinhimillisestä ja halventavasta kohtelusta, jos hänet palautetaan alkuperämaahansa, kun otetaan huomioon myös määrittelydirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitetun yleisen aseellisen selkkauksen olemassaolo. ( 59 )

153.	Asiassa C‑254/21 tuomioistuin kysyy lisäksi, mitä kriteerejä, jos sellaisia on, tuomioistuimen pitää noudattaa pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion suorittaman palauttamisen riskin arvioimiseksi sen jälkeen, kun kyseinen valtio on jo sulkenut pois kyseisen riskin. ( 60 )

1. Olettama, jonka mukaan kaikki jäsenvaltiot kunnioittavat perusoikeuksia, ja sen kumoamisen edellytykset

154.

Dublin III ‑asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön jonkin jäsenvaltion alueella esittämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelee lähtökohtaisesti yksi ainoa jäsenvaltio eli se, joka III luvussa esitettyjen perusteiden mukaisesti on vastuussa hakemuksen käsittelystä. Kuten Saksa toteaa, Dublin-järjestelmän periaatteena on nimittäin se, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastaa Euroopan unionissa vain yksi jäsenvaltio. Tällä pyritään erityisesti järkeistämään ja nopeuttamaan turvapaikkamenettelyä ja välttämään liikkumista edelleen.

155.

Järjestelmä perustuu keskinäisen luottamuksen periaatteeseen. Mainittu periaate edellyttää, että kukin jäsenvaltio katsoo – jollei kyse ole poikkeuksellisista olosuhteista –, että kaikki muut jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta ja aivan erityisesti unionin oikeudessa tunnustettuja perusoikeuksia. Näin ollen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ja erityisesti Dublin III ‑asetuksen yhteydessä on oletettava, että hakijoiden kohtelu kussakin jäsenvaltiossa on perusoikeuskirjan, Geneven yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimusten mukaista. ( 61 ) Vastaavasti Dublin III ‑asetuksen johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, että jäsenvaltioita, jotka kaikki noudattavat palauttamiskiellon periaatetta, pidetään kolmansien maiden kansalaisille turvallisina maina.

156.

Dublin-järjestelmässä jäsenvaltiot ovat sen vuoksi unionin oikeuden nojalla lähtökohtaisesti velvollisia olettamaan, että muut jäsenvaltiot kunnioittavat perusoikeuksia. Näin ollen ne eivät voi vaatia toiselta jäsenvaltiolta perusoikeuksille annettavaa korkeampaa kansallisen suojan tasoa kuin mitä unionin oikeudessa annetaan ja tämän lisäksi ne eivät myöskään voi poikkeuksellisia tapauksia lukuun ottamatta tarkastaa, onko kyseinen toinen jäsenvaltio tosiasiassa kunnioittanut tietyssä konkreettisessa tapauksessa unionin takaamia perusoikeuksia. ( 62 )

157.

Tämä olettama siitä, että muut jäsenvaltiot kunnioittavat perusoikeuksia, ei ole kumoamaton. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, ei nimittäin voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että turvapaikkajärjestelmällä on käytännössä suuria toimintavaikeuksia jossakin jäsenvaltiossa siten, että on olemassa vaara siitä, että hakijaa kohdellaan tähän jäsenvaltioon siirrettäessä perusoikeuksien vastaisesti. ( 63 ) Tämän vuoksi Dublin III ‑asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa, jossa kodifioidaan tämä oikeuskäytäntö, säädetään, että hakijaa ei saa siirtää jäsenvaltioon, jos on perusteltua syytä uskoa, että turvapaikkamenettelyssä ja hakijoiden vastaanotto-olosuhteissa on kyseisessä jäsenvaltiossa systeemisiä puutteita, jotka saattavat johtaa perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitettuun epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun. ( 64 )

158.

Unionin tuomioistuin on myöhemmin täydentänyt tätä säännöstä: Kun tuomioistuimella, jossa on haettu muutosta siirtopäätökseen, on käytettävissään seikkoja, jotka asianomainen henkilö on esittänyt osoittaakseen perusoikeuskirjan 4 artiklan rikkomisen riskin, tuomioistuimen on tutkittava, onko asianomainen henkilö itse siirron ajankohtana, turvapaikkamenettelyn kuluessa tai sen päätyttyä vakavassa vaarassa joutua epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi vastuussa olevassa jäsenvaltiossa systeemisten tai yleisten puutteiden tai tiettyjä henkilöryhmiä koskevien puutteiden vuoksi. ( 65 )

159.

Perusoikeuskirjan 4 artiklassa ilmaistun kiellon mukaisesti jäsenvaltioiden on Dublin-järjestelmässä pidättäydyttävä siirroista jäsenvaltioon, kun ne eivät voi olla tietämättömiä siellä vallitsevista tällaisista puutteista. Turvapaikanhakijan siirto Dublin III ‑järjestelmässä voidaan toteuttaa vain olosuhteissa, joissa ei ole todellista riskiä siitä, että asianomainen altistuu perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitetulle epäinhimilliselle tai halventavalle kohtelulle. ( 66 )

160.

Koska tällainen keskinäisen luottamuksen rikkominen on kuitenkin poikkeuksellista, se on perusteltua vain tapauksissa, joissa on näyttöä siitä, että puutteet pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa ovat asteeltaan erittäin vakavia. ( 67 ) Ennen kaikkea näiden puutteiden on oltava luonteeltaan yleisiä ja systeemisiä. Niiden ei pidä koskea yksittäisten tapausten käsittelyä hallinnossa vaan yleisiä, systeemisiä puutteita. Turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion mikä tahansa perusoikeuden loukkaus ei kuitenkaan voi vaikuttaa muiden jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa Dublin III ‑asetuksen säännöksiä. ( 68 )

161.

Ei olisi Dublin-järjestelmän tavoitteiden ja toiminnan mukaista, että vähäisinkin merkityksellisten sääntöjen – erityisesti määrittelydirektiivin – rikkominen riittäisi estämään turvapaikanhakijan siirtämisen vastuussa olevaan jäsenvaltioon. Tämä ei ainoastaan tekisi tyhjäksi niiden velvoitteiden sisältöä, joista Dublin III ‑asetuksessa säädetään vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi, ja halvaannuttaisi näin koko Dublin-järjestelmää. Unionin tuomioistuin on todennut lisäksi, että kyse on ”unionin tarkoituksesta sekä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisesta ja erityisemmin yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä, joka perustuu keskinäiseen luottamukseen ja olettamaan siitä, että muut jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta ja erityisesti perusoikeuksia”. ( 69 )

162.

Toiseksi ja mikä tärkeintä – jos pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa ei ole systeemisiä puutteita – ei myöskään ole välttämätöntä, että merkityksellisten turvapaikkasäännösten (väitetty) virheellinen soveltaminen johtaa hakijan pyynnön vastaanottavaan jäsenvaltioon siirtämisen keskeyttämiseen. Tämä johtuu siitä, että jos erityisesti tuomioistuinjärjestelmässä ei ole systeemisiä puutteita, on oletettava, että pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa voidaan kaikki kansainvälisen suojelun epäämistä koskevat päätökset saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi siten, että asianomaisen henkilön perusoikeuksia kunnioitetaan. Lisäksi Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisten päätösten, kuten nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, osalta tästä säädetään nimenomaisesti 18 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa.

163.

Lisäksi, kuten Ranska väittää, pyynnön esittäneen jäsenvaltion tuomioistuin ei voisi edes lopullisesti tutkia sitä riskiä, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio loukkaisi palauttamiskiellon periaatetta, pelkästään sen perusteella, että kyseinen jäsenvaltio on hylännyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Kielteisestä päätöksestä ei nimittäin välttämättä seuraa, että hakija lähetetään takaisin alkuperämaahansa. ( 70 ) Pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion on pikemminkin ensin tehtävä palauttamisdirektiivin 2008/115/EY ( 71 ) 6 artiklan mukainen palauttamispäätös. Sitä vastaan on puolestaan oltava olemassa tämän direktiivin 13 artiklan mukaiset tehokkaat oikeussuojakeinot. Oikeussuojakeinoilla on oltava lykkäävä vaikutus, jos on perusteltua syytä pelätä, että maastapoistamisen yhteydessä on olemassa todellinen vaara, että asianomaista henkilöä kohdellaan perusoikeuskirjan 4 artiklan vastaisesti. ( 72 ) Tuomioistuin, joka on pyytänyt ennakkoratkaisua asiassa C‑297/21, toteaa kuitenkin, että hakijasta on jo tehty lopullinen palauttamispäätös pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa.

164.

Aineellisen turvapaikkaoikeuden soveltamisen ja turvapaikkamenettelyn osalta Dublin-järjestelmä toimii, kuten jo selitettiin 87 kohdassa, sen perusteella, että asiaa koskevat säännöt on pitkälti yhdenmukaistettu unionin tasolla, erityisesti määrittely- ja menettelydirektiivillä. Lähtökohtaisesti on siis oletettava, että turvapaikanhakijan jättämä hakemus tutkitaan pitkälti samojen sääntöjen mukaisesti riippumatta siitä, mikä jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä. ( 73 ) Yksittäistapauksissa erimielisyydet ovat kuitenkin väistämättömiä, koska on normaalia, että lain soveltaminen yksittäistapauksiin ei aina johda selkeästi ja yksiselitteisesti samaan lopputulokseen.

165.

Turvapaikkasääntöjen yhdenmukaistaminen unionin oikeuden nojalla ei myöskään sulje pois jäsenvaltioiden harkintavaltaa. Kuten Ranska väittää, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiassa C‑254/21 mainitsemassa määrittelydirektiivin 8 artiklassa säädetään erityisesti, että jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, jos hänellä on mahdollisuus saada suojelua vainoa vastaan kotimaansa sellaisessa osassa, jonne hän voi päästä. Määrittelydirektiivin johdanto-osan 14 perustelukappaleen ja 3 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat toisaalta säätää tai pitää voimassa suotuisampia säännöksiä sen määrittämiseksi, kuka määritellään pakolaiseksi tai henkilöksi, jolle voidaan antaa toissijaista suojelua, sekä kansainvälisen suojelun sisällön määrittelemiseksi, kunhan nämä säännökset ovat yhteensopivat direktiivin kanssa.

166.

Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus – kun pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa ei ole systeemisiä puutteita –, pyynnön esittäneen jäsenvaltion ja pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten ja tuomioistuinten välisiä näkemyseroja kansainvälisen suojelun aineellisten edellytysten tulkinnasta ei pidetä systeemisinä puutteina. Ne eivät myöskään voi johtaa siihen, että vastuu hakemuksen sisällöllisestä tutkimisesta siirtyy pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle.

167.

Siltä osin kuin tällaiset erimielisyydet koskevat unionin oikeuden säännösten tulkintaa, Dublin III ‑asetuksen nojalla toimivaltaisen jäsenvaltion tuomioistuinten tehtävänä on saattaa asia Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 267 artiklan nojalla. Jos jäsenvaltio katsoo, että toinen jäsenvaltio soveltaa tätä asetusta virheellisesti eikä SEUT 267 artiklan 3 kohdan vastaisesti esitä kysymyksiä unionin tuomioistuimelle, se voi käynnistää SEUT 259 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn. Toisaalta sen jäsenvaltion tuomioistuinten, jolla ei ole toimivaltaa, tehtävänä ei ole itse asettua tähän asemaan ja tehdä (oletettavasti) tarvittavaa korjausta toimivaltaisen jäsenvaltion normin tulkintaan.

168.

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että jos erityisesti pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion tuomioistuinjärjestelmässä ei ole systeemisiä puutteita, pyynnön esittäneen jäsenvaltion tuomioistuimet eivät voi Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan mukaisen siirtopäätöksen uudelleen käsittelyn yhteydessä tutkia, onko vaarana, että kyseisessä jäsenvaltiossa loukataan palauttamiskiellon periaatetta. Tämä nimittäin merkitsisi kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen asiasisällön tutkimista, mistä nimenomaan ei ole säädetty Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan mukaisen siirtopäätöksen tuomioistuinvalvonnan yhteydessä.

169.

Asiassa C. K. ym. ( 74 ) annettu tuomio, josta tämän menettelyn osapuolet ovat keskustelleet, ei horjuta tätä toteamusta. Unionin tuomioistuin totesi tässä tuomiossa, että turvapaikanhakijan siirto voi olla kiellettyä myös silloin, kun pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa ei ole systeemisiä puutteita. Kyse oli kuitenkin tilanteesta, jossa asianomaisen henkilön terveydentilan vuoksi siirto pyynnön vastaanottaneeseen jäsenvaltioon sellaisenaan – ja näin ollen kyseisen jäsenvaltion olosuhteista riippumatta – voisi mahdollisesti olla perusoikeuskirjan 4 artiklan vastaista kohtelua. Unionin tuomioistuin on näin ollen tehnyt selväksi, että tällaisessa tapauksessa keskinäisen luottamuksen periaatetta noudatetaan täysin, vaikka siirrosta luovuttaisiinkin. Tämä siirtämättä jättäminen ei tässä tapauksessa vaikuta perusoikeuksien kunnioittamista kussakin jäsenvaltiossa koskevan olettaman olemassaoloon. ( 75 )

170.

Jollei ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten suorittamasta tarkastuksesta muuta johdu, nyt käsiteltävänä olevat tapaukset eivät kuitenkaan juuri vastaa tällaista tapausta. Näin ollen siirrosta pidättäytyminen tässä yhteydessä sellaisten siirtopäätösten laillisuutta koskevien epäilyjen perusteella, joita ei voida perustella pyynnön vastaanottaneiden jäsenvaltioiden systeemisillä puutteilla, heikentäisi keskinäisen luottamuksen periaatetta.

171.

Näin ollen tässä tapauksessa pyynnön esittäneiden jäsenvaltioiden tuomioistuimilla on edellä 156 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu unionin oikeuden mukainen velvollisuus olettaa, että pyynnön vastaanottaneet jäsenvaltiot kunnioittavat perusoikeuksia. Sen vuoksi ne eivät voi tarkistaa, ovatko nämä muut jäsenvaltiot todella noudattaneet unionin takaamia perusoikeuksia.

2. Dublin III ‑asetuksen 17 artiklan 1 kohdan harkintavaltalauseke

172.

Kuten edellä todettiin, Dublin III ‑asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelee yksi ainoa jäsenvaltio ja tämä jäsenvaltio on se, joka kyseisen asetuksen III luvussa määriteltyjen perusteiden mukaan on vastuussa hakemuksen käsittelystä. Tästä poiketen mainitun asetuksen 17 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kukin jäsenvaltio voi päättää käsitellä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön siellä jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen siinäkin tapauksessa, ettei se näiden perusteiden mukaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä.

173.

Dublin III ‑asetuksen 3 artiklan 2 kohtaa koskevien kysymystensä lisäksi ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet asioissa C‑254/21 ja C‑297/21 haluavat tietää, onko pyynnön esittänyt jäsenvaltio velvollinen soveltamaan 17 artiklan 1 kohdan harkintavaltaa koskevaa lauseketta, jos on olemassa vaara, että palauttamiskiellon periaatetta loukataan pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa. Lisäksi ne kysyvät, voivatko ne velvoittaa pyynnön esittäneen jäsenvaltion viranomaiset soveltamaan tätä lauseketta tässä tapauksessa.

174.

Kuten edellä on selitetty, jos pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa ei ole systeemisiä puutteita, pyynnön esittäneen jäsenvaltion viranomaiset tai tuomioistuimet eivät voi tutkia, onko olemassa vaara, että pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa loukataan palauttamiskiellon periaatetta. Näin ollen pyynnön esittäneen jäsenvaltion tuomioistuin ei voi tällaisessa tapauksessa velvoittaa kyseisen jäsenvaltion viranomaisia soveltamaan Dublin III ‑asetuksen 17 artiklan 1 kohdan harkintavaltalauseketta.

175.

Huomautan sen vuoksi vain täydentävästi, että unionin tuomioistuin on jo tehnyt selväksi, että kyseisen lausekkeen soveltaminen on jäsenvaltioille vapaaehtoista eikä siihen liity mitään erityisiä ehtoja. ( 76 ) Tämän mahdollisuuden tarkoituksena on pikemminkin säilyttää jäsenvaltioiden oikeudet kansainvälistä suojelua koskevan oikeuden käytössä. Sen tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus suostua harkitsemaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyä poliittisista, humanitaarisista tai käytännön syistä mutta samalla antaa niille laaja harkintavalta. ( 77 ) Jäsenvaltiot eivät näin ollen ole koskaan velvollisia unionin oikeuden nojalla soveltamaan tätä lauseketta, ei edes humanitaarisista syistä, kuten hakijan terveydentilaan tai lapsen etuun liittyvien seikkojen vuoksi. ( 78 )

176.

Tämä on perusteltua, koska kuten edellä on selitetty, Dublin-järjestelmä perustuu siihen, että kaikki jäsenvaltiot kunnioittavat perusoikeuksia. Näin ollen voidaan olettaa, että kaikki jäsenvaltiot ottavat humanitaariset syyt riittävästi huomioon. Kuten on selitetty, tätä luottamusta voi horjuttaa vain se, jos systeemiset puutteet antavat aihetta epäillä juuri tätä. Tässä tapauksessa pyynnön esittäneen jäsenvaltion vastuu perustuu kuitenkin Dublin III ‑asetuksen 3 artiklan 2 kohtaan, joten 17 artiklan 1 kohdan soveltaminen ei ole tarpeen.

177.

Unionin tuomioistuin on katsonut, että jäsenvaltion kieltäytyminen soveltamasta Dublin III ‑asetuksen 17 artiklan 1 kohtaa voidaan tarvittaessa riitauttaa siirtopäätöstä koskevan muutoksenhaun yhteydessä. ( 79 ) Koska jäsenvaltioille on kuitenkin annettu laaja harkintavalta tämän soveltamisen osalta, unionin oikeudessa edellytetään kuitenkin vain ilmeisiin arviointivirheisiin rajoittuvaa tuomioistuinvalvontaa. Tällaisia ilmeisiä arviointivirheitä voi kuitenkin esiintyä vain, jos pyynnön esittänyt jäsenvaltio ei ole ilmoittanut olevansa vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä, vaikka pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa on systeemisiä puutteita ja sen vuoksi tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan soveltamisen edellytykset täyttyvät.

178.

Tämä ei kuitenkaan rajoita kansallisten tuomioistuinten mahdollisuutta velvoittaa jäsenvaltiot myöntämään kansallista suojaa edullisempien kansallisen lainsäädännön säännösten perusteella edellyttäen, että kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään ja että se on yhteensopiva määrittelydirektiivin säännösten kanssa. ( 80 )

3. Välipäätelmä

179.

Edellä esitetyistä seikoista seuraa, että Dublin III ‑asetuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 17 artiklan 1 kohtaa ja 27 artiklaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 4, 19 ja 47 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että pyynnön esittäneen jäsenvaltion tuomioistuin, joka käsittelee siirtopäätöksestä nostettua kannetta, ei voi tutkia, onko pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio loukannut palauttamiskiellon periaatetta, jos kyseisessä jäsenvaltiossa ei esiinny sellaisia systeemisiä puutteita, joiden vuoksi on perusteltua epäillä niiden toimenpiteiden tuomioistuinvalvonnan tehokkuutta, jotka mahdollistavat kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden maastapoistamisen. Pyynnön esittäneen ja pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion viranomaisten ja tuomioistuinten väliset erimielisyydet kansainvälisen suojelun aineellisten edellytysten tulkinnasta eivät ole systeemisiä puutteita.

180.	Kun tämä päätelmä otetaan huomioon, ei ole tarpeen vastata 153 kohdassa mainittuun neljännen kysymyksen b kohtaan asiassa C‑254/21.

VI Ratkaisuehdotus

181.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Dublin III ‑asetuksen 4 artiklaa on tulkittava siten, että velvollisuus antaa siinä tarkoitetut tiedot on olemassa sekä 20 artiklan 1 kohdassa ja 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa että 20 artiklan 5 kohdassa ja 18 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa heti, kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty jäsenvaltiossa 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Dublin III ‑asetuksen 4 artiklan rikkomisiin voidaan vedota takaisinottomenettelyssä siirtopäätöstä koskevan kanteen yhteydessä. Ne saavat kuitenkin johtaa siirtopäätöksen kumoamiseen vain, jos tässä säännöksessä tarkoitettujen tietojen antamatta jättämisen vuoksi ei ole voitu esittää sellaista seikkaa, jonka perusteella siirto pyynnön vastaanottaneeseen jäsenvaltioon voitaisiin estää, ja jos tätä puutetta ei voida korjata päätöksen 27 artiklan mukaisessa uudelleen käsittelyssä tuomioistuimessa.

Eurodac-asetuksen 29 artiklaa, luettuna yhdessä sen 9 artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että siinä tarkoitettujen tietojen toimittamisvelvollisuutta sovelletaan sekä Dublin III ‑asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa ja 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa että 20 artiklan 5 kohdassa ja 18 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. Eurodac-asetuksen 29 artiklan rikkomisiin voidaan vedota Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan mukaisen siirtopäätöstä koskevan kanteen yhteydessä. Ne saavat kuitenkin johtaa siirtopäätöksen kumoamiseen vain, jos kyseisten tietojen antamatta jättämisen vuoksi ei ole voitu esittää sellaista seikkaa, joka voisi estää siirron pyynnön vastaanottaneeseen jäsenvaltioon, ja jos tätä virhettä ei voida korjata tuomioistuinmenettelyssä.

Dublin III ‑asetuksen 5 artiklaa yhdessä unionin oikeuden puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen kanssa on tulkittava siten, että siinä säädetty henkilökohtainen puhuttelu on suoritettava sekä tämän asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa ja 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa että 20 artiklan 5 kohdassa ja 18 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. Tätä sovelletaan riippumatta siitä, onko pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa jätetty kansainvälistä suojelua koskeva hakemus. Dublin III ‑asetuksen 5 artiklan rikkomisiin voidaan vedota 26 artiklan mukaista siirtopäätöstä koskevan kanteen yhteydessä. Tällaisten rikkomisten on johdettava siirtopäätöksen kumoamiseen, jos henkilökohtaista puhuttelua ei voida korvata tarvittavia menettelyllisiä takeita noudattaen tämän päätöksen 27 artiklan mukaisessa uudelleen käsittelyssä tuomioistuimessa ja jos käsittelyn aikana käy ilmi, että esitetyistä perusteluista huolimatta asiasisällön osalta ei voida tehdä muuta päätöstä. Jos siirtopäätökseen ei haeta muutosta, se voi sitä vastoin tulla lainvoimaiseksi, vaikka henkilökohtaista puhuttelua ei olisi pidetty, edellyttäen, että henkilölle oli ilmoitettu tehokkaasti käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista.

Dublin III ‑asetuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 17 artiklan 1 kohtaa ja 27 artiklaa, luettuina yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4, 19 ja 47 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että pyynnön esittäneen jäsenvaltion tuomioistuin, joka käsittelee siirtopäätöksestä nostettua kannetta, ei voi tutkia, onko pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio loukannut palauttamiskiellon periaatetta, jos kyseisessä jäsenvaltiossa ei esiinny sellaisia systeemisiä puutteita, joiden vuoksi on perusteltua epäillä niiden toimenpiteiden tuomioistuinvalvonnan tehokkuutta, jotka mahdollistavat kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden maastapoistamisen. Pyynnön esittäneen ja pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion viranomaisten ja tuomioistuinten väliset erimielisyydet kansainvälisen suojelun aineellisten edellytysten tulkinnasta eivät ole systeemisiä puutteita.

( 1 ) Alkuperäinen kieli: saksa.

( 2 ) 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2013, L 180, s. 31).

( 3 ) Ks. vastaavasti tuomio 7.6.2016, Ghezelbash (C‑63/15, EU:C:2016:409, 51 kohta).

( 4 ) Asiat C‑228/21, C‑315/21 ja C‑328/21. Samankaltaisia kysymyksiä nousee esiin myös parhaillaan vireillä olevissa asioissa C‑80/22 ja C‑217/22, jotka eivät ole tämän menettelyn kohteena.

( 5 ) Asiat C‑254/21, C‑297/21 ja C‑315/21.

( 6 ) Mainittu edellä, 1 kohta ja alaviite 2.

( 7 ) Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 604/2013 tehokkaaksi soveltamiseksi sekä jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja Europolin esittämistä, Eurodac-tietoihin lainvalvontatarkoituksessa tehtäviä vertailuja koskevista pyynnöistä sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1077/2011 muuttamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2013, L 180, s. 1).

( 8 ) EUVL 2011, L 337, s. 9.

( 9 ) EUVL 2013, L 180, s. 60.

( 10 ) Niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 soveltamista koskevista säännöistä 2.9.2003 annettu komission asetus (EUVL 2003, L 222, s. 3).

( 11 ) Asetuksen (EY) N:o 1560/2003 muuttamisesta 30.1.2014 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EUVL 2014, L 39, s. 1).

( 12 ) ”Tässä tarkoitetaan liitteessä X olevassa B osassa olevia tietoja.”

( 13 ) Katso kohdassa 70 ja 71 mainittujen tilanteiden erosta myös tuomio H. ja R., 46–52 kohta ja tuomio 12.1.2023, B. ja F. (Siirron määräaika – Useita hakemuksia) (C‑323/21–C‑325/21, EU:C:2023:4, 47–50 kohta).

( 14 ) Kursivointi tässä.

( 15 ) Tuomio 2.4.2019, H. ja R. (C‑582/17 ja C‑583/17, EU:C:2019:280).

( 16 ) Tuomio H. ja R., 51, 52, 65–67 ja 80 kohta.

( 17 ) Tuomio H. ja R., 61–63 ja 80 kohta.

( 18 ) Tuomio H. ja R., 54–80 kohta.

( 19 ) Tuomio 7.6.2016, Karim (C‑155/15, EU:C:2016:410, 27 kohta).

( 20 ) Ks. vastaavasti Dublin III ‑asetuksen 21 artiklan 1 kohta, tuomio 26.7.2017, Mengesteab (C‑670/16, EU:C:2017:587, 55 kohta).

( 21 ) Tuomio 25.10.2017, Shiri (C‑201/16, EU:C:2017:805, 46 kohta).

( 22 ) Tuomio 19.3.2019, Jawo (C‑163/17, EU:C:2019:218, 87–89 ja 98 kohta).

( 23 ) Tuomio 16.2.2017, C. K. ym. (C‑578/16 PPU, EU:C:2017:127, 65, 66, 73, 74 ja 96 kohta).

( 24 ) Tuomio H. ja R., 81–84 kohta.

( 25 ) Kursivointi vain tässä.

( 26 ) Idem.

( 27 ) Lihavointi alkuperäinen. Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 38 kohta.

( 28 ) Ks. vastaavasti Dublin III ‑asetuksen johdanto-osan neljäs ja viides perustelukappale, tuomio 16.2.2017, C. K. ym. (C‑578/16 PPU, EU:C:2017:127, 57 kohta) ja tuomio 19.3.2019, Jawo (C‑163/17, EU:C:2019:218, 58 kohta).

( 29 ) Ks. tuomio 25.10.2017, Shiri (C‑201/16, EU:C:2017:805, 31 kohta); tuomio 13.11.2018, X ja X (C‑47/17 ja C‑48/17, EU:C:2018:900, 69 ja 70 kohta) ja tuomio 12.1.2023, B. ja F. (Siirron määräaika – Useita hakemuksia) (C‑323/21–C‑325/21, EU:C:2023:4, 55 kohta).

( 30 ) Genevessä 28.7.1951 allekirjoitettu pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus, Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuskokoelma, nide 189, s. 150, nro 2545 (1954).

( 31 ) Ks. tuomio 21.12.2011, NS (C‑411/10 ja C‑493/10, EU:C:2011:865, 78–80 kohta) ja tuomio 19.3.2019, Jawo (C‑163/17, EU:C:2019:218, 82 kohta); ks. tästä myös tämän ratkaisuehdotuksen 155 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

( 32 ) Tuomio 10.12.2013, Abdullahi (C‑394/12, EU:C:2013:813, 54 ja 55 kohta).

( 33 ) Ks. ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu teksti), KOM/2008/0820 lopullinen, s. 8 ja 12: ”Mahdollisuus palauttaa hakija, joka täyttää jonkin perheen yhtenäisyyttä koskevista perusteista viimeisimmän turvapaikkahakemuksen tekohetkellä, suljetaan pois edellyttäen, että jäsenvaltio, jossa ensimmäinen hakemus tehtiin, ei ole vielä tehnyt päätöstä tapauksen pääasiaan liittyvästä asiasta. Tarkoituksena on erityisesti varmistaa, että jäsenvaltio, jonka alueella turvapaikanhakija on, voi ottaa tämän perhetilanteeseen mahdollisesti liittyvät uudet tekijät asianmukaisesti huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä Euroopan yleissopimuksessa vahvistettujen velvoitteiden mukaisesti. – – Oikeutta perheenyhdistämiseen lujitetaan huomattavasti etenkin laajentamalla asetuksen soveltamisalaa niin, että se kattaa myös toissijaista suojelua hakevat ja saavat henkilöt, tekemällä perheenyhdistäminen pakolliseksi silloin kun osapuolet ovat toisistaan riippuvaisia, ja kieltämällä tietyin edellytyksin sellaisen hakijan käännyttäminen, johon voidaan viimeksi tehdyn hakemuksen yhteydessä soveltaa jotakin perheenyhdistämistä koskevaa perustetta. Nämä takeet parantavat turvapaikanhakijoiden suojelun tasoa, minkä lisäksi ne vähentävät turvapaikanhakijoiden liikkumista jäsenvaltiosta toiseen, kun jokaisen hakijan henkilökohtainen tilanne otetaan huomioon hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisessä.” (Lihavointi alkuperäinen.)

( 34 ) Ks. vastaavasti tuomio 7.6.2016, Ghezelbash (C‑63/15, EU:C:2016:409, 47–51 kohta) ja tuomio 26.7.2017, Mengesteab (C‑670/16, EU:C:2017:587, 58 kohta).

( 35 ) Ks. Dublin III ‑asetusta koskevan komission ehdotuksen perustelut (tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 33), s. 7 ja 11: ”– – Kun kansainvälistä suojelua hakeville annetaan enemmän tietoa Dublin-asetuksen vaikutuksista, he oppivat samalla tuntemaan paremmin vastuun määrittämismenettelyn. Tämä puolestaan saattaa osaltaan vähentää hakijoiden liikkumista jäsenvaltiosta toiseen. – – Erityisesti on parannettava turvapaikanhakijoille annettavaa tietoa tämän asetuksen soveltamisesta sekä heidän siihen perustuvista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, sillä näin he voivat ensinnäkin paremmin puolustaa oikeuksiaan. Toisaalta näin voidaan myös vähentää turvapaikanhakijoiden liikkumista jäsenvaltiosta toiseen, kun he ovat halukkaampia noudattamaan järjestelmää.” (Lihavointi alkuperäinen.)

( 36 ) Lihavointi alkuperäinen. Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 38 kohta.

( 37 ) Ks. tuomio 26.7.2017, Mengesteab (C‑670/16, EU:C:2017:587, 76–103 kohta).

( 38 ) Tuomio 26.7.2017, Mengesteab (C‑670/16, EU:C:2017:587, 48 kohta); tuomio 2.4.2019, H. ja R. (C‑582/17 ja C‑583/17, EU:C:2019:280), 40 kohta) ja tuomio 12.1.2023, B. ja F. (Siirron määräaika – Useita hakemuksia) (C‑323/21–C‑325/21, EU:C:2023:4, 91 kohta); ks. erityisesti Dublin III ‑asetuksen 5 artikla, tuomio 7.6.2016, Ghezelbash (C‑63/15, EU:C:2016:409, 53 kohta).

( 39 ) Ks. tuomio 10.9.2013, G. ja R. (C‑383/13 PPU, EU:C:2013:533, 35 ja 36 kohta); tuomio 16.7.2020, Addis (C‑517/17, EU:C:2020:579, 57 kohta) ja tuomio 15.4.2021, Belgian valtio (Siirtopäätöksen tekemisen jälkeiset seikat) (C‑194/19, EU:C:2021:270, 42 kohta).

( 40 ) Ks. tuomio 10.9.2013, G. ja R. (C‑383/13 PPU, EU:C:2013:533, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 41 ) Ks. vastaavasti tuomio 10.9.2013, G. ja R. (C‑383/13 PPU, EU:C:2013:533, 40 kohta) ja toisessa yhteydessä tuomio 7.11.2013, Gemeinde Altrip ym. (C‑72/12, EU:C:2013:712, 52 ja 53 kohta); ks. myös tuomio 1.10.2009, Foshan Shunde Yongjian Housewares & Hardware v. neuvosto (C‑141/08 P, EU:C:2009:598, 94 kohta); tuomio 25.10.2011, Solvay v. komissio (C‑109/10 P, EU:C:2011:686, 57 kohta) ja tuomio 16.1.2019, komissio v. United Parcel Service (C‑265/17 P, EU:C:2019:23, 56 kohta).

( 42 ) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 39 kohta.

( 43 ) Sen sijaan toisessa vireillä olevassa asiassa C‑217/22 on kysymys siitä, mitä seurauksia pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion laiminlyönnillä suorittaa puhuttelu on siirtopäätökselle.

( 44 ) Ks. tuomio 22.11.2012, M. (C‑277/11, EU:C:2012:744, 81–87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio 10.9.2013, G. ja R. (C‑383/13 PPU, EU:C:2013:533, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 5.11.2014, Mukarubega (C‑166/13, EU:C:2014:2336, 42–50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 45 ) Tuomio 16.7.2020 (C‑517/17, EU:C:2020:579, 70 ja 71 kohta).

( 46 ) Tuomio 16.7.2020, Addis (C‑517/17, EU:C:2020:579, 74 kohta).

( 47 ) Tuomio 16.7.2020, Addis (C‑517/17, EU:C:2020:579, 49–54 kohta).

( 48 ) Tuomio 16.7.2020 (C‑517/17, EU:C:2020:579, 70 kohta).

( 49 ) Tuomio 16.7.2020, Addis (C‑517/17, EU:C:2020:579, 56–74 kohta).

( 50 ) Ks. tuomio 26.7.2017, A. S. (C‑490/16, EU:C:2017:585, 33 kohta).

( 51 ) Ks. tuomio 7.6.2016, Ghezelbash (C‑63/15, EU:C:2016:409, 61 kohta) ja tuomio 26.7.2017, A. S. (C‑490/16, EU:C:2017:585, 27–35 kohta).

( 52 ) Ks. tuomio 15.4.2021, Belgian valtio (Siirtopäätöksen tekemisen jälkeiset seikat) (C‑194/19, EU:C:2021:270, 36 kohta ja 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 12.1.2023, B. ja F. (Siirron määräaika – Useita hakemuksia) (C‑323/21–C‑325/21, EU:C:2023:4, 92–95 kohta).

( 53 ) Ks. tuomio 25.10.2017, Shiri (C‑201/16, EU:C:2017:805, 31 kohta); tuomio 13.11.2018, X ja X (C‑47/17 ja C‑48/17, EU:C:2018:900, 69 ja 70 kohta) ja tuomio 12.1.2023, B. ja F. (Siirron määräaika – Useita hakemuksia) (C‑323/21–C‑325/21, EU:C:2023:4, 55 kohta).

( 54 ) Ks. Dublin III ‑asetuksen 23 artikla, tuomio 5.7.2018, X (C‑213/17, EU:C:2018:538, 34 ja 35 kohta); 24 artikla, tuomio 25.1.2018, Hasan (C‑360/16, EU:C:2018:35, 77 kohta; tilanteesta, jossa toisessa jäsenvaltiossa ei tehdä uutta hakemusta, ks. 86 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 55 ) Ks. tilanteesta, jossa takaisinottopyynnön esittämiselle alkaa kulua uusi määräaika sen vuoksi, että toimivalta on tällä välin siirretty kolmanteen jäsenvaltioon tämän johtumatta pyynnön esittäneestä jäsenvaltiosta, tuomio 12.1.2023, B. ja F. (Siirron määräaika – Useita hakemuksia) (C‑323/21–C‑325/21, EU:C:2023:4, 85 kohta).

( 56 ) Kysymykset 1 ja 3 asiassa C‑254/21 ja kysymykset 1 ja 2 asiassa C‑297/21.

( 57 ) Neljännen kysymyksen a kohta asiassa C‑254/21 ja kysymykset 1 ja 2 asiassa C‑297/21.

( 58 ) Kysymys 2 asiassa C‑254/21.

( 59 ) Kysymys 3 asiassa C‑315/21.

( 60 ) Neljännen kysymyksen b kohta asiassa C‑254/21.

( 61 ) Tuomio 21.12.2011, NS (C‑411/10 ja C‑493/10, EU:C:2011:865, 78–80 kohta) ja tuomio 19.3.2019, Jawo (C‑163/17, EU:C:2019:218, 82 kohta).

( 62 ) Ks. vastaavasti lausunto 2/13 (Unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014 (EU:C:2014:2454, 192 kohta); tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa) (C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 41 kohta).

( 63 ) Tuomio 21.12.2011, NS (C‑411/10 ja C‑493/10, EU:C:2011:865, 81 kohta) ja tuomio 19.3.2019, Jawo (C‑163/17, EU:C:2019:218, 83 kohta).

( 64 ) Ks. vastaavasti tuomio 19.3.2019, Jawo (C‑163/17, EU:C:2019:218, 86 kohta).

( 65 ) Tuomio 19.3.2019, Jawo (C‑163/17, EU:C:2019:218, 87–90 kohta).

( 66 ) Tuomio 16.2.2017, C. K. ym. (C‑578/16 PPU, EU:C:2017:127, 60 ja 65 kohta).

( 67 ) Tuomio 19.3.2019, Jawo (C‑163/17, EU:C:2019:218, 91 kohta).

( 68 ) Tuomio 21.12.2011, NS (C‑411/10 ja C‑493/10, EU:C:2011:865, 82 kohta).

( 69 ) Ks. tuomio 21.12.2011, NS (C‑411/10 ja C‑493/10, EU:C:2011:865, 83–85 kohta).

( 70 ) Ks. tuomio 17.12.2015, Tall (C‑239/14, EU:C:2015:824, 56 kohta) ja tuomio 19.6.2018, Gnandi (C‑181/16, EU:C:2018:465, 55 kohta).

( 71 ) Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY (EUVL 2008, L 348, s. 98).

( 72 ) Tuomio 18.12.2014, Centre public d’action sociale d’Ottignies-Louvain-La-Neuve (C‑562/13, EU:C:2014:2453, 52 ja 53 kohta); tuomio 17.12.2015, Tall (C‑239/14, EU:C:2015:824, 54, 57 ja 58 kohta); tuomio 19.6.2018, Gnandi (C‑181/16, EU:C:2018:465, 54 ja 56 kohta) ja tuomio 26.9.2018, Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie (Muutoksenhaun lykkäävä vaikutus) (C‑180/17, EU:C:2018:775, 28 ja 29 kohta).

( 73 ) Ks. tuomio 10.12.2013, Abdullahi (C‑394/12, EU:C:2013:813, 54 ja 55 kohta).

( 74 ) Tuomio 16.2.2017 (C‑578/16 PPU, EU:C:2017:127).

( 75 ) Tuomio 16.2.2017, C. K. ym. (C‑578/16 PPU, EU:C:2017:127, 65, 66, 73 ja 91–96 kohta); ks. vastaavasti mutatis mutandis tuomio 18.4.2023, Presidente del Consiglio dei Ministri ym. (Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen sairauden perusteella) (C‑699/21, EU:C:2023:295, 39 ja 42 kohta).

( 76 ) Ks. tuomio 30.5.2013, Halaf (C‑528/11, EU:C:2013:342, 36 kohta) ja tuomio 23.1.2019, M.A. ym. (C‑661/17, EU:C:2019:53, 58 kohta).

( 77 ) Ks. tuomio 30.5.2013, Halaf (C‑528/11, EU:C:2013:342, 37 kohta); tuomio 10.12.2013, Abdullahi (C‑394/12, EU:C:2013:813, 57 kohta); tuomio 4.10.2018, Fathi (C‑56/17, EU:C:2018:803, 53 kohta) ja tuomio 23.1.2019, M.A. ym. (C‑661/17, EU:C:2019:53, 58–60 kohta).

( 78 ) Ks. tuomio 16.2.2017, C. K. ym. (C‑578/16 PPU, EU:C:2017:127, 88 ja 97 kohta) ja tuomio 23.1.2019, M.A. ym. (C‑661/17, EU:C:2019:53, 71 kohta).

( 79 ) Tuomio 23.1.2019, M.A. ym. (C‑661/17, EU:C:2019:53, 78, 79 ja 86 kohta).

( 80 ) Ks. tuomio 9.11.2010, B (C‑57/09 ja C‑101/09, EU:C:2010:661, 113–121 kohta), tuomio 18.12.2014, M’Bodj (C‑542/13, EU:C:2014:2452, 42–46 kohta), tuomio 4.10.2018, Ahmedbekova (C‑652/16, EU:C:2018:801, 69–71 kohta) ja tuomio 9.11.2021, Saksan liittotasavalta (Perheen yhtenäisyyden säilyttäminen) (C‑91/20, EU:C:2021:898, 38–40 ja 46 kohta).

Top