–

Renesola UK Ltd, edustajinaan Y. Melin ja B. Vigneron, avocats, ja L. Gregory, solicitor,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Clotuche-Duvieusart ja M. Kocjan,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 muuttamisesta 17.12.2013 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1357/2013 (EUVL 2013, L 341, s. 47) pätevyyttä ja yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL 1992, L 302, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 16.11.2000 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2700/2000 (EYVL 2000, L 311, s. 17) (jäljempänä yhteisön tullikoodeksi), 24 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Renesola UK Ltd (jäljempänä Renesola) ja toisaalta Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs (vero- ja tullihallinto, Yhdistynyt kuningaskunta) ja joka koskee polkumyyntitullien ja tasoitustullien kantamista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tuoduista aurinkosähkömoduuleista.

3

Yhteisön tullikoodeksin II osasto, jonka otsikko on ”Tuonti- tai vientitullien ja muiden tavaroiden kauppaa koskevien toimenpiteiden soveltamisen perusteet”, sisältää muun muassa 2 luvun, jonka otsikko on ”Tavaroiden alkuperä” ja jonka jaksot koskevat ”tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää” ja ”tavaroiden etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää”. Kyseisen luvun 1 jakso sisältää muun muassa tullikoodeksin 24 artiklan, jossa säädetään seuraavaa:

”Tavara, jonka valmistukseen on osallistunut vähintään kaksi maata, on peräisin siitä maasta, jossa sille on suoritettu tähän tarkoitukseen varustetussa yrityksessä viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu valmistus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmistusastetta.”

4

Tullikoodeksin IX osaston otsikko on ”Loppusäännökset”, ja kyseinen osasto sisältää muun muassa tullikoodeksin 247 artiklan, jossa säädetään seuraavaa:

”Tämän koodeksin täytäntöönpanon edellyttämistä toimenpiteistä – – päätetään 247 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä ja [Euroopan unionin] kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen.”

5

Mainittu IX osasto sisältää myös tullikoodeksin 247 a artiklan, jonka 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Komissiota avustaa tullikoodeksikomitea, jäljempänä ’komitea’.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan [menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28.6.1999 tehdyn neuvoston päätöksen] 1999/468/EY [(EYVL 1999, L 184, s. 23), sellaisena kuin se on muutettuna 17.7.2006 annetulla neuvoston päätöksellä 2006/512/EY (EUVL 2006, L 200, s. 11),] 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

– –”

6

Tietyistä [yhteisön tullikoodeksin] soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL 1993, L 253, s. 1) I osa, joka koskee ”yleisiä soveltamissäännöksiä”, sisältää IV osaston, jonka otsikko on ”Tavaroiden alkuperä” ja jonka 1 luku koskee tavaroiden ”muuta kuin tullietuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää”. Mainitun luvun 1 jakson otsikko on ”Alkuperäaseman antava valmistus tai käsittely”, ja kyseinen jakso sisältää muun muassa mainitun asetuksen 35 ja 39 artiklan.

7

Asetuksen N:o 2454/93 35 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän luvun säännöksissä täsmennetään toisaalta yhdistetyn nimikkeistön XI jakson tekstiiliaineille ja tekstiilitavaroille ja toisaalta tietyille muille tuotteille kuin tekstiiliaineille ja tekstiilitavaroille suoritettava valmistus tai käsittely, jonka katsotaan täyttävän koodeksin 24 artiklan edellytykset, ja joka antaa kyseisille tuotteille sen maan alkuperän, jossa valmistus tai käsittely on suoritettu.

’Maalla’ tarkoitetaan tapauksen mukaan joko kolmatta maata tai [Euroopan unionia].”

8

Mainitun asetuksen 39 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Liitteessä 11 lueteltujen valmiiden tuotteiden osalta pidetään mainitussa liitteessä olevassa 3 sarakkeessa lueteltua valmistusta tai käsittelyä [tulli]koodeksin 24 artiklan mukaisesti alkuperäaseman antavana valmistuksena tai käsittelynä.”

9

Täytäntöönpanoasetus N:o 1357/2013 on annettu yhteisön tullikoodeksin 247 artiklan perusteella.

10

Kyseisen täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 1, 3–7 ja 13 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

11

Mainitulla täytäntöönpanoasetuksella on muutettu asetuksen N:o 2454/93 liitettä 11, jonka otsikko on ”Luettelo ei-alkuperäaineksille tehtävistä valmistus- tai käsittelytoimista, jotka antavat valmistetulle tuotteelle alkuperäaseman tai eivät anna sitä – Muut tuotteet kuin XI jaksoon kuuluvat tekstiiliaineet ja tekstiilitavarat”, sisällyttämällä mainittuun liitteeseen kaksi uutta CN-nimikettä (ex 85 01 ja ex 85 41), joiden sanamuodot ovat seuraavanlaiset:

12

Euroopan komissio antoi 4.6.2013 asetuksen N:o 513/2013, jolla se otti käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuonnissa.

13

Euroopan unionin neuvosto antoi 2.12.2013 Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta ja tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1238/2013 (EUVL 2013, L 325, s. 1) ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevan lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1239/2013 (EUVL 2013, L 325, s. 66).

14

unionin yleisessä tuomioistuimessa on nostettu useita kumoamiskanteita kyseisistä täytäntöönpanoasetuksista ja eri toimista, joita on toteutettu niiden antamiseen johtaneiden menettelyjen tai liitännäisten menettelyjen yhteydessä. Osa kyseisistä kanteista on jo johtanut mainitun tuomioistuimen tuomioihin tai määräyksiin, valituksiin ja unionin tuomioistuimen antamiin tuomioihin tai määräyksiin. On erityisesti todettava, että tuomiossa 27.3.2019, Canadian Solar Emea ym. v. neuvosto (C‑236/17 P, EU:C:2019:258, 64 kohta) unionin tuomioistuin on todennut, että unionin lainsäätäjä otti kyseiset asetukset antaessaan käyttöön kaupan suojatoimenpiteitä, jotka muodostavat ”kokonaisuuden tai paketin”, jolla on yhteinen päämäärä, eli aurinkosähkömoduulien ja aurinkokennoja koskevan kiinalaisen polkumyynnin unionin tuotannonalalle aiheuttaman vahingollisen vaikutuksen poistaminen.

15

Komissio täydensi kyseistä ”kokonaisuutta tai pakettia”17.12.2013 antamalla täytäntöönpanoasetuksen N:o 1357/2013, jonka tarkoituksena oli, kuten tämän tuomion 10 ja 11 kohdasta ilmenee, täsmentää sellaisten aurinkokennojen ja aurinkosähkömoduulien ja ‑paneelien alkuperä, joiden tuottamiseen osallistuu useampi kolmas maa. Kyseisen täytäntöönpanoasetuksen soveltamisesta seuraa muun muassa se, että aurinkosähkömoduuleista ja ‑paneeleista, jotka muussa kolmannessa maassa kuin Kiinassa on valmistettu Kiinassa valmistetuista aurinkokennoista, kannetaan täytäntöönpanoasetuksella N:o 1238/2013 polkumyyntitulleja ja täytäntöönpanoasetuksella N:o 1239/2013 käyttöön otettuja tasoitustulleja.

16

Renesola tuo Yhdistyneeseen kuningaskuntaan aurinkosähkömoduuleja, jotka on lähetetty Intiasta. Aurinkosähkömoduulit kootaan Intiassa aurinkokennoista, jotka on valmistettu Kiinassa.

17

Vero- ja tullihallinto teki 28.12.2016 asetuksen N:o 2454/93 liitteen 11 – sellaisena kuin se on säädettynä täytäntöönpanoasetuksella N:o 1357/2013 – mukaisen päätöksen, jossa vahvistettiin, että Renesolan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tuomat aurinkosähkömoduulit olivat peräisin Kiinasta ja että niiden tuonnista oli näin ollen kannettava polkumyyntitulleja ja tasoitustulleja täytäntöönpanoasetusten N:o 1238/2013 ja 1239/2013 mukaisesti.

18

Renesola teki kyseisestä päätöksestä First-tier Tribunaliin (Tax Chamber) (alioikeus, verojaosto, Yhdistynyt kuningaskunta) valituksen, jonka tueksi se väitti, että täytäntöönpanoasetus N:o 1357/2013 oli pätemätön, koska siinä luokiteltiin sellaiset aurinkosähkömoduulit, joita Renesola tuo Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Kiinasta peräisin oleviksi tuotteiksi. Renesolan mukaan kyseisiä aurinkosähkömoduuleja oli yhteisön tullikoodeksin 24 artiklan oikean tulkinnan ja soveltamisen perusteella pidettävä Intiasta peräisin olevina tuotteina.

19

Mainittu tuomioistuin hylkäsi valituksen perusteettomana 5.11.2018 antamallaan tuomiolla.

20

Renesola valitti kyseisestä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antoi 4.3.2020 tuomion, jossa se katsoi, että alioikeus oli arvioinut väärin näyttöä, jonka Renesola oli esittänyt sille osoittaakseen sen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tuomien aurinkosähkömoduulien alkuperän. Mainittu tuomioistuin toteaa, että kyseisen näytön asianmukaisesta arvioinnista ilmenee, että aurinkosähkömoduulien kokoamista, joka suoritetaan Intiassa Kiinassa valmistetuista aurinkokennoista, ei ole pidettävä pelkästään osina käytettävien aurinkokennojen ulkomuodon muuttamisena, kuten alioikeus oli katsonut, vaan teknisesti monimutkaisena ja herkkänä prosessina, joka mahdollistaa sellaisten tuotteiden aikaansaamisen, joilla on erityisominaisuuksia erityisesti sähköntuotantokapasiteetin, vastustuskyvyn (ulkoilmaan, sääoloihin ja säteilyyn nähden) ja käyttöiän osalta.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi tämän perusteella, että Renesolan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tuomia aurinkosähkömoduuleja oli yhteisön tullikoodeksin 24 artiklan mukaan pidettävä Intiasta eikä Kiinasta peräisin olevina tuotteina, siinä tapauksessa, että kyseistä artiklaa on suoraan sovellettava sen käsiteltävänä olevassa asiassa.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kyseisten seikkojen perusteella ennakkoratkaisupyynnössään, että kyseisen asian ratkaisu riippuu ensinnäkin siitä, onko täytäntöönpanoasetus N:o 1357/2013 pätevä yhteisön tullikoodeksin 24 artiklaan nähden, kun otetaan huomioon harkintavalta, jonka unionin tuomioistuin myöntää komissiolle siltä osin kuin on kyse kyseisessä artiklassa tarkoitettujen abstraktien kriteerien tapauskohtaisesta täsmentämisestä, ja toiseksi – siinä tapauksessa, että täytäntöönpanoasetus on pätemätön – kyseessä olevan artiklan tulkinnasta sellaisessa tilanteessa, josta on kyse pääasiassa.

24

Upper Tribunal (Tax and Chancery Chamber) (ylioikeus, vero- ja sosiaalijaosto, Yhdistynyt kuningaskunta) on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko täytäntöönpanoasetus N:o 1357/2013 pätemätön yhteisön tullikoodeksin 24 artiklaan nähden, koska kyseisessä täytäntöönpanoasetuksessa säädetään, että aurinkosähkömoduulien, joiden tuottamiseen on osallistunut useita maita, katsotaan olevan peräisin maasta, josta kyseiset aurinkomoduulit muodostavat aurinkokennot ovat lähtöisin.

26

Yhteisön tullikoodeksin 24 artiklan mukaan tavara, jonka tuottamiseen on osallistunut kaksi tai useampia maita, on peräisin siitä maasta, jossa sille on suoritettu tähän tarkoitukseen varustetussa yrityksessä viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu valmistus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmistusastetta.

27

Nyt käsiteltävän asian osalta on todettava, että täytäntöönpanoasetuksella N:o 1357/2013 on muutettu asetuksen N:o 2454/93 liitettä 11, jossa vahvistetaan – kuten kyseisen asetuksen 39 artiklasta ja mainitun liitteen otsikosta ilmenee – luettelo tuotteista, joiden valmistusta tai käsittelyä pidetään yhteisön tullikoodeksin 24 artiklan mukaisesti alkuperäaseman antavana valmistuksena tai käsittelynä.

28

Mainitulla täytäntöönpanoasetuksella on tarkemmin sanottuna sisällytetty kyseiseen liitteeseen uusia tuotteita, eli aurinkokennot, aurinkosähkömoduulit ja aurinkosähköpaneelit, ja täsmennetty aurinkosähkömoduulien osalta, että niiden on katsottava olevan peräisin siitä maasta, josta kyseiset moduulit muodostavat aurinkokennot ovat peräisin, kuten tämän tuomion 11 kohdasta ilmenee.

29

Perustellakseen sen, että aurinkokennojen alkuperä merkitsee samalla kyseisistä kennoista valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja ‑paneelien alkuperää, komissio on täytäntöönpanoasetuksen N:o 1357/2013 johdanto-osan kuudennessa ja seitsemännessä perustelukappaleessa todennut, että ”ratkaiseva” ja ”tärkein” vaihe aurinkosähkömoduulien ja ‑paneelien valmistuksessa on piikiekkojen jalostus aurinkokennoiksi, koska se mahdollistaa sen, että tuotteet saavat ”käyttötarkoituksen” ja ”erityisominaisuudet”, joten kyseistä vaihetta on pidettävä yhteisön tullikoodeksin 24 artiklassa tarkoitettuna ”viimeisenä merkittävänä valmistustoimena”.

30

Komissio on tehdessään tämän arvioinnin ja tosiseikkojen oikeudellisen luokittelun hiljaisesti mutta välttämättä katsonut, että aurinkosähkömoduulien ja ‑paneelien tuotantoprosessin kaksi muuta vaihetta, jotka on kuvailtu täytäntöönpanoasetuksen N:o 1357/2013 viidennessä perustelukappaleessa, eli aikaisempi vaihe, joka muodostuu piikiekkojen tuotannosta, ja myöhempi vaihe, joka muodostuu aurinkokennojen kokoamisesta aurinkosähkömoduuleiksi tai ‑paneeleiksi, eivät merkitse kyseisten tuotteiden viimeistä merkittävää valmistustoimea.

31

Täytäntöönpanoasetuksen N:o 1357/2013 säädösosan ja kyseisen asetuksen perustelujen pätevyyttä koskevassa tarkastuksessa, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tekemään, on otettava huomioon kyseisen säädöksen – jonka oikeusperusta on, kuten tämän tuomion 9 kohdassa on todettu, yhteisön tullikoodeksin 247 artikla – luonne ja tarkoitus.

32

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että yhteisön tullikoodeksin 247 artiklassa, luettuna yhdessä kyseisen tullikoodeksin 247 a artiklan kanssa, annetaan komissiolle toimivalta toteuttaa kaikki mainitun tullikoodeksin täytäntöönpanon kannalta tarpeelliset tai hyödylliset toimenpiteet (ks. vastaavasti tuomio 12.10.2017, X, C‑661/15, EU:C:2017:753, 44 ja 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja erityisesti säätää täytäntöönpanotoimia, joiden tarkoituksena on täsmentää, miten saman tullikoodeksin 24 artiklassa mainittuja abstrakteja kriteerejä on tulkittava ja sovellettava konkreettisissa tilanteissa (ks. vastaavasti tuomio 23.3.1983, Cousin ym., 162/82, EU:C:1983:93, 17 kohta ja tuomio 13.12.2007, Asda Stores, C‑372/06, EU:C:2007:787, 35 kohta).

33

Komissiolla on näin ollen toimivalta säätää yhteisön tullikoodeksin 247 ja 247 a artiklan perusteella asetuksen N:o 1357/2013 kaltaisia täytäntöönpanotoimia täsmentääkseen tilanteessa, jossa on kyse yhdestä tai useammasta konkreettisesta sellaisten tavaroiden ryhmästä, joiden tuotantoon on osallistunut useampia maita, sen maan, josta kyseisten tavaroiden on katsottava olevan peräisin, kunhan kyseisen tullikoodeksin 24 artiklassa mainitut kriteerit täyttyvät ja tällä tavoin vahvistettu maa on siten maa, jossa mainittujen tavaroiden ”viimeinen merkittävä valmistus tai käsittely” suoritettiin.

34

On kuitenkin todettava, että kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä myös seuraa, kyseisen toimivallan käyttämisen edellytyksenä on tiettyjen vaatimusten noudattaminen.

35

Ensinnäkin sen täytäntöönpanotoimen, joka komissiolla on toimivalta säätää, on nimittäin oltava oikeutettu sellaisilla tavoitteilla kuin oikeusvarmuuden varmistaminen ja unionin tullilainsäädännön yhdenmukainen soveltaminen (ks. vastaavasti tuomio 8.3.2007, Thomson ja Vestel France, C‑447/05 ja C‑448/05, EU:C:2007:151, 36 ja 39 kohta ja tuomio 13.12.2007, Asda Stores, C‑372/06, EU:C:2007:787, 45 ja 48 kohta).

36

Kyseinen täytäntöönpanotoimi on toiseksi perusteltava siten, että unionin tuomioistuimet voivat tarkastaa sen lainmukaisuuden suoran kanteen yhteydessä tai arvioida sen pätevyyttä ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä siinä tapauksessa, että tämä kysymys tulisi niiden käsiteltäväksi (ks. vastaavasti ennakkoratkaisupyyntöjen osalta tuomio 23.3.1983, Cousin ym., 162/82, EU:C:1983:93, 20 ja 21 kohta ja tuomio 13.12.2007, Asda Stores, C‑372/06, EU:C:2007:787, 44 kohta).

37

Lisäksi on todettava, että siltä osin kuin tällaisella täytäntöönpanotoimella pyritään täsmentämään yhteisön tullikoodeksin 24 artiklan tulkintaa ja soveltamista konkreettisessa tilanteessa, kuten tämän tuomion 32 ja 33 kohdassa on todettu, tuomioistuimen on tutkiessaan sitä, onko mainittu toimi oikeutettu, tarkistettava yhtäältä, ettei komissio ole sen säätämisen yhteydessä tehnyt oikeudellista virhettä asianomaisen artiklan tulkinnassa ja soveltamisessa konkreettisessa tilanteessa, esimerkiksi jättämällä ottamatta huomioon kriteerit, jotka kyseisessä artiklassa on säädetty tavaroiden alkuperän määrittämiseksi (ks. vastaavasti tuomio 23.3.1983, Cousin ym., 162/82, EU:C:1983:93, 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Kyseinen alkuperä on nimittäin joka tapauksessa määritettävä käyttäen ratkaisevaa arviointiperustetta, eli asianomaisten tavaroiden ”viimeistä merkittävää valmistusta tai käsittelyä” koskevaa perustetta (ks. vastaavasti tuomio 13.12.1989, Brother International, C‑26/88, EU:C:1989:637, 15 kohta ja tuomio 11.2.2010, Hoesch Metals and Alloys, C‑373/08, EU:C:2010:68, 38 kohta). Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, kyseisen ilmaisun itsensä on katsottava viittaavan tuotantoprosessin vaiheeseen, jossa kyseisten tavaroiden käyttötarkoitus konkretisoituu (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2007, Asda Stores, C‑372/06, EU:C:2007:787, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja jonka tuloksena niillä on erityisiä ominaisuuksia tai erityinen koostumus, joita niillä ei ollut aiemmin (ks. vastaavasti tuomio 26.1.1977, Gesellschaft für Überseehandel, 49/76, EU:C:1977:9, 6 kohta ja tuomio 11.2.2010, Hoesch Metals and Alloys, C‑373/08, EU:C:2010:68, 46 kohta) ja joiden osalta ei myöhemmin ole tarkoitus toteuttaa merkittäviä laadullisia muutoksia (ks. vastaavasti tuomio 11.2.2010, Hoesch Metals and Alloys, C‑373/08, EU:C:2010:68, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Tuomioistuimen suorittama arviointi, joka koskee sitä, onko asetuksen N:o 1357/2013 kaltainen täytäntöönpanotoimi lainmukainen, koskee toisaalta myös sitä, onko mahdollisesta oikeudellisesta virheestä riippumatta komissio, jolla unionin tuomioistuin katsoo olevan harkintavaltaa yhteisön tullikoodeksin 24 artiklan täytäntöönpanossa (tuomio 23.3.1983, Cousin ym., 162/82, EU:C:1983:93, 17 kohta ja tuomio 12.10.2017, X, C‑661/15, EU:C:2017:753, 45 kohta), tehnyt ilmeisen arviointivirheen kyseisen täytäntöönpanon osalta, kun otetaan huomioon asianomaisen konkreettisen tilanteen tosiseikat (ks. vastaavasti tuomio 8.3.2007, Thomson ja Vestel France, C‑447/05 ja C‑448/05, EU:C:2007:151, 45 kohta).

40

Nyt käsiteltävässä asiassa on näin mieleen palautettujen näkökohtien valossa ensiksi tarkasteltava täytäntöönpanoasetuksen N:o 1357/2013 tavoitteita, seuraavaksi tarkistettava, täyttääkö kyseinen täytäntöönpanoasetus tällaisen toimen osalta asetetut perusteluja koskevat vaatimukset, ja lopuksi määritettävä, liittyykö komission arviointiin, joka koskee mainitun täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden alkuperämaan määrittämistä ja joka on esitetty tämän tuomion 28–30 kohdassa, oikeudellinen virhe tai ilmeinen arviointivirhe yhteisön tullikoodeksin 24 artiklaan nähden.

41

Tästä on todettava ensinnäkin, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 1357/2013 ensimmäisestä, kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisen asetuksen tarkoituksena on täsmentää, miten yhteisön tullikoodeksin 24 artiklassa mainittuja kriteerejä, jotka koskevat tuotteiden alkuperän määrittämistä, on sovellettava Kiinasta peräisin olevien aurinkosähkömoduulien ja ‑paneelien ja niiden keskeisten komponenttien, eli aurinkosähkökennojen, osalta, jotta voidaan varmistaa, että unionin käyttöön ottamia polkumyyntitulleja ja tasoitustulleja sovelletaan oikein ja yhdenmukaisesti.

42

Tällaisella tavoitteella voitiin tämän tuomion 35 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti oikeuttaa kyseisen toimen säätäminen.

43

Siltä osin kuin on toiseksi kyse täytäntöönpanoasetuksen N:o 1357/2013 perusteluista, tämän tuomion 29 ja 30 kohdasta ilmenee, että komissio on perustellut tekemänsä aurinkosähkömoduulien ja ‑paneelien alkuperän määrityksen toteamalla, että tosiseikaston kannalta tarkasteltuna piikiekkojen jalostusta aurinkokennoiksi on pidettävä ”ratkaisevana” ja ”tärkeimpänä” vaiheena aurinkosähkömoduulien ja ‑paneelien valmistuksessa, koska kyseisessä vaiheessa mainittujen tuotteiden keskeiset komponentit, eli aurinkokennot, saavat ”erityisominaisuudet” ja ”käyttötarkoituksen”. Kuten mainituista kohdista myös ilmenee, komissio on päätellyt tämän tosiseikkoja koskevan arvioinnin perusteella, että oikeudellisesti tarkasteltuna mainittua vaihetta oli pidettävä yhteisön tullikoodeksin 24 artiklassa tarkoitettuna viimeisenä merkittävänä valmistustoimena.

44

Kyseisissä perusteluissa esitetään oikeudellisesti riittävällä tavalla komission päättelyn kulku. On nimittäin todettava yhtäältä, että toimijat, jotka valmistavat täytäntöönpanoasetuksen N:o 1357/2013 soveltamisalaan kuuluvia tuotteita tai jotka tuovat niitä unioniin, voivat kyseisten perustelujen perusteella ymmärtää mainitun päättelyn sisällön ja riitauttaa sen tosiasiallisen ja oikeudellisen paikkansapitävyyden, kuten Renesola on tehnyt sekä pääasiassa että unionin tuomioistuimelle esittämissään kirjallisissa huomautuksissa. Toisaalta unionin tuomioistuin voi kyseisten perustelujen perusteella arvioida mainitun toimen pätevyyttä.

45

Siltä osin kuin kolmanneksi kyse sen päättelyn oikeellisuuden tarkistamisesta, jonka komissio on tehnyt täytäntöönpanoasetuksessa N:o 1357/2013 tarkoitettujen aurinkosähkömoduulien ja ‑paneelien alkuperämaan osalta, on ensinnäkin palautettava mieleen, että kyseinen päättely perustuu – kuten tämän tuomion 29 kohdassa on todettu – yhteisön tullikoodeksin 24 artiklaan sisältyvään ”viimeistä merkittävää valmistusta tai käsittelyä” koskevaan kriteeriin.

46

Näin ollen on todettava, että toisin kuin Renesola on unionin tuomioistuimelle esittämissään kirjallisissa huomautuksissa väittänyt, ei voida katsoa, että komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen tukeutumalla muuhun kuin mainitussa artiklassa säädettyyn kriteeriin.

47

Siltä osin kuin on seuraavaksi kyse siitä, onko komissio tehnyt ilmeisen arviointivirheen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja Renesola katsovat, että kokoamalla aurinkokennoja aurinkosähkömoduuleiksi tai ‑paneeleiksi saadaan aikaan tuotteita, joilla on erilaiset ominaisuudet kuin niiden osina olevilla aurinkokennoilla muun muassa sähköntuotantokyvyn, ulkoisia tekijöitä koskevan vastustuskyvyn ja käyttöiän osalta, kuten ennakkoratkaisupyynnössä esitetyistä ja tämän tuomion 21 ja 22 kohdassa tiivistetyistä toteamuksista ilmenee.

48

Komissio ei puolestaan kiistä, että ominaisuuksien osalta ilmenee tällaisia eroja, mutta se katsoo, että tuotteita, joilla voidaan ottaa talteen aurinkoenergiaa ja muuttaa sitä sähköksi vaihtelevissa määrin, joiden vastustuskyky on enemmän tai vähemmän suuri ja joiden käyttöikä on enemmän tai vähemmän pitkä, saadaan aikaan nimenomaan aurinkosähkömoduulien ja ‑paneelien tuotantoprosessin aikaisemmassa vaiheessa, jossa piikiteet jalostetaan aurinkokennoiksi. Komissio katsoo myös, että tällaisen erityisominaisuuden aikaansaaminen on luonteeltaan ratkaiseva ja että ne parannukset, joita aurinkokennoihin voidaan myöhemmin tehdä kokoamalla ne kooltaan, tuotantokapasiteetiltaan, vastustuskyvyltään ja käyttöiältään erilaisiksi aurinkosähkömoduuleiksi tai ‑paneeleiksi, ovat siihen verrattuna vähäisempiä.

49

Tämä aurinkosähkömoduulien ja ‑paneelien tuotantoprosessia ja siihen sisältyvien eri vaiheiden merkityksen vertailua koskeva kokonaisarviointi ei ole ilmeisen virheellinen, kun otetaan huomioon tämän tuomion 38 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö. Kahden seikan, joihin kyseinen arviointi perustuu, eli kyvyn ottaa talteen aurinkoenergiaa ja muuttaa se sitten sähköksi, voidaan katsoa yhtäältä merkitsevän aurinkokennojen ja aurinkosähkömoduulien ja ‑paneelien olennaisia ominaisuuksia ja toisaalta määrittävän eri tuoteryhmien käyttötarkoituksen. Lisäksi näiden kahden seikan perusteella voidaan yhdessä tarkasteltuina arvioida, että piikiteiden jalostamisella aurinkokennoiksi on merkitys, joka on paitsi huomattava myös suurempi niihin parannuksiin verrattuna, jotka tehdään mainitun tuotantoprosessin myöhemmässä vaiheessa, jossa pienempi tai suurempi määrä aurinkokennoja kootaan aurinkosähkömoduuleiksi tai ‑paneeleiksi.

50

Komissio on näin ollen voinut kyseisen tosiseikkojen arvioinnin perusteella perustellusti katsoa, että piikiteiden jalostamista aurinkokennoiksi oli pidettävä yhteisön tullikoodeksin 24 artiklassa tarkoitettuna viimeisenä merkittävänä valmistustoimena aurinkosähkömoduulien ja ‑paneelien tuotantoprosessissa.

51

Tästä seuraa, ettei voida katsoa, että täytäntöönpanoasetusta N:o 1357/2013, jonka antaminen on lisäksi oikeutettu tavoitteella, joka koskee unionin tullilainsäädännön ja polkumyyntilainsäädännön johdonmukaista ja yhdenmukaista soveltamista, rasittaisi oikeudellinen virhe tai ilmeinen arviointivirhe.

52

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että tämän kysymyksen tarkastelussa ei ole tullut esiin mitään sellaista seikkaa, joka vaikuttaisi asetuksen N:o 1357/2013 pätevyyteen.

53

Ensimmäiseen kysymykseen annetun vastauksen vuoksi toiseen kysymykseen, joka on esitetty vain siinä tapauksessa, että täytäntöönpanoasetus N:o 1357/2013 olisi todettu pätemättömäksi, ei ole tarpeen vastata.

54

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä tarkasteltaessa ei ole ilmennyt yhtäkään seikkaa, joka voisi vaikuttaa tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 muuttamisesta 17.12.2013 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1357/2013 pätevyyteen.