–

K ym., edustajinaan K. Daurka ja B. Croft, solicitors, S. Jones, QC, A. Blake ja N. Connor, barristers, sekä C. Barnard,

–

L, M, N ym., edustajinaan E. Parkes, solicitor, K. Bryant, QC, sekä S. Butler, N. Cunningham ja C. Bell, barristers,

–

Tesco Stores Ltd, edustajinaan A. Taggart, solicitor, ja P. Epstein, QC,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Flynn ja A. Szmytkowska,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 157 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat noin 6000 työntekijää ja Tesco Stores Ltd, joka työllistää tai on työllistänyt viimeksi mainitut myymälöissään, ja jossa on kyse mies- ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuutta koskevasta vaatimuksesta.

3

Euroopan unionin neuvosto hyväksyi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä 30.1.2020 antamallaan päätöksellä (EU) 2020/135 (EUVL 2020, L 29, s. 1; jäljempänä erosopimus) Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratomin) puolesta kyseisen sopimuksen, joka liitettiin tähän päätökseen (EUVL 2020, L 29, s. 7).

4

Erosopimuksen 86 artiklan, jonka otsikko on ”Euroopan unionin tuomioistuimessa vireillä olevat asiat”, 2 ja 3 kohdassa määrätään seuraavaa:

”2.   Euroopan unionin tuomioistuimella säilyy toimivalta antaa ennakkoratkaisuja asioissa, joissa Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimen ennakkoratkaisupyyntö on jätetty ennen siirtymäkauden päättymistä.

3.   Sovellettaessa tämän luvun määräyksiä kanne katsotaan nostetuksi Euroopan unionin tuomioistuimessa ja ennakkoratkaisupyyntö katsotaan tehdyksi, kun unionin tuomioistuimen kirjaamo – – on rekisteröinyt menettelyn vireille panevan asiakirjan.”

5

Erosopimuksen 126 artiklan mukaisesti siirtymäkausi alkoi kyseisen sopimuksen voimaantulopäivänä ja päättyi 31.12.2020.

6

ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 141 artikla, josta puolestaan on tullut SEUT 157 artikla) määrättiin seuraavaa:

”Jokainen jäsenvaltio huolehtii ensimmäisen vaiheen aikana miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta ja pitää sen voimassa sen jälkeen.

Tätä artiklaa sovellettaessa palkalla tarkoitetaan tavallista perus- tai vähimmäispalkkaa ja muuta korvausta, jonka työntekijä suoraan tai välillisesti saa työnantajaltaan työstä tai tehtävästä rahana tai luontoisetuna.

Samapalkkaisuudella ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää tarkoitetaan, että:

– –

7

SEUT 157 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Jokainen jäsenvaltio huolehtii sen periaatteen noudattamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka.

2.   Tässä artiklassa palkalla tarkoitetaan tavallista perus- tai vähimmäispalkkaa ja muuta korvausta, jonka työntekijä suoraan tai välillisesti saa työnantajaltaan työstä tai tehtävästä rahana tai luontoisetuna.

Samalla palkalla ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää tarkoitetaan, että:

– –

– –”

8

Vuoden 2010 tasa-arvolain (Equality Act 2010) vertailtavuuteen liittyvässä 79 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Tätä pykälää sovelletaan tämän luvun tarkoituksiin.

(2)   Jos A on työntekijä, B on vertailukohde 3 tai 4 momenttia sovellettaessa,

– –

(4)   Tätä momenttia sovelletaan, jos

– –”

9

Tesco Stores on vähittäismyyjä, joka myy tuotteitaan internetissä ja 3200 Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevassa myymälässä. Näissä erikokoisissa myymälöissä on yhteensä noin 250000 työntekijää, jotka saavat työstään tuntipalkkaa ja tekevät erityyppisiä tehtäviä. Yhtiöllä on myös jakeluverkosto, johon kuuluu 24 jakelukeskusta, joissa on noin 11000 työntekijää, jotka myös saavat työstään tuntipalkkaa ja tekevät erityyppisiä tehtäviä.

10

Pääasian kantajat ovat sekä naispuolisia (jäljempänä pääasian kantajat) että miespuolisia Tesco Storesin työntekijöitä tai entisiä työntekijöitä, jotka työskentelevät tai työskentelivät kyseisen yhtiön myymälöissä. Kyseiset asianosaiset ovat haastaneet mainitun yhtiön ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Watford Employment Tribunaliin (Watfordin työoikeudellisten asioiden tuomioistuin, Yhdistynyt kuningaskunta) vuoden 2018 helmikuusta alkaen sillä perusteella, että he eivät olleet saaneet samasta työstä samaa palkkaa vuoden 2010 tasa-arvolain ja SEUT 157 artiklan vastaisesti.

11

Kyseinen tuomioistuin lykkäsi kyseisten miespuolisten asianosaisten vaatimusten käsittelyä ja katsoi, että niiden kohtalo riippui pääasian kantajien vaatimusten käsittelystä.

12

Pääasian kantajat väittävät samaa palkkaa koskevien vaatimustensa tueksi yhtäältä, että heidän työnsä ja Tesco Storesin palveluksessa olevien miespuolisten työntekijöiden työ Tesco Storesin jakeluverkoston jakelukeskuksissa ovat samanarvoisia, ja toisaalta, että heillä on oikeus verrata työtään näiden työntekijöiden työhön sekä vuoden 2010 tasa-arvolain että SEUT 157 artiklan nojalla, vaikka kyseistä työtä tehdään eri toimipaikoissa. Mainitun lain 79 §:n 4 momentin mukaan kyseisissä myymälöissä ja jakelukeskuksissa sovelletaan nimittäin yhteisiä työehtoja. Lisäksi SEUT 157 artiklan mukaan pääasian kantajien ja kyseisten työntekijöiden työehdoilla voidaan katsoa olevan yksi ainoa alkuperä eli Tesco Stores.

13

Mainittu yhtiö kiistää kaikenlaisen pääasian kantajien oikeuden verrata itseään jakeluverkostonsa jakelukeskusten miespuolisiin työntekijöihin ensinnäkin sillä perusteella, ettei ole olemassa mainitun 79 §:n 4 momentissa tarkoitettuja yhteisiä työehtoja. Yhtiö tuo sen jälkeen esiin, ettei SEUT 157 artiklalla ole välitöntä vaikutusta samanarvoiseen työhön perustuvien vaatimusten yhteydessä, joten pääasian kantajat eivät voi vedota kyseiseen määräykseen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Tesco Stores väittää lopuksi joka tapauksessa, ettei sitä voida pitää ”yhtenä ainoana alkuperänä”, johon sen jakeluverkoston myymälöissä ja jakelukeskuksissa sovellettavat työehdot voitaisiin liittää.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että pääasian kantajilla ja miespuolisilla työntekijöillä, joita käytetään vertailukohteena, vaikka he työskentelevätkin eri toimipaikoissa, on sama työnantaja. Kyseinen tuomioistuin täsmentää lisäksi, että se on toteuttanut prosessinjohtotoimia selvittääkseen asiantuntijalausuntojen avulla, ovatko pääasian kantajien tehtävät samanarvoisia kuin heidän vertailuhenkilöidensä tehtävät.

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa SEUT 157 artiklasta, että Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa on epäselvää, onko kyseisellä artiklalla välitön oikeusvaikutus, ja tämä epäselvyys liittyy erityisesti 8.4.1976 annetun tuomion Defrenne (43/75, EU:C:1976:56) 18 kohdassa esitettyyn erotteluun sen syrjinnän, joka voidaan todeta pelkästään työn samanlaisuutta ja samapalkkaisuutta koskevien perusteiden perusteella, ja sen syrjinnän välillä, joka voidaan todeta vain yksityiskohtaisempien unionin oikeuden tai kansallisten oikeuksien soveltamissäännösten nojalla. Pääasiassa kyseessä olevat vaatimukset saattavat kuulua tähän toiseen ryhmään, jolla ei ole välitöntä oikeusvaikutusta.

16

Tässä tilanteessa Watford Employment Tribunal on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

17

Aluksi on todettava, että 1.2.2020 voimaan tulleen erosopimuksen 86 artiklasta ilmenee, että unionin tuomioistuimella säilyy toimivalta antaa ennakkoratkaisuja asioissa, joissa Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimen ennakkoratkaisupyyntö on jätetty ennen siirtymäkauden päättymistä, joksi on vahvistettu 31.12.2020, ja nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on jätetty ennen tätä päivämäärää.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 157 artiklaa tulkittava siten, että sillä on välitön oikeusvaikutus yksityisten välisissä oikeusriidoissa, joissa vedotaan siihen, että kyseisessä artiklassa tarkoitettua periaatetta, jonka mukaan mies- ja naispuolisille työntekijöille maksetaan ”samanarvoisesta työstä” samaa palkkaa, ei ole noudatettu.

19

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, Tesco Stores on väittänyt pääasian oikeudenkäynnissä, että SEUT 157 artiklalla ei ole välitöntä oikeusvaikutusta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa, joissa vertaillut työntekijät tekevät erilaista työtä. Tämän väitteensä tueksi pääasian vastaajana oleva yhtiö väittää unionin tuomioistuimelle toimittamissaan huomautuksissa, että ”samanarvoista työtä” koskevaa perustetta on täsmennettävä kansallisen oikeuden tai unionin oikeuden säännöksissä, toisin kuin ”samaa työtä” koskevaa perustetta. Lisäksi unionin tuomioistuimen esittämät toteamukset 8.4.1976 annetun tuomion Defrenne (43/75, EU:C:1976:56) 18–23 kohdassa sekä myöhempi oikeuskäytäntö tukevat pääasian vastaajana olevan yhtiön mukaan tällaista tulkintaa. Kyseisen yhtiön mukaan erityisesti mies- ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaatteeseen vetoaminen samanarvoista työtä vertailtaessa perustuu syrjintää koskevaan väitteeseen, joka voidaan yksilöidä ainoastaan SEUT 157 artiklaa yksityiskohtaisempien oikeussääntöjen perusteella.

20

Aluksi on huomautettava, että SEUT 157 artiklan sanamuotokaan ei voi tukea tätä tulkintaa. Mainitun sanamuodon mukaan jokainen jäsenvaltio huolehtii sen periaatteen noudattamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka. Kyseisessä artiklassa asetetaan näin ollen selvästi ja täsmällisesti tulosta koskeva velvollisuus ja se on pakottava sekä ”saman työn” että ”samanarvoisen työn” osalta.

21

Näin ollen unionin tuomioistuin on jo todennut, että koska SEUT 157 artikla on luonteeltaan pakottava, mies- ja naispuolisia työntekijöitä koskevan syrjinnän kielto ei koske ainoastaan viranomaisten toimintaa, vaan myös kaikkia sopimuksia, joiden tarkoituksena on säännellä kollektiivisesti palkkatyötä sekä yksityishenkilöiden välisiä sopimuksia (tuomio 8.5.2019, Praxair MRC, C‑486/18, EU:C:2019:379, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällä määräyksellä on välittömiä oikeusvaikutuksia siten, että siinä luodaan yksityisille oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on suojata (ks. vastaavasti tuomio 7.10.2019, Safeway, C‑171/18, EU:C:2019:839, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Kyseisessä määräyksessä ilmaistuun periaatteeseen voidaan vedota kansallisissa tuomioistuimissa etenkin silloin, kun syrjintä perustuu välittömästi lainsäädäntöön tai työehtosopimuksiin, ja silloin, kun työ tehdään samassa, yksityisessä tai julkisessa, toimipaikassa tai yksikössä (ks. vastaavasti tuomio 8.4.1976, Defrenne, 43/75, EU:C:1976:56, 40 kohta ja tuomio 13.1.2004, Allonby, C‑256/01, EU:C:2004:18, 45 kohta).

24

Yhteisöjen tuomioistuin totesi 8.4.1976 antamansa tuomion Defrenne (43/75, EU:C:1976:56) 18 ja 21–23 kohdassa erityisesti, että syrjintä, joka perustuu lain säännöksiin tai työehtosopimuksiin, kuuluu syrjintään, joka voidaan todeta jo pelkästään ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 141 artikla, josta on tullut SEUT 157 artikla) esitettyjen työn samanlaisuutta ja samapalkkaisuutta koskevien perusteiden nojalla, toisin kuin syrjintä, joka voidaan tunnistaa vain yksityiskohtaisempien soveltamissäännösten nojalla. Se lisäsi, että sama koskee mies- ja naispuolisten työntekijöiden erisuuruista palkkaa samasta työstä, joka tehdään samassa yksityisessä tai julkisessa toimipaikassa tai yksikössä, ja että tällaisessa tilanteessa tuomioistuin voi todeta kaikki tosiseikat, joiden perusteella se voi arvioida, saako naispuolinen työntekijä pienempää palkkaa kuin miespuolinen työntekijä, joka hoitaa samoja tehtäviä.

25

Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt, että tällaisessa tilanteessa tuomioistuin voi todeta kaikki tosiseikat, joiden perusteella se voi arvioida, saako naispuolinen työntekijä pienempää palkkaa kuin samaa tai samanarvoista työtä tekevä miespuolinen työntekijä (ks. vastaavasti tuomio 11.3.1981, Worringham ja Humphreys, 69/80, EU:C:1981:63, 23 kohta).

26

Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 141 artikla, josta puolestaan on tullut SEUT 157 artikla) edellytetään mies- ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista silloin kun kyse on samasta työstä tai, yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, samanarvoisesta työstä (ks. vastaavasti tuomio 4.2.1988, Murphy ym., 157/86, EU:C:1988:62, 9 kohta).

27

Lisäksi tässä artiklassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan samasta tai samanarvoisena pidettävästä työstä on maksettava sama palkka riippumatta siitä, tekeekö sen mies vai nainen, mikä on erityinen ilmaus yleisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta, jolla kielletään kohtelemasta toisiinsa verrattavia tilanteita eri tavalla ainakin silloin, kun erottelu ei ole objektiivisesti perusteltua (ks. vastaavasti tuomio 26.6.2001, Brunnhofer, C‑381/99, EU:C:2001:358, 27 ja 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

On myös muistutettava, että SEUT 157 artiklassa tarkoitetut ”saman työn”, ”saman tehtävän” ja ”samanarvoisen työn” käsitteet ovat pelkästään laadullisia, koska niillä viitataan yksinomaan kyseessä olevien työntekijöiden suorittaman työn luonteeseen (ks. vastaavasti tuomio 26.6.2001, Brunnhofer, C‑381/99, EU:C:2001:358, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee näin ollen, että toisin kuin Tesco Stores väittää, SEUT 157 artiklan välitön oikeusvaikutus ei rajoitu tilanteisiin, joissa vertailtavat eri sukupuolta olevat työntekijät tekevät ”samaa työtä”, vaan se koskee myös tilanteita, joissa he tekevät ”samanarvoista työtä”.

30

Tässä yhteydessä kysymys siitä, tekevätkö asianomaiset työntekijät SEUT 157 artiklassa tarkoitettua ”samaa työtä” tai ”samanarvoista työtä”, kuuluu tuomioistuimen tosiseikkojen arviointiin. Tältä osin on muistutettava, että kansallisen tuomioistuimen, jonka yksinomaiseen toimivaltaan tosiseikkojen toteaminen ja arviointi kuuluu, on päätettävä, voidaanko asianomaisten työntekijöiden suorittamien tehtävien konkreettinen luonne huomioon ottaen näitä tehtäviä pitää samanarvoisina (ks. vastaavasti tuomio 31.5.1995, Royal Copenhagen, C‑400/93, EU:C:1995:155, 42 kohta ja tuomio 26.6.2001, Brunnhofer, C‑381/99, EU:C:2001:358, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Lisäksi on korostettava, että tällainen arviointi on erotettava kyseiseen SEUT 157 artiklaan – jossa selvästi ja täsmällisesti asetetaan tulosta koskeva velvollisuus, kuten tämän tuomion 20 kohdassa on todettu – perustuvan oikeudellisen velvoitteen luonnehdinnasta.

32

Edellä esitettyä tulkintaa tukee SEUT 157 artiklan tavoite eli sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistaminen samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavaan palkkaan vaikuttavista tekijöistä ja ehdoista.

33

Tältä osin on todettava, että kyseisessä määräyksessä tarkoitettu periaate, jonka mukaan mies- ja naispuolisille työntekijöille on maksettava sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä, on osa unionin perustaa (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2006, Cadman, C‑17/05, EU:C:2006:633, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Lisäksi on korostettava yhtäältä, että SEU 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan unioni edistää muun muassa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Toisaalta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklassa todetaan, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla, työelämä ja palkkaus mukaan lukien.

35

Näiden seikkojen perusteella on katsottava, että tulkinta, jonka mukaan SEUT 157 artiklan välittömän oikeusvaikutuksen osalta on erotettava toisistaan se, vedotaanko mies- ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaatteeseen ”saman työn” vai ”samanarvoisen työn” osalta, on omiaan haittaamaan kyseisen artiklan tehokasta vaikutusta sekä sillä tavoitellun päämäärän saavuttamista.

36

Lisäksi on muistutettava, että kun samaa tai samanarvoista työtä tekevien työntekijöiden palkkaan vaikuttavissa ehdoissa todetuilla eroilla ei voida katsoa olevan yhtä ainoaa alkuperää, ei ole olemassa sellaista tahoa, joka olisi vastuussa eriarvoisesta kohtelusta ja joka voisi taata tasa-arvoisen kohtelun toteutumisen, joten tällainen tilanne ei kuulu kyseisen määräyksen soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 17.9.2002, Lawrence ym., C‑320/00, EU:C:2002:498, 17 ja 18 kohta ja tuomio 13.1.2004, Allonby, C‑256/01, EU:C:2004:18, 46 kohta). Tästä seuraa, että tilanne, jossa samaa tai samanarvoista työtä tekevien eri sukupuolta olevien työntekijöiden palkkaan vaikuttavilla ehdoilla voidaan katsoa olevan yksi ainoa alkuperä, kuuluu SEUT 157 artiklan soveltamisalaan ja että näiden työntekijöiden työtä ja palkkaa voidaan verrata kyseisen artiklan perusteella, vaikka he tekevät työtään eri toimipaikoissa.

37

Näin ollen on katsottava, että SEUT 157 artiklaan voidaan vedota kansallisissa tuomioistuimissa riita-asiassa, joka perustuu samanarvoiseen työhön, jota eri sukupuolta olevat työntekijät, joilla on sama työnantaja, tekevät kyseisen työnantajan eri toimipaikoissa, jos työnantaja muodostaa tällaisen yhden ainoan alkuperän.

38

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Tesco Stores vaikuttaa työnantajan ominaisuudessaan muodostavan omistamissaan myymälöissä ja jakelukeskuksissa työskentelevien työntekijöiden palkkaan vaikuttavien ehtojen yhden ainoan alkuperän, joka voisi olla vastuussa mahdollisesta SEUT 157 artiklassa kielletystä syrjinnästä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

39

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että SEUT 157 artiklaa on tulkittava siten, että sillä on välitön oikeusvaikutus yksityisten välisissä oikeusriidoissa, joissa vedotaan mies- ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaatteen loukkaamiseen kyseisessä artiklassa tarkoitetun ”samanarvoisen työn” osalta.

40

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

41

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 157 artiklaa on tulkittava siten, että sillä on välitön oikeusvaikutus yksityisten välisissä oikeusriidoissa, joissa vedotaan mies- ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaatteen loukkaamiseen kyseisessä artiklassa tarkoitetun ”samanarvoisen työn” osalta.