–

JZ, edustajanaan L. Marczingós, ügyvéd,

–

OTP Jelzálogbank Zrt., OTP Bank Nyrt. ja OTP Faktoring Követeléskezelő Zrt., edustajanaan A. Lendvai, ügyvéd,

–

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér ja K. Szíjjártó,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Havas ja N. Ruiz García,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29) 6 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä JZ ja toisaalta OTP Jelzálogbank Zrt., OTP Bank Nyrt. ja OTP Faktoring Követeléskezelő Zrt. (jäljempänä yhdessä OTP Jelzálogbank ym.) ja joka koskee lainasopimusten pätemättömäksi toteamista koskevaa vaatimusta, joka perustuu kyseisissä sopimuksissa olevien tiettyjen ehtojen kohtuuttomuuteen.

3

Direktiivin 93/13 johdanto-osan 13. perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden lakien ja asetusten, joissa suoraan tai välillisesti vahvistetaan kuluttajasopimusten ehdot, osalta oletetaan, että ne eivät sisällä kohtuuttomia ehtoja; tämän vuoksi ei ole tarpeen saattaa tämän direktiivin säännöksiä koskemaan ehtoja, joissa heijastuvat pakolliset lait tai asetukset, tai niiden kansainvälisten sopimusten, joissa jäsenvaltiot ja yhteisö ovat osallisina, periaatteet tai määräykset; tässä suhteessa 1 artiklan 2 kohdan ilmaisu 'pakolliset lait ja asetukset' kattaa myös ne säännöt, joita lain mukaan sovelletaan sopimuspuolten välillä silloin, kun muusta järjestelystä ei ole sovittu”.

4

Saman direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin säännökset eivät koske pakollisia lakeja tai asetuksia heijastavia sopimusehtoja eikä kansainvälisten sopimusten, joissa jäsenvaltiot ja yhteisö ovat osallisina, määräyksiä tai periaatteita, varsinkaan liikenteen alalla.”

5

Mainitun direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.

2.   Sopimusehtoa ei koskaan pidetä erikseen neuvoteltuna, jos se on ennakolta laadittu, eikä kuluttaja ole näin ollen voinut vaikuttaa sen sisältöön, varsinkaan ennakolta muotoiltujen vakiosopimusten yhteydessä.

– –”

6

Saman direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea sopimuksen pääkohteen määrittelyä, hinnan tai korvauksen riittävyyttä eikä vastineena toimitettavia palveluja ja tavaroita, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.”

7

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.”

8

Rahalaitosten kuluttajien kanssa tekemiä lainasopimuksia koskevissa asioissa annettuihin Kúrian (ylin tuomioistuin, Unkari) yhdenmukaistamisratkaisuihin liittyvistä eräistä kysymyksistä vuonna 2014 annetun lain nro XXXVIII (Kúriának a pénzügyi intézmények fogyasztói kölcsönszerződéseire vonatkozó jogegységi határozatával kapcsolatos egyes kérdések rendezéséről szóló 2014. évi XXXVIII. törvény, jäljempänä DH 1 ‑laki) 1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tätä lakia sovelletaan kuluttajien kanssa 1.5.2004 alkaen aina tämän lain voimaantuloon saakka tehtyihin lainasopimuksiin. Tätä lakia sovellettaessa käsitteellä ’kuluttajan kanssa tehty lainasopimus’ tarkoitetaan mitä tahansa rahalaitoksen ja kuluttajan välillä tehtyä valuuttamääräistä luotto- tai lainasopimusta (joka on sidottu ulkomaan valuuttaan tai määritelty ulkomaan valuutassa ja jonka lyhentäminen tapahtuu Unkarin forinteissa) tai forinttimääräistä luotto- tai lainasopimusta tai rahoitusleasingsopimusta, johon sisältyy 3 §:n 1 momentissa tai 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun ehdon kaltainen vakiomuotoinen sopimusehto tai mikä tahansa muu tällainen sopimusehto, josta ei ole neuvoteltu erikseen.”

9

Kyseisen lain 3 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Kuluttajan kanssa tehdyn lainasopimuksen ehto – erikseen neuvoteltuja ehtoja lukuun ottamatta – on pätemätön, jos sen mukaan rahalaitos määrää ostokurssin soveltamisesta laina- tai rahoitusleasingsopimuksen kohteena olevan tavaran hankintaa varten tarkoitettuja varoja luovutettaessa, kun velan lyhennyksiin sovelletaan myyntikurssia tai jonkin muun tyyppistä vaihtokurssia kuin se, jota sovellettiin varoja luovutettaessa.

2.   Edellä 1 momentissa tarkoitetun pätemättömän sopimusehdon sijasta sovelletaan, ellei 3 momentin säännöksistä muuta johdu, määräystä siitä, että sekä varoja luovutettaessa että velkaa lyhennettäessä (maksuerät sekä valuuttamääräiset kustannukset, kulut ja palkkiot mukaan luettuina) sovelletaan Unkarin keskuspankin kyseiselle valuutalle virallisesti vahvistamaa valuuttakurssia.”

10

Pääasian valittaja on kuluttaja, jonka kotipaikka on Unkarissa. Pääasian vastapuolet ovat kolme rahoituslaitosta, joiden kotipaikka on myös Unkarissa.

11

Pääasian valittaja teki 16.5.2007 OTP Bankin kanssa yksityislainasopimuksen. Hän teki 4.6.2007 OTP Jelzálogbankin ja OTP Bankin kanssa asuntolainasopimuksen, jonka vakuutena oli kiinteistökiinnitys. Hän teki 4.9.2008 OTP Bankin kanssa lainasopimuksen aikaisemman velan uudelleenjärjestelyä varten. Kyseisten kolmen sopimuksen nojalla myönnetyt lainat olivat kaikki valuuttamääräisiä.

12

Tämän jälkeen OTP Bank ja OTP Jelzálogbank irtisanoivat kaksi ensiksi mainittua sopimusta, ja ne luovuttivat saatavansa OTP Faktoring Követeléskezelőlle. Kolmas sopimus sitä vastoin päättyi pääasian valittajan täytettyä sen.

13

Pääasian valittaja nosti asiassa kanteen asiaa alioikeusasteena käsitelleessä Veszprémi Törvényszékissä (Veszprémin alioikeus, Unkari), jossa hän vetosi siihen, että kolme edellä mainittua lainasopimusta olivat pätemättömiä erityisesti sillä perusteella, että sopimusehdot, joissa määrättiin, että vaihtokurssi, jota sovellettiin varojen luovuttamisen yhteydessä, oli eri kuin se kurssi, jota sovellettiin velkaa lyhennettäessä, olivat kohtuuttomia. Alioikeus antoi 3.7.2019 tuomion, jolla se hylkäsi mainitun kanteen perusteettomana.

14

Pääasian valittaja valitti kyseisestä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Győri Ítélőtáblaan (Győrin alueellinen ylioikeus, Unkari), jossa hän väitti muun muassa yhtäältä, että tällaisten valuuttakurssierotusta koskevien ehtojen kohtuuttomuuden seuraukset oli määritettävä 3.10.2019 annetun tuomion Dziubak (C-260/18, EU:C:2019:819) mukaisesti, ja toisaalta, että lainanantajien antamat valuuttakurssiriskiä koskevat tiedot olivat riittämättömät.

15

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Unkarin lainsäätäjä antoi vuonna 2014 eri säännöksiä, joiden tarkoituksena oli korjata tilanne siltä osin kuin oli kyse sopimusehdoista, joilla kohtuuttomalla tavalla vahvistettiin vaihtokurssi kuluttajien kanssa tehtyjen valuuttamääräisten lainasopimusten yhteydessä. DH 1 ‑lain 3 §:n 1 momentissa säädetään näin ollen, että tällaisen sopimuksen ehto on, erikseen neuvoteltuja ehtoja lukuun ottamatta, pätemätön, jos kyseisen ehdon mukaan varoja luovutettaessa sovelletaan valuutan ostokurssia, kun taas velan lyhennyksiin sovelletaan myyntikurssia tai jonkin muun tyyppistä vaihtokurssia kuin se, jota sovellettiin varoja luovutettaessa. Saman 3 §:n 2 momentissa säädetään lisäksi, että tällä tavoin pätemättömäksi todetun sopimusehdon sijasta sovelletaan kyseisen lain nojalla määräystä, joka koskee Unkarin keskuspankin kyseiselle valuutalle virallisesti vahvistaman valuuttakurssin soveltamista.

16

Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan myös, että 14.3.2019 annetun tuomion Dunai (C-118/17, EU:C:2019:207) ja 3.10.2019 annetun tuomion Dziubak (C-260/18, EU:C:2019:819) jälkeen yhä useammat kuluttajat ovat vaatineet Unkarin tuomioistuimia toteamaan heidän lainasopimuksensa kokonaan pätemättömiksi sen sijaan, että kohtuuton sopimusehto korvataan ja kyseinen sopimus pysytetään muilta osin voimassa, koska he katsovat, ettei relevanttien kansallisten säännösten soveltaminen suojaa heitä riittävästi. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee kuitenkin, että suurin osa tuomioistuimista, joissa tällaisia asioita on saatettu vireille, katsovat, että koska valuuttakurssiriskiä koskevien sopimusehtojen kohtuuttomuutta ei voida vahvistaa, ne eivät voi todeta lainasopimusta pätemättömäksi pelkästään sillä perusteella, että sopimukseen sisältyvät valuuttakurssierotusta koskevat ehdot ovat pätemättömiä, ja soveltaa näin ollen viimeksi mainittujen sopimusehtojen pätemättömyyden seurauksia koko sopimukseen ja jättää siten soveltamatta DH 1 ‑lain 3 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä.

17

Ennakkoratkaisupyynnössä huomautetaan lisäksi, että Kúria (ylin tuomioistuin) on 11.10.2019 päivätyssä lehdistötiedotteessa todennut, että 3.10.2019 annettu tuomio Dziubak (C-260/18, EU:C:2019:819) ei avannut unkarilaisille kuluttajille uusia kannemahdollisuuksia, koska ne näkökohdat, jotka kyseisessä tuomiossa vahvistettiin siltä osin kuin oli kyse vaihtokurssierotusta ja vaihtokurssiriskiä koskevien sopimusehtojen kohtuuttomuuden asianmukaisesta korjaamisesta, liittyivät siihen, että Puolan lainsäädännössä, josta kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa oli kyse, ei säädetty sellaisista dispositiivisista säännöksistä, jotka Unkarin lainsäätäjä oli vahvistanut ja jotka oli otettu huomioon 30.4.2014 annetussa tuomiossa Kásler ja Káslerné Rábai (C-26/13, EU:C:2014:282).

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen, ovatko DH 1 -lain 3 §:n 1 ja 2 momentin säännökset yhteensopimattomia direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan kanssa sen takia, että kyseisiä kansallisen oikeuden säännöksiä sovelletaan siinäkin tapauksessa, että se olisi vastoin vahinkoa kärsineen kuluttajan tahtoa, ja, jos näin on, olisiko tuomioistuimen, jossa asia on vireillä, jätettävä soveltamatta mainittuja säännöksiä.

19

Győri Ítélőtábla (Győrin alueellinen ylioikeus, Unkari) on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko – – direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohta esteenä kansallisen oikeuden säännökselle, jonka mukaan sellainen kuluttajan kanssa tehdyn sopimuksen ehto – erikseen neuvoteltuja sopimusehtoja lukuun ottamatta – on pätemätön, jonka mukaan rahalaitos määrää ostokurssin soveltamisesta laina- tai rahoitusleasingsopimuksen kohteen hankintaa varten tarkoitettuja varoja luovutettaessa, kun velkaa lyhennettäessä sovelletaan myyntikurssia tai jonkin muun tyyppistä vaihtokurssia kuin se, jota sovellettiin varoja luovutettaessa, ja tämän pätemättömän sopimusehdon sijasta sovelletaan sekä varojen luovuttamisen että lainan lyhentämisen osalta säännöstä Unkarin keskuspankin [vahvistaman] virallisen valuuttakurssin soveltamisesta kyseiseen valuuttaan, ottamatta huomioon sitä, suojaako säännös todella – kaikki sopimusehdot huomioon ottaen – kuluttajaa erityisen haitallisilta seurauksilta, ja antamatta kuluttajalle mahdollisuutta ilmoittaa, haluaako hän vaatia tällaisen säännöksen tarjoamaa suojaa?”

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt unionin tuomioistuimelta, että nyt käsiteltävä asia käsiteltäisiin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdan mukaisessa nopeutetussa menettelyssä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyyntönsä tueksi esittänyt, että Unkarissa on parhaillaan vireillä tuhansia samankaltaisia riita-asioita ja että ripeä vastaus unionin tuomioistuimelle esitettyyn kysymykseen edistäisi huomattavasti oikeusvarmuutta ja oikeuden tehokasta soveltamista.

21

Työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä tämän työjärjestyksen määräyksistä poiketen, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa.

22

Unionin tuomioistuimen presidentti päätti 6.2.2020 esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan hylätä nopeutettua menettelyä koskevan pyynnön.

23

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että niiden henkilöiden tai oikeudellisten tilanteiden, joita mahdollisesti koskee ratkaisu, jonka kansallinen tuomioistuin antaa saatettuaan ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, lukuisuus ei sellaisenaan merkitse sellaista erityistä olosuhdetta, joka oikeuttaisi nopeutetun menettelyn käyttämisen. Sama koskee sellaisten asioiden suurta määrää, joiden käsittelyä mahdollisesti lykätään odotettaessa ratkaisua, jonka unionin tuomioistuin ennakkoratkaisupyyntöön antaa (ks. vastaavasti tuomio 8.12.2020, Staatsanwaltschaft Wien (Väärennetyt tilisiirtotoimeksiannot), C-584/19, EU:C:2020:1002, 36 kohta ja tuomio 25.2.2021, Gmina Wrocław (Käyttöoikeuden muuttuminen), C-604/19, EU:C:2021:132, 47 kohta).

24

Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tältä osin mainitsemat seikat, on lisäksi täsmennettävä, että unionin oikeuden säännöksen toisistaan poikkeavat tulkinnat kansallisissa tuomioistuimissa eivät yksinään voi riittää perusteeksi sille, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä. Sen tärkeys, että Euroopan unionissa varmistetaan kaikkien sen oikeusjärjestykseen kuuluvien säännösten ja määräysten yhtenäinen soveltaminen, on nimittäin perustana kaikille SEUT 267 artiklan nojalla esitetyille pyynnöille (ks. vastaavasti tuomio 14.1.2021, The International Protection Appeals Tribunal ym., C-322/19 ja C-385/19, EU:C:2021:11, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

OTP Jelzálogbank ym. esittävät kirjallisissa huomautuksissaan, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta, koska sillä ei ole yhteyttä pääasiaan ja koska se on luonteeltaan hypoteettinen sen takia, että yhtäältä vaihtokurssierotusta koskevat sopimusehdot, jotka ovat pääasian kohteena, jäävät direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdan nojalla kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ja että toisaalta kyseisiä sopimusehtoja ei ole olemassa, koska ne on kumottu taannehtivasti DH 1 -lain 3 §:n 1 momentin nojalla ilman, että asianomaisen kuluttajan tahdolla voisi tältä osin olla minkäänlaista vaikutusta.

26

Tältä osin on muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä tätä koskevan lähtökohtaisen olettaman mukaisesti merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeussäännön tulkintaa tai pätevyyttä, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin, paitsi jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2020, Kancelaria Medius, C-495/19, EU:C:2020:431, 21 ja 22 kohta ja tuomio 22.4.2021, Profi Credit Slovakia, C-485/19, EU:C:2021:313, 38 kohta).

27

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta aineistosta ilmenee pääasian osalta, että kukin pääasiassa kyseessä olevista lainasopimuksista oli sovittu valuuttamääräiseksi ja sisälsi muun muassa ehdon, jonka mukaan asianomaiselle kuluttajalle luovutetut varat oli muunnettava Unkarin forinteiksi lainanantajana olevan rahoituslaitoksen soveltaman ostokurssin mukaisesti, kun taas lainanlyhennysten laskemisessa oli käytettävä kyseisen laitoksen soveltamaa asianomaisen valuutan myyntikurssia. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee lisäksi, että DH 1 ‑lain 3 §:ssä säädetään, että tällaiset vaihtokurssierotusta koskevat ehdot todetaan pätemättömiksi, ellei niitä ole neuvoteltu erikseen, ja korvataan määräyksellä, jonka mukaan on sovellettava Unkarin keskuspankin vahvistamaa virallista yhtenäistä vaihtokurssia.

28

Direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdassa toki suljetaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle sopimusehdot, jotka heijastavat ”pakottavia lakeja tai asetuksia”. Tämä ilmaisu kattaa kyseisen direktiivin 13. perustelukappaleen valossa sekä kansallisen oikeuden säännökset, joita sovelletaan sopimuspuolten välillä pakottavasti niiden tahdosta riippumatta, että säännökset, jotka ovat dispositiivisia, eli joita sovelletaan suoraan silloin, kun sopimuspuolten välillä ei ole sovittu muusta järjestelystä (ks. vastaavasti tuomio 3.3.2020, Gómez del Moral Guasch, C-125/18, EU:C:2020:138, 29–32 kohta ja määräys 14.4.2021, Credit Europe Ipotecar IFN ja Credit Europe Bank, C-364/19, EU:C:2021:306, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Unionin tuomioistuin on lisäksi jo todennut, että mainittua 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että direktiivin 93/13 soveltamisala ei kata sopimusehtoja, jotka heijastavat lain pakottavia säännöksiä ja jotka on sisällytetty kuluttajan kanssa tehtyyn lainasopimukseen sen tekemisen jälkeen ja joilla on tarkoitettu korvata siihen sisältyvä pätemätön ehto edellyttämällä asianomaisen jäsenvaltion keskuspankin vahvistaman vaihtokurssin soveltamista, kuten Unkarin lainsäädännössä ja erityisesti DH 1 ‑lain 3 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2018, OTP Bank ja OTP Faktoring, C-51/17, EU:C:2018:750, 62–64 ja 70 kohta ja tuomio 14.3.2019, Dunai, C-118/17, EU:C:2019:207, 37 kohta).

30

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, esitetty kysymys ei kuitenkaan koske lainasopimuksiin Unkarin relevantin lainsäädännön nojalla jälkikäteen sisällytettyjä sopimusehtoja sellaisinaan, vaan tämän lainsäädännön vaikutuksia niihin suojaa koskeviin takeisiin, jotka direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta tarjoaa suhteessa kyseessä olevissa lainasopimuksissa alun perin olleeseen valuuttakurssierotusta koskevaan ehtoon. Unionin tuomioistuin on tulkinnut mainittua artiklaa samankaltaisessa tosiseikastoa ja lainsäädäntöä koskevassa asiayhteydessä, eli asiassa, joka johti 14.3.2019 annettuun tuomioon Dunai (C‑118/17, EU:C:2019:207). Näin ollen pääasian kohde ei selvästikään jää kyseisen direktiivin soveltamisalan – sellaisena kuin se on rajattu direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa – ulkopuolelle.

31

Ennakkoratkaisukysymyksellä pyritään täsmällisemmin ottaen määrittämään, onko tämän tuomion 16 kohdassa mainittu Unkarin lainsäädäntö, jonka mukaan sopimussuhdetta ei kokonaisuudessaan voida päättää pelkästään sillä perusteella, että vaihtokurssierotusta koskevat ehdot ovat pätemättömiä, yhteensopiva direktiivillä 93/13 luodun kuluttajansuojajärjestelmän kanssa siltä osin kuin tällaisten sopimusehtojen korvaaminen toteutetaan objektiivisesti ja automaattisesti ilman, että kansalliset tuomioistuimet voivat ottaa huomioon kaikkia asiaan liittyviä olosuhteita ja muun muassa kuluttajan vastakkaista tahtoa.

32

Koska mainittuun kysymykseen annettava vastaus on ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllinen, jotta se voi ratkaista käsiteltävänään olevan asian, nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään, onko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan kuluttajien kanssa tehtyjen lainasopimusten osalta valuuttakurssierotusta koskeva ehto, jota pidetään kohtuuttomana, on pätemätön ja jolla toimivaltainen kansallinen tuomioistuin velvoitetaan korvaamaan kyseinen ehto kansallisen oikeuden säännöksellä, joka edellyttää virallisen vaihtokurssin käyttämistä, säätämättä kyseisen tuomioistuimen mahdollisuudesta hyväksyä asianomaisen kuluttajan vaatimus siitä, että koko lainasopimus todetaan pätemättömäksi, vaikka mainittu tuomioistuin katsoisikin, että kyseisen sopimuksen pysyttäminen voimassa olisi kuluttajan etujen vastaista erityisesti sellaisen valuuttariskin huomioon ottaen, jonka kyseinen kuluttaja edelleen kantaisi mainitun sopimuksen muun ehdon nojalla.

34

Siltä osin kuin on kyse ennakkoratkaisukysymyksen asiayhteydestä, unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta aineistosta ja unionin tuomioistuimen tuomioista, jotka liittyvät asiaa koskevaan Unkarin lainsäädäntöön (ks. vastaavasti tuomio 3.12.2015, Banif Plus Bank, C-312/14, EU:C:2015:794, 43 ja 44 kohta ja tuomio 20.9.2018, OTP Bank ja OTP Faktoring, C-51/17, EU:C:2018:750, 26 ja 27 kohta), ilmenee, että 30.4.2014 annetun tuomion Kásler ja Káslerné Rábai (C‑26/13, EU:C:2014:282) jälkeen Kúria (ylin tuomioistuin) antoi ratkaisunsa nro 2/2014 PJE (Magyar Közlöny 2014/91., s. 10975), jonka tarkoituksena oli varmistaa siviilioikeuden yhdenmukaisuus ja joka koski elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välillä tehtyjä lainasopimuksia. Kyseisen ratkaisun mukaan valuuttakurssierotusta koskevia sopimusehtoja, jotka sisältyvät valuuttamääräisiin lainasopimuksiin, on, siltä osin kuin ne merkitsevät epäsymmetriaa kyseisen valuutan ostokurssin, jota sovelletaan varoja luovutettaessa, ja valuutan myyntikurssin, jota sovelletaan laskettaessa lainanlyhennysten määrää, välillä, pidettävä kohtuuttomina muun muassa sen takia, että pankki saa kuluttajalta kyseistä kurssierotusta vastaavan korvauksen ilman, että se tarjoaisi kuluttajalle vastikkeeksi palvelusta. Siltä osin kuin on kyse valuuttakurssiriskiä koskevista sopimusehdoista, jotka merkitsevät sitä, että riskin mainitun valuutan arvonnoususta kantaa yksinomaan kuluttaja vastikkeena korosta, joka on kotimaan valuutassa määritettyä lainaa edullisempi, mainitussa ratkaisussa sitä vastoin todetaan, ettei kyseisten ehtojen kohtuuttomuutta voida tarkastaa, koska ne koskevat sopimuksen pääkohdetta direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdan täytäntöön panemiseksi annetussa kansallisessa lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla.

35

DH 1 ‑laki, jonka vaikutukset pääasian valittaja riitauttaa, on annettu tässä asiayhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 14.3.2019, Dunai, C-118/17, EU:C:2019:207, 36 kohta). Pääasian valittaja vaatii täsmällisemmin ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta jättämään nyt käsiteltävässä asiassa soveltamatta kyseisen lain 3 §:n 1 ja 2 momenttia, koska hän pitää omien etujensa mukaisena sitä, ettei pääasiassa kyseessä olevia sopimuksia vain muuteta, vaan että ne todetaan kokonaisuudessaan pätemättömiksi sen perusteella, että kussakin niistä on valuuttakurssierotusta koskeva sopimusehto, joka on todettu kohtuuttomaksi ja pätemättömäksi.

36

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee, voiko se hyväksyä kyseisen vaatimuksen, kun otetaan huomioon Unkarissa vallitseva oikeuskäytäntö, jossa DH 1 ‑lakia sovelletaan tiukasti siten, että kaikki pätemättömiksi todetut valuuttakurssierotusta koskevat sopimusehdot korvataan kyseisen lain 3 §:n 1 momentin nojalla taannehtivasti kansallisen oikeuden säännöksellä, eli mainitun lain 3 §:n 2 momentissa olevalla säännöksellä, jolla velvoitetaan käyttämään Unkarin keskuspankin vahvistamaa virallista vaihtokurssia, toteamatta kyseistä sopimusta kokonaisuudessaan pätemättömäksi.

37

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa ensinnäkin tietää, onko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta esteenä DH 1 ‑lain 3 §:ssä olevan säännöksen kaltaiselle kansallisen oikeuden säännökselle, jolla asiaa käsittelevää tuomioistuinta estetään hyväksymästä kuluttajan vaatimusta, jonka mukaan lainasopimus on valuuttakurssierotusta koskevan sopimusehdon kohtuuttomuuden perusteella todettava pätemättömäksi, vaikka kyseinen tuomioistuin katsoisikin, että sopimuksen pysyttäminen voimassa olisi kuluttajan etujen vastaista muun muassa sellaisen vaihtokurssiriskin takia, jonka kuluttaja edelleen kantaisi kyseisen sopimuksen jonkin muun sopimusehdon nojalla.

38

Unionin tuomioistuin on asiassa, joka johti 14.3.2019 annettuun tuomioon Dunai (C-118/17, EU:C:2019:207) ja jota koskevat oikeussäännöt ja tosiseikat ovat samankaltaisia kuin nyt käsiteltävässä asiassa, jo vastannut samankaltaiseen kysymykseen.

39

Unionin tuomioistuin on kyseisen tuomion 36 ja 37 kohdassa todennut aluksi, että siltä osin kuin on kyse sopimusehdoista, joilla korvataan valuuttakurssierotusta koskeva pätemätön ehto ja joista tulee taannehtivasti lainasopimusten erottamaton osa mainitussa asiassa tarkoitetun Unkarin lainsäädännön ja erityisesti DH 1 ‑lain 3 §:n nojalla, tällaisissa ehdoissa heijastuvat lain pakottavat säännökset, joten ne eivät voi kuulua direktiivin 93/13 soveltamisalaan, koska tätä direktiiviä ei sen 1 artiklan 2 kohdan mukaan sovelleta sellaisiin elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyviin ehtoihin, jotka on määritelty kansallisessa lainsäädännössä.

40

Siltä osin kuin on seuraavaksi kyse lainasopimuksissa alun perin olleesta valuuttakurssierotusta koskevasta ehdosta ja mainitun lainsäädännön vaikutuksista niihin suojaa koskeviin takeisiin, jotka direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta tarjoaa suhteessa kyseiseen ehtoon, unionin tuomioistuin on mainitun tuomion 38 ja 40 kohdassa todennut, että siltä osin kuin Unkarin lainsäätäjä on huolehtinut ongelmakohdista, jotka liittyvät valuuttakurssierotusta koskevan ehdon sisältäviin sopimuksiin liittyvään käytäntöön, velvoittamalla korvaamaan kyseisen ehdon ja turvaamalla samalla asianomaisten sopimusten pätevyyden, tämä lähestymistapa vastaa tavoitetta, johon unionin lainsäätäjä on direktiivillä 93/13 ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdalla pyrkinyt, eli sopimuspuolten välisen tasapainon palauttamiseen siten, että sopimus pysytetään lähtökohtaisesti kokonaisuudessaan voimassa, eikä siihen, että pätemättömiksi todetaan kaikki kohtuuttomia ehtoja sisältävät sopimukset.

41

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että kansallinen lainsäätäjä oli edelleen velvollinen noudattamaan direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaan perustuvia vaatimuksia ja ettei se, että tietyt sopimusehdot on todettu lainsäädännön avulla kohtuuttomiksi ja pätemättömiksi ja korvattu uusilla ehdoilla asianomaisen sopimuksen voimassa pysyttämiseksi, voi johtaa siihen, että kuluttajille kyseisessä direktiivissä taattu suoja, sellaisena kuin siihen on tämän tuomion 39 kohdassa viitattu, heikkenee (ks. vastaavasti tuomio 14.3.2019, Dunai, C-118/17, EU:C:2019:207, 41–43 kohta ja tuomio 29.4.2021, Bank BPH, C-19/20, EU:C:2021:341, 77–79 kohta).

42

Siltä osin kuin on lopuksi kyse rajoista, joita jäsenvaltio voi asettaa tuomioistuinten mahdollisuudelle todeta sopimus kokonaan pätemättömäksi kohtuuttoman sopimusehdon perusteella, unionin tuomioistuin on todennut, ettei direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla estetään asiaa käsittelevää tuomioistuinta hyväksymästä vaatimusta lainasopimuksen toteamisesta pätemättömäksi valuuttakurssierotusta koskevan kohtuuttoman ehdon perusteella, edellyttäen, että tällaisen ehdon kohtuuttomaksi toteamisella kyetään palauttamaan se oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne, jossa kuluttaja olisi ollut, ellei tätä kohtuutonta ehtoa olisi ollut, esimerkiksi perustamalla oikeuden sellaisten perusteettomien etujen palautukseen, jotka elinkeinonharjoittaja on saanut kuluttajan vahingoksi tällaisten kohtuuttomien ehtojen perusteella, mikä asiaa käsittelevän tuomioistuimen on tarkistettava (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2016, Gutiérrez Naranjo ym., C-154/15, C-307/15 ja C‑308/15, EU:C:2016:980, 61–66 kohta; tuomio 14.3.2019, Dunai, C-118/17, EU:C:2019:207, 44, 45 ja 56 kohta ja tuomio 29.4.2021, Bank BPH, C-19/20, EU:C:2021:341, 51 ja 52 kohta).

43

Kaikkia näitä näkökohtia voidaan täysimääräisesti soveltaa sellaisen oikeusriidan osalta, josta on kyse pääasiassa, ja ne ovat relevantteja vastattaessa nyt käsiteltävässä asiassa esitettyyn kysymykseen.

44

Näin ollen unionin tuomioistuimen sen oikeuskäytännön mukaisesti, joka on mainittu tämän tuomion 41 ja 42 kohdassa, on todettava, että koska nyt käsiteltävässä asiassa nostettu kanne perustuu valuuttakurssierotusta koskevaan sopimusehtoon, joka OTP Jelzálogbank ym:iden kanssa tehdyissä lainasopimuksissa oli alun perin, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tarkistaa, onko asiassa sovellettava kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla tällaiset sopimusehdot todetaan pätemättömiksi ja korvataan, mahdollistanut sen oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen palauttamisen, jossa kuluttaja olisi ollut, ellei tällaista kohtuutonta ehtoa olisi ollut, esimerkiksi perustamalla kyseiselle kuluttajalle oikeuden sellaisten perusteettomien etujen palautukseen, jotka asianomaiset elinkeinonharjoittajat ovat saaneet (ks. analogisesti tuomio 14.3.2019, Dunai, C-118/17, EU:C:2019:207, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 29.4.2021, Bank BPH, C-19/20, EU:C:2021:341, 51 ja 52 kohta).

45

On aiheellista todeta lisäksi, että kyseisellä tuomioistuinvalvonnalla, joka koskee vaihtokurssierotusta koskevaa sopimusehtoa, ei ole vaikutusta sen valvonnan kannalta, joka direktiivin 93/13 valossa voidaan suorittaa pääasiassa kyseessä olevien sopimusten muiden ehtojen, kuten valuuttakurssiriskiä koskevien ehtojen, osalta, ottaen kuitenkin huomioon kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädetyt tekijät, joilla suljetaan pois sopimusehtojen kohtuuttomuuden arviointi.

46

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta toiseksi, onko asiaa käsittelevällä tuomioistuimella mahdollisuus tai jopa velvollisuus hyväksyä asianomaisen kuluttajan vaatimus siitä, että kyseinen lainasopimus todetaan kokonaisuudessaan pätemättömäksi sen sijaan, että yksinomaan valuuttakurssierotusta koskeva sopimusehto todettaisiin pätemättömäksi ja korvattaisiin kansallisella säännöksellä, kuten pääasiassa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään.

47

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että kuluttajan oikeus tehokkaaseen suojaan sisältää myös mahdollisuuden luopua vetoamasta oikeuksiin, jotka perustuvat järjestelmään, joka koskee suojaa elinkeinonharjoittajien käyttämiä kohtuuttomia sopimusehtoja vastaan ja joka direktiivillä 93/13 on luotu kuluttajien hyväksi. Kansallisen tuomioistuimen on näin ollen tarpeen vaatiessa otettava kuluttajan ilmaisema tahto huomioon, kun kuluttaja tietoisena kohtuuttoman ehdon sitomattomuudesta kuitenkin toteaa, että hän vastustaa sen huomiotta jättämistä, ja antaa näin vapaaehtoisen ja tietoisen suostumuksensa kyseiseen ehtoon (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2019, Dziubak, C‑260/18, EU:C:2019:819, 53 ja 54 kohta; tuomio 29.4.2021, Bank BPH, C‑19/20, EU:C:2021:341, 46 ja 47 kohta ja määräys 1.6.2021, Banco Santander, C-268/19, ei julkaistu, EU:C:2021:423, 30 ja 31 kohta).

48

Unionin tuomioistuin on vastaavasti todennut lisäksi, että koska kyseistä kohtuuttomia ehtoja vastaan luotua suojajärjestelmää ei sovelleta, jos kuluttaja sitä vastustaa, kuluttajalla on sitäkin suuremmalla syyllä oltava oikeus vastustaa sitä, että häntä suojataan tämän saman järjestelmän mukaisesti niiltä haitallisilta seurauksilta, joita aiheutuu sopimuksen toteamisesta kokonaisuudessaan pätemättömäksi, jollei kuluttaja halua vedota tähän suojaan, 30.4.2014 annetussa tuomiossa Kásler ja Káslerné Rábai (C-26/13, EU:C:2014:282) tarkoitetuissa olosuhteissa, eli siinä tapauksessa, että kohtuuttoman sopimusehdon poistaminen pakottaisi tuomioistuimen toteamaan sopimuksen kokonaisuudessaan pätemättömäksi siten, että tästä aiheutuisi kuluttajalle erityisen haitallisia seurauksia, jolloin pätemättömäksi toteaminen vaikuttaisi kuluttajan vahingoksi (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2019, Dziubak, C-260/18, EU:C:2019:819, 46–48, 55 ja 56 kohta).

49

Siltä osin kuin on kyse kriteereistä, joiden perusteella voidaan arvioida, voiko sopimus olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja, ja unionin oikeudessa asetetuista rajoista, joita jäsenvaltioiden on tältä osin noudatettava, unionin tuomioistuin on täsmentänyt, ettei direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa voida tulkita siten, että asiaa käsittelevä tuomioistuin voisi nojautua yksinomaan siihen, että kyseisen sopimuksen toteaminen kokonaisuudessaan pätemättömäksi on kuluttajan kannalta mahdollisesti edullista. Kysymystä siitä, onko sopimuksen, jonka tietyt ehdot on todettu pätemättömiksi, pysyttäminen voimassa tietyssä konkreettisessa tilanteessa mahdollista, on lähtökohtaisesti tutkittava kansallisessa oikeudessa säädettyjen kriteerien perusteella, eikä unionin tuomioistuimen vahvistaman objektiivisen lähestymistavan mukaisesti ole sallittua, että jonkin sopimuspuolen tilannetta pidetään kansallisessa oikeudessa ratkaisevana kriteerinä, jonka perusteella sopimuksen tuleva kohtalo määritellään (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2012, Pereničová ja Perenič, C-453/10, EU:C:2012:144, 32 ja 33 kohta; tuomio 3.10.2019, Dziubak, C-260/18, EU:C:2019:819, 40 ja 41 kohta ja tuomio 29.4.2021, Bank BPH, C-19/20, EU:C:2021:341, 56, 83 ja 90 kohta).

50

Asianomaisen kuluttajan ilmaisema tahto ei näin ollen voi mennä sen arvioinnin edelle, jonka suorittaminen kuuluu asiaa käsittelevän tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan ja joka koskee sitä, mahdollistaako relevantissa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen toimenpiteiden soveltaminen sen oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen palauttamisen, jossa kuluttaja olisi ollut, jos kyseistä kohtuutonta sopimusehtoa ei olisi ollut olemassa.

51

Kun edellä esitetyt näkökohdat otetaan huomioon, esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan kuluttajien kanssa tehtyjen lainasopimusten osalta valuuttakurssierotusta koskeva ehto, jota pidetään kohtuuttomana, on pätemätön ja jolla toimivaltainen kansallinen tuomioistuin velvoitetaan korvaamaan kyseinen ehto kansallisen oikeuden säännöksellä, joka edellyttää virallisen vaihtokurssin käyttämistä, säätämättä kyseisen tuomioistuimen mahdollisuudesta hyväksyä asianomaisen kuluttajan vaatimus siitä, että koko lainasopimus todetaan pätemättömäksi, vaikka mainittu tuomioistuin katsoisikin, että kyseisen sopimuksen pysyttäminen voimassa olisi kuluttajan etujen vastaista erityisesti sellaisen valuuttariskin huomioon ottaen, jonka kyseinen kuluttaja edelleen kantaisi mainitun sopimuksen muun ehdon nojalla, kunhan kyseinen tuomioistuin kykenee – käyttäen yksinomaista harkintavaltaansa, jonka edelle kyseisen kuluttajan ilmaisema tahto ei voi mennä – vahvistamaan, että kyseisellä kansallisella lainsäädännöllä säädettyjen toimenpiteiden soveltaminen todella mahdollistaa sen oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen palauttamisen, jossa kuluttaja olisi ollut, ellei tätä kohtuutonta ehtoa olisi ollut olemassa.

52

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan kuluttajien kanssa tehtyjen lainasopimusten osalta valuuttakurssierotusta koskeva ehto, jota pidetään kohtuuttomana, on pätemätön ja jolla toimivaltainen kansallinen tuomioistuin velvoitetaan korvaamaan kyseinen ehto kansallisen oikeuden säännöksellä, joka edellyttää virallisen vaihtokurssin käyttämistä, säätämättä kyseisen tuomioistuimen mahdollisuudesta hyväksyä asianomaisen kuluttajan vaatimus siitä, että koko lainasopimus todetaan pätemättömäksi, vaikka mainittu tuomioistuin katsoisikin, että kyseisen sopimuksen pysyttäminen voimassa olisi kuluttajan etujen vastaista erityisesti sellaisen valuuttariskin huomioon ottaen, jonka kyseinen kuluttaja edelleen kantaisi mainitun sopimuksen muun ehdon nojalla, kunhan kyseinen tuomioistuin kykenee – käyttäen yksinomaista harkintavaltaansa, jonka edelle kyseisen kuluttajan ilmaisema tahto ei voi mennä – vahvistamaan, että kyseisellä kansallisella lainsäädännöllä säädettyjen toimenpiteiden soveltaminen todella mahdollistaa sen oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen palauttamisen, jossa kuluttaja olisi ollut, ellei tätä kohtuutonta ehtoa olisi ollut olemassa.