—

kumoaa lopullisen tasoitustullin käyttöön ottamisesta Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa 28.11.2019 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU)

—

velvoittaa komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio on rikkonut muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (jäljempänä perusasetus) 8 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklan 2 kohtaa määrittäessään alihinnoittelua, koska se ei tutkinut kaikkea asian kannalta merkityksellistä näyttöä ja jätti vahvistamatta alihinnoittelun tuotteen osalta kokonaisuudessaan.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi myös perusasetuksen 8 artiklan 5 kohtaa, koska se perusti syy-yhteyttä koskevan analyysinsa virheelliseen alihinnoittelua koskevaan toteamukseen.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi perusasetuksen 3 artiklaa, kun se totesi yhtäältä, että Oil Palm Plantation Fundin (jäljempänä OPPF) suorittamia maksuja on pidettävä avustuksina eikä maksuina biodieselin ostoista, ja toisaalta, että komissio (i) nojautui ilmeisen virheelliseen vaihtoehtoiseen skenaarioon ja (ii) jätti toteamatta, että mahdollinen hyöty siirtyy biodieselin sekoittajille.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi perusasetuksen 7 artiklaa, kun se laski OPPF-järjestelyn mukaisen hyödyn määrän.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi perusasetuksen 8 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklan 8 kohtaa, kun se ei perustanut vahingon toteamista konkreettisiin todisteisiin ja kaikkien asian kannalta merkityksellisten tekijöiden tarkasteluun.

6)

Kuudennen kanneperusteen mukaan komissio loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se sisällytti tiettyjä alihinnoittelun analyysia koskevia seikkoja vain riidanalaiseen asetukseen, joten se riisti kantajalta mahdollisuuden esittää kommentteja tältä osin.