–

Kroatian hallitus, asiamiehenään G. Vidović Mesarek,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Vláčil ja I. Gavrilova,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Heller ja M. Mataija,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 5 artiklan 3 alakohdan ja 22 artiklan 5 alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Kroatiaan sijoittautunut yhtiö HRVATSKE ŠUME d.o.o., Zagreb, jolle HRVATSKE ŠUME javno poduzeće za gospodarenje šumama i šumskim zemljištima u Republici Hrvatskoj p.o., Zagrebin oikeudet ovat siirtyneet, ja Saksaan sijoittautunut yhtiö BP Europa SE Hambourg, jolle Deutsche BP AG:n oikeudet ovat siirtyneet, jolle puolestaan The Burmah Oil (Deutschland) GmbH:n oikeudet ovat siirtyneet, ja jossa on kyse myöhemmin pätemättömäksi todetussa täytäntöönpanomenettelyssä aiheettomasti suoritetun summan palauttamisesta perusteettomasti saatuna etuna.

3

Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 2, 8, 11 ja 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

4

Tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

5

Mainitun asetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.

2.   Liitteessä I mainittuja kansallisia toimivaltasäännöksiä ei voida soveltaa tällaista henkilöä vastaan.”

6

Saman asetuksen 2 jaksoon, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”, sisältyvässä 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:

– –

– –”

7

Asetuksen N:o 44/2001 6 jaksoon, jonka otsikko on ”Yksinomainen toimivalta”, sisältyvässä 22 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Seuraavilla tuomioistuimilla on asianosaisten kotipaikasta riippumatta yksinomainen toimivalta:

– –

8

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) johdanto-osan 34 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Olisi varmistettava jatkuvuus [tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 allekirjoitetun] Brysselin yleissopimuksen [(EYVL 1972, L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna myöhemmillä uusien jäsenvaltioiden tähän yleissopimukseen liittymisestä tehdyillä yleissopimuksilla, jäljempänä Brysselin yleissopimus], asetuksen [N:o 44/2001] ja tämän asetuksen välillä, minkä vuoksi olisi säädettävä siirtymäsäännöksistä. Saman jatkuvuuden olisi koskettava myös Euroopan unionin tuomioistuimen tulkintaa [Brysselin yleissopimuksesta] ja sen korvaavista asetuksista.”

9

Asetuksen N:o 1215/2012 66 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan sellaisiin oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille, sellaisiin virallisiin asiakirjoihin, jotka on laadittu tai rekisteröity virallisina asiakirjoina, ja sellaisiin tuomioistuimessa tehtyihin sovintoihin, jotka on hyväksytty tai tehty 10 päivänä tammikuuta 2015 tai sen jälkeen.

2.   Sen estämättä, mitä 80 artiklassa säädetään, asetusta [N:o 44/2001] sovelletaan edelleen sellaisissa oikeudenkäynneissä annettuihin tuomioihin, jotka on pantu vireille, sellaisiin asiakirjoihin, jotka on laadittu tai rekisteröity virallisina asiakirjoina, ja sellaisiin tuomioistuimessa tehtyihin sovintoihin, jotka on hyväksytty tai tehty ennen 10 päivää tammikuuta 2015 ja jotka kuuluvat kyseisen asetuksen soveltamisalaan.”

10

Asetuksen N:o 1215/2012 80 artiklan ensimmäisessä virkkeessä säädetään seuraavaa:

”Tällä asetuksella kumotaan asetus [N:o 44/2001].”

11

Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (Rooma II) (EUVL 2007, L 199, s. 40) johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tämän asetuksen aineellisen soveltamisalan ja säännösten olisi oltava johdonmukaisia [asetuksen N:o 44/2001] ja sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevien säädösten kanssa.”

12

Asetuksen N:o 864/2007 2 artiklan, jonka otsikko on ”Sopimukseen perustumattomat velvoitteet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa vahingolla tarkoitetaan kaikkia vahingonkorvausvastuun perustavasta tapahtumasta, perusteettomasta edusta, asiainhuollosta (negotiorum gestio) tai sopimuksentekotuottamuksesta (culpa in contrahendo) johtuvia seurauksia.”

13

Kyseisen asetuksen 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Perusteeton etu”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos sellainen sopimukseen perustumaton velvoite, joka johtuu perusteettomasta edusta, mukaan lukien aiheettomasti suoritettujen maksujen vastaanottaminen, koskee tuohon perusteettomaan etuun läheisesti liittyvää osapuolten välistä oikeudellista suhdetta, kuten sopimus- tai vahingonkorvaussuhdetta, siihen sovelletaan tätä suhdetta koskevaa lakia.

2.   Jos sovellettavaa lakia ei voida määrittää 1 kohdan perusteella ja osapuolten asuinpaikka on samassa maassa, kun perusteettoman edun aiheuttanut tapahtuma sattuu, sovelletaan tämän maan lakia.

3.   Kun sovellettavaa lakia ei voida määrittää 1 tai 2 kohdan perusteella, sovelletaan sen maan lakia, jossa perusteeton etu syntyi.

4.   Jos kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmenee, että perusteettomasta edusta johtuva sopimukseen perustumaton velvoite liittyy 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua maata selvästi läheisemmin johonkin toiseen maahan, sovelletaan tämän toisen maan lakia.”

14

Mainitun asetuksen 12 artiklan, jonka otsikko on ”Sopimuksentekotuottamus (Culpa in contrahendo)”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Ennen sopimuksen tekoa tapahtuneista neuvotteluista johtuvaan sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovelletaan, riippumatta siitä, tehtiinkö sopimus tosiasiallisesti vai ei, lakia, jota sovelletaan sopimukseen tai jota olisi sovellettu sopimukseen, jos se olisi tehty.”

15

Trgovački sud u Zagrebun (Zagrebin kauppatuomioistuin, Kroatia) täytäntöönpanomääräyksen mukaisesti pääasian vastapuoli sai 11.3.2003 toteutetussa pakkoperinnässä 3792600,87 Kroatian kunan (HRK) (n. 500000 euroa) suuruisen saatavan, joka veloitettiin pääasian valittajan pankkitililtä. Pääasian valittaja pani tämän jälkeen vireille menettelyn tämän pakkotäytäntöönpanon toteamiseksi pätemättömäksi. Vrhovni sud (ylin tuomioistuin, Kroatia) antoi tässä menettelyssä 21.5.2009 lopullisen tuomion, jossa se totesi kyseisen täytäntöönpanon pätemättömäksi. Perusteettoman edun saaneella pääasian vastapuolella oli täten velvollisuus palauttaa pääasian valittajalle aiheettomasti suoritetut summat lakisääteisine korkoineen.

16

Tämän tuomion seurauksena pääasian valittaja ei voinut kansallisten menettelysääntöjen nojalla esittää palauttamisvaatimusta samassa täytäntöönpanomenettelyssä, koska tällaisen vaatimuksen esittämiselle asetettu yhden vuoden määräaika täytäntöönpanopäivästä oli päättynyt. Se pani siis 1.10.2014 vireille perusteettoman maksun palauttamista koskevan erillisen oikeudenkäynnin Trgovački sud u Zagrebussa, joka totesi asetuksen N:o 1215/2012 säännösten nojalla, ettei sillä ole asiassa toimivaltaa. Se nimittäin katsoi, että koska ei voitu soveltaa erityistä toimivaltasääntöä, oli sovellettava kansainvälistä toimivaltaa koskevaa pääsääntöä ja näin sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa vastaajalla oli kotipaikka, eli saksalaiset tuomioistuimet olivat kansainvälisesti toimivaltaisia.

17

Pääasian valittaja valitti Trgovački sud u Zagrebun päätöksestä Visoki trgovački sudiin (ylempi kauppatuomioistuin, Kroatia), joka on esillä olevassa asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Kyseinen tuomioistuin katsoo, että asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin sovelsi virheellisesti asetusta N:o 1215/2012, sillä sen 66 artiklan 1 kohdan mukaan kyseistä asetusta sovelletaan ainoastaan oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille 10.1.2015 tai sen jälkeen, kun taas pääasia oli pantu vireille aikaisemmin. On siis sovellettava ajallisesti asetusta N:o 44/2001.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ensinnäkin epävarma kvasideliktien (tuottamuksellisten tekojen) käsitteen oikeasta tulkinnasta ja tuo esille epäilyksensä asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan tulkinnasta. Sen mukaan perusteettoman edun käsite kuuluu kvasidelikteihin, minkä perusteella kyseistä säännöstä voidaan lähtökohtaisesti soveltaa pääasiassa ja mihin kroatialaisten tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta voi perustua. Mainitun säännöksen soveltaminen on kuitenkin vaikeaa, koska siinä säädetty liittymätekijä on vahingon aiheuttanut tapahtuma eikä perusteettoman edun tilanteessa tällaista tapahtumaa ole.

19

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ei anna vastausta tähän kysymykseen, vaikka tietyt seikat voivatkin olla merkityksellisiä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että muun muassa 28.1.2015 annetun tuomion Kolassa (C‑375/13, EU:C:2015:37) mukaan sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan asian käsitteeseen kuuluvat kaikki sellaiset kanteet, joissa vaaditaan vastaajan vastuun toteuttamista ja jotka eivät asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla liity ”sopimusta koskevaan asiaan”. Vastaavasti unionin tuomioistuin on katsonut 21.4.2016 antamassaan tuomiossa Austro-Mechana (C-572/14, EU:C:2016:286), että kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että kanne, jossa vaaditaan suoritettavaksi tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10) 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ”sopiva hyvitys”, kuuluu sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeviin asioihin. Asiassa Siemens Aktiengesellschaft Österreich (C-102/15, EU:C:2016:225) esittämässään ratkaisuehdotuksessa julkisasiamies Wahl ehdotti sen sijaan, että unionin tuomioistuin tulkitsisi asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa siten, että perusteettomaan etuun perustuva aiheettomasti suoritetun maksun palauttamista koskeva kanne ei kuulu sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeviin asioihin.

20

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tuomioiden täytäntöönpanoon sovellettavan asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 5 alakohdan tulkintaa, koska nyt käsiteltävä perusteettoman maksun palauttamista koskeva kanne liittyy pakkotäytäntöönpanomenettelyyn. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää tältä osin, että pääasian valittaja on pannut vireille erillisen oikeudenkäynnin yksinomaan sen takia, että kansallisessa oikeudessa säädetty määräaika palauttamisvaatimuksen esittämiseksi pakkotäytäntöönpanomenettelyssä oli päättynyt.

21

Visoki trgovački sud on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

22

Aluksi on muistutettava ensinnäkin, että asetuksen N:o 1215/2012 80 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan tällä asetuksella kumotaan ja korvataan asetus N:o 44/2001, jolla puolestaan korvattiin tämän tuomion 8 kohdassa mainittu Brysselin yleissopimus. Unionin tuomioistuimen esittämä tulkinta asetuksen N:o 1215/2012 säännöksistä tai kyseisen yleissopimuksen määräyksistä koskee täten myös asetuksen N:o 44/2001 säännöksiä, mikäli näiden säännösten ja määräysten voidaan katsoa ”vastaavan toisiaan”. Tilanne on näin muun muassa yhtäältä mainitun yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan ja toisaalta asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan osalta (ks. vastaavasti tuomio 24.11.2020, Wikingerhof, C-59/19, EU:C:2020:950, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Toiseksi pääasiaan ajallisesti sovellettavan lainsäädännön määrittämisestä on täsmennettävä, että asetuksen N:o 1215/2012 66 artiklan 2 kohdassa säädetään, että asetusta N:o 44/2001 sovelletaan edelleen sellaisissa oikeudenkäynneissä annettuihin tuomioihin, jotka on pantu vireille ennen 10.1.2015, sellaisiin asiakirjoihin, jotka on laadittu tai rekisteröity virallisina asiakirjoina ennen 10.1.2015, ja sellaisiin tuomioistuimessa tehtyihin sovintoihin, jotka on hyväksytty tai tehty ennen 10.1.2015, jos ne kuuluvat asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan.

24

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että perusteettoman maksun palauttamista koskeva pääasian oikeudenkäynti saatettiin vireille kroatialaisissa tuomioistuimissa 1.10.2014.

25

Tästä seuraa, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, että asetusta N:o 44/2001 sovelletaan ajallisesti pääasiaan.

26

Toisella kysymyksellään, joka on syytä tutkia ensiksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 5 alakohtaa tulkittava siten, että perusteettoman edun palauttamista koskeva kanne kuuluu kyseisessä säännöksessä säädettyyn yksinomaiseen toimivaltaan silloin, kun tämä kanne on nostettu sen määräajan päättymisen vuoksi, jonka kuluessa pakkotäytäntöönpanomenettelyssä aiheettomasti suoritettujen summien palauttamista voidaan vaatia tässä samassa täytäntöönpanomenettelyssä.

27

Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan 1 kohdassa säädetään pääsääntönä sen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivallasta, jossa vastaajalla on kotipaikka, mutta samassa asetuksessa säädetään myös erityissäännöistä, joiden nojalla kantaja voi tietyissä tilanteissa nostaa vastaajaa vastaan kanteen toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa.

28

Erityisiä toimivaltasääntöjä, joissa säädetään näistä muista toimivaltaperusteista, on tulkittava kuitenkin suppeasti, eikä niiden voida tulkita koskevan muita kuin kyseisessä asetuksessa nimenomaisesti tarkoitettuja tilanteita (tuomio 4.10.2018, Feniks, C-337/17, EU:C:2018:805, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 5 alakohdassa säädetään siis vain poikkeuksena pääsäännöstä, että tuomioiden täytäntöönpanoa koskevissa asioissa yksinomainen toimivalta on asianosaisten kotipaikasta riippumatta sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa täytäntöönpano on tapahtuva tai tapahtunut. Koska kyseinen säännös on poikkeus yleisestä toimivaltasäännöstä, sitä ei pidä tulkita laajemmin kuin sen tavoitteen takia on välttämätöntä (ks. vastaavasti tuomio 7.3.2018, E.ON Czech Holding, C‑560/16, EU:C:2018:167, 26 ja 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Kyseisen asetuksen johdanto-osan 2 ja 11 perustelukappaleesta ilmenee, että asetuksella pyritään yhtenäistämään tuomioistuimen toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt sellaisilla toimivaltasäännöillä, joiden ennustettavuus on hyvä. Mainitun asetuksen tavoitteena on näin ollen oikeusvarmuuden saavuttaminen vahvistamalla Euroopan unioniin sijoittautuneiden henkilöiden oikeussuojaa siten, että kantaja kykenee vaivattomasti yksilöimään sen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi hän voi saattaa asiansa, ja vastaaja kykenee kohtuullisesti ennakoimaan, missä tuomioistuimessa häntä vastaan voidaan nostaa kanne (tuomio 7.3.2018, E.ON Czech Holding, C‑560/16, EU:C:2018:167, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Tässä yhteydessä asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 5 alakohdan soveltamisalaan kuuluvat oikeussuojakeinot, joilla pyritään ratkaisemaan riitautus, joka liittyy irtainta tai kiinteää omaisuutta koskevaan pakkotoimenpiteeseen, rajoitukseen tai takavarikointiin, jotta varmistetaan tuomioiden ja virallisten asiakirjojen tehokas täytäntöönpano (ks. analogisesti tuomio 3.9.2020, Supreme Site Services ym., C‑186/19, EU:C:2020:638, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Sitä vastoin kanteella, jonka kohteena on perusteettoman edun palauttamista koskeva vaatimus, ei pyritä ratkaisemaan riitautusta, joka liittyy irtainta tai kiinteää omaisuutta koskevaan pakkotoimenpiteeseen, rajoitukseen tai takavarikointiin, jotta varmistetaan tuomion ja virallisen asiakirjan tehokas täytäntöönpano, edellisessä kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Kyseessä on itsenäinen kanne, joka ei sellaisenaan ole täytäntöönpanomenettely eikä tällaista menettelyä koskeva oikeussuojakeino. Tästä seuraa, että tällainen kanne ei kuulu asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 5 alakohdan soveltamisalaan edes silloin, kun kyseinen perusteeton etu johtuu pakkotäytäntöönpanon pätemättömäksi toteamisesta.

33

Nyt käsiteltävässä asiassa Kroatian hallitus väittää lähinnä, että perusteettomaan etuun perustuvan aiheettomasti suoritetun maksun palauttamista koskevan pääasian oikeudenkäynnin ja täytäntöönpanomenettelyn välillä on läheinen yhteys, kun otetaan huomioon yhtäältä se, että täytäntöönpanomenettelyssä riitautetun tuomioistuinratkaisun pätemättömyys on syynä tälle perusteettomalle edulle, ja toisaalta se, että aiheettomasti saadun summan palauttamista olisi voitu vaatia täytäntöönpanomenettelyssä, mikäli tätä varten säädetty määräaika ei olisi päättynyt, mihin ei ollut syynä pääasian valittajan minkäänlainen tuottamus.

34

On kuitenkin todettava, että sekä asetuksen N:o 44/2001 yleinen rakenne, joka johtaa sen 22 artiklan säännösten suppeaan tulkintaan, että vaatimus kyseisen asetuksen sääntöjen tulkitsemisesta siten, että niiden ennustettavuus on hyvä, kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 11 perustelukappaleesta ilmenee, johtavat siihen, että saman asetuksen 22 artiklan 5 alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle on jätettävä perusteettoman edun palauttamista koskeva kanne, joka on nostettu sen määräajan päättymisen johdosta, jonka kuluessa pakkotäytäntöönpanomenettelyssä aiheettomasti suoritettujen summien palauttamista olisi voitu vaatia tässä samassa täytäntöönpanomenettelyssä.

35

Lisäksi oikeuskäytännössä on todettu Brysselin yleissopimuksen 16 artiklan 5 kohdasta, jonka sanamuoto on toistettu asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 5 alakohdassa, että olennainen syy tuomion täytäntöönpanopaikan tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan on se, että ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuinten, jonka alueella pakkotäytäntöönpanoa vaaditaan, asiana on soveltaa sääntöjä, jotka koskevat pakkotäytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten toimia tällä alueella (ks. vastaavasti tuomio 26.3.1992, Reichert ja Kockler, C-261/90, EU:C:1992:149, 26 kohta).

36

Jos minkäänlaista pakkotäytäntöönpanoa koskevaa vaatimusta ei ole esitetty, perusteettoman edun palauttamista koskeva kanne ei kuulu asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 5 alakohdan soveltamisalaan.

37

Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 5 alakohtaa on tulkittava siten, että perusteettoman edun palauttamista koskeva kanne ei kuulu kyseisessä säännöksessä säädettyyn yksinomaiseen toimivaltaan, vaikka se on nostettu sen määräajan päättymisen vuoksi, jonka kuluessa pakkotäytäntöönpanomenettelyssä aiheettomasti suoritettujen summien palauttamista voidaan vaatia tässä samassa täytäntöönpanomenettelyssä.

38

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että perusteettoman edun palauttamista koskeva kanne kuuluu tässä säännöksessä säädetyn toimivaltaperusteen soveltamisalaan.

39

Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan vastaajan jäsenvaltion tuomioistuinten yleinen toimivalta ja tämän asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa ja 3 alakohdassa puolestaan säädetään erityisistä toimivaltasäännöistä sopimusta koskevassa asiassa sekä sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa; näiden erityisten toimivaltasääntöjen perusteella kantaja voi nostaa kanteensa muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimissa. Näitä erityisiä toimivaltasääntöjä on tulkittava suppeasti, kuten tämän tuomion 28 kohdassa on muistutettu.

40

Lisäksi mainituissa säännöksissä säädettyjä kahta erityistä toimivaltasääntöä on tulkittava itsenäisesti käyttäen perustana asetuksen N:o 44/2001 järjestelmää ja tavoitteita sen varmistamiseksi, että sitä sovelletaan yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä vaatimus, joka pätee muun muassa näiden kahden säännön soveltamisalan määrittämiseen, merkitsee sitä, että sopimusta koskevan asian ja sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan asian käsitteitä ei voida tulkita siten, että niissä viitattaisiin siihen, miten sovellettavassa kansallisessa laissa luonnehditaan kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä oleva oikeussuhde (ks. analogisesti tuomio 24.11.2020, Wikingerhof, C-59/19, EU:C:2020:950, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Kantaja voi siis sopimusta koskevassa asiassa nostaa mainitun asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdan perusteella kanteen sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä, kun taas sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa nostettavien kanteiden osalta saman asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa säädetään, että kanne voidaan nostaa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa vahinko sattui tai saattaa sattua.

42

Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa nostettavien kanteiden osalta on erityisesti todettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetun sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan asian käsitteeseen kuuluvat kaikki sellaiset kanteet, joissa vaaditaan vastaajan vastuun toteuttamista ja jotka eivät kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla liity sopimusta koskevaan asiaan (ks. analogisesti tuomio 24.11.2020, Wikingerhof, C-59/19, EU:C:2020:950, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Tästä seuraa, että sen määrittämiseksi, onko perusteettoman edun palauttamista koskeva kanne kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia, on tutkittava, täyttyvätkö kaksi edellytystä eli yhtäältä se, ettei tämä kanne liity mainitun asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettuun sopimusta koskevaan asiaan, ja toisaalta se, että kanteessa vaaditaan vastaajan vastuun toteuttamista.

44

Ensimmäisen edellytyksen osalta viimeksi mainitussa artiklassa tarkoitettuun sopimusta koskevaan asiaan kuuluvat kaikki vaatimukset, jotka perustuvat velvoitteeseen, johon henkilö on vapaaehtoisesti antanut suostumuksensa suhteessa toiseen osapuoleen (ks. vastaavasti tuomio 11.11.2020, Ellmes Property Services, C-433/19, EU:C:2020:900, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

On kuitenkin huomautettava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 45 kohdassa, että perusteettoman edun palauttamista koskevan vaatimuksen yhteydessä palauttamisvelvollisuus, johon kantaja vetoaa, ei pääsääntöisesti johdu vastaajan vapaaehtoisesta sitoutumisesta suhteessa kantajaan, vaan se syntyy vastaajan tahdosta riippumatta. Tästä seuraa, että tällainen palauttamisvaatimus ei lähtökohtaisesti ole asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettu sopimusta koskeva asia.

46

Tätä tulkintaa tukee asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan ja asetuksen N:o 864/2007 2 artiklan, joka on lainvalintatilanteissa vastine sille, mitä 5 artiklan 3 alakohta merkitsee tuomioistuinten toimivaltaa koskevissa asioissa, tulkinta yhdessä, kun muistetaan, että näitä kahta asetusta on mahdollisuuksien mukaan tulkittava johdonmukaisesti. Asetuksen N:o 864/2007 2 artiklan 1 kohdassa nimittäin säädetään, että perusteettomaan etuun perustuvaa palautusvelvollisuutta pidetään sopimukseen perustumattomana velvoitteena, joka kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan ja johon sovelletaan sen 10 artiklan mukaisesti erityisiä lainvalintasääntöjä (ks. vastaavasti tuomio 21.1.2016, ERGO Insurance ja Gjensidige Baltic, C-359/14 ja C‑475/14, EU:C:2016:40, 45 ja 46 kohta).

47

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa täydellinen vastaus, on kuitenkin lisättävä, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 48–52 kohdassa, että perusteettoman edun palauttamista koskeva vaatimus voi tietyissä tilanteissa liittyä läheisesti oikeusriidan asianosaisten väliseen sopimussuhteeseen ja sen voidaan tämän johdosta katsoa kuuluvan kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettuun ”sopimusta koskevaan asiaan”.

48

Näihin olosuhteisiin kuuluu tilanne, jossa perusteettoman edun palauttamista koskeva vaatimus liittyy asianosaisten välillä jo olemassa olevaan sopimussuhteeseen. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 50 kohdassa todennut, näin on esimerkiksi silloin, kun kantaja vetoaa perusteettomaan etuun, joka liittyy läheisesti sopimusvelvoitteeseen, joka on sen mukaan pätemätön tai vastaajan täyttämättä jättämä tai jonka se katsoo ”täyttäneensä liiallisesti”, perustellakseen oikeuttaan palautukseen.

49

Unionin tuomioistuin on jo todennut tältä osin, että pätemättömän sopimuksen perusteella toteutettujen suoritusten palauttamista koskeva vaatimus kuuluu tällaisiin asioihin (ks. vastaavasti tuomio 20.4.2016, Profit Investment SIM, C‑366/13, EU:C:2016:282, 55 ja 58 kohta).

50

Tällainen liittymä on sitä paitsi asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdalla tavoiteltujen läheisyyttä ja hyvää oikeudenkäyttöä koskevien tavoitteiden mukainen, jotka edellyttävät, että sopimusta koskevassa asiassa toimivaltaisella tuomioistuimella on mahdollisuus lausua sen pätemättömyyden, täyttämättä jättämisen tai ”liiallinen täyttämisen” seurauksista ja näin ollen niistä johtuvista mahdollisista suoritusten palautuksista, kun vaatimuksen ja tässä säännöksessä tarkoitetun sen paikkakunnan tuomioistuimen, jossa vaatimuksen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä, välillä on erityisen läheinen liittymä.

51

Edellä esitetystä seuraa, että perusteettoman edun palauttamista koskeva kanne ei liity sopimusta koskevaan asiaan ja se täyttää näin tämän tuomion43 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen edellytyksen, ellei tämä kanne liity läheisesti asianosaisten välillä jo olemassa olevaan sopimussuhteeseen.

52

Tämän tuomion samassa 43 kohdassa mainitun toisen edellytyksen osalta on tutkittava, vaaditaanko perusteettoman edun palauttamista koskevalla kanteella vastaajan vastuun toteuttamista.

53

Unionin tuomioistuin on katsonut tältä osin, että tällainen tilanne on kyseessä, kun asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu vahinko voidaan lukea vastaajan syyksi sillä perusteella, että häntä moititaan laissa säädetyn velvollisuuden tai kiellon vastaisesta teosta tai laiminlyönnistä. Sopimukseen perustumaton vahingonkorvausvastuu voi syntyä nimittäin vain, jos vahingon ja vahingon aiheuttaneen lainvastaisen tapahtuman välillä todetaan olevan syy-yhteys (ks. vastaavasti tuomio 21.4.2016, Austro-Mechana, C‑572/14, EU:C:2016:286, 40, 41 ja 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

On lisättävä, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 61 kohdassa, että nämä täsmennykset pätevät erotuksetta kaikkiin sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeviin asioihin ilman, että niistä on erityisesti erotettava kvasideliktejä koskevat asiat. Sen lisäksi, että ilmaisua kvasideliktit ei ole mainittu asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan tanskan-, viron-, hollannin-, portugalin-, slovakin-, suomen‑ ja ruotsinkielisissä versioissa, kvasideliktien käsite ei nimittäin viittaa niinkään tilanteisiin, joissa kyseessä ei ole vahinkoa aiheuttanut tapahtuma, vaan tilanteisiin, joissa vahinko on aiheutettu varomattomasti tai tuottamuksellisesti. Vaatimus ei siis voi kuulua sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan asian alaan, kun vastaajan, jonka vastuun toteuttamista vaaditaan, vastuu ei perustu edellisessä kohdassa tarkoitettuun vahinkoa aiheuttaneeseen tapahtumaan.

55

Perusteettoman edun palauttamista koskeva vaatimus perustuu velvollisuuteen, jonka perusteena ei ole vahinkoa aiheuttanut tapahtuma. Tämä velvollisuus syntyy nimittäin vastaajan käyttäytymisestä riippumatta, joten vahingon ja vastaajan mahdollisen lainvastaisen toimen tai laiminlyönnin välillä ei voida todeta olevan syy-yhteyttä.

56

Perusteettoman edun palauttamista koskeva vaatimus ei täten ole asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia.

57

Tämän päätelmän kanssa ei ole ristiriidassa 21.4.2016 annettu tuomio Austro-Mechana (C-572/14, EU:C:2016:286), jossa unionin tuomioistuin katsoi, että tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestön vaatimus, joka koski velvollisuutta maksaa direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ”sopiva hyvitys” ja joka kansallisen oikeuden mukaan kohdistetaan yrityksiin, jotka saattavat markkinoille tallennusvälineitä ensimmäisinä maan alueella kaupallisessa tarkoituksessa vastikkeellisesti, kuuluu asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuihin sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeviin asioihin. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 72 kohdassa, kyseisen vaatimuksen perusteena oleva velvoite perustui nimittäin vahingon aiheuttavaan tapahtumaan eli siihen, että yksityisestä kopioinnista kaupallisille tallennusvälineille aiheutui vahinkoa tekijänoikeuksien haltijoille.

58

On vielä huomautettava olevan mahdollista, että perusteettoman edun palauttamista koskeva vaatimus ei ole asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettu sopimusta koskeva asia eikä kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia. Näin on nimittäin silloin, kun tämä vaatimus ei liity läheisesti asianomaisen oikeusriidan asianosaisten välillä jo olemassa olevaan sopimussuhteeseen.

59

Tällaisessa tilanteessa perusteettoman edun palauttamista koskeva vaatimus kuuluu asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan 1 kohdassa säädetyn pääsäännön mukaisesti sen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaan, jossa vastaajalla on kotipaikka.

60

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että perusteettoman edun palauttamista koskeva kanne ei kuulu tässä säännöksessä säädetyn toimivaltaperusteen soveltamisalaan.

61

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: