1.

Danske Slagtermestre vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan 1.12.2020 annetun unionin yleisen tuomioistuimen määräyksen Danske Slagtermestre v. komissio (T-486/18, ei julkaistu, EU:T:2020:576; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta Danske Slagtermestren kanteen, jolla se vaati unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan valtiontuesta SA.37433 (2017/FC) – Tanska 19.4.2018 annetun Euroopan komission päätöksen C(2018) 2259 final (jäljempänä riidanalainen päätös), jossa todetaan alustavan tutkinnan vaiheen päätteeksi, että jäteveden käsittelijöille maksettavia maksuja koskevien sääntöjen (jätevesien poistosta perittävien maksujen rakenne, jossa sallitaan erityisten maksujen käyttöönottaminen erityisen saastuneiden jätevesien käsittelystä jne.) vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta 4.7.2013 annetulla lailla nro 902/2013 (lov nr. 902/2013 om ændring af lov om betalingsregler for spildevandsforsyningsselskaber m.v. (Betalingsstruktur for vandafledningsbidrag, bemyndigelse til opgørelse af særbidrag for behandling af særlig forurenet spildevand m.v.), jäljempänä riidanalainen toimenpide) käyttöön otettu maksu ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

2.

Unionin tuomioistuimella on tässä asiassa tilaisuus selventää sitä, millaisin edellytyksin tukitoimenpiteiden edunsaajien kilpailijoiden nostama kanne voidaan ottaa tutkittavaksi SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen tilanteen perusteella, ja erityisesti sitä, miten on tulkittava kantajaa suoraan koskevan toimen ja täytäntöönpanotoimenpiteiden käsitteitä, joita unionin tuomioistuin on tulkinnut 6.11.2018 antamassaan tuomiossa Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v Ferracci. ( 2 )

3.

Danske Slagtermestre on pieniä lihakauppoja, teurastamoja, lihan tukkukauppiaita ja lihanjalostusyrityksiä Tanskassa edustava toimialajärjestö. Danske Slagtermestre teki 26.9.2013 komissiolle kantelun, jossa se väitti, että kun Tanskan kuningaskunta toteutti riidanalaisen toimenpiteen, se myönsi valtiontukea suurille teurastamoille jäteveden keräämisestä perittävän maksun alennuksen muodossa.

4.

Kyseisellä toimenpiteellä muutettiin jätevesihuollon maksujärjestelmää ( 3 ) ottamalla käyttöön porrastettu degressiivinen malli, jossa kultakin kuutiometriltä jätevettä suoritettavan maksun suuruus määräytyy kerätyn jäteveden määrän mukaan kolmessa hintaluokassa (jäljempänä porrastettu malli), joista ensimmäistä sovelletaan jätevedenkulutukseen, jonka määrä on enintään 500 kuutiometriä vuodessa per kiinteistö, toista sovelletaan siihen osaan jätevedenkulutuksesta, joka on 500–20 000 kuutiometriä vuodessa per kiinteistö, ja sen mukainen kuutiometrihinta on 20 prosenttia alempi kuin ensimmäisen hintaluokan mukainen kuutiometrihinta, ja kolmatta sovelletaan siihen osaan jätevedenkulutuksesta, joka ylittää 20000 kuutiometriä vuodessa per kiinteistö, ja sen mukainen kuutiometrihinta on 60 prosenttia alempi kuin ensimmäisen hintaluokan mukainen kuutiometrihinta. ( 4 )

5.

Menettelyn alustavan tutkinnan vaiheen päätteeksi komissio teki riidanalaisen päätöksen, jossa se totesi, että riidanalaisella toimenpiteellä käyttöön otettua uutta hinnoittelumallia ei ole pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

6.

Valittaja nosti 15.8.2018 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimitetulla kanteella SEUT 263 artiklaan perustuvan kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen kumoamista.

7.

Valituksenalaisella määräyksellään unionin yleinen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta sillä perusteella, että valittajalla ei ollut asiavaltuutta omissa nimissään tai jäsentensä intressien edustajana. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi erityisesti, että valittajalla ei ollut asiavaltuutta asianosaisena (koska valittaja ei ollut kanteessaan vedonnut menettelyllisten oikeuksiensa loukkaamiseen) tai sillä perusteella, että riidanalainen päätös koskisi sen jäseniä suoraan ja erikseen.

8.

Erityisesti kyseisen kanteen tutkittavaksi ottamisesta SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen tilanteen perusteella unionin yleinen tuomioistuin tosin totesi, ( 5 ) että riidanalaista päätöstä oli pidettävä kyseisessä määräyksessä tarkoitettuna sääntelytoimena (valituksenalaisen määräyksen 94–96 kohta), mutta se katsoi, että kyseinen päätös ei koskenut valittajaa suoraan (valituksenalaisen määräyksen 97–104 kohta), joten valittajan nostama kanne oli jätettävä tutkimatta eikä asiassa ollut tarpeen ratkaista, edellyttikö kyseinen päätös täytäntöönpanotoimenpiteitä (valituksenalaisen määräyksen 105 kohta).

9.

Danske Slagtermestre jätti 17.2.2021 valituksen valituksenalaisesta määräyksestä. Danske Slagtermestre vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan kyseisen määräyksen. ( 6 )

10.

Komissio, jota Tanskan kuningaskunta tukee, vaatii unionin tuomioistuinta hylkäämään valituksen ja velvoittamaan valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

11.

Asianosaiset ovat myös vastanneet kirjallisesti unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin. Unionin tuomioistuin päätti työjärjestyksensä 76 artiklan 2 kohdan mukaisesti ratkaista asian järjestämättä istuntoa asianosaisten kuulemiseksi.

12.

Valituksensa tueksi Danske Slagtermestre vetoaa viiteen valitusperusteeseen, joissa se väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen tilanteen mukaista edellytystä siitä, että toimen on koskettava kantajaa suoraan, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut kyseistä edellytystä tuomiossaan Montessori.

13.

Komissio kyseenalaistaa ensinnäkin sen, täyttääkö valitus tutkittavaksi ottamisen edellytykset, sillä perusteella, että valittaja on vaatinut ainoastaan valituksenalaisen määräyksen kumoamista, kun unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdan mukaan muutoksenhaussa voidaan vaatia valituksen hyväksymisen seuraukseksi ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen vaatimusten hyväksymistä kokonaan tai osittain. Toiseksi asiakysymyksen osalta komissio, jota Tanskan hallitus tukee tältä osin, vaatii ensisijaisesti, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen, ja toissijaisesti – jos unionin tuomioistuin katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, ettei päätös koske valittajaa suoraan –, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen sillä perusteella, että riidanalainen päätös on SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa tilanteessa tarkoitettu täytäntöönpanotoimenpiteitä edellyttävä sääntelytoimi, ja korvaa valituksenalaisen määräyksen perustelut tällä tulkinnallaan.

14.

Totean aluksi siitä kysymyksestä, täyttääkö valitus tutkittavaksi ottamisen edellytykset työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdan osalta, että vaikka valittaja ei tosin nimenomaisesti vaadi ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vaatimuksen hyväksymistä tai siis riidanalaisen päätöksen kumoamista, ( 7 ) minusta sen vaatimuksia ei voida tulkita muuten kuin siten, että niillä vaaditaan sisällöllisesti tätä samaa lopputulosta, sillä muuten vaatimuksia tulkittaisiin kohtuuttoman muodollisesti. ( 8 ) Näin ollen katson, että valitus on tutkittava.

15.

Jäljempänä tarkastelen ensiksi valittajan viittä valitusperustetta, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa arviointia siitä, koskeeko riidanalainen päätös valittajaa suoraan (jakso A). Tämän jälkeen arvioin siltä varalta, että unionin tuomioistuin hyväksyy sille esittämäni perustelut ja kumoaa valituksenalaisen määräyksen, onko katsottava, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset (jakso B) yhtäältä siltä osin kuin on kyse siitä, koskeeko riidanalainen päätös valittajaa suoraan (jakso B.1), ja toisaalta siitä, edellyttikö riidanalainen päätös täytäntöönpanotoimenpiteitä, mitä kysymystä unionin yleinen tuomioistuin ei ole valituksenalaisessa määräyksessään arvioinut (jakso B.2).

16.

Asiassa esitetyt viisi valitusperustetta, joita on syytä käsitellä yhdessä, ovat seuraavat: ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti suoraan koskemisen edellytystä, toisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin sekoitti toisiinsa sen arvioinnin, koskeeko päätös kantajaa suoraan, ja sen arvioinnin, koskeeko päätös kantajaa erikseen, kolmannen valitusperusteen mukaan tuomiossa Montessori vahvistetut kriteerit sille, että päätös koskee kantajaa suoraan, täyttyvät nyt esillä olevassa asiassa, neljännen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että valittaja ei ollut osoittanut, että sen jäsenet kärsivät kilpailun vääristymisestä, ja viidennen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti kriteerejä, joita sovelletaan arvioitaessa sitä, koskeeko päätös kantajaa erikseen, sikäli kuin kyseisillä kriteereillä on merkitystä arvioitaessa kyseisen edellytyksen täyttymistä.

17.

Aluksi on muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä (ensimmäinen tilanne) tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen (toinen tilanne), ( 9 ) sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä (kolmas tilanne). ( 10 )

18.

Koska lisäksi samaa ilmaisua ”joka koskee häntä suoraan” käytetään sekä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisessa että kolmannessa tilanteessa, oikeuskäytännössä on jo katsottu, että suoraan koskemisen käsitettä ei voida tulkita suppeammin kolmannessa tilanteessa kuin toisessa tilanteessa. ( 11 )

19.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kahden kriteerin on täytyttävä kumulatiivisesti sen edellytyksen osalta, jonka mukaan kanteen kohteena olevan päätöksen on koskettava suoraan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, eli ensinnäkin, että riidanalaisella toimenpiteellä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan, ja toiseksi, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista. ( 12 )

20.

Valtiontukisääntöjen osalta on korostettava, että kyseisten sääntöjen tarkoituksena on kilpailun säilyttäminen. Näin ollen siitä, että kyseisellä alalla komission päätöksessä ei puututa kansallisten toimenpiteiden vaikutuksiin, jotka kantajan komissiolle tekemän kantelun mukaan eivät olleet kyseessä olevan tavoitteen mukaisia ja asettivat kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen, voidaan päätellä, että kyseisellä päätöksellä on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan ja erityisesti EUT-sopimuksen valtiontukia koskeviin määräyksiin perustuvaan oikeuteen olla kärsimättä vääristyneestä kilpailusta kansallisten toimenpiteiden vuoksi. ( 13 )

21.

Erityisesti ensimmäisen edellä tämän ratkaisuehdotuksen 19 kohdassa tarkoitetun kriteerin soveltamisesta unionin tuomioistuin on todennut, että vaikka unionin tuomioistuinten asiana ei ole kanteen tutkittavaksi ottamista koskevan arvioinnin yhteydessä lausua lopullisesti kilpailusuhteesta kantajan ja riidanalaisen päätöksen kaltaisessa valtiontukia koskevassa komission päätöksessä arvioitujen kansallisten toimenpiteiden edunsaajien välillä, sitä, koskeeko toimenpide tällaista kantajaa suoraan, ei voida päätellä yksinomaan mahdollisesta kilpailusuhteesta. ( 14 )

22.

Siltä osin kuin se, että toimen katsotaan koskevan yksityistä suoraan, edellyttää, että riidanalaisella toimella on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan, unionin tuomioistuinten on selvitettävä, onko kantaja ”esittänyt asianmukaisesti syitä sille, että komission päätös voi asettaa kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen ja näin ollen vaikuttaa tämän oikeusasemaan”. ( 15 )

23.

Tämän valituksen yhteydessä on arvioitava sitä, miten unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut juuri edellä mainittua kriteeriä, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja erityisesti Montessori-tuomiossa.

24.

Huomautan tältä osin, että Lissabonin sopimuksen voimaantuloa edeltäneessä oikeuskäytännössä EY 230 artiklan neljännen kohdan (nykyisin SEUT 263 artiklan neljäs kohta) toisessa tilanteessa tarkoitetun edellytyksen, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa suoraan, arvioinnissa – ja tämän edellytyksen täyttymistä arvioitiin usein hyvin vähän verrattuna edellytykseen siitä, että toimen on koskettava kantajaa erikseen ( 16 ) – keskityttiin erityisesti suoraan koskemista koskevan edellytyksen toiseen kriteeriin eli siihen, että täytäntöönpanoviranomaisilla ei ole harkintavaltaa ( 17 ), ja riidanalaisen toimenpiteen aineelliset vaikutukset, sikäli kuin niitä edes arvioitiin, otettiin huomioon lähinnä arvioitaessa sitä, koskiko toimi kantajaa erikseen. Sen jälkeen, kun perussopimukseen lisättiin SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmas tilanne Lissabonin sopimuksella, unionin tuomioistuimet, joiden on tullut arvioida edellytystä siitä, että toimen on koskettava kantajaa suoraan, riippumatta siitä, koskeeko toimi kantajaa erikseen, ovat tulkinneet tätä kriteeriä koko ajan vaativammin ( 18 ) ja ottaneet huomioon tosiseikkoja, jotka ovat aineellisesti hyvin lähellä niitä seikkoja, jotka tähän asti on otettu huomioon arvioitaessa sitä, koskeeko toimi kantajaa erikseen. ( 19 )

25.

Mielestäni tästä oikeuskäytännön kehityksestä huolimatta on kuitenkin kiistatonta, että sitä, koskeeko toimi kantajaa suoraan, arvioidaan ensisijaisesti oikeudellisten seikkojen perusteella, kuten ilmenee unionin tuomioistuimen vakiintuneesti käyttämän muotoilun sanamuodostakin eli edellytyksestä, jonka mukaan riidanalaisella toimella on oltava välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan, ( 20 ) kun taas arvioitaessa sitä, koskeeko toimi kantajaa erikseen, on konkreettisesti arvioitava kantajan tosiasiallista tilannetta ennen kaikkea taloudellisten indikaattoreiden perusteella. ( 21 )

26.

Ensiksi totean, että unionin yleinen tuomioistuin viittasi ensin tuomiossa Montessori esitettyihin lähtökohtiin ja muistutti, että kun arvioidaan sitä, onko riidanalaisella päätöksellä välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan, ”unionin tuomioistuinten on selvitettävä, onko kantaja esittänyt asianmukaisesti syitä sille, että komission päätös voi asettaa kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen ja näin ollen vaikuttaa tämän oikeusasemaan”, ( 22 ) ja tämän jälkeen se viittasi valituksenalaisen määräyksensä 71–77 kohtaan ja totesi, että ”tässä asiassa kantaja ei [ollut] osoittanut, että kyseinen toimenpide vaikuttaisi sen jäseniin konkreettisesti tai että mihin sen jäsenistä se vaikuttaisi niin, eikä varsinkaan, millaisia seurauksia kyseisellä toimenpiteellä olisi jäsenten kilpailuaseman kannalta”, mistä se päätteli, että ”kantaja ei siis [ollut] osoittanut merkityksellisellä tavalla, että riidanalainen päätös voi asettaa sen jäsenet epäedulliseen kilpailutilanteeseen ja että se näin ollen vaikuttaisi välittömästi niiden oikeusasemaan ja erityisesti niiden oikeuteen olla kärsimättä kyseisen toimenpiteen vuoksi vääristyneestä kilpailusta merkityksellisillä markkinoilla”. ( 23 )

27.

Kuten valittaja väittää, kun unionin yleinen tuomioistuin on käyttänyt verbiä ”osoittaa”, se näyttää asettaneen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulle edellytykselle siitä, että toimen on koskettava kantajaa suoraan, pidemmälle meneviä vaatimuksia kuin unionin tuomioistuin on tulkinnallaan vahvistanut kyseisen edellytyksen osalta tuomiossaan Montessori. Kyseisessä tuomiossaan unionin tuomioistuin nimittäin totesi, että vaikka sitä, koskeeko toimi kantajaa suoraan, ei voida päätellä yksinomaan mahdollisesta kilpailusuhteesta, ( 24 ) unionin tuomioistuinten on kuitenkin selvitettävä, onko kantaja ”esittänyt asianmukaisesti” syitä sille, että komission päätös ”voi asettaa kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen”. ( 25 ) Suhtaudun hyvin epäilevästi siihen, että tämän lähtökohdan soveltaminen tässä tapauksessa merkitsisi, että valittajan oli ”osoitettava”, että ”kyseinen toimenpide vaikuttaisi” sen tiettyihin jäseniin ”konkreettisesti” tai ”millaisia seurauksia kyseisellä toimenpiteellä olisi [eräiden valittajan jäsenten] kilpailuaseman kannalta”.

28.

Minusta näyttää siis siltä, että unionin yleinen tuomioistuin on arvioinnissaan tulkinnut oikeudellisesti virheellisesti unionin tuomioistuimen tuomiossaan Montessori esittämää tulkintaa.

29.

Toiseksi – ja joka tapauksessa, jotta arviointini ei jäisi kohtuuttoman muodolliseksi – on tutkittava, voidaanko unionin yleisen tuomioistuimen mainitsemista seikoista sovelletusta kriteeristä riippumatta kuitenkin päätellä, että valittaja ei ole ”esittänyt asianmukaisesti syitä sille, että komission päätös voi asettaa [sen] epäedulliseen kilpailutilanteeseen”.

30.

Kuten valittaja väittää, kun unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut, että tässä asiassa riidanalainen päätös ei koske valittajan jäseniä suoraan, se on tyytynyt vain viittaamaan valituksenalaisen määräyksensä 103 kohdassa määräyksen 71–77 kohtaan, joissa nimenomaisesti arvioidaan, koskeeko riidanalainen päätös valittajan jäseniä erikseen, eri kriteerien perusteella. ( 26 )

31.

Valituksenalaisen määräyksen näissä kohdissa käsitellään lähinnä sitä, onko ”osoitettu, että päätös heikentää huomattavasti kilpailijan markkina-asemaa”. Valittajan markkina-aseman huomattavaa heikentymistä koskeva kriteeri, jolla on merkitystä arvioitaessa sitä, koskeeko toimi kantajaa erikseen, on kiistatta erilainen mittapuu kuin kriteeri siitä, että toimi ”voi asettaa kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen”, mitä arvioidaan, kun ratkaistaan, koskeeko toimi kantajaa suoraan. Valituksenalaisen määräyksen 69 kohdassa mainitun unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että osoittaakseen, että toimi koskee sitä erikseen, yritys ei voi vedota pelkästään siihen, että se on edunsaajana olevan yrityksen kilpailija, vaan sen on lisäksi osoitettava olevansa sellaisessa tosiallisessa tilanteessa, jonka perusteella se voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu, ( 27 ) kun taas osoittaakseen, että toimi koskee sitä suoraan, on riittävää, että tällainen yritys esittää asianmukaisesti syitä sille, että komission päätös voi asettaa kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen ja näin ollen vaikuttaa tämän oikeusasemaan. ( 28 )

32.

Kuten komissio väittää, tässä asiassa ei tosin voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että seikoilla, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että riidanalainen päätös ei koske valittajan jäseniä erikseen – tai pikemminkin osalla näistä seikoista –, voi olla merkitystä myös sen toteamiseksi, että valittaja ei ollut ”esittänyt asianmukaisesti syitä sille, että komission päätös voi asettaa [sen] epäedulliseen kilpailutilanteeseen”. Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan ole esittänyt mitään selityksiä tältä osin.

33.

Lisäksi on mielestäni selvää, että seikoilla, joihin unionin yleinen tuomioistuin on viitannut valituksenalaisen määräyksensä 71–77 kohdassa, ei voida tukea unionin yleisen tuomioistuimen päätelmää, jonka mukaan riidanalainen päätös ei koske valittajan jäseniä suoraan. ( 29 )

34.

Aluksi totean nimittäin, että – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen määräyksensä 71, 72 ja 74 kohdassa – sitä, koskeeko toimi valittajaa suoraan, ei ole arvioitava valittajan jäsenten markkinaosuuksia, liikevaihtoa tai tuloja koskevien konkreettisten lukujen perusteella. Tämä arviointi ei myöskään edellytä, toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen määräyksensä 73 ja 75 kohdassa, että valittaja osoittaisi, miten jäteveden käsittelymaksut vaikuttavat hintoihin, joita valittajan jäsenet perivät asiakkailtaan tai joita ne tarjoavat tavarantoimittajilleen. ( 30 )

35.

Tämän jälkeen huomautan, että unionin yleinen tuomioistuin on edellyttänyt valituksenalaisen määräyksensä 76 kohdassa käytännössä, että valittaja olisi esittänyt analyysin, jossa se olisi vertaillut haittoja, joita toimenpiteestä aiheutui valittajan jäsenten kilpailukyvylle suhteessa tanskalaisiin suuryrityksiin, etuihin, joita aiheutui siitä, että Tanskaan sijoittautuneiden pienten ja keskisuurten yritysten kustannukset laskivat suhteessa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin kilpaileviin yrityksiin. Vaikka tällaisella analyysilla voisi olla merkitystä kilpailun vääristymisen, joka on yksi SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen käsitteen tunnusmerkeistä, toteamiseksi, sen esittäminen ei mielestäni vaikuta välttämättömältä, kun arvioidaan, koskeeko riidanalainen päätös valittajan jäseniä suoraan. ( 31 )

36.

Lopuksi totean, että on ilmeistä – kuten totesin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 31 kohdassa –, että valittajan jäsenten markkina-aseman huomattavaa heikentymistä koskeva kriteeri, johon valituksenalaisen määräyksen 77 ja 78 kohdassa on viitattu, viittaa kriteeriin, jota arvioidaan tyypillisesti, kun arvioidaan, koskeeko toimi kantajaa erikseen. ( 32 )

37.

Katson näin ollen, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen arvioidessaan sitä, koskiko toimi valittajaa suoraan, koska se perusteli sitä, että toimi ei koskenut valittajan jäseniä suoraan, lähinnä sillä, että toimi ei koskenut valittajan jäseniä erikseen.

38.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin hyväksyy ensimmäisen valitusperusteen ja näin ollen kumoaa valituksenalaisen määräyksen.

39.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan on niin, että jos unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuin päätöksen, se voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

40.

Vaikka unionin tuomioistuin ei voi menettelyn tässä vaiheessa ratkaista unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen asiakysymystä, sillä on kuitenkin käytettävissään tarvittavat seikat, jotta se voi lopullisesti ratkaista, voidaanko kyseinen riidanalaisesta päätöksestä nostettu kanne ottaa tutkittavaksi. Kysymystä siitä, onko valittajalla SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa tilanteessa tarkoitettu asiavaltuus, on nimittäin käsitelty kontradiktorisessa menettelyssä unionin yleisessä tuomioistuimessa, eikä sen tutkiminen edellytä täydentäviä prosessinjohtotoimia tai asian selvittämistoimia.

41.

Näin ollen on tutkittava aluksi, voidaanko ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne ottaa tutkittavaksi, ja tämän jälkeen – jos kanteen on katsottava täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset – se on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä voi ratkaista kanteen aineellisesti.

42.

Tässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta, koska se katsoi, että valittajalla ei ollut asiavaltuutta, ensinnäkin sillä perusteella, että toimi ei vaikuttanut valittajan omiin intresseihin yhdistyksenä, ja toiseksi sillä perusteella, että toimi ei koskenut valittajaa jäsentensä intressien puolustajana, kun arvioitiin valittajan jäsenten asiavaltuutta kaikkien SEUT 263 artiklan neljännen kohdan tilanteiden perusteella.

43.

Tarkastelen aluksi sitä, täyttääkö kanne tutkittavaksi ottamisen edellytykset, sen kysymyksen osalta, onko valittajalla asiavaltuus jäsentensä intressien puolustajana SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen tilanteen perusteella. Koska asiassa ei ole kyse siitä, onko riidanalaista päätöstä pidettävä ”sääntelytoimena”, mitä ei muutenkaan ole kiistetty, ( 33 ) keskityn analyysissani kysymykseen siitä, koskeeko riidanalainen päätös valittajaa suoraan (jakso B.1), ja siitä, edellyttääkö riidanalainen päätös täytäntöönpanotoimenpiteitä (jakso B.2).

44.

Muistutan aluksi, että jotta riidanalainen toimenpide koskisi yksityistä suoraan, edellytetään ensinnäkin, että riidanalaisella toimenpiteellä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan, ja toiseksi, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista. ( 34 )

45.

Koska tämän edellytyksen toisesta osasta ei tässä tapauksessa ole varsinaisesti kiistaa, ( 35 ) keskityn analyysissani kysymykseen siitä, onko riidanalaisella päätöksellä välittömiä vaikutuksia valittajan ja erityisesti sen jäsenten oikeusasemaan.

46.

Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 21 ja 22 kohdassa viitatun oikeuskäytännön mukaisesti asiassa on selvitettävä, onko valittaja ”esittänyt asianmukaisesti syitä sille, että [riidanalainen] päätös voi asettaa [valittajan jäsenet] epäedulliseen kilpailutilanteeseen ja näin ollen vaikuttaa tämän oikeusasemaan”.

47.

Unionin tuomioistuin totesi tuomionsa Montessori 50 kohdassa, että valittajat olivat täyttäneet nämä vaatimukset, koska ne olivat esittäneet väitteitä ”esittäen näyttöä ja ilman että komissio sitä tältä osin kiisti”. Kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa valittajat väittivät, että niiden toimitilat sijaitsivat samankaltaista toimintaa harjoittavien yhteisöjen välittömässä läheisyydessä ja ne toimivat näin ollen samoilla palvelumarkkinoilla ja maantieteellisillä markkinoilla ja että riidanalaiset toimenpiteet lähtökohtaisesti saattoivat koskea näitä yhteisöjä. Minusta näyttää siis siltä, että unionin tuomioistuin tyytyi lähinnä toteamaan, että valittajat olivat vedonneet kilpailusuhteeseen kyseisen toimenpiteen mahdollisten edunsaajien kanssa.

48.

Näitä samoja vaatimuksia, joita on arvioitava tapauskohtaisesti, on tulkittu enemmän tai vähemmän laajasti unionin yleisen tuomioistuimen myöhemmässä oikeuskäytännössä. ( 36 )

49.

Näiden vaatimusten arvioinnin kannalta merkityksellisistä seikoista valittaja esitti ensinnäkin, että se on pieniä lihakauppoja, teurastamoja, lihan tukkukauppiaita ja lihanjalostusyrityksiä Tanskassa edustava toimialajärjestö, toiseksi, että useampi sen jäsen harjoittaa toimintaa, jonka perusteella ne ovat kilpailusuhteessa samalla alalla Tanskan alueella toimivan suuryrityksen – Danish Crownin – kanssa, ja Danish Crownin markkinaosuudet ovat erittäin suuria, sillä sen osuus on 95 prosenttia sikojen ja 63 prosenttia hiehojen teurastusmarkkinoista, ja kolmanneksi, että koska Danish Crown tuottaa huomattavia määriä jätevettä, siltä peritään riidanalaisen toimenpiteen perusteella porrastetun mallin kolmannen hintaluokan mukainen maksu, ( 37 ) joten sillä on tällä perusteella oikeus pienempiin jäteveden käsittelymaksuihin kuin joita peritään valittajan jäseniltä, joilta peritään vain korkeampia, mallin ensimmäisen ja toisen hintaluokan mukaisia maksuja.

50.

On totta, että valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät perustelut ovat hyvin pintapuolisia eikä niissä myöskään tehdä selvää erottelua kanteen tutkittavaksi ottamisen eri edellytysten välillä. Jos kuitenkin pitäydytään edellä mainituissa väitteissä, joita komissio ja Tanskan kuningaskunta eivät ole pätevästi kiistäneet oikeudenkäynnin aikana, ei voida vakavissaan kiistää sitä, että valittaja on vedonnut merkityksellisiin seikkoihin, joiden perusteella on erittäin todennäköistä, että sen jäsenet (tai ainakin jotkin niistä) kilpailevat sellaisen samaa toimintaa Tanskan alueella harjoittavan yhtiön kanssa, joka voi valittajan väitteiden mukaan hyötyä riidanalaisista toimenpiteistä. ( 38 )

51.

Näin ollen – koska unionin tuomioistuinten asiana ei ole kanteen tutkittavaksi ottamista koskevan arvioinnin yhteydessä lausua lopullisesti kilpailusuhteesta kantajan ja riidanalaisen toimenpiteen edunsaajien välillä ( 39 ) – on mielestäni katsottava, että valittaja on ”esittänyt asianmukaisesti” syitä sille, että riidanalainen päätös, jolla ei puututa riidanalaisen toimenpiteen vaikutuksiin, voi asettaa valittajan jäsenet epäedulliseen kilpailutilanteeseen, ja että näin ollen kyseinen päätös vaikuttaa välittömästi valittajan jäsenten oikeusasemaan ja erityisesti niiden oikeuteen olla kärsimättä kyseisen toimenpiteen vuoksi vääristyneestä kilpailusta kyseisillä markkinoilla.

52.

Katson siis, että riidanalainen toimenpide koskee valittajaa suoraan SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa tilanteessa tarkoitetulla tavalla.

53.

Komission ja Tanskan hallituksen mukaan tässä tapauksessa on kyse päätöksestä, joka edellyttää SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä, joten mainitun määräyksen kolmannessa tilanteessa määrättyä ei voida soveltaa. Tarkemmin sanottuna ne väittävät, että riidanalaisella toimenpiteellä käyttöön otetun järjestelmän mukaan jätevedenpuhdistamojen ylläpitäjät vahvistavat vuosittain hinnat, joita sovelletaan porrastetun mallin kolmessa eri hintaluokassa, ja että toimivaltaiset kunnanvaltuustot hyväksyvät kyseiset hinnat. Tämän jälkeen jokainen Tanskassa toimiva jätevettä tuottava yritys saa verotuspäätöksen, joka koskee sen jäteveden käsittelymaksun maksamista. Näin ollen valittajan jäsenet voivat riitauttaa mainitun verotuspäätöksen kansallisessa tuomioistuimessa ja esittää, että kyseistä järjestelmää on pidettävä sääntöjenvastaisena valtiontukena yrityksille, jotka kuluttavat suuria määriä vettä.

54.

Aluksi huomautan, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa osassa tarkoitettua ilmaisua ”joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä” on tulkittava kyseisen määräyksen tarkoituksen valossa, jona on – kuten määräyksen syntyhistoriasta ilmenee – sen välttäminen, että yksityisen olisi rikottava lakia voidakseen saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kun sääntelytoimella on välittömiä vaikutuksia luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeusasemaan eikä täytäntöönpanotoimenpiteitä tarvita, kyseinen henkilö voisi jäädä ilman tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa, jos sillä ei olisi oikeussuojakeinoa unionin tuomioistuimissa edellä mainitun sääntelytoimen laillisuuden kyseenalaistamiseksi. Täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuessa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voisi näet – vaikka kyseessä oleva toimi koskee sitä suoraan – saattaa kyseisen toimen tuomioistuinvalvonnan piiriin vasta rikottuaan ensin mainitun toimen säännöksiä ja vetoamalla sitten niiden lainvastaisuuteen menettelyissä, jotka on pantu sitä vastaan vireille kansallisissa tuomioistuimissa. ( 40 )

55.

Sen sijaan silloin, kun sääntelytoimi edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskeva tuomioistuinvalvonta varmistetaan riippumatta siitä, ovatko mainitut toimenpiteet unionin vai jäsenvaltioiden toteuttamia. Luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät voi SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi riitauttaa unionin sääntelytoimea suoraan unionin tuomioistuimissa, suojellaan siltä, että niihin sovelletaan tällaista toimea, antamalla niille mahdollisuus riitauttaa tällaisen toimen edellyttämät täytäntöönpanotoimenpiteet. ( 41 )

56.

Unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, että kun arvioidaan sitä, edellyttääkö sääntelytoimi täytäntöönpanotoimenpiteitä, on kiinnitettävä huomiota sen henkilön asemaan, joka vetoaa kanneoikeuteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen osan perusteella. On siis merkityksetöntä, edellyttääkö kyseinen toimi täytäntöönpanotoimenpiteitä muihin yksityisiin nähden. Lisäksi tässä arvioinnissa on käytettävä perustana yksinomaan kanteen kohdetta. ( 42 )

57.

Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut, että vaikka tukiohjelman käyttöön ottamista koskevat kansalliset säännökset sekä toimet, joilla nämä säännökset pannaan täytäntöön, kuten verotuspäätös, ovat tukiohjelman edunsaajiin nähden täytäntöönpanotoimenpiteitä, joita edellytetään päätöksessä, jolla mainittu tukiohjelma todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi tai jolla sama tukiohjelma todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi sillä edellytyksellä, että kyseessä oleva jäsenvaltio noudattaa sitoumuksiaan, ( 43 ) kyseistä oikeuskäytäntöä ei voida kuitenkaan soveltaa kansallisen toimenpiteen, jonka ei ole katsottu olevan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, edunsaajien kilpailijoiden tilanteeseen, koska tällaisen kilpailijan tilanne eroaa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettujen tuensaajien tilanteesta siten, että tämä kilpailija ei täytä kyseessä olevan kansallisen toimenpiteen mukaisia ehtoja kyseisen tuen saamiselle. ( 44 )

58.

Tässä asiassa on yhtäältä niin, että riidanalaiseen päätökseen ei liity komission tai muiden unionin toimielinten toteuttamia täytäntöönpanotoimenpiteitä, ja toisaalta minusta vaikuttaa siltä, että valittajan jäseniin ei kohdistu mitään kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä.

59.

On totta, että tässä asiassa valittajan tilanne eroaa jossain määrin tuomiossa Montessori käsitellystä tilanteesta, koska riidanalaista järjestelmää sovelletaan myös valittajan jäseniin ja niille annetaan verotuspäätökset kuten väitetyn valtiontuen edunsaajallekin. Kyseisten jäsenten tilanne eroaa kuitenkin riidanalaisen toimenpiteen edunsaajien tilanteesta, koska kyseisillä jäsenillä ei ole oikeutta edullisempaan hintaan, josta säädetään kyseisessä toimenpiteessä kolmannen hintaluokan osalta ja jonka niiden väitteiden mukaan on katsottava olevan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

60.

Tässä tilanteessa olisi mielestäni keinotekoista odottaa, että kyseiset valittajan jäsenet pyytävät, että niihin sovellettaisiin kyseisen hintaluokan mukaista hintaa, tietoisina siitä, ettei niillä ole oikeutta kyseiseen hintaan, pelkästään, jotta ne voisivat riitauttaa kansallisessa tuomioistuimessa sen, että alemmasta hinnasta on kieltäydytty, jotta kyseinen tuomioistuin esittäisi unionin tuomioistuimelle riidanalaisen päätöksen pätevyyttä koskevan ennakkoratkaisukysymyksen. ( 45 )

61.

Näin ollen katson, että riidanalaista päätöstä on pidettävä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa tilanteessa tarkoitettuna sääntelytoimena, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä valittajan osalta.

62.

Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin katsoo, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

63.

Sen kysymyksen osalta, onko riidanalainen päätös lainvastainen, muistutan, että unionin yleinen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta arvioimatta päätöksen riitauttamiseksi esitettyjä aineellisia kanneperusteita. Kyseisten kanneperusteiden tutkiminen edellyttää sellaista tosiseikkojen arviointia, joka jää unionin tuomioistuimen toimivallan ulkopuolelle. ( 46 )

64.

Näin ollen katson, että asia ei ole ratkaisukelpoinen asiakysymyksen osalta ja että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti asia on palautettava unionin yleiselle tuomioistuimelle, jotta tämä lausuu siitä, onko kanne perusteltu.

65.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteltu ja unionin tuomioistuin ratkaisee itse riidan lopullisesti.

66.

Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

67.

Mainitun työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

68.

Nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että jos unionin tuomioistuin päättää palauttaa asian unionin yleiselle tuomioistuimelle, oikeudenkäyntikuluista ei ole tarpeen lausua. ( 47 )

69.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin