1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14.6.1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (EYVL 2000, L 239, s. 19), joka allekirjoitettiin Schengenissä 19.6.1990 ja joka tuli voimaan 26.3.1995 (jäljempänä Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus), 54 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty rikosprosessissa, jossa vastaajina ovat GR, HS ja IT sekä Inter Consulting d.o.o. (selvitystilassa), joita syytetään siitä, että ne ovat toteuttaneet tai yllyttäneet tai auttaneet toteuttamaan Kroatiassa tekoja, jotka luokitellaan luottamusaseman väärinkäytöksi liiketoiminnassa.

3

Kroatian tasavallan liittymisehdoista sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen mukautuksista tehdyn asiakirjan (EUVL 2012, L 112, s. 21; jäljempänä liittymisasiakirja) 4 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Liitteessä II luetellut, osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä tehdyssä sekä [EU]-sopimukseen ja [EUT]-sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa – – tarkoitetut Schengenin säännöstön määräykset ja Schengenin säännöstöön perustuvat tai muutoin siihen liittyvät säädökset sekä muut ennen liittymispäivää hyväksytyt tällaiset säädökset ovat Kroatiaa sitovia, ja niitä sovelletaan Kroatiassa liittymispäivästä alkaen.”

4

Liittymisasiakirjan liitteen II otsikko on ”Luettelo osaksi Euroopan unionia sisällytetyn Schengenin säännöstön määräyksistä ja Schengenin säännöstöön perustuvista tai siihen muuten liittyvistä säädöksistä, jotka ovat Kroatian tasavaltaa sitovia ja joita on siellä sovellettava liittymisestä alkaen (luettelo, jota tarkoitetaan liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa)”. Tältä osin kyseisen liitteen 2 kohdassa tarkoitetaan ”[Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen] sekä siihen liittyvien päätösasiakirjan ja yhteisten julistusten – – määräy[ksiä] sellaisina kuin ne ovat muutettuina eräillä tämän liitteen 8 kohdassa luetelluilla säädöksillä:

– – 54–58 artikla – –”

5

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artikla sisältyy yleissopimuksen 3 lukuun, jonka otsikko on ”Ne bis in idem ‑periaatteen soveltamisesta”. Kyseisessä artiklassa määrätään seuraavaa:

”Henkilöä, jota koskevassa asiassa sopimuspuoli on antanut lainvoimaisen tuomion, ei voida syyttää samasta teosta toisen sopimuspuolen toimesta edellyttäen, että tämä henkilö on tuomion saatuaan suorittanut rangaistuksensa tai parhaillaan suorittaa sitä taikka että sitä ei voida tuomion antaneen sopimuspuolen lain mukaan enää suorittaa.”

6

Kroatian tasavallan perustuslain 31 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Ketään ei voida tuomita uudestaan eikä kehenkään voida kohdistaa rikosoikeudellista menettelyä teosta, jonka osalta hänet on jo vapautettu tai tuomittu tuomioistuimen lainmukaisesti antamalla lainvoimaisella ratkaisulla.”

7

Rikoslain (Kazneni zakon) 246 §:n 1 ja 2 momentissa, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä rikoslaki), säädetään, että luottamusaseman väärinkäyttö liiketoiminnassa on luonteeltaan taloudellinen rikos.

8

Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana GR oli Skiper Hoteli d.o.o:n ja Interco Umag d.o.o., Umagin (jäljempänä Interco), josta sittemmin tuli Inter Consulting, hallituksen jäsen. Hän oli myös osakkaana Rezidencia Skiper d.o.o:ssa ja omisti Alterius d.o.o:n yhtiöosuuksia. HS puolestaan oli Intercon hallituksen puheenjohtaja ja omisti myös yhtiöosuuksia Alteriuksessa, kun taas IT teki kiinteän omaisuuden arvon määrityksiä.

9

Pulan (Kroatia) maakunnallinen syyttäjä (Županijsko državno odvjetništvo u Puli, jäljempänä Pulan syyttäjä) esitti 28.9.2015 syytekirjelmän GR:ää, HS:ää, IT:tä ja Intercoa vastaan. Mainitussa kirjelmässä se syytti yhtäältä GR:ää ja Intercoa rikoslain, sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasian tosiseikkoihin, 246 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta luottamusaseman väärinkäytöstä liiketoiminnassa ja toisaalta HS:ää mainitun rikoksen tekemiseen yllyttämisestä ja IT:tä siinä auttamisesta.

10

Mainitusta syytekirjelmästä, sellaisena kuin se on toistettu ennakkoratkaisupyynnössä, ilmenee, että joulukuun 2004 ja kesäkuun 2006 välisenä aikana GR ja HS ovat työskennelleet sen eteen, että Interco ostaa kiinteää omaisuutta, joka sijaitsee useilla vierekkäisillä tonteilla Savudrijan kunnassa (Kroatia), ja tälle paikalle Skiper Hoteli suunnitteli toteuttavansa turistien majoitukseen tähtäävän kiinteistöhankkeen. Tämän jälkeen samat henkilöt ovat toimineet niin, että Skiper Hoteli ostaa kyseisen kiinteän omaisuuden selvästi markkinahintaa korkeampaan hintaan siten, että Interco saa lainvastaista etua Skiper Hotelin kustannuksella.

11

Samassa syytekirjelmässä ilmoitetaan lisäksi, että marraskuun 2004 ja marraskuun 2005 välisenä aikana GR ja HS ovat toimineet myös siinä tarkoituksessa, että GR ja muut yhtiöt, joita GR edustaa, myyvät Skiper Hotelille niiden todellista arvoa huomattavasti korkeampaan hintaan GR:n ja kyseisten muiden yhtiöiden Alteriuksesta omistamat yhtiöosuudet; Alteriuksen alkuperäinen apportti muodostui kiinteästä omaisuudesta, joka sijaitsi Savudrijan kunnan alueella sijaitsevilla vierekkäisillä tonteilla. Tätä tarkoitusta varten GR ja HS ovat teettäneet Rezidencjia Skiperin välityksellä ja IT:n avulla arvion, jossa yliarvostettiin kyseisen kiinteän omaisuuden arvo.

12

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen Županijski sud u Pulin rikosjaosto vahvisti Pulan syyttäjän syytekirjelmän 5.5.2016 antamallaan ratkaisulla.

13

Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa pidetyssä alustavassa istunnossa GR ja HS vaativat rikosoikeudenkäynnin lykkäämistä sillä perusteella, että ne bis in idem ‑periaate oli esteenä syytteille, jotka heihin oli kohdistettu mainitussa tuomioistuimessa. Tältä osin he tuovat esiin, että he olivat jo olleet rikosoikeudellisen menettelyn kohteena samoista teoista Itävallassa ja että kyseinen rikosprosessi oli päättynyt lainvoimaiseen tuomioon.

14

Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoittaa, että Itävallan rikosviranomaiset olivat todella nostaneet syytteet kahta Hypo Alpe Adria Bank International AG:n (jäljempänä Hypo Alpe Adria Bank), joka on Itävallassa sijaitseva pankkilaitos, johtokunnan entistä jäsentä vastaan sekä GR:ää ja HS:ää vastaan kyseisten kahden entisen jäsenen rikoskumppaneina. Klagenfurtin (Itävalta) syyttäjän (Staatsanwaltschaft Klagenfurt) laatiman syytekirjelmän, joka saatettiin Landesgericht Klagenfurtin (Klagenfurtin alueellinen tuomioistuin, Itävalta) käsiteltäväksi 9.1.2015, mukaan mainittuja entisiä johtokunnan jäseniä syytettiin rikoslaissa (Strafgesetzbuch) tarkoitetusta luottamusaseman väärinkäytöstä sen vuoksi, että he olivat hyväksyneet syyskuun 2002 ja heinäkuun 2005 välisenä aikana yhteismäärältään vähintään 105 miljoonan euron luottojen myöntämisen Rezidencia Skiperille ja Skiper Hotelille noudattamatta vaatimuksia, jotka koskivat asianmukaista omien varojen apporttia ja varojen käytön valvontaa, ja ottamatta huomioon yhtäältä sitä, että sellaiset asiakirjat puuttuivat, jotka koskivat hankkeiden konkretisointia ja oikeuttivat mainittujen luottojen myöntämisen, ja toisaalta sitä, että maksun vakuudeksi asetetut välineet ja kyseisten yhtiöiden takaisinmaksukyky olivat riittämättömiä. Lisäksi GR:ää ja HS:ää syytettiin siitä, että hakiessaan riidanalaisten luottojen myöntämistä he olivat yllyttäneet samoja entisiä jäseniä tekemään rikoksen, jota syyte koskee, tai myötävaikuttaneet siihen.

15

HS:n pyynnöstä Klagenfurtin syyttäjä on lisäksi vahvistanut 16.7.2015 päivätyllä kirjeellä, joka on osoitettu HS:n asianajajille, että siltä osin kuin oli kyse GR:ää ja HS:ää vastaan nostetuista syytteistä, hänen laatimansa syytekirjelmä kattoi myös kiinteän omaisuuden myynnin Skiper Hotelille Alteriuksen välityksellä liian korkeaan hintaan ja epäilyttävän maksun hankkeen hallintokuluista.

16

Landesgericht Klagenfurtin 3.11.2016 antamalla tuomiolla kyseiset kaksi Hypo Alpe Adria Bankin johtokunnan entistä jäsentä katsottiin osittain syyllisiksi tekoihin, joista heitä syytettiin, ja tuomittiin siitä, että he olivat hyväksyneet yhden Skiper Hotelille myönnetyistä luotoista, jonka määrä oli yli 70 miljoonaa euroa. Sitä vastoin GR ja HS vapautettiin sen syytteen osalta, jonka mukaan he olisivat yllyttäneet tai myötävaikuttaneet niiden rikosten tekemiseen, joista Hypo Alpe Adria Bankin johtokunnan entisiä jäseniä syytettiin. Mainittu tuomio tuli lainvoimaiseksi sen jälkeen, kun siitä Oberster Gerichtshofiin (ylin tuomioistuin, Itävalta) tehty valitus hylättiin 4.3.2019.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoittaa lisäksi, että Pulan syyttäjä, jonka käsiteltävänä on myös muita rikosasioita, jotka liittyvät Hypo Alpe Adria Bankiin, on useita kertoja vuoden 2014 kuluessa pyytänyt Klagenfurtin syyttäjää tarkastamaan, hoitiko viimeksi mainittu Itävallassa Kroatiassa aloitettuun menettelyyn nähden rinnakkaista menettelyä. Klagenfurtin syyttäjän toimittamien tietojen, jotka olivat olennaisilta osin samat kuin tiedot, jotka on myöhemmin esitetty Klagenfurtin syyttäjän syytekirjelmän syytteessä, joka on mainittu tämän määräyksen 14 kohdassa, perusteella Pulan syyttäjä katsoi, että teot, jotka Klagenfurtin syyttäjä ja Landesgericht Klagenfurt oli tutkinut, eivät olleet oikeudellisesti merkityksellisiä luonnehdittaessa rikosta, joka oli pääasian rikosprosessin kohteena, niillä ei ollut yhteyttä sen 28.9.2015 päivätyssä syytekirjelmässä kuvattuihin tekoihin eikä niistä siis ollut katsottava jo annetun tuomiota.

18

Tässä asiayhteydessä Županijski sud u Puli päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Koskeeko ne bis in idem ‑periaatteen rikkominen ainoastaan Pulan syyttäjän 28.9.2015 päivätyn syytekirjelmän syytteessä olevaa teonkuvausta suhteessa Klagenfurtin syyttäjän 9.1.2015 päivätyn syytekirjelmän syytteessä ja Landesgericht Klagenfurtin 3.11.2016 antaman tuomion, joka on pysytetty Oberster Gerichtshofin 4.3.2019 antamalla tuomiolla, tuomiolauselmassa mainittuun teonkuvaukseen vai koskeeko mainittu rikkominen myös muuta toteamusta, joka koskee

19

Työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, unionin tuomioistuin voi julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää asian käsittelyä jatkamatta ratkaista sen perustellulla määräyksellä.

20

Tätä määräystä on sovellettava nyt käsiteltävässä asiassa.

21

Tätä varten on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C-558/18 ja C-563/18, EU:C:2020:234, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

SEUT 267 artiklassa vahvistetun unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten yhteistyön puitteissa yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset näin ollen koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on lähtökohtaisesti ratkaistava ne (tuomio 4.6.2020, Kancelaria Medius, C-495/19, EU:C:2020:431, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Tästä seuraa, että olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 4.6.2020, Kancelaria Medius, C-495/19, EU:C:2020:431, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Koska menettely unionin tuomioistuimessa perustuu ennakkoratkaisupyyntöön, on siis välttämätöntä, että kansallinen tuomioistuin selvittää tässä pyynnössä pääasian tosiseikat ja oikeudelliset seikat ja esittää edes vähäisen selostuksen niistä syistä, joiden perusteella se on valinnut ne unionin oikeuden säännökset, joiden tulkintaa se pyytää, ja toteaa näiden säännösten ja sen kansallisen lainsäädännön, jota sovelletaan sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa, välisen yhteyden (tuomio 4.6.2020, C. F. (Verotarkastus),C-430/19, EU:C:2020:429, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Nämä ennakkoratkaisupyynnön sisältöä koskevat kumulatiiviset vaatimukset mainitaan nimenomaisesti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa, josta ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen oletetaan olevan tietoinen ja jota sen on tunnollisesti noudatettava (tuomio 7.11.2019, UNESA ym., C-80/18–C‑83/18, EU:C:2019:934, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Nämä vaatimukset on toistettu muun muassa ennakkoratkaisupyyntöjen tekemistä koskevissa suosituksissa (EUVL 2019, C 380, s. 1), jotka Euroopan unionin tuomioistuin on laatinut kansallisille tuomioistuimille.

26

Lopuksi on muistutettava siitä, että ennakkoratkaisupyynnöissä annetut tiedot eivät ole tarpeen ainoastaan sen vuoksi, että unionin tuomioistuin voi niiden perusteella antaa hyödyllisiä vastauksia, vaan myös siksi, että jäsenvaltioiden hallituksilla ja muilla osapuolilla on niiden perusteella mahdollisuus esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti. Unionin tuomioistuimen on valvottava, että tämä mahdollisuus turvataan, kun otetaan huomioon se, että kyseisen artiklan mukaan ainoastaan ennakkoratkaisupyynnöt annetaan tiedoksi kyseisille osapuolille (ks. mm. tuomio 20.12.2017, Asociación Profesional Elite Taxi, C-434/15, EU:C:2017:981, 25 kohta ja määräys 15.5.2019, MC, C-827/18, ei julkaistu, EU:C:2019:416, 35 kohta).

27

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, ettei ennakkoratkaisupyyntö ilmiselvästi vastaa tämän määräyksen 24 ja 25 kohdassa mainittuja vaatimuksia.

28

Kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii nimittäin selvittämään lähinnä, onko Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa tulkittava niin, että sen määrittämiseksi, onko ne bis in idem ‑periaatetta loukattu sen vuoksi, että kahdessa jäsenvaltiossa aloitetuissa rikosprosesseissa kyseessä ovat samat teot, sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa rikosprosessi on vielä vireillä, on otettava huomioon toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten laatimassa syytekirjelmässä ja annetun lainvoimaisen tuomion tuomiolauselmassa mainittujen tekojen lisäksi myös teot, jotka on mainittu kyseisen tuomion perusteluissa, ja teot, joita tutkintamenettely on koskenut mutta joita ei ole toistettu syytekirjelmässä.

29

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on muistutettava siitä, että merkityksellinen arviointiperuste sen määrittämiseksi, sovelletaanko Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa, on se, ovatko tapahtuneet teot samat, ymmärrettynä siten, että tapahtuneiden tekojen, jotka ovat kummassakin kyseessä olevassa jäsenvaltiossa aloitettujen rikosprosessien taustalla, on muodostettava sellaisten tosiseikkojen kokonaisuus, jotka liittyvät erottamattomasti toisiinsa ajallisesti, alueellisesti ja sisällöltään (ks. vastaavasti mm. tuomio 18.7.2007, Kraaijenbrink, C-367/05, EU:C:2007:444, 26–28 kohta).

30

Jotta unionin tuomioistuin voi antaa hyödyllisen vastauksen esitettyyn kysymykseen, on tarpeen, että Kroatiassa ja Itävallassa aloitettujen rikosprosessien taustalla olevat tosiseikat sekä syyt, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin saattaisi päätyä katsomaan, että kyseiset seikat liittyvät erottamattomasti toisiinsa, on esitetty riittävällä selkeydellä ja tarkkuudella ennakkoratkaisupyynnössä, ja näin on sen estämättä, että kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, josta on muistutettu edellisessä kohdassa, ilmenee, ei ole unionin tuomioistuimen vaan yksinomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävä määrittää, ovatko tapahtuneet teot samat vai eivät.

31

Nyt käsiteltävässä asiassa kuitenkin yhtäältä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin jättää ilmoittamatta edes lyhyesti mutta tarkasti yhteyden, joka yhdistää kussakin rikosprosessissa tarkastellut teot, teot, jotka mainitaan Landesgericht Klagenfurtin 3.11.2016 antaman lainvoimaisen tuomion perusteluissa, teot, jotka Klagenfurtin syyttäjä on tutkinut mutta joita ei ole muodollisesti sisällytetty viimeksi mainitun laatimaan syytekirjelmään, ja syyt, joiden vuoksi Pulan syyttäjä on tutkinut rikoksia, jotka liittyvät rikoksiin, jotka olivat jo olleet rikosprosessin kohteena Itävallassa. Toisaalta mainittu tuomioistuin tyytyy vain toistamaan kyseisten kahden kansallisen syyttäjän laatimien syytekirjelmien sisällön sekä Landesgericht Klagenfurtin tuomion tuomiolauselman selittämättä tekoja siten, että niistä muodostuu looginen ja ymmärrettävä kokonaisuus. Tästä seuraa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole esittänyt riittävän selkeästi ja tarkasti niiden merkityksellisten tekojen tai tosiasioiden kokonaisuuttaa, joihin kysymys perustuu, eikä se ole siis täyttänyt työjärjestyksen 94 artiklan a alakohdassa olevaa vaatimusta.

32

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on lisäksi tyytynyt toistamaan tiivistetysti GR:n ja HS:n vaatimukset, jotka perustuivat ne bis in idem ‑periaatteen väitettyyn loukkaamiseen, selittämättä kyseisten henkilöiden esiin tuomien asiakirjojen suhteen sitä, miltä osin tapahtuneiden tekojen voitaisiin mahdollisesti katsoa olevan samoja, ja lisäksi selvittämättä esitetyn kysymyksen sisältöä sekä oikeudellisesti että suhteessa merkityksellisiin tosiseikkoihin sekä epäilyksiä, joita kansallisella tuomioistuimella oli ne bis in idem ‑periaatteen soveltamisessa suhteessa tekojen samuutta koskevaan arviointiperusteeseen ja tarvittaessa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön kyseisellä alalla, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole esittänyt riittävällä selkeydellä ja tarkkuudella syitä, jotka ovat saaneet sen esittämään tämän kysymyksen, eikä se näin ollen ole täyttänyt työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdassa olevaa vaatimusta.

33

Kun edellä esitetty otetaan huomioon, unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan nojalla on todettava, että käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.

34

Kun tämä on todettu, on muistutettava siitä, että ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on edelleen mahdollisuus esittää uusi ennakkoratkaisupyyntö, kun se kykenee esittämään unionin tuomioistuimelle kaikki ne seikat, joiden avulla unionin tuomioistuimella on mahdollisuus ratkaista esitetty kysymys (ks. vastaavasti määräys 23.5.2019, Trapeza Peiraios, C-105/19, ei julkaistu, EU:C:2019:452, 17 kohta ja tuomio 11.7.2019, Jadransko osiguranje, C-651/18, ei julkaistu, EU:C:2019:613, 31 kohta).

35

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on määrännyt seuraavaa:

Županijski sud u Pulin (Pulan maakunnallinen tuomioistuin, Kroatia) 17.2.2020 tekemällä päätöksellä esittämän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.