–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Vláčil ja L. Dvořáková,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Hermes ja M. Noll-Ehlers,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7; jäljempänä luontodirektiivi) 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat IE, joka on kiinteistökehittäjän työntekijä, ja Magistrat der Stadt Wien (Wienin kaupunginhallitus, Itävalta) ja jossa on kyseessä viimeksi mainitun tekemä hallinnollinen päätös, jolla IE:lle määrätään sakko ja siinä tapauksessa, että sakkoa ei makseta, vapausrangaistus muuntorangaistuksena siitä syystä, että hän on rakennushankkeen yhteydessä heikentänyt tai hävittänyt kyseisen direktiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa mainittujen suojeltujen eläinlajien luetteloon kuuluvan Cricetus cricetus (eurooppalainen hamsteri) ‑lajin levähdys- tai lisääntymispaikkoja. Tämä asia on jo johtanut ennakkoratkaisupyyntöön, jonka osalta unionin tuomioistuin on antanut ratkaisun 2.7.2020 annetussa tuomiossa Magistrat der Stadt Wien (Eurooppalainen hamsteri) (C‑477/19, EU:C:2020:517).

3

Luontodirektiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän direktiivin tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa [EUT-sopimusta] sovelletaan.

2.   Tämän direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan [Euroopan unionin] tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläin‑ ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen.

3.   Tämän direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.”

4

Kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä:

5

Mainitun direktiivin liitteessä IV olevaan a kohtaan sisältyvässä luettelossa ”[unionin] tärkeinä pitämistä eläinlajeista, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua” mainitaan muun muassa Cricetus cricetus (eurooppalainen hamsteri).

6

Luonnonsuojelusta 31.8.1998 annetulla Wienin osavaltion lailla (Wiener Naturschutzgesetz; LGBl. für Wien, 45/1998), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä WNSchG), saatetaan luontodirektiivi osaksi kansallista oikeutta Wienin osavaltion (Itävalta) osalta.

7

WNSchG:n 10 §:n 3 momentin 4 kohdassa toistetaan kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan sanamuoto. Siinä säädetään muun muassa, että on kiellettyä heikentää tai hävittää tiukasti suojeltujen eläinten lisääntymis- tai levähdyspaikkoja.

8

Seuraamukset WNSchG:n 10 §:n 3 momentin 4 kohdan rikkomisesta vahvistetaan kyseisen lain 49 §:n 1 momentin 5 kohdassa. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan henkilölle, joka WNSchG:n 10 §:n 3 momentin 4 kohdan vastaisesti heikentää tai hävittää tiukasti suojeltujen eläinten lisääntymis- tai levähdyspaikkoja, määrätään enintään 21000 euron suuruinen sakkorangaistus, tai jos sakkoa ei makseta, enintään neljän viikon pituinen vapausrangaistus muuntorangaistuksena, ja jos rikkominen toistuu, enintään 35000 euron suuruinen sakkorangaistus, tai jos sakkoa ei makseta, enintään kuuden viikon pituinen vapausrangaistus muuntorangaistuksena.

9

WNSchG:n 22 §:n 5 momentin mukaan toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan yksittäisiin puuttumisiin, jos suunniteltu toimenpide yksinään tai yhdessä muiden sellaisten toimenpiteiden kanssa, joille on pyydetty lupaa toimivaltaiselta viranomaiselta, ei merkittävästi vaaranna suojelun tavoitetta.

10

Wiener Naturverschutzverordnungin liitteessä Cricetus cricetus (eurooppalainen hamsteri) määritellään tiukasti suojelluksi eläinlajiksi.

11

Kiinteistökehittäjä, joka on IE:n työnantaja, toteutti rakennustöitä maa-alueella, jolla esiintyi eurooppalaista hamsteria. Maa-alueen omistaja, joka oli tietoinen tästä tilanteesta, ilmoitti asiasta kiinteistökehittäjälle, joka nimesi ennen töiden aloittamista ympäristöasiantuntijan. Tämä laati kartan eurooppalaisen hamsterin pesien suuaukoista ja määritteli tietyn alueen osalta, olivatko pesät asuttuja vai eivät.

12

Ennen rakennustöiden toteuttamista mainittu kiinteistökehittäjä poistatti kasvillisuuskerroksen, raivautti rakennuspaikan ja rakennutti työmaatien eurooppalaisen hamsterin pesien suuaukkojen välittömään läheisyyteen (jäljempänä vahinkoa aiheuttaneet toimenpiteet). Kasvillisuuskerroksen poistamisen tarkoituksena oli erityisesti saada eurooppalainen hamsteri, jota esiintyi maa-alueilla, joilla rakennustyöt oli tarkoitus toteuttaa, siirtymään sitä varten erityisesti suojelluille ja sille varatuille alueille. Toimivaltaiselta viranomaiselta ei kuitenkaan haettu etukäteen lupaa vahinkoa aiheuttaneille toimenpiteille, eikä tällaista lupaa näin ollen saatu ennen töiden aloittamista. Lisäksi ainakin kaksi pesien suuaukkoa hävitettiin.

13

Wienin kaupunginhallitus katsoi näin ollen, että IE oli mainitun kiinteistökehittäjän työntekijänä vastuussa eurooppalaisen hamsterin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämisestä tai hävittämisestä, ja määräsi hänelle WNSchG:n 10 §:n 3 momentin 4 kohdan nojalla sakon, joka voidaan, jos sakkoa ei makseta, muuntaa vapausrangaistukseksi.

14

IE riitautti kyseisen sakon Verwaltungsgericht Wienissä (Wienin hallintotuomioistuin, Itävalta) sillä perusteella, että yhtäältä eurooppalaisen hamsterin pesät eivät olleet viimeksi mainitun lajin käytössä vahinkoa aiheuttaneiden toimenpiteiden toteuttamishetkellä ja toisaalta nämä toimenpiteet eivät olleet johtaneet tämän eläinlajin lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentämiseen tai hävittämiseen.

15

Mainittu tuomioistuin esitti tässä yhteydessä ensimmäisellä 12.6.2019 päivätyllä ennakkoratkaisupyynnöllä unionin tuomioistuimelle joukon kysymyksiä, jotka koskivat luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan tulkintaa, saadakseen täsmennyksiä kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen käsitteiden ”levähdyspaikka”, ”lisääntymispaikka”, ”heikentäminen” ja ”hävittäminen” sisällön osalta. Unionin tuomioistuin vastasi 2.7.2020 antamallaan tuomiolla Magistrat der Stadt Wien (Eurooppalainen hamsteri) (C‑477/19, EU:C:2020:517) näistä kysymyksistä ensimmäiseen ja lausui, että mainittua säännöstä on tulkittava siten, että levähdyspaikkojen käsite kattaa myös levähdyspaikat, joita eurooppalainen hamsteri ei enää käytä, jos on riittävän todennäköistä, että kyseinen laji palaa näille levähdyspaikoille, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oli tarkistettava. Lisäksi unionin tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa, ettei muita kysymyksiä voinut ottaa tutkittaviksi, koska ennakkoratkaisupyynnössä oli puutteita asianomaisten tosiseikkojen ja kansallisen oikeuden säännösten määrittelyn osalta ja koska siinä ei selitetty täsmällisiä syitä sille, miksi pyydetty unionin oikeuden tulkitseminen oli tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voisi ratkaista pääasian.

16

Tässä yhteydessä Verwaltungsgericht Wien saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi uuden ennakkoratkaisupyynnön, jossa esitellään asiaa koskeva tosiseikasto yksityiskohtaisemmin ja jossa täsmennetään, että ”levähdyspaikan heikentäminen”, ”levähdyspaikan hävittäminen”, ”lisääntymispaikan heikentäminen” ja ”lisääntymispaikan hävittäminen” merkitsevät kansallisen lainsäädännön mukaan neljää erillistä rikkomusta, joista on määrättävä seuraamukset erikseen. Mainittu tuomioistuin pitää näin ollen pääasian ratkaisemisen kannalta tarpeellisena määrittää käsitteen ”lisääntymispaikka” alueellinen ja ajallinen ulottuvuus ja perusteet sille, miten erotetaan toisistaan lisääntymispaikan ja/tai levähdyspaikan ”heikentäminen” ja ”hävittäminen”.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee erityisesti, koskeeko luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarjottu suojelu yksinomaan eurooppalaisen hamsterin pesien tosiasialliseen elämiseen käytettyä osaa vai ulottuuko suoja myös pesien ympäristöön. Mainittu tuomioistuin toteaa myös, että kun otetaan huomioon yhtäältä IE:n nimeämän yksityisen asiantuntijan ja toisaalta Wienin kaupunginhallituksen asiantuntijoiden näkemyserot, on tarpeellista selvittää, onko ainoastaan ajanjakso, jona eurooppalainen hamsteri tosiasiallisesti käyttää pesää, ja ajanjakso, jona kyseisen eläinlajin jälkikasvu kehittyy, otettava huomioon luokiteltaessa tietty paikka ajallisesti lisääntymispaikaksi, vai onko huomioon otettava myös kyseisen lajin kantoaika ja mahdollinen jälkeläistenhoitoaika.

18

Verwaltungsgericht Wien on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu lisääntymispaikan käsite kattaa yksinomaan eurooppalaisen hamsterin pesät, vai ulottuuko se myös kyseisen suojellun eläinlajin pesien suuaukkojen ympäristöön.

20

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (tuomio 2.7.2020, Magistrat der Stadt Wien (Eurooppalainen hamsteri), C-477/19, EU:C:2020:517, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21

Ensiksi on todettava, että luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan sanamuodon mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet direktiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöön ottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kieltää lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.

22

Mainitun säännöksen sanamuodon perusteella ei kuitenkaan ole sellaisenaan mahdollista määrittää, ulottuuko suojelu, joka kyseisessä säännöksessä tarjotaan suojellun eläinlajin lisääntymispaikoille, myös kyseisten paikkojen ympäristöön.

23

Toiseksi luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan asiayhteydestä on todettava, että vaikka luontodirektiivi ei sisällä lisääntymispaikan käsitteen määritelmää, unionin tuomioistuin on korostanut, että mainitussa säännöksessä mainittu kielto ei koske suoraan eläinlajeja, vaan sillä pyritään suojelemaan niiden elinympäristön merkittäviä osia (tuomio 2.7.2020, Magistrat der Stadt Wien (Eurooppalainen hamsteri), C-477/19, EU:C:2020:517, 28 kohta).

24

Tästä seuraa, että luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarjotulla tiukalla suojelulla pyritään takaamaan se, että suojeltujen eläinlajien elinympäristön merkittäviä osia säilytetään siten, että lajit voivat hyötyä siellä muun muassa lisääntymisen kannalta olennaisista edellytyksistä (ks. analogisesti tuomio 2.7.2020, Magistrat der Stadt Wien (Eurooppalainen hamsteri), C-477/19, EU:C:2020:517, 29 kohta).

25

Luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa olevan lisääntymispaikan käsitteen tulkitseminen pääasian valittajan esittämällä tavalla, eli siten, että kyseinen käsite rajataan vain eurooppalaisen hamsterin pesiin, on omiaan sulkemaan kyseisen suojan ulkopuolelle alueita, jotka ovat tarpeellisia kyseisen suojellun eläinlajin pariutumisen ja jälkikasvun syntymisen kannalta ja jotka voivat sijaita kyseisten pesien ympäristössä. Tällaisella tulkinnalla ei voitaisi varmistaa, että mainitun eläinlajin elinympäristön merkittäviä osia säilytetään siten, että lajit voivat hyötyä siellä muun muassa lisääntymisen kannalta olennaisista edellytyksistä.

26

Euroopan komission luontodirektiivissä 92/43/ETY säädetystä yhteisön tärkeinä pitämien eläinlajien tiukasta suojelusta laatimassa toiminta-asiakirjassa (lopullinen versio, helmikuu 2007) täsmennetään tältä osin yhtäältä, että luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohta on ymmärrettävä siten, että sillä pyritään suojaamaan lisääntymispaikkojen ekologista toiminnallisuutta, ja toisaalta, että lisääntymispaikat voivat sisältää paikat, jotka ovat tarpeellisia soidinmenojen, pariutumisen, pesänrakennuksen tai munimis- tai synnytyspaikan valinnan tai munien hautomisen ja kuoriutumisen kannalta, sekä pesimis- tai synnytyspaikat silloin, kun niitä käyttää niistä riippuvainen jälkikasvu.

27

Luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan asiayhteydestä ilmenee näin ollen, että lisääntymispaikan käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia sellaisia alueita, jotka ovat tarpeellisia, jotta asianomainen eläinlaji voi lisääntyä menestyksekkäästi, mukaan lukien lisääntymispaikan ympäristö. Tätä tulkintaa vahvistavat myös kyseisen direktiivin tavoitteet.

28

Kolmanneksi on nimittäin palautettava mieleen, että – kuten unionin tuomioistuin on 2.7.2020 antamansa tuomion Magistrat der Stadt Wien (Eurooppalainen hamsteri) (C‑477/19, EU:C:2020:517) 18 kohdassa todennut – luontodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivin ”tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa jäsenvaltioiden alueella”. Tämän lisäksi mainitun direktiivin 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, että tämän direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan Euroopan unionin tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen ja otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.

29

Luontodirektiivillä pyritään lisäksi varmistamaan eläinlajien tiukka suojelu muun muassa kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetyillä kielloilla siten, että kyseisessä säännöksessä säädetyllä suojelujärjestelmällä on voitava tosiasiallisesti välttää se, että suojeltujen eläinlajien elinympäristölle aiheutuu haittaa (ks. vastaavasti tuomio 2.7.2020, Magistrat der Stadt Wien (Eurooppalainen hamsteri), C-477/19, EU:C:2020:517, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyllä suojellun eläinlajin lisääntymispaikkojen suojelulla on näin ollen voitava varmistaa, että lisääntymispaikoilla edistetään kyseisen eläinlajin suotuisan suojelun tason säilyttämistä tai sen ennalleen saattamista siten, että kyseisellä suojelulla varmistetaan niiden ekologisen toiminnallisuuden jatkuvuus.

31

Tämän tavoitteen kanssa yhteensopimattomana olisi pidettävä sitä, että suojellun eläinlajin lisääntymispaikkojen ympäristöltä evättäisiin suojelu, jos kyseinen lisääntymispaikkojen ympäristö voi osoittautua tarpeelliseksi, jotta asianomainen eläinlaji voi lisääntyä menestyksekkäästi.

32

Nyt käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että vahinkoa aiheuttaneita toimenpiteitä ovat olleet kasvillisuuskerroksen poistaminen eurooppalaisen hamsterin pesien suuaukkojen läheisyydestä, rakennuspaikan raivaaminen, työmaatien rakentaminen ja pysäköintialueen rakentaminen pesien suuaukkojen välittömään läheisyyteen.

33

Tässä tilanteessa on luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan asiayhteyden ja tavoitteiden mukaisesti katsottava, että kyseisessä säännöksessä edellytetyltä suojellun eläinlajin lisääntymispaikan suojelulta poistettaisiin tehokas vaikutus, jos ihmisen kyseisen paikan ympäristössä toteuttaman toiminnan tavoitteena tai tuloksena olisi se, ettei kyseinen eläinlaji enää käy asianomaisella lisääntymispaikalla, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

34

Kun edellä esitetyt näkökohdat otetaan huomioon, ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu lisääntymispaikan käsite kattaa myös lisääntymispaikkojen ympäristön, jos kyseinen lisääntymispaikkojen ympäristö osoittautuu tarpeelliseksi, jotta kyseisen direktiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa mainitut suojellut eläinlajit, kuten Cricetus cricetus (eurooppalainen hamsteri), voivat lisääntyä menestyksekkäästi.

35

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarjottu suojellun eläinlajin lisääntymispaikan suojelu on ajallisesti rajattu.

36

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta aineistosta ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee erityisesti, kattaako kyseinen suojelu yksinomaan sen ajan, jona eurooppalainen hamsteri tosiasiallisesti käyttää pesiä ja jona kyseisen suojellun eläinlajin jälkikasvu kehittyy, vai sovelletaanko kyseistä suojelua myös kyseisen eläinlajin kantoaikana ja mahdollisena jälkeläistenhoitoaikana.

37

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on todettava, että unionin tuomioistuin on 2.7.2020 annetussa tuomiossa Magistrat der Stadt Wien (Eurooppalainen hamsteri) (C‑477/19, EU:C:2020:517) täsmentänyt luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun levähdyspaikan käsitteen ulottuvuutta. Unionin tuomioistuin on tältä osin kyseisen säännöksen kirjaimellisen, systemaattisen ja teleologisen tulkinnan perusteella vahvistanut kyseisen käsitteen laajan ajallisen ulottuvuuden, joka merkitsee sitä, että asianomaisen eläinlajin levähdyspaikkojen suojelu kattaa myös levähdyspaikat, joita kyseinen eläinlaji ei enää käytä, jos on riittävän todennäköistä, että kyseinen laji palaa näille levähdyspaikoille.

38

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 24, 29 ja 30 kohdassa esitetyt näkökohdat, jotka koskevat luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarjottua tiukkaa suojelua, tällainen laaja tulkinta on vahvistettava myös siltä osin kuin on kyse kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen lisääntymispaikkojen suojelun ajallisesta ulottuvuudesta.

39

Tästä seuraa, että kyseisessä säännöksessä tarjotun tiukan suojelun varmistamiseksi suojellun eläinlajin lisääntymispaikkoja on suojeltava niin kauan kuin se on tarpeen, jotta kyseinen eläinlaji voi lisääntyä menestyksekkäästi, joten tämä suojelu ulottuu myös lisääntymispaikkoihin, joita kyseinen eläinlaji ei enää käytä, jos on riittävän todennäköistä, että mainittu eläinlaji palaa näille lisääntymispaikoille, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

40

Tätä päätelmää tukee myös tämän tuomion 26 kohdassa mainitttu toiminta-asiakirja, jossa komissio täsmentää, että lisääntymispaikat ovat keskeisiä suojellun eläinlajin elinkaaren kannalta ja lajin säilymisen kannalta tarpeellisen kokonaiselinympäristön erittäin olennaisia osia, joten niitä on suojeltava silloinkin, kun niitä ei käytetä, mutta kun on hyvin todennäköistä, että asianomainen eläinlaji palaa kyseisille paikoille.

41

Näin ollen on katsottava, ettei luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohtaa voida tulkita siten, että kyseisessä säännöksessä säädetty suojellun eläinlajin lisääntymispaikkojen suojelu rajoittuisi aikaan, jona laji tosiasiallisesti käyttää paikkaa, tai kyseisen eläinlajin kantoaikaan ja mahdolliseen jälkeläistenhoitoaikaan.

42

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on mainitussa säännöksessä säädetyn suojelujärjestelmän täytäntöön panemiseksi näin ollen tutkittava erityisesti, onko eurooppalaisen hamsterin lisääntymispaikkojen ekologisen toiminnallisuuden säilyttämisen kannalta riittävän todennäköistä, että kyseinen suojeltu eläinlaji palaa edellisessä kohdassa mainittujen aikojen ulkopuolella mainituille paikoille lisääntyäkseen niillä.

43

Kun edellä esitetyt näkökohdat otetaan huomioon, toiseen kysymykseen on vastattava, että luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että suojellun eläinlajin lisääntymispaikkoja on suojeltava niin kauan kuin se on tarpeen, jotta kyseinen eläinlaji voi lisääntyä menestyksekkäästi, joten tämä suojelu ulottuu myös lisääntymispaikkoihin, joita kyseinen eläinlaji ei enää käytä, jos on riittävän todennäköistä, että mainittu eläinlaji palaa näille lisääntymispaikoille.

44

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella ja neljännellä kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, miten luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja heikentämisen ja hävittämisen käsitteitä on tulkittava.

45

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii erityisesti määrittämään, merkitsevätkö vahinkoa aiheuttaneet toimenpiteet lisääntymispaikan ja/tai levähdyspaikan kyseisessä säännöksessä tarkoitettua ”heikentämistä” tai ”hävittämistä”.

46

Tältä osin on todettava, ettei luontodirektiivissä määritellä kyseisiä käsitteitä, joita on näin ollen tulkittava sen tavanomaisen merkityksen, joka niillä ilmaisuilla, joista ne muodostuvat, on yleiskielessä, mukaisesti, ottamalla samalla huomioon asiayhteys, jossa näitä ilmaisuja käytetään, ja sen lainsäädännön tavoitteet, johon edellä mainitut ilmaisut kuuluvat (ks. vastaavasti tuomio 1.10.2020, Staatssecretaris van Financiën (Afrodisiakkituotteiden alennettu arvonlisäverokanta), C‑331/19, EU:C:2020:786, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47

Siltä osin kuin on kyse tavanomaisesta merkityksestä, joka ilmaisuilla ”heikentäminen” ja ”hävittäminen” on yleiskielessä, on todettava, että ensiksi mainitulla tarkoitetaan huonontamista, mukaan lukien asteittainen turmeleminen, ja jälkimmäisellä tekoa, jolla jotakin saadaan katoamaan.

48

Luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan asiayhteydestä on seuraavaksi todettava, että tämän tuomion 26 kohdassa mainitusta komission toiminta-asiakirjasta ilmenee, että heikentäminen voidaan määritellä elinympäristön, lisääntymispaikan tai levähdyspaikan fyysiseksi huonontamiseksi, joka erotuksena hävittämisestä voi tapahtua hitaasti ja asteittain vähentää asianomaisen paikan ekologista toiminnallisuutta siten, ettei kyseinen huonontaminen välttämättä välittömästi johda toiminnallisuuden katoamiseen, vaan vaarantaa sen laadullisesti ja määrällisesti ja voi aikanaan johtaa sen täydelliseen katoamiseen.

49

Lisäksi on muistettava, että kyseisessä säännöksessä säädetty sellaisten toimien kielto, jotka heikentävät tai hävittävät lisääntymis- tai levähdyspaikkoja, ei rajoitu – toisin kuin on säädetty kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa mainittujen toimien osalta – tahallisiin toimiin (ks. vastaavasti tuomio 2.7.2020, Magistrat der Stadt Wien (Eurooppalainen hamsteri), C-477/19, EU:C:2020:517, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Luontodirektiivin tavoitteesta on lopuksi myös muistutettava, että kyseisellä direktiivillä pyritään – kuten tämän tuomion 29 kohdassa on todettu – varmistamaan eläinlajien tiukka suojelu muun muassa direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kieltojen avulla.

51

Kun otetaan huomioon kyseinen tiukka suojelujärjestelmä, on katsottava, että sen haitan aste, joka lisääntymis- tai levähdyspaikan ekologiselle toiminnallisuudelle aiheutetaan – tahallisesti tai ei – on ratkaiseva peruste vahvistettaessa ero yhtäältä sellaisen toimen, jolla kyseistä lisääntymis- tai levähdyspaikkaa heikennetään, ja toisaalta sellaisen toimen välillä, jolla mainittu paikka hävitetään.

52

Erityisesti on taattava se, ettei lisääntymis- ja levähdyspaikkoja heikennetä tai hävitetä ihmisen toiminnalla, jotta kyseiset paikat edelleen tarjoavat edellytykset sille, että kyseinen eläinlaji voi levätä niissä tai lisääntyä niissä menestyksekkäästi. Tällaisessa arvioinnissa on otettava huomioon kunkin asianomaisen eläinlajin, johon kyseinen yksilö kuuluu, omat ekologiset vaatimukset ja tilanne kyseisen eläinlajin niiden yksilöiden tasolla, jotka käyttävät asianomaisia lisääntymis- tai levähdyspaikkoja.

53

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohtaa soveltaessaan tutkittava, ovatko vahinkoa aiheuttaneet toimenpiteet olleet omiaan vähentämään asteittain kyseisten elinympäristöjen ekologista toiminnallisuutta vai mahdollisesti poistamaan sen kokonaan.

54

Kun edellä esitetyt näkökohdat otetaan huomioon, kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on vastattava, että luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja käsitteitä ”heikentäminen” ja ”hävittäminen” on tulkittava siten, että ensiksi mainitulla tarkoitetaan suojellun eläinlajin lisääntymis- tai levähdyspaikan ekologisen toiminnallisuuden asteittaista vähentämistä ja jälkimmäisellä kyseisen toiminnallisuuden poistamista kokonaan, riippumatta siitä, onko tällainen haitan aiheuttaminen tahallista vai ei.

55

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: