27

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen kanneperusteeseen, joka koskee asetuksen 2017/1001 68 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä asetuksen 2018/625 23 artiklan 3 kohdan kanssa, rikkomista. Tämän kanneperusteen yhteydessä esitetään kolme väitettä arviointivirheistä, jotka koskevat väiteosaston päätöksen tiedoksiantoajankohtaa, kyseistä päätöstä koskevan valituksen tekemisen määräajan päättymisajankohtaa sekä kyseisestä päätöksestä tehtyä valitusta koskevan valitusmaksun määräajan päättymisajankohtaa.

[– –]

65

Oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 207/2009 60 artiklaa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 68 artiklan 1 kohta) on tulkittava yhtenäisesti siten, että valitusmaksu on maksettava, jotta valitus katsottaisiin tehdyksi, joten maksu liittyy valitusilmoituksen jättämiseen ja se on suoritettava kahden kuukauden kuluessa valituksen kohteena olevan päätöksen tiedoksiantamisesta valitusilmoituksen jättämisen tavoin. Neljän kuukauden määräaika, joka alkaa päätöksen tiedoksiantamisesta, koskee ainoastaan valituksen perusteet sisältävän kirjelmän jättämistä eikä valitusmaksun maksamista (tuomio 21.5.2014, Melt Water v. SMHV (NUEVA), T-61/13, EU:T:2014:265, 31 kohta).

66

Käsiteltävässä asiassa valitusmaksun kahden kuukauden määräaika alkoi päätöksen tiedoksi antamiseksi 21.9.2018 lähetetystä sähköpostista ja päättyi 21.11.2018.

67

Kantaja maksoi valitusmaksun 21.12.2018, ja EUIPO vastaanotti sen 24.12.2018.

68

On katsottava, että valitusmaksu suoritettiin myöhässä, koska sekä valituksen tekemisen että kyseisen maksun maksamisen määräaika päättyi 21.11.2018.

69

Tätä päätelmää ei kyseenalaista kantajan väite muotovirheitä koskevista väitetyistä korjaamispyynnöistä, jotka ilmenevät kantajan mukaan kahdesta 26.11.2018 päivätystä EUIPO:n kirjeestä (ks. edellä 16 ja 17 kohta).

70

Tässä yhteydessä on täsmennettävä delegoidun asetuksen 2018/625 23 artiklan perusteella sellaisten korjaamispyyntöjen laajuus, jotka esitetään valituksen tekemiselle ja valitusmaksun maksamiselle asetetun määräajan päätyttyä.

71

On syytä huomauttaa, että delegoidun asetuksen 2018/625 23 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu mahdollisuus korjata valituksen puutteet sen estämiseksi, että valitusta ei oteta käsiteltäväksi, ei kata valituksen maksamatta jättämistä, vaan se koskee ainoastaan valittajan nimeä ja osoitetta, tämän nimeämän edustajan nimeä ja toimipaikkaa tai riidanalaisten tavaroiden tai palvelujen selkeää ja yksiselitteistä yksilöintiä.

72

Valitusmaksun jättämistä maksamatta asetetussa määräajassa ei sitä vastoin voida korjata delegoidun asetuksen 2018/625 23 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Edellä mainitun asetuksen 23 artiklan 3 kohdan mukaan valitusta ei katsota jätetyksi, jos valitusmaksu on suoritettu vahvistetun määräajan päättymisen jälkeen, ja ainut mahdollisuus korjata tämä on suorittaa menetetyn määräajan palauttamista koskeva maksu asetuksen 2017/1001 104 artiklassa säädetyn erityisjärjestelmän mukaisesti.

73

Vaikka kyseinen määräaika on jo päättynyt, EUIPO voi tietenkin toimia siten kuin se teki käsiteltävässä asiassa toisella 26.11.2018 päivätyllä kirjeellään ja antaa asianomaiselle osapuolelle mahdollisuuden ottaa kantaa asiaan ja toimittaa mahdolliset hyödylliset todisteet esimerkiksi jonkun sellaisen arvaamattoman seikan, ylivoimaisen esteen tai anteeksiannettavan erehdyksen osoittamiseksi, jolla voidaan perusteella se, ettei valitusmaksua maksettu asetetussa määräajassa.

74

Kantaja ei kuitenkaan ole näyttänyt toteen tai edes väittänyt, että olisi olemassa joku arvaamaton seikka, ylivoimainen este tai anteeksiannettava erehdys, joka esti valitusmaksun maksamisen asetetussa määräajassa eli 21.11.2018 mennessä. EUIPO:lla ei myöskään ollut velvollisuutta muistuttaa kantajaa valitusmaksamisen maksamisesta ajallaan, koska tämä vaatimus ilmenee selvästi ja yksiselitteisesti asetuksen 2017/1001 68 artiklan 1 kohdasta, josta kantaja on tietoinen.

75

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan prosessuaalisia määräaikoja koskevien unionin säännösten soveltamisesta voidaan poiketa ainoastaan täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa, koska näiden säännösten tiukka soveltaminen vastaa oikeusvarmuuden vaatimuksia sekä tarvetta välttää lainkäytössä kaikkea syrjintää ja mielivaltaista kohtelua Riippumatta siitä, katsotaanko nämä olosuhteet ennalta arvaamattomaksi seikaksi, ylivoimaiseksi esteeksi tai anteeksiannettavaksi erehdykseksi, niihin sisältyy joka tapauksessa subjektiivinen elementti, joka liittyy vilpittömässä mielessä olevan yksityisen velvollisuuteen osoittaa kaikkea sitä tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaisesti valistuneelta toimijalta asian käsittelyn vaiheiden seuraamiseksi ja asetettujen määräaikojen noudattamiseksi (ks. tuomio 21.5.2014, NUEVA, T-61/13, EU:T:2014:265, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 9.10.2019, Esim Chemicals v. EUIPO – Sigma-Tau Industrie Farmaceutiche Riunite (ESIM Chemicals), T-713/18, ei julkaistu, EU:T:2019:744, 34 kohta). Tämä ei päde kantajaan käsiteltävässä asiassa.

76

Lisäksi on huomattava, että sen jälkeen, kun kantaja oli saanut EUIPO:lta tämän toisessa 26.11.2018 päivätyssä kirjeessä tiedon siitä, että valitusmaksua ei ollut maksettu asetetussa määräajassa ja että valitus saatettaisiin tämän seurauksena katsoa tekemättä jätetyksi, kantajalla oli muutoksenhakumahdollisuus suoraan EUIPO:ssa. Vaikka siis oletettaisiin, että kantajan tarkoitus on väittää, ettei se huolimatta olosuhteiden edellyttämästä asianmukaisesta tarkkaavaisuudesta ollut pystynyt noudattamaan valitusmaksun maksamiselle asetettua määräaikaa, se olisi voinut turvautua menetetyn määräajan palauttamista koskevaan menettelyyn EUIPO:ssa ja tehdä asetuksen 2017/1001 104 artiklan mukaisen pyynnön (ks. tuomio 21.5.2014, NUEVA, T-61/13, EU:T:2014:265, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kantaja ei kuitenkaan tehnyt kyseisen artiklan mukaista menetetyn määräajan palauttamista koskevaa pyyntöä.

77

Kantaja tosin viittaa menettelyn jatkamiseen 20.12.2018 päivätyssä kirjeessään. Se ei silti pyytänyt menettelyn jatkamista asetuksen 2017/1001 105 artiklan nojalla. Kantajan pyyntö olisi joka tapauksessa hylätty, sillä kyseistä artiklaa ei sen 2 kohdan mukaan sovelleta mainitun asetuksen 68 artiklassa asetettuihin määräaikoihin, kuten valituksen tekemisen määräaikaan ja valitusmaksun maksamista koskevaan määräaikaan.

78

Viime kädessä on siis todettava, että vaikka valituslautakunta katsoi virheellisesti riidanalaisen päätöksen 10 kohdassa, että väiteosaston päätös annettiin kantajalle tiedoksi kirjatulla kirjeellä 20.7.2018 ja että valitusmaksun määräaika päättyi 20.9.2018, tämä virhe ei voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen tältä osin. Valituslautakunnan toteamus siitä, että 24.12.2018 vastaanotettu valitusmaksu suoritettiin myöhässä, voi nimittäin perustua päivään, jona päätös annettiin tiedoksi sähköpostitse (21.9.2018), kuten ilmenee riidanalaisen päätöksen 11 kohdasta.

79

Näin ollen valituslautakunta totesi perustellusti riidanalaisen päätöksen 12 kohdassa, että kantajan valitus väiteosaston päätöksestä on katsottava tekemättä jätetyksi lähinnä sillä perusteella, että vaikka päätöksen perusteena olisi kantajan väitteen mukainen tiedoksiantopäivä – jonka unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa käsiteltävässä asiassa – eli 21.9.2018, mikään ei muuta sitä, että valitusmaksu, joka vastaanotettiin 24.12.2018, suoritettiin myöhässä.

80

Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella ainoa kanneperuste ja siten koko kanne on hylättävä, eikä kantajan toisesta ja kolmannesta vaatimuksesta ole näin ollen tarpeen lausua.

[– –]

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: