Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62020CN0498

    Asia C-498/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Midden-Nederland (Alankomaat) on esittänyt 29.9.2020 – ZK, JM:n seuraajana BMA Nederland BV:n konkurssipesän selvittäjä v. BMA Braunschweigische Maschinenbauanstalt AG; väliintulijana Stichting Belangbehartiging Crediteuren BMA Nederland

    EUVL C 443, 21.12.2020, p. 13–14 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    21.12.2020   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 443/13


    Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Midden-Nederland (Alankomaat) on esittänyt 29.9.2020 – ZK, JM:n seuraajana BMA Nederland BV:n konkurssipesän selvittäjä v. BMA Braunschweigische Maschinenbauanstalt AG; väliintulijana Stichting Belangbehartiging Crediteuren BMA Nederland

    (Asia C-498/20)

    (2020/C 443/14)

    Oikeudenkäyntikieli: hollanti

    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

    Rechtbank Midden-Nederland

    Pääasian asianosaiset

    Kantaja: ZK, JM:n seuraajana BMA Nederland BV:n konkurssipesän selvittäjä

    Vastaaja: BMA Braunschweigische Maschinenbauanstalt AG

    Väliintulija: Stichting Belangbehartiging Crediteuren BMA Nederland

    Ennakkoratkaisukysymykset

    1)

    a.

    Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (1) (uudelleenlaadittu) (jäljempänä Bryssel Ia -asetus) 7 artiklan 2 alakohtaan sisältyvää käsitettä ”paikkakunta, missä vahinko sattui” tulkittava siten, että ”paikka, jossa vahingon aiheuttanut kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma sattui”, (Handlungsort) on yhtiön sellainen toimipaikka, jossa yhtiön velkojilla ei ole mahdollisuutta saada saataviaan perityksi, jos tämä johtuu siitä, että kyseisen yhtiön emoyhtiön emoyhtiö on laiminlyönyt huolenpitovelvollisuutensa kyseisiä velkojia kohtaan?

    b.

    Onko Bryssel Ia -asetuksen 7 artiklan 2 alakohtaan sisältyvää käsitettä ”paikkakunta, missä vahinko sattui” tulkittava siten, että ”paikkakunta, jossa vahinko on ilmennyt” (Erfolgsort) on yhtiön sellainen toimipaikka, jossa yhtiön velkojilla ei ole mahdollisuutta saada saataviaan perityksi, jos tämä johtuu siitä, että kyseisen yhtiön emoyhtiön emoyhtiö on laiminlyönyt huolenpitovelvollisuutensa kyseisiä velkojia kohtaan?

    c.

    Edellyttääkö yhtiön sen toimipaikan tuomioistuimen toimivaltaisuus, jossa mahdollisuutta saatavien perimiseen ei ole, erityisiä olosuhteita, ja jos näin on, mitä nämä olosuhteet ovat?

    d.

    Onko Bryssel Ia -asetuksen 7 artiklan 2 alakohdan mukaisen toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämisen kannalta merkitystä sillä, että sen yhtiön alankomaalainen selvittäjä, jonka velkojien saatavat eivät ole perittävissä, on lakisääteisen pesänhoitotehtävänsä yhteydessä nostanut sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan kanteen kaikkien velkojien hyväksi (mutta ei niiden nimissä)? Tällainen kanne merkitsee sitä, että kunkin velkojan yksittäistä asemaa ei ole aihetta tutkia ja että kolmas taho, jota vastaan kanne on nostettu, ei voi esittää puolustuksekseen selvittäjää vastaan kaikkia väitteitä, joita se voisi mahdollisesti esittää tiettyjä yksittäisiä velkojia vastaan.

    e.

    Onko Bryssel Ia -asetuksen 7 artiklan 2 alakohdan mukaisen toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämisen kannalta merkitystä sillä, että osalla velkojista, joiden hyväksi selvittäjä nostaa kanteen, kotipaikka on Euroopan unionin alueen ulkopuolella?

    2)

    Onko ensimmäiseen kysymykseen vastattava toisin, jos kanteen on nostanut säätiö, jonka tarkoituksena on valvoa ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettujen vahinkoa kärsineiden velkojien yhteisiä etuja? Tällaisen ryhmäkanteen tapauksessa menettelyssä ei vahvisteta a) edellä tarkoitettujen velkojien kotipaikkoja, b) yksittäisten velkojien yhtiöltä olevien saatavien muodostumiseen liittyviä erityisiä olosuhteita eikä c) edellä tarkoitetun huolenpitovelvollisuuden olemassaoloa ja laiminlyöntiä yksittäisten velkojien osalta.

    3)

    Onko Bryssel Ia -asetuksen 8 artiklan 2 alakohtaa tulkittava siten, että jos tuomioistuin, jossa alkuperäinen kanne on vireillä, peruuttaa päätöksensä, jonka mukaan se on toimivaltainen käsittelemään kanteen, se jää automaattisesti vaille toimivaltaa myös väliintulijan esittämien vaatimusten osalta?

    4)

    a)

    Onko sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (2) (jäljempänä Rooma II -asetus) 4 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että paikka, ”jossa vahinko aiheutuu”, on sen yhtiön toimipaikka, jolta ei ole mahdollista saada korvausta vahingosta, joka yhtiön velkojille on edellä mainitun huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnin johdosta aiheutunut?

    b)

    Onko tätä paikkaa määritettäessä merkitystä sillä, että kanteen on nostanut selvittäjä suorittaessaan lakisääteistä pesänhoitotehtäväänsä ja toimiessaan kaikkien velkojien hyväksi (mutta ei niiden nimissä) niiden yhteisen edun valvojana?

    c)

    Onko tätä paikkaa määritettäessä merkitystä sillä, että osalla velkojista on kotipaikka Euroopan unionin alueen ulkopuolella?

    d)

    Onko se, että konkurssissa olevan alankomaalaisen yhtiön ja sen emoyhtiön emoyhtiön välillä oli rahoitussopimuksia, joissa oikeuspaikaksi määrättiin saksalaiset tuomioistuimet ja sovellettavaksi oikeudeksi Saksan oikeus, sellainen seikka, jonka johdosta BMA AG:n väitetyn vahingonkorvausvastuun perustava tapahtuma liittyy Rooma II -asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla selvästi läheisemmin johonkin muuhun maahan kuin Alankomaihin?


    (1)  EUVL 2012, L 351, s. 1.

    (2)  EUVL 2007, L 199, s. 40.


    Top