—

ottamaan lainvastaisuusväitteen tutkittavaksi ja toteamaan Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeiden (jäljempänä soveltamisohjeet) 33 artiklan 1 ja 2 kohdan lainvastaisiksi

—

näin ollen toteamaan, että pääsihteerin 21.9.2020 tekemä päätös on vailla oikeudellista perustaa ja kumoamaan sen

ensisijaisesti

—

toteamaan, että Marie-Christine Arnautu on esittänyt avustajansa työskentelystä näyttöä soveltamisohjeiden 33 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti

tämän seurauksena

—

kumoamaan Euroopan parlamentin pääsihteerin tekemän, 21.9.2020 päivätyn ja sähköisesti 23.10.2020 tiedoksi annetun päätöksen, joka tehtiin ”Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeista” Euroopan parlamentin puhemiehistön 19.5 ja 9.7.2008 tekemän päätöksen 2009/C 159/01, sellaisena kuin se on muutettuna, 68 artiklan nojalla, ja jossa todetaan, että kantajaa kohtaan on olemassa 87 203,46 euron suuruinen saatava parlamentin jäsenen avustajalle aiheettomasti suoritettujen määrien takia ja perustellaan saatavan takaisinperintä

—

kumoamaan 22.10.2020 päivätyn sellaisen veloitusilmoituksen nro 7000001577, jossa todetaan, että Marie-Christine Arnautua kohtaan on olemassa saatava, joka on laadittu avustajakulujen aiheettomien maksujen takaisinperinnästä parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeiden 68 artiklan perusteella tehdyn ja 21.9.2020 päivätyn pääsihteerin päätöksen jälkeen

—

velvoittamaan Euroopan parlamentin korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu lainvastaisuusväitteeseen, koska Euroopan parlamentin puhemiehistön 19.5 ja 9.7.2008 tekemällä päätöksellä antamien parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeiden 33 artiklalla loukataan oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita muun muassa sen vuoksi, että ne eivät ole selkeitä ja täsmällisiä. Kantaja väittää, että riidanalaisten sääntöjen täsmällisyyden puute johtaa siihen, että soveltamisohjeisiin sisältyvä oikeussääntö määritellään tuomioistuimissa. Jäsenen avustajan työskentelyä koskevan näytön yksityiskohdat esitettiin kuitenkin oikeuskäytännössä vasta marraskuussa 2017 tuomioissa Bilde ja Montel, koska vuonna 2005 annettu tuomio Gorostiaga koskee vain näyttöä maksun välittäjän maksamista palkoista. Riidanalaisissa säännöissä on ollut siten jo vuodesta 2008 lähtien epäselvyyksiä ja niihin on sisältynyt selkeyttä koskevia puutteita. Kantaja lisää, että oikeudellisen epävarmuuden vaarasta huolimatta Euroopan parlamentti ei antanut täsmällisiä ja selkeitä sääntöjä jäsenten avustajien valvontamenettelystä eikä vahvistanut muodollisesti parlamentin jäsenelle kuuluvaa velvollisuutta kerätä todistusainestoa ja säilyttää todisteita tai vahvistanut edes hyväksyttävien, yksilöitävien ja päivättyjen todisteiden järjestelmää.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen. Kantaja väittää, että pääsihteeri on jättänyt järjestämättä henkilökohtaista kuulemista soveltamisohjeiden 68 artiklan vastaisesti. Lisäksi kantaja katsoo, että pääsihteeri on näin toimiessaan evännyt perusoikeuden, eli suoran keskustelun sellaisen viranomaisen kanssa, joka aikoo tehdä päätöksen, ja näytöstä käytävän kontradiktorisen keskustelun.