–

A. B. ja B. B., edustajanaan R. Kokalj, odvetnik,

–

Slovenian hallitus, asiamiehenään J. Morela,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Heller ja B. Rous Demiri,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 15 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä kaksi luonnollista henkilöä A. B. ja B. B., joiden kotipaikka on Sloveniassa, ja toisaalta Personal Exchange International Limited (jäljempänä PEI), joka on Maltalle sijoittautunut kaupallinen yritys, ja jossa on kyse summasta, jonka PEI:n väitetään pidättäneen internetissä tehdyn pokeripeliä koskevan sopimuksen yhteydessä.

3

Asetus N:o 44/2001 on kumottu tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1215/2012 (EUVL L 351, s. 1). Eräitä säännöksiä lukuun ottamatta asetusta N:o 1215/2012 sovelletaan kuitenkin sen 81 artiklan mukaisesti vasta 10.1.2015 alkaen. Siten pääasian tosiseikkojen tapahtuma-ajan perusteella siihen sovelletaan asetusta N:o 44/2001.

4

Asetuksen N:o 44/2001 11–13 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

5

Kyseisen asetuksen II luvun 1 jaksossa, jonka otsikkona on ”Yleiset säännökset”, olevan 2 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

6

Asetuksen samaisessa 1 jaksossa olevan 3 artiklan 1 kohdassa todettiin seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2‐7 jakson säännösten nojalla.”

7

Saman asetuksen II luvun 2 jaksossa, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”, olevan 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:

8

Asetuksen N:o 44/2001 II luvun 4 jaksoon, jonka otsikko on ”Toimivalta kuluttajansuojaa koskevissa riita-asioissa”, sisältyvässä 15 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Kun asia koskee henkilön, jäljempänä ’kuluttaja’, sellaista tarkoitusta varten tekemää sopimusta, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä, tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, jollei 4 artiklan ja 5 artiklan 5 kohdan säännöksistä muuta johdu,

– –”

9

Asetuksen samassa 4 jaksossa olevan 16 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Kuluttaja voi nostaa kanteen toista sopimuspuolta vastaan joko sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, missä tämän kotipaikka on, tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kuluttajan kotipaikka on.”

10

Asetuksen samassa 4 jaksossa olevassa 17 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Tämän jakson säännöksistä voidaan sopimuksin poiketa ainoastaan, jos:

11

PEI, joka tarjoaa verkossa pelattavia onnenpelejä internetsivustolla www.mybet.com, suuntaa kaupallista toimintaansa muun muassa Sloveniaan.

12

B. B. avasi käyttäjätilin kyseisellä sivustolla ja joutui tässä yhteydessä hyväksymään PEI:n yksipuolisesti laatimat yleiset sopimusehdot voimatta vaikuttaa niiden sisältöön tai mahdollisesti myöhemmin muuttaa niitä. Näissä sopimusehdoissa määrättiin muun muassa, että Maltan tasavallan tuomioistuimet olivat toimivaltaisia ratkaisemaan mahdolliset sopimussuhteita koskevat riita-asiat.

13

Ennakkoratkaisupäätöksestä ilmenee, että B. B. voitti 31.3.2010 ja 10.5.2011 välisenä aikana noin 227000 euroa pelaamalla pokeria mainitulla sivustolla. PEI sulki 10.5.2011 B. B:n pelitilin ja pidätti kyseisen summan sillä perusteella, että sen mukaan B. B. oli rikkonut PEI:n laatimia pelisääntöjä luomalla toisen käyttäjätilin, jota varten hän käytti A. B:n nimeä ja tietoja.

14

Toukokuussa 2013 B. B. nosti Slovenian tuomioistuimissa ensimmäisessä oikeusasteessa kanteen PEI:tä vastaan, jotta se luovuttaisi edellä mainitun määrän.

15

B. B. perusteli slovenialaisten tuomioistuinten toimivaltaa sillä, että häntä oli pidettävä kuluttajana, minkä johdosta hänellä oli asetuksen N:o 44/2001 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti mahdollisuus nostaa kanne sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä hänen kotipaikkansa on.

16

PEI vaati, että kanne jätetään tutkimatta sillä perusteella, että Slovenian tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia ratkaisemaan pääasiaa. PEI:n mukaan B. B. on ammattimainen pokerinpelaaja, minkä johdosta hän ei saa kuluttajille myönnettävää suojelua, ja täten ainoastaan Maltan tasavallan – jossa PEI:n kotipaikka on – tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan pääasian.

17

Slovenialainen ensimmäisen asteen tuomioistuin ensinnäkin katsoi, että Slovenian tuomioistuimet ovat toimivaltaisia B. B:n kotipaikan johdosta, koska kyseinen tuomioistuin arvioi, että B. B. oli toiminut kuluttajana avatessaan pelitilinsä PEI:n internetsivustolla, ja sitten hyväksyi B. B:n kanteen.

18

PEI valitti slovenialaisen ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomiosta slovenialaiseen toisen asteen tuomioistuimeen, joka vahvisti kyseisen tuomion. Tämän jälkeen PEI valitti ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Vrhovno sodiščeen (ylin tuomioistuin, Slovenia). Kyseisessä tuomioistuimessa käytävä menettely koskee ainoastaan B. B:tä, koska A. B:tä koskeva menettely on saatettu lopullisesti päätökseen.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voivatko Slovenian tuomioistuimet olla toimivaltaisia ratkaisemaan pääasian B. B:n kotipaikan johdosta vai ovatko asiassa toimivaltaisia maltalaiset tuomioistuimet PEI:n kotipaikan perusteella, ja se katsoo, että tähän kysymykseen annettava vastaus riippuu siitä, voidaanko B. B:n katsoa tehneen PEI:n kanssa sopimuksen asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kuluttajana, joka tekee sopimuksen sellaista tarkoitusta varten, ”jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä”.

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tästä yhtäältä, että B. B. oli joutunut hyväksymään PEI:n yksipuolisesti laatimat yleiset sopimusehdot tilanteessa, jossa hän oli taloudellisesti heikommassa asemassa ja oikeudellisesti vähemmän kokenut kuin sopimuskumppaninsa, että B. B. ei ollut ilmoittanut, että hänen pokerinpelaamisensa oli ammattimaista, että hän ei ollut tarjonnut näitä palveluita kolmansille osapuolille korvausta vastaan ja että hänellä ei ollut sponsoreita. Mainittu tuomioistuin toteaa toisaalta, että B. B. on elättänyt itsensä pokerinpelaamisesta saaduilla voitoilla vuodesta 2008 lähtien ja että arkipäivisin hän on pelannut pokeria keskimäärin yhdeksän tuntia päivässä.

21

Asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohdan sanamuodonmukainen tulkinta ei kyseisen tuomioistuimen mukaan myöskään ole yksiselitteinen, koska eräät säännöksen kieliversiot sisältävät käsitteen ”ammatti tai elinkeinotoiminta” yhteydessä lisämääreitä, joita voidaan tulkita useilla tavoin, kuten englanniksi käytetty ilmaus ”trade”, joka viittaa tavaroiden tai palveluiden kauppaan, tai sloveeniksi käytetty ilmaus ”pridobitna dejavnost”, mikä edellyttää teknistä ja taloudellista yhteyttä rahan saamisessa aineellisen hyödyn merkityksessä.

22

Tässä tilanteessa Vrhovno sodišče päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”Onko asetuksen N:o 44/20011 15 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kuluttajan tekemänä sopimuksena, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä, voidaan pitää myös pokerin pelaamiseksi internetissä tehtyä sopimusta, jonka yksityishenkilö on tehnyt etäsopimuksena ulkomaisen internetissä pelejä tarjoavan palveluntarjoajan kanssa ja johon sovelletaan kyseisen tarjoajan yleisiä sopimusehtoja, jos kyseinen yksityishenkilö on elättänyt itsensä useita vuosia pokeripelistä saamillaan tuloilla tai voitoilla, mutta hän ei ole rekisteröitynyt virallisesti tällaisen toiminnan harjoittamista varten eikä hän tarjoa tällaista toimintaa kolmansille osapuolille markkinoilla maksullisena palveluna?”

23

Kansallinen tuomioistuin pyrkii ennakkoratkaisukysymyksellään selvittämään, onko asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että luonnollinen henkilö, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa ja joka on tehnyt toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön kanssa pokerin pelaamiseksi internetissä sopimuksen, joka sisältää kyseisen yhtiön laatimat yleiset sopimusehdot, ja joka ei ole virallisesti rekisteröitynyt tällaisen toiminnan harjoittamista varten eikä tarjoa tällaista toimintaa kolmansille osapuolille maksullisena palveluna, menettää asemansa mainitussa säännöksessä tarkoitettuna kuluttajana, jos hän pelaa kyseistä peliä useita tunteja päivässä ja saa tästä pelistä merkittäviä voittoja.

24

Heti alkuun on muistutettava, että asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohta on poikkeus sekä kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetystä toimivaltaa koskevasta pääsäännöstä, jonka mukaan toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa vastaajan kotipaikka on, että siitä saman asetuksen 5 artiklan 1 alakohdassa olevasta säännöstä, joka koskee erityistä toimivaltaa sopimusasioissa ja jonka mukaan toimivaltainen on sen paikkakunnan tuomioistuin, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai on täytettävä. Täten mainittua 15 artiklan 1 kohtaa on väistämättä tulkittava suppeasti, joten sitä ei voida tulkita niin, että mennään kyseisessä asetuksessa nimenomaisesti mainittuja tilanteita pidemmälle (tuomio 14.3.2013, Česká spořitelna, C-419/11, EU:C:2013:165, 26 kohta ja tuomio 25.1.2018, Schrems, C-498/16, EU:C:2018:37, 27 kohta).

25

Seuraavaksi on todettava, että asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohtaa sovelletaan tilanteessa, jossa kolme edellytystä on täyttynyt eli jossa ensinnäkin yksi sopimuspuoli on kuluttaja, joka toimii asiayhteydessä, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä, toiseksi tällaisen kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä on tosiasiassa tehty sopimus ja kolmanneksi tällainen sopimus kuuluu johonkin mainitun 15 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa tarkoitetuista ryhmistä. Näiden kolmen edellytyksen on täytyttävä kumulatiivisesti, joten jos yksi niistä jää täyttymättä, toimivaltaa ei voida määrittää kuluttajien tekemiä sopimuksia koskevien sääntöjen mukaan (tuomio 23.12.2015, Hobohm, C-297/14, EU:C:2015:844, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Kuten ennakkoratkaisupäätöksestä ilmenee, nyt käsiteltävässä asiassa esitetty kysymys koskee ensimmäistä näistä kolmesta edellytyksestä, koska sillä pyritään selvittämään, onko B. B. kuluttaja, joka toimii asiayhteydessä, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä.

27

Niistä eroista, joita kansallisen tuomioistuimen mukaan on asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohdan eräissä kieliversioissa, koska käsitteen ”ammatti tai elinkeinotoiminta” yhteydessä on – kuten sloveeninkielisessä versiossa – käytetty lisämääreitä, on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jossakin kieliversiossa käytettyä unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa ei voida käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena eikä sille voida antaa tältä osin etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Unionin toimen yhtenäisen soveltamisen ja näin ollen yhtenäisen tulkinnan vaatimus nimittäin edellyttää, että toimea ei tarkastella irrallaan ainoastaan yhden kieliversion perusteella vaan että sitä tulkitaan sen säännöstön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on (tuomio 8.7.2017, Sharda Europe, C-293/16, EU:C:2017:430, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Unionin tuomioistuin on tässä yhteydessä täsmentänyt, että asetuksen N:o 44/2001 15–17 artiklassa käytettyä kuluttajan käsitettä on tulkittava itsenäisesti, ja tällöin perustana on käytettävä lähtökohtaisesti mainitun asetuksen järjestelmää ja tavoitteita, jotta taataan sen yhtenäinen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa (tuomio 6.9.2012, Mühlleitner, C-190/11, EU:C:2012:542, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Kun lisäksi otetaan huomioon mainituissa 15–17 artiklassa olevien toimivaltasääntöjen poikkeusluonne, tätä käsitettä on tulkittava suppeasti ja perustana on käytettävä tämän henkilön asemaa määrätyssä sopimussuhteessa sopimuksen luonne ja tavoite huomioon ottaen eikä tämän henkilön subjektiivista tilannetta, koska samaa henkilöä voidaan pitää tiettyjen toimien yhteydessä kuluttajana ja toisten toimien yhteydessä elinkeinonharjoittajana (ks. vastaavasti tuomio 25.1.2018, Schrems, C-498/16, EU:C:2018:37, 27 ja 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Unionin tuomioistuin on tämän perusteella päätellyt, että mainitun asetuksen erityisjärjestelmää, joka koskee kuluttajan suojaamista heikompana osapuolena, sovelletaan vain sopimuksiin, jotka eivät liity ammattiin tai elinkeinotoimintaan taikka niitä koskevaan tavoitteeseen ja jotka on tehty niistä riippumatta ja joiden ainoa tarkoitus on tyydyttää yksityishenkilön omia yksityiseen kulutukseen liittyviä tarpeita, sillä tämä suojaaminen ei ole perusteltua sellaisten sopimusten osalta, joiden tarkoitus liittyy ammattiin tai elinkeinotoimintaan (tuomio 25.1.2018, Schrems, C-498/16, EU:C:2018:37, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 44/2001 15–17 artiklan erityistä toimivaltaa koskevia sääntöjä sovelletaan lähtökohtaisesti vain siinä tapauksessa, että sopimuspuolien välisen sopimuksen tarkoitus on muu kuin kyseessä olevan tavaran tai palvelun ammattiin tai elinkeinotoimintaan liittyvä käyttö (tuomio 25.1.2018, Schrems, C-498/16, EU:C:2018:37, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Näiden seikkojen valossa on tutkittava, voidaanko luonnolliselta henkilöltä evätä asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kuluttajan asema sellaisten seikkojen perusteella, kuten pokeripeleissä voitettujen rahamäärien suuruus, jotka mahdollistavat sen, että kyseinen henkilö voi elättää itsensä näillä voitoilla, sekä kyseisen henkilön tietämys ja toiminnan säännöllisyys.

33

Ensinnäkin kansallisen tuomioistuimen mainitsemasta seikasta, jonka mukaan B. B. on voinut elättää itsensä pokeripeleistä saaduilla voitoilla vuodesta 2008 lähtien, on todettava, että asetuksen N:o 44/2001 15–17 artiklan soveltamisalaa ei ole rajoitettu tiettyyn rahamäärään (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2019, Petruchová, C-208/18, EU:C:2019:825, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Tästä seuraa, että se seikka, että B. B. on voittanut suuria määriä pokeripeleistä PEI:n kanssa tekemänsä sopimuksen jälkeen, ei itsessään ole ratkaiseva tekijä sen määrittämiseksi, onko hän asetuksessa N:o 44/2001 tarkoitettu kuluttaja vai ei.

35

Jos nimittäin asetuksen N:o 1215/2012 15–17 artiklaa olisi tulkittava siten, ettei niitä sovelleta palvelusopimuksiin, jotka johtavat suuriin voittoihin, yksityishenkilö ei pystyisi sen vuoksi, että kyseisessä asetuksessa ei vahvisteta kynnysarvoa, jonka ylittyessä palvelusopimukseen liittyvää määrää pidetään suurena, ennakoimaan, saako hän näiden säännösten antamaa suojaa, mikä olisi vastoin mainitun asetuksen 11 perustelukappaleessa ilmaistua unionin lainsäätäjän tahtoa, jonka mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden olisi oltava hyvä (ks. analogisesti tuomio 3.10.2019, Petruchová, C-208/18, EU:C:2019:825, 51 kohta).

36

Tarve varmistaa toimivaltasääntöjen ennustettavuus on erityisen tärkeää, kun kyse on pokeripelistä, joka on onnenpeli, joka sisältää sekä riskin menettää sijoitetut määrät että mahdollisuuden voittaa suuria määriä. Täten tuomioistuimen toimivallan määrittäminen voitettujen tai hävittyjen määrien suuruuden perusteella ei olisi tämän asetuksella N:o 44/2001 tavoitellun päämäärän mukaista.

37

PEI on toiseksi väittänyt, että B. B:n tietämys on osaltaan mahdollistanut sen, että hän on voinut voittaa suuria summia pokeripeleissä.

38

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tämän suhteen, että asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kuluttajan käsite määritellään suhteessa elinkeinonharjoittajan käsitteeseen, ja se on objektiivinen käsite, joka ei riipu taidoista ja tiedoista, jotka kyseisellä henkilöllä on todellisuudessa (ks. vastaavasti tuomio 25.1.2018, Schrems, C-498/16, EU:C:2018:37, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Jos henkilön asema kuluttajana voisi riippua siitä, millaisia taitoja ja tietoja sopimusosapuolella on tietyllä alalla, eikä siitä, onko hänen tekemänsä sopimuksen tarkoituksena tyydyttää hänen henkilökohtaisia tarpeitaan, tämä merkitsisi sopimusosapuolen määrittämistä kuluttajaksi hänen subjektiivisen tilanteensa perusteella. Tämän tuomion 29 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin niin, että henkilön asemaa kuluttajana koskevan tarkastelun perustana on käytettävä yksinomaan tämän henkilön asemaa määrätyssä sopimussuhteessa sopimuksen luonne ja tavoite huomioon ottaen (tuomio 3.10.2019, Petruchová, C-208/18, EU:C:2019:825, 56 kohta).

40

Näin ollen yksityishenkilöllä olevat taidot, joita hänellä on alalla, jota tehty sopimus koskee, eivät poista häneltä asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kuluttajan asemaa (ks. vastaavasti tuomio 25.1.2018, Schrems, C‑498/16, EU:C:2018:37, 39 kohta).

41

Kolmanneksi B. B:n ja PEI:n sopimussuhteen kehityksestä on todettava, että kuten tämän tuomion 29 kohdassa mainitaan, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että määritettäessä sitä, voidaanko henkilöä pitää kuluttajana, on arvioitava henkilön asemaa määrätyssä sopimussuhteessa ottaen huomioon sopimuksen luonne ja tavoite.

42

Tältä osin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on ottaa huomioon mahdollinen myöhempi kehitys tavassa, jolla PEI:n tarjoamia pitkäaikaisia palveluita on käytetty. Tällaisten palveluiden käyttäjä voi nimittäin vedota kuluttajan asemaan ainoastaan, jos näiden palvelujen käyttäminen lähinnä muihin kuin ammattiin tai elinkeinotoimintaan liittyviin tarkoituksiin, joita varten hän alun perin teki sopimuksen, ei sittemmin ole muuttunut käyttämiseksi lähinnä kyseisiin tarkoituksiin (ks. vastaavasti tuomio 25.1.2018, Schrems, C-498/16, EU:C:2018:37, 37 ja 38 kohta).

43

Neljänneksi B. B:n verkossa pelaamien pokeripelien säännöllisyydestä on todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että hän käytti tähän pelaamiseen arkipäivisin keskimäärin yhdeksän tuntia päivässä.

44

Vaikka asetuksen N:o 44/2001 ja erityisesti sen 15 artiklan 1 kohdan käsitteitä on tulkittava itsenäisesti, ja tällöin perustana on käytettävä lähtökohtaisesti mainitun asetuksen järjestelmää ja tavoitteita, jotta taataan sen yhtenäinen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa, kuten tämän tuomion 28 kohdassa muistutetaan, unionin lainsäätäjän kuluttajasopimusten alalla tavoittelemien päämäärien saavuttamisen sekä unionin oikeuden johdonmukaisuuden varmistamiseksi on otettava huomioon myös muihin unionin oikeuden säännöstöihin sisältyvä kuluttajan käsite (tuomio 25.1.2018, Schrems, C-498/16, EU:C:2018:37, 28 kohta).

45

Tähän liittyen unionin tuomioistuin on katsonut tulkitessaan sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL 2005, L 149, s 22) sekä kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/83/EU (EUVL 2011, L 304, s. 64), että toiminnan säännöllisyys voi olla tekijä, joka otetaan huomioon luokiteltaessa toimintaa ”ammattiin tai elinkeinotoimintaan” liittyväksi, erotuksena kuluttajan käsitteestä (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2018, Kamenova, C-105/17, EU:C:2018:808, 37 ja 38 kohta).

46

Yhtäältä on kuitenkin niin, että toiminnan säännöllisyys yksi seikka muiden huomioon otettavien seikkojen joukossa, eikä se itsessään ratkaise sitä, kuinka luonnollinen henkilö on luokiteltava käsitteen ”ammattiin tai elinkeinotoimintaan liittyvä” suhteen (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2018, Kamenova, C-105/17, EU:C:2018:808, 39 kohta).

47

Toisaalta on erityisesti huomattava, että pääasiassa kyseessä oleva toiminta eroaa 4.10.2018 annetussa tuomiossa Kamenova (C-105/17, EU:C:2018:808) kyseessä olleesta toiminnasta, koska viimeksi mainittu koski tavaroiden myyntiä.

48

Vaikka nyt käsiteltävässä asiassa on kyse toiminnasta, joka voidaan katsoa säännölliseksi, tämä toiminta ei kuitenkaan merkitse tavaroiden myyntiä tai palveluiden suorittamista, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa. Mainitun tuomioistuimen esittämistä selvityksistä ilmenee, että B. B. ei tarjoa kolmansille osapuolille pokerinpelaamiseen liittyviä palveluita eikä hän ole virallisesti rekisteröitynyt tämän toiminnan harjoittamista varten.

49

Tässä tilanteessa kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on näin ollen varmistua kaikkien pääasian tosiseikkojen valossa siitä, onko B. B. todella toiminut kaikenlaisten ammattiin tai elinkeinotoimintaan liittyvien toimintojen ulkopuolella ja niistä riippumatta, ja tehtävä tästä johtopäätökset hänen luokittelemisestaan asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi kuluttajaksi. Tätä luokittelua tehtäessä sellaiset seikat kuin pokeripeleistä saatujen voittojen suuruus tai kyseessä olevan henkilön mahdollinen taito ja asiantuntemus tai pokerinpeluutoiminnan säännöllisyys eivät itsessään johda siihen, että hän menettää mainitussa säännöksessä tarkoitetun kuluttajan aseman.

50

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että luonnollinen henkilö, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa ja joka on tehnyt toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön kanssa pokerin pelaamiseksi internetissä sopimuksen, joka sisältää kyseisen yhtiön laatimat yleiset sopimusehdot, ja joka ei ole virallisesti rekisteröitynyt tällaisen toiminnan harjoittamista varten eikä tarjoa tällaista toimintaa kolmansille osapuolille maksullisena palveluna, ei menetä asemaansa mainitussa säännöksessä tarkoitettuna kuluttajana, vaikka hän pelaa kyseistä peliä useita tunteja päivässä, hänellä on tästä laaja tietämys ja hän saa tästä pelistä merkittäviä voittoja.

51

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että luonnollinen henkilö, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa ja joka on tehnyt toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön kanssa pokerin pelaamiseksi internetissä sopimuksen, joka sisältää kyseisen yhtiön laatimat yleiset sopimusehdot, joka ei ole virallisesti rekisteröitynyt tällaisen toiminnan harjoittamista varten eikä tarjoa tällaista toimintaa kolmansille osapuolille maksullisena palveluna, ei menetä asemaansa mainitussa säännöksessä tarkoitettuna kuluttajana, vaikka hän pelaa kyseistä peliä useita tunteja päivässä, hänellä on tästä laaja tietämys ja hän saa kyseisestä pelistä merkittäviä voittoja.