1.

Tuomiossa Achmea ( 2 ) unionin tuomioistuin katsoi, että jäsenvaltioiden väliseen investointisopimukseen sisältyvät sijoittajien kannalta edulliset välityslausekkeet ovat ristiriidassa SEUT 267 ja SEUT 344 artiklan kanssa ja ettei niitä voida tästä syystä soveltaa. Mitä seurauksia on kuitenkin sillä, jos jäsenvaltio ei vetoa välityslausekkeen pätemättömyyteen ennen välitystuomion antamista? Ruotsalainen tuomioistuin päätteli tästä välitystuomion pätevyyden tutkimisen yhteydessä, että kun kyseinen jäsenvaltio on luopunut vapaaehtoisesti esittämästä väitteitä toimivallasta välimiesmenettelyssä ja vastannut pääasiaan, se on tehnyt ad hoc ‑välityssopimuksen kyseisen riita-asian osalta. Högsta domstolen (korkein oikeus, Ruotsi) on kuitenkin epävarma, onko tämä menettelytapa yhteensopiva mainitun tuomion kanssa, ja on siksi esittänyt ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle.

2.

Puola teki 19.5.1987 investointisopimuksen Luxemburgin ja Belgian kanssa. Sopimus tuli voimaan 2.8.1991. Sopimuksessa määrätään näiden jäsenvaltioiden sijoittajien suojaamiseksi, että ne voivat sijoituksia koskevissa riidoissa toisten sopimuspuolten kanssa saattaa asian välimiesoikeuden käsiteltäväksi, ja yksi näistä on Stockholms Handelskammares Skiljedomsinstitut (Tukholman kauppakamarin välitysinstituutti, Ruotsi). Välimiesoikeus soveltaa tässä yhteydessä muun muassa sen valtion lakia, joka on osapuolena riidassa ja jossa sijoitus on tehty. Välimiesoikeuden ratkaisut ovat lopullisia.

3.

Ennakkoratkaisupyynnössä esitetään välimiesmenettelystä annetun Ruotsin lain (lag (1999:116) om skiljeförfarande, jäljempänä välimiesmenettelylaki) asian kannalta merkitykselliset säännökset seuraavasti.

4.

Välimiesmenettelylain 1 §:n mukaan riidat, joista asianosaiset voivat tehdä sovinnon, saadaan määrätä sopimuksin yhden tai usean välimiehen ratkaistaviksi.

5.

Välimiesmenettely perustuu välityssopimukseen. Välityssopimus taas perustuu siihen, että asianosaiset voivat määrätä riidan kohteesta. Välimiesmenettelylain 1 §:stä seuraa, että välimiesmenettelyn ulkopuolelle jäävät riidat, joihin liittyy merkittävämmin yleinen etu. Myös muista säännöksistä voi seurata, että tiettyä kysymystä koskevaa riitaa ei voida ratkaista välimiesmenettelyssä.

6.

Välimiesmenettelylain 34 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan välitystuomio voidaan kumota asianosaisen nostaman vastaavan kanteen perusteella kokonaan tai osittain, jos se ei kuulu asianosaisten välisen pätevän välityssopimuksen piiriin.

7.

Saman pykälän 2 momentista kuitenkin ilmenee, ettei asianosainen voi vedota sellaiseen seikkaan, johon vetoamisesta sen katsotaan luopuneen joko sen vuoksi, että se on osallistunut menettelyyn vapaaehtoisesti esittämättä väitteitä toimivallasta, tai muista syistä.

8.

Välimiesmenettelylain 33 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan välitystuomio on pätemätön, jos se käsittää sellaisen kysymyksen tutkimisen, jota välimies ei Ruotsin oikeuden mukaan voi ratkaista. Välitystuomio on 33 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan pätemätön myös, jos kyseinen tuomio tai se tapa, jolla se on syntynyt, on selvästi ristiriidassa Ruotsin oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Tuomioistuimen on viran puolesta otettava huomioon pätemättömyysperusteet.

9.

Ruotsin oikeudessa välityssopimuksen tekemiselle ei ole asetettu muotovaatimuksia. Sitä, onko pätevä välityssopimus tehty vai ei, on arvioitava sopimusoikeuden yleisten sääntöjen perusteella. Pätevä välityssopimus voi siten syntyä esimerkiksi asianosaisten konkludenttisen menettelyn tai toisen asianosaisen passiivisuuden seurauksena.

10.

PL Holdings S.à.r.l. (jäljempänä PL Holdings) on Luxemburgiin rekisteröity osakeyhtiö, johon sovelletaan Luxemburgin lakia.

11.

Vuosina 2010–2013 PL Holdings hankki kahden vuonna 2013 sulautuneen puolalaisen pankin osakkeita. Tämän seurauksena PL Holdings omisti yli 99 prosenttia uuden pankin osakkeista.

12.

Heinäkuussa 2013 Komisja Nadzoru Finansowego (rahoitusmarkkinaviranomainen, Puola), joka on Puolassa pankkien ja luottolaitosten valvonnasta vastaava viranomainen, päätti PL Holdingsin äänioikeuksien kumoamisesta kyseisen pankin osakkeiden osalta sekä osakkeiden pakkomyynnistä. Kyseisen viranomaisen mukaan PL Holdingsin vaikutusvalta pankissa heikensi pankin tervettä ja vastuullista liikkeenjohtoa. ( 3 )

13.

PL Holdings pani tämän jälkeen investointisopimuksen perusteella vireille välimiesmenettelyn Puolaa vastaan Tukholman kauppakamarin välitysinstituutissa. Puola toimitti kirjallisen lausuntonsa välimiesmenettelyn aloittamista koskevasta hakemuksesta 30.11.2014.

14.

PL Holdings toimitti kannekirjelmänsä 7.8.2015. Puola väitti 13.11.2015 esittämässään vastineessa, että PL Holdings ei ole investointisopimuksessa tarkoitettu sijoittaja ja että välimiesinstituutti ei siten ole toimivaltainen ratkaisemaan riitaa. Puola toimitti 27.5.2016 kirjelmän, jossa se lisäksi väitti, että välityssopimus ei ole pätevä sillä perusteella, että investointisopimus on unionin oikeuden vastainen.

15.

Välimiesoikeus hylkäsi muun muassa unionin oikeuden vastaisuutta koskevan väitteen 28.6.2017, siis ennen tuomion Achmea julistamista 8.3.2018, antamassaan erillisessä välitystuomiossa. Sen mukaan kyseinen väite esitettiin tosin myöhässä, mutta sillä on perustava merkitys välimiesmenettelyn kannalta. Puolan liittyminen Euroopan unioniin ei kuitenkaan ole välimiesoikeuden mukaan johtanut kansainvälisen oikeuden perusteella investointisopimuksen pätemättömyyteen. ( 4 )

16.

Lisäksi välimiesoikeus totesi jo erillisessä välitystuomiossa, että Puola oli rikkonut investointisopimusta määräämällä pakkomyynnistä, joka koski PL Holdingsin omistamia puolalaisen pankin osakkeita. Näiden toteamusten mukaan valvontaviranomaiset olivat menetelleet ristiriitaisesti ( 5 ) ja estäneet tehokkaan oikeussuojan valvontatoimenpiteitä vastaan. ( 6 ) PL Holdingsilla oli siten oikeus vahingonkorvaukseen. ( 7 )

17.

Välimiesoikeus antoi 28.9.2017 lopullisen välitystuomion. Siinä Puola velvoitettiin maksamaan PL Holdingsille 653639384 Puolan zlotya (noin 150 miljoonaa euroa) korkoineen sekä korvaamaan kyseiselle yhtiölle menettelystä aiheutuneet kulut. ( 8 )

18.

Puola nosti tämän jälkeen ruotsalaisessa tuomioistuimessa PL Holdingsia vastaan kanteen, jossa vaadittiin sekä erillisen että lopullisen välitystuomion kumoamista. Puola vetosi edelleen etenkin siihen, että investointisopimukseen sisältyvä välityslauseke on pätemätön unionin oikeuden vastaisuuden takia.

19.

Svea Hovrätt (Svean hovioikeus, Tukholma, Ruotsi) hylkäsi Puolan nostaman kanteen. Sen mukaan investointisopimuksen välityslauseke on tosin tuomion Achmea perusteella pätemätön, mutta tämä ei estänyt jäsenvaltiota ja sijoittajaa tekemästä myöhemmin välityssopimusta samasta riidasta. Kyseessä on nimittäin välityssopimus, joka perustuu sopimuspuolten yhteiseen tahtoon ja joka on tehty samojen periaatteiden mukaisesti kuin ne, joita sovelletaan kauppaoikeudellisten asioiden välimiesmenettelyssä. Tällaiset tuomiot ovat tuomion Achmea perusteella edelleen sallittuja. Nyt käsiteltävässä asiassa välityssopimus syntyi, koska Puola on vastannut menettelyssä pääasiaan esittämättä oikea-aikaisesti välityslausekkeen pätemättömyyttä koskevaa väitettä.

20.

Puolan edellä mainitusta ratkaisusta tekemä valitus on nyt vireillä Högsta domstolenissa. Se on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Seuraako SEUT 267 ja SEUT 344 artiklasta, siten kuin niitä on tulkittu asiassa Achmea, ( 9 ) että jäsenvaltion ja investoijan välinen välityssopimus on pätemätön – kun investointisopimuksessa on välityslauseke, joka on pätemätön sen perusteella, että sopimuksen on tehnyt kaksi jäsenvaltiota –, kun jäsenvaltio luopuu vapaaehtoisesti esittämästä väitteitä toimivallasta sen jälkeen, kun investoija on pannut vireille välimiesmenettelyn?”

21.

Nyt käsiteltävässä asiassa kirjallisia huomautuksia esittivät PL Holdings ja Puolan tasavalta pääasian oikeudenkäynnin asianosaisina sekä Tšekin tasavalta, Saksan liittotasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Italian tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Unkari, Alankomaiden kuningaskunta, Puola jäsenvaltiona, Slovakian tasavalta, Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta ja Euroopan komissio. Samat osapuolet esittivät suulliset lausumansa 15.3.2021 pidetyssä istunnossa.

22.

Högsta domstolen tiedustelee, ovatko tuomiossa Achmea esitetyt toteamukset esteenä myös yksittäiselle välityssopimukselle (ks. jäljempänä A osa). Tässä yhteydessä on tarkasteltava, millainen merkitys on oikeuskäytännöllä, joka koskee kaupallisen välimiesmenettelyn yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa (ks. jäljempänä B osa), ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteella (ks. jäljempänä C osa). Täydentävästi tutkin toissijaisesti, millainen vaikutus on oletetun sopimuksen muodolla, nimittäin sillä, että jäsenvaltio on luopunut esittämästä väitettä välitystuomioistuimen puuttuvasta toimivallasta ja vastannut pääasiaan (ks. jäljempänä D osa). Lopuksi on selvitettävä, olisiko ehdotetun ratkaisun ajallisia vaikutuksia rajoitettava (ks. jäljempänä E osa).

23.

Tuomiossaan Achmea unionin tuomioistuin totesi, että SEUT 267 ja SEUT 344 artikla ovat esteenä jäsenvaltioiden välisen kansainvälisen sopimuksen määräykselle, jonka mukaan jommankumman jäsenvaltion sijoittaja voi toiseen jäsenvaltioon tehtyjä investointeja koskevan riidan yhteydessä käynnistää viimeksi mainittua jäsenvaltiota vastaan menettelyn välimiesoikeudessa, jonka toimivalta tämän jäsenvaltion on hyväksyttävä. ( 10 )

24.

Tuomio Achmea koski yleistä sääntelyä, jossa sallittiin tietyissä tapauksissa asian saattaminen välitystuomioistuimen käsiteltäväksi. Nyt käsiteltävässä asiassa on sitä vastoin ratkaistava, ovatko SEUT 267 ja SEUT 344 artikla esteenä jäsenvaltion sijoittajan kanssa tekemälle yksittäiselle välityssopimukselle.

25.

SEUT 267 artiklalla säännellään ennakkoratkaisumenettelyä, eikä siihen sisälly välitysmenettelyä koskevia nimenomaisia sääntöjä. Tässä menettelyssä unionin tuomioistuin kuitenkin takaa jäsenvaltioiden ja sijoittajien välisissä, kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevissa riidoissa unionin oikeuden yhtenäisen soveltamisen tulkitsemalla unionin oikeutta lopullisesti ja sitovasti.

26.

Perussopimuksissa on nimittäin otettu käyttöön tuomioistuinjärjestelmä unionin oikeusjärjestyksen erityispiirteiden ja itsenäisyyden säilyttämisen takaamiseksi. Tässä yhteydessä SEU 19 artiklan 1 kohdan mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävänä on taata unionin oikeuden täysi soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa ja yksityisillä unionin oikeuden nojalla olevien oikeuksien oikeussuoja. Näin suunnitellun tuomioistuinjärjestelmän kantavana voimana on erityisesti SEUT 267 artiklassa määrätty ennakkoratkaisumenettely, jolla – ottamalla käyttöön tuomioistuinten välinen vuoropuhelu nimenomaan unionin tuomioistuimen ja jäsenvaltioiden tuomioistuimien välillä – on tavoitteena varmistaa, että unionin oikeutta tulkitaan yhtenäisesti. Tällä menettelyllä voidaan siis varmistaa unionin oikeuden johdonmukaisuus, täysi vaikutus ja itsenäisyys sekä viime kädessä perussopimuksilla luodun oikeuden ominaisluonne. ( 11 )

27.

SEUT 344 artiklassa taataan tämä perussopimuksissa määrätty toimivaltajärjestelmä ja sitä kautta unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyys, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo. ( 12 ) Kyseisen määräyksen mukaan jäsenvaltiot sitoutuvat ratkaisemaan perussopimusten tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat vain perussopimuksissa määrätyllä tavalla. Perussopimusten tulkinta tai soveltaminen käsittää tällöin koko unionin oikeuden. ( 13 )

28.

SEUT 272 ja SEUT 273 artiklaa lukuun ottamatta perussopimuksissa ei määrätä muista välitysmenettelyistä. Kyseisissä määräyksissä annetaan unionin tuomioistuimelle toimivalta toimia välitystuomioistuimena, mutta ne eivät mahdollista asian saattamista muiden välitystuomioistuinten käsiteltäväksi.

29.

Lisäksi SEUT 344 artikla käsittää paitsi yleisesti riitojen abstraktin sääntelyn myös yksittäiset riidat. Siten tuomio komissio v. Irlanti (MOX-laitos) koski tapausta, jossa Irlanti saattoi riidan Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa välitystuomioistuimen käsiteltäväksi. ( 14 )

30.

Tuomiossa Achmea unionin tuomioistuin totesikin kyseessä olleesta kahden jäsenvaltion välisestä sopimuksesta, että jäsenvaltiot syrjäyttävät sopimuksella oikeussuojakeinojen järjestelmän, jonka ne ovat SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla velvollisia luomaan unionin oikeuden kattamilla aloilla, sillä riidat voivat koskea unionin oikeuden soveltamista tai tulkitsemista. ( 15 ) Jos välitystuomioistuimilla ei nimittäin ole oikeutta esittää ennakkoratkaisupyyntöä, ne eivät ole osa tätä järjestelmää.

31.

Jäsenvaltion ja sijoittajan välisellä yksittäisellä välityssopimuksella unionin tuomioistuinjärjestelmän ulkopuolelle voidaan jättää niin riidat, jotka koskevat unionin oikeuden soveltamista ja tulkitsemista, kuin jäsenvaltioiden välinen yleinen sijoitussopimuskin, jossa määrätään jäsenvaltion ja sijoittajan välisten riitojen ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä. Se, jääkö yksittäistapaus tuomioistuinjärjestelmän ulkopuolelle, riippuu konkreettisesta riidasta eikä siitä, käsitelläänkö riitaa välitystuomioistuimessa jäsenvaltioiden välisen yleisen investointisopimuksen vai sijoittajan ja jäsenvaltion välisen yksittäisen välityssopimuksen perusteella.

32.

Nyt käsiteltävässä asiassa asianosaiset riitelevät omien sanojensa mukaan unionin oikeudesta, nimittäin erityisesti luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun direktiivin ( 16 ) 21 artiklan 2 kohdasta, johtuvien palkkivalvontasäännösten soveltamisesta. PL Holdings vetoaa lisäksi sijoittautumisvapauteen. Ruotsalaisten tuomioistuinten on tosin tutkittava, pitääkö tämä ymmärrettävä väite paikkansa, mutta ainakin tämän perusteella vaikuttaa siltä, että välityssopimus on todellakin koskenut unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvaa riitaa.

33.

Välitystuomiossa ei sovelleta pankkivalvontaa koskevia unionin oikeuden säännöksiä, ( 17 ) vaan se perustuu investointisuojasopimuksen määräyksiin. Välitystuomiossa määritetään kuitenkin kriteerit, joita Puolan olisi välitystuomioistuimen näkemyksen mukaan pitänyt noudattaa unionin oikeudessa säädetyn pankkivalvonnan yhteydessä, esimerkiksi oikeasuhteisuuden ( 18 ) tai tehokkaan oikeussuojan osalta. ( 19 ) Välitystuomioistuin tosin katsoo, että nämä kriteerit ovat unionin oikeuden mukaisia, ( 20 ) mutta se ei tutki tätä kysymystä kattavasti.

34.

Tällaisen riidan jättäminen unionin tuomioistuinjärjestelmän ulkopuolelle jäsenvaltion ja toisen jäsenvaltion sijoittajan välisellä yksittäisellä välityssopimuksella olisi tuomion Achmea mukaan tosiasiallisesti SEUT 267 ja SEUT 344 artiklan vastaista. Se merkitsisi ainakin kyseisen tuomion kiertämistä, kuten ennen kaikkea Espanja mutta myös Puola, Saksa, Unkari, Slovakia ja komissio perustellusti korostavat.

35.

Unionin tuomioistuin on tunnustanut tiettyjä välitystuomioistuimia SEUT 267 artiklassa tarkoitetuiksi jäsenvaltioiden tuomioistuimiksi ja siten osaksi unionin tuomioistuinjärjestelmää. Näillä välitystuomioistuimilla on useita tunnusmerkkejä, kuten lakisääteisyys, pysyvyys, tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus. ( 21 ) Tällaisilla välitystuomioistuimilla on siten oikeus esittää ennakkoratkaisupyyntöjä. Unionin tuomioistuin on katsonut, että tämä oikeus oli esimerkiksi tanskalaisella välitystuomioistuimella työehtosopimusten tulkintaa koskevassa asiassa ( 22 ) ja portugalilaisilla välitystuomioistuimilla verotusta ( 23 ) tai immateriaalioikeuksia koskevissa asioissa. ( 24 ) Tästä syystä niiden toimivalta unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvissa riidoissa ei ole ristiriidassa SEUT 267 ja SEUT 344 artiklan kanssa.

36.

Ruotsalaiset tuomioistuimet sitä vastoin lähtevät siitä, että kyseisen välitystuomioistuimen toimivalta perustuu osapuolten yhteisymmärrykseen, nimittäin välityssopimukseen. Siten ainakaan tuomiovallan pakottavuutta koskeva tunnusmerkki ei täyty. ( 25 ) Tuomiossa Achmea kyseessä olleen kaltainen välitystuomioistuin ei myöskään ollut osa jäsenvaltion tuomioistuinjärjestelmää, minkä vuoksi asia juuri saatettiin sen käsiteltäväksi. ( 26 ) Pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä oleva välitystuomioistuin ei myöskään ole osa unionin tuomioistuinjärjestelmää, eikä se etenkään voi esittää ennakkoratkaisupyyntöjä unionin tuomioistuimelle unionin oikeuteen liittyvistä epäselvyyksistä. ( 27 )

37.

Unionin tuomioistuin tosin katsoo yleensä unionin oikeuden itsenäisyyden vaarantuvan sen vuoksi, että unionin tuomioistuinjärjestelmän ulkopuolinen elin tulkitsee unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä. ( 28 ) Tämä vaara olisi vähäinen, jos välitystuomioistuin soveltaa – kuten ilmeisesti nyt tarkasteltavassa tapauksessa ( 29 ) – ennen kaikkea jäsenvaltioiden investointien suojasta tekemän kansainvälisoikeudellisen sopimuksen määräyksiä. ( 30 ) Toisin kuin Puola katsoo, siitä huolimatta, että suhteellisuusperiaatteella on perustava merkitys unionin oikeudessa, välitystuomioistuin ei ole soveltanut myöskään kyseistä periaatetta siksi, että se on osa unionin oikeutta, vaan siksi, että sitä sovelletaan myös muissa oikeusjärjestyksissä ja etenkin kansainvälisoikeudellisen investointisuojan alalla. ( 31 )

38.

Saksa ja Ranska toteavat kuitenkin perustellusti, että välitystuomioistuimen oli investointisopimuksen perusteella otettava unionin oikeus lähtökohtaisesti huomioon osana kansallista oikeutta. Ennen kaikkea on kuitenkin vaarana, että välitystuomioistuin tekee ratkaisuja, jotka johtavat viime kädessä unionin oikeuden rikkomiseen.

39.

Nyt käsiteltävässä asiassa ei siten voida sulkea pois sitä, että välitystuomioistuin on jättänyt huomiotta vastaavan direktiivin mukaiset Puolan pankkivalvontaviranomaisten velvollisuudet. Olisi myös pelättävissä, että Puolan pankkivalvontaviranomaiset mutta myös muiden jäsenvaltioiden viranomaiset ottavat välitystuomioistuimen ratkaisun huomioon soveltaessaan jatkossa tätä unionin sääntelyä, etenkin kun unionin tuomioistuin ei ole vielä lausunut tästä kysymyksestä. Välitystuomio voisi nimittäin toimia ennakkotapauksena ja johtaa siihen, että muille sijoittajille myönnetään vahingonkorvausta vastaavissa tapauksissa.

40.

On totta, että sekä unionin oikeuden rikkomisen riskiä että poikkeavan tulkinnan riskiä voitaisiin rajoittaa tai se voitaisiin jopa sulkea kokonaan pois, jos kansalliset tuomioistuimet tutkivat – mahdollisesti ennakkoratkaisun pyytämisen jälkeen – kattavasti sitä, miten unionin oikeutta noudatetaan välitystuomioissa.

41.

Ruotsissa välimiesmenettelylain 33 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan välitystuomio on pätemätön, jos se käsittää sellaisen kysymyksen tutkimisen, jota välimies ei Ruotsin oikeuden mukaan voi ratkaista. Lisäksi välitystuomio on 33 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan pätemätön myös, jos kyseinen tuomio tai se tapa, jolla se on syntynyt, on selvästi ristiriidassa Ruotsin oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Tuomioistuimen on viran puolesta otettava huomioon pätemättömyysperusteet. Ainoastaan ruotsalaiset tuomioistuimet voivat arvioida, missä määrin nämä säännökset mahdollistavat unionin oikeuden noudattamisen kattavan varmistamisen. Prima facie kyse on kuitenkin voimakkaasti rajoitetusta eli pelkästään oikeusjärjestyksen perusteisiin rajatusta valvonnasta, mikä vastaa myös hovioikeuden pääasian oikeudenkäynnissä tekemää arviointia. ( 32 )

42.

Jäsenvaltioiden ja toisten jäsenvaltioiden sijoittajien välisten yksittäisten välityssopimusten tunnustamisesta syntyisi siten riski siitä, että välitystuomioistuimet rikkovat unionin oikeutta, mikäli kansalliset tuomioistuimet eivät voi varmistaa unionin oikeuden noudattamista välitystuomioissa.

43.

Unionin tuomioistuin on kuitenkin pitänyt tiettyjen riitojen ratkaisemista välimiesmenettelyssä ainakin epäsuorasti hyväksyttävänä ja hyväksynyt tässä yhteydessä sen, että unionin oikeuden noudattamista valvotaan rajoitetusti. Tämä koskee niin sanottua kaupallista välimiesmenettelyä.

44.

Ensinnäkin tuomiossa Nordsee todettiin välimiesmenettelystä, että sopimuspuolet eivät voi poiketa unionin oikeuden sovellettavuudesta, koska unionin oikeutta on noudatettava täysimääräisesti kaikkien jäsenvaltioiden alueella. Tässä yhteydessä tuomiossa korostettiin, että kansalliset tuomioistuimet voivat joutua tarkastelemaan välimiesmenettelyssä esille tulevia unionin oikeutta koskevia kysymyksiä, jotka mahdollisesti edellyttävät ennakkoratkaisun pyytämistä unionin tuomioistuimelta. ( 33 ) Nämä toteamukset voitaisiin ymmärtää siten, että kansallisten tuomioistuinten on valvottava kattavasti unionin oikeuden noudattamista välimiesmenettelyssä.

45.

Myöhemmin tuomiossa Eco Swiss unionin tuomioistuin kuitenkin katsoi, että välimiesmenettelyn tehokkuuden turvaamiseksi on perusteltua, että välitystuomiot voidaan saattaa yleisten tuomioistuimien tutkittavaksi ainoastaan tietyissä tilanteissa ja että välitystuomio voidaan kumota tai jättää tunnustamatta ainoastaan poikkeustapauksissa. Kansallisten tuomioistuinten on kuitenkin taattava niiden perustavanlaatuisten määräysten noudattaminen, jotka ovat välttämättömiä unionille annettujen tehtävien täyttämiseksi ja erityisesti sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi. ( 34 )

46.

Molemmat lähestymistavat mahdollistavat siten riitojen saattamisen välitystuomioistuinten ratkaistavaksi, vaikka ne eivät voi turvata unionin oikeuden asianmukaista ja yhtenäistä soveltamista esittämällä SEUT 267 artiklan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön. Uudemmassa tuomiossa hyväksytään jopa unionin oikeuden rikkominen välitystuomioilla, jos kyseiset määräykset eivät ole luonteeltaan perustavanlaatuisia.

47.

Tuomiossa Achmea kyseisessä oikeuskäytännössä hyväksytty yksityisten välinen kaupallinen välimiesmenettely rajataan kielletystä yksityisen asianosaisen ja jäsenvaltion investointisuojasopimukseen perustuvasta välimiesmenettelystä siten, että ensiksi mainittu perustuu sopimuspuolten tahdonautonomiaan ja viimeksi mainittu taas jäsenvaltioiden väliseen sopimukseen. ( 35 )

48.

Kuten PL Holding, Luxemburg, Suomi ja Ruotsi esittävät, tämän erottelun mukaan sijoittajan ja jäsenvaltion välinen yksittäinen välityssopimus olisi sallittu. Myös tällainen sopimus nimittäin perustuu välimiesmenettelyn osapuolten tahdonautonomiaan. Tässä tapauksessa kansallisten tuomioistuinten olisi sallittua rajata välitystuomioon kohdistuva valvonta investointisuojaa koskevissa asioissa koskemaan unionin oikeuden perustavanlaatuisten määräysten noudattamista.

49.

Italia on kuitenkin oikeassa siinä, ettei tätä rajaamista määritellä tyhjentävästi pelkästään viittaamalla osapuolten tahdonautonomiaan.

50.

Julkisasiamies Szpunar on äskettäin ymmärtänyt tuomiossa Achmea kaupalliseen välimiesmenettelyyn nähden tehdyn rajauksen pikemminkin niin, että tuomiossa Achmea ainoastaan suljetaan pois, että jäsenvaltiot voisivat kansainvälisiin sitoumuksiinsa vedoten järjestelmällisesti kiertää unionin tuomioistuinjärjestelmää unionin oikeuden tulkintaa tai soveltamista koskevissa riita-asioissa. ( 36 ) Myös tämä näkemys mahdollistaisi nyt tarkasteltavan välityssopimuksen.

51.

Tämä näkemys ei vakuuta minua sen enempää kuin eri menettelyn osapuoliakaan. Miksi jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus jättää yksittäistapauksessa unionin oikeutta koskevia riita-asioita unionin tuomioistuinjärjestelmän ulkopuolelle, jos ne eivät saa ottaa käyttöön ennakoitavaa, yleistä tämän kaltaista velvoitetta? Sen lisäksi, että tämä vaarantaisi unionin oikeuden yhtenäisen soveltamisen, se vaarantaisi myös eri sijoittajien yhdenvertaisen kohtelun. ( 37 )

52.

Unionin tuomioistuin on pikemminkin viitannut osapuolten tahdonautonomiaa tai vapaata tahdonmuodostusta koskevalla perusteella nimenomaisesti pelkästään kaupalliseen välimiesmenettelyyn. Se koskee tasavertaisessa asemassa olevien osapuolten välisiä riitoja. Tällaisissa riidoissa paitsi välityssopimus myös jo riidanalainen oikeussuhde perustuu osapuolten tahdonautonomiaan.

53.

Jo kuluttaja-asioita koskevissa välimiesmenettelyissä, joille ei ole ainakaan tosiasiallisesti enää tunnusomaista osapuolten tasavertainen asema, unionin tuomioistuin edellyttää, että viran puolesta tutkitaan tarkasti, onko välityssopimus ylipäätään pätevä. ( 38 )

54.

Kuten Puola, Italia, Unkari, Alankomaat, Slovakia ja komissio osoittavat, pääasian oikeudenkäynnissä ei sitä vastoin ole kyse tasavertaisten osapuolten välisestä kaupallisesta riidasta, vaan se koskee Puolan viranomaisten julkisen vallan käyttöä. Jos yksityiseen osapuoleen kohdistuu julkista valtaa käyttäen toteutettu toimenpide – tässä tapauksessa pankkivalvonta –, ainakaan sen osalta kyse ei voi olla vapaasta tahdosta. Jo tästä syystä vaikuttaa epätodennäköiseltä, että jäsenvaltio tekisi yksityisen osapuolen kanssa vapaasta tahdostaan kyseistä toimenpidettä koskevan välityssopimuksen.

55.

Jäsenvaltiot eivät ennen kaikkea saa kiertää unionin tuomioistuinjärjestelmää riita-asioissa, jotka liittyvät julkista valtaa käyttäen tehtävään unionin oikeuden soveltamiseen. ( 39 )

56.

SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla jäsenvaltioiden kaikkien viranomaisten tehtävänä on nimittäin toimivaltansa rajoissa varmistaa unionin oikeussääntöjen noudattaminen. ( 40 ) Tätä jäsenvaltioiden velvoitetta konkretisoidaan SEUT 344 artiklalla. ( 41 ) Se ei rajoitu perustavanlaatuisen määräysten noudattamiseen vaan koskee kaikkia unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä.

57.

Unionia itseään ja sen jäsenvaltioita sekä jäsenvaltioita keskenään sitoo siten sellainen keskinäisessä riippuvuussuhteessa olevien periaatteiden, sääntöjen ja oikeussuhteiden jäsennelty verkosto, johon perustuu unionin oikeuden itsenäisyys sekä jäsenvaltioiden oikeuteen että kansainväliseen oikeuteen nähden. ( 42 )

58.

Nämä velvoitteet eivät koske yksityisiä osapuolia, jotka osallistuvat kaupalliseen välimiesmenettelyyn vapaaehtoisesti. SEUT 344 artiklaa ei etenkään sovelleta yksityisten välisiin riita-asioihin. ( 43 ) Tästä syystä unionin oikeuden rikkomiseen liittyvästä riskistä huolimatta on johdonmukaista sallia välimiesmenettelyt, jotka koskevat yksityisten välisiä riitoja.

59.

Sitä vastoin on ongelmallista, jos jäsenvaltion viranomaiset saattavat unionin oikeutta koskevia riita-asioita sellaisen välitystuomioistuimen käsiteltäväksi, joka ei ole osa unionin tuomioistuinjärjestelmää ja joka ei kuulu unionin oikeuden noudattamista koskevan kansallisten tuomioistuinten kattavan valvonnan piiriin. Tässä tapauksessa ei nimittäin voida sulkea pois, että välitystuomiossa jätetään noudattamatta unionin oikeutta ja siten heikennetään sen tehokkuutta. ( 44 )

60.

Yksittäisestä välityssopimuksesta seuraava unionin oikeuden rikkominen voi tosin olla perusteena vahingonkorvausvaatimusten esittämiselle kyseiselle jäsenvaltiolle tai jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kohteena. ( 45 ) Nämä unionin oikeuden noudattamisen varmistamisen muodot ovat kuitenkin verrattain kankeita, eikä niillä voida siksi taata unionin oikeuden täyttä tehokkuutta.

61.

Unionin tuomioistuin hyväksyy unionin oikeuden rikkomiseen liittyvän riskin, jos välitysmenettely perustuu unionin kolmansien maiden kanssa tekemään sopimukseen ( 46 ) tai SEUT 351 artiklan nojalla edelleen sovellettaviin sopimuksiin, jotka jäsenvaltiot ovat tehneet ennen unioniin liittymistä kolmansien maiden kanssa. ( 47 ) Unionin oikeus on sitä vastoin etusijalla sellaisiin kansainvälisiin sopimuksiin nähden, joita jäsenvaltiot tekevät keskenään. ( 48 ) Unionin oikeuden soveltamista koskevan vaatimuksen vastaista on myös se, että jäsenvaltiot tekevät tiettyjen sijoittajien kanssa unionin oikeuden soveltamiseksi julkista valtaa käyttäen toteutettavista toimenpiteistä yksittäisiä välityssopimuksia, joihin liittyy riski siitä, että välitystuomiossa rikotaan unionin oikeutta.

62.

Unionin oikeuden rikkomiseen liittyvää riskiä voidaan kuitenkin torjua, jos jäsenvaltioiden tuomioistuimet eivät tutki välitystuomiota ainoastaan sen kannalta, noudatetaanko siinä unionin oikeuden perustavanlaatuisia määräyksiä, vaan valvovat unionin oikeuden noudattamista kattavasti ja esittävät tarvittaessa ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle.

63.

Kuten edellä jo todettiin, on kyseenalaista, taataanko Ruotsin oikeudessa tällainen valvonta. ( 49 ) PL Holdingsin väitteestä poiketen ruotsalainen hovioikeus ei joka tapauksessa ole tutkinut kattavasti välitystuomion yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa vaan on ainoastaan sulkenut pois perustavanlaatuisten velvoitteiden rikkomisen. Tässä yhteydessä se tyytyi tutkimaan, oliko välityssopimus unionin oikeuden mukainen, mutta ei ottanut kantaa unionin oikeudessa pankkivalvonnalle asetettuihin asiaa koskeviin vaatimuksiin. ( 50 )

64.

Kattavalle valvonnalle ei ole esteenä myöskään Ranskan korostama jäsenvaltioilla kansainvälisen oikeuden nojalla oleva immuniteetti. Tämä immuniteetti tosin sulkee lähtökohtaisesti pois sen, että muiden valtioiden tuomioistuimet tutkivat valtion julkisen vallan käyttöön liittyviä toimia. ( 51 ) Valtio, joka on osapuolena välimiesmenettelyssä, on kuitenkin jo luopunut tästä immuniteetista, mikäli välitystuomioistuimen kotivaltion kansallisessa oikeudessa säädetään välitystuomion ja sen kohteena olevan julkisen vallan käyttöön liittyvien toimien tutkimisesta.

65.

Jäsenvaltioiden ja toisten jäsenvaltioiden sijoittajien julkisen vallan käyttöön liittyvästä unionin oikeuden soveltamisesta tekemät yksittäiset välityssopimukset ovat näin ollen yhteensopivia SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen ja SEUT 267 ja SEUT 344 artiklan mukaisen unionin oikeuden itsenäisyyden kanssa vain, jos jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat tutkia välitystuomion yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa kattavasti, tarvittaessa SEUT 267 artiklan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön esittämisen jälkeen.

66.

Komissio korostaa lisäksi perustellusti kaikkien sijoittajien oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun unionin oikeuden soveltamisessa.

67.

Yhdenvertaisen kohtelun periaate on unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu perusoikeuskirjan 20 artiklassa. Se edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti oikeuttaa. Erilainen kohtelu on oikeutettua, kun se perustuu objektiiviseen ja asianmukaiseen perusteeseen eli kun se vastaa asianomaisessa lainsäädännössä hyväksyttävästi tavoiteltua päämäärää ja kun tämä erilainen kohtelu on oikeassa suhteessa asianomaisella kohtelulla tavoiteltuun päämäärään. ( 52 )

68.

Jos jotkin sijoittajat voivat saattaa riita-asian jäsenvaltion kanssa ainoastaan kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi ja toiset taas välitystuomioistuimen käsiteltäväksi, kyseessä on erilainen kohtelu.

69.

Jos tämä erilainen kohtelu – toisin kuin nyt tarkasteltavassa tapauksessa – perustuu investointisopimukseen, se olisi mahdollisesti oikeutettua sen vuoksi, että sopimus ilmentää molempien sopimuspuolten oikeutettujen etujen välistä tasapainoa. ( 53 ) Vastaavat näkökohdat voisivat oikeuttaa myös välityslausekkeet, joista jäsenvaltio ja kansainvälinen sijoittaja sopivat investoinnin ennakkoedellytyksenä tai joista jäsenvaltio sopii tasavertaisen oikeussuhteen yhteydessä.

70.

Sitä vastoin voidaan tuskin ajatella sellaista perusteltua tavoitetta, jolla jäsenvaltio voisi oikeuttaa sen, että jo syntyneestä riidasta tehdään välityssopimus joidenkin sijoittajien kanssa mutta toisten sijoittajien on saatettava riita kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi.

71.

Mahdollisen oikeutuksen tutkiminen kuuluu kuitenkin viime kädessä kansalliselle tuomioistuimelle. ( 54 ) Nyt käsiteltävässä asiassa riittää, kun viitataan siihen, että jäsenvaltioiden ja toisten jäsenvaltioiden sijoittajien julkisen vallan käyttöön liittyvästä unionin oikeuden soveltamisesta tekemien yksittäisten välityssopimusten on oltava myös perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia.

72.

Tähänastisten pohdintojen perusteella välityssopimuksen unionin oikeuden vastaisuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, tehtiinkö sopimus siinä muodossa, että välimiesmenettelyssä on vastattu pääasiaan toimivaltaa kiistämättä. Sen vuoksi tarkastelen tämän muodon merkityksellisyyttä ainoastaan siltä varalta, että unionin tuomioistuin tulee jo tutkittujen kysymysten osalta toisenlaiseen käsitykseen.

73.

Aluksi on korostettava, että tällaisten välityssopimusten tunnustamisella voi olla tilapäisesti huomattava käytännön merkitys. On nimittäin lähdettävä siitä, että se koskee useita vielä vireillä olevia, jäsenvaltioiden ja toisten jäsenvaltioiden sijoittajien välisiä välitysmenettelyjä ja riidanalaisia välitystuomioita, joissa asianomaiset jäsenvaltiot eivät ole ennen tuomiota Achmea vedonneet ajoissa investointisopimuksen välityslausekkeen unionin oikeuden vastaisuuteen. ( 55 )

74.

Keskipitkällä aikavälillä on sitä vastoin odotettavissa, että kyseiset jäsenvaltiot vetoavat tähän seikkaan ajoissa, ( 56 ) jos sijoittajat ylipäätään vielä panevat vireille vastaavia välimiesmenettelyjä.

75.

Tämä käytännön näkökohta osoittaa, että jos tällaisten välityssopimusten katsottaisiin syntyneen siten, että menettelyssä on vastattu pääasiaan toimivaltaa kiistämättä, tämä rajoittaisi tietyllä tapaa ajallisesti tuomion Achmea vaikutuksia, nimittäin tiettyjen kyseisenä ajankohtana jo vireillä olleiden välimiesmenettelyjen osalta, vaikka unionin tuomioistuin ei ole kyseisessä tuomiossa tarkastellut sen ajallisten vaikutusten rajoittamista. Jos tähänastiset näkökohdat eivät kuitenkaan vakuuta unionin tuomioistuinta siitä, että nyt tarkasteltavan välityssopimuksen yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa on kyseenalaista, tuomion Achmea vaikutuksilla ei myöskään ole ratkaisevaa merkitystä välityssopimuksen muodon kannalta.

76.

Aivan yleisellä tasolla unionin oikeuteen – toisin kuin Saksa ja Ranska katsovat – ei sisälly sääntelyä, jossa kiellettäisiin se, että jäsenvaltiot tekevät välityssopimuksen vastaamalla pääasiaan toimivaltaa kiistämättä.

77.

Kuten PL Holdings osoittaa, unionin oikeudessa päinvastoin tunnustetaan toimivaltaa kiistämättä vastaamisen käsite erilaisissa säännöksissä, joita ei sovelleta nyt käsiteltävässä asiassa. ( 57 ) Ranska tosin vetoaa siihen, että kuluttaja-asioissa unionin tuomioistuin edellyttää kansallisilta tuomioistuimilta välityslausekkeen pätevyyden tutkimista viran puolesta, vaikka tähän seikkaan ei olisikaan nimenomaisesti vedottu. ( 58 ) Ei kuitenkaan ole mitään tarvetta suojella jäsenvaltioita välimiesmenettelyissä tässä muodossa. Pikemminkin on katsottava, että jäsenvaltioita edustavat näissä menettelyissä alan ammattilaiset ja että niillä on siksi riittävä mahdollisuus vedota tällaisiin seikkoihin oikea-aikaisesti.

78.

Koska tätä kysymystä ei siten säännellä nyt käsiteltävän asian osalta unionin oikeudessa, välityssopimuksen muodolla ei ole merkitystä sen unionin oikeuden mukaisuuden kannalta.

79.

Kansallisissa tuomioistuimissa sitäkin suurempi merkitys lienee sitä vastoin Ruotsin korostamilla välitysorganisaatioiden säännöillä. Sekä UNCITRAL:n ( 59 ) että ICSID:n ( 60 ) säännöissä kuitenkin määrätään, etteivät osapuolet voi enää vedota väitteisiin, joita ne eivät ole esittäneet viipymättä. Unkari kuitenkin korostaa, että sopimusvaltiot katsoivat ICSID-yleissopimusta (yleissopimus valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta) koskevissa neuvotteluissa, että välitystuomioistuimen toimivallan on oltava selvä jo sen asettamisen yhteydessä ja ettei tätä toimivaltaa voida perustaa jälkikäteen. ( 61 )

80.

PL Holdings vaatii lopuksi rajoittamaan nyt käsiteltävässä asiassa annettavan tuomion ajallisia vaikutuksia, jos unionin tuomioistuin toteaa yksittäiset välityssopimukset unionin oikeuden vastaisiksi. Tuomion ei sen mukaan pitäisi vaikuttaa ainakaan jo vireille pantuihin välimiesmenettelyihin eikä etenkään jo päättyneisiin välimiesmenettelyihin.

81.

Tulkinnalla, jonka unionin tuomioistuin SEUT 267 artiklassa sille annettua toimivaltaa käyttäen antaa unionin oikeussäännölle, selvennetään ja täsmennetään kyseisen oikeussäännön merkitystä ja ulottuvuutta niin, että unionin tuomioistuimen tulkinnasta ilmenee, miten tätä oikeussääntöä pitää tai olisi pitänyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulosta lähtien. ( 62 ) Unionin tuomioistuin voi ainoastaan poikkeustapauksissa unionin oikeusjärjestykseen kuuluvaa yleistä oikeusvarmuuden periaatetta soveltaen rajoittaa kaikkien asianomaisten henkilöiden mahdollisuutta vedota sen tulkitsemaan oikeussääntöön vilpittömässä mielessä perustettujen oikeussuhteiden pätevyyden kyseenalaistamiseksi. Jotta tällainen rajoittava päätös voitaisiin tehdä, kahden olennaisen edellytyksen, eli asianomaisten vilpittömän mielen ja vakavien vaikeuksien uhan, on täytyttävä. ( 63 )

82.

Ennakkoratkaisupyyntöön ehdottamassani vastauksessa edellytetään kuitenkin ainoastaan, että unionin oikeuden noudattamista välitystuomiossa valvotaan kattavasti tuomioistuimissa. Asianosaisten vilpitön mieli ei voi kuitenkaan voi koskea odotusta siitä, ettei unionin oikeutta sovelleta täysimääräisesti. Ajallisten vaikutusten rajoittaminen on mahdotonta jo sen vuoksi.

83.

Ajallisten vaikutusten rajoitus voidaan lisäksi tehdä ainoastaan siinä samassa tuomiossa, jossa annetaan pyydetty tulkintaratkaisu. Unionin tuomioistuimelta pyydetyn unionin oikeussäännön tulkinnan ajalliset vaikutukset on välttämättä määritettävä käyttäen lähtökohtana tiettyä yhtenäistä ajankohtaa. Tältä osin periaatteella, jonka mukaan tällainen rajoitus voidaan tehdä ainoastaan siinä samassa tuomiossa, jossa annetaan pyydetty tulkintaratkaisu, varmistetaan jäsenvaltioiden ja yksityisten yhdenvertainen kohtelu unionin oikeuteen nähden ja täytetään samalla oikeusvarmuuden periaatteesta johtuvat vaatimukset. ( 64 )

84.

Nyt käsiteltävässä asiassa olennaiset vaatimukset käyvät ilmi jo tuomiosta Achmea, jonka ajallisia vaikutuksia unionin tuomioistuin ei ole rajoittanut. Kyseinen tuomio myös menettäisi käytännössä väliaikaisesti merkityksensä, jos välityssopimuksia hyväksyttäisiin rajattomasti niissä tilanteissa, joissa välitystuomioistuimen toimivallasta on esitetty väite myöhässä. ( 65 ) Myöskään sen vuoksi tässä menettelyssä annettavan tuomion ajallisten vaikutusten rajoittaminen ei ole mahdollista.

85.

Ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:

Jäsenvaltioiden ja toisten jäsenvaltioiden sijoittajien julkisen vallan käyttöön liittyvästä unionin oikeuden soveltamisesta tekemät yksittäiset välityssopimukset ovat yhteensopivia SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen ja SEUT 267 ja SEUT 344 artiklan mukaisen unionin oikeuden itsenäisyyden kanssa vain, jos jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat tutkia välitystuomion yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa kattavasti, tarvittaessa SEUT 267 artiklan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön esittämisen jälkeen. Tällaisten välityssopimusten on lisäksi oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia.