9

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

10

EUIPO ja väliintulija vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

11

Kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdan rikkomista siten, että tietyt todisteet esitettiin myöhässä valituslautakunnalle, toinen tämän asetuksen 7 artiklan 1 kohdan rikkomista siten, että aikaisemman mallin katsottiin virheellisesti tulleen julkiseksi, ja kolmas asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 6 artiklan kanssa, rikkomista siten, että kyseisten mallien on katsottu virheellisesti luovan asiantuntevalle käyttäjälle saman yleisvaikutelman ja on näin ollen katsottu virheellisesti, että riidanalaiselta mallilta puuttuu yksilöllinen luonne.

12

Kantaja väittää, että valituslautakunta rikkoi asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohtaa, kun se otti tutkittavaksi tietyt etikettirullaan R5015 liittyvät todisteet, jotka väliintulija esitti ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun se valitti mitättömyysosaston päätöksestä.

13

EUIPO ja väliintulija kiistävät tämän väitteen.

14

Asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdan mukaan EUIPO voi olla ottamatta huomioon tosiseikkoja, joihin osapuolet eivät ole vedonneet, tai todisteita, joita ei ole esitetty määräajassa.

15

Tämän säännöksen sanamuodosta seuraa, että pääsäännön mukaan – ja ellei ole toisin säädetty – asian osapuolet voivat esittää tosiseikkoja ja todisteita niiden määräaikojen päättymisen jälkeen, jotka niiden esittämiselle on asetettu asetuksen N:o 6/2002 säännösten nojalla, eikä EUIPO:ta ole millään tavoin kielletty ottamasta huomioon tosiseikkoja tai todisteita, joihin on vedottu tai jotka on esitetty tällä tavalla liian myöhään (tuomio 14.3.2018, Crocs v. EUIPO – Gifi Diffusion (Kengät), T-651/16, ei julkaistu, EU:T:2018:137, 31 kohta).

16

Kun asetuksen N:o 6/2009 63 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että EUIPO ”voi” tällaisessa tapauksessa päättää olla ottamatta huomioon myöhässä esitettyjä todisteita, siinä nimittäin annetaan EUIPO:lle laaja harkintavalta päättää, onko ne otettava huomioon vai ei, perustellen tältä osin päätöksensä (tuomio 14.3.2018, Kengät, T-651/16, ei julkaistu, EU:T:2018:137, 32 kohta).

17

Harkintavallasta, jota EUIPO käyttää arvioidessaan myöhässä esitettyjen todisteiden mahdollista huomioon ottamista, on lisäksi huomautettava, että EUIPO:n tekemä tällainen huomioon ottaminen, kun se ratkaisee asian mitättömyysmenettelyssä, on perusteltua erityisesti silloin, kun se katsoo, että yhtäältä myöhässä esitetyt todisteet ovat ensi arviolta mahdollisesti todella merkityksellisiä sen käsiteltävänä olevan mitättömyysvaatimuksen ratkaisun kannalta ja toisaalta menettelyvaihe, jossa tällainen myöhässä esittäminen tapahtuu, ja siihen liittyvät olosuhteet eivät ole esteenä niiden huomioon ottamiselle. Tällaiset seikat voivat olla perusteena erityisesti sille, että EUIPO ottaa huomioon todisteita, joita ei ole esitetty EUIPO:n asettamassa määräajassa mutta jotka on esitetty menettelyn myöhemmässä vaiheessa mainitussa määräajassa toimitettujen todisteiden täydennykseksi (tuomio 14.3.2018, Jalkineet, T-651/16, ei julkaistu, EU:T:2018:137, 34 kohta).

18

Käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ja erityisesti riidanalaisen päätöksen 14 kohdasta ilmenee, että väliintulija esitti ensimmäisen kerran valituslautakunnassa liitteet 32–34 osoittaakseen aikaisemman mallin julkiseksi tulemisen. Erityisesti on todettava, että liitteeseen 32 sisältyy A:n, joka on etikettien painamisen alalla toimivan yhtiön johtaja, 18.2.2019 antama valaehtoinen vakuutus, jossa todetaan, että kyseinen yhtiö on tuottanut väliintulijalle etikettirullia R5015 vuodesta 2003 lähtien, ja johon on liitetty laskuja ja mainittujen rullien kuvia. Liitteet 33 ja 34 sisältävät kaksi valaehtoista vakuutusta, joista ensimmäinen on päivätty 11.2.2019 ja peräisin B:ltä, joka on sellaisen yhtiön johtokunnan jäsen, joka tuotti väliintulijalle joustavia matriiseja (flexible dies) vuosina 1999–2003, ja joista toinen on päivätty 19.2.2019 ja peräisin väliintulijan koneinsinööri C:ltä ja joka sisältää muun muassa väliintulijan käyttämien etikettirullien 8853 kuvia ja jossa vahvistetaan A:n lausumat.

19

Valituslautakunta katsoi tarpeelliseksi ottaa huomioon väliintulijan sille esittämät lisätodisteet. Se katsoi, että ne olivat merkityksellisiä ja tukivat mitättömyysosastossa esitettyjä todisteita. Se korosti erityisesti, että liite 32 esitettiin mitättömyysvaatimuksen yhteydessä esitetyn liitteessä 8 olevan etiketin R5015 julkistamisen tueksi. Se totesi myös, että nämä todisteet oli annettu tiedoksi kantajalle, joka oli esittänyt niistä huomautuksia, ja ettei mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittämiselle ollut määräaikaa ja että todisteiden huomioon ottaminen voisi auttaa takaamaan sen, ettei rekisteröity yhteisömalli, jonka pätevyys voitaisiin myöhemmin menestyksekkäästi riitauttaa toisessa mitättömyysmenettelyssä, jää rekisteriin. Se lisäsi lopuksi, että nämä todisteet esitettiin sen mitättömyysosaston päätöksen riitauttamiseksi, jonka mukaan todisteet julkistamisesta olivat riittämättömiä. Se otti ne näin ollen tutkittavaksi.

20

On todettava, kuten kantaja itsekin myöntää, että väliintulija oli esittänyt mitättömyysosastossa mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksensa tueksi asiakirjoja ja erityisesti C:n valaehtoisen vakuutuksen. Mitättömyysosasto oli kuitenkin katsonut, etteivät esitetyt kuvaukset ja asiakirjat tukeneet C:n vakuutuksia. Mitättömyysosasto oli myös katsonut, että mitättömyysvaatimuksen yhteydessä esitetyt todisteet eivät riittäneet osoittamaan julkistamista, koska kyseisiä aikaisempia malleja ei ollut selvästi yksilöity ja koska julkistamista koskevia merkityksellisiä lähteitä ja päivämääriä ei ollut näytetty toteen. Se päätteli näin ollen, ettei aikaisemman mallin julkiseksi tulemista voitu osoittaa.

21

Näin ollen valituslautakunnassa esitetyt liitteet ja kuvaukset liittyvät niihin, jotka oli jo esitetty mitättömyysosastossa. Lisäksi nämä liitteet, jotka ovat myöhempiä kuin mitättömyysosaston päätös ja joita ei siis ole voitu esittää aikaisemmin, mahdollistivat erityisesti sen, että väliintulija on voinut vastata edellä 20 kohdassa mainittuihin mitättömyysosaston toteamuksiin. Lisäksi vaikka kantaja korostaa, että tietyt liitteissä 32 ja 34 esitetyt etikettirullien esitykset eroavat riidanalaisesta mallista, ne kuuluvat kuitenkin samaan etikettisarjaan kuin riidanalainen malli (eli R5012–R5020). Näin ollen nämä liitteet osoittautuivat asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiksi ja niillä voitiin pätevästi täydentää jo esitettyjä todisteita.

22

Nämä liitteet on lisäksi esitetty 25.2.2019 päivätyssä kirjelmässä, jossa esitetään valituksen perusteet. Valituslautakunta on siis voinut harjoittaa objektiivisesti ja perustellusti harkintavaltaansa mainittujen kuvausten huomioon ottamisessa (ks. vastaavasti tuomio 5.7.2017, Gamet v. EUIPO – Metal-Bud II Robert Gubała (Ovenkahva), T-306/16, ei julkaistu, EU:T:2017:466, 22 kohta).

23

Lopuksi kantaja väittää virheellisesti, että näiden liitteiden tutkittavaksi ottaminen on loukannut sen oikeutta tulla kuulluksi, koska se on voinut esittää niitä koskevat huomautuksensa valituslautakunnalle 2.5. ja 6.9.2019 päivätyissä kirjelmissään, kuten se itse myöntää.

24

Tästä seuraa, että kun valituslautakunta hyväksyi perustellusti sille esitettyjen täydentävien liitteiden huomioon ottamisen, se käytti asianmukaisesti sille asetuksen N:o 6/2002 63 artiklan 2 kohdassa annettua harkintavaltaa, ja ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

52

Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

53

Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että valituslautakunta teki arviointivirheen katsoessaan, että riidanalaiselta mallilta puuttuu yksilöllinen luonne asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 6 artiklan kanssa, vastaisesti erityisesti sillä perusteella, että kyseisten mallien väliset erot on jätetty virheellisesti huomiotta.

54

EUIPO ja väliintulija kiistävät tämän väitteen.

[– –]

63

Kuten valituslautakunta on todennut, käsiteltävänä olevassa asiassa asiantunteva käyttäjä – vaikka hän ei ole mallin luoja eikä tekninen asiantuntija – tuntee tulostusrullien eri mallit markkinoilla saatavilla olevan tuotevalikoiman ansiosta, on jossain määrin tietoinen näiden etikettirullien tavallisesti sisältämistä osista ja on kiinnostuksensa vuoksi suhteellisen tarkkaavainen niitä käyttäessään, mitä asianosaiset eivät ole kiistäneet.

67

Riidanalaisen mallin luoneen vapauden astetta pidettiin siis keskitasoisena, mitä asianosaiset eivät ole kiistäneet.

68

On huomattava, että mallilla on yksilöllinen luonne, kun asiantunteva käyttäjä saa siitä erilaisen yleisvaikutelman kuin aikaisemmista malleista tai hänelle ei synny ”déjà vu ‑vaikutelmaa”, jolloin hän ei ota huomioon eroja, jotka eivät ole riittäviä vaikuttamaan mainittuun yleisvaikutelmaan, vaikka ne eivät olekaan merkityksettömiä yksityiskohtia, vaan ottaa huomioon riittävät erot, jotka luovat erilaiset yleisvaikutelmat (ks. tuomio 16.2.2017, Antrax It v. EUIPO – Vasco Group (Lämpöpatterit), T-828/14 ja T-829/14, EU:T:2017:87, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69

Kyseisten mallien luomien yleisvaikutelmien vertailun on oltava synteettinen, eikä siinä voida rajoittua samankaltaisuuksien ja eroavuuksien analyyttiseen luettelemiseen. Tämän vertailun perusteeksi on otettava riidanalaisessa mallissa julkisiksi tulleet ominaispiirteet, ja sen on koskettava pelkästään suojattuja ominaispiirteitä ottamatta huomioon suojan ulkopuolelle jätettyjä – erityisesti teknisiä – ominaispiirteitä. Mainitun vertailun tulee kohdistua malleihin sellaisina kuin ne on rekisteröity, eikä mitättömyysvaatimuksen esittäjältä voida vaatia riidanalaisen mallin rekisteröintihakemukseen sisältyvään graafiseen esitykseen rinnastettavaa esitystä siitä mallista, johon vaatimuksessa vedotaan (ks. tuomio 13.6.2019, Ajoneuvoissa käytettävä ilmoituskotelo, T-74/18, EU:T:2019:417, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70

Kuten valituslautakunta on todennut, nyt käsiteltävässä asiassa kyseisten mallien ominaispiirteet ovat yhtenevät tukirullan, kellertävän nauhan, yksiväristen valkoisten suorakulmaisten etikettien ja etikettien välissä olevien soikeiden reikien osalta. Eroista on todettava, että ne rajoittuvat etiketin kokoon, joka on riidanalaisessa mallissa pidempi ja kapeampi kuin aikaisemmassa mallissa R5015, ja vastaava ero koskee rullan korkeutta ja mustilta näyttävien reikien määrää, sijaintia ja kokoa.

71

Vaikka valituslautakunta on todennut, ettei näitä eroja voida pitää merkityksettöminä, se on perustellusti katsonut, etteivät ne kuitenkaan riitä luomaan asiantuntevalle käyttäjälle erilaista yleisvaikutelmaa.

72

Perustelut, joihin kantaja vetoaa sen väitteensä tueksi, että asiantunteva käyttäjä ei saa riidanalaisesta mallista samaa yleisvaikutelmaa kuin aikaisemmasta mallista, eivät voi horjuttaa tätä päätelmää.

[– –]

79

Kolmanneksi kantaja väittää, että sana- ja kuvio-osat on virheellisesti jätetty huomiotta. Se mainitsee tältä osin erityisellä kirjasinlajilla kirjoitetut sanamerkit riidanalaisessa mallissa (dymo) ja aikaisemmassa mallissa R 5015 (avery) sekä sanaosan ”avery” vieressä olevan kolmionmuotoisen kuvio-osan ja väittää, että nämä osat ovat koristeellisia osatekijöitä.

80

On kuitenkin todettava, että kyseisissä malleissa esiintyvät sana- ja kuvio-osat ovat erottamiskykyisiä tavaramerkkejä tai merkkejä, jotka on kiinnitetty tuotteeseen sen alkuperän osoittamiseksi. Näillä osatekijöillä ei ole koristeellista tehtävää, eivätkä ne ole asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitettuja tuotteen ominaispiirteitä, jotka muodostavat sen ulkoasun. Näillä sana- ja kuvio-osilla ei siis ole merkitystä vertailtaessa yleisvaikutelmia riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen toteamiseksi.

81

Lisäksi ja joka tapauksessa on huomattava, että kyseisten mallien kokonaisvaikutelmien vertailun perusteeksi on otettava riidanalaisessa mallissa julkisiksi tulleet ominaispiirteet ja sen on koskettava pelkästään suojattuja ominaispiirteitä ottamatta huomioon suojan ulkopuolelle jätettyjä – erityisesti teknisiä – ominaispiirteitä (ks. tuomio 13.6.2019, Ajoneuvoissa käytettävä ilmoituskotelo, T-74/18, EU:T:2019:417, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82

Vaikka näitä sana- ja kuvio-osia voitaisiin siis pitää merkityksellisinä, asiantuntevalle käyttäjälle on selvää, että niitä käytetään osoittamaan tavaroiden alkuperää, joten hän ei katso niitä merkityksellisiksi yleisvaikutelmassa, eli nämä osat ovat käsiteltävässä asiassa riittämättömiä muuttamaan riidanalaisen mallin yleisvaikutelmaa.

[– –]

99

Edellä esitetyn perusteella valituslautakunta ei tehnyt arviointivirhettä, kun se katsoi, että asiantunteva käyttäjä saa kyseisistä malleista saman yleisvaikutelman ja päätteli näin ollen, että riidanalaiselta mallilta puuttuu asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, luettuna yhdessä tämän asetuksen 6 artiklan kanssa, tarkoitettu yksilöllinen luonne, kun otetaan huomioon aikaisempi malli.

100

Näin ollen kantajan kolmas kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on hylättävä ilman, että olisi tarpeen lausua kantajan toisen vaatimuksen, jossa vaaditaan, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää riidanalaisen mallin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen, tutkittavaksi ottamisesta, koska siinä oletetaan, että kumoamiskanne hyväksytään ja se esitetään näin ollen vain, jos kanteen ensimmäinen vaatimus hyväksytään (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2019, Aytekin v. EUIPO – Dienne Salotti (Dienne), T-107/18, ei julkaistu, EU:T:2019:114, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

[– –]

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: