–

GN ja WX, edustajanaan M. Kòsa, avvocato,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan P. Garofoli, avvocato dello Stato,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Vláčil ja J. Očková,

–

Suomen hallitus, asiamiehenään M. Pere,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään E. Montaguti, B.-R. Killmann ja L. Malferrari,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 18, SEUT 21, SEUT 26, SEUT 45, SEUT 49–SEUT 55 ja SEUT 56–SEUT 62 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä GN ja WX ja toisaalta Prefettura di Massa Carrara – Ufficio Territoriale del Governo di Massa Carrara (Massa Carraran prefektuuri, keskushallinnon aluevirasto, Massa Carrara, Italia) ja jossa on kyseessä seuraamusmaksumääräys.

3

Uuden tieliikennelain (30.4.1992 annettu asetus nro 285) (decreto legislativo n. 285 – Nuovo codice della strada; GURI nro 114, Supplemento ordinario, 18.5.1992), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä tieliikennelaki), 93 §:n 1-bis momentissa säädetään seuraavaa:

”Henkilö, jonka asuinpaikka on ollut Italiassa yli [60] päivää, ei saa käyttää ulkomailla rekisteröityä ajoneuvoa, jollei 1-ter momentissa toisin säädetä.”

4

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että tieliikennelain 93 §:n 1-bis momentin rikkomisesta määrätään hallinnollisessa menettelyssä vähintään 712 euron ja enintään 2848 euron suuruinen sakko.

5

Tieliikennelain 93 §:n 1-ter momentissa säädetään seuraavaa:

”Mikäli ajoneuvon on leasing-vuokrannut tai vuokrannut ilman kuljettajaa toisessa unionin tai Euroopan talousalueen jäsenvaltiossa perustettu yritys, jolla ei ole Italiassa sivuliikettä tai muuta tosiasiallista toimipaikkaa, tai mikäli ajoneuvo on lainattu henkilölle, joka asuu Italiassa ja on työ- tai yhteistyösuhteessa toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa perustettuun yritykseen, jolla ei ole Italiassa sivuliikettä tai muuta tosiasiallista toimipaikkaa, ajoneuvossa on unionin tullikoodeksin säännösten nojalla säilytettävä henkilön, jonka nimiin ajoneuvo on rekisteröity, allekirjoittamaa ja päivättyä asiakirjaa, josta käy ilmi ajoneuvon käyttöoikeuden peruste ja kesto. Mikäli tällaista asiakirjaa ei ole, kuljettajan katsotaan olevan ajoneuvon haltija.”

6

Siviililain (Codice Civile), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan, 43 §:n mukaan ”asuinpaikalla” tarkoitetaan ”paikkakuntaa, jossa henkilö asuu vakituisesti”.

7

GN asuu Italiassa, kun taas hänen puolisonsa WX asuu Slovakiassa.

8

WX:n ollessa Italiassa 17.2.2019 GN ja WX käyttivät viimeksi mainitun Slovakiassa rekisteröityä ajoneuvoa mennäkseen supermarkettiin.

9

Kyseistä autoa kuljetti aluksi WX ja sitten GN.

10

Tässä yhteydessä Massa Carraran liikennepoliisi pysäytti ja tarkasti heidät. Poliisin tarkastuksessa GN:lle, joka oli tarkastushetkellä kyseisen ajoneuvon kuljettaja, sekä WX:lle kyseisen ajoneuvon omistajana annettiin seuraamusmaksumääräys, ja ajoneuvo päätettiin takavarikoida tieliikennelain 93 §:n 1-bis momentin rikkomisen vuoksi sillä perusteella, että GN, joka oli asunut Italiassa yli 60 päivää, kuljetti ulkomailla rekisteröityä autoa.

11

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan henkilöillä, jotka ovat asuneet Italiassa yli 60 päivää, ei ole oikeutta käyttää siellä ulkomailla rekisteröityä moottoriajoneuvoa, ja voidakseen käyttää tällaista ajoneuvoa heidän on rekisteröitävä se Italiassa monimutkaisten ja kalliiden hallinnollisten muodollisuuksien mukaisesti.

12

Kyseinen tuomioistuin täsmentää, että moottoriajoneuvon rekisteröinti Italiassa merkitsee rekisteröintimaksujen ja melko monimutkaisten hallinnollisten toimenpiteiden lisäksi sitä, että asianomaisella on velvollisuus katsastuttaa ajoneuvo uudelleen Italiassa, maksaa autovero Italiassa, myös sen kuluvan vuoden osalta, jolta vastaava vero on jo maksettu ulkomailla, ja hankkia uusi vakuutus italialaiselta vakuutusyhtiöltä.

13

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että Italian lainsäädännössä kaikille henkilöille, jotka ovat asuneet Italiassa yli 60 päivää, asetettu kielto käyttää Italiassa toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityä moottoriajoneuvoa riippumatta siitä, kenen nimiin kyseinen ajoneuvo on rekisteröity, merkitsee kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää. Lisäksi kyseinen tuomioistuin katsoo, että velvollisuus rekisteröidä Italiassa moottoriajoneuvot, jotka on jo rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa, on omiaan vaikeuttamaan tai rajoittamaan välillisesti mutta huomattavasti sitä, että asianomaiset unionin kansalaiset käyttävät tiettyjä EUT-sopimuksessa vahvistettuja oikeuksia.

14

Näissä olosuhteissa Giudice di pace di Massa (Massan rauhantuomari, Italia) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti, onko SEUT 18, SEUT 21, SEUT 26, SEUT 45, SEUT 49–SEUT 55 ja SEUT 56–SEUT 62 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansallisen oikeuden säännökselle, jossa kielletään henkilöitä, jotka ovat asuneet yli 60 päivää yhdessä jäsenvaltiossa, käyttämästä siellä toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityä autoa riippumatta siitä, kenen nimiin kyseinen ajoneuvo on rekisteröity.

16

Tässä yhteydessä on huomattava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muodollisesti rajoittanut kysymyksensä koskemaan vain SEUT 18, SEUT 21, SEUT 26, SEUT 45, SEUT 49–SEUT 55 ja SEUT 56–SEUT 62 artiklan tulkintaa, tämä seikka ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä sille kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa käsiteltävänään olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin viitannut niihin kysymyksissään (ks. mm. tuomio 29.10.2015, Nagy, C-583/14, EU:C:2015:737, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

17

Unionin tuomioistuin on siten jo katsonut eri jäsenvaltioissa asuvien henkilöiden välisten lainojen osalta, että moottoriajoneuvon vastikkeettomassa lainaamisessa jäsenvaltiosta toiseen on kyse SEUT 63 artiklassa tarkoitetusta pääomanliikkeestä (tuomio 29.10.2015, Nagy, C-583/14, EU:C:2015:737, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18

Koska SEUT 63 artiklaa on sovellettava ja koska siihen sisältyy erityisiä syrjinnän kieltäviä määräyksiä, SEUT 18 artiklaa ei siis voida soveltaa (tuomio 29.10.2015, Nagy, C-583/14, EU:C:2015:737, 24 kohta).

19

SEUT 49–SEUT 55 artikla, joissa kielletään sijoittautumisvapauden rajoitukset, eivät ole pääasian kannalta merkityksellisiä, koska kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kyseessä pääsy itsenäisiin ammatteihin eikä niiden harjoittaminen.

20

Koska unionin tuomioistuimelle toimitettu asiakirja-aineisto ei sisällä mitään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin todeta yhteys pääasiassa kyseessä olevan tilanteen ja SEUT 56–SEUT 62 artiklassa määrätyn palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämisen välillä, myöskään viimeksi mainittujen tulkinnalla ei ole merkitystä kyseisen asian ratkaisun kannalta.

21

Ennakkoratkaisupyyntö ei myöskään sisällä mitään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin todeta tämän tilanteen ja SEUT 45 artiklassa määrätyn työntekijöiden vapaan liikkuvuuden välinen yhteys.

22

Koska SEUT 26 artiklassa määrätään, että sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla muun muassa pääomien vapaa liikkuvuus taataan perussopimusten määräysten mukaisesti, ja koska SEUT 63 artiklaa on sovellettava, ensin mainittua artiklaa ei voida soveltaa.

23

Siltä osin kuin pääasiassa on kyse siitä, että jäsenvaltiossa asuva henkilö on lainannut toisessa jäsenvaltiossa asuvalle henkilölle auton, esitetyt kysymykset on tutkittava ensin SEUT 63 artiklan valossa ja tämän jälkeen tarvittaessa SEUT 21 artiklan kannalta (ks. vastaavasti tuomio 29.10.2015, Nagy, C-583/14, EU:C:2015:737, 25 kohta).

24

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, esitetyt kysymykset on näin ollen muotoiltava uudelleen ja on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee niillä lähinnä, onko SEUT 21 ja SEUT 63 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa kielletään kaikkia henkilöitä, joiden asuinpaikka on ollut Italiassa yli 60 päivää, käyttämästä siellä toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityä autoa, riippumatta siitä, kenen nimiin kyseinen ajoneuvo on rekisteröity.

25

SEUT 63 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja rajoituksia ovat jäsenvaltion toteuttamat sellaiset toimenpiteet, joiden vuoksi sen alueella asuvat henkilöt voivat olla vähemmän halukkaita ottamaan lainaa toisissa jäsenvaltioissa (ks. mm. tuomio 29.10.2015, Nagy, C-583/14, EU:C:2015:737, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Tieliikennelain 93 §:n 1-bis momentin mukaan henkilö, jonka asuinpaikka on ollut Italiassa yli 60 päivää, ei saa käyttää ulkomailla rekisteröityä ajoneuvoa.

27

Näin ollen GN:n kaltaisen henkilön, joka on asunut Italiassa yli 60 päivää, jolla on käytössään toisessa jäsenvaltiossa rekisteröity auto ja joka haluaa käyttää sitä Italiassa, on rekisteröitävä auto viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa, mikä merkitsee velvollisuutta maksaa maksuja ja veroja sekä suorittaa monimutkaisia hallinnollisia toimenpiteitä, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa.

28

Koska käyttölainan olennainen osatekijä on mahdollisuus käyttää lainattua esinettä, on todettava, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö, jossa asetetaan henkilöille, jotka ovat asuneet Italiassa yli 60 päivää, velvollisuus maksaa veroa heidän käyttäessään toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityä ajoneuvoa Italian tieverkossa, mukaan lukien tilanteet, joissa ajoneuvo on lainattu vastikkeetta toisessa jäsenvaltiossa asuvalta henkilöltä, johtaa rajat ylittävien vastikkeettomien moottoriajoneuvoja koskevien käyttölainojen verotukseen (ks. vastaavasti tuomio 26.4.2012, van Putten, C-578/10–C-580/10, EU:C:2012:246, 39 kohta). Sitä vastoin Italiassa rekisteröidyn ajoneuvon vastikkeettomista käyttölainoista ei kanneta tätä veroa.

29

Tällaisella erilaisella kohtelulla sen mukaan, missä valtiossa lainattu auto on rekisteröity, aiheutetaan se, että Italiassa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita ottamaan vastaan lainaksi toisessa jäsenvaltiossa asuvilta henkilöiltä viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ajoneuvon (ks. vastaavasti määräys 10.9.2020, Wallonische Region (Lainatun ajoneuvon rekisteröinti), C‑41/20–C-43/20, ei julkaistu, EU:C:2020:703, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Koska edellä tämän tuomion 24 kohdassa tarkoitetulla kansallisella säännöstöllä aiheutetaan se, että Italiassa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita ottamaan lainaa toisissa jäsenvaltioissa, se muodostaa näin ollen SEUT 63 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen (ks. vastaavasti tuomio 26.4.2012, van Putten, C-578/10–C-580/10, EU:C:2012:246, 40–41 kohta).

31

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että jonkin EUT-sopimuksessa taatun perusvapauden rajoittaminen voidaan hyväksyä ainoastaan, jos sillä on mainitun sopimuksen mukainen hyväksyttävä tavoite ja se on perusteltu yleisen edun mukaisilla pakottavilla syillä. Tämän kaltaisessa tapauksessa tällaisella toimenpiteellä on kuitenkin lisäksi voitava taata kyseisen tavoitteen saavuttaminen, eikä se saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi (ks. mm. tuomio 29.10.2015, Nagy, C-583/14, EU:C:2015:737, 31 kohta ja määräys 23.9.2021, Wallonische Region (Yhteenliittymän, joka ei ole oikeushenkilö, ajoneuvon rekisteröiminen), C-23/21, ei julkaistu, EU:C:2021:770, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Italian hallitus väittää pääasiallisesti, että pääasiassa kyseessä olevan säännöstön tavoitteena on välttää se, että Italiassa asuvat ja työskentelevät henkilöt voisivat käyttämällä siellä vakituisesti ulkomailla rekisteröityjä ajoneuvoja syyllistyä lainvastaisiin toimiin kuten verojen, maksujen ja tiemaksujen maksamatta jättämiseen, se, että nämä henkilöt voisivat välttyä seuraamuksilta tai hyötyä edullisemmista vakuutusmaksuista, sekä se, että tarkastusten suorittamisesta vastaavien poliisivoimien olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta tunnistaa henkilöitä, jotka tosiasiallisesti kuljettavat tällaisia ajoneuvoja.

33

Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuin on jo todennut tavoitteista, jotka koskevat veropetosten estämistä rekisteröintiveron ja moottoriajoneuvoveron aloilla, että jäsenvaltio voi asettaa rekisteröintiveron ajoneuvolle, joka on rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa, kun tätä ajoneuvoa on tarkoitus käyttää pysyvästi lähinnä ensimmäisen jäsenvaltion alueella tai kun sitä tosiasiassa käytetään tällä tavalla (ks. vastaavasti tuomio 26.4.2012, van Putten, C-578/10–C‑580/10, EU:C:2012:246, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Jos sitä vastoin nämä edellytykset eivät täyty, toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyllä ajoneuvolla on heikompi yhteys ensimmäiseen jäsenvaltioon, jolloin kyseessä olevalle rajoitukselle on esitettävä jokin muu perustelu (tuomio 26.4.2012, van Putten, C-578/10–C-580/10, EU:C:2012:246, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on siis arvioida pääasiassa kyseessä olevien lainojen kesto ja lainaksi annettujen ajoneuvojen tosiasiallisen käytön luonne (tuomio 26.4.2012, van Putten, C-578/10–C-580/10, EU:C:2012:246, 49 kohta).

36

Väärinkäytön estämistä koskevasta tavoitteesta on lisäksi todettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka oikeussubjektit eivät saa käyttää unionin oikeussääntöjä väärin tai vedota niihin vilpillisesti, yleinen olettama väärinkäytöstä ei voi perustua siihen, että Italiassa asuva henkilö käyttää kyseisen jäsenvaltion alueella sellaista ajoneuvoa, joka on rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa ja jonka tässä toisessa jäsenvaltiossa asuva henkilö on lainannut hänelle vastikkeetta (määräys 10.9.2020, Wallonische Region (Lainatun ajoneuvon rekisteröinti), C-41/20–C-43/20, ei julkaistu, EU:C:2020:703, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Tieliikennetarkastusten tehokkuutta koskevaan vaatimukseen liittyvästä oikeuttamisperusteesta, johon Italian hallitus on vedonnut kirjallisissa huomautuksissaan, on todettava, että ei ole ilmeistä, millä perusteella tarkastusten suorittamisesta vastaavien poliisivoimien olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta tunnistaa henkilöitä, jotka tosiasiallisesti ajavat ulkomailla rekisteröidyillä ajoneuvoilla.

38

Lisäksi Italian hallituksen esiin tuomasta tavoitteesta, jonka mukaan kuljettaja ei saa hyötyä edullisemmista vakuutusmaksuista, on todettava, ettei ennakkoratkaisupyynnöstä eikä kyseisen hallituksen kirjallisista huomautuksista ilmene, millä tavoin kyseinen tavoite olisi EUT-sopimuksen mukainen hyväksyttävä tavoite ja oikeutettu yleistä etua koskevista pakottavista syistä tämän tuomion 31 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti. Tässä yhteydessä on muistutettava, että jäsenvaltion, joka vetoaa syyhyn, jonka perusteella jonkin tässä perussopimuksessa taatun perusvapauden rajoitus voi olla perusteltua, on näytettävä konkreettisesti, että yleistä etua koskeva syy on olemassa (ks. vastaavasti tuomio 8.5.2003, ATRAL, C-14/02, EU:C:2003:265, 69 kohta).

39

Lopuksi on todettava, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että verotulojen vähentymistä ei voida pitää yleistä etua koskevana pakottavana syynä, johon voidaan vedota lähtökohtaisesti perusvapauden vastaisen toimenpiteen oikeuttamiseksi (ks. mm. tuomio 7.9.2004, Manninen, C-319/02, EU:C:2004:484, 49 kohta; tuomio 22.11.2018, Sofina ym., C-575/17, EU:C:2018:943, 61 kohta ja määräys 10.9.2020, Wallonische Region (Lainatun ajoneuvon rekisteröinti), C‑41/20–C-43/20, ei julkaistu, EU:C:2020:703, 55 kohta).

40

Esitettyihin kysymyksiin on näin ollen vastattava, että SEUT 63 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa kielletään kaikkia henkilöitä, joiden asuinpaikka on ollut Italiassa yli 60 päivää, käyttämästä siellä toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityä moottoriajoneuvoa riippumatta siitä, kenen nimiin kyseinen ajoneuvo on rekisteröity, ja ottamatta huomioon kyseisen ajoneuvon käytön kestoaikaa ensin mainitussa jäsenvaltiossa, ja ilman että kyseisellä henkilöllä on oikeus vedota vapautukseen, jos kyseistä ajoneuvoa ei ole tarkoitus käyttää lähinnä pysyvästi ensin mainitussa jäsenvaltiossa eikä sitä tosiasiassa käytetä tällä tavalla.

41

Näin ollen ei ole tarpeen lausua SEUT 21 artiklan tulkinnasta.

42

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 63 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa kielletään kaikkia henkilöitä, joiden asuinpaikka on ollut Italiassa yli 60 päivää, käyttämästä siellä toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityä moottoriajoneuvoa riippumatta siitä, kenen nimiin kyseinen ajoneuvo on rekisteröity, ja ottamatta huomioon kyseisen ajoneuvon käytön kestoaikaa ensin mainitussa jäsenvaltiossa, ja ilman että kyseisellä henkilöllä on oikeus vedota vapautukseen, jos kyseistä ajoneuvoa ei ole tarkoitus käyttää lähinnä pysyvästi ensin mainitussa jäsenvaltiossa eikä sitä tosiasiassa käytetä tällä tavalla.