–

Ryanair DAC, edustajinaan A. Kasnowska, adwokat, ja M. Jóźwiak, radca prawny,

–

DelayFix, aiemmin Passenger Rights sp. z o.o., edustajinaan M. Misiaszek, K. Żbikowska ja I. Wieczorek, adwokaci,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

[oikaistu 13.1.2021 annetulla määräyksellä] Euroopan komissio, asiamiehinään M. Heller, A. Szmytkowska ja N. Ruiz García,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili‑ ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 25 artiklan 1 kohdan ja kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Passenger Rights sp. z o.o., josta on tullut DelayFix, kotipaikka Varsova (Puola), saatavien perintään erikoistunut yhtiö, jolle eräs lentomatkustaja on siirtänyt oikeutensa, ja toisaalta lentoyhtiö Ryanair DAC, kotipaikka Dublin (Irlanti), ja joka koskee matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1) perusteella maksettavaa 250 euron korvausta lennon peruuttamisen johdosta.

3

Direktiivillä 93/13 on sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan tarkoituksena lähentää jäsenvaltioiden elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehtyjen sopimusten kohtuuttomia ehtoja koskevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

4

Kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –”

5

Mainitun direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.

2.   Sopimusehtoa ei koskaan pidetä erikseen neuvoteltuna, jos se on ennakolta laadittu, eikä kuluttaja ole näin ollen voinut vaikuttaa sen sisältöön, varsinkaan ennakolta muotoiltujen vakiosopimusten yhteydessä.

Ehdon tai yksittäisen ehdon tietyistä osista erikseen neuvotteleminen ei sulje pois tämän artiklan soveltamista sopimuksen muihin osiin, jos sopimuksen yleinen arviointi osoittaa, että kyseessä on kaikesta huolimatta ennakolta muotoiltu vakiosopimus.

Jos elinkeinonharjoittaja väittää, että vakioehdosta on neuvoteltu erikseen, todistustaakka tästä seikasta on hänellä.

3.   Liitteessä on ohjeellinen luettelo, joka ei ole tyhjentävä, niistä ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina.”

6

Saman direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioidaan ottaen huomioon sopimuksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen luonne ja viitaten sopimuksentekohetkellä kaikkiin sopimuksen tekoon liittyviin olosuhteisiin sekä kaikkiin muihin sopimuksen ehtoihin tai toiseen sopimukseen, josta se on riippuvainen – –”

7

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.”

8

Mainitun direktiivin liitteessä olevan 1 kohdan q alakohta koskee ehtoja, joiden tarkoituksena tai seurauksena on ”kuluttajan oikeuden nostaa kanne tai käyttää muita oikeuskeinoja poissulkeminen tai rajoittaminen – –”.

9

Asetuksen N:o 1215/2012 II lukuun, jonka otsikko on ”Toimivalta”, sisältyy kymmenen jaksoa. Luvun 1 jaksoon, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, sisältyy tämän asetuksen 4 artikla, jonka 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

10

Tämän II luvun 2 jaksoon, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”, sisältyy kyseisen asetuksen 7 artikla, jossa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa

– –”

11

Mainitun II luvun 4 jaksoon, jonka otsikko on ”Toimivalta kuluttajasopimusta koskevissa asioissa”, sisältyy saman asetuksen 17 artikla, jossa säädetään seuraavaa:

”– –

3.   Tämän jakson säännöksiä ei sovelleta kuljetussopimuksiin, yhteishintaan tarjottavia kuljetus- ja majoituspalvelujen yhdistelmiä lukuun ottamatta.”

12

Asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklassa, joka sisältyy saman asetuksen II luvun 7 jaksoon, jonka otsikko on ”Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos asianosaiset, riippumatta heidän kotipaikastaan, ovat sopineet, että jäsenvaltion tuomioistuimen tai tuomioistuinten on ratkaistava tietystä oikeussuhteesta syntyneet tai mahdollisesti syntyvät riidat, kyseisellä tuomioistuimella tai kyseisillä tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista asia, paitsi jos sopimus sen aineellisen pätevyyden suhteen on tuon jäsenvaltion lain mukaan mitätön. Toimivalta on yksinomainen, jos asianosaiset eivät toisin ole sopineet. Toimivaltaa koskeva sopimus on tehtävä:

– –”

13

Siviililain (Kodeks cywilny) 509 §:ssä, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, säädetään seuraavaa:

”1.   Velkoja voi siirtää saatavan kolmannelle osapuolelle (siirto) ilman velallisen suostumusta, ellei se ole lain tai sopimuksen taikka saatavan ominaisuuksien vastaista.

2.   Saatavan mukana siirronsaajalle siirtyvät kaikki siihen liittyvät oikeudet, erityisesti maksamatonta korkoa koskevat vaatimukset.”

14

Passenger Rights, joka on lentomatkustajien saatavien perimiseen erikoistunut yhtiö ja jonka tilalle on tullut DelayFix, vaati Sąd Rejonowy dla m. st. Warszawy w Warszawiessa (Varsovan piirioikeus, Puola), että lentoyhtiö Ryanair velvoitetaan asetuksen N:o 261/2004 perusteella maksamaan Milanon (Italia) ja Varsovan (Puola) välisen lennon peruuttamisen johdosta 250 euron korvaus, jota koskevan saatavansa lentoyhtiöltä matkustaja on siirtänyt Passenger Rights ‑yhtiölle.

15

Ryanair esitti oikeudenkäyntiväitteen, jonka mukaan Puolan tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia, koska Ryanairin yleisissä kuljetusehdoissa, joihin matkustaja on sitoutunut ostaessaan lentolippunsa internetissä, määrätään, että toimivaltaisia ovat Irlannin tuomioistuimet. Ryanairin mukaan DelayFix on kyseisen matkustajan saatavan siirronsaajana sidottu tähän sopimusehtoon.

16

Sąd Rejonowy dla m. st. Warszawy w Warszawie hylkäsi tämän oikeudenkäyntiväitteen 15.2.2019 antamallaan päätöksellä, jossa se katsoi yhtäältä, että asianomaisen matkustajan ja lentoyhtiön väliseen kuljetussopimukseen sisältyvä oikeuspaikkalauseke oli direktiivissä 93/13 tarkoitetulla tavalla kohtuuton, ja toisaalta, että oikeuspaikkalauseke ei voinut sitoa DelayFixiä, jolle matkustajan saatava oli siirretty lennon peruuttamisen jälkeen.

17

Ryanair valitti kyseisestä päätöksestä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen. Ryanair vetosi siihen, että koska DelayFix ei ole kuluttaja, se ei voi saada kuluttajasopimuksille säädettyä suojaa.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että kansallisten säännösten ja Sąd Najwyższyn (ylin tuomioistuin, Puola) nykyisen oikeuskäytännön mukaan sopimusehto voidaan todeta kohtuuttomaksi tutkittaessa velallista vastaan ajettua kannetta, jonka on nostanut elinkeinonharjoittaja, joka on hankkinut saatavan kuluttajalta.

19

Kyseinen tuomioistuin pohtii kuitenkin, voidaanko myös sitä, jolle kuluttajan saatava on siirretty, pitää direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna kuluttajana. Kyseisellä tuomioistuimella on epäilyjä erityisesti siitä, voiko elinkeinonharjoittaja, jolle kuluttaja siirtää saatavansa, tulla siirron johdosta kuluttajan tilalle tämän oikeudelliseen asemaan siten, että siirronsaaja voi vedota kuluttajansuojaa koskeviin unionin oikeuden edullisiin säännöksiin, jotka perustuvat muun muassa kyseiseen direktiiviin.

20

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pohdinnat kohdistuvat toiseksi asetuksen N:o 1215/2012 soveltamista koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joka koskee kyseisen asetuksen 25 artiklassa säädettyjä oikeuspaikkasopimuksiin sovellettavia oikeussääntöjä sekä mainitun asetuksen II luvun 4 jaksossa, jonka otsikko on ”Toimivalta kuluttajasopimusta koskevissa asioissa”, säädettyjä erityissääntöjä ja erityisesti kyseiseen jaksoon sisältyvää kuluttajan käsitettä.

21

Kyseinen tuomioistuin korostaa yhtäältä asteuksen N:o 1215/2012 25 artiklassa tarkoitettujen oikeuspaikkalausekkeiden osalta, että 7.2.2013 annetusta tuomiosta Refcomp (C-543/10, EU:C:2013:62) ilmenee, että sopimukseen sisältyvä oikeuspaikkalauseke voi lähtökohtaisesti vaikuttaa vain sellaisten osapuolten välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet suostumuksensa tämän sopimuksen tekemiseen. Lauseke perustuu nimittäin osapuolten väliseen sopimukseen, ja jotta lausekkeeseen voidaan vedota kolmatta vastaan, on lähtökohtaisesti välttämätöntä, että se on antanut siihen suostumuksensa.

22

Asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 4 jaksossa tarkoitetun kuluttajan käsitteen osalta mainittu tuomioistuin korostaa, että koska mainitun asetuksen 17 artiklalla ja sitä seuraavilla artikloilla luodun erityisjärjestelmän taustalla on tavoite suojata kuluttajaa, jonka oletetaan olevan taloudellisesti heikommassa asemassa ja oikeudellisesti vähemmän kokenut kuin sopimuskumppaninsa, kuluttajaa suojataan vain siltä osin kuin hän on henkilökohtaisesti oikeudenkäyntimenettelyn kantajana tai vastaajana. Jos kantaja ei ole itse kyseessä olevan kuluttajasopimuksen osapuoli, se ei näin ollen voi hyötyä kuluttajan oikeuspaikasta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella, onko tuomioistuimen toimivaltaisuuden ja oikeuspaikkalausekkeen pätevyyden ratkaisemiseksi otettava huomioon velvoitteen alkuperäinen ”luonne” vai voiko elinkeinonharjoittaja, jolle kyseinen saatava on siirretty, riitauttaa oikeuspaikkalausekkeen sillä perusteella, että se on kohtuuton muun muassa direktiivissä 93/13 säädettyjen kuluttajansuojaa koskevien sääntöjen vuoksi.

23

Tässä tilanteessa Sąd Okręgowy w Warszawie, XXIII Wydział Gospodarczy Odwoławczy (Varsovan alueellisen tuomioistuimen XXIII kauppaoikeudellisten asioiden jaosto, Puola) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko – – direktiivin [93/13] 2 artiklan b alakohtaa, 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 6 artiklan l kohtaa ja – – asetuksen – – N:o 1215/2012 25 artiklaa, siltä osin kuin on kyse tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuksen pätevyydestä, tulkittava siten, että myös lopullinen siirronsaaja, jolle kuluttaja on siirtänyt saatavan mutta joka ei itse ole kuluttaja, voi vedota siihen, että sopimusehdoista ei ole erikseen neuvoteltu, ja tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuksen sopimusehtojen kohtuuttomuuteen?”

24

Ryanair pyysi 4.11.2020 päivätyllä ja unionin tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä saapuneella pyynnöllä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamista unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan nojalla vedoten siihen, että ennakkoratkaisupyynnössä tarkoitettuja olosuhteita ei ollut selvitetty riittävästi, että perusteellinen näkemysten vaihto oli tarpeen ja että nyt käsiteltävän asian lopputulos saattaa vaikuttaa ratkaisevasti asiaa koskevien unionin oikeuden säännösten tulkintaan.

25

On syytä muistuttaa, että kyseisen määräyksen mukaan unionin tuomioistuin voi omasta aloitteestaan, julkisasiamiehen esityksestä tai asianosaisten pyynnöstä milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi tai aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta, tai jos asia on ratkaistava sellaisella perusteella, josta asianosaisella ei ole ollut tilaisuutta lausua.

26

Mainitussa määräyksessä vahvistetut edellytykset eivät täyty nyt käsiteltävässä asiassa.

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on nimittäin selostanut riittävästi asian tosiseikat ja kansalliset oikeussäännöt. Asianosaisilla on jo ollut tilaisuus esittää näkemyksensä asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa unionin tuomioistuimessa. Ennakkoratkaisupyyntöä ei myöskään ole ratkaistava sellaisilla perusteilla, joista asianosaisilla ei olisi ollut tilaisuutta lausua.

28

Sen vuoksi ja julkisasiamiehen kuulemisen jälkeen Ryanairin pyyntöön asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamisesta ei ole syytä suostua.

29

Ryanair on asian käsittelyn kirjallisen vaiheen aikana ilmoittanut maksaneensa vaaditun rahamäärän, josta ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeusriidassa on kyse. Se katsoo, että ennakkoratkaisupyyntö on sen vuoksi menettänyt kohteensa.

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on unionin tuomioistuimen tiedustelun johdosta ilmoittanut, että pääasia on yhdistetty käsiteltäväksi yhdessä kahden muun asian kanssa, joissa pääasian asianosaiset ovat osallisina ja joissa on kyse korvausvaatimuksista, jotka on niin ikään esitetty asetuksen N:o 261/2004 perusteella, joten ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa on edelleen vireillä riita-asia.

31

Sekä SEUT 267 artiklan sanamuodon että sen rakenteen perusteella ennakkoratkaisumenettely edellyttää, että kansallisessa tuomioistuimessa on todella vireillä riita-asia, jossa kansallisen tuomioistuimen on annettava ratkaisu, jossa ennakkoratkaisu otetaan huomioon. Ennakkoratkaisumenettelyn perusteena ei nimittäin ole neuvoa-antavien lausuntojen esittäminen yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä vaan riita-asian todelliseen ratkaisemiseen erottamattomasti liittyvä tarve (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2014, Pohotovosť, C-470/12, EU:C:2014:101, 28 ja 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Nyt käsiteltävässä tapauksessa on todettava, että pääasia on yhdistetty kahteen muuhun asiaan, joiden osalta unionin tuomioistuimelle ei ole osoitettu, että vaaditut vahingonkorvaukset olisi suoritettu, joten pääasian on katsottava olevan edelleen vireillä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.

33

Koska SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat, tällainen ilmoitus kansalliselta tuomioistuimelta sitoo unionin tuomioistuinta eivätkä pääasian asianosaiset lähtökohtaisesti voi kyseenalaistaa sitä (tuomio 27.2.2014, Pohotovosť, C-470/12, EU:C:2014:101, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Ennakkoratkaisupyyntö on näin ollen otettava tutkittavaksi.

35

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee esitetyllä kysymyksellä lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklaa sekä direktiivin 93/13 2 artiklan b alakohtaa, 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että lentoyhtiö voi kiistää tuomioistuimen toimivallan asetuksen N:o 261/2004 nojalla lentoyhtiötä vastaan nostetun korvauskanteen tutkimiseen vetoamalla matkustajan ja sen väliseen kuljetussopimukseen sisältyvään oikeuspaikkalausekkeeseen perintätoimistoa vastaan, jolle matkustaja on siirtänyt saatavansa.

36

Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää sen ratkaisemista, millä edellytyksillä tällainen oikeuspaikkalauseke voi sitoa perintätoimistoa, jolle matkustaja on siirtänyt saatavansa.

37

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset, jotka liittyvät pääasiassa kyseessä olevaan oikeuspaikkalausekkeeseen, koskevat sekä direktiiviä 93/13 että asetusta N:o 1215/2012, mutta koska oikeuspaikkalauseketta koskevat oikeussäännöt vahvistetaan kyseisen asetuksen 25 artiklassa, esitetyn kysymyksen tarkastelu on syytä aloittaa asetuksen kannalta.

38

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan käsitettä tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus on tulkittava unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä ja on sovellettava täysin tahdonautonomian periaatetta, johon asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohta perustuu (ks. vastaavasti tuomio 10.3.1992, Powell Duffryn, C-214/89, EU:C:1992:115, 14 kohta; tuomio 9.12.2003, Gasser, C-116/02, EU:C:2003:657, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 7.2.2013, Refcomp, C-543/10, EU:C:2013:62, 22 ja 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Erityisesti se seikka, että kyseessä oleva sopimus on tehty internetissä, ei voi sellaisenaan tehdä oikeuspaikkalauseketta pätemättömäksi, kunhan noudatetaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, joka koskee muun muassa oikeuspaikkalausekkeen sisältävän tekstin säilyttämistä, mainittuja vaatimuksia (ks. vastaavasti tuomio 21.5.2015, El Majdoub, C-322/14, EU:C:2015:334, 40 kohta).

40

Asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohdassa ei toisaalta tarkenneta, voidaanko oikeuspaikkalauseke siirtää sopimuspuoliin kuulumattomalle kolmannelle, joka on myöhemmän sopimuksen osapuoli ja jolle alkuperäisen sopimuksen osapuolen oikeudet ja velvollisuudet ovat kokonaan tai osittain siirtyneet (tuomio 7.2.2013, Refcomp, C-543/10, EU:C:2013:62, 25 kohta ja tuomio 20.4.2016, Profit Investment SIM, C-366/13, EU:C:2016:282, 23 kohta).

41

Näin ollen asiaa käsittelevällä tuomioistuimella on in limine litis velvollisuus tutkia, onko oikeuspaikkalausekkeelle saatu tosiasiallisesti sopimuspuolten hyväksyntä, minkä on ilmettävä selkeästi ja tarkasti, koska asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohdassa asetettujen muotovaatimusten tarkoituksena on tässä yhteydessä taata, että hyväksyntä on todella saatu (ks. vastaavasti tuomio 7.2.2013, Refcomp, C-543/10, EU:C:2013:62, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 8.3.2018, Saey Home & Garden, C-64/17, EU:C:2018:173, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Tästä seuraa, että sopimukseen sisältyvä oikeuspaikkalauseke voi lähtökohtaisesti vaikuttaa vain sellaisten osapuolten välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet suostumuksensa tämän sopimuksen tekemiseen (tuomio 7.2.2013, Refcomp, C-543/10, EU:C:2013:62, 29 kohta ja tuomio 28.6.2017, Leventis ja Vafeias, C-436/16, EU:C:2017:497, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Pääasiassa kyseessä olevaan oikeuspaikkalausekkeeseen ei nyt käsiteltävässä asiassa vedota sen sopimuksen osapuolta vastaan, johon lauseke sisältyy, vaan kyseiseen sopimukseen nähden ulkopuolista tahoa vastaan.

44

Passenger Rights ja sen tilalle tullut DelayFix eivät ole sitoutuneet oikeuspaikkalausekkeeseen, joka velvoittaisi niitä Ryanairiin nähden, mutta myöskään kyseinen lentoyhtiö ei ole sitoutunut oikeuspaikkalausekkeeseen, joka velvoittaisi sitä kyseiseen perintätoimistoon nähden.

45

Pääasian asianosaiset ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin eivät myöskään ole maininneet seikkoja tai aihetodisteita, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että asianosaiset olisivat tehneet jotakin asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa säädetyistä muotovaatimuksista noudattaen tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuksen, johon sisältyisi pääasiassa kyseessä olevan kaltainen oikeuspaikkalauseke.

46

Edellä todetusta seuraa siten, että lentoyhtiö ei lähtökohtaisesti voi kiistää tuomioistuimen toimivaltaa asetuksen N:o 261/2004 nojalla lentoyhtiötä vastaan nostetun korvauskanteen tutkimiseen vetoamalla matkustajan ja sen väliseen kuljetussopimukseen sisältyvään oikeuspaikkalausekkeeseen perintätoimistoa vastaan, jolle matkustaja on siirtänyt saatavansa.

47

Ainoastaan siinä tapauksessa, että pääasiaan sovellettavan kansallisen oikeuden nojalla kaikki alkuperäisen sopimuspuolen oikeudet ja velvollisuudet ovat siirtyneet kolmannelle taholle, voidaan tätä vastaan vedota oikeuspaikkalausekkeeseen, johon tämä ei ole suostunut (ks. vastaavasti tuomio 21.5.2015, CDC Hydrogen Peroxide, C-352/13, EU:C:2015:335, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä kysymys edellyttää myös oikeuspaikkalausekkeen pätevyyden edellytysten selvittämistä.

49

Asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklan 1 kohdan mukaan oikeuspaikkaa koskevassa sopimuksessa nimetyt tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, paitsi jos oikeuspaikkaa koskeva sopimus sen aineellisen pätevyyden suhteen on ”tuon jäsenvaltion lain mukaan” pätemätön. Unionin lainsäätäjä on siten ottanut käyttöön säännön, jonka mukaan oikeuspaikkalausekkeen pätevyys arvioidaan lausekkeessa nimettyjen tuomioistuinten valtion lainsäädännön mukaan.

50

Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi oikeuspaikkalausekkeen pätevyyttä, sen on siten tehtävä se tässä tapauksessa oikeuspaikkalausekkeessa nimettyjen tuomioistuinten valtion lainsäädännön eli Irlannin oikeuden mukaisesti.

51

Lisäksi pääasian kaltaista asiaa käsittelevän tuomioistuimen on sovellettava oikeuspaikkalausekkeessa nimettyjen tuomioistuinten valtion lainsäädäntöä tulkitsemalla kyseistä lainsäädäntöä unionin oikeuden ja erityisesti direktiivin 93/13 mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 21.4.2016, Radlinger ja Radlingerová, C-377/14, EU:C:2016:283, 79 kohta ja tuomio 17.5.2018, Karel de Grote – Hogeschool Katholieke Hogeschool Antwerpen, C-147/16, EU:C:2018:320, 41 kohta).

52

Tältä osin on ensinnäkin korostettava, että unionin tuomioistuin on katsonut direktiivin 93/13 ja lentomatkustajille asetuksen N:o 261/2004 perusteella kuuluvien kaltaisten oikeuksien välisestä suhteesta, että direktiivi 93/13 on kuluttajansuojaa koskeva yleissäännöstö, jota on sovellettava kaikilla taloudellisen toiminnan aloilla ja siten myös lentoliikenteen alalla (ks. vastaavasti tuomio 6.7.2017, Air Berlin, C-290/16, EU:C:2017:523, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Toiseksi on todettava, että pääasian tilannetta vastaavassa tilanteessa, jossa saatava on siirretty perintätoimistolle, unionin tuomioistuin on katsonut kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (EUVL 2008, L 133, s. 66) yhteydessä, että se, että oikeudenkäynneissä oli asianosaisina vain elinkeinonharjoittajia, ei estänyt kuluttajansuojaa koskevan unionin oikeuden soveltamista, koska tämän direktiivin soveltamisala ei riipu oikeudenkäynnin asianosaisten henkilöllisyydestä vaan sopimuksen osapuolten asemasta (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2019, Lexitor, C-383/18, EU:C:2019:702, 20 kohta).

54

Tätä oikeuskäytäntöä on syytä noudattaa myös direktiivin 93/13 soveltamisessa.

55

Direktiivin 93/13 1 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan mukaan direktiiviä nimittäin sovelletaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehtyjen sopimusten ehtoihin, joista ei ole erikseen neuvoteltu (tuomio 7.11.2019, Profi Credit Polska, C-419/18 ja C-483/18, EU:C:2019:930, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 10.9.2020, A (Sosiaalisesti tuetun asunnon alivuokraus), C-738/19, EU:C:2020:687, 34 kohta).

56

Nyt käsiteltävässä tapauksessa kuljetussopimus, johon saatava, johon DelayFix vetoaa, perustuu, on tehty alun perin elinkeinonharjoittajan eli lentoyhtiön ja matkustajan välillä, eikä mikään osoita, että matkustaja olisi ostanut lentolippunsa muita kuin yksityisiä tarkoituksia varten.

57

Kolmanneksi on syytä muistuttaa, että direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti sopimusehtoa pidetään kohtuuttomana, jos se lojaliteettiperiaatteen vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.

58

Tältä osin unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, että kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliseen sopimukseen sisältyvää oikeuspaikkalauseketta, josta ei ole erikseen neuvoteltu ja jossa annetaan yksinomainen toimivalta tuomioistuimelle, jonka tuomiopiirissä elinkeinonharjoittajan kotipaikka sijaitsee, on pidettävä direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana, koska se lojaliteettiperiaatteen vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille (ks. vastaavasti tuomio 27.6.2000, Océano Grupo Editorial ja Salvat Editores, C-240/98–C-244/98, EU:C:2000:346, 24 kohta; tuomio 4.6.2009, Pannon GSM, C-243/08, EU:C:2009:350, 40 kohta ja tuomio 9.11.2010, VB Pénzügyi Lízing, C-137/08, EU:C:2010:659, 53 kohta).

59

Tällainen ehto nimittäin kuuluu niihin ehtoihin, joiden tarkoituksena tai seurauksena on, että suljetaan pois oikeus nostaa kanne tai rajoitetaan sitä, ja joista on säädetty direktiivin liitteessä olevan 1 kohdan q alakohdassa (tuomio 27.6.2000, Océano Grupo Editorial ja Salvat Editores, C-240/98–C-244/98, EU:C:2000:346, 22 kohta; tuomio 4.6.2009, Pannon GSM, C-243/08, EU:C:2009:350, 41 kohta ja tuomio 9.11.2010, VB Pénzügyi Lízing, C-137/08, EU:C:2010:659, 54 kohta).

60

Tässä yhteydessä sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioidaan direktiivin 93/13 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon kyseessä olevan sopimuksen kohteena olevien palvelujen luonne ja viitaten sopimuksentekohetkellä kaikkiin sopimuksen tekoon liittyviin olosuhteisiin.

61

Näin ollen on kansallisen tuomioistuimen, jossa on vireillä pääsiassa kyseessä olevan kaltainen oikeusriita, asiana tehdä oikeuspaikkalausekkeessa nimettyjen tuomioistuinten valtion lainsäädäntöä soveltamalla sekä kyseistä lainsäädäntöä direktiivin 93/13 vaatimusten mukaisesti tulkitsemalla oikeudelliset johtopäätökset tällaisen sopimusehdon mahdollisesta kohtuuttomuudesta ottaen huomioon, että kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan sanamuodosta seuraa, että kansallisten tuomioistuinten on jätettävä soveltamatta kohtuutonta sopimusehtoa, jottei se tuottaisi sitovia vaikutuksia.

62

Lopuksi on syytä korostaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan nojalla suorien lentojen yhteydessä sekä lentokoneen lähtöpaikkaa että sen saapumispaikkaa on pidettävä samalla perusteella ilmakuljetussopimuksen kohteen muodostavien palvelujen pääasiallisena suorituspaikkana, jolloin asetuksen N:o 261/2004 perusteella nostetun korvauskanteen esittäjälle annetaan mahdollisuus nostaa kanne siinä tuomioistuimessa, jonka tuomiopiiriin lentokoneen lähtö- tai saapumispaikka kuuluu, siten kuin näistä paikoista on sovittu mainitussa sopimuksessa (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2009, Rehder, C-204/08, EU:C:2009:439, 47 kohta ja määräys 13.2.2020, flightright, C-606/19, EU:C:2020:101, 26 kohta).

63

Esitettyyn kysymykseen on kaiken edellä todetun perusteella vastattava, että asetuksen N:o 1215/2012 25 artiklaa on tulkittava siten, että lentoyhtiö ei voi kiistää tuomioistuimen toimivaltaa asetuksen N:o 261/2004 nojalla lentoyhtiötä vastaan nostetun korvauskanteen tutkimiseen vetoamalla matkustajan ja sen väliseen kuljetussopimukseen sisältyvään oikeuspaikkalausekkeeseen perintätoimistoa vastaan, jolle matkustaja on siirtänyt saatavansa, paitsi jos kyseinen perintätoimisto on oikeuspaikkalausekkeessa nimettyjen tuomioistuinten valtion lainsäädännön mukaisesti tullut alkuperäisen sopimuspuolen tilalle tämän kaikkien oikeuksien ja velvollisuuksien osalta, ja tämän seikan tarkistaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä. Tällaista oikeuspaikkalauseketta, joka on siitä erikseen neuvottelematta sisällytetty kuluttajan eli lentomatkustajan ja elinkeinonharjoittajan eli asianomaisen lentoyhtiön väliseen sopimukseen ja jossa annetaan yksinomainen toimivalta tuomioistuimelle, jonka tuomiopiirissä lentoyhtiön kotipaikka sijaitsee, on tarvittaessa pidettävä direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana.

64

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili‑ ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 25 artiklaa on tulkittava siten, että lentoyhtiö ei voi kiistää tuomioistuimen toimivaltaa matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 nojalla lentoyhtiötä vastaan nostetun korvauskanteen tutkimiseen vetoamalla matkustajan ja sen väliseen kuljetussopimukseen sisältyvään oikeuspaikkalausekkeeseen perintätoimistoa vastaan, jolle matkustaja on siirtänyt saatavansa, paitsi jos kyseinen perintätoimisto on oikeuspaikkalausekkeessa nimettyjen tuomioistuinten valtion lainsäädännön mukaisesti tullut alkuperäisen sopimuspuolen tilalle tämän kaikkien oikeuksien ja velvollisuuksien osalta, ja tämän seikan tarkistaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä. Tällaista oikeuspaikkalauseketta, joka on siitä erikseen neuvottelematta sisällytetty kuluttajan eli lentomatkustajan ja elinkeinonharjoittajan eli asianomaisen lentoyhtiön väliseen sopimukseen ja jossa annetaan yksinomainen toimivalta tuomioistuimelle, jonka tuomiopiirissä lentoyhtiön kotipaikka sijaitsee, on tarvittaessa pidettävä kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana.