–

K. M., edustajinaan E. Sweetman, BL, D. C. Smyth, SC, ja D. F. Conway, solicitor,

–

Director of Public Prosecutions, asiamiehinään H. Kiely ja A. Collins, avustajinaan F. McDonagh, SC, ja T. Rice, BL,

–

Irlanti, asiamiehinään A. Joyce, J. Quaney ja M. Browne, avustajanaan B. Doherty, BL,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Moro, K. Walkerová ja A. Dawes,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee suhteellisuusperiaatteen, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 49 artiklan 3 kohdan ja yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta 20.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 1) 89 ja 90 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, joka on pantu vireille kalastusaluksen päällikköä K. M:ää vastaan sen vuoksi, että aluksella on pidetty laitetta, jolla sillit, makrillit ja piikkimakrillit voidaan automaattisesti lajitella koon mukaan, ilman että kyseinen laite olisi asennettu tai sijoitettu alukseen siten, että jäädytys tapahtuu välittömästi eikä merenelävien laskeminen takaisin mereen ole enää mahdollista.

3

Kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla 30.3.1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 (EYVL 1998, L 125, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 13.3.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 227/2013 (EUVL 2013, L 78, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 850/98), 19 a artiklassa, jonka otsikko on ”Saaliiden arvon keinotekoisen nostamisen kielto”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kielletään alueilla 1, 2, 3 ja 4 sellaisten lajien, joihin sovelletaan kiintiöitä ja jotka voidaan laillisesti purkaa, poisheittäminen kalastustoiminnan aikana.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut säännökset eivät rajoita tässä asetuksessa tai missään muussa unionin kalastuksen alalla antamassa säädöksessä asetettujen velvoitteiden soveltamista.”

4

Kyseisen asetuksen 32 artiklassa, jonka otsikko on ”Automaattiseen lajitteluun tarkoitettujen laitteiden käyttöä koskevat rajoitukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   On kiellettyä pitää kalastusaluksella laitteita, joilla voidaan automaattisesti lajitella koon tai sukupuolen mukaan silliä, makrillia tai piikkimakrillia.

2.   Kyseisten laitteiden pito ja käyttö on kuitenkin sallittava, jos

tai

3.   Jokainen alus, jolla on oikeus kalastaa Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla, voi pitää mukanaan automaattiseen lajitteluun tarkoitettuja laitteita Kattegatissa edellyttäen, että tähän tarkoitukseen on myönnetty erityiskalastuslupa.

Erityiskalastusluvassa määritellään lajit, alueet, ajankohdat ja kaikki muut vaaditut edellytykset, joita sovelletaan lajitteluun tarkoitettujen laitteiden käyttöön ja aluksella pitoon.”

5

Laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta 29.9.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 (EUVL 2008, L 286, s. 1) 3 artiklassa, jonka otsikko on ”[Laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä] kalastusta harjoittavat kalastusalukset”, säädetään seuraavaa.

”1.   Kalastusaluksen oletetaan harjoittavan [laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä] kalastusta, jos sen osoitetaan kyseisellä kalastuksen harjoittamisalueella sovellettavien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaisesti

– –

– –

2.   Edellä 1 kohdassa esitettyä toimintaa pidetään 42 artiklan mukaisena vakavana rikkomuksena riippuen kyseessä olevan rikkomisen vakavuudesta, minkä jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen arvioi ottaen huomioon perusteet, joita voivat olla aiheutettu vahinko, sen arvo, rikkomuksen laajuus tai sen toistuminen.”

6

Asetuksen N:o 1005/2008 42 artiklassa, jonka otsikko on ”Vakavat rikkomukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan vakavalla rikkomuksella

– –

2.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen arvioi rikkomuksen vakavuuden ottaen huomioon 3 artiklan 2 kohdassa esitetyt perusteet.”

7

Kyseisen asetuksen 44 artiklassa, jonka otsikko on ”Vakavista rikkomuksista määrättävät seuraamukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakavaan rikkomukseen syyllistyneelle luonnolliselle henkilölle tai vastuussa olevaksi katsotulle oikeushenkilölle voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia seuraamuksia.

2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä enimmäisseuraamuksesta, joka on suuruudeltaan vähintään viisi kertaa vakavan rikkomuksen kautta saatujen kalastustuotteiden arvo.

Kun on kyse viiden vuoden kuluessa toistuneesta vakavasta rikkomuksesta, jäsenvaltioiden on säädettävä enimmäisseuraamuksesta, joka on suuruudeltaan vähintään kahdeksan kertaa vakavan rikkomuksen kautta saatujen kalastustuotteiden arvo.

Jäsenvaltioiden on näitä seuraamuksia soveltaessaan otettava huomioon myös kyseisille kalavaroille ja meriympäristölle aiheutuneen vahingon arvo.

3.   Jäsenvaltiot voivat lisäksi tai vaihtoehtoisesti käyttää tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rikosoikeudellisia seuraamuksia.”

8

Mainitun asetuksen 45 artiklan, jonka otsikko on ”Oheisseuraamukset”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä luvussa säädettyihin seuraamuksiin voidaan liittää muita seuraamuksia tai toimenpiteitä, erityisesti

– –

– –”

9

Asetuksen N:o 1224/2009 johdanto-osan 2, 38 ja 39 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

– –

10

Kyseisen asetuksen 1 artiklassa säädetään, että asetuksella ”perustetaan valvontaa, tarkastuksia ja täytäntöönpanon valvontaa koskeva yhteisön järjestelmä – –, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen.”

11

Asetuksen N:o 1224/2009 89 artiklan, jonka otsikko on ”Toimenpiteet säännösten noudattamisen varmistamiseksi”, 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaisia toimenpiteitä, hallinnolliset toimet tai rikosoikeudelliset menettelyt mukaan luettuina, toteutetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja järjestelmällisesti niitä luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä vastaan, joiden epäillään rikkoneen mitä tahansa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöä.

2.   Seuraamusten ja oheisseuraamusten kokonaistaso on laskettava kansallisen lainsäädännön asianmukaisten säännösten mukaisesti siten, että niillä tosiasiallisesti estetään vakavaan rikkomukseen syyllistyneitä saamasta rikkomuksensa tuottamaa taloudellista hyötyä, tämän kuitenkaan rajoittamatta laillista ammatin harjoittamisen oikeutta. Näiden seuraamusten on myös saatava aikaan vaikutuksia, jotka ovat suhteessa asianomaisten rikkomusten vakavuuteen, sekä ehkäisevät tehokkaasti muita samanlaatuisia rikkomuksia.

3.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa järjestelmää, jossa sakko on suhteutettu oikeushenkilön liikevaihtoon taikka rikkomukseen syyllistymisestä saatavaan tai tavoiteltuun taloudelliseen hyötyyn.”

12

Kyseisen asetuksen 90 artiklassa, jonka otsikko on ”Vakavista rikkomuksista määrättävät seuraamukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan lisäksi myös jäljempänä lueteltuja toimintoja pidetään – – vakavina rikkomuksina – –:

– –

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakavaan rikkomukseen syyllistyneelle luonnolliselle henkilölle tai siitä vastuussa olevaksi katsotulle oikeushenkilölle voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia asetuksen (EY) N:o 1005/2008 IX luvussa säädettyjen seuraamusten ja toimenpiteiden valikoiman mukaisesti.

3.   Jäsenvaltioiden on määrättävä seuraamus, joka on tehokkaasti varoittava ja soveltuvissa tapauksissa laskettu vakavan rikkomuksen suorittamisella saatujen kalastustuotteiden arvon perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1005/2008 44 artiklan 2 kohdan soveltamista.

4.   Seuraamuksen suuruutta määrittäessään jäsenvaltioiden on otettava huomioon myös kyseisille kalavaroille ja meriympäristölle aiheutuneen vahingon arvo.

5.   Jäsenvaltiot voivat tämän lisäksi tai vaihtoehtoisesti käyttää tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rikosoikeudellisia seuraamuksia.

6.   Tässä luvussa säädettyihin seuraamuksiin voidaan liittää muita seuraamuksia tai toimenpiteitä, erityisesti niitä, jotka on kuvattu asetuksen (EY) N:o 1005/2008 45 artiklassa.”

13

Vuoden 2006 merikalastusta ja merialueiden lainkäyttövaltaa koskevan lain (Sea Fisheries and Maritime Jurisdiction Act 2006; jäljempänä vuoden 2006 laki) 14 §:n 3 momentin mukaan päällikköä vastaan voidaan nostaa syyte, jos mainitun pykälän nojalla annettuja, merikalastusaluksia taikka aluksessa olevia pyydyksiä tai kalastuslaitteita koskevia säännöstöjä rikotaan. Vuoden 2006 lain 14 §:n 4 momentissa säädetään, että jos syyte nostetaan, syytetyn on osoitettava, että hänellä oikeus siihen vapautukseen, johon hän vetoaa.

14

Vuoden 2006 lain 28 § koskee tietyistä rikkomuksista määrättäviä sakkoja. Näiden sakkojen määrä riippuu rikkomuksen luonteesta ja siitä, onko syytemenettely summaarinen vai onko siinä kyse valamiehistömenettelyssä tehdystä syytteeseenpanosta. Irlannin oikeusjärjestyksessä summaarinen rikosprosessi on menettely, jossa asia käsitellään ilman valamiehistöä yhden ainoan tuomarin kokoonpanossa. Tätä menettelyä sovelletaan vain vähäisiin rikkomuksiin. Vakavammat rikkomukset käsitellään valamiehistömenettelyssä tehdyn syytteeseenpanon perusteella.

15

Jos kyseessä on valamiehistömenettelyssä tehtyyn syytteeseenpanoon perustuva syyllisyyden toteaminen, vuoden 2006 lain 28 §:n 1 momentissa ja siihen sisältyvässä taulukossa 1 määritellään sakon enimmäismäärä, mutta tuomioistuin voi määrätä lievemmän sakon. Sakon enimmäismäärä vahvistetaan asianomaisen aluksen koon mukaan. Kyseisen pykälän perusteella määrättyyn sakkoon ei liitetä hallinnollista seuraamusmaksua tai vankeutta.

16

Vuoden 2006 lain 28 §:n 5 momentissa säädetään, että jos henkilö todetaan syylliseksi valamiehistömenettelyssä tehdyn syytteeseenpanon perusteella kyseisessä laissa säädettyyn rikkomukseen, asianomaiselta alukselta löydetyt saaliit ja kielletyt tai säännösten vastaiset pyydykset voidaan tuomita menetetyiksi langettavan tuomion oikeudellisena seurauksena. Mainitun lain 28 §:n 5 momentin b kohdan mukaan tämä menetetyksi tuomitseminen on pakollinen suurimmasta osasta vuoden 2006 laissa vahvistetuista rikkomuksista ja myös siitä rikkomuksesta, johon pääasian valittajan on todettu syyllistyneen. Tuomioistuin voi kuitenkin päättää, ettei se määrää menettämisseuraamusta, jos kyseessä on saman lain 8 §:n tai 9 §:n – joissa tarkastellaan sitä, että alus on laittomasti Irlannin talousvyöhykkeellä – rikkomiseen perustuva tuomio.

17

Vuoden 2006 lain 28 §:n 6 momentissa säädetään menetetyksi tuomitsemista koskevista säännöistä silloin, kun kyseessä on summaariseen menettelyyn perustuva tuomio. Menetetyksi tuomitseminen kuuluu tuomioistuimen harkintavaltaan silloin, kun on kyse ensimmäisestä rikkomuksesta tai tuomion antamisesta kyseisen lain 8 §:n tai 9 §:n rikkomisen johdosta. Menetetyksi tuomitseminen on sitä vastoin pakollista silloin, kun on kyse toisesta tai myöhemmästä tuomiosta, lukuun ottamatta kyseisten pykälien rikkomisen johdosta annettua tuomiota.

18

Vuoden 2006 lain 28 §:n 7 momentissa säädetään, että sakon ja menetetyksi tuomitsemisen lisäksi tuomioistuin voi peruuttaa asianomaisen aluksen lisenssin tai keskeyttää sen voimassaolon.

19

Irlannin laivaston alus, joka partioi merikalavarojen suojelua koskevien tehtäviensä yhteydessä, pysäytti 11.2.2015 merellä Irlannin talousvyöhykkeellä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan rekisteröidyn kalastusaluksen, jonka päällikkö K. M. oli.

20

Kalastusaluksen tarkastuksen yhteydessä todettiin, että aluksella oli laite, jolla voidaan automaattisesti lajitella koon mukaan silliä, makrillia tai piikkimakrillia, mutta jota ei ollut asennettu tai sijoitettu kyseiseen alukseen siten, että jäädytys tapahtuu välittömästi eikä meren elävien laskeminen takaisin mereen ole enää mahdollista. Irlannin laivasto katsoi, että tapa, jolla kyseinen laite oli asennettu, antoi aihetta epäillä, että kyseessä oleva kalastusalus oli harjoittanut lainvastaista kalastusta, jota kutsutaan saaliiden arvon keinotekoiseksi nostamiseksi (high grading) ja jossa parhaat kalat valitaan saalista ja loput heitetään takaisin mereen

21

Tämäntyyppisen laitteen pitäminen aluksella ja käyttö on kielletty sekä asetuksen N:o 850/98 32 artiklan 1 kohdassa että Irlannin laissa eli vuoden 2013 merikalastusta (tekniset toimenpiteet) koskevassa asetuksessa (Sea Fisheries (Technical Measures) Regulations 2013) ja vuoden 2006 lain 14 §:ssä, joten kun K. M:n oli valamiehistön 16.6.2015 tekemällä päätöksellä todettu syyllistyneen mainitun laitteen hallussapitoon, Cork Circuit Criminal Court (Corkin rikosasioita käsittelevä ylempi piirituomioistuin) tuomitsi K. M:n Director of Public Prosecutionsin (syyttäjälaitoksen johtaja, Irlanti) esittämien syytteiden mukaisesti. Hänelle määrättiin 500 euron sakko, minkä lisäksi saalis, joka arvoksi katsottiin 344000 euroa, ja säännösten vastainen pyydys, jonka arvoksi katsottiin 55000 euroa, tuomittiin menetetyiksi.

22

K. M. valitti tästä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen ja riitautti määrätyn seuraamuksen ankaruuden erityisesti siltä osin kuin on kyse saaliin ja säännösten vastaisen pyydyksen menetetyiksi tuomitsemisesta.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko kansallinen säännös, jossa säädetään seuraamukseksi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta, yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien sääntöjen vakavasta rikkomisesta alukselta löydettyjen saaliiden ja kiellettyjen tai säännösten vastaisten pyydysten pakollinen menetetyiksi tuomitseminen, yhteensopiva asetuksen N:o 1224/2009 ja perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen kanssa.

24

Tässä tilanteessa Court of Appeal (ylioikeus, Irlanti) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko yhteisen kalastuspolitiikan ja [asetuksen N:o 850/98] 32 artiklan säännösten täytäntöönpanon yhteydessä sekä näiden säännösten täytäntöönpanemiseksi tapahtuvien syytetoimenpiteiden yhteydessä kansallisen oikeuden säännös, jonka mukaan silloin, kun kyseessä on valamiehistömenettelyssä tehtyyn syytteeseenpanoon perustuva syylliseksi toteaminen, on sakon lisäksi määrättävä kaikkien kalojen ja kaikkien pyydysten, jotka ovat rikkomukseen liittyvällä aluksella, pakollisesta menetetyksi tuomitsemisesta, yhteensoveltuva [asetuksen N:o 1224/2009] säännösten ja erityisesti kyseisen asetuksen 89 ja 90 artiklan sekä Euroopan unionin perussopimuksissa tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen ja perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdan kanssa?”

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1224/2009 89 ja 90 artiklaa, luettuina perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen valossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan asetuksen N:o 850/98 32 artiklan rikkomisesta on paitsi määrättävä sakkoa myös asianomaiselta alukselta löydettyjen saaliiden ja kiellettyjen tai säännösten vastaisten pyydysten pakollisesta menetetyksi tuomitsemisesta.

26

Aluksi on todettava, että asetus N:o 850/98, johon ennakkoratkaisupyynnössä viitataan, on korvattu 14.8.2019 alkaen kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1380/2013, (EU) 2016/1139, (EU) 2018/973, (EU) 2019/472 ja (EU) 2019/1022 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta 20.6.2019 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1241 (EUVL 2019, L 198, s. 105). Koska asetus N:o 850/98 oli kuitenkin voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, se on näin ollen sovellettavissa pääasiaan.

27

Asetuksen N:o 1224/2009 1 artiklasta, luettuna kyseisen asetuksen johdanto-osan toisen perustelukappaleen valossa, ilmenee, että koska yhteisen kalastuspolitiikan onnistuminen edellyttää tehokkaan valvontajärjestelmän täytäntöönpanoa, kyseisellä asetuksella pyritään luomaan kokonaisvaltaista ja yhdennettyä lähestymistapaa noudattava järjestelmä valvontaa, tarkastuksia ja sääntöjen noudattamisen valvontaa varten suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, jotta voidaan varmistaa kaikkien yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen elollisten vesiluonnonvarojen kestävää hyödyntämistä varten ottamalla huomioon tämän politiikan kaikki osa-alueet.

28

Mainitun asetuksen johdanto-osan 38 perustelukappaleessa täsmennetään tältä osin, että varoittavien, oikeasuhteisten ja tehokkaiden seuraamusten puuttuminen eräissä jäsenvaltioissa vähentää tarkastusten tehokkuutta.

29

Jäsenvaltioiden velvollisuudella huolehtia siitä, että yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien sääntöjen rikkomisista määrätään seuraamuksia, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, on olennainen merkitys (ks. vastaavasti tuomio 29.10.2009, komissio v. Italia, C-249/08, ei julkaistu, EU:C:2009:672, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Tässä yhteydessä asetuksen N:o 1224/2009 89 ja 90 artiklassa annetaan jäsenvaltioiden tehtäväksi huolehtia siitä, että asianmukaisia toimenpiteitä toteutetaan seuraamusten määräämiseksi yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomisesta. Kyseisissä artikloissa ei velvoiteta säätämään tietyistä seuraamuksista, mutta niissä vahvistetaan eräät perusteet, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon, sekä periaate, jonka mukaan näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

31

Mainitun asetuksen 89 artiklan 1 kohdassa säädetään erityisesti jäsenvaltioilla olevasta velvollisuudesta toteuttaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja järjestelmällisesti asianmukaisia toimenpiteitä, hallinnolliset toimet tai rikosoikeudelliset menettelyt mukaan luettuina, niitä luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä vastaan, joiden epäillään rikkoneen mitä tahansa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöä.

32

Asetuksen N:o 1224/2009 89 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että seuraamusten ja oheisseuraamusten kokonaistaso on laskettava kansallisen lainsäädännön asianmukaisten säännösten mukaisesti siten, että niillä tosiasiallisesti estetään rikkomukseen syyllistyneitä saamasta rikkomuksensa tuottamaa taloudellista hyötyä, tämän kuitenkaan rajoittamatta laillista ammatin harjoittamisen oikeutta, ja että näiden seuraamusten on saatava aikaan vaikutuksia, jotka ovat suhteessa asianomaisten rikkomusten vakavuuteen, sekä ehkäisevät tehokkaasti muita samanlaatuisia rikkomuksia. Kuten kyseisen asetuksen 89 artiklan 3 kohdasta ilmenee, jäsenvaltiot voivat sakon oikeasuhteisuuden määrittämiseksi ottaa huomioon tiettyjä seikkoja, joita ovat muun muassa oikeushenkilön liikevaihto tai rikkomukseen syyllistymisestä saatava tai tavoiteltu taloudellinen hyöty.

33

Asetuksen N:o 1224/2009 90 artikla koskee puolestaan vakavia rikkomuksia. Kyseisen asetuksen 90 artiklan 1 kohdassa, kun sitä luetaan saman asetuksen johdanto-osan 39 perustelukappaleen valossa, säädetään, että jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on otettava rikkomuksen vakavuuden määrittämiseksi huomioon perusteet, joita voivat olla vahingon luonne, sen arvo, rikkomuksen suorittaneen taloudellinen asema, rikkomuksen laajuus tai sen toistuminen. Kyseisessä säännöksessä viitataan myös asetuksen N:o 1005/2008 42 artiklassa, kun sitä luetaan yhdessä kyseisen asetuksen 3 artiklan kanssa, tarkoitettuihin toimintoihin, jotka voivat olla vakavia rikkomuksia ja joihin kuuluu pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kiellettyjen tai säännösten vastaisten pyydysten käyttö.

34

Asetuksen N:o 1224/2009 90 artiklan 3 kohdasta ilmenee seuraamusten osalta, että jäsenvaltioiden on määrättävä seuraamus, joka on tehokkaasti varoittava ja soveltuvissa tapauksissa laskettu vakavan rikkomuksen suorittamisella saatujen kalastustuotteiden arvon perusteella. Kyseisen asetuksen 90 artiklan 4 kohdassa täsmennetään tältä osin, että seuraamuksen suuruutta määrittäessään jäsenvaltioiden on otettava huomioon myös kyseisille kalavaroille ja meriympäristölle aiheutuneen vahingon arvo. Jäsenvaltiot voivat niin ikään mainitun asetuksen 90 artiklan 5 kohdan mukaan käyttää tämän lisäksi tai vaihtoehtoisesti tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rikosoikeudellisia seuraamuksia.

35

Tästä seuraa, että näitä asetuksen N:o 1224/2009 89 ja 90 artiklasta ilmeneviä rajoja noudattaen seuraamusten valinta on jätetty jäsenvaltioiden harkintavaltaan.

36

Tältä osin on muistutettava siitä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun unionin lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu, jäsenvaltiot ovat edelleen toimivaltaisia valitsemaan niistä asianmukaisilta vaikuttavat seuraamukset. Jäsenvaltioiden on kuitenkin käytettävä toimivaltaansa unionin oikeuden ja sen yleisten periaatteiden ja näin ollen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti (tuomio 16.7.2015, Chmielewski, C-255/14, EU:C:2015:475, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Erityisesti on todettava, että kansallisessa lainsäädännössä sallituilla hallinnollisilla toimenpiteillä tai rankaisutoimenpiteillä ei saada ylittää rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista asianomaisella lainsäädännöllä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi (tuomio 16.7.2015, Chmielewski, C-255/14, EU:C:2015:475, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Seuraamusten on lisäksi ankaruudeltaan vastattava niillä rangaistavien rikkomisten vakavuutta ja niillä on erityisesti varmistettava todellinen varoittava vaikutus yleistä suhteellisuusperiaatetta kuitenkin noudattaen (tuomio 16.7.2015, Chmielewski, C-255/14, EU:C:2015:475, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, onko nyt käsiteltävässä tapauksessa se, että sakon määräämisen lisäksi suoritetaan myös saaliin ja kiellettyjen tai säännösten vastaisten pyydysten pakollinen menetetyksi tuomitseminen, oikeassa suhteessa asetuksen N:o 850/98 32 artiklan 1 kohdassa säädetyllä lajittelulaitteita koskevalla kiellolla tavoitellun hyväksyttävän päämäärän toteuttamiseen, kun otetaan huomioon se rikkomus, johon K. M. on syyllistynyt, unionin tuomioistuin voi kuitenkin esittää sille kaikki sellaiset unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka saattavat auttaa sitä selvittämään, onko asia näin (ks. vastaavasti tuomio 28.1.2016, Laezza, C-375/14, EU:C:2016:60, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Tältä osin on tutkittava, ylitetäänkö kansallisessa säännöstössä säädetyn seuraamuksen ankaruudella ne rajat, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista kyseessä olevalla lainsäädännöllä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa (ks. vastaavasti tuomio 9.3.2010, ERG ym., C‑379/08 ja C-380/08, EU:C:2010:127, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Kuten unionin tuomioistuin on lisäksi jo todennut, on etenkin tarkastettava, että kalastustoimintaa tai siihen liittyvää toimintaa harjoittavien henkilöiden osalta on olemassa vakava vaara siitä, että yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkominen paljastuu ja rikkomisiin syyllistyneille määrätään asianmukaisia seuraamuksia (ks. vastaavasti tuomio 12.7.2005, komissio v. Ranska, C-304/02, EU:C:2005:444, 37 kohta).

42

Asetuksen N:o 850/98 32 artiklassa säädetyllä lajittelulaitteita koskevalla kiellolla tavoitellusta päämäärästä on todettava, että tässä säännöksessä, joka koskee kalavarojen säilyttämistä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla, kielletään pitämästä aluksilla tällaista laitetta tai käyttämästä sitä, paitsi jos kyseisellä laitteella taataan saaliiden välitön jäädytys tai estetään meren elävien laskeminen takaisin mereen. Mainitussa säännöksessä säädetyn kiellon päämääränä on etenkin estää sellainen käytäntö, joka muodostuu kannattavimpien lajien säilyttämisestä ja muiden lajien laskemisesta takaisin mereen ja jonka tavoitteena on saaliiden arvon keinotekoinen nostaminen, mikä on kielletty kyseisen asetuksen 19 a artiklassa.

43

Tällä tavoin myös asetuksen N:o 850/98 32 artiklalla pyritään päämäärään, jona on yhtäältä ehkäistä riskiä siitä, ettei tiettyjä määriä poisheitettyjä ja kuolleita kaloja, joita ei siis oteta huomioon kiintiöiden käyttöasteessa, ilmoiteta, mikä ilmenee liikakalastuksen riskinä, ja toisaalta päästä asteittain eroon ei-toivottujen saaliiden laskemisesta takaisin mereen kalastustoiminnan kestävyyden varmistamiseksi ympäristön kannalta pitkällä aikavälillä.

44

Saaliiden ja kiellettyjen tai säännösten vastaisten pyydysten pakollisella menetetyiksi tuomitsemisella voidaan saada asianomaiset henkilöt luopumaan rikkomasta asetuksen N:o 850/98 32 artiklan 1 kohdassa säädettyä lajittelulaitteita koskevaa kieltoa epäämällä heiltä lainvastaisesti saadut voitot, jotka he muutoin voisivat saada, ja mahdollisuus jatkaa tällaisten laitteiden käyttöä.

45

Saaliiden menetetyiksi tuomitsemisesta on näet todettava, että – kuten Euroopan komissio on huomautuksissaan korostanut – se johtaa siihen, että rikkomukseen syyllistyneitä estetään saamasta rikkomuksensa tuottamaa perusteetonta taloudellista hyötyä, mitä pelkällä sakolla ei voida varmistaa. Asetuksen N:o 850/98 32 artiklan 1 kohdassa kielletyn laitteen kaltaisen, kalastusaluksella lainvastaisen toiminnan harjoittamiseksi olevan kielletyn tai säännösten vastaisen pyydyksen menetetyksi tuomitsemisesta on todettava, että kyseinen pakollinen menetetyksi tuomitseminen on seuraamus, joka on tehokas ja oikeassa suhteessa rikotulla lainsäädännöllä tavoiteltuun päämäärään nähden.

46

Tältä osin on huomautettava, että asetuksen N:o 1224/2009 90 artiklan 6 kohdassa säädetään, että siinä säädettyihin seuraamuksiin voidaan liittää muita seuraamuksia tai toimenpiteitä, erityisesti niitä, jotka on kuvattu asetuksen N:o 1005/2008 45 artiklassa. Viimeksi mainitun artiklan 3 kohdassa säädetään kuitenkin nimenomaisesti täydentävästä seuraamuksesta, kuten kiellettyjen pyydysten, saaliiden ja kalastustuotteiden menetetyiksi tuomitsemisesta.

47

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että K. M:lle määrätyn sakon suuruus on 500 euroa, kun taas kalastusaluksella olleiden saaliiden arvo oli 344000 euroa ja säännösten vastaisen pyydyksen arvoksi on arvioitu 55000 euroa. Irlannin kirjallisista huomautuksista ilmenee myös, että niiden sakkojen enimmäismäärä, jotka tuomioistuimet voivat määrätä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen rikkomuksen yhteydessä, on Irlannin oikeuden nojalla kyseessä olevan aluksen koon mukaan 10000 euroa, 20000 euroa tai 35000 euroa.

48

Jos kyseiset sakot määrättäisiin ainoana seuraamuksena tämäntyyppisestä rikkomuksesta, olisi mahdollista, että niillä ei tehokkaasti estettäisi rikkomukseen syyllistyneitä saamasta niiden rikkomusten tuottamaa taloudellista hyötyä, joihin he ovat syyllistyneet. Tällainen seuraamus ei siis olisi tehokas eikä varoittava.

49

Seuraamuksen oikeasuhteisuuden arvioimiseksi on otettava huomioon myös sen sakon määrän, joka on mahdollista määrätä, ja suoritetun rikkomuksen tuottaman taloudellisen hyödyn välinen suhde, jotta rikkomukseen syyllistyneille tehdään vähemmän houkuttelevaksi syyllistyminen tällaiseen rikkomukseen, ja asetuksen N:o 1224/2009 90 artiklan 3 kohdan mukaisesti vakavan rikkomuksen suorittamisella saatujen kalastustuotteiden arvo.

50

Lisäksi on niin, että jos – kuten pääasiassa – sakko määrätään kalastusaluksen päällikölle, joka ei ole aluksen omistaja, yhtäältä olisi mahdollista, että viimeksi mainittuun ei kohdistuisi tämän seuraamuksen johdosta mitään varoittavaa vaikutusta, ja toisaalta hän voisi edelleen hyötyä asetuksen N:o 850/98 32 artiklan vastaisesti hankittujen saaliiden tuottamasta taloudellisesta hyödystä ja pitää hallussaan kyseisessä säännöksessä kielletyn laitteen sen mahdollista käyttöä varten.

51

Samoin on todettava, että jollei niistä tarkastuksista muuta johdu, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä, seuraamus on vuoden 2006 lain 28 §:n nojalla mukautettava rikkomuksen vakavuuteen, sellaisena kuin Irlannin viranomaiset sen määrittävät. Kuten Irlanti selittää huomautuksissaan, seuraamukset riippuvat näet rikkomuksen luonteesta, mukaan lukien siitä, onko syytemenettely summaarinen – eli menettely, jossa asia käsitellään vähäisten rikkomusten osalta yhden tuomarin kokoonpanossa ilman valamiehistöä – vai onko siinä kyse vakavampien rikkomusten osalta valamiehistömenettelyssä tehdystä syytteeseenpanosta. Kun henkilö on todettu syylliseksi, saaliiden ja kiellettyjen tai säännösten vastaisten pyydysten menetetyiksi tuomitseminen on pakollista tiettyjen kyseisessä laissa säädettyjen rikkomusten osalta, mutta tuomioistuin voi kuitenkin päättää olla määräämättä menettämisseuraamusta tiettyjen näiden rikkomusten osalta tai ensimmäisen rikkomuksen osalta. Tuomioistuin voi myös määrätä ankaramman seuraamuksen ja peruuttaa asianomaisen aluksen lisenssin tai keskeyttää sen voimassaolon.

52

Kun otetaan huomioon rikkomuksen vakavuus ja asetuksen N:o 850/98 32 artiklalla tavoiteltu päämäärä – ja jollei niistä Irlannin oikeuden mukaisten seuraamusten ja oheisseuraamusten kokonaistasoa koskevista tarkistuksista muuta johdu, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä, – saaliiden ja kiellettyjen tai säännösten vastaisten pyydysten pakollinen menetetyiksi tuomitseminen on tarpeen, jotta rikkomukseen syyllistyneet eivät saa rikkomuksensa tuottamaa taloudellista hyötyä. Sillä näyttää myös olevan varoittava vaikutus.

53

Tällainen seuraamus on näin ollen niiden asetuksen N:o 1224/2009 89 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukainen, joiden mukaan rikkomukseen syyllistyneitä on tosiasiallisesti estettävä saamasta rikkomuksensa tuottamaa taloudellista hyötyä, ja seuraamusten on myös saatava aikaan vaikutuksia, jotka ovat suhteessa asianomaisten rikkomusten vakavuuteen, jotta ehkäistään tehokkaasti muita samanlaatuisia rikkomuksia.

54

Kansallisen tuomioistuimen on lisäksi asetuksen N:o 1224/2009 89 artiklan 2 kohdan nojalla arvioitava seuraamuksen mahdollisia seurauksia rikkomukseen syyllistyneelle siltä osin kuin on kyse tämän laillisesta oikeudesta harjoittaa ammattia. K. M. väittää tältä osin unionin tuomioistuimelle esittämissään kirjallisissa huomautuksissa, että saaliiden ja kiellettyjen tai säännösten vastaisten pyydysten menetetyiksi tuomitsemisesta olisi erittäin vakavia seurauksia hänen maineelleen ja ammatilliselle tulevaisuudelleen, että hän ei tahallaan rikkonut kysymyksessä olevia sääntöjä hyötyäkseen siitä ja että hän ei ole aiemmin syyllistynyt muihin rikkomuksiin. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin tutkittava nämä seikat.

55

Lisäksi on muistutettava, että vaikka asetuksen N:o 1224/2009 90 artiklan 1 kohdassa mainitaan tiettyjä perusteita, jotka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa huomioon arvioidakseen rikkomuksen vakavuutta, tätä säännöstä on luettava yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan 39 perustelukappaleen kanssa, jossa täsmennetään, että näiden perusteiden tarkoituksena on vahvistaa seuraamuksia, jotka ovat varoittavia. Kun otetaan huomioon kyseessä olevien seuraamusten luonne ja koska mainitun asetuksen tekstissä ei ole todettu tältä osin mitään, on sitä vastoin huomautettava, että oikeasuhteisuutta koskeva edellytys, joka jäsenvaltioiden käyttöön ottamien seuraamusten on täytettävä, ei merkitse sitä, että näiden viranomaisten olisi mainitun 90 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanossa otettava huomioon kunkin tapauksen konkreettiset erityisolosuhteet tai että niiden olisi välttämättä otettava huomioon tahallisuus tai rikkomuksen uusiminen (ks. analogisesti tuomio 16.7.2015, Chmielewski, C-255/14, EU:C:2015:475, 28 ja 29 kohta).

56

Edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1224/2009 89 ja 90 artiklaa, luettuina perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen valossa, on tulkittava siten, että jollei niistä tarkastuksista muuta johdu, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä, ne eivät ole esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan asetuksen N:o 850/98 32 artiklan rikkomisen seuraamuksena on paitsi sakon määrääminen myös asianomaiselta alukselta löydettyjen saaliiden ja kiellettyjen tai säännösten vastaisten pyydysten pakollinen menetetyiksi tuomitseminen.

57

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta 20.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 89 ja 90 artiklaa, luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen valossa, on tulkittava siten, että jollei niistä tarkastuksista muuta johdu, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä, ne eivät ole esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla 30.3.1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98, sellaisena kuin se on muutettuna 13.3.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 227/2013, 32 artiklan rikkomisen seuraamuksena on paitsi sakon määrääminen myös asianomaiselta alukselta löydettyjen saaliiden ja kiellettyjen tai säännösten vastaisten pyydysten pakollinen menetetyiksi tuomitseminen.