—

katsomaan, ettei kyseessä ole lainvastainen valtiontuki, ja (i) kumoamaan Euroopan komission valtiontuesta SA.44896, jonka Yhdistynyt kuningaskunta on täytäntöönpannut ulkomaisten väliyhtiöiden konsernirahoitukseen sovellettavan vapautuksen osalta, 2.4.2019 antaman päätöksen C(2019) 2526 final siltä osin kuin siinä katsotaan, että kyseessä on lainvastainen valtiontuki, ja (ii) hylkäämään Yhdistyneelle kuningaskunnalle esitetyn vaatimukset periä kantajilta takaisin väitetysti lainvastainen valtiontuki, jonka ne ovat tässä yhteydessä saaneet (riidanalaisen päätöksen 2 ja 3 artikla)

—

toissijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen 2 ja 3 artiklan siltä osin kuin niissä vaaditaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa perimään väitetty valtiontuki takaisin kantajilta

—

velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä on ilmeisiä arviointivirheitä asian kannalta merkityksellisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen arvioinnissa.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio katsoi virheellisesti, että CFC-säännöt ovat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tukitoimenpide ja että tämän vuoksi kyseisillä säännöillä annettiin valikoiva etu tietyille toimijoille.

3.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan jopa siinä tapauksessa, että oletetaan, että asiaomaiset CFC-toimenpiteet olivat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, riidanalaisessa päätöksessä katsottiin virheellisesti, että mitään sellaista oikeuttamisperustetta ei ollut, jonka perusteella asianomaiset toimenpiteet olisivat unionin valtiontukisääntöjen mukaisia. Riidanalainen päätös on lisäksi epälooginen ja epäjohdonmukainen, koska komissio katsoi asianmukaisesti, että Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2010 verolain (kansainväliset ja muut säännökset) (Taxation (International and Other Provisions) Act 2010) 9 A osan 9 luku on oikeutettu tapauksissa, joissa ainoa syy CFC-veron soveltamiseen on ”Yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvä pääoma”-kriteeri sillä perusteella, että kyseistä kriteeriä voi olla kohtuuttoman vaikea soveltaa käytännössä, mutta samanaikaisesti — ja riittäviä perusteluja esittämättä — komissio väittää, että mainittu 9 luku ei ole milloinkaan oikeutettu tapauksissa, joissa avainhenkilötoimintakriteeri (significant people functions (SPF) test) aiheuttaa sen, että CFC-veroa sovelletaan. Kyseistä kriteeriä on nimittäin kohtuuttoman vaikeaa soveltaa käytännössä, joten komission olisi pitänyt katsoa, että kyseinen 9 luku on oikeutettu myös kyseisen kriteerin yhteydessä ja siis katsoa, ettei valtiontukea ollut myönnetty.

4.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan tilanteessa, jossa riidanalainen päätös pysytetään, sen täytäntöönpano väitetty valtiontuki kantajilta takaisin perimällä loukkaa unionin oikeuden perusperiaatteita, joihin kuuluvat sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus, kun otetaan huomioon, että kantajien tapauksessa kyseessä olevat ulkomaiset väliyhtiöt sijaitsevat muissa jäsenvaltioissa.

5.

Viides kanneperuste, jonka mukaan riidanalaiseen päätökseen perustuva takaisinperintämääräys on perusteeton ja unionin oikeuden perusperiaatteiden vastainen.

6.

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan komissio ei esittänyt riittäviä perusteluja tietyille riidanalaisessa päätöksessä oleville ratkaiseville seikoille, joita ovat muun muassa päätelmä, jonka mukaan vuoden 2010 verolain 9 A osan 5 lukuun sisältyvää CFC-veroa voidaan soveltaa SFP-kriteeriä käyttämällä vaikeuksitta tai ilman kohtuutonta taakkaa.

7.

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä loukataan myös hyvän hallinnon periaatetta, jonka mukaan komission hallinnollisten menettelyjen on oltava avoimia ja ennakoitavia ja sen on annettava päätöksensä kohtuullisessa ajassa. Ei ole kohtuullista, että komissiolta kului käsiteltävässä asiassa yli neljä vuotta tutkimuksen aloittamista koskevan päätöksensä antamiseen ja että se antoi päätöksen yli kuusi vuotta sen jälkeen, kun riidanalainen toimenpide oli tullut voimaan.