–

Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband eV, edustajanaan T. Rader, Rechtsanwalt,

–

Vodafone GmbH, edustajanaan D. Herrmann, Rechtsanwältin,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja D. Klebs,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja M. Noort,

–

Itävallan hallitus, asiamiehenään A. Posch,

–

Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane, A. Wellman ja L. Liţu,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään G. Braun, T. Scharf ja L. Nicolae,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY sekä verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta 25.11.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2120 (EUVL 2015, L 310, s. 1) 3 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband eV (kuluttajakeskusten ja ‑yhdistysten keskusjärjestö, jäljempänä Bundesverband) ja Vodafone GmbH ja jossa on kyse siitä, että Vodafone käyttää sopimuksissaan tiettyjä vakioehtoja.

3

Asetuksen 2015/2120 johdanto-osan kuudennessa, kahdeksannessa ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Kyseisen asetuksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Kohde ja soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteiset säännöt tietoliikenteen yhdenvertaisen ja syrjimättömän kohtelun varmistamiseksi internetyhteyspalvelujen tarjoamisessa ja tähän liittyvien loppukäyttäjien oikeuksien turvaamiseksi.”

5

Mainitun asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Avoimen internetyhteyden turvaaminen”, 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Loppukäyttäjillä on oikeus saada ja välittää tietoa ja sisältöjä, käyttää ja tarjota valitsemiaan sovelluksia ja palveluja sekä käyttää valitsemiaan päätelaitteita riippumatta loppukäyttäjän tai palveluntarjoajan sijaintipaikasta taikka tiedon, sisällön, sovelluksen tai palvelun alkuperästä tai määränpäästä, internetyhteyspalvelunsa kautta.

– –

2.   Internetyhteyspalvelujen tarjoajien ja loppukäyttäjien väliset sopimukset internetyhteyspalvelujen kaupallisista ja teknisistä ehdoista ja ominaisuuksista, kuten hinnasta, datansiirron määristä ja nopeuksista, ja mahdolliset internetyhteyspalvelujen tarjoajien soveltamat kaupalliset käytännöt eivät saa rajoittaa 1 kohdassa vahvistetun loppukäyttäjien oikeuden käyttämistä.

3.   Internetyhteyspalvelujen tarjoajien on kohdeltava internetyhteyspalveluja tarjotessaan kaikkea tietoliikennettä yhdenvertaisesti, syrjimättömästi, rajoituksitta ja häiriöittä ja riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, saadusta tai jaetusta sisällöstä, käytetyistä tai tarjotuista sovelluksista tai palveluista tai käytetystä päätelaitteesta.

Ensimmäinen alakohta ei estä internet-palvelujen tarjoajia panemasta täytäntöön kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä. Kohtuullisten liikenteenhallintatoimenpiteiden on oltava läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia eivätkä ne saa perustua kaupallisiin näkökohtiin, vaan tietoliikenteen tiettyjen luokkien objektiivisesti erilaisiin teknisiin palvelun laatua koskeviin vaatimuksiin. Tällaisilla toimenpiteillä ei saa valvoa tiettyä sisältöä eikä niitä saa pitää voimassa pidempään kuin on välttämätöntä.

Internetyhteyspalvelujen tarjoajat eivät saa suorittaa liikenteenhallintatoimenpiteitä, jotka menevät toisessa alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä pidemmälle, eivätkä varsinkaan saa estää pääsyä tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka niiden tiettyihin luokkiin tai hidastaa, muuttaa, rajoittaa tai häiritä niitä tai heikentää niiden laatua tai syrjiä niitä, paitsi siinä määrin, kuin se on välttämätöntä ja vain niin pitkään kuin se on välttämätöntä, jotta voidaan:

6

Bundesverband on järjestö, johon kuuluu 16 osavaltioiden kuluttajansuojajärjestöä ja muita kuluttajansuoja-alalla Saksassa toimivia järjestöjä.

7

Vodafone on informaatio- ja viestintätekniikan alalla toimiva yritys. Kyseinen yritys tarjoaa asiakkailleen peruspalvelupaketin täydennykseksi niin sanotulla nollatariffilla maksuttomia hinnoitteluvaihtoehtoja, joista käytetään nimeä ”Vodafone Pass” (”Video Pass”, ”Music Pass”, ”Chat Pass” ja ”Social Pass”). Nämä hinnoitteluvaihtoehdot mahdollistavat Vodafonen yhteistyökumppaneina olevien yritysten palvelujen käyttämisen siten, ettei näitä palveluja käytettäessä kulutettua datansiirtomäärää vähennetä peruspalvelupakettiin kuuluvasta datansiirtomäärästä. Siirtonopeuden hidastuminen silloin, kun peruspalvelupakettiin kuuluva datansiirtomäärä on käytetty loppuun, koskee kuitenkin myös yhteistyökumppaneina olevien yritysten palvelujen käyttöä. Ensimmäinen valittu hinnoitteluvaihtoehto sisältyy jo peruspalvelupakettiin, ja asiakkaat voivat valita muita hinnoitteluvaihtoehtoja maksamalla lisämaksun.

8

Näiden hinnoitteluvaihtoehtojen osalta yleisissä sopimusehdoissa on muun muassa seuraava vakioehto: ”Kulutettu datansiirtomäärä silloin, kun verkkoa käytetään jakamalla verkkoyhteys (Hotspot) – – vähennetään palvelupakettiin kuuluvasta datansiirtomäärästä.”

9

Bundesnetzagentur für Elektrizität, Gas, Telekommunikation, Post und Eisenbahnen (liittovaltion sähkö-, kaasu-, televiestintä-, posti- ja rautatieverkkovirasto, Saksa, jäljempänä Bundesnetzagentur) saattoi valvontaviranomaisena päätökseen kyseisen sopimusehdon laillisuutta koskevan menettelyn.

10

Bundesverband nosti Landgericht Düsseldorfissa (alueellinen alioikeus, Düsseldorf, Saksa) kanteen edellä mainitun sopimusehdon käytön kieltämiseksi. Bundesnetzagenturia kuultuaan tämä tuomioistuin hylkäsi kanteen sillä perusteella, ettei internetyhteyden jakamista ollut suljettu pois sopimuksessa ja että se oli lisäksi teknisesti edelleen mahdollista.

11

Ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Oberlandesgericht Düsseldorfiin (osavaltion ylioikeus, Düsseldorf, Saksa) tehtiin valitus, jossa pohditaan kyseisen sopimusehdon pätevyyttä asetuksen 2015/2120 3 artiklan 1 ja 2 kohdan kannalta.

12

Tässä tilanteessa Oberlandesgericht Düsseldorf katsoi, että unionin oikeuden tulkinta on tarpeen pääasian ratkaisemiseksi, ja se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

13

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, jotka on tutkittava yhdessä, lähinnä, onko asetuksen 2015/2120 3 artiklaa tulkittava siten, että se, että loppukäyttäjien mahdollisuutta jakaa internetyhteys rajoitetaan niin sanottua nollatariffia koskevan hinnoitteluvaihtoehdon aktivoimisen vuoksi, on ristiriidassa kyseisen artiklan 1 ja 2 kohdasta johtuvien velvollisuuksien kanssa.

14

Aluksi on täsmennettävä, että niin sanottua nollatariffia koskeva hinnoitteluvaihtoehto on kaupallinen käytäntö, jonka mukaan internetyhteyden tarjoaja soveltaa ”nollatariffia” tai edullisempaa tariffia koko sellaiseen sovellukseen tai sellaiseen erityissovellusten luokkaan liittyvään dataliikenteeseen tai osaan siitä, joita kyseisen internetyhteyden tarjoajan yhteistyökumppanit tarjoavat. Tätä dataa ei siis oteta huomioon peruspalvelupaketin yhteydessä ostetussa datamäärässä. Tällainen rajallisten palvelupakettien yhteydessä tarjottu vaihtoehto antaa näin ollen internetyhteyden tarjoajille mahdollisuuden lisätä tarjontansa houkuttelevuutta.

15

Unionin tuomioistuimelle esitetyt kysymykset, joiden tarkoituksena on mahdollistaa se, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi lausua niin sanottua nollatariffia koskevaan hinnoitteluvaihtoehtoon liittyvien käyttöehtojen laillisuudesta, perustuvat siis lähtökohtaan, jonka mukaan tällainen hinnoitteluvaihtoehto on sinällään yhteensoveltuva unionin oikeuden ja etenkin asetuksen 2015/2120, jolla lainsäätäjä on halunnut vahvistaa internetin avoimuutta ja neutraalisuutta koskevat periaatteet, 3 artiklan kanssa.

16

Asetuksen 2015/2120 3 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen kanssa, säädetään loppukäyttäjien oikeudesta paitsi saada tietoa ja sisältöjä, käyttää sovelluksia ja palveluja sekä välittää tietoja ja sisältöjä myös tarjota sovelluksia ja palveluja.

17

Asetuksen 2015/2120 3 artiklan 2 kohdan mukaan yhtäältä internetyhteyspalvelujen tarjoajien ja loppukäyttäjien väliset sopimukset ja toisaalta internetyhteyspalvelujen tarjoajien soveltamat kaupalliset käytännöt eivät saa rajoittaa kyseisen artiklan 1 kohdassa vahvistetun loppukäyttäjien oikeuden käyttämistä.

18

Asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään ensinnäkin, että internetyhteyspalvelujen tarjoajien on kohdeltava kaikkea tietoliikennettä yhdenvertaisesti, syrjimättömästi, rajoituksitta ja häiriöittä ja muun muassa käytetyistä sovelluksista tai palveluista riippumatta.

19

Kyseisen 3 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään tämän jälkeen, että sen ensimmäinen alakohta ei estä internetyhteyspalvelujen tarjoajia panemasta täytäntöön kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä, ja täsmennetään, että jotta tällaisten toimenpiteiden voidaan katsoa olevan kohtuullisia, niiden on ensinnäkin oltava avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia, toiseksi ne eivät saa perustua kaupallisiin näkökohtiin vaan tietoliikenteen tiettyjen luokkien välisiin objektiivisiin teknisiin eroihin ja kolmanneksi niillä ei saa valvoa sisältöä eikä niitä saa pitää voimassa pidempään kuin on välttämätöntä.

20

Mainitun 3 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään lopuksi, että internetyhteyspalvelujen tarjoajat eivät saa suorittaa liikenteenhallintatoimenpiteitä, jotka menevät toisessa alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä pidemmälle, eivätkä varsinkaan saa estää pääsyä tiettyihin sovelluksiin, sovellusten luokkiin, palveluihin tai palvelujen luokkiin tai hidastaa, muuttaa, rajoittaa tai häiritä niitä tai heikentää niiden laatua tai syrjiä niitä, paitsi siinä määrin kuin se on välttämätöntä tietyn ajan, jotta voidaan noudattaa unionin säädöksiä, unionin oikeuden mukaista kansallista lainsäädäntöä tai toimenpiteitä tällaisten unionin säädösten tai tällaisen kansallisen lainsäädännön panemiseksi täytäntöön; säilyttää verkon, sen kautta tarjottavien palvelujen ja loppukäyttäjien päätelaitteiden eheys ja turvallisuus taikka estää verkon ruuhkautuminen tai lieventää sen vaikutuksia.

21

Kuten asetuksen 2015/2120 1 artiklasta ilmenee, näillä eri säännöksillä pyritään varmistamaan tietoliikenteen yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu internetyhteyspalvelujen tarjoamisessa sekä turvaamaan tähän liittyvät loppukäyttäjien oikeudet (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2020, Telenor Magyarország, C-807/18 ja C-39/19, EU:C:2020:708, 23–27 kohta).

22

Ensinnäkin on muistutettava, että unionin tuomioistuimella on ollut tilaisuus täsmentää, että kun internetyhteyspalvelujen tarjoajan menettely on asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdan vastaista, on mahdollista jättää ratkaisematta, onko tämä menettely mainitun asetuksen 3 artiklan 2 kohdasta johtuvien velvollisuuksien mukaista (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2020, Telenor Magyarország, C-807/18 ja C‑39/19, EU:C:2020:708, 28 kohta).

23

Kaiken tietoliikenteen yhdenvertaista kohtelua koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämistä ei siis voida perustella saman asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tunnustetun sopimusvapauden periaatteen nojalla.

24

Toiseksi on todettava, että unionin tuomioistuin on myös korostanut, että asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohta on esteenä kaikille tietoliikenteen yhdenvertaista kohtelua koskevan velvollisuuden vastaisille toimenpiteille, kun tällainen toimenpide perustuu kaupallisiin näkökohtiin.

25

Aluksi on huomautettava, että – kuten tämän tuomion 18 kohdasta ilmenee – asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, luettuna kyseisen asetuksen johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen valossa, internetyhteyspalvelujen tarjoajille asetetaan yleinen velvollisuus kohdella kaikkea liikennettä yhdenvertaisesti, syrjimättömästi, rajoituksitta ja häiriöittä, eikä tästä velvollisuudesta voida missään tapauksessa poiketa kyseisten palveluntarjoajien soveltamilla kaupallisilla käytännöillä tai niiden loppukäyttäjien kanssa tekemillä sopimuksilla (tuomio 15.9.2020, Telenor Magyarország, C-807/18 ja C-39/19, EU:C:2020:708, 47 kohta).

26

Asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdan toisesta alakohdasta ja kyseisen asetuksen johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta, jonka valossa kyseistä alakohtaa on tulkittava, ilmenee tämän jälkeen, että vaikka internetyhteyspalvelujen tarjoajien on noudatettava tätä yleistä velvollisuutta, niillä on kuitenkin mahdollisuus toteuttaa kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä. Tämä mahdollisuus edellyttää kuitenkin muun muassa sitä, että tällaiset toimenpiteet perustuvat ”tietoliikenteen tiettyjen luokkien objektiivisesti erilaisiin teknisiin palvelun laatua koskeviin vaatimuksiin” eivätkä ”kaupallisiin näkökohtiin”. Tällaisiin ”kaupallisiin näkökohtiin” perustuvina on pidettävä erityisesti kaikkia toimenpiteitä, joita internetyhteyspalvelujen tarjoaja soveltaa kaikkiin loppukäyttäjiin ja jotka tällaisiin objektiivisiin eroihin perustumatta johtavat siihen, ettei eri sisältöjen, sovellusten tai palvelujen tarjoajien tarjoamia sisältöjä, sovelluksia tai palveluja kohdella yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi (tuomio 15.9.2020, Telenor Magyarország, C-807/18 ja C-39/19, EU:C:2020:708, 48 kohta).

27

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa niin sanottua nollatariffia koskevassa hinnoitteluvaihtoehdossa internetliikenteessä tehdään kuitenkin kaupallisten näkökohtien perusteella ero siten, että peruspalvelupaketissa ei oteta huomioon yhteistyökumppaneiden sovelluksiin suuntautuvaa liikennettä. Tällainen kaupallinen käytäntö ei siis täytä asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä yleistä velvollisuutta kohdella tietoliikennettä yhdenvertaisesti, syrjimättömästi ja häiriöittä.

28

On korostettava, että tämä velvollisuuden noudattamatta jättäminen, joka johtuu tällaisen hinnoitteluvaihtoehdon luonteesta itsestään sen kannustimen vuoksi, joka siitä seuraa, jatkuu vielä riippumatta ajateltavissa olevasta mahdollisuudesta jatkaa tai olla jatkamatta internetyhteyden tarjoajan yhteistyökumppaneiden tarjoaman sisällön käyttöä vapaasti sen jälkeen, kun peruspalvelupakettiin kuuluva datansiirtomäärä on käytetty loppuun.

29

Merkitystä ei myöskään ole sillä, perustuuko tällainen vaihtoehto asetuksen 2015/2120 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun sopimukseen, kuten tämän tuomion 23 kohdassa on huomautettu, tai sillä, että sillä pyritään tyydyttämään asiakkaan tai sisällöntarjoajan todellinen kysyntä.

30

Lopuksi on todettava, ettei hallintatoimenpiteiden osalta säädettyjä poikkeuksia voida ottaa huomioon, koska asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan tällaiset toimenpiteet eivät voi perustua internetyhteyden tarjoajan kaupallisiin strategioihin.

31

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ilmenee, että yhteyden jakamista koskevaa rajoitusta, jota kaikki kyseisen tuomioistuimen esittämät kysymykset koskevat, sovelletaan yksinomaan niin sanottua nollatariffia koskevan hinnoitteluvaihtoehdon aktivoimisen vuoksi.

32

Koska tällainen hinnoitteluvaihtoehto on ristiriidassa asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdasta johtuvien velvollisuuksien kanssa, tämä ristiriita on kuitenkin olemassa edelleen pääasiassa kyseessä olevan yhteyden jakamista koskevan rajoituksen kaltaisten tarjottuihin hinnoitteluvaihtoehtoihin liittyvien käyttöehtojen muodosta tai luonteesta riippumatta.

33

Kaiken edellä olevan perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että asetuksen 2015/2120 3 artiklaa on tulkittava siten, että yhteyden jakamisen rajoittaminen niin sanottua nollatariffia koskevan hinnoitteluvaihtoehdon aktivoimisen vuoksi on ristiriidassa kyseisen artiklan 3 kohdasta johtuvien velvollisuuksien kanssa.

34

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY sekä verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta 25.11.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2120 3 artiklaa on tulkittava siten, että yhteyden jakamisen rajoittaminen niin sanottua nollatariffia koskevan hinnoitteluvaihtoehdon aktivoimisen vuoksi on ristiriidassa kyseisen artiklan 3 kohdasta johtuvien velvollisuuksien kanssa.