1)

Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan a, c ja e alakohtaa on tulkittava siten, että luottosopimuksessa on ilmoitettava selkeästi ja tiiviisti, että kyseessä on kyseisen direktiivin 3 artiklan n alakohdassa tarkoitettu ”liitännäinen luottosopimus” ja että kyseinen sopimus on tehty määräajaksi, jos asia on näin.

2)

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei siinä edellytetä, että kyseisen direktiivin 3 artiklan n alakohdassa tarkoitetussa ”liitännäisessä luottosopimuksessa”, jolla yksinomaan rahoitetaan tavaran toimittamista koskeva sopimus ja jossa määrätään, että luoton määrä maksetaan kyseisen tavaran myyjälle, mainitaan, että kuluttaja vapautetaan velvoitteestaan maksaa kauppahinta maksettua määrää vastaavilta osin ja että myyjän on luovutettava kaupan kohde kuluttajalle, mikäli kauppahinta on suoritettu kokonaisuudessaan.

3)

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan l alakohtaa on tulkittava siten, että luottosopimuksessa on mainittava konkreettisen prosenttiosuuden muodossa kyseisen sopimuksen tekohetkellä sovellettava viivästyskorko, ja siinä on selitettävä konkreettisesti viivästyskoron mukauttamismekanismi. Jos kyseessä olevan luottosopimuksen osapuolet ovat sopineet, että viivästyskorkoa muutetaan jäsenvaltion keskuspankin määrittämän ja virallisessa lehdessä julkaistavan peruskoron muutoksen perusteella, joka on helposti löydettävissä, kyseiseen sopimukseen sisältyvä viittaus mainittuun peruskorkoon riittää edellyttäen, että viivästyskoron laskentatapa peruskoron perusteella on esitetty mainitussa sopimuksessa. Tältä osin kahden edellytyksen on täytyttävä. Ensinnäkin tämän laskentatavan esittämisen on oltava helposti sellaisen keskivertokuluttajan ymmärrettävissä, jolla ei ole rahoitusalaan erikoistunutta osaamista, ja tämän esittämisen on mahdollistettava se, että hän voi laskea viivästyskoron mainitun sopimuksen sisältämien tietojen perusteella. Toiseksi mainitun peruskoron muuttamisen taajuus, joka määritetään kansallisissa säännöksissä, on myös mainittava kyseessä olevassa luottosopimuksessa.

4)

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan r alakohtaa on tulkittava siten, että direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan r alakohtaa on tulkittava siten, että luottosopimuksessa on luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun perustuvan korvauksen laskemiseksi ilmoitettava kyseisen korvauksen laskentatapa konkreettisesti siten, että keskivertokuluttaja voi ymmärtää sen helposti niin, että hän voi kyseisessä sopimuksessa annettujen tietojen perusteella määrittää ennenaikaisen takaisinmaksun yhteydessä maksettavan korvauksen määrän.

5)

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei siinä edellytetä, että luottosopimuksessa mainitaan kaikki tilanteet, joissa luottosopimuksen osapuolille tunnustetaan sopimuksen päättämistä koskeva oikeus, josta ei säädetä tällä direktiivillä vaan yksinomaan kansallisessa lainsäädännössä.

6)

Direktiivin 2008/48 14 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että luotonantaja vetoaa oikeudenmenetykseen silloin, kun kuluttaja käyttää peruuttamisoikeuttaan tämän säännöksen mukaisesti siinä tapauksessa, että jokin tämän direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa säädetyistä maininnoista ei sisältynyt luottosopimukseen eikä sitä ole myöskään myöhemmin asianmukaisesti ilmoitettu, siitä riippumatta, oliko kyseinen kuluttaja tietämätön peruuttamisoikeudestaan, kun hän ei ollut vastuussa tästä tietämättömyydestä.

7)

Direktiiviä 2008/48 on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että luotonantaja voisi pätevästi katsoa, että kuluttaja on käyttänyt väärin kyseisen direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa säädettyä peruuttamisoikeuttaan, kun jokin mainitun direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa säädetyistä pakollisista maininnoista ei sisälly luottosopimukseen eikä sitä ole myöskään myöhemmin asianmukaisesti annettu tiedoksi, siitä riippumatta, oliko kuluttaja tietämätön peruuttamisoikeudestaan.

8)

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan t alakohtaa on tulkittava siten, että luottosopimuksessa on mainittava olennaiset tiedot kaikista kuluttajan käytettävissä olevista tuomioistuinten ulkopuolisista valitus- tai oikeussuojamenettelyistä ja tarvittaessa kunkin menettelyn kustannuksista, siitä, onko valitus tehtävä tai oikeussuojakeinoa käytettävä kirjeitse vai sähköisesti, fyysisestä tai sähköisestä osoitteesta, johon tällainen valitus tai oikeussuojakeino on lähetettävä, sekä muista muodollisista edellytyksistä, joita tähän valitukseen tai oikeussuojakeinoon sovelletaan. Näiden tietojen osalta pelkkä luottosopimuksessa oleva viittaus verkkosivulla saatavilla oleviin menettelysääntöihin tai tuomioistuimen ulkopuolisia valitus- tai oikeussuojamenettelyjä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä sisältäviin muihin toimiin tai asiakirjoihin ei ole riittävä.