–

Comité Interprofessionnel du Vin de Champagne, edustajanaan C. Morán Medina, abogado,

–

GB, edustajinaan V. Saranga Pinhas, abogado, ja F. Sánchez García, procurador,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään aluksi A.‑L. Desjonquères, C. Mosser ja E. de Moustier, sittemmin A.‑L. Desjonquères ja E. de Moustier,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan S. Fiorentino, avvocato dello Stato,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Castilla Contreras, M. Morales Puerta ja I. Naglis,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 671) 103 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Comité Interprofessionnel du Vin de Champagne (jäljempänä CIVC) ja GB ja joka koskee suojatun alkuperänimityksen ”Champagne” loukkaamista.

3

Asetuksen N:o 1308/2013 johdanto-osan 97 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Rekisteröidyillä alkuperänimityksillä ja maantieteellisillä merkinnöillä olisi oltava suoja sellaista käyttöä vastaan, joka hyödyntää edellytykset täyttävien tuotteiden mainetta. Rehellisen kilpailun edistämiseksi ja kuluttajien harhauttamisen estämiseksi suoja olisi laajennettava koskemaan myös tuotteita ja palveluja, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, perussopimusten liitteeseen I kuulumattomat tuotteet mukaan luettuina.”

4

Kyseisen asetuksen II osan II osaston I luvun 2 jaksoon, jonka otsikko on ”Alkuperänimitykset, maantieteelliset merkinnät ja perinteiset merkinnät viinialalla”, sisältyy 1 alajakso, jonka otsikko on ”johdantosäännökset” ja johon sisältyy 92 artikla, jonka otsikko on ”Soveltamisala” ja jossa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä jaksossa vahvistettuja alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja perinteisiä merkintöjä koskevia sääntöjä sovelletaan liitteessä VII olevan II osan 1, 3–6, 8, 9, 11, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen perustana on:

5

Mainitun asetuksen saman 2 jakson 2 alajaksoon, jonka otsikko on ”Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät”, sisältyvän 93 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä jaksossa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

6

Saman asetuksen 103 artiklassa, jonka otsikko on ”Suojaaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Suojattua alkuperänimitystä ja suojattua maantieteellistä merkintää saa käyttää kuka tahansa asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotettua viiniä kaupan pitävä toimija.

2.   Suojattu alkuperänimitys ja suojattu maantieteellinen merkintä sekä kyseistä suojattua nimeä käyttävä, asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotettu viini on suojattu

– –”

7

Asetuksen N:o 1308/2013 107 artiklan, jonka otsikko on ”Nykyiset suojatut viinien nimitykset”, 1 kohdassa säädetään, että ”viinien nimitykset, joita tarkoitetaan [viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17.5.1999 annetun] neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 [(EYVL 1999, L 179, s. 1)] 51 ja 54 artiklassa ja [neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta 29.4.2002 annetun] komission asetuksen (EY) N:o 753/2002 [(EYVL 2002, L 118, s. 1)] 28 artiklassa, ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä. Komissio kirjaa ne tämän asetuksen 104 artiklassa säädettyyn rekisteriin”.

8

Tämän asetuksen 230 artiklassa säädetään maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22.10.2007 annetun neuvoston asetuksen N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EUVL 2007, L 299, s. 1 ja oikaisu EUVL 2011, L 313, s. 47), sellaisena kuin se on muutettuna 13.5.2013 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 517/2013 (EUVL 2013, L 158, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 1234/2007), kumoamisesta.

9

Mainitun asetuksen 232 artiklassa säädetään, että se tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja että sitä sovelletaan 1.1.2014 alkaen.

10

Asetuksen N:o 1308/2013 liitteessä VII olevan II osan 5 kohdassa, johon tämän asetuksen 92 artiklan 1 kohdassa viitataan, määritellään ”laatukuohuviinin”, jollainen samppanja on, ominaisuudet.

11

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1151/2012 (EUVL 2012, L 343, s. 1) kumottiin ja korvattiin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20.3.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 510/2006 (EUVL 2006, L 93, s. 12) 3.1.2013 alkavin vaikutuksin.

12

Kyseisen asetuksen johdanto-osan 32 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suoja olisi laajennettava koskemaan rekisteröityjen nimien väärinkäyttöä, jäljittelyä ja mielleyhtymien käyttöä sekä tavaroissa että palveluissa, jotta voidaan varmistaa korkea suojan taso ja suoja voidaan yhdenmukaistaa viinialalla jo käytössä olevan suojan kanssa. Kun suojattuja alkuperänimityksiä tai suojattuja maantieteellisiä merkintöjä käytetään ainesosien yhteydessä, olisi otettava huomioon komission tiedonanto ’Suuntaviivat suojatun alkuperänimityksen (SAN) tai suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) saaneita tuotteita ainesosina sisältävien elintarvikkeiden merkinnöistä’.”

13

Tämän asetuksen 2 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 2 kohdassa säädetään, että ”tätä asetusta ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XI b määriteltyihin väkeviin alkoholijuomiin, maustettuihin viineihin tai rypäletuotteisiin, viinietikkaa lukuun ottamatta”.

14

Mainitun asetuksen 13 artiklan, jonka otsikko on ”Suoja”, 1 kohdan b alakohdan sanamuoto on rinnastettavissa asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdan sanamuotoon.

15

GB:llä on tapasbaareja Espanjassa ja se käyttää CHAMPANILLO-merkkiä niiden nimenä ja niiden markkinoinnissa sosiaalisessa mediassa sekä mainoslehtisissä. Se yhdistää tähän merkkiin muun muassa graafisen taustan, jossa on kuva kahdesta toisiinsa nojaavasta kuohuviinilasista, jotka on täytetty kuohuvalla juomalla.

16

Espanjan patentti- ja tavaramerkkivirasto hyväksyi kahteen otteeseen vuosina 2011 ja 2015 samppanjantuottajien etujen suojelusta vastaavan elimen CIVC:n esittämän väitteen GB:n CHAMPANILLO-tavaramerkkiä koskevia rekisteröintihakemuksia vastaan sillä perusteella, että tämän merkin rekisteröinti tavaramerkiksi on ristiriidassa kansainvälistä suojaa saavan suojatun alkuperänimityksen ”Champagne” kanssa.

17

GB piti vuoteen 2015 saakka kaupan Champanillo-nimistä kuohuvaa juomaa ja lopetti tämän kaupan pitämisen CIVC:n vaatimuksesta.

18

Koska CIVC katsoi, että CHAMPANILLO-merkin käytöllä loukataan suojattua alkuperänimitystä ”Champagne”, se nosti Juzgado de lo Mercantil de Barcelonassa (Barcelonan kauppatuomioistuin, Espanja) kanteen, jossa se vaati, että GB velvoitetaan lopettamaan CHAMPANILLO-merkin käyttö, myös sosiaalisessa verkostossa (Instagram ja Facebook), poistamaan markkinoilta ja internetistä kaikki kyltit, mainokset tai kaupalliset asiakirjat, joissa kyseinen merkki esiintyy, sekä poistamaan verkkotunnus ”champanillo.es”.

19

GB on puolustuksessaan väittänyt, ettei CHAMPANILLO-merkin käyttö ravitsemusliikkeiden kauppanimenä aiheuta minkäänlaista sekaannusvaaraa suojatun alkuperänimityksen ”Champagne” kattamiin tuotteisiin nähden ja ettei sillä ei ole mitään aikomusta hyödyntää mainitun suojatun alkuperänimityksen mainetta.

20

Juzgado de lo Mercantil de Barcelona hylkäsi CIVC:n kanteen.

21

Se katsoi, ettei GB:n CHAMPANILLO-merkin käyttö tuonut mieleen suojattua alkuperänimitystä ”Champagne”, koska merkillä ei ollut tarkoitus kuvata alkoholijuomaa vaan ravitsemusliikkeitä, joissa ei myydä samppanjaa, ja siten suojatun alkuperänimityksen suojaamista tuotteista poikkeavia tuotteita, jotka on suunnattu eri yleisölle, joten se ei loukannut tätä nimitystä.

22

Juzgado de lo mercantil de Barcelona nojautui Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin, Espanja) 1.3.2016 antamaan tuomioon, jonka mukaan Champin-sanan käyttö lastenjuhlissa nautittavaksi tarkoitetun hedelmäpohjaisen alkoholittoman hiilihappojuoman markkinoinnissa ei merkkien lausuntatavan samankaltaisuudesta huolimatta loukannut suojattua alkuperänimitystä ”Champagne”, koska kyseessä olevat tuotteet ja niiden kohdeyleisö poikkesivat toisistaan.

23

CIVC on valittanut Juzgado de lo Mercantil de Barcelonan tuomiosta Audiencia Provincial de Barcelonaan (Barcelonan maakunnallinen ylioikeus, Espanja).

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii asetuksen N:o 510/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan sekä asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdan tulkintaa erityisesti siltä osin, suojataanko näillä säännöksillä suojattuja alkuperänimityksiä sellaisten merkkien käytöltä elinkeinotoiminnassa, joilla ei nimetä tuotteita vaan palveluja.

25

Tässä yhteydessä Audiencia Provincial de Barcelona on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

26

Ensiksi on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että suojattujen alkuperänimitysten suojaamista koskevia unionin oikeuden sääntöjä olisi sovellettava yhdessä alkuperänimitysten, lähtöisyysmerkintöjen ja tiettyjen tuotteiden nimitysten suojasta Ranskan tasavallan ja Espanjan valtion välillä Madridissa 27.6.1973 tehdyn yleissopimuksen (JORF 18.4.1975, s. 4011) ja Ranskan maatalouskoodeksin (Code rural) L. 643-1 §:n säännösten kanssa.

27

Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut asetuksen N:o 1234/2007 soveltamisesta, että suojattujen alkuperänimitysten suojajärjestelmä on yhtenäinen ja tyhjentävä niin, että se estää sekä nimitysten ja maantieteellisten merkintöjen kansallisen suojajärjestelmän soveltamisen että kahta jäsenvaltiota sitovissa sopimuksissa säädetyn sellaisen suojajärjestelmän soveltamisen, jossa annetaan jäsenvaltion oikeuden mukaisesti alkuperänimitykseksi tunnustetulle nimitykselle suojaa toisessa jäsenvaltiossa (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2009, Budějovický Budvar, C‑478/07, EU:C:2009:521, 114 ja 129 kohta sekä tuomio 14.9.2017, EUIPO v. Instituto dos Vinhos do Douro e do Porto, C‑56/16 P, EU:C:2017:693, 100–103 kohta).

28

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa oikeusriidassa, jossa on kyse suojatun alkuperänimityksen suojaamisesta, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on sovellettava yksinomaan asiassa sovellettavaa unionin lainsäädäntöä.

29

Toiseksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä kansallisten tuomioistuinten kanssa unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista käsiteltäväkseen saatetun asian. Unionin tuomioistuin voi tätä tarkoitusta varten poimia kaikista ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ne unionin oikeuden oikeussäännöt ja periaatteet, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon pääasian riidan kohde, vaikka näitä säännöksiä ei olisi nimenomaisesti mainittu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle esittämissä kysymyksissä (tuomio 11.11.2020, DenizBank, C‑287/19, EU:C:2020:897, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii asetuksen N:o 510/2006 13 artiklan ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan tulkintaa.

31

On kuitenkin todettava, ettei asetusta N:o 510/2006 eikä asetusta N:o 1151/2012, jolla se kumottiin ja korvattiin, sovelleta pääasiaan. Asetuksen N:o 510/2006 1 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja asetuksen N:o 1151/2012 2 artiklan 2 kohdan nojalla näitä asetuksia ei nimittäin sovelleta viinituotteisiin.

32

Tämä toteamus ei kuitenkaan vaikuta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle annettavan vastauksen sisältöön. Yhtäältä, kuten edellä 14 kohdassa on mainittu, asetuksen N:o 1151/2012 ja asetuksen N:o 1308/2013 merkitykselliset säännökset ovat toisiinsa rinnastettavissa. Toisaalta unionin tuomioistuin tunnustaa kunkin suojajärjestelmän yhteydessä vahvistettujen periaatteiden monialaisen soveltamisen, jotta varmistetaan nimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevien unionin oikeuden säännösten johdonmukainen soveltaminen (ks. vastaavasti tuomio 20.12.2017, Comité Interprofessionnel du Vin de Champagne, C‑393/16, EU:C:2017:991, 32 kohta).

33

Kolmanneksi on myös todettava asetuksen N:o 1308/2013, jolla kumottiin asetus N:o 1234/2007 ja jota on sovellettu 1.1.2014 lähtien, ajallisesta soveltamisesta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien seikkojen perusteella ei voida määrittää, sovelletaanko kyseistä asetusta myös pääasian tosiseikkoihin.

34

Koska asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan sanamuoto kuitenkin on rinnastettavissa asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan sanamuotoon, ensin mainitun säännöksen tulkintaa voidaan soveltaa jälkimmäiseen säännökseen.

35

Neljänneksi on todettava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan ja erityisesti sen 2 kohdan b alakohdan tulkintaa, unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että kyseisen asetuksen 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan sovellettavuudesta on esitetty epäilyjä.

36

Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohtaan sisältyy asteittainen kiellettyjen toimintojen luettelo, joka perustuu näiden toimintojen luonteeseen (ks. analogisesti tuomio 2.5.2019, Fundación Consejo Regulador de la Denominación de Origen Protegida Queso Manchego, C‑614/17, EU:C:2019:344, 25 ja 27 kohta). Näin ollen asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltamisalan on välttämättä oltava erilainen kuin tämän asetuksen 103 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamisala (ks. analogisesti tuomio 17.12.2020, Syndicat interprofessionnel de défense du fromage Morbier, C‑490/19, EU:C:2020:1043, 25 kohta).

37

Asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa pyritään kieltämään kaikenlainen rekisteröidyn nimen suora tai välillinen käyttäminen, jolla hyödynnetään rekisteröinnillä suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän mainetta, muodossa, joka on lausuntatavaltaan ja ulkoasultaan sama tai huomattavan samanlainen kuin tämä nimitys (ks. analogisesti tuomio 17.12.2020, Syndicat interprofessionnel de défense du fromage Morbier, C‑490/19, EU:C:2020:1043, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 27 kohdassa, tämä merkitsee sitä, että asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta suojatun alkuperänimityksen käytön käsitteestä on kyse silloin, kun kyseisten merkkien välinen samankaltaisuuden aste on erityisen suuri ja lähellä ulkoasun ja/tai lausuntatavan samuutta, joten suojatun maantieteellisen merkinnän käyttö saa suojaa muodossa, joka on siihen niin läheisessä suhteessa, että riidanalaista merkkiä on ilmeisen mahdotonta erottaa siitä.

39

Poiketen asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista toiminnoista asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamisalaan kuuluvissa toiminnoissa ei käytetä suoraan tai välillisesti itse suojattua nimitystä vaan viitataan siihen sillä tavoin, että kuluttaja saadaan muodostamaan riittävän läheinen yhteys kyseiseen nimitykseen (ks. analogisesti tuomio 7.6.2018, Scotch Whisky Association, C‑44/17, EU:C:2018:415, 33 kohta ja tuomio 17.12.2020, Syndicat interprofessionnel de défense du fromage Morbier, C‑490/19, EU:C:2020:1043, 25 kohta).

40

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua käytön käsitettä on tulkittava suppeasti, sillä muuten tämän käsitteen ja erityisesti tämän asetuksen 103 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun mielleyhtymän käsitteen väliseltä erolta poistuisi täysin merkitys, mikä olisi vastoin unionin lainsäätäjän tahtoa.

41

Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen arvioinnista muuta johdu, pääasiassa nousee esiin kysymys siitä, onko kyseessä oleva CHAMPANILLO-merkki, joka on ilman painollista aksenttia A-kirjaimella kirjoitetun espanjan kielen samppanja-sanan (champán) ja diminutiivisen illo-jälkiliitteen yhdistelmä ja joka näin ollen tarkoittaa espanjan kielellä ”pientä samppanjaa”, rinnastettavissa suojattuun alkuperänimitykseen ”Champagne” vai ei. Näyttää siltä, että vaikka tämä merkki viittaa kyseiseen nimitykseen, se poikkeaa siitä huomattavasti ulkoasun ja/tai lausuntatavan osalta. Edellä 36–39 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tällaisen merkin käyttö ei näin ollen näyttäisi kuuluvan asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltamisalaan.

42

Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymyksiin annettavan vastauksen yhteydessä on tulkittava asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohtaa.

43

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että sillä suojataan suojattuja alkuperänimityksiä sekä tuotteisiin että palveluihin liittyviltä toiminnoilta.

44

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemiseksi on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (ks. mm. tuomio 6.10.2020, Jobcenter Krefeld, C‑181/19, EU:C:2020:794, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

Asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdan sanamuodosta on todettava, että tässä säännöksessä säädetään, että suojattua alkuperänimitystä suojataan väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen ”tai palvelun” oikea alkuperä on merkitty.

46

Tästä seuraa, että vaikka ainoastaan tuotteet voivat kyseisen asetuksen 92 artiklan ja 93 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla saada suojatun alkuperänimityksen, nimityksen antaman suojan soveltamisala kattaa sen kaikenlaisen käytön tuotteita tai palveluja varten.

47

Tällaisen asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdan sanamuotoon perustuvan tulkinnan vahvistaa asiayhteys, johon tämä säännös kuuluu. Yhtäältä nimittäin asetuksen N:o 1308/2013 johdanto-osan 97 perustelukappaleesta ilmenee, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut se, että tällä asetuksella otetaan käyttöön suojattujen alkuperänimitysten suoja kyseisten nimitysten kaikenlaista sellaisia tuotteita ja palveluja varten tapahtuvaa käyttöä vastaan, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Toisaalta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun asetuksen N:o 1151/2012, jonka asiaankuuluvat säännökset ovat – kuten edellä 32 kohdassa on todettu – rinnastettavissa asetuksen N:o 1308/2013 säännöksiin, johdanto-osan 32 perustelukappaleessa todetaan myös, että suojattujen alkuperänimitysten suoja olisi laajennettava koskemaan rekisteröityjen nimien väärinkäyttöä, jäljittelyä ja mielleyhtymien käyttöä palveluissa, jotta voidaan varmistaa korkea suojan taso ja yhdenmukaistaa suoja viinialalla jo käytössä olevan suojan kanssa.

48

Tällainen tulkinta on myös asetuksen N:o 1308/2013 tavoitteiden mukainen.

49

On nimittäin huomattava, että tämä asetus on yhteisen maatalouspolitiikan väline, jolla on tarkoitus ennen kaikkea taata kuluttajille, että mainitun asetuksen mukaisesti rekisteröidyllä maantieteellisellä merkinnällä varustetuilla maataloustuotteilla on tietyt erityisominaisuudet sen vuoksi, että ne ovat lähtöisin määritellyltä maantieteelliseltä alueelta, ja että ne näin ollen antavat maantieteelliseen alkuperäänsä perustuvan takuun laadusta, minkä tarkoituksena on taata se, että maataloustuottajat voivat saada paremmat tulot vastineeksi aidoille pyrkimyksille parantaa laatua, ja estää se, että ulkopuoliset, jotka pyrkivät hyötymään tällaisten tuotteiden laatunsa perusteella saamasta maineesta, voisivat käyttää kyseisiä nimityksiä väärin (tuomio 20.12.2017, Comité Interprofessionnel du Vin de Champagne, C‑393/16, EU:C:2017:991, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 36 ja 37 kohdassa, asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdassa säädetään siten laaja-alaisesta suojasta, jonka on tarkoitus ulottua kaikenlaiseen käyttöön, joka hyödyntää jonkin tällaisen merkinnän kattamien tuotteiden mainetta.

51

Näin ollen asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdan sellainen tulkinta, jonka mukaan suojattua alkuperänimitystä ei voitaisi suojata silloin, kun riidanalaisella merkillä nimetään palvelu, ei olisi johdonmukainen rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen suojan laajennetun ulottuvuuden kanssa, minkä lisäksi sillä ei voitaisi saavuttaa täysimääräisesti tätä suojaamistavoitetta, koska suojatun alkuperänimityksen saaneen tuotteen mainetta voidaan hyödyntää perusteettomasti myös silloin, kun tässä säännöksessä tarkoitettu käytäntö koskee palvelua.

52

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että sillä suojataan suojattuja alkuperänimityksiä sekä tuotteisiin että palveluihin liittyviltä toiminnoilta.

53

Toisella ja kolmannella kysymyksellään, joita on tutkittava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitettu ”mielleyhtymä” yhtäältä edellyttää ennakolta, että tuote, jolla on suojattu alkuperänimitys, ja tuote tai palvelu, jonka riidanalainen merkki kattaa, ovat samoja tai samankaltaisia, ja toisaalta se on määritettävä objektiivisten tekijöiden avulla, jotta vahvistetaan sen aiheuttama vaikutus keskivertokuluttajaan.

54

Tältä osin on todettava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 44 kohdassa, että vaikka asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdassa täsmennetään, että suojatun alkuperänimityksen suora tai välillinen käyttö on kielletty sekä silloin, kun se koskee ”vastaavia tuotteita”, jotka eivät ole suojattua alkuperänimitystä koskevan tuote-eritelmän mukaisia, että myös silloin, kun nimen käytöllä hyödynnetään suojatun alkuperänimityksen mainetta, kyseisen artiklan 2 kohdan b alakohdassa ei ole sen enempää mitään sen suuntaista mainintaa, että mielleyhtymältä annettava suoja rajattaisiin koskemaan vain tilanteita, joissa suojatulla alkuperänimityksellä merkityt tuotteet ja tuotteet tai palvelut, joissa käytetään riidanalaista merkkiä, ovat ”vastaavia” tai ”samankaltaisia”, kuin senkään suuntaista mainintaa, että tämä suoja ulotettaisiin tapauksiin, joissa kyseinen merkki viittaa tuotteisiin ja/tai palveluihin, jotka ovat erilaisia kuin ne, joita suojattu alkuperänimitys koskee.

55

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mielleyhtymän käsite kattaa tapauksen, jossa tuotteen nimeämiseksi käytettyyn merkkiin sisältyy rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän tai suojatun alkuperänimityksen osa siten, että kuluttajalle syntyy mainitun tuotteen nimen yhteydessä mielikuva tavarasta, jolla on kyseinen merkintä tai nimitys (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2018, Scotch Whisky Association, C‑44/17, EU:C:2018:415, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Lisäksi kyse voi olla mielleyhtymästä suojattuun maantieteelliseen merkintään tai suojattuun alkuperänimitykseen, kun ulkomuodoltaan vastaavien tuotteiden osalta suojattu maantieteellinen merkintä tai suojattu alkuperänimitys ja riidanalainen merkki muistuttavat lausuntatavaltaan ja ulkoasultaan toisiaan (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2018, Scotch Whisky Association, C‑44/17, EU:C:2018:415, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Suojatun alkuperänimityksen osittainen sisältyminen merkkiin, jota käytetään sellaisille tuotteille tai palveluille, joita tämä nimitys ei kata, ja mainitun merkin lausuntatavan ja ulkoasun ja mainitun nimityksen välisen samankaltaisuuden tunnistaminen eivät kuitenkaan ole edellytyksiä, joiden on ehdottomasti täytyttävä, jotta voidaan osoittaa mielleyhtymä tähän samaan nimitykseen. Mielleyhtymä voi nimittäin seurata myös suojatun nimityksen ja riidanalaisen merkin ”merkityssisällön läheisyydestä” (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2018, Scotch Whisky Association, C‑44/17, EU:C:2018:415, 46, 49 ja 50 kohta).

58

Tästä seuraa, että mielleyhtymän käsitteen osalta ratkaiseva kriteeri on se, syntyykö kuluttajalle riidanalaisen nimen yhteydessä välittömästi mielikuva suojatun alkuperänimityksen kattamasta tavarasta, mitä kansallisen tuomioistuimen on arvioitava ottaen tarvittaessa huomioon suojatun alkuperänimityksen osittainen sisällyttäminen riidanalaiseen nimeen, se, että kyseinen nimi muistuttaa lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan kyseistä suojattua alkuperänimitystä, sekä kyseisen nimen ja mainitun suojatun alkuperänimityksen merkityssisältöjen läheisyys (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2018, Scotch Whisky Association, C‑44/17, EU:C:2018:415, 51 kohta, ja tuomio 17.12.2020, Syndicat interprofessionnel de défense du fromage Morbier, C‑490/19, EU:C:2020:1043, 26 kohta).

59

Unionin tuomioistuin on joka tapauksessa täsmentänyt, että mielleyhtymän olemassaolon toteamiseksi on olennaista, että kuluttaja yhdistää kyseisen tuotteen nimeämiseen käytetyn ilmaisun ja suojatun maantieteellisen merkinnän toisiinsa. Tämän yhteyden on oltava riittävän suora ja yksiselitteinen (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2018, Scotch Whisky Association, C‑44/17, EU:C:2018:415, 45 ja 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu mielleyhtymä voidaan todeta ainoastaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kokonaisarvioinnissa, joka sisältää kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat.

61

Näin ollen asetuksessa N:o 1308/2013 tarkoitettu mielleyhtymän käsite ei edellytä, että suojatun alkuperänimityksen kattama tuote ja riidanalaisen nimen kattama tuote tai palvelu ovat samoja tai samankaltaisia.

62

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että arvioitaessa tällaisen mielleyhtymän olemassaoloa on otettava huomioon se, miten tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen eurooppalainen keskivertokuluttaja mieltää asian (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2018, Scotch Whisky Association, C‑44/17, EU:C:2018:415, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Tätä käsitettä eurooppalainen keskivertokuluttaja on tulkittava siten, että rekisteröidyille nimityksille taataan tehokas ja yhtenäinen suoja kaikkia niihin tulevia mielleyhtymiä vastaan unionin alueella (ks. vastaavasti tuomio 2.5.2019, Fundación Consejo Regulador de la Denominación de Origen Protegida Queso Manchego, C‑614/17, EU:C:2019:344, 47 kohta).

64

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan suojattujen nimitysten tehokas ja yhtenäinen suoja koko tällä alueella edellyttää, että huomioon ei oteta seikkoja, jotka voivat sulkea pois mielleyhtymän olemassaolon vain yhden jäsenvaltion kuluttajien osalta. Asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn suojan toteuttamiseksi mielleyhtymän olemassaoloa voidaan kuitenkin myös arvioida suhteessa yhden ainoan jäsenvaltion kuluttajiin (ks. vastaavasti tuomio 2.5.2019, Fundación Consejo Regulador de la Denominación de Origen Protegida Queso Manchego, C‑614/17, EU:C:2019:344, 48 kohta).

65

Pääasiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava ottamalla huomioon kaikki kyseisen suojatun alkuperänimityksen käytölle ominaiset merkitykselliset seikat ja asiayhteys, johon tämä käyttö liittyy, onko nimi ”CHAMPANILLO” omiaan luomaan tavanomaisesti valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen eurooppalaisen keskivertokuluttajan mielessä riittävän suoran ja yksiselitteisen yhteyden samppanjaan, jotta tämä tuomioistuin voi tutkia, onko käsiteltävässä asiassa kyse asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta mielleyhtymästä tähän suojattuun alkuperänimitykseen. Tämän arvioinnin yhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon useita seikkoja, joihin kuuluvat erityisesti riidanalaisen nimen ja suojatun nimityksen ulkoasun ja lausuntatavan vahva samankaltaisuus sekä riidanalaisen nimen käyttö ravintolapalvelujen nimeämiseen ja mainontaan.

66

Edellä esitetyn perusteella toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä tässä säännöksessä tarkoitettu ”mielleyhtymä” ei edellytä ennakkoehtona, että suojatun alkuperänimityksen saanut tuote ja riidanalaisen merkin kattama tuote tai palvelu ovat samoja tai samankaltaisia, ja toisaalta tällainen mielleyhtymä on kyseessä, kun nimen käyttö muodostaa tavanomaisesti valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen eurooppalaisen keskivertokuluttajan mielessä riittävän suoran ja yksiselitteisen yhteyden tämän nimen ja suojatun alkuperänimityksen välille. Tällaisen yhteyden olemassaolo voi johtua useista seikoista, erityisesti suojatun nimityksen osittaisesta sisällyttämisestä nimeen, näiden kahden nimen toisiaan muistuttavista lausuntatavoista ja ulkoasuista sekä näistä seuraavasta samankaltaisuudesta ja – jopa näiden seikkojen puuttuessa – suojatun alkuperänimityksen ja kyseessä olevan nimen merkityssisällön läheisyydestä tai tämän saman alkuperänimityksen kattamien tuotteiden ja tämän saman nimen kattamien tuotteiden ja palvelujen samankaltaisuudesta. Tässä arvioinnissa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki kyseisen nimen käyttöön liittyvät merkitykselliset seikat.

67

Neljännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua mielleyhtymän käsitettä tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitettu mielleyhtymä edellyttää vilpillistä kilpailua merkitsevän toimen olemassaolon toteamista.

68

Kuten edellä 56–60 kohdasta ilmenee, asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä suojattuun alkuperänimitykseen syntyvää mielleyhtymää vastaan oleva suojajärjestelmä on objektiivinen suojajärjestelmä, koska sen soveltaminen ei edellytä tahallisuuden tai tuottamuksen osoittamista. Tällä säännöksellä käyttöön otettu suoja ei myöskään edellytä, että todetaan, että rekisteröidyn nimityksen suojaamien tuotteiden ja niiden tuotteiden tai palvelujen, joita varten riidanalaista merkkiä käytetään, välillä on kilpailusuhde, tai että kuluttajille aiheutuu sekaannusvaara näiden tuotteiden ja/tai palvelujen osalta.

69

Tästä seuraa, että vaikka – kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 75 kohdassa – ei ole pois suljettua, että sama menettely voi olla samanaikaisesti asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdassa kielletty käytäntö ja sovellettavassa kansallisessa oikeudessa tarkoitettu vilpillistä kilpailua merkitsevä toimi, mainitun säännöksen soveltamisala on laajempi kuin kansallisen oikeuden.

70

Edellä esitetyn perusteella neljänteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitettu ”mielleyhtymä” ei edellytä vilpillistä kilpailua merkitsevän toimen olemassaolon toteamista, koska tällä säännöksellä otetaan käyttöön erityinen ja oma suojansa, jota sovelletaan vilpillistä kilpailua koskevista kansallisen oikeuden säännöksistä riippumatta.

71

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: