1

Kantajina olevat Aquind Ltd, Aquind Energy Sàrl ja Aquind SAS ovat toteuttajina Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan sähkönsiirtoverkot yhdistävässä sähköverkkojen yhteenliitäntähankkeessa (jäljempänä Aquind-rajayhdysjohtohanke).

2

Aquind-rajayhdysjohtohanke sisällytettiin Euroopan unionin luetteloon yhteistä etua koskevista hankkeista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 muuttamisesta vahvistamalla unionin luettelo yhteistä etua koskevista hankkeista 23.11.2017 annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/540 (EUVL 2018, L 90, s. 38), ja sitä pidettiin siten energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen tarvittavan infrastruktuurin kannalta perustavanlaatuisena hankkeena.

3

Koska kyseinen luettelo unionin yhteistä etua koskevista hankkeista on vahvistettava joka toinen vuosi, delegoidulla asetuksella 2018/540 vahvistettu luettelo korvattiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 muuttamisesta vahvistamalla unionin luettelo yhteistä etua koskevista hankkeista 31.10.2019 annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) 2020/389 (EUVL 2020, L 74, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus) vahvistetulla luettelolla. Riidanalaisen asetuksen liitteessä olevassa uudessa luettelossa Aquind-rajayhdysjohtohanke kirjattiin sellaisten hankkeiden luetteloon, joita ei enää katsota unionin yhteistä etua koskeviksi hankkeiksi.

4

Kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.12.2019 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa ne vaativat unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen asetuksen.

5

Euroopan komissio jätti 26.3.2020 vastineensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.

6

Saksan liittotasavalta, Espanjan kuningaskunta ja Ranskan tasavalta pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.4., 8.4. ja 17.4.2020 toimittamillaan kirjelmillä saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

7

Kantajat jättivät vastauskirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.6.2020.

8

Union yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 3.8.2020 antamillaan määräyksillä Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan ja Ranskan tasavallan väliintulohakemukset.

9

Komissio jätti 31.8.2020 vastauskirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.

10

Saksan liittotasavalta jätti väliintulokirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.9.2020, Espanjan kuningaskunta 16.9.2020 ja Ranskan tasavalta 17.9.2020.

11

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

12

Komissio ja Espanjan kuningaskunta vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

13

Saksan liittotasavalta ja Ranskan tasavalta vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen.

14

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 126 artiklassa määrätään, että jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, unionin yleinen tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta milloin tahansa päättää asian käsittelyä jatkamatta ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

15

Koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi käsiteltävässä asiassa saaneensa asiakirja-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista riittävät tiedot, se päätti ratkaista asian menettelyä jatkamatta.

16

Ensiksi on palautettava mieliin, että komissio on Ranskan tasavallan tukemana esittänyt vastineessaan varaumia riidanalaisesta asetuksesta nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä esittämättä kuitenkaan muodollista oikeudenkäyntiväitettä. Se huomautti nimittäin, että kantajat olivat nostaneet kanteen ennenaikaisesti, sillä silloin, kun ne jättivät kannekirjelmänsä, riidanalainen asetus ei ollut vielä tullut voimaan, siihen sovellettiin Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta 17.4.2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 347/2013 (EUVL 2013, L 115, s. 39) säädettyä vastustamismenettelyä eikä se siis ollut lopullinen toimi, josta voitiin nostaa kanne.

17

Vastauksessaan kantajat väittävät, että niiden kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, ja ne kiistävät komission tästä kysymyksestä esittämät väitteet. Ne korostavat ensinnäkin, että komissio antoi riidanalaisen asetuksen 31.10.2019 ja että vaikka se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä vasta 11.3.2020, se oli jo komission internetsivustolla. Tämän jälkeen ne väittävät, että oikeuskäytännössä ei pidetä toimen voimaantulopäivää merkityksellisenä ratkaistaessa, ovatko toimenpiteet toimielimen valmisteleva toimi vai lopullinen kanta. Ne lisäävät tältä osin, että riidanalainen asetus on komission lopullinen kanta ja että mitään muuta säädöstä, josta voidaan nostaa kumoamiskanne, ei ole annettu. Ne väittävät lisäksi, että vastustamismenettelyssä Euroopan parlamentilla tai Euroopan unionin neuvostolla ei ollut mahdollisuutta antaa muutettua säädöstä, vaan ne saattoivat ainoastaan estää riidanalaisen asetuksen voimaantulon. Kantajat täsmentävät, että jos neuvosto tai parlamentti olisivat vastustaneet riidanalaisen asetuksen voimaantuloa, komissio olisi voinut kumota säädöksensä ja antaa uuden. Niiden mukaan riidanalaisen asetuksen lopullisuuden osoittaa myös se, ettei komissio ole antanut mitään muuta oikeudellista toimea vastustamiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen ja että riidanalaisen asetuksen antamispäiväksi jäi 31.10.2019.

18

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja kannekelpoisia toimia tai päätöksiä ovat sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta ja tuomio 16.7.1998, Regione Toscana v. komissio, T‑81/97, EU:T:1998:180, 21 kohta).

19

Kun on kyse toimista tai päätöksistä, jotka syntyvät monivaiheisesti esimerkiksi sisäisessä menettelyssä, kannekelpoisia toimia ovat lähtökohtaisesti ainoastaan toimenpiteet, joissa lopullisesti vahvistetaan toimielimen kanta kyseisen menettelyn päätteeksi, eivätkä menettelyn kuluessa tehdyt toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 10 kohta ja tuomio 10.7.1990, Automec v. komissio, T‑64/89, EU:T:1990:42, 42 kohta).

20

On myös muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti kanteen tutkittavaksi ottamista on SEUT 263 artiklan mukaisen kumoamiskanteen yhteydessä arvioitava ottamalla huomioon kannekirjelmän jättämisajankohtana vallinnut tilanne (tuomio 24.10.2013, Deutsche Post v. komissio, C‑77/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:695, 65 kohta; tuomio 9.9.2014, Hansestadt Lübeck v. komissio, T-461/12, ei julkaistu, EU:T:2014:758, 22 kohta ja tuomio 25.10.2018, KF v. EUSK, T-286/15, EU:T:2018:718, 164 kohta).

21

SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan määräykset, joissa täsmennetään muodollisuudet – tiedoksi antaminen ja julkaiseminen –, joista kumoamiskanteen nostamisen varattu määräaika alkaa kulua, eivät myöskään ole esteenä sille, että kantaja nostaa kanteen unionin tuomioistuimissa heti, kun riidanalainen toimi on tehty, odottamatta toimen tiedoksi antamista tai sen julkaisemista. Kyseisessä artiklassa ei nimittäin täsmennetä, että tällaisen kanteen nostaminen edellyttäisi kyseisen toimen julkaisemista tai tiedoksi antamista. Jotta asianomaisilla henkilöillä on riittävästi aikaa riitauttaa julkaistu unionin toimi tietoisina kaikista asiaa koskevista seikoista, määräaika kanteen nostamiseksi tällaisesta toimesta alkaa tämän vuoksi SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaisesti kulua vasta toimen julkaisemisesta. Kanteen nostaminen unionin toimesta ennen sen julkaisemista ja heti, kun se on hyväksytty, ei myöskään mitenkään vaaranna kanteen nostamisen määräajan tarkoitusta, joka on oikeusvarmuuden turvaaminen välttämällä se, että unionin toimia, joilla on oikeusvaikutuksia, kyseenalaistetaan loputtomiin. Näin ollen on niin, että vaikka toimen julkaiseminen käynnistää kanteen nostamisen määräajan, jonka päätyttyä kyseisestä toimesta tulee lopullinen, se ei sitä vastoin ole edellytyksenä oikeudelle nostaa kanne kyseisestä toimesta (ks. vastaavasti tuomio 26.9.2013, PPG ja SNF v. ECHA, C‑626/11 P, EU:C:2013:595, 35–39 kohta). On kuitenkin korostettava, että kanteen nostaminen ennen riidanalaisen toimen julkaisemista on mahdollista vain sillä edellytyksellä, että – kuten edellä 18 kohdassa muistutetaan – kyseisellä toimella on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin.

22

Tämän oikeuskäytännön valossa on tutkittava, onko riidanalainen asetus kannekelpoinen toimi ja voidaanko kanne näin ollen ottaa tutkittavaksi.

23

On ensinnäkin muistutettava, että komissio antoi riidanalaisen asetuksen käyttäen lainsäätäjän sille SEUT 290 artiklan mukaisesti siirtämää säädösvaltaa. SEUT 290 artiklan 1 kohdassa nimittäin määrätään, että lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä voidaan siirtää komissiolle valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia. Samassa määräyksessä lisätään, että lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä säädöksissä määritellään nimenomaisesti tällaisen säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto. SEUT 290 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä säädöksissä vahvistetaan nimenomaisesti säädösvallan siirtoon liittyvät ehdot, jotka ovat yhtäältä se, että parlamentti tai neuvosto voi päättää peruuttaa säädösvallan siirron, ja toisaalta se, että säädösvallan siirron nojalla annettu säädös voi tulla voimaan ainoastaan, jos parlamentti tai neuvosto ei vastusta sitä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä asetetun määräajan kuluessa.

24

On toiseksi muistutettava, että lainsäätäjä on asetuksella N:o 347/2013 siirtänyt komissiolle vallan hyväksyä unionin luettelo Euroopan laajuiseen ensisijaiseen energiainfrastruktuuriin liittyvistä yhteistä etua koskevista hankkeista ja tarkastella sitä uudelleen.

25

Asetuksen N:o 347/2013 3 artiklan 3 kohdan ja 4 kohdan toisen alakohdan mukaan komissio laatii tämän luettelon jäsenvaltioiden ja komission edustajista koostuvien alueellisten ryhmien päätöksentekoelinten hyväksymien alueellisten luettelojen perusteella sen mukaan, miten kukin hanke edistää energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden toteuttamista ja täyttävätkö hankkeet yhteistä etua koskeviin hankkeisiin sovellettavat arviointiperusteet.

26

Asetuksen N:o 347/2013 16 artiklan 4 kohdan mukaan on niin, että heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Saman asetuksen 16 artiklan 5 kohdan mukaan delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös annettiin tiedoksi parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

27

On kolmanneksi todettava, että käsiteltävässä asiassa vaihe, jonka kuluessa parlamentin ja neuvoston oli mahdollista vastustaa riidanalaista asetusta, päättyi alun perin 31.12.2019. Tätä vaihetta jatkettiin kahdella kuukaudella eli 29.2.2020 saakka. Parlamentti ja neuvosto eivät esittäneet vastaväitteitä näiden neljän kuukauden aikana. Riidanalainen asetus julkaistiin näin ollen Euroopan unionin virallisessa lehdessä 11.3.2020, ja se tuli voimaan 20. päivänä sen julkaisemisesta.

28

Edellä esitetystä seuraa, että kumoamiskanteen nostamishetkellä eli 25.12.2019 vastustamisvaihe, jonka kuluessa parlamentti tai neuvosto saattoi vastustaa riidanalaisen asetuksen voimaantuloa, ei ollut päättynyt.

29

On kuitenkin korostettava, että SEUT 290 artiklassa määrättyä säädösvallan siirtomekanismia on tarkasteltava kokonaisuudessaan. SEUT 290 artiklan 2 kohdassa määrätään muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä koskevan säädösvallan siirtämisen ehdoksi se, että säädöstä ei vastusteta siinä vahvistetussa määräajassa. Tämän ehdon täyttymistä ei siis voida erottaa säädösvallan siirron asianmukaisesta täytäntöönpanosta.

30

Asetuksessa N:o 347/2013 lainsäätäjä käytti SEUT 290 artiklan 2 kohdassa määrättyä mahdollisuutta asettaa ehdoksi säädösvallan siirtämiselle komissiolle sen, ettei säädöstä vastusteta vastustamisvaiheen aikana. Näin ollen komission valta antaa mainitun asetuksen nojalla delegoitu säädös, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, edellyttää koko sen menettelyn päätökseen saattamista, jolla taataan säädösvallan siirron asianmukainen täytäntöönpano, ja näin ollen mainitussa asetuksessa säädetyn edellytyksen täyttymistä.

31

Tämä merkitsee toisin sanoen sitä, että komissio voi antaa delegoidun säädöksen, joka on osa oikeusjärjestystä ja jolla on siten sitovia oikeusvaikutuksia, vain täyttämällä asetuksessa N:o 347/2013 säädetyn edellytyksen ja siten asettamalla annetun säädöksen edellytykseksi sen, että sitä ei vastusteta enintään neljän kuukauden määräajan kuluessa.

32

Kuten edellä 27 ja 28 kohdassa korostettiin, asetuksen N:o 347/2013 16 artiklan 5 kohdassa säädetty edellytys ei täyttynyt kumoamiskanteen nostamishetkellä. Tästä seuraa, että komission 31.10.2019 antamaa säädöstä ei voitu pitää lopullisena 25.12.2019, eikä sitä voitu pitää toimena, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajien etuihin samana ajankohtana.

33

Tästä seuraa, ettei riidanalainen asetus ollut kannekelpoinen toimi 25.12.2019.

34

Tässä yhteydessä on yhtäältä korostettava, että riidanalaisesta asetuksesta nostetun kumoamiskanteen asiakysymyksen tutkiminen merkitsisi sitä, että unionin yleinen tuomioistuin arvioi kysymyksiä, joihin parlamentilla ja neuvostolla ei ollut vielä ollut mahdollisuutta ottaa kantaa, mistä seuraisi siten pääasian argumentoinnin ennakoiminen sekä hallinnollisen menettelyn ja unionin tuomioistuimissa tapahtuvan asian käsittelyn eri vaiheiden sekoittuminen. Tällaisen kanteen hyväksyminen olisi vastoin unionin toimielinten, kuten yhtäältä parlamentin ja neuvoston, ja toisaalta unionin tuomioistuinten toimivallan jakoa koskevaa järjestelmää sekä hyvän oikeudenhoidon ja hallinnollisen menettelyn sääntöjenmukaisen kulun vaatimuksia (ks. vastaavasti tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 20 kohta ja tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C‑463/10 P ja C‑475/10 P, EU:C:2011:656, 51 kohta).

35

On toisaalta hylättävä kantajien väite, jonka mukaan riidanalaista asetusta ei lopulta muutettu vaiheessa, jonka kuluessa parlamentilla ja neuvostolla oli mahdollisuus vastustaa sitä. Se, ettei alkuperäistä säädöstä eli riidanalaista asetusta muutettu, ei nimittäin muuta sen luonnetta. Unionin yleinen tuomioistuin ei siis voi sen muuttamatta jättämisen perusteella katsoa, että riidanalainen asetus – joka edellä 20 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa on ainoa, jonka unionin tuomioistuimet voivat tutkia kumoamiskanteen yhteydessä – vastaa lopullista säädöstä, joka annettiin ja tuli voimaan SEUT 290 artiklan mukaisesti asetuksen N:o 347/2013 16 artiklan 5 kohdassa säädetyn lainsäädäntömenettelyn päätteeksi.

36

Näistä syistä olisi myös keinotekoista ja oikeudellisesti virheellistä katsoa, että riidanalaisella asetuksella oli sen antamisesta eli 31.10.2019 lähtien sitovia oikeusvaikutuksia ja että nämä vaikutukset vain keskeytettiin parlamentin tai neuvoston mahdollisen vastustuksen vuoksi.

37

Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että riidanalainen asetus ei ole lopullinen toimi, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajien etuihin. Kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

38

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, komission vaatimusten mukaisesti.

39

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tästä seuraa, että Saksan liittotasavalta, Espanjan kuningaskunta ja Ranskan tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa: