I Oikeudellinen kehys

II Asian tausta

A Servierin perindopriili

B Krkan perindopriili

C Perindopriiliä koskevat oikeusriidat

1. EPO:n päätökset

2. Kansallisten tuomioistuinten päätökset

D Krkan kanssa tehdyt sopimukset

III Riidanalainen päätös

IV Oikeudenkäynti unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

V Menettely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

VI Asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamista koskeva pyyntö

VII Valituksen tarkastelu

A Ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes valitusperuste, jotka koskevat SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaoloa

1. Riidanalaisen päätöksen ja valituksenalaisen tuomion merkitykselliset kohdat

a) Riidanalainen päätös

b) Valituksenalainen tuomio

2. Ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen valitusperusteen tutkittavaksi ottaminen

3. Alustavia huomautuksia, jotka koskevat ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen valitusperusteen asiasisällön tutkintaa

4. Ensimmäinen valitusperuste

a) Ensimmäisen valitusperusteen tehokkuus

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

b) Ensimmäinen, toinen ja kolmas osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

c) Neljäs ja kuudes osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

i) High Courtin 3.10.2006 antama ratkaisu

ii) EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös

d) Viides osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

e) Ensimmäistä valitusperustetta koskeva päätelmä

5. Toinen valitusperuste

a) Toinen osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

b) Ensimmäinen, kolmas ja neljäs osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

c) Viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

6. Kolmas valitusperuste

a) Ensimmäinen osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

b) Toinen osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

c) Kolmas osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

d) Neljäs osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

e) Viides osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

f) Kuudes osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

7. Neljäs valitusperuste

a) Ensimmäinen osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

b) Toinen osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

c) Valitusperusteen kolmas osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

d) Neljäs osa

1) Asianosaisten lausumat

2) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

8. Viides valitusperuste

a) Asianosaisten lausumat

b) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

9. Ensimmäistä, toista, kolmatta, neljättä ja viidettä valitusperustetta koskeva välipäätelmä

10. Kuudes valitusperuste

a) Asianosaisten lausumat

b) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

B Seitsemäs valitusperuste, joka koskee SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaoloa

1. Riidanalaisen päätöksen ja valituksenalaisen tuomion merkitykselliset kohdat

a) Riidanalainen päätös

b) Valituksenalainen tuomio

2. Asianosaisten lausumat

3. Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

C Kahdeksas, yhdeksäs, kymmenes ja yhdestoista valitusperuste, jotka koskevat SEUT 102 artiklan rikkomista

1. Riidanalaisen päätöksen ja valituksenalaisen tuomion merkitykselliset kohdat

a) Riidanalainen päätös

b) Valituksenalainen tuomio

2. Kahdeksas valitusperuste

a) Asianosaisten lausumat

b) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

3. Yhdeksäs ja kymmenes valitusperuste

4. Yhdestoista valitusperuste

a) Asianosaisten lausumat

b) Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

D Valitusta koskeva päätelmä

VIII Valituksenalaisen tuomion kumoamisen seuraukset

IX Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne

A Ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn yhdeksännen kanneperusteen ensimmäinen osa

1. Asianosaisten lausumat

2. Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

a) Krkan Servieriin kohdistama potentiaalinen kilpailu

b) Markkinoiden jakamista koskevan sopimuksen olemassaolo

B Ensimmäisessä oikeusasteessa esitetty kymmenes kanneperuste

1. Asianosaisten lausumat

2. Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Oikeudenkäyntikulut

1

Euroopan komissio vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan osittain unionin yleisen tuomioistuimen 12.12.2018 antaman tuomion Servier ym. v. komissio (T‑691/14, EU:T:2018:922, jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla tämä kumosi [SEUT] 101 ja [SEUT] 102 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39612 – Perindopriili (Servier)) 9.7.2014 annetun komission päätöksen C(2014) 4955 final (jäljempänä riidanalainen päätös) 4 artiklan, siltä osin kuin siinä todetaan Servier SAS:n ja Les Laboratoires Servier SAS:n osallistuneen kyseisessä artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, 6 artiklan, 7 artiklan 4 kohdan b alakohdan ja 7 artiklan 6 kohdan.

2

Merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta annetun komission tiedonannon (EYVL 1997, C 372, s. 5) 13–15, 17 ja 24 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Kilpailurajoitukset

Kysynnän korvattavuus

– –

– –

Mahdollinen kilpailu

3

Asian taustalla olevat tosiseikat, sellaisina kuin ne ilmenevät valituksenalaisen tuomion 1–73 kohdasta, voidaan tiivistää seuraavasti.

4

Servier SAS on Servier-lääkekonsernin, johon kuuluvat Les Laboratoires Servier SAS ja Servier Laboratories Ltd (jäljempänä erikseen tai yhdessä Servier), emoyhtiö. Les Laboratoires Servier ‑yhtiö on erikoistunut alkuperäislääkkeiden kehittämiseen, ja sen tytäryhtiö Biogaran SAS rinnakkaislääkkeiden kehittämiseen.

5

Servier kehitti perindopriili-lääkkeen, joka on ensisijaisesti tarkoitettu verenpainetaudin ja sydämen vajaatoiminnan torjuntaan. Kyseinen lääke kuuluu angiotensiinia konvertoivien entsyymien estäjiin (jäljempänä ACE-lääkkeet). Tosiseikkojen tapahtuma-aikaan olemassa olleet 16 ACE-lääkettä luokiteltiin sekä Maailman terveysjärjestön (WHO) lääkkeiden anatomisen, terapeuttisen ja kemiallisen luokittelun (ATC) kolmannella tasolla, joka vastaa terapeuttisia käyttötarkoituksia, että tämän luokituksen neljännellä tasolla, joka vastaa vaikutustapaa, samaan ryhmään, jonka otsikko on ”yksittäiset [angiotensiinia konvertoivien entsyymien] estäjät”. Perindopriilin vaikuttava aine on suolan muodossa. Alun perin käytetty suola oli erbumiini.

6

Servier-konserniin kuuluva yhtiö jätti perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan patenttihakemuksen EP0049658 Euroopan patenttivirastolle (EPO) 29.9.1981. Kyseisen patentin voimassaolon oli määrä päättyä 29.9.2001, mutta sen suojaa jatkettiin useissa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, 22.6.2003 saakka. Ranskassa kyseisen patentin suojaa jatkettiin 22.3.2005 saakka ja Italiassa 13.2.2009 saakka.

7

Servier jätti 16.9.1988 EPO:lle useita hakemuksia, jotka liittyivät perindopriilin vaikuttavan aineen valmistusmenetelmiä koskeviin patentteihin, joiden voimassaolo päättyi 16.9.2008, eli patentteihin EP0308339, EP0308340 (jäljempänä patentti 340), EP0308341 ja EP0309324.

8

Servier jätti 6.7.2001 EPO:lle hakemuksen, joka koski patenttia EP1296947 (jäljempänä patentti 947), joka koski erbumiiniperindopriilin alfakristalliinimuotoa ja sen valmistusmenetelmää; EPO myönsi patentin 4.2.2004.

9

Servier teki 6.7.2001 lisäksi kansallisia patenttihakemuksia useissa jäsenvaltioissa ennen kuin nämä olivat Münchenissä 5.10.1973 allekirjoitetun ja 7.10.1977 voimaan tulleen eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan patenttisopimus) sopimuspuolia. Servier jätti esimerkiksi patenttia 947 vastaavat patenttihakemukset Bulgariassa (BG 107532), Tšekissä (PV2003-357), Virossa (P200300001), Unkarissa (HU225340), Puolassa (P348492) ja Slovakiassa (PP0149-2003). Kyseiset patentit myönnettiin 16.5.2006 Bulgariassa, 17.8.2006 Unkarissa, 23.1.2007 Tšekissä, 23.4.2007 Slovakiassa ja 24.3.2010 Puolassa.

10

Vuodesta 2003 lähtien KRKA, tovarna zdravil, d.d. (jäljempänä Krka), joka on Sloveniaan sijoittautunut rinnakkaislääkkeitä valmistava yhtiö, alkoi kehittää lääkkeitä, jotka perustuvat vaikuttavaan aineeseen perindopriiliin, joka muodostuu patentissa 947 tarkoitetusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta (jäljempänä Krkan perindopriili). Se sai vuosien 2005 ja 2006 aikana useita myyntilupia ja aloitti kyseisen lääkkeen markkinoinnin useissa Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioissa, muun muassa Unkarissa ja Puolassa. Kyseisellä ajanjaksolla se valmisteli myös kyseisen lääkkeen saattamista markkinoille muissa jäsenvaltioissa, muun muassa Ranskassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

11

Vuosina 2003–2009 Servier ja valmistajat, jotka valmistautuivat myymään perindopriilin rinnakkaisversiota, olivat vastapuolina useissa oikeusriidoissa.

12

Vuonna 2004 kymmenen rinnakkaislääkkeiden valmistajaa, joiden joukossa olivat Niche Generics Ltd (jäljempänä Niche), Krka, Lupin Ltd ja Ivax Europen tytäryhtiö Norton Healthcare Ltd, joka on myöhemmin muodostanut keskittymän Teva-konsernin emoyhtiön Teva Pharmaceutical Industries Ltd:n, joka on erikoistunut rinnakkaislääkkeiden valmistamiseen, kanssa, esittivät EPO:lle väitteen patentin 947 kumoamiseksi vedoten perusteisiin, jotka koskivat uutuuden ja keksinnöllisyyden puuttumista sekä keksinnön esittelyn riittämättömyyttä.

13

EPO:n väiteosasto vahvisti 27.7.2006 patentin 947 pätevyyden (jäljempänä EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös). Kyseinen päätös riitautettiin EPO:n teknisessä valituslautakunnassa. Tehtyään sovintosopimuksen Servierin kanssa Niche peruutti väitteensä 9.2.2005, ja Krka peruutti valituksensa EPO:n teknisessä valituslautakunnassa 11.1.2007, ja Lupin teki näin 5.2.2007.

14

EPO:n tekninen valituslautakunta kumosi 6.5.2009 tekemällään päätöksellä EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen ja kumosi patentin 947. Servierin kyseisestä teknisen valituslautakunnan päätöksestä tekemä oikaisuvaatimus hylättiin 19.3.2010.

15

Rinnakkaislääkkeiden valmistajat riitauttivat patentin 947 pätevyyden tietyissä kansallisissa tuomioistuimissa, ja Servier nosti patentinloukkauskanteita ja esitti väliaikaisia kieltomääräyksiä koskevia hakemuksia kyseisiä valmistajia vastaan. Suurin osa kyseisistä menettelyistä päätettiin ennen kuin asiaa käsitelleet tuomioistuimet saattoivat lausua lopullisesti patentin 947 pätevyydestä Servierin Nichen, Matrix Laboratories Ltd:n (jäljempänä Matrix), Tevan, Krkan ja Lupinin kanssa vuosina 2005–2007 tekemien sovintosopimusten vuoksi.

16

Yhdistyneessä kuningaskunnassa patentti 947 julistettiin mitättömäksi ainoastaan Servierin ja Apotex Inc:n välisessä riita-asiassa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa Servier nosti 1.8.2006 High Court of Justice (England & Wales), Chancery Divisionissa (patents court) (Englannin ja Walesin alioikeus, Chancery-osasto (patenttijaosto)) patentin 947 loukkausta koskevan kanteen Apotexia vastaan, joka oli alkanut myydä perindopriilin rinnakkaisversiota Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla. Servierin hyväksi 8.8.2006 annettiin väliaikainen kieltomääräys Apotexia vastaan. Apotexin vastakanteen johdosta kyseinen väliaikainen kieltomääräys kumottiin ja patentti 947 julistettiin mitättömäksi, jolloin kyseinen yritys sai saattaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa markkinoille perindopriilin rinnakkaisversion. Patentin 947 mitätöintiä koskeva ratkaisu pysytettiin muutoksenhakuasteessa 9.5.2008.

17

Alankomaissa Apotexin tytäryhtiö Katwijk Farma BV nosti 13.11.2007 Rechtbank Den Haagissa patentin 947, sellaisena kuin se on vahvistettu Alankomaissa, mitättömäksi julistamista koskevan kanteen Alankomaiden tuomioistuimessa. Servier teki kyseiselle tuomioistuimelle väliaikaista kieltomääräystä koskevan hakemuksen, joka hylättiin 30.1.2008. Kyseinen tuomioistuin julisti Teva-konserniin kuuluvan Pharmachemie BV ‑nimisen yhtiön 15.8.2007 vireille panemassa asiassa 11.6.2008 antamallaan ratkaisulla patentin 947 mitättömäksi Alankomaiden osalta. Kyseisen ratkaisun jälkeen Servier ja Katwijk Farma peruuttivat vaatimuksensa.

18

Lisäksi useita Servierin ja Krkan välisiä perindopriiliä koskevia riitoja on saatettu kansallisten tuomioistuinten käsiteltäviksi.

19

Unkarissa Servier teki 30.5.2006 väliaikaista kieltomääräystä koskevan hakemuksen, jolla se vaati Krkan perindopriilin markkinoille saattamisen kieltämistä patentin 947 loukkauksen vuoksi. Kyseinen hakemus hylättiin syyskuussa 2006.

20

Yhdistyneessä kuningaskunnassa Servier nosti 28.7.2006 High Court of Justicen (England & Wales), Chancery Divisionissa (patents court) patentin 947 loukkausta koskevan kanteen Krkaa vastaan. Servier nosti 2.8.2006 kyseisessä tuomioistuimessa patentin 947 loukkausta koskevan kanteen ja väliaikaista kieltomääräystä Krkaa vastaan koskevan hakemuksen. Krka nosti 1.9.2006 ensimmäisen vastakanteen, jossa vaadittiin patentin 947 mitättömäksi julistamista ja johon oli liitetty summaarista menettelyä koskeva vaatimus (motion of summary judgment), ja 8.9.2006 toisen vastakanteen, jossa vaadittiin patentin 340 julistamista mitättömäksi. Kyseinen tuomioistuin hyväksyi 3.10.2006 Servierin väliaikaista kieltomääräystä koskevan hakemuksen ja hylkäsi Krkan 1.9.2006 tekemän summaarista menettelyä koskevan vaatimuksen (jäljempänä High Courtin 3.10.2006 antama ratkaisu). Asian käsittely lopetettiin 1.12.2006 asianosaisten tehtyä sovinnon, ja kyseinen väliaikainen kieltomääräys kumottiin.

21

Servier ja Krka tekivät kolme sopimusta (jäljempänä Krkan kanssa tehdyt sopimukset). Ne tekivät 27.10.2006 sovintosopimuksen (jäljempänä Krkan kanssa tehty sovintosopimus) ja lisenssisopimuksen, joita täydennettiin 2.11.2006 tehdyllä lisäsopimuksella (jäljempänä Krkan kanssa tehty lisenssisopimus ja kyseiset kaksi sopimusta yhdessä ”Krkan kanssa tehdyt sovinto- ja lisenssisopimus”). Lisäksi Servier ja Krka tekivät 5.1.2007 siirto- ja lisenssisopimuksen (jäljempänä Krkan kanssa tehty siirto- ja lisenssisopimus).

22

Krkan kanssa tehty sovintosopimus koski patenttia 947 ja vastaavia kansallisia patentteja. Krka sitoutui kyseisessä sopimuksessa, jonka oli määrä olla voimassa patenttien 947 tai 340 päättymiseen tai kumoamiseen saakka, luopumaan kaikista olemassa olevista vaatimuksista patenttia 947 kohtaan koko maailmassa ja patenttia 340 kohtaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja olemaan riitauttamatta kumpaakaan näistä patenteista tulevaisuudessa koko maailmassa. Krka ja sen tytäryhtiöt eivät myöskään saaneet laskea liikkeelle tai myydä patenttia 947 loukkaavaa perindopriilin rinnakkaisversiota patentin voimassaoloaikana siinä maassa, jossa se oli vielä voimassa, jollei Servier antanut siihen nimenomaista lupaa. Krka ei liioin voinut toimittaa kolmansille patenttia 947 loukkaavaa perindopriilin rinnakkaisversiota ilman Servierin nimenomaista lupaa. Vastikkeeksi Servierin oli peruutettava Krkaa vastaan nostamansa kanteet, jotka koskivat patenttien 947 ja 340 loukkausta, mukaan lukien sen maailmanlaajuisesti vireillä olevat väliaikaista kieltomääräystä koskevat hakemukset.

23

Patentin 947 voimassaoloaikaa vastaavaksi ajaksi Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen nojalla Servier myönsi Krkalle ”yksinomaisen” ja peruuttamattoman lisenssin patenttiin 947, jotta tämä voisi käyttää, valmistaa, myydä, tarjota myytäväksi ja tuoda maahan erbumiinin alfakristalliinimuotoa sisältäviä omia tuotteitaan ja edistää niiden myyntiä Tšekissä, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Puolassa, Sloveniassa ja Slovakiassa (jäljempänä Krkan päämarkkinat). Vastikkeeksi Krkan oli maksettava kyseisen sopimuksen 3 artiklan nojalla Servierille 3 prosentin suuruinen maksu myyntinsä nettosummasta kaikilla kyseisillä alueilla. Servierillä oli lupa käyttää näissä samoissa valtioissa suoraan tai välillisesti (eli jollekin tytäryhtiölleen tai yhdelle kolmannelle osapuolelle kussakin maassa) patenttia 947.

24

Krkan kanssa tehdyn siirto- ja lisenssisopimuksen nojalla Krka siirsi Servierille kaksi patenttihakemusta, joista toinen koski perindopriilin synteesireittiä (WO 2005 113500) ja toinen perindopriilin formulaatioiden valmistusta (WO 2005 094793). Näillä patenttihakemuksilla suojattua teknologiaa käytettiin Krkan perindopriilin tuottamiseen. Krka sitoutui olemaan riitauttamatta mainittujen hakemusten perusteella myönnettävien patenttien pätevyyttä. Kyseisen siirron vastikkeena Servier suoritti Krkalle 30 miljoonan euron määrän.

25

Servier myönsi lisäksi Krkalle hakemuksia tai niistä seuranneita patentteja koskevan lisenssin, joka ei ole yksinomainen, jota ei voida peruuttaa eikä luovuttaa edelleen ja johon ei liity lisenssimaksuja, ilman oikeutta myöntää alilisenssejä muuten kuin sen tytäryhtiöille, eikä tälle lisenssille ollut asetettu aikaan, paikkaan tai käyttötarkoitukseen liittyviä rajoituksia.

26

Komissio antoi 9.7.2014 riidanalaisen päätöksen.

27

Kyseisen päätöksen 1–5 artiklassa komissio totesi, että Servier oli rikkonut SEUT 101 artiklaa osallistumalla sopimuksiin Nichen, Matrixin, Tevan, Krkan ja Lupinin kanssa. Erityisesti mainitun päätöksen 4 artiklassa komissio korosti, että Krkan kanssa tehdyt sopimukset olivat muodostaneet yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen, joka kattoi kaikki valtiot, jotka olivat Euroopan unionin jäseniä tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, lukuun ottamatta niitä valtioita, jotka muodostivat Krkan seitsemän pääasiallista markkina-aluetta; että kyseinen rikkominen oli alkanut 27.10.2006 lukuun ottamatta Bulgariaa ja Romaniaa, joissa se oli alkanut 1.1.2007, Maltaa, jossa se oli alkanut 1.3.2007, ja Italiaa, jossa se oli alkanut 13.2.2009; että kyseinen rikkominen oli päättynyt 6.5.2009 lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jossa se oli päättynyt 6.7.2007, ja Alankomaita, jossa se oli päättynyt 12.12.2007.

28

Riidanalaisen päätöksen 7 artiklan 1–5 kohdassa komissio määräsi Servierille SEUT 101 artiklan rikkomisista sakkoja, joiden kokonaismäärä on 289727200 euroa, josta 37661800 euroa perustuu sen osallistumiseen Krkan kanssa tehtyihin sopimuksiin.

29

Riidanalaisen päätöksen 6 artiklassa komissio korosti, että Servier oli rikkonut SEUT 102 artiklaa kehittämällä ja panemalla täytäntöön teknologiansiirtosopimuksen ja viiden sovintosopimuksen avulla markkinoilta sulkemiseen tähtäävän strategian, joka kattaa perindopriililääkkeen ja kyseisen lääkkeen vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinat Ranskassa, Alankomaissa, Puolassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

30

Riidanalaisen päätöksen 7 artiklassa komissio määräsi Servierille SEUT 102 artiklan rikkomisesta sakon, jonka määrä on 41270000 euroa.

31

Servier nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.9.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati ensisijaisesti riidanalaisen päätöksen kumoamista ja toissijaisesti sille kyseisessä päätöksessä määrätyn sakon määrän alentamista.

32

European Federation of Pharmaceutical Industries and Associations (EFPIA) toimitti 2.2.2015 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen Servierin vaatimuksia. Kyseinen hakemus hyväksyttiin unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 14.10.2015 antamalla määräyksellä.

33

Servier esitti ensimmäisessä oikeusasteessa nostamassaan kanteessa 17 kanneperustetta riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi. Kyseisistä kanneperusteista seitsemän on merkityksellisiä nyt käsiteltävän valituksen kannalta eli neljäs, yhdeksäs ja kymmenes kanneperuste, jotka koskevat SEUT 101 artiklan rikkomista sillä perusteella, että kyseinen yritys osallistui Krkan kanssa tehtyihin sopimuksiin, sekä 14.–17. kanneperuste, jotka koskevat SEUT 102 artiklan rikkomista.

34

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi kanneperusteet, jotka koskivat Krkan kanssa tehtyjen sopimusten luokittelua SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomiseksi. Se katsoi lähinnä, ettei komissio ollut näyttänyt toteen tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta eikä vaikutukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta. Tämän seurauksena unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen 4 artiklan, jossa todettiin Servierin syyllistyneen SEUT 101 artiklan rikkomiseen osallistumalla Krkan kanssa tehtyihin sopimuksiin, ja tämän päätöksen 7 artiklan 4 kohdan b alakohdan, jossa Servierille määrättiin sakko kyseisen kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella.

35

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi myös kanneperusteet, jotka koskevat perindopriilin markkinoiden määrittelyä ja toteamusta Servierin määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä kyseisillä markkinoilla sekä perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoilla. Se katsoi lähinnä, että perindopriilin markkinoiden määritelmään liittyi arviointivirheitä, joiden vuoksi Servierin määräävää asemaa merkityksellisillä markkinoilla koskevat riidanalaisen päätöksen toteamukset ovat virheellisiä. Tämän seurauksena se kumosi kyseisen päätöksen 6 artiklan, jossa Servierin todettiin käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa, sekä mainitun päätöksen 7 artiklan 6 kohdan, jossa Servierille määrättiin sakko tästä samasta kilpailusääntöjen rikkomisesta.

36

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen muilta osin.

37

Komissio teki nyt käsiteltävän valituksen unionin tuomioistuimen kirjaamoon 22.2.2019 toimittamallaan asiakirjalla.

38

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.5.2019 toimittamallaan väliintulohakemuksella saada osallistua nyt käsiteltävän asian oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi kyseisen pyynnön 19.6.2019 tekemällään päätöksellä.

39

Unionin tuomioistuin pyysi asianosaisia esittämään kirjalliset huomautuksensa 4.10.2021 mennessä 30.1.2020 annetusta tuomiosta Generics (Uk) ym. (C‑307/18, EU:C:2020:52), 25.3.2021 annetusta tuomiosta Lundbeck v. komissio (C‑591/16 P, EU:C:2021:243), 25.3.2021 annetusta tuomiosta Sun Pharmaceutical Industries ja Ranbaxy (UK) v. komissio (C‑586/16 P, EU:C:2021:241), 25.3.2021 annetusta tuomiosta Generics (UK) v. komissio (C‑588/16 P, EU:C:2021:242), 25.3.2021 annetusta tuomiosta Arrow Group ja Arrow Generics v. komissio (C‑601/16 P, EU:C:2021:244) ja 25.3.2021 annetusta tuomiosta Xellia Pharmaceuticals ja Alpharma v. komissio (C‑611/16 P, EU:C:2021:245). Komissio, Servier, EFPIA ja Yhdistynyt kuningaskunta vastasivat tähän pyyntöön asetetussa määräajassa.

40

Asian käsittelyn suullinen vaihe päätettiin 14.7.2022 sen jälkeen, kun julkisasiamiehen ratkaisuehdotus oli esitetty.

41

Valituksessaan komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

42

Servier vaatii, että unionin tuomioistuin

43

EFPIA vaatii, että unionin tuomioistuin

44

Yhdistynyt kuningaskunta vaatii, että unionin tuomioistuin hyväksyy komission vaatimukset.

45

Servier pyysi asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamista unionin tuomioistuimen kirjaamoon 21.7.2022 toimittamallaan kirjelmällä. Tämän vaatimuksensa tueksi Servier vetoaa tarpeeseen varmistaa riittävä kontradiktorinen lausumien esittäminen nyt käsiteltävän asian tosiseikkoja koskevien keskeisten seikkojen osalta ja arvostelee samalla julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen eri osia. Servierin mukaan tällainen uudelleen aloittaminen on välttämätöntä, koska kyseisessä ratkaisuehdotuksessa ehdotetaan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian lopullisesti, vaikka tiettyjä ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjä kanneperusteita, jotka edellyttävät monitahoisia tosiseikkoja koskevia arviointeja, ei ole tutkittu eikä varsinkaan ratkaistu unionin yleisessä tuomioistuimessa.

46

On huomautettava, että unionin tuomioistuin voi työjärjestyksensä 83 artiklan perusteella julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta, tai jos osapuoli on suullisen vaiheen päättyneeksi julistamisen jälkeen vedonnut uuteen seikkaan, joka voi olennaisesti vaikuttaa unionin tuomioistuimen ratkaisuun, taikka jos asia olisi ratkaistava sellaisella perusteella, josta osapuolilla ei ole ollut tilaisuutta lausua.

47

On muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksessä ei määrätä asianosaisten mahdollisuudesta esittää huomautuksia vastaukseksi julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen. SEUT 252 artiklan toisen kohdan mukaan julkisasiamiehen tehtävänä on täysin puolueettomana ja riippumattomana esittää julkisessa istunnossa perustellut ratkaisuehdotukset asioissa, jotka vaativat hänen myötävaikutustaan. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus tai perustelut, joiden johdosta hän päätyy siihen, eivät sido unionin tuomioistuinta. Tämän vuoksi se, että osapuoli ei yhdy julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa todettuun – riippumatta ratkaisuehdotuksessa tutkituista kysymyksistä – ei sellaisenaan voi olla peruste asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamiselle uudelleen (tuomio 31.1.2023, Puig Gordi ym., C‑158/21, EU:C:2023:57, 37 ja 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin toteaa julkisasiamiestä kuultuaan, ettei Servierin esittämistä seikoista ilmene mitään uutta seikkaa, joka voisi olennaisesti vaikuttaa sen käsiteltävänä olevassa asiassa antamaan ratkaisuun, eikä tätä asiaa ole ratkaistava sellaisella perusteella, josta asianosaisilla tai muilla osapuolilla ei ole ollut tilaisuutta lausua. Koska unionin tuomioistuimella on menettelyn kirjallisen ja suullisen vaiheen päätteeksi kaikki tarvittavat tiedot, sillä on siis riittävät tiedot asian ratkaisemiseksi. Joka tapauksessa on huomautettava, että kun valitus on perusteltu ja asia on Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklassa tarkoitetulla tavalla ratkaisukelpoinen, unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti. Edellä todetun perusteella käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamista koskevaa vaatimusta ei hyväksytä.

49

Komissio esittää valituksensa tueksi 11 valitusperustetta. Ensimmäisellä, toisella, kolmannella, neljännellä, viidennellä ja kuudennella valitusperusteellaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä katsoessaan, että Krkan kanssa tehdyt sopimukset eivät muodostaneet SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta. Seitsemännellä valitusperusteellaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen myös katsoessaan, ettei komissio ollut näyttänyt, että kyseiset sopimukset merkitsivät vaikutukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta.

50

Kahdeksas ja yhdeksäs valitusperuste koskevat oikeudellisia virheitä, jotka liittyvät perindopriilin markkinoiden määritelmään, joka riidanalaisessa päätöksessä on esitetty SEUT 102 artiklan rikkomisen olemassaolon tueksi. Kymmenennellä valitusperusteellaan komissio vetoaa oikeudellisiin virheisiin, joita unionin yleinen tuomioistuin väitteen mukaan teki ottaessaan tutkittavaksi tiettyjä asiakirjoja, jotka Servier oli liittänyt kannekirjelmäänsä ja ensimmäisessä oikeusasteessa antamaansa vastaukseen. Yhdennentoista valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä arvioidessaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoilla.

51

Ensimmäinen valitusperuste koskee SEUT 101 artiklan 1 kohdan virheellistä soveltamista siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin lausui tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolosta tarkistamatta, oliko Krka Servierin potentiaalinen kilpailija, ja vastaamatta Servierin tältä osin esittämiin väitteisiin, tuomioistuinvalvonnan rajojen loukkaamista, asian selvittämistä koskevien sääntöjen rikkomista, Krkan ja Servierin välisen potentiaalisen kilpailun olemassaoloon liittyvien todisteiden huomioon ottamista vääristyneellä tavalla ja valituksenalaisen tuomion perustelujen puutteellisuutta ja ristiriitaisuutta.

52

Toinen valitusperuste koskee SEUT 101 artiklan 1 kohdan virheellistä soveltamista siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin sovelsi komission mukaan virheellisiä oikeudellisia arviointiperusteita arvioidessaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaoloa, todisteiden huomioon ottamista vääristyneellä tavalla sekä valituksenalaisen tuomion perustelujen puutteellisuutta ja ristiriitaisuutta.

53

Kolmas valitusperuste koskee SEUT 101 artiklan 1 kohdan virheellistä soveltamista siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin komission mukaan edellytti, että markkinoiden jakamista koskevassa sopimuksessa määrätään ”tiukasta” jakamisesta osapuolten välillä, jotta se voisi kuulua kyseisessä määräyksessä säädetyn kiellon soveltamisalaan, [SEUT 101] artiklan 3 kohdan soveltamisesta teknologiansiirtosopimusten ryhmiin 27.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 772/2004 (EUVL 2024, L 123, s. 11) ja komission tiedonannon, jonka otsikko on”Suuntaviivat [SEUT 101] artiklan soveltamisesta teknologiansiirtosopimuksiin”, (EUVL 2004, C 101, s. 2) virheellistä tulkintaa, sekä tiettyjen todisteiden huomioon ottamista vääristyneellä tavalla.

54

Neljäs valitusperuste koskee SEUT 101 artiklan 1 kohtaa virheellistä soveltamista siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin arvosteli riidanalaista päätöstä siitä, että siinä todettiin tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus arvioimatta asianosaisten aikomusta, asian selvittämistä koskevien sääntöjen rikkomista ja perustelujen puutteellisuutta.

55

Viides valitusperuste koskee SEUT 101 artiklan 1 kohdan virheellistä soveltamista siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen kilpailua edistävät vaikutukset Krkan päämarkkinoilla, vaikka riidanalaisessa päätöksessä ei todettu kilpailusääntöjen rikkomista kyseisillä markkinoilla.

56

Kuudes valitusperuste koskee SEUT 101 artiklan 1 kohdan virheellistä soveltamista siltä osin kuin ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen valitusperusteen yhteydessä väitetyt oikeudelliset virheet johtivat siihen, että unionin yleinen tuomioistuin ei todennut, että Krkan kanssa tehty siirto- ja lisenssisopimus muodosti tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen, ja perustelujen puutteellisuutta.

57

Riidanalaisen päätöksen 1670–1859 perustelukappaleessa komissio arvioi Krkan kanssa tehtyjä sopimuksia SEUT 101 artiklan kannalta. Riidanalaisen päätöksen 1670–1812 perustelukappaleessa esitetyistä syistä komissio katsoi, että kyseiset sopimukset merkitsivät yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua rikkomista, jonka tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua jakamalla unionin perindopriilin markkinat kyseisen kahden yrityksen välillä.

58

Yhtäältä riidanalaisen päätöksen 1701–1763 perustelukappaleesta ilmenee, että Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen tarkoituksena oli unionin markkinoiden jakaminen ja allokointi Servierin ja Krkan välillä. Kyseisen lisenssisopimuksen mukaan Krka saattoi jatkaa perindopriilin rinnakkaisversion myyntiä tai aloittaa sen myynnin Servierin kanssa toteutetun tosiasiallisen duopolin yhteydessä Krkan päämarkkinoilla. Kyseinen lupa oli vastike sitoumuksesta, jonka Krka antoi Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen nojalla, olla kilpailematta Servierin kanssa muilla unionin alueen kansallisilla markkinoilla, jotka muodostavat kyseisen yrityksen päämarkkinat (jäljempänä Servierin päämarkkinat). Komissio katsoo siis, että lisenssisopimus oli Servierin tarjoama kannustin Krkalle, jotta tämä hyväksyisi Krkan kanssa tehdyssä sovintosopimuksessa määrätyt rajoitukset.

59

Toisaalta komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 1764–1810 perustelukappaleessa, että Krkan kanssa tehdyllä siirto- ja lisenssisopimuksella oli voitu vahvistaa osapuolten kilpailuasemaa, sellaisena kuin se ilmeni Krkan kanssa tehdyistä sovinto- ja lisenssisopimuksesta, estämällä Krkaa luovuttamasta perindopriilin tuotantoon käytettävää teknologiaansa muille rinnakkaislääkkeiden valmistajille, jotka olisivat tuolloin voineet käyttää sitä myydäkseen kyseisen lääkkeen rinnakkaisversioita Servierin päämarkkinoilla. Koska sillä, että Servier maksoi Krkalle 30 miljoonan euron määrän, ei ollut yhteyttä tuloihin, joita Servier saattoi saada tai odottaa saavansa Krkan luovuttaman teknologian kaupallisesta hyödyntämisestä, komissio piti kyseisen määrän maksamista sen voiton jakamisena, joka syntyi, kun markkinoiden jakamista Servierin ja Krkan välillä vahvistettiin.

60

Unionin yleinen tuomioistuin esitteli ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 255–274 kohdassa edellytykset, joiden vallitessa patenttien riitauttamatta jättämistä ja rinnakkaistuotteiden kaupan pitämisestä luopumista koskevien ehtojen sisällyttäminen patenttiriitoja koskeviin sovintosopimuksiin on kilpailunvastaista. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tällainen ehtojen sisällyttäminen on kilpailunvastaista, jos se ei perustu siihen, että sopimuspuolet myöntävät patentin olevan pätevä ja asianomaisten rinnakkaisvalmisteiden loukkaavan patenttia, vaan merkittävään ja perusteettomaan käänteiseen maksuun, jonka patentinhaltija suorittaa rinnakkaisvalmisteiden valmistajalle ja jolla tätä kannustetaan noudattamaan kyseisiä ehtoja. Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 271 kohdassa, että jos tällainen kannustin on olemassa, tällaisia sopimuksia on pidettävä markkinoilta sulkemista koskevina sopimuksina, joissa markkinoille jäävät maksavat korvauksia niiltä lähtijöille.

61

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin selitti valituksenalaisen tuomion 797–810 kohdassa, että kun tavanomainen kauppasopimus liittyy patenttiriitaa koskevaan sovintosopimukseen, joka sisältää kaupan pitämisestä luopumista ja riitauttamatta jättämistä koskevia ehtoja, tällaista sopimusrakennetta on pidettävä kilpailunvastaisena, jos patentinhaltijan rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle kauppasopimuksen nojalla siirtämä arvo ylittää tämän kyseisen sopimuksen perusteella luovuttaman omaisuuden arvon. Tällaista sopimusrakennetta on toisin sanoen pidettävä kilpailunvastaisena, jos sovintosopimukseen liittyvää tavanomaista kauppasopimusta käytetään todellisuudessa kätkemään patentinhaltijan rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle suorittama varojen siirto, jolle ei ole muuta vastiketta kuin tämän sitoutuminen kilpailukieltovelvoitteeseen.

62

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin arvioi valituksenalaisen tuomion 943–1032 kohdassa Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen kaltaista tapausta, jossa on kyse sovintosopimuksen ja lisenssisopimuksen yhdistämisestä. Se katsoi, että tällaisessa tapauksessa tämän tuomion edellisessä kohdassa tiivistetysti esitetyt perustelut, jotka koskevat sovintosopimuksen ja tavanomaisen kauppasopimuksen yhdistämistä, eivät päde. Valituksenalaisen tuomion 943–947 kohdasta ilmenee, että sovintosopimuksen yhdistäminen lisenssisopimukseen on sovelias keino päättää riita-asia sallimalla rinnakkaisvalmisteiden tuottajan tulo markkinoille ja hyväksymällä kummankin osapuolen vaatimukset. Lisäksi kaupan pitämisestä luopumista ja riitauttamatta jättämistä koskevien ehtojen sisällyttäminen sovintosopimukseen on hyväksyttävää, jos kyseinen sopimus perustuu siihen, että sopimuspuolet myöntävät, että patentti on pätevä. Lisenssisopimus, jonka olemassaolo on perusteltu ainoastaan, jos lisenssiä tosiasiallisesti käytetään, perustuu juuri siihen, että sopimuspuolet myöntävät, että patentti on pätevä.

63

Valituksenalaisen tuomion 948 ja 952 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että näyttääkseen, että sovintosopimukseen liittyvä lisenssisopimus todellisuudessa kätkee patentinhaltijan varojen siirron rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle, komission pitäisi siis osoittaa, että kyseisen yhtiön tälle patentinhaltijalle lisenssisopimuksen perusteella maksama lisenssimaksu on epätavallisen alhainen.

64

Unionin yleinen tuomioistuin totesi lähinnä valituksenalaisen tuomion 953–956 kohdassa, että kyseisen lisenssimaksun epätavallisen alhaisen tason on oltava ilmeinen, jotta sovintosopimus voidaan katsoa tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, sillä sovintosopimukseen sisältyvien kaupan pitämisestä luopumista ja riitauttamatta jättämistä koskevien ehtojen kilpailunvastaista tarkoitusta lieventää se, että lisenssisopimuksella, joka saa rinnakkaisvalmisteiden tuottajan tulemaan markkinoille, on kilpailua edistävä vaikutus.

65

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 963 kohdassa, että ”kun kyse on todellisesta riita-asiasta, jossa kyseiset osapuolet ovat vastakkain tuomioistuimessa, ja lisenssisopimuksesta, joka näyttää liittyvän suoraan tämän riita-asian sovintoon, tämän sopimuksen liittäminen sovintosopimukseen ei ole vakava osoitus käänteisen maksun olemassaolosta. Tällaisessa tilanteessa komissio voi siis osoittaa muiden seikkojen perusteella, että lisenssisopimus ei ole tavanomaisissa markkinaolosuhteissa tehty liiketoimi ja kätkee siten käänteisen maksun”.

66

Kyseisten seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 964–1031 kohdassa Krkan kanssa tehtyjä sovinto- ja lisenssisopimusta ja päätyi kyseisen tuomion 1032 kohdassa toteamaan, että kyseiset sopimukset eivät ole ”riittävän vahingollisia kilpailulle, jotta komissio olisi voinut perustellusti katsoa niiden merkitsevän tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta”.

67

Servier väittää, että valitus kokonaisuudessaan ja erityisesti sen ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes valitusperuste on jätettävä tutkimatta useilla perusteilla.

68

Ensinnäkin suurella osalla komission ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen valitusperusteen yhteydessä esittämistä väitteistä vaaditaan unionin tuomioistuinta arvioimaan tosiseikkoja uudelleen.

69

Tältä osin on muistutettava, että SEUT 256 artiklan 1 kohdasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta seuraa, että muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymysten osalta ja että ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on siis toimivaltainen määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston ja arvioimaan sitä ja selvitysaineistoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty tosiseikasto ja selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen valitusasioissa harjoittaman valvonnan piiriin. Tällaisen vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on ilmettävä asiakirja-aineistosta selvästi ilman, että on tarpeen ryhtyä uudelleen arvioimaan tosiseikastoa ja todisteita (tuomio 10.7.2019, VG v. komissio, C‑19/18 P, EU:C:2019:578, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70

Sen sijaan silloin, kun unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikaston tai arvioinut sitä, unionin tuomioistuimella on toimivalta harjoittaa valvontaansa, kun unionin yleinen tuomioistuin on luonnehtinut tosiseikastoa oikeudellisesti ja todennut sen oikeudelliset seuraukset. Unionin tuomioistuimen valvontavalta ulottuu muun muassa kysymykseen siitä, onko unionin yleinen tuomioistuin soveltanut asianmukaisia oikeudellisia arviointiperusteita arvioidessaan tosiseikkoja ja todisteita (ks. vastaavasti tuomio 2.3.2021, komissio v. Italia ym., C‑425/19 P, EU:C:2021:154, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71

Nyt käsiteltävässä asiassa komissio arvostelee ensimmäisessä valitusperusteessaan unionin yleistä tuomioistuinta ensinnäkin siitä, että se sovelsi virheellistä oikeudellista arviointiperustetta arvioidessaan niiden riidanalaisen päätöksen perustelujen laillisuutta, jotka johtivat sen toteamiseen, että Krkan ja Servierin välillä oli potentiaalista kilpailua. Tämän jälkeen komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se perusteli valituksenalaista tuomiota puutteellisesti tai ristiriitaisesti, sekä siitä, että se otti tietyt todisteet huomioon vääristyneellä tavalla. Lopuksi se väittää, että kyseinen tuomioistuin rikkoi todistelua ja tuomioistuinvalvonnan laajuutta koskevia sääntöjä, kun se ei ottanut kantaa potentiaalista kilpailua koskeviin väitteisiin, jotka esitettiin muun muassa yhdeksännen kanneperusteen yhteydessä, kun se ei arvioinut riidanalaisessa päätöksessä esitettyjä perusteluja ja kaikkia todisteita, jotka koskevat Krkan kanssa tehdyn sovinto- ja lisenssisopimuksen kilpailunvastaista tarkoitusta, ja korvasi kyseisen päätöksen perustelut omalla tosiseikkoja koskevalla arvioinnillaan siltä osin kuin se katsoi Krkan syyksi perustelut, jotka selittävät kyseisen yrityksen valinnan jatkaa riita-asiansa ajamista EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen, vaikka kyseiset perustelut muodostavat vain väitteen, joka sitä paitsi on ristiriidassa unionin yleisen tuomioistuimen esittämien muiden toteamusten kanssa.

72

Näin ollen on todettava, että komissio riitauttaa kyseisillä väitteillä potentiaalisen kilpailun käsitteen tulkinnan ja soveltamisen ja vetoaa menettelysääntöjen rikkomiseen sekä selvitysaineiston huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla. Toisin kuin Servier väittää, tämänkaltaiset väitteet kuuluvat tämän tuomion 69 ja 70 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti unionin tuomioistuimen toimivaltaan valituksen yhteydessä.

73

Toisessa, kolmannessa ja neljännessä valitusperusteessaan komissio riitauttaa lähinnä unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, joka koskee Krkan kanssa tehtyjen sopimusten kilpailunvastaista tarkoitusta jakaa markkinat. Tällainen kysymys on selvästi oikeuskysymys, koska se edellyttää sen määrittämistä, onko unionin yleinen tuomioistuin tulkinnut ja soveltanut virheellisesti SEUT 101 artiklan 1 kohtaa.

74

Viidennessä valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä, kun se otti huomioon Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen väitetysti kilpailua edistävät vaikutukset Krkan päämarkkinoilla, vaikka komissio ei ollut todennut kilpailusääntöjen rikkomista kyseisillä markkinoilla, ja vaikka tällaisilla vaikutuksilla ei voitu perustella kilpailun rajoittamista muilla markkinoilla. On huomautettava, että tällaiset väitteet liittyvät oikeudelliseen arviointiperusteeseen, jota unionin yleinen tuomioistuin sovelsi arvioidessaan toteamiensa kilpailua edistävien vaikutusten merkityksellisyyttä, ja että niiden tutkiminen kuuluu näin ollen unionin tuomioistuimen toimivaltaan valituksen yhteydessä.

75

Kuudennessa valitusperusteessaan komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se kieltäytyi toteamasta, että Krkan kanssa tehty siirto- ja lisenssisopimus oli tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus, sillä perusteella, että kyseinen luonnehdinta perustui virheelliseen toteamukseen markkinoiden jakamisesta Krkan ja Servierin välillä. Näin ollen kyseisen valitusperusteen kohtalo riippuu siitä, mikä on komission ensimmäisessä, toisessa, kolmannessa, neljännessä ja viidennessä valitusperusteessaan, jotka koskevat oikeudellisia virheitä, esittämien väitteiden kohtalo. Näin ollen kuudennen valitusperusteen tutkiminen kuuluu unionin tuomioistuimen toimivaltaan valituksen yhteydessä.

76

Toiseksi Servier väittää yleisesti, että valituksessa ainoastaan toistetaan komission ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät perustelut, jotka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi, ilman, että siinä osoitettaisiin, että valituksenalaisessa tuomiossa on oikeudellisia virheitä tai että tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Tämä koskee komission väitteitä, jotka on esitetty ensimmäisen valitusperusteen, ja erityisesti sen neljännen osan, ja kolmannen valitusperusteen toisen osan tueksi.

77

On muistutettava, että SEUT 256 artiklasta, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta sekä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta ja 169 artiklasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion tai määräyksen kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tätä edellytystä ei täytä valitus, jossa vain toistetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut. Tällaisella valituksella tosiasiassa pyritään nimittäin ainoastaan siihen, että unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty kanne tutkitaan uudelleen, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan (tuomio 24.3.2022, Hermann Albers v. komissio, C‑656/20 P, EU:C:2022:222, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78

Jos valittaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemän unionin oikeuden tulkinnan tai soveltamisen, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan kuitenkin käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Valitusmenettelyn tarkoitus jäisi nimittäin osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo unionin yleisessä tuomioistuimessa (tuomio 24.3.2022, Hermann Albers v. komissio, C‑656/20 P, EU:C:2022:222, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79

Vaikka nyt käsiteltävässä asiassa on totta, että komission valituksensa yhteydessä esittämät argumentit muistuttavat tietyiltä osin argumentteja, joita se oli esittänyt ensimmäisessä oikeusasteessa, on kuitenkin niin, että siinä ei ainoastaan toisteta argumentteja, jotka se esitti jo unionin yleisessä tuomioistuimessa, vaan riitautetaan erityisesti se, miten kyseinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut unionin oikeutta. Tästä seuraa, että Servierin väitteitä, joiden mukaan komissio on toistanut ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä perustelut, ei voida hyväksyä.

80

Kolmanneksi Servier väittää, että komission argumentit ja erityisesti ne, jotka on esitetty ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen valitusperusteen yhteydessä, eivät ole riittävän selkeitä, jotta ne voitaisiin ottaa tutkittavaksi.

81

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 2 kohdassa määrätään tältä osin, että oikeudellisissa perusteissa ja perusteluissa, joihin vedotaan, on yksilöitävä täsmällisesti, mitkä unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun perustelujen kohdat riitautetaan (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2016, Mallis ym. v. komissio ja EKP, C‑105/15 P–C‑109/15 P, EU:C:2016:702, 33 ja 34 kohta). Näin on nyt käsiteltävässä asiassa, koska komissio on valituksessaan ilmoittanut yksityiskohtaisesti sen, miltä osin valituksenalaista tuomiota arvostellaan, sekä ne oikeudelliset perustelut, joilla se perustelee valituksenalaisen tuomion kumoamista koskevaa vaatimustaan, ja viitannut nimenomaisesti valituksenalaisen tuomion kohtiin, jotka ovat sen argumenttien kohteena.

82

Neljänneksi Servier väittää, että valituksessa ainoastaan lainataan valituksenalaista tuomiota hajanaisesti ja valikoivasti ja että se perustuu valituksenalaisen tuomion sisällön virheelliseen tulkintaan.

83

Tällä väitteellään Servier riitauttaa todellisuudessa valitusperusteiden aineellisen pätevyyden. Tällainen väite kuuluu kyseisten valitusperusteiden aineelliseen arviointiin, eikä se näin ollen voi johtaa valituksen tutkimatta jättämiseen.

84

Viidenneksi Servier väittää, että kun komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta ensimmäisessä, neljännessä ja kuudennessa valitusperusteessaan siitä, ettei tämä ole tutkinut tiettyjä riidanalaisen päätöksen kohtia ja kaikkia siinä mainittuja todisteita, se erehtyy tämän tuomioistuimen harjoittaman valvonnan luonteesta.

85

Tällaisen oikeudenkäyntiväitteen yleisluonteisuus ei voi johtaa ensimmäisen, neljännen ja kuudennen valitusperusteen tutkimatta jättämiseen. Unionin tuomioistuin lausuu yksitellen Servierin tarkemmin esittämistä oikeudenkäyntiväitteistä kyseessä olevien valitusperusteiden tutkimisen yhteydessä.

86

Edellä esitetyn perusteella Servierin ensimmäisestä kuudenteen valitusperusteesta yleisesti esittämät oikeudenkäyntiväitteet on hylättävä.

87

Ennen kuin tutkitaan niiden valitusperusteiden perusteltavuutta, jotka koskevat tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaoloa, on korostettava, että toisin kuin niiden asioiden, joissa unionin tuomioistuinta pyydettiin lausumaan sellaisten sopimusten oikeudellisesta luonnehdinnasta SEUT 101 artiklan kannalta, joiden nojalla alkuperäislääkkeiden valmistaja on maksanut rinnakkaislääkkeiden valmistajalle taloudellisen korvauksen vastikkeena siitä, että viimeksi mainittu luopuu markkinoilletulosta, erityisesti asioiden, joissa annettiin 30.1.2020 tuomio Generics (UK) ym. (C‑307/18, EU:C:2020:52) ja 25.3.2021 tuomio Lundbeck v. komissio (C‑591/16 P, EU:C:2021:243), taustalla olevissa olosuhteissa ja toisin kuin muissa Servierin tekemissä sopimuksissa, jotka olivat riidanalaisen päätöksen kohteena, Krkan kanssa tehdyissä sovinto- ja lisenssisopimuksessa ei määrätty alkuperäislääkkeiden valmistajan rinnakkaislääkkeiden valmistajalle suorittamasta maksusta. Krkan kanssa tehdyssä lisenssisopimuksessa määrättiin päinvastoin siitä, että jälkimmäinen suorittaa maksuja ensiksi mainitulle.

88

Riidanalaisen päätöksen 1731–1749 perustelukappaleen mukaan Krkan kanssa tehdyt sovinto- ja lisenssisopimus sitä vastoin mahdollistivat sen, että Servier saattoi viivästyttää Krkan valmistamien rinnakkaislääkkeiden markkinoilletuloa. Unionin alueella kyseiset kaksi yritystä jakoivat kansalliset markkinat kahteen vaikutusalueeseen, jotka käsittivät kummankin yrityksen osalta niiden päämarkkinat, joilla ne saattoivat harjoittaa toimintaansa vakuuttuneina Servierin osalta siitä, ettei Krka aiheuta kyseisistä sopimuksista johtuvia rajat ylittäviä kilpailupaineita, ja Krkan osalta siitä, ettei sillä ole riskiä, että Servier nostaisi patentin loukkausta koskevan kanteen.

89

Vaikka riidanalaisessa päätöksessä esitetyistä seikoista siis ilmenee, että Servier ei ole suorittanut sellaisenaan käänteistä maksua Krkan hyväksi Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen yhteydessä, niistä ilmenee komission mukaan myös, että kyseiset yritykset ovat jakaneet keskenään maantieteellisesti unionin alueen eri kansalliset markkinat. On siis tarpeen ottaa huomioon kyseiset seikat, jotta voidaan lausua muun muassa toisesta ja kolmannesta valitusperusteesta ja arvioida, ovatko – ja tarvittaessa missä määrin – ne komission argumentit perusteltuja, joilla pyritään kyseenalaistamaan oikeudelliset kriteerit, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät kanneperusteet, joilla riitautettiin Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen luokittelu tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

90

Tältä osin on muistutettava, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan nojalla sisämarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla.

91

Jotta yritysten käyttäytyminen kuuluisi SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn periaatteellisen kiellon soveltamisalaan, siitä on ilmettävä kollusiivisen yhteistyön olemassaolo eli yritysten välinen sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92

Viimeksi mainittu vaatimus edellyttää samalla tuotanto- tai jakeluketjun tasolla toimivien yritysten välisten horisontaalista yhteistyötä koskevien sopimusten osalta, että kyseinen kollusiivinen yhteistyö toteutetaan sellaisten yritysten välillä, joiden kilpailutilanne on vähintään potentiaalinen, ellei se ole todellinen (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 32 kohta).

93

Lisäksi kyseisen määräyksen sanamuodon mukaan on osoitettava, että tällaisen toiminnan tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen tai että toiminnalla on tällainen vaikutus (tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 158 kohta). Tästä seuraa, että kyseisessä määräyksessä, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, erotetaan selvästi toisistaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsite ja vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsite, ja kumpaankin niistä sovelletaan erilaista todistelua koskevaa järjestelmää (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 63 kohta).

94

Tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi luokiteltujen menettelytapojen osalta ei ole tarpeen etsiä eikä varsinkaan näyttää toteen niiden vaikutuksia kilpailuun, koska kokemus osoittaa, että mainitunlainen käyttäytyminen johtaa tuotannon vähentämiseen ja hintojen korotuksiin, mikä taas johtaa resurssien huonoon jakautumiseen, mistä erityisesti kuluttajat kärsivät (ks. vastaavasti tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C‑286/13 P, EU:C:2015:184, 115 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 159 kohta).

95

Sitä vastoin silloin, kun sopimuksen, yritysten yhteenliittymän päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan kilpailunvastaista tarkoitusta ei ole näytetty toteen, on tutkittava sen vaikutuksia, jotta voidaan todistaa, että kilpailu on tosiasiallisesti estynyt, rajoittunut tai vääristynyt tuntuvasti (ks. vastaavasti tuomio 26.11.2015, Maxima Latvija, C‑345/14, EU:C:2015:784, 17 kohta).

96

Kyseinen erottelu liittyy siihen, että tiettyjen yritysten välisten yhteistoimintamuotojen voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan kilpailun normaalia toimintaa (tuomio 20.22.2008, C‑209/07, Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, C‑209/07, EU:C:2008:643, 17 kohta ja tuomio 14.3.2013, Allianz Hungària Biztosító ym., C‑32/11, EU:C:2013:160, 35 kohta). Tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä on tulkittava suppeasti ja sitä voidaan soveltaa vain tietyntyyppisiin yritysten välisiin sopimuksiin, jotka ovat itsessään ja niiden määräysten sisällön, niiden tavoitteiden sekä taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden perusteella riittävän vahingollisia kilpailulle, jotta voidaan katsoa, ettei niiden vaikutusten tutkiminen ole tarpeen (ks. vastaavasti tuomio 26.11.2015, Maxima Latvija, C‑345/14, EU:C:2015:784, 20 kohta ja tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 161 ja 162 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

97

Unionin tuomioistuin on jo todennut, että markkinoiden jakamista koskevat sopimukset ovat erityisen vakavia kilpailunrajoituksia (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2013, Gosselin Group v. komissio, C‑429/11 P, EU:C:2013:463, 50 kohta; tuomio 5.12.2013, Solvay Solexis v. komissio, C‑449/11 P, EU:C:2013:802, 82 kohta) ja tuomio 4.9.2014, YKK ym. v. komissio, C‑408/12 P, EU:C:2014:2153, 26 kohta). Unionin tuomioistuin on katsonut myös, että tällaisilla sopimuksilla on itsessään kilpailua rajoittava tarkoitus ja ne kuuluvat SEUT 101 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti kiellettyyn sopimusten luokkaan, koska tällaista tarkoitusta ei voida oikeuttaa analysoimalla sitä taloudellista asiayhteyttä, johon kyseessä oleva kilpailunvastainen menettely kuuluu (tuomio 19.12.2013, Siemens ym. v. komissio, C‑239/11 P, C‑489/11 P ja C‑498/11 P, EU:C:2013:866, 218 kohta).

98

Kun kyse on tällaisista sopimusten luokista, niihin voidaan siis soveltaa poikkeusta SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätystä kiellosta yksinomaan SEUT 101 artiklan 3 kohdan nojalla ja edellyttäen, että kaikki kyseisessä määräyksessä määrätyt edellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2008, Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, C‑209/07, EU:C:2008:643, 21 kohta ja tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 187 kohta).

99

Niiden periaatteiden täytäntöönpano, joista edellä muistutetaan Krkan kanssa tehtyjen sopimusten kaltaisten yritysten välisten horisontaalisten yhteistyösopimusten muodossa olevien kollusiivisten menettelytapojen osalta, edellyttää, että ensimmäisessä vaiheessa määritetään, voidaanko kyseiset menettelytavat luokitella kilpailunrajoituksiksi, joihin syyllistyvät yritykset, jotka kilpailevat keskenään, vaikka kilpailu olisikin vain potentiaalista. Jos näin on, toisessa vaiheessa on tarkistettava, onko kyseiset menettelytavat, kun otetaan huomioon niiden taloudelliset ominaispiirteet, katsottava tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi.

100

Tämän arvioinnin ensimmäisestä vaiheesta unionin tuomioistuin on jo todennut, että siinä erityisessä asiayhteydessä, jossa lääkkeen markkinat avataan rinnakkaislääkkeiden valmistajille, sen arvioimiseksi, onko jokin kyseisistä valmistajista, vaikka se ei toimi markkinoilla, potentiaalisessa kilpailusuhteessa kyseisillä markkinoilla toimivan alkuperäislääkkeiden valmistajan kanssa, on määritettävä, onko olemassa tosiasiallisia ja konkreettisia mahdollisuuksia siihen, että ensin mainittu tulee mainituille markkinoille ja kilpailee viimeksi mainitun kanssa (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

101

Tätä varten on arvioitava ensinnäkin, oliko rinnakkaislääkkeiden valmistaja toteuttanut tällaisten sopimusten tekemisajankohtana riittäviä valmistelutoimenpiteitä, jotta se saattoi päästä kyseisille markkinoille sellaisessa ajassa, että se saattoi aiheuttaa kilpailupainetta alkuperäislääkkeiden valmistajalle. Tällaisten toimenpiteiden avulla voidaan todeta se, että rinnakkaislääkkeiden valmistaja on vakaasti päättänyt päästä sellaisen lääkkeen markkinoille, joka sisältää vapaasti käytettäväksi tullutta vaikuttavaa ainetta, vaikka alkuperäislääkkeiden valmistajalla on hallussaan menetelmäpatentteja, ja että se on kykenevä itse tekemään niin. Toiseksi on tarkistettava, että tällaisen rinnakkaislääkkeiden valmistajan markkinoilletuloon ei liity ylitsepääsemättömiä markkinoille pääsyn esteitä (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 43–45 kohta).

102

Unionin tuomioistuin on jo todennut, että alkuperäislääkettä tai jotakin sen valmistusmenetelmää suojaavat mahdolliset patentit kuuluvat kiistattomasti näiden patenttien haltijoiden ja rinnakkaislääkkeiden valmistajien väliselle kilpailusuhteelle ominaiseen taloudelliseen ja oikeudelliseen asiayhteyteen. Patenttioikeuksien arvioiminen ei kuitenkaan saa muodostua patentin vahvuuden tai sen todennäköisyyden tutkimisesta, jolla patentinhaltijan ja rinnakkaislääkkeiden valmistajan välinen riita voisi johtaa toteamukseen, että patentti on pätevä ja sitä on loukattu. Tämän arvioinnin tulee koskea pikemminkin sitä, onko rinnakkaisvalmistajalla tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet tulla markkinoille merkityksellisenä ajankohtana kyseisten patenttioikeuksien olemassaolosta huolimatta (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 50 kohta).

103

Lisäksi toteamusta rinnakkaislääkkeiden valmistajan ja alkuperäislääkkeiden valmistajan välisestä potentiaalisesta kilpailusta voivat tukea muutkin seikat, kuten niiden välisen sopimuksen tekeminen, kun rinnakkaislääkkeiden valmistaja ei toiminut kyseisillä markkinoilla, tai varojen siirrot rinnakkaislääkkeiden valmistajalle vastikkeena tämän markkinoilletulon lykkäämisestä (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 54–56 kohta).

104

Mainitun arvioinnin toisessa vaiheessa sen määrittämiseksi, onko rinnakkaislääkkeiden markkinoilletulon lykkäämistä, joka johtuu patenttiriitaa koskevasta sovintosopimuksesta, vastikkeena alkuperäislääkkeiden valmistajan kyseisten rinnakkaislääkkeiden valmistajan hyväksi toteuttamista varojen siirroista, pidettävä kollusiivisena käytäntönä, joka muodostaa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen, on tutkittava aluksi, voidaanko kyseiset varojen siirrot oikeuttaa kokonaisuudessaan tarpeella korvata kyseiseen riitaan liittyviä kustannuksia tai haittoja, kuten viimeksi mainitun valmistajan neuvonantajien kuluja ja palkkioita, tai tarpeella maksaa vastiketta tosiasiallisesti ja todistetusti toimitetuista tavaroista tai palveluista. Jos näin ei ole, on tutkittava, selittyvätkö kyseiset varojen siirrot yksinomaan kyseisten lääkkeiden valmistajien kaupallisella intressillä olla kilpailematta laadulla. Tätä tarkastelua varten jokaisessa yksittäistapauksessa on arvioitava, oliko varojen siirtojen positiivinen nettosaldo riittävän suuri, jotta se kannustaisi tosiasiallisesti rinnakkaislääkkeiden valmistajaa luopumaan kyseisille markkinoille tulosta ja näin ollen olemaan kilpailematta ansioiden perusteella alkuperäislääkkeiden valmistajan kanssa, ilman että edellytettäisiin, että kyseinen positiivinen nettosaldo olisi välttämättä suurempi kuin voitot, joita tämä rinnakkaislääkkeiden valmistaja olisi saanut, jos se olisi voittanut patenttia koskevan oikeudenkäynnin (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 84–94 kohta).

105

Tältä osin on huomattava, että patentin pätevyyden ja ulottuvuuden riitauttaminen kuuluu normaaliin kilpailuun aloilla, joilla on yksinoikeuksia teknologioihin, joten sovintosopimukset, joilla rinnakkaislääkkeiden valmistaja, joka pyrkii markkinoille, tunnustaa ainakin väliaikaisesti alkuperäislääkkeiden valmistajan hallussa olevan patentin pätevyyden ja sitoutuu tästä syystä olemaan riitauttamatta sitä tai tulematta näille markkinoille, voivat rajoittaa kilpailua (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

106

Edellä esitetyn perusteella unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä oli soveltaa tämän tuomion 104 ja 105 kohdassa esitettyjä arviointiperusteita lausuakseen Servierin erityisesti yhdeksännen kanneperusteen yhteydessä esittämistä väitteistä, jotka koskevat tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, ja siten määrittää, oliko komissio voinut pätevästi todeta riidanalaisessa päätöksessä tällaisen rajoituksen olemassaolon.

107

Kun ensimmäisen valitusperusteen kohteena olevien potentiaalista kilpailua koskevien seikkojen olemassaolo oli osoitettu, unionin yleisen tuomioistuimen oli tässä toisessa vaiheessa tutkittava, muodostivatko Krkan kanssa tehdyt sovinto- ja lisenssisopimus markkinoiden jakamista koskevan sopimuksen, joka oli SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus, joka on kyseisessä määräyksessä nimenomaisesti kielletty. Sen oli tässä yhteydessä tutkittava kyseisten sopimusten tavoitteet sekä taloudellinen yhteys, joka niiden välillä oli riidanalaisen päätöksen mukaan, ja erityisesti kysymys siitä, oliko varojen siirto, jonka Servier suoritti Krkan hyväksi Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen avulla, riittävän merkittävä, jotta Krkaa kannustettaisiin jakamaan markkinat Servierin kanssa luopumalla edes väliaikaisesti tulemasta Servierin päämarkkinoille vastikkeena lupauksesta, että se voi myydä perindopriilin rinnakkaisversiotaan omilla päämarkkinoillaan ilman vaaraa siitä, että Servier nostaisi patentinloukkauskanteita.

108

Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen oli tarvittaessa otettava huomioon asianosaisten subjektiiviset aikomukset tarkistaakseen, vastasivatko ne, kun otetaan huomioon edellisessä kohdassa mainitut seikat, sen arviointia niistä objektiivisista tavoitteista, joihin kyseiset yritykset pyrkivät kilpailun kannalta, missä yhteydessä on kuitenkin myös täsmennettävä, että se, että yritykset ovat toimineet ilman aikomusta estää kilpailu taikka rajoittaa tai vääristää sitä, ja se, että ne ovat pyrkineet tiettyihin hyväksyttäviin tavoitteisiin, ei ole SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta ratkaisevaa (tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 167 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

109

Servier väittää, että ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä katsoessaan, että Krka ei Krkan kanssa tehtyjen sopimusten tekoajankohtana aiheuttanut Servierille kilpailupainetta, on tehoton. Sillä, että unionin yleinen tuomioistuin ei lausunut potentiaalisesta kilpailusta, ei voida kyseenalaistaa unionin yleisen tuomioistuimen arviointeja siitä, ettei tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta ole olemassa. Potentiaalisen kilpailun osoittaminen ei nimittäin ole riittävä edellytys kyseisen luonnehdinnan hyväksymiselle. Servier toteaa lisäksi, että koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komissio oli virheellisesti hyväksynyt kyseisen luonnehdinnan nojautumalla perusteisiin, jotka eivät liittyneet Krkan asemaan potentiaalisena kilpailijana, tällaista asemaa ei ollut tarpeen tutkia, kuten valituksenalaisen tuomion 1234 kohdasta ilmenee.

110

Komission mukaan ensimmäinen valitusperuste on tehokas.

111

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että valitusperuste, joka koskee sellaisia valituksenalaisen tuomion perusteluja, jotka eivät vaikuta kyseisen tuomion tuomiolauselmaan, on tehoton ja sen on näin ollen hylättävä (tuomio 27.4.2023, Fondazione Cassa di Risparmio di Pesaro ym. v. komissio, C‑549/21 P, EU:C:2023:340, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

112

Unionin yleinen tuomioistuin voi lisäksi sen jälkeen, kun se on esittänyt syyt, joiden vuoksi kumoamisperuste on todettava perustelluksi, katsoa prosessiekonomisista syistä, ettei ole tarpeen vastata kaikkiin kyseisen kanneperusteen tueksi esitettyihin perusteluihin, jos kyseiset syyt riittävät valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman perustelemiseksi (ks. vastaavasti tuomio 16.2.2012, neuvosto ja komissio v. Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP, C‑191/09 P ja C‑200/09 P, EU:C:2012:78, 111 kohta).

113

Nyt käsiteltävässä asiassa valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohta, jossa unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen 4 artiklan, jossa oli todettu, että SEUT 101 artiklaa oli rikottu Krkan kanssa tehdyillä sopimuksilla, perustuu yhtäältä perusteluihin, jotka esitettiin valituksenalaisen tuomion 943–1060 kohdassa, joissa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komissio oli todennut virheellisesti, että kyseiset sopimukset merkitsivät tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, ja toisaalta perusteluihin, jotka esitettiin kyseisen tuomion 1061–1232 kohdassa, joissa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komissio oli virheellisesti todennut vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolon. Katsottuaan mainitun tuomion 1233 kohdassa lähinnä, ettei komissio ollut osoittanut, että Servier olisi Krkan kanssa tehdyt sopimukset tehdessään rikkonut SEUT 101 artiklaa, unionin yleinen tuomioistuin totesi saman tuomion 1234 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen 4 artikla oli kumottava ”tarvitsematta tutkia muita [Servierin] esillä olevan kanneperusteen yhteydessä esittämiä väitteitä ja Krkan asemaa potentiaalisena kilpailijana koskevaa kanneperustetta”.

114

Toisin kuin Servier väittää, kyseinen unionin yleisen tuomioistuimen arviointi ei merkitse sitä, että komission ensimmäinen valitusperuste kohdistuisi valituksenalaisen tuomion perusteluihin, jotka eivät vaikuta sen tuomiolauselmaan. Kyseisellä valitusperusteella pyritään nimittäin kyseenalaistamaan kyseisen tuomion perustelut, jotka koskevat Krkan kanssa tehtyjen sopimusten luokittelua tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi ja joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen 4 artiklan. Komissio väittää mainitussa valitusperusteessa lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin otti arvioidessaan Krkan kanssa tehtyjen sopimusten luokittelua tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitteen kannalta huomioon sen, että Krka oli väitteen mukaan myöntänyt patentin 947 pätevyyden, ja tukeutui muun muassa virheelliseen oikeudelliseen arviointiperusteeseen, riidanalaiseen päätökseen sisältyvien todisteiden osittaiseen tai valikoivaan arviointiin sekä siihen, että tietyt näistä todisteista oli otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Komissio väittää erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin ei voinut lausua siitä, oliko Krka myöntänyt patentin 947 pätevyyden, tutkimatta riidanalaisessa päätöksessä mainittuja todisteita osoittaakseen, että Krka oli Servierin potentiaalinen kilpailija. Komission mukaan kyseiset todisteet osoittavat, että Krka, jolla oli sekä vakaa aikomus että kyky tulla perindopriilin markkinoille, ei tehnyt Krkan kanssa sovintosopimusta sen vuoksi, että se oli vakuuttunut kyseisen patentin pätevyydestä, vaan sen vuoksi, että Krkan kanssa tehty lisenssisopimus kannusti Krkaa tekemään Servierin kanssa sopimuksen kansallisten markkinoiden maantieteellisestä jakamisesta siten, että kumpikin luopuu kilpailemasta vapaasti toistensa kanssa päämarkkinoillaan.

115

Tältä osin on korostettava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi aluksi valituksenalaisen tuomion 970 kohdassa, että Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen tekohetkellä oli ”yhtäpitäviä seikkoja, joiden perusteella osapuolet saattoivat katsoa, että patentti 947 oli pätevä”, ja tämän jälkeen kyseisen tuomion 971 kohdassa, että EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös, jolla vahvistettiin patentin 947 pätevyys, oli siis ollut ”yksi käynnistävistä tekijöistä, jotka johtivat sovinto- ja lisenssisopimukseen”. Se päätteli tästä mainitun tuomion 972 kohdassa, että ”näiden kahden sopimuksen liittäminen oli perusteltua eikä se siis ol[lut] vakava osoitus Servierin Krkalle suorittamasta käänteisestä maksusta, johon lisenssisopimus olisi johtanut”.

116

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 1026 ja 1162 kohdassa, että ”se, että Krka on jatkanut Servierin patenttien riitauttamista ja tuotteidensa markkinointia, vaikka EPO:n väiteosasto oli vahvistanut patentin 947 pätevyyden, ei ole ratkaiseva seikka arvioitaessa tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, sillä se, että Krka on ylläpitänyt tällaista kilpailupainetta Servieriin nähden, voi selittyä Krkan pyrkimyksellä vahvistaa ennakoimistaan oikeudenkäyntiä koskevista riskeistä huolimatta asemaansa neuvotteluissa, jotka se saattoi aloittaa Servierin kanssa saadakseen aikaan sovintosopimuksen”.

117

Kyseinen päättely on ymmärrettävä ainoastaan, jos katsotaan, että unionin yleinen tuomioistuin totesi väistämättä, että sen jälkeen, kun EPO oli vahvistanut patentin 947 pätevyyden, Krkan perindopriili, joka muodostuu kyseisellä patentilla suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta, ei voinut enää kilpailla Servierin erbumiinin alfakristalliinimuodon kanssa, joten kaikki potentiaalinen kilpailu kyseisten yritysten välillä oli loppunut. Tältä kannalta katsottuna Krkan kanssa tehty sovintosopimus, jolla kyseinen yritys luopui tulosta Servierin markkinoille, ainoastaan heijastelee kyseiseen patenttiin perustuvia oikeuksia, eikä sitä näin ollen voida pitää todellisena vastikkeena siitä, että Servier myöntää kyseistä patenttia koskevan lisenssin Krkan päämarkkinoilla. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin nimenomaisesti valituksenalaisen tuomion 1234 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen 4 artikla on kumottava ”tarvitsematta tutkia – – Krkan asemaa potentiaalisena kilpailijana koskevaa kanneperustetta”. Kyseisen päätöksen kumoamiseen johtaneista perusteluista ilmenee kuitenkin, että unionin yleinen tuomioistuin todellisuudessa tutki tiettyjä kyseiseen kanneperusteeseen liittyviä väitteitä sekä useita kyseisen päätöksen perustelukappaleita, jotka liittyvät kysymykseen Krkan ja Servierin välisestä potentiaalisesta kilpailusta.

118

Muun muassa valituksenalaisen tuomion 943–1032 ja 1140–1233 kohdassa tehdyistä arvioinneista nimittäin ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin tukeutui ratkaisevasti siihen, että väitteen mukaan Krka myönsi patentin 947 pätevyyden EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen ja High Courtin 3.10.2006 antaman ratkaisun jälkeen sekä siltä osin kuin Krkan kanssa tehdyt sopimukset luokiteltiin tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi että siltä osin kuin ne luokiteltiin vaikutukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi. Koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että Krkan mahdollisuus tulla Servierin pääasiallisille markkinoille kilpaillakseen sen kanssa riippuu olennaisesti siitä, myönsikö Krka Krkan kanssa tehtyjen sopimusten tekopäivänä patentin 947 pätevyyden ja Krkan aseman Servierin potentiaalisena kilpailijana, mikä johtui Krkan mahdollisuudesta tulla kyseisille markkinoille, on katsottava, että kyseisen väitetyn myöntämisen ja Krkan aseman Servierin potentiaalisena kilpailijana välillä on läheinen yhteys.

119

Toisin kuin Servier väittää, tässä tilanteessa se, että unionin yleinen tuomioistuin hyväksyttyään kyseisen yrityksen väitteet, jotka koskevat SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomista, totesi valituksenalaisen tuomion 1234 kohdassa, ettei ollut tarpeen lausua ”Krkan asemaa potentiaalisena kilpailijana koskevasta kanneperusteesta”, ei siis merkitse sitä, että komission ensimmäinen valitusperuste kohdistuisi perusteluihin, jotka eivät vaikuta kyseisen tuomion tuomiolauselmaan, sillä muun muassa kyseisen tuomion 967, 968 ja 970–972 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on väistämättä tutkinut tietyt Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät väitteet, jotka koskevat potentiaalista kilpailua.

120

Ensimmäinen valitusperuste on näin ollen tehokas.

121

Ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa komissio arvostelee valituksenalaisen tuomion 1026 kohtaa. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei soveltanut oikeaa arviointiperustetta, kun se näyttää katsoneen, että Krka oli lakannut olemasta potentiaalinen kilpailija EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen seurauksena ja koska sillä ei enää ollut kannustimia tulla markkinoille. Tältä osin on yhtäältä määritettävä, olisiko ilman sopimuksia ollut tosiasiallisia ja konkreettisia mahdollisuuksia päästä markkinoille ja kilpailla sinne sijoittautuneiden yritysten kanssa. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin korvasi komission arvioinnin omalla arvioinnillaan katsoessaan, että Krka oli jatkanut kilpailupaineen luomista Servierille EPO:n päätöksen jälkeen ainoastaan vahvistaakseen asemaansa tämän kanssa käymissään neuvotteluissa, eikä unionin yleinen tuomioistuin selittänyt, miksi Krka ei olisi voinut tulla markkinoille ilman kyseisiä sopimuksia.

122

Ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa komissio arvostelee valituksenalaisen tuomion 970 ja 1028 kohtaa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi sen mukaan lähinnä, että komissio ei ollut onnistunut osoittamaan, että Krka oli tehnyt Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen muista syistä kuin sen vuoksi, että EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös oli saanut sen vakuuttuneeksi patentin 947 pätevyydestä. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan tutkinut riidanalaisen päätöksen 1686–1690 perustelukappaleessa esitettyjä vastakkaisia todisteita ja perusteluja. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin rikkoi näin ollen asian selvittämistä koskevia sääntöjä sekä loukkasi sen laillisuusvalvonnan laajuutta, jota sen on SEUT 263 artiklan nojalla harjoitettava SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamismenettelyihin liittyvien komission päätösten osalta.

123

Ensimmäisen valitusperusteensa kolmannessa osassa komissio vetoaa valituksenalaisen tuomion 361 kohdan ja 970 kohdan väliseen ristiriitaan. Ensin mainitun kohdan mukaan EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös ei yksinään riittänyt estämään potentiaalista kilpailua, kun taas toisen kohdan mukaan kyseinen EPO:n päätös oli saanut Krkan vakuuttuneeksi patentin 947 pätevyydestä, minkä vuoksi Krka saattoi tehdä sovinnon Servierin kanssa.

124

Servier väittää aluksi, että ensimmäinen osa perustuu valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan, sillä unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut, ettei Krka ollut potentiaalinen kilpailija. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei korvannut komission arviointia omalla arvioinnillaan vaan hylkäsi sen seikan merkityksellisyyden, että Krka jatkoi oikeudenkäyntejä EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen. Tämän jälkeen Servier väittää, että toinen osa on jätettävä tutkimatta, sillä komissio vaatii unionin tuomioistuinta tutkimaan tosiseikat uudelleen riidanalaisessa päätöksessä ja erityisesti sen 1680–1700 perustelukappaleessa mainittujen todisteiden valossa. Lopuksi se väittää, että kolmas osa on perusteeton.

125

Aluksi on hylättävä Servierin väite, jonka mukaan komission ensimmäisen valitusperusteen kolmessa ensimmäisessä osassa esittämät väitteet perustuvat valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan. Kuten tämän tuomion 114–119 kohdasta ilmenee, kun unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 970 kohdassa, että Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimusten tekemisen ajankohtana oli yhtäpitäviä seikkoja, joiden perusteella Servier ja Krka saattoivat katsoa, että patentti 947 oli pätevä, se päätteli kyseisten seikkojen perusteella, että kyseisten yritysten välinen kilpailu unionin sisäisillä kansallisilla markkinoilla oli vastedes poissuljettua eikä niiden välillä näin ollen ollut enää potentiaalista kilpailua.

126

Ensiksi on käsiteltävä ensimmäisen valitusperusteen kolmatta osaa, sillä se koskee valituksenalaisen tuomion perustelujen väitettyä puutteellisuutta. Vaikka yhtäältä valituksenalaisen tuomion 970 ja 1154 kohdan ja toisaalta kyseisen tuomion 361 kohdan välillä on tietty jännite, viimeksi mainitussa kohdassa käytetään varovaisia ilmaisuja, joiden ei voida katsoa olevan suoraan ristiriidassa kyseisen kahden muun kohdan kanssa. Kyseisessä 361 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin nimittäin totesi, että se, että EPO:n 27.7.2006 tekemällä päätöksellä on todettu patentti 947 päteväksi, ei ”yksinään” riitä estämään potentiaalisen kilpailun ilmenemistä. Kyseinen toteamus ei kuitenkaan ole ristiriidassa sen toteamuksen kanssa, joka tämän tuomion 125 kohdassa todetun mukaisesti seuraa valituksenalaisen tuomion 970 kohdasta ja jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi, etteivät Servier ja Krka olleet potentiaalisia kilpailijoita ennen Krkan kanssa tehtyjen sopimusten tekemistä, kun otetaan huomioon muun muassa ”yhtäpitävät seikat”, joiden perusteella kyseiset yritykset saattoivat katsoa, että patentti 947 oli pätevä.

127

Kun kyse on ensimmäisen valitusperusteen toisen osan tutkittavaksi ottamisesta, on muistutettava, että väitteet, jotka koskevat tosiseikkojen määrittämistä ja arviointia valituksenalaisessa ratkaisussa, voidaan ottaa tutkittaviksi valitusta käsiteltäessä, jos valittaja väittää unionin yleisen tuomioistuimen tehneen toteamuksia, joiden paikkansapitämättömyys käy ilmi asiakirja-aineistosta, tai ottaneen sille esitetyt todisteet huomioon vääristyneellä tavalla (tuomio 18.1.2007, PKK ja KNK v. neuvosto, C‑229/05 P, EU:C:2007:32, 35 kohta).

128

Vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on ilmettävä asiakirja-aineistosta selvästi ilman, että tosiseikastoa ja selvitystä on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen (tuomio 28.1.2021, Qualcomm ja Qualcomm Europe v. komissio, C‑466/19 P, EU:C:2021:76, 43 kohta). Vaikka selvitysaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla voi tarkoittaa asiakirjan tulkitsemista sen sisällön vastaisesti, tämän on ilmettävä selvästi asiakirja-aineistosta, ja sen toteaminen edellyttää, että unionin yleinen tuomioistuin on selvästi ylittänyt selvitysaineiston kohtuullisen arvioinnin rajat. Tältä osin ei riitä, että osoitetaan, että asiakirjaa voidaan tulkita eri tavalla kuin unionin yleinen tuomioistuin sitä tulkitsi (tuomio 17.10.2019, Alcogroup ja Alcodis v. komissio, C‑403/18 P, EU:C:2019:870, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

129

Toisin kuin Servier väittää, komissio ei ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa pyri siihen, että todisteet arvioitaisiin uudelleen, mikä ei tosiaan kuuluisi unionin tuomioistuimen toimivaltaan valitusmenettelyssä. Komissio vetoaa argumenteillaan lähinnä SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisessa tehtyyn virheeseen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin ei sen mukaan riidanalaisen päätöksen laillisuusvalvonnan yhteydessä ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä seikkoja määrittäessään, saattoiko komissio pätevästi katsoa, että Krkan kanssa tehtyjä sopimuksia voitiin pitää kilpailun – vaikka se olisi vain potentiaalista kilpailua – rajoituksena. Komissio riitauttaa siis oikeudellisen virheen, jonka tutkiminen kuuluu unionin tuomioistuimen toimivaltaan valituksen yhteydessä.

130

Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen ja toisen osan asiakysymyksen osalta unionin yleisen tuomioistuimen oli sovellettava tämän tuomion 100–103 kohdassa esitettyjä arviointiperusteita lausuakseen Servierin erityisesti potentiaalista kilpailua koskevan yhdeksännen kanneperusteen yhteydessä esittämistä väitteistä ja näin ollen määritettävä, oliko komissio voinut pätevästi todeta riidanalaisessa päätöksessä, että Krka oli Servierin potentiaalinen kilpailija Krkan kanssa tehtyjen sopimusten tekemisajankohtana.

131

Kun otetaan huomioon riidanalaisessa päätöksessä todetun SEUT 101 artiklan rikkomisen ominaispiirteet, unionin yleisen tuomioistuimen oli siis tutkittava, oliko nämä sopimukset tehty sellaisten yritysten välillä, jotka olivat potentiaalisessa kilpailusuhteessa, ja voitiinko niitä pitää kilpailunrajoituksena. Tätä varten kyseisen tuomioistuimen oli tutkittava, oliko komissio katsonut perustellusti, että kyseisten sopimusten tekemisajankohtana Krkalla oli tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet tulla merkityksellisille markkinoille ja kilpailla Servierin kanssa, kun otetaan huomioon riittävät valmistelutoimet ja se, ettei tälle markkinoillepääsylle ollut ylitsepääsemättömiä esteitä, missä yhteydessä potentiaalisen kilpailun toteamista voitiin tarvittaessa tukea lisäseikoilla, kuten sillä, että Krkalle oli siirretty varoja vastikkeena siitä, että se lykkäsi markkinoilletuloaan.

132

Siinä tapauksessa, että alkuperäislääkettä tai yhtä sen valmistusmenetelmää suojaavan patentin pätevyys olisi vahvistettu lopullisesti kaikissa tuomioistuimissa, joiden käsiteltäväksi tämä kysymys oli saatettu, olisi tosin vaikea kuvitella, että muut taloudelliseen ja oikeudelliseen asiayhteyteen liittyvät seikat, jotka objektiivisesti luonnehtivat kyseisten patenttien haltijan ja rinnakkaislääkkeiden valmistajan välisiä kilpailusuhteita, voisivat olla perustana päätelmälle, jonka mukaan niiden välillä oli vielä potentiaalinen kilpailusuhde. Kuitenkin silloin, kun kyseisen patentin pätevyyttä koskevat riidat ovat vielä vireillä, toimivaltaisen hallintoviranomaisen tai tuomioistuimen on kuitenkin tutkittava kaikki merkitykselliset seikat ennen kuin se päätyy toteamaan, että kyseinen patentinhaltija ja valmistaja eivät ole potentiaalisia kilpailijoita, kuten tämän tuomion 102 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee.

133

Kuitenkin sen sijaan, että unionin yleinen tuomioistuin olisi soveltanut tämän tuomion 100–103, 131 ja 132 kohdassa esitettyjä arviointiperusteita suorittaakseen tarvittavat tarkistukset sen määrittämiseksi, oliko Krka Servierin potentiaalinen kilpailija, kuten sen olisi pitänyt tehdä, se tyytyi toteamaan muun muassa valituksenalaisen tuomion 970, 1026 ja 1028 kohdassa lähinnä, että kyseiset kaksi yritystä olivat vakuuttuneita patentin 947 pätevyydestä ja – esittämättä erityisiä perusteluja tai todisteita – että Krkan käyttäytyminen, jolla se piti yllä Servieriin kohdistuvaa kilpailupainetta, saattoi selittyä sillä, että se halusi vahvistaa asemaansa neuvotteluissa, jotka sen oli tarkoitus aloittaa Servierin kanssa tehdäkseen sovinto- ja lisenssisopimuksen, koska tällaisen lisenssin saamisesta oli tullut sille mieluisin kaupallinen ratkaisu perindopriilin markkinoilla.

134

Tästä seuraa, että ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteltu. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin erehtyi merkityksellisillä markkinoilla todetun patenttitilanteen sekä osapuolten aikomusten oikeudellisesta merkityksestä ja teki oikeudellisen virheen soveltaessaan SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, kun se arvioi potentiaalisen kilpailun käsitettä virheellisten kriteerien perusteella.

135

Ensimmäisen valitusperusteen toisesta osasta on todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen oli tämän tuomion 132 kohdassa todetun mukaisesti ja kun otetaan huomioon tämän tuomion 102 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, otettava huomioon kaikki merkitykselliset seikat, joiden perusteella komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että Krka ja Servier olivat potentiaalisessa kilpailusuhteessa. Kun unionin yleinen tuomioistuin rajoitti kyseisen kahden yrityksen välistä suhdetta Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen tekopäivänä koskevan arviointinsa lähinnä pelkästään patenttitilanteen ja erityisesti sen käsityksen arviointiin, joka Krkalla saattoi olla patentin 947 pätevyydestä sekä osapuolten aikomuksista, kun otetaan erityisesti huomioon EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös ja High Courtin 3.10.2006 antama ratkaisu, se laiminlöi kyseistä velvollisuutta.

136

Sen lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun toteutti sille kuuluvaa, SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaiseen menettelyyn liittyvien komission päätösten valvontaansa, se myös laiminlöi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan, jota sovelletaan unionin yleiseen tuomioistuimeen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla, mukaista velvollisuuttaan perustella tuomiot, kun se ei esittänyt valituksenalaisen tuomion 970 kohdassa perusteluja, joihin se tukeutui todetakseen kyseisessä kohdassa implisiittisesti, että Servier ja Krka eivät olleet enää potentiaalisia kilpailijoita, vaikka muun muassa riidanalaisen päätöksen 1686–1690 perustelukappaleessa esitetyillä seikoilla pyrittiin osoittamaan päinvastaista. Se, että unionin yleinen tuomioistuin ei nimenomaisesti ilmoittanut katsoneensa, ettei Krkan ja Servierin välillä ollut potentiaalista kilpailua, ei voi horjuttaa tätä perustelujen puuttumista koskevaa toteamusta. Ei nimittäin voida hyväksyä sitä, että unionin yleinen tuomioistuin voisi jättäessään ilmaisematta oman päättelynsä olennaisen vaiheen vapautua velvollisuudestaan perustella tuomionsa ja siten estää unionin tuomioistuinta harjoittamasta valvontaansa valituksen yhteydessä.

137

Tästä seuraa, että ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen ja toinen osa on hyväksyttävä. Ensimmäisen valitusperusteen kolmas osa on sen sijaan hylättävä.

138

Ensimmäisen valitusperusteensa neljännessä osassa komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se otti valituksenalaisen tuomion 967, 968 ja 970 kohdassa vääristyneellä tavalla huomioon siinä mainitut todisteet, jotka koskevat EPO:n 27.7.2006 tekemää päätöstä ja High Courtin 3.10.2006 antamaa ratkaisua.

139

Tämän valitusperusteen kuudennessa osassa komissio väittää aluksi, että unionin yleinen tuomioistuin otti vääristyneellä tavalla huomioon valituksenalaisen tuomion 968, 1017 ja 1024 kohdassa tarkoitetut todisteet, joista kyseisen tuomioistuimen mukaan ilmenee, että kyseisillä päätöksillä oli muutettu olennaisesti asiayhteyttä, jossa sovinto- ja lisenssisopimus tehtiin Krkan kanssa, erityisesti siltä osin kuin on kyse Krkan ja Servierin käsityksestä patentin 947 pätevyydestä.

140

Kyseiset vääristyneellä tavalla huomioon ottamiset rasittavat unionin yleisen tuomioistuimen yhtäältä kyseisen tuomion 970, 1025 ja 1028 kohdassa esittämää arviointia siitä, myöntääkö Krka patentin 947 pätevyyden, ja toisaalta saman tuomion 999 kohdassa esittämää arviointia siitä, että kyseinen myöntäminen selittää sen, miksi Krka piti parempana rajoittua Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen kattamiin päämarkkinoihinsa sen sijaan, että se olisi ryhtynyt niin sanotusti ”riskialttiiseen” tuloon kaikkien jäsenvaltioiden markkinoille. Komissio väittää tämän jälkeen, että kyseiset arvioinnit ovat ristiriidassa riidanalaisen päätöksen 1687, 1693 ja 1826 perustelukappaleessa tarkoitettujen todisteiden kanssa, joita unionin yleinen tuomioistuin ei ole tutkinut. Lopuksi se väittää, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat puutteelliset ja ristiriitaiset.

141

Servierin mukaan vääristyneellä tavalla huomioon ottamista koskeva väite on hylättävä, koska komissio ei ole yksilöinyt mitään todistetta, joka olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Toiseksi kyseinen väite on tehoton, koska se koskee todellisuudessa yksinomaan High Courtin 3.10.2006 antamaa ratkaisua. Vaikka siis olisi katsottava, että kieltomääräykset eivät olleet muuttaneet Krkan käsitystä patentin 947 pätevyydestä, tämä ei aseta kyseenalaiseksi sitä, että patenttia oli muutettu EPO:n 27.7.2006 tekemällä päätöksellä.

142

Lopuksi Servier väittää, että komission väitteet ovat perusteettomia. Unionin yleinen tuomioistuin oli ottanut huomioon sen, että Krka oli pysyttänyt riitautuksensa EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen, jolla vahvistettiin patentin 947 pätevyys, jälkeen, mutta katsoi täyden toimivaltansa nojalla, että kyseinen seikka ei horjuta toteamusta, jonka mukaan Krka oli tehnyt sovinnon sen käsityksen vuoksi, jonka se oli saanut kyseisen patentin pätevyydestä. Lisäksi komission väite perustuu valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan. Servierin mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei suinkaan perustellut ratkaisuaan ristiriitaisilla perusteilla vaan totesi, että useat seikat olivat voineet saada Krkan katsomaan, että patentti 947 oli pätevä, mikä kannusti sitä tekemään sovintosopimuksen. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että sekä kyseinen seikka että käänteisten maksujen puuttuminen auttoivat sulkemaan pois luokittelun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi sulkematta kuitenkaan pois Krkan asemaa potentiaalisena kilpailijana.

143

High Courtin 3.10.2006 antamasta ratkaisusta Servier väittää, että kieltomääräyksen väliaikaisuus ei ole ristiriidassa sen unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevan arvioinnin kanssa, jonka mukaan kyseinen kieltomääräys myötävaikutti sen asiayhteyden muuttumiseen, jossa sovinto- ja lisenssisopimus tehtiin Krkan kanssa. Lisäksi kyseiset kieltomääräykset muuttivat sopimusten asiayhteyttä.

144

Aluksi on todettava, että huolimatta siitä, että ensimmäisen valitusperusteen kaksi ensimmäistä osaa on hyväksytty, mistä seuraa toteamus, jonka mukaan potentiaalista kilpailua koskevaan unionin yleisen tuomioistuimen päättelyyn liittyi oikeudellisia virheitä, on edelleen hyödyllistä tutkia tämän valitusperusteen muut osat sen selvittämiseksi, onko – riippumatta siitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole soveltanut asianmukaisia oikeudellisia arviointiperusteita eikä ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä todisteita – tulkinta, jonka se omaksui tosiasiallisesti tutkimistaan todisteista, lainvastainen, ja erityisesti, onko kyseinen selvitys mahdollisesti otettu huomioon vääristyneellä tavalla, kuten komissio väittää.

145

Valituksenalaisen tuomion 965 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tutki, oliko Servierin ja Krkan välillä olemassa todellisia riita-asioita ja oliko Krkan kanssa tehdyllä lisenssisopimuksella riittävän välitön yhteys näiden riita-asioiden sovintoihin, jotta sen liittäminen Krkan kanssa tehtyyn sovintosopimukseen olisi perusteltua. Kyseisen tuomion 967 ja 968 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin otti esiin Servierin ja Krkan väliset oikeusriidat, jotka johtivat yhtäältä EPO:n 27.7.2006 tekemään päätökseen ja toisaalta High Courtin 3.10.2006 antamaan ratkaisuun. Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 970 kohdassa, että ”sovinto- ja lisenssisopimusten tekemisen ajankohtana oli yhtäpitäviä seikkoja, joiden perusteella osapuolet saattoivat katsoa, että patentti 947 oli pätevä”, ja viittasi tältä osin saman tuomion 967 ja 968 kohtaan.

146

Sen arvioimiseksi, ottiko unionin yleinen tuomioistuin vääristyneellä tavalla huomioon High Courtin 3.10.2006 antaman ratkaisun ja EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen, unionin tuomioistuimen harjoittama valvonta rajoittuu sen tarkistamiseen, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole selvästi ylittänyt mainittujen seikkojen kohtuullisen arvioinnin rajoja. Unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole arvioida itsenäisesti, onko komissio täyttänyt sille kuuluvan todistustaakan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolon osoittamiseksi, vaan määrittää, onko unionin yleinen tuomioistuin tulkinnut näitä samoja todisteita selvästi niiden sanamuodon vastaisesti päätellessään, ettei näin ollut asian laita (ks. analogisesti tuomio 10.2.2011, Activision Blizzard Germany v. komissio, C‑260/09 P, EU:C:2011:62, 57 kohta).

147

Komission esittämät väitteet, jotka koskevat huomioon ottamista vääristyneellä tavalla, on tutkittava kyseisten näkökohtien valossa.

148

Valituksenalaisen tuomion 968 kohdassa todetaan seuraavaa:

”– – Krka oli 1.9.2006 nostanut patentin 947 kumoamista koskevan vastakanteen ja 8.9.2006 patentin 340 kumoamista koskevan toisen vastakanteen. High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division (patents court) hyväksyi 3.10.2006 Servierin väliaikaista kieltomääräystä koskevan hakemuksen ja hylkäsi Krkan 1.9.2006 tekemän vaatimuksen. Asian käsittely lopetettiin 1.12.2006 asianosaisten tekemän sovintosopimuksen mukaisesti, ja väliaikainen kieltomääräys kumottiin.”

149

Kyseisen 968 kohdan muotoilusta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin viitatessaan ”Krkan 1.9.2006 tekemän vaatimuksen” hylkäämiseen tarkoitti sitä, että High Courtin 3.10.2006 antamalla ratkaisulla hylättiin kyseisen yrityksen vastakanne.

150

Kyseisessä ratkaisussa, joka on Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa nostaman kanteen liitteenä A.174, todetaan kuitenkin yhtäältä, että Servierin väliaikaista kieltomääräystä koskeva hakemus hyväksytään, ja toisaalta, että hylätään, ei Krkan vastakannetta, vaan vaatimus, jossa vaaditaan hyväksyttäväksi kyseinen vastakanne, jossa vaaditaan patentin 947 mitättömäksi julistamista summaarisessa menettelyssä.

151

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin otti valituksenalaisen tuomion 968 kohdassa vääristyneellä tavalla huomioon High Courtin 3.10.2006 antaman ratkaisun selkeän ja täsmällisen sanamuodon, vaikka se lainasi sitä tarkasti kyseisen tuomion 23 ja 1196 kohdassa.

152

Tämän vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi aluksi valituksenalaisen tuomion 970 kohdassa, että Krkan kanssa tehtyjen ”sovinto- ja lisenssisopimusten tekemisen ajankohtana oli yhtäpitäviä seikkoja, joiden perusteella osapuolet saattoivat katsoa, että patentti 947 oli pätevä”, ja tämän jälkeen kyseisen tuomion 1017 kohdassa, että EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen ja High Courtin 3.10.2006 antaman ratkaisun muodostamat kaksi tapahtumaa ”ovat muuttaneet olennaisesti asiayhteyttä, jossa sopimukset on tehty, erityisesti sen osalta, mikä käsitys Krkalla, mutta myös Servierillä, saattoi olla patentin 947 pätevyydestä”. Viimeksi mainitun toteamuksen perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoi lopuksi mainitun tuomion 1024 kohdassa, että kyseisen kahden tapahtuman toteutuminen ”vähentää huomattavasti” sellaisen Servierin asiakirjan merkitystä, joka koskee sen strategiaa Krkan suhteen. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 999 kohdassa, että Krka ei ollut tehnyt sopimusta Servierin kanssa vastikkeena voitoista, joita Krkan kanssa tehdyllä lisenssisopimuksella tavoiteltiin, vaan sen vuoksi, ”että Krka myönsi, että patentti 947 on pätevä”, mikä oli tältä osin ”ratkaiseva seikka”.

153

Kun otetaan huomioon High Courtin 3.10.2006 antaman ratkaisun väliaikaisuus ja alustava menettely, jonka päätteeksi kyseinen ratkaisu annettiin, se ei vaikuttanut millään tavoin oikeusriidan asiakysymyksen ratkaisuun, kuten unionin yleinen tuomioistuin sitä paitsi korosti valituksenalaisen tuomion 367 ja 368 kohdassa. Kansallinen tuomioistuin nimittäin tyytyi todellisuudessa toteamaan summaarista menettelyä koskevien edellytysten mukaisesti, että Krkan vastakanne ei ollut selvästi perusteltu, ja korosti tältä osin saman ratkaisun 70 kohdassa, ettei ollut ”mitään epäilystä siitä, että Krka on voinut osoittaa, että on olemassa vakava kysymys, joka nyt esillä olevassa asiassa koskee sitä, poistaako [Servierin perindopriilin] tablettien myynti ennen etuoikeuspäivää patentin [947] uutuuden”, täsmentäen kuitenkin, ettei se ollut ”vakuuttunut siitä, että Servierillä ei ole todellisia mahdollisuuksia puolustautua puolustaakseen patenttia [947] tällaista hyökkäystä vastaan” .

154

Unionin yleinen tuomioistuin otti näin ollen High Courtin 3.10.2006 antaman ratkaisun selkeän ja täsmällisen sanamuodon huomioon vääristyneellä tavalla, minkä vuoksi valituksenalaisen tuomion 968, 970, 999, 1017 ja 1024 kohta ovat lainvastaisia.

155

Valituksenalaisen tuomion 967 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Kymmenen rinnakkaisvalmisteiden tuottajaa Krka mukaan lukien olivat tehneet patenttia 947 koskevan väitteen EPO:ssa vuonna 2004, jotta kyseinen patentti kumottaisiin kokonaisuudessaan, ja vedonneet perusteisiin, jotka koskivat sitä, että kyseinen patentti ei ollut uusi eikä keksinnöllinen ja että keksinnön kuvaus oli puutteellinen. EPO:n väiteosasto vahvisti 27.7.2006 tämän patentin pätevyyden Servierin alkuperäisten vaatimusten vähäisten muutosten jälkeen. Seitsemän yhtiöitä valitti EPO:n 27.7.2006 tekemästä päätöksestä. Krka vetäytyi väitemenettelystä 11.1.2007 Servierin kanssa tehdyn sovintosopimuksen mukaisesti.”

156

Unionin yleinen tuomioistuin selosti näin ollen täsmällisesti EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen sisällön.

157

On kuitenkin todettava, että valituksenalaisen tuomion 970 kohdassa esitetty toteamus, jonka mukaan Krkan kanssa tehtyjen ”sovinto- ja lisenssisopimusten tekemisen ajankohtana oli yhtäpitäviä seikkoja, joiden perusteella osapuolet saattoivat katsoa, että patentti 947 oli pätevä”, perustuu ainakin osittain siihen, että High Courtin 3.10.2006 antama ratkaisu, johon unionin yleinen tuomioistuin tukeutui myös kyseisen tuomion 1017 ja 1024 kohdassa, otettiin huomioon vääristyneellä tavalla.

158

Kyseisessä unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksessa ei myöskään oteta huomioon useita riidanalaisessa päätöksessä mainittuja muita todisteita, jotka komission mukaan osoittavat, että vaikka EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös oli Krkalle vastainen, kyseinen yritys ei suinkaan suostunut myöntämään patentin 947 pätevyyttä. High Courtin 3.10.2006 antamassa ratkaisussa korostetaan, että Krkalla oli ”vahvat perusteet” riitauttaa patentti 947. Riidanalaisessa päätöksessä mainitaan myös Krkan työntekijöiden kyseisen ratkaisun johdosta antamat lausunnot, jotka ovat ristiriidassa EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen kanssa, sekä se, että Servierin Unkarissa syyskuussa 2006 nostama patentin 947 loukkauskanne hylättiin Krkan hyväksi ja Krka jatkoi perindopriilin rinnakkaisversionsa myyntiä kyseisen jäsenvaltion markkinoilla.

159

Kyseisten seikkojen perusteella riidanalaisen päätöksen 1690 perustelukappaleessa esitetään Krkan asemasta EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen seuraava toteamus:

”Krkan patenttitilanteen arviointiin ovat varmasti vaikuttaneet väitepäätös ja Krkaa ja Apotexia koskevien väliaikaisten kieltomääräysten antaminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Edellä esitetty viittaa kuitenkin vahvasti siihen, että etukäteiseltä kannalta katsottuna mikään ei estänyt Krkan todellista ja konkreettista mahdollisuutta saada patentti 947 mitätöidyksi pääasian käsittelyä koskevassa menettelyssä.”

160

Kyseisten seikkojen perusteella on siis selvää, että riidanalaisella päätöksellä, kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena, pyrittiin osoittamaan yhtäpitävien seikkojen kokonaisuuden perusteella, että Krka ei ollut suostunut myöntämään patentin 947 pätevyyttä EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen huolimatta niistä epäilyistä, joita kyseinen päätös oli saattanut herättää mahdollisuuksista saada kyseinen patentti kumotuksi. Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 970 kohdassa esittämättä riittäviä perusteluja, koska se ei tutkinut kaikkia riidanalaisessa päätöksessä tältä osin esitettyjä todisteita, että ”sovinto- ja lisenssisopimusten tekemisen ajankohtana oli yhtäpitäviä seikkoja, joiden perusteella osapuolet saattoivat katsoa, että patentti 947 oli pätevä”. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 105 kohdassa, unionin yleinen tuomioistuin ei pelkästään jättänyt ottamatta huomioon tämän tuomion 158 ja 159 kohdassa tarkoitettuja seikkoja, vaan se jätti myös selittämättä kyseisen laiminlyönnin syyt, vaikka kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa voidaan arvioida oikein ainoastaan, jos kanteen kohteena olevan päätöksen perusteluja tarkastellaan kokonaisuutena eikä erikseen ottaen huomioon kyseisten tuotemarkkinoiden ominaisuudet (tuomio 14.7.1972, Imperial Chemical Industries v. komissio, 48/69, EU:C:1972:70, 68 kohta).

161

Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin otti vääristyneellä tavalla huomioon riidanalaisen päätöksen merkityksen ja ulottuvuuden siltä osin kuin se koskee EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen vaikutusta siihen, myönsikö Krka patentin 947 pätevyyden (ks. analogisesti tuomio 11.9.2003, Belgia v. komissio, C‑197/99 P, EU:C:2003:444, 66 ja 67 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään noudattanut Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan, jota sovelletaan unionin yleiseen tuomioistuimeen kyseisen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla, mukaista velvollisuuttaan perustella antamansa tuomiot, koska se ei esittänyt valituksenalaisen tuomion 970 kohdassa perusteita, joihin se tukeutui, riittävällä tavalla, jotta ne, joita asia koskee, voisivat saada tiedon näistä perusteista ja jotta unionin tuomioistuimella on käytettävissään tiedot, joiden avulla se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa valituksen yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 25.11.2020, komissio v. GEA Group, C‑823/18 P, EU:C:2020:955, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

162

Näin ollen tämän tuomion 154 kohdassa todetun High Courtin 3.10.2006 antaman ratkaisun vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen lisäksi valituksenalaisen tuomion 970 kohta perustuu riidanalaisen päätöksen huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla, ja sen perustelut ovat puutteelliset.

163

Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen valitusperusteen neljäs ja kuudes osa on hyväksyttävä.

164

Ensimmäisen valitusperusteensa viidennessä osassa komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi valituksenalaisen tuomion 1000 kohdassa sen, että Krka oli arvioinut Servierin kanssa sovinnon tekemättä jättämistä koskevan mahdollisuuden hinnaksi 10 miljoonaa euroa kolmen vuoden ajanjaksolla, olevan osoitus siitä, että Krka piti patenttia 947 pätevänä. Kyseinen arvio oli komission mukaan ensinnäkin esitetty tutkinnan aikana, joten sitä ei voitu käyttää taannehtivasti todisteena Krkan käsityksestä Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen tekopäivänä. Toiseksi Krkan odottamat voitot olivat yksi niistä syistä, joiden vuoksi Krkan kanssa tehty lisenssisopimus kannusti sovinnon tekemiseen. Kolmanneksi minkään todisteen perusteella ei olisi voitu todeta, kuten unionin yleinen tuomioistuin teki kyseisen tuomion 1000 kohdassa, että Krkan riskialtis tulo Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen kattamille päämarkkinoille oli epätodennäköistä. Riidanalaisen päätöksen 1675 perustelukappaleessa oli päinvastoin esitetty painavia todisteita tällaisesta Krkan aikomuksesta.

165

Servierin mukaan tämä osa on jätettävä tutkimatta, koska komissio ei vetoa minkäänlaiseen vääristyneellä tavalla huomioon ottamiseen.

166

On todettava, että komissio ei ensimmäisen valitusperusteensa viidennessä osassa vetoa minkäänlaiseen vääristyneellä tavalla huomioon ottamiseen vaan pyrkii siihen, että selvitysaineisto arvioitaisiin uudelleen, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan valitusmenettelyssä.

167

Ensimmäisen valitusperusteen viides osa on näin ollen jätettävä tutkimatta.

168

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäisen valitusperusteen kolmas ja viides osa on hylättävä ja kyseisen valitusperusteen ensimmäinen, toinen, neljäs ja kuudes osa on hyväksyttävä.

169

Toisen valitusperusteensa toisessa osassa komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi valituksenalaisen tuomion 963 ja 965–972 kohdassa, että kun on kyse todellisesta patenttiriidasta, sovintosopimuksen yhdistäminen lisenssisopimukseen ei ole vakava osoitus käänteisen maksun olemassaolosta. Kyseinen muodollinen lähestymistapa on sen mukaan vastoin oikeuskäytäntöä ja erityisesti 4.10.2011 annettua tuomiota Football Association Premier League ym. (C‑403/08 ja C‑429/08, EU:C:2011:631, 136 kohta), jossa vaaditaan, että tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen yksilöimiseksi on tarkasteltava erityisesti sopimuksen lausekkeiden sisältöä, sen tavoitteita sekä sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä.

170

Servier katsoo aluksi, että komissio ei riitauta valituksenalaisen tuomion 943–963 kohdassa esitettyjä oikeudellisia arviointiperusteita, jotka liittyvät patenttiriitaa koskevan sovintosopimuksen, johon on yhdistetty kyseiselle patentille myönnettyä lisenssiä koskeva sopimus, arviointiin, vaan se riitauttaa kyseisten periaatteiden soveltamisen sekä unionin yleisen tuomioistuimen kyseisen tuomion 964–1032 kohdassa tekemät tosiseikkoja koskevat arvioinnit.

171

Servier väittää, että toisen valitusperusteen toinen osa on epäselvä ja selvästi perusteeton. Toisin kuin komissio väittää, valituksenalaisen tuomion 972 kohdassa esitetty perustelu ei Servierin mukaan perustu yksinomaan kyseisten sopimusten muotoon vaan myös niiden asiayhteyden, jota kuvataan kyseisen tuomion 967, 968, 970 ja 971 kohdassa, tarkasteluun. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi myös komission väitteen, jonka mukaan sopimuksen tavoitteena oli markkinoiden jakaminen.

172

Kun otetaan huomioon se, että toisen valitusperusteen toinen osa koskee arviointiperusteita, joiden valossa unionin yleisen tuomioistuimen oli arvioitava tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaoloa, se on tutkittava ensimmäiseksi.

173

On todettava, että komissio riitauttaa toisen valitusperusteen toisessa osassa valituksenalaisen tuomion 963 kohdassa esitetyt oikeudelliset arviointiperusteet ja kyseenalaistaa kyseisen tuomion 965–972 kohdassa kyseisten arviointiperusteiden perusteella tehdyn arvioinnin väittämällä muun muassa, että kyseinen arviointi perustuu ”yksinomaan kyseessä olevien sopimusten muotoon” ja että sillä ”ei ole mitään perustaa oikeuskäytännössä”. Jo toisen valitusperusteen toisen osan sanamuodosta ilmenee näin ollen, että siinä arvostellaan kyseisen tuomion 943–963 kohdassa esitettyjä oikeudellisia arviointiperusteita. Servierin alustava väite perustuu siis valituksen virheelliseen tulkintaan.

174

Komission valituksenalaisen tuomion 963 kohtaan kohdistamasta arvostelusta on huomautettava, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisessä kohdassa, että kun on kyse todellisesta patenttiriidasta ja lisenssisopimuksesta, joka liittyy suoraan tämän riita-asian sovintoon, kyseisen riidan sovintosopimusta, joka sisältää riitauttamatta jättämistä ja kaupan pitämisestä luopumista koskevien ehtojen kaltaisia kilpailua rajoittavia ehtoja ja joka on yhdistetty kyseistä patenttia koskevaan lisenssisopimukseen, voidaan pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena ainoastaan, jos komissio voi osoittaa, että kyseinen lisenssisopimus ei ole tavanomaisissa markkinaolosuhteissa tehty liiketoimi ja että sillä näin ollen peitellään käänteistä maksua.

175

Vaikka riidanalaisessa päätöksessä todettu SEUT 101 artiklan rikkominen muodostui siitä, että Servier ja Krka jakoivat markkinat kahteen alueeseen, joista vain toinen kuuluu kyseisen rikkomisen alaan, unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin valituksenalaisen tuomion 963–965 kohdassa lähinnä, että se tutkisi ainoastaan, voitiinko Krkan kanssa tehty lisenssisopimus oikeuttaa Krkan kanssa tehdyllä sovintosopimuksella vai peiteltiinkö kyseisellä lisenssisopimuksella todellisuudessa käänteistä maksua, jolla Krkaa kannustettiin noudattamaan kyseisessä sovintosopimuksessa määrättyjä kaupan pitämisestä luopumista ja riitauttamatta jättämistä koskevia ehtoja. Tässä päättelyssä jätetään huomiotta yhtäältä se, että Krkan kanssa tehty lisenssisopimus koskee markkinoita, jotka eivät kuulu SEUT 101 artiklan rikkomisen soveltamisalaan, ja toisaalta kyseisen kilpailusääntöjen rikkomisen – joka ei muodostu pelkästä patenttiriitoja koskevasta sovintosopimuksesta käänteistä maksua vastaan vaan markkinoiden jakamista koskevasta sopimuksesta – luonne.

176

Valituksenalaisen tuomion 963–965 kohdassa esitetään tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolon arviointia koskevat perusteet, jotka ovat ristiriidassa tämän tuomion 99–105 kohdassa mainittujen arviointiperusteiden kanssa ja jotka perustuvat SEUT 101 artiklan 1 kohdan virheelliseen tulkintaan. On todettava, että kyseisten unionin yleisen tuomioistuimen soveltamien oikeudellisten arviointiperusteiden ja edellä 99–105 kohdassa mainittujen arviointiperusteiden väliset erot eivät ole pelkästään semanttisia vaan johtavat olennaisesti erilaisiin tuloksiin.

177

On myös huomautettava, että valituksenalaisen tuomion 972 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että ”kun otetaan huomioon [Krkan kanssa tehdyn] sovintosopimuksen ja lisenssisopimuksen ehtojen sisältö sekä näiden sopimusten tekemisen asiayhteys, on todettava, että näiden kahden sopimuksen liittäminen oli perusteltua eikä se siis ole vakava osoitus Servierin Krkalle suorittamasta käänteisestä maksusta, johon lisenssisopimus olisi johtanut”, ja viittasi kyseisen tuomion 948 kohtaan.

178

On totta, että se, että yritykset tekevät patenttiriitaa koskevan sovintosopimuksen, joka on liitetty samaa patenttia koskevaan lisenssisopimukseen, ei sinänsä ole kilpailua rajoittavaa toimintaa. Tällaiset sopimukset voivat kuitenkin sekä sisältönsä että taloudellisen asiayhteytensä perusteella olla keino, joka voi vaikuttaa kyseisten yritysten kaupalliseen käyttäytymiseen rajoittamalla tai vääristämällä kilpailua markkinoilla, joilla nämä kaksi yritystä harjoittavat liiketoimintaansa (ks. analogisesti tuomio 17.11.1987, British American Tobacco ja Reynolds Industries v. komissio, 142/84 ja 156/84, EU:C:1987:490, 37 kohta).

179

Kuuluakseen SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan kollusiivisen menettelytavan on täytettävä erilaisia edellytyksiä, jotka eivät riipu kyseisen menettelytavan tai sen toteuttamiseen tarkoitettujen oikeudellisten välineiden oikeudellisesta luonteesta vaan menettelytavan yhteydestä kilpailuun. Koska kyseisen määräyksen soveltaminen perustuu kyseessä olevan menettelytavan taloudellisten vaikutusten arviointiin, mainittua määräystä ei voida tulkita siten, että sillä vahvistettaisiin etukäteen jokin luokittelu sellaisen sopimusryhmän osalta, joka on määritetty sen oikeudellisen luonteen perusteella, koska kaikkia sopimuksia on arvioitava niiden erityisen sisällön ja taloudellisen asiayhteyden perusteella ja erityisesti merkityksellisten markkinoiden tilanteen valossa (ks. vastaavasti tuomio 30.6.1966, LTM, 56/65, EU:C:1966:38, s. 358 ja tuomio 17.11.1987, British American Tobacco ja Reynolds Industries v. komissio, 142/84 ja 156/84, EU:C:1987:490, 40 kohta). Kuten julkisasiamies korosti ratkaisuehdotuksensa 127 kohdassa, unionin kilpailuoikeuden täytäntöönpano vaarantuisi vakavasti, jos kilpailunvastaisen sopimuksen osapuolet voisivat vapautua SEUT 101 artiklan soveltamisesta pelkästään tekemällä kyseiset sopimukset tietyssä muodossa.

180

Sen lisäksi, että nyt käsiteltävässä asiassa Krkan kanssa tehty sovinto- ja lisenssisopimus koskee erillisiä markkinoita ja että Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen kattamat markkinat eivät kuulu SEUT 101 artiklan rikkomisen alaan, on korostettava, että vaikka se, että patentinhaltija tekee sopimuksen sellaisen riita-asian sovintoratkaisusta, jossa osapuolena on patentin loukkauksesta syytetty rinnakkaislääkkeiden valmistaja, ilmentääkin kyseisen patentinhaltijan immateriaalioikeutta ja oikeuttaa loukkausten vastustamisen, on kuitenkin niin, että kyseinen patentti ei oikeuta patentinhaltijaa tekemään sopimuksia, joilla rikotaan SEUT 101 artiklaa (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 97 kohta).

181

Luokittelu tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi ei myöskään riipu niiden sopimusten tai muiden oikeudellisten välineiden muodosta, joilla tällainen kollusiivinen käytäntö on tarkoitus panna täytäntöön, eikä siitä subjektiivisesta käsityksestä, joka osapuolilla voi olla niiden välisen riita-asian lopputuloksesta patentin pätevyyden osalta.

182

Lisäksi, kuten tämän tuomion 108 kohdassa muistutetaan, se, että yritykset, joiden menettelytapaa voitaisiin pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, ovat toimineet ilman aikomusta estää kilpailu taikka rajoittaa tai vääristää sitä, ja se, että ne ovat pyrkineet tiettyihin hyväksyttäviin tavoitteisiin, ei ole SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta ratkaisevaa (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 167 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Merkitystä on ainoastaan sen arvioinnilla, missä määrin kyseinen menettelytapa on taloudellisesti vahingollinen kilpailun moitteettomalle toiminnalle kyseisillä markkinoilla. Kyseisen arvioinnin on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, tarvittaessa kyseisen käytännön ja sen tavoitteiden sekä sen taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden yksityiskohtaisen tarkastelun jälkeen (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 84 ja 85 kohta ja tuomio 25.3.2021, Lundbeck v. komissio, C‑591/16 P, EU:C:2021:243, 131 kohta).

183

Sen määrittämiseksi, voidaanko kollusiivista menettelytapaa pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, on tämän vuoksi tutkittava sen sisältöä, syntyhistoriaa sekä oikeudellista ja taloudellista asiayhteyttä ja erityisesti niiden markkinoiden erityispiirteitä, joilla sen vaikutukset konkreettisesti ilmenevät. Se, että kyseisen menettelytavan täytäntöönpanemiseksi tehdyn sopimuksen ehdoista ei ilmene kilpailunvastaista tarkoitusta, ei sellaisenaan ole ratkaisevaa (ks. vastaavasti tuomio 8.11.1983, IAZ International Belgium ym. v. komissio, 96/82–102/82, 104/82, 105/82, 108/82 ja 110/82, EU:C:1983:310, 23–25 kohta ja tuomio 28.3.1984, Compagnie royale asturienne des mines ja Rheinzink v. komissio, 29/83 ja 30/83, EU:C:1984:130, 26 kohta).

184

Sen sijaan, että unionin yleinen tuomioistuin olisi arvioinut Krkan kanssa tehdyillä sovinto- ja lisenssisopimuksella toteutettua kollusiivista menettelytapaa sen erityisen sisällön ja taloudellisten vaikutusten valossa, se esitti valituksenalaisen tuomion 943–963 kohdassa arviointiperusteita, joilla on tarkoitus yksilöidä yleisesti ja abstraktisti edellytykset, joilla patenttiriitaa koskevan sovintosopimuksen ja kyseistä patenttia koskevan lisenssisopimuksen yhteisvaikutus voidaan – kun otetaan huomioon kyseisten sopimusten pelkät oikeudelliset ominaispiirteet – luokitella SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi. Unionin yleinen tuomioistuin sovelsi kyseisiä arviointiperusteita Krkan kanssa tehtyihin sovinto- ja lisenssisopimukseen ja keskittyi analyysissään näiden sopimusten muotoon ja oikeudellisiin ominaispiirteisiin sen sijaan, että se olisi tutkinut niiden konkreettista suhdetta kilpailuun. Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi näin ollen tämän tuomion 179 ja 183 kohdassa tarkoitettuja SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamista ja tulkintaa koskevia periaatteita, minkä vuoksi valituksenalaisen tuomion 943–972 kohta ovat lainvastaisia.

185

Näin ollen toisen valitusperusteen toinen osa on hyväksyttävä.

186

Toisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa komissio väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen päättely on ristiriitaista. Unionin yleinen tuomioistuin myönsi nimittäin valituksenalaisen tuomion 1029 kohdassa, että Krkan kanssa tehty lisenssisopimus oli ehto sille, että kyseinen yritys hyväksyy kaupan pitämisestä luopumista ja riitauttamatta jättämistä koskevat ehdot, jotka – kuten unionin yleinen tuomioistuin korosti kyseisen tuomion 273 kohdassa – ovat ”sellaisenaan kilpailua rajoittavia”. Se ei kuitenkaan päätellyt tästä, että kyseinen lisenssisopimus kannusti Krkaa ratkaisemaan patenttia 947 koskevat riita-asiat sovintosopimuksella, ja tukeutui kahteen virheelliseen syyhyn eli yhtäältä siihen, että osapuolet pitivät kyseistä patenttia pätevänä, ja toisaalta siihen, että kyseinen lisenssisopimus oli tehty normaaleissa markkinaolosuhteissa. Tukeutuessaan patentin 947 ansioihin perustuvaan sovintoratkaisuun ja kyseistä patenttia koskevaan lisenssiin, josta on sovittu markkinaehdoin, unionin yleinen tuomioistuin ei siis komission mukaan pitänyt kyseisillä sopimuksilla tavoiteltua tavoitetta riittävän merkityksellisenä, jotta se luonnehtisi kyseisiä sopimuksia oikeudellisesti tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi. Unionin yleinen tuomioistuin jätti komission mukaan lisäksi huomiotta lausumat, joissa Krka myönsi ”uhranneensa” tulonsa Servierin päämarkkinoille voidakseen pysyä seitsemällä päämarkkina-alueellaan.

187

Kolmannessa osassa komissio arvostelee valituksenalaisen tuomion 806, 963, 975–984 ja 1029 kohdassa esitettyjä perusteluja, joissa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että Krkan kanssa tehty lisenssisopimus oli tehty markkinaehdoin. Tällä seikalla ei ole sen mukaan merkitystä, koska ratkaiseva tekijä on se, että Krkan kanssa tehdyt sovinto- ja lisenssisopimus eivät perustuneet siihen, että kukin osapuoli oli arvioinut patentin 947 pätevyyttä, vaan niiden yhteiseen tavoitteeseen jakaa markkinat kuluttajien kustannuksella Krkan kanssa tehtyjen sopimusten avulla, kun niitä tarkastellaan kokonaisuutena.

188

Neljännessä osassa komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se rajoitti valituksenalaisen tuomion 806 ja 977–982 kohdassa Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen kannustavaa luonnetta koskevan arviointinsa kysymykseen siitä, oliko kyseisellä sopimuksella määrätty korvaus poikkeuksellisen alhainen. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt analysoida kyseistä sopimusta yhdessä Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen kanssa ja tutkia kyseisten sopimusten vaikutusta osapuolten kannustimiin kilpailla keskenään sekä sitä voittoa – jonka määräksi arvioitiin yli 25 miljoonaa euroa – josta Servier luopui tehdessään kyseisen lisenssisopimuksen.

189

Servier väittää, että toisen valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteeton, koska komission arvostelemien perustelujen ristiriitaisuutta ei ole näytetty toteen. Se lisää, että unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli Krkan kanssa tehtyjä sovinto- ja lisenssisopimusta kokonaisvaltaisesti ja teki tosiseikkoja koskevan päätelmän, jonka mukaan patentin 947 vahvuus sai Krkan tekemään myönnytyksiä. Komission väitteet perustuvat virheelliseen lähtökohtaan, jonka mukaan Krka olisi voinut tulla Servierin pääasiallisille markkinoille, vaikka kyseisen patentin pätevyys esti tämän.

190

Kolmannessa osassa pyritään Servierin mukaan kyseenalaistamaan tosiseikkoja koskevat arvioinnit, ja se on näin ollen jätettävä tutkimatta.

191

Neljäs osa on Servierin mukaan selvästi perusteeton, sillä unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon patenttioikeudellisen asiayhteyden, Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen ja Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen välisen yhteyden sekä Krkan kyseiselle lisenssille antaman arvon. Voitto, josta Servier luopui myöntäessään lisenssin Krkalle, ei Servierin mukaan kuulu asian kannalta merkityksellisiin oikeudellisiin arviointiperusteisiin. Kyseinen luopuminen on olennainen osa kaikkia sovintoja, ja Servierin väitetysti uhraamaa voittoa koskeva laskelma on virheellinen.

192

EFPIA:n mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt liitännäisrajoitusten teorian perusteella todeta, ettei SEUT 101 artiklan 1 kohtaa voida soveltaa, kun otetaan huomioon Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen oikeutettu tavoite ja sen lausekkeiden objektiivinen tarpeellisuus. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi joka tapauksessa perustellusti, että lisenssin ja sovintosopimuksen yhdistelmä ei muodosta tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta.

193

Aluksi on todettava, että toisen valitusperusteen kolmas osa voidaan ottaa tutkittavaksi, sillä komissio ei kyseenalaista väitteillään tosiseikkoja koskevia toteamuksia vaan arviointiperusteen, jota unionin yleinen tuomioistuin sovelsi arvioidessaan Krkan kannustinta ratkaista patenttia 947 koskevat riita-asiat sovintosopimuksella.

194

Toisen valitusperusteen ensimmäisessä, kolmannessa ja neljännessä osassa, joita on syytä tarkastella yhdessä, komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, että tämä totesi, että Krkan kanssa tehdyllä lisenssisopimuksella ei kannustettu kyseistä yritystä tekemään Krkan kanssa tehtyä sovintosopimusta. Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tukeutui rajoitettuun ja suppeaan analyysiin kyseisistä sopimuksista johtuvan kilpailusääntöjen rikkomisen sisällöstä, tavoitteista ja taloudellisesta asiayhteydestä.

195

Toisen valitusperusteen ensimmäisestä osasta on todettava, kuten komissio väittää, että valituksenalaisen tuomion 1029 kohta on ristiriitainen. Kyseisestä kohdasta nimittäin ilmenee, että Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen tekeminen oli ”edellytys” tai toisin sanoen Krkalle annettu kannustin siihen, että se hyväksyisi Krkan kanssa tehtyyn sovintosopimukseen sisältyvät kaupan pitämisestä luopumista ja riitauttamatta jättämistä koskevat ehdot. Tästä seuraa, että riippumatta siitä, oliko kyseisessä lisenssisopimuksessa määrätyn lisenssimaksun taso asianmukainen markkinaolosuhteisiin nähden, juuri pääsy päämarkkinoilleen ilman patentinloukkauksen riskiä kannusti Krkaa luopumaan perindopriilinsä myynnistä Servierin päämarkkinoilla. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei voinut ristiriidattomasti todeta mainitussa kohdassa, että komissio ei ollut osoittanut, että lisenssimaksua ”ei olisi päätetty kaupallisin perustein vaan Krkan kannustamiseksi noudattamaan [kyseisiä] ehtoja. ”

196

Kun otetaan huomioon komission toteaman kilpailusääntöjen rikkomisen ominaispiirteet, jotka palautetaan mieleen tämän tuomion 57 ja 58 kohdassa, unionin yleisen tuomioistuimen oli, voidakseen lausua Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa yhdeksännen kanneperusteen yhteydessä esittämistä väitteistä, jotka koskevat tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaoloa, sovellettava tämän tuomion 94, 96–99, 104, 105 ja 107 kohdassa mainittuja arviointiperusteita kilpailusääntöjä rikkovaan menettelytapaan, joka johtuu Krkan kanssa tehdyistä sovinto- ja lisenssisopimuksesta. Sen oli näin ollen arvioitava kyseisen menettelytavan taloudellisen haitallisuuden astetta analysoimalla yksityiskohtaisesti sen ominaispiirteitä sekä sen tavoitteita ja sitä taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä, johon se kuuluu.

197

Kuten tämän tuomion 174 kohdassa todetaan, unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 963 kohdassa lähinnä, että kun kyse on todellisesta riita-asiasta, lisenssisopimuksen liittäminen kyseistä riita-asiaa koskevaan sovintosopimukseen ei ole vakava osoitus käänteisen maksun olemassaolosta ja komissio voi osoittaa muiden seikkojen perusteella, että lisenssisopimus ei ole tavanomaisissa markkinaolosuhteissa tehty liiketoimi, joten komissio ei voinut todeta tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaoloa nyt käsiteltävässä asiassa.

198

Tästä seuraa, että kun unionin yleinen tuomioistuin keskittyi analyysissään Krkan kanssa tehtyyn lisenssisopimukseen, vaikka sen olisi pitänyt tutkia komission toteama kilpailusääntöjen rikkominen kokonaisuudessaan, sellaisena kuin se seurasi kyseisen sopimuksen ja Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen yhdistelmästä, se teki oikeudellisen virheen SEUT 101 artiklan tulkinnassa ja soveltamisessa. Kyseinen virhe johti siihen, että unionin yleinen tuomioistuin rajoitti tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi luonnehtimista koskevan arviointinsa koskemaan kysymystä siitä, oliko komissio onnistunut osoittamaan, että Krkan kanssa tehdyssä lisenssisopimuksessa määrätty lisenssimaksu oli poikkeuksellisen alhainen.

199

Kuten julkisasiamies korostaa ratkaisuehdotuksensa 168 kohdassa, kun unionin yleinen tuomioistuin tyytyi katsomaan valituksenalaisen tuomion 973–984 kohdassa esitetyistä syistä, että komissio ei ollut osoittanut, että Servier olisi myöntänyt Krkalle lisenssin epätavallisen alhaiseen hintaan, se jätti huomiotta tämän tuomion 57 ja 58 kohdassa tarkoitetut kilpailusääntöjen rikkomisen olennaiset osatekijät ja jätti tutkimatta osapuolten molemminpuolisten sitoumusten ja kannustimien valossa, oliko Krkan kanssa tehty lisenssisopimus saattanut kannustaa sitä luopumaan kilpailusta Servierin kanssa.

200

Tästä seuraa, että kun unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu siihen, että Krkan kanssa tehdyssä lisenssisopimuksessa määrätty lisenssimaksu ei ollut poikkeuksellisen alhainen, arvioimatta sitä sen taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden valossa, joka johti kyseisen sopimuksen ja Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen yhteisvaikutuksesta johtuvaan markkinoiden jakamiseen, vaikka varojen siirto, joka johtui siitä, että Krkan kanssa tehty lisenssisopimus mahdollisti sen, että kyseinen yritys saattoi myydä tuotteitaan pääasiallisilla markkinoillaan ilman patentinloukkausriskiä, oli riittävän suuri kannustaakseen Krkaa tosiasiallisesti luopumaan tulosta Servierin pääasiallisille markkinoille, se teki oikeudellisia virheitä tulkitessaan ja soveltaessaan SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, minkä vuoksi valituksenalaisen tuomion 963, 973–984 ja 1029 kohdassa esitetyt perustelut ovat lainvastaisia.

201

Toisen valitusperusteen ensimmäinen, kolmas ja neljäs osa on näin ollen hyväksyttävä.

202

Toisen valitusperusteensa viidennessä osassa komissio väittää, että valituksenalaisen tuomion 975–984 kohdassa esitetyt perustelut perustuvat siihen, että useita todisteita on otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Toisin kuin kyseisen tuomion 978 kohdassa todetaan, komissio ei omien sanojensa mukaan ensinnäkään katsonut, että Krkan kanssa tehdyssä lisenssisopimuksessa määrätty lisenssimaksun määrä olisi paljon pienempi kuin Servierin toiminnan tulos, vaan että Servierille aiheutunut tappio merkitsi nettoarvonsiirtoa Krkalle. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin otti mainitun tuomion 979 kohdassa vääristyneellä tavalla huomioon sen, että kyseinen lisenssimaksu vastasi pientä osaa Krkan voitoista, jotka olivat peräisin kyseisen lisenssisopimuksen kattamilta markkinoilta. Kolmanneksi, toisin kuin kyseisen tuomion 981 kohdassa todetaan, se, että Krkalle myönnetty lisenssi ei anna yksinoikeutta, ei estä sitä olemasta riittävä kannustin, sillä se tarjosi kyseiselle yritykselle sen pääasiallisilla markkinoilla mahdollisuuden muodostaa tosiasiallinen duopoli Servierin kanssa.

203

Kuudennessa osassa komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se totesi valituksenalaisen tuomion 994–998 kohdassa, että olisi paradoksaalista katsoa, että mitä laajempi soveltamisala lisenssisopimuksella olisi, sitä merkittävämpi olisi kannustin tehdä sovintosopimus, johon sisältyy kilpailua rajoittavia ehtoja, ja sitä helpompaa olisi katsoa, että kyseessä on tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus. Kyseinen väite perustuu komission mukaan riidanalaisen päätöksen virheelliseen tulkintaan, sillä päätöksestä ilmenee, että Krkan kanssa tehdyllä lisenssisopimuksella kyseistä yritystä kannustettiin jäämään tulematta Servierin päämarkkinoille, joita Krkan kanssa tehty lisenssisopimus ei kattanut.

204

Seitsemännessä osassa komissio arvostelee valituksenalaisen tuomion 997 kohtaa siltä osin kuin siinä todetaan, että riidanalaisessa päätöksessä patentinhaltija velvoitetaan tekemään lisenssisopimus, joka kattaa koko sen alueen, jolla sovintosopimusta sovelletaan. Komission mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei aseteta tällaista velvollisuutta.

205

Kahdeksannessa osassa komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se totesi valituksenalaisen tuomion 998 kohdassa, että jotta sopimusta voitaisiin pitää johonkin osapuoleen kohdistuvana ”kannustimena”, kyseisessä sopimuksessa mainitulle osapuolelle olisi korvattava se menetys, joka aiheutuu ehdoista, joilla tätä kielletään tulemasta tietyille markkinoille. Kyseinen arviointi on komission mukaan ensinnäkin sen oikeuskäytännön vastainen, jossa edellytetään yksinkertaisesti, että varojen siirron on oltava riittävän suuri, jotta rinnakkaislääkkeiden valmistajaa kannustettaisiin luopumaan markkinoilletulosta, ja toiseksi siinä otetaan vääristyneellä tavalla huomioon riidanalaisen päätöksen alaviitteessä 2348 tarkoitetut todisteet, joiden perusteella komissio katsoi, että voitot, joita Krka odotti saavansa päämarkkinoillaan Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen ansiosta, olivat riittävän suuria, jotta se niiden ansioista päätti luopua tulemasta Servierin päämarkkinoille.

206

Servierin mukaan mikään vääristyneellä tavalla huomioon ottaminen, johon viidennessä osassa vedotaan, ei ole perusteltu.

207

Servier väittää, että kuudes osa on tehoton, sillä se koskee valituksenalaisen tuomion ylimääräistä perustelua. Se ei missään tapauksessa ole perusteltu, sillä unionin yleinen tuomioistuin sovelsi sen mukaan oikeuskäytäntöä, jonka mukaan ainoastaan sopimukset, jotka ovat riittävän vahingollisia kilpailulle, on luokiteltava tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi.

208

Myös seitsemäs osa kohdistuu Servierin mukaan valituksenalaisen tuomion ylimääräiseen perusteluun ja on näin ollen tehoton. Lisäksi siltä osin kuin komission perusteluissa pyritään määräämään tietyistä lisenssimuodoista, ne eivät sovi yhteen sen harkintavallan kanssa, joka sekä immateriaalioikeuden haltijalla on, kun tämä myöntää lisenssin kolmannelle osapuolelle, että oikeusriidan osapuolilla on riidan ratkaisemiseksi sovinnolla vilpittömässä mielessä.

209

Servierin mukaan kahdeksas osa perustuu valituksenalaisen tuomion 998 kohdan huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään sulkenut pois epäsymmetrisen lisenssin kannustavaa luonnetta sillä perusteella, että se ei korvaa menetettyjä voittoja, vaan totesi perustellusti, että yritys, joka ei tunnusta patenttia, voi järkevästi vaatia vastikkeeksi markkinoilletulosta luopumisestaan korvausta, joka kattaa ainakin varman voiton menetyksen. Toisin kuin komissio väittää, Servierin mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että koska Krkan kanssa tehty lisenssisopimus oli tehty markkinaehdoin, sitä ei voitu pitää käänteisenä maksuna, koska ratkaiseva seikka, jonka vuoksi Krka hyväksyi sovintosopimuksen ehdot, oli patentin 947 pätevyys.

210

Toisen valitusperusteensa viidennessä osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti vääristyneellä tavalla huomioon useita todisteita arvioidessaan valituksenalaisen tuomion 975–984 kohdassa Krkan kanssa tehdyssä lisenssisopimuksessa määrätyn lisenssimaksun tasoa sen määrittämiseksi, saattoiko kyseinen sopimus kannustaa kyseistä yritystä luopumaan Servierin päämarkkinoille tulemisesta. Unionin tuomioistuin toteaa tämän tuomion 198–200 kohdassa, että kyseinen unionin yleisen tuomioistuimen päättely perustuu oikeudellisesti virheellisen arviointiperusteen soveltamiseen eli perusteen, joka koskee sitä, oliko Krkan kanssa tehty lisenssisopimus tehty normaaleissa markkinaolosuhteissa. Koska valituksenalaisen tuomion 975–984 kohta ovat kyseisen oikeudellisen virheen vuoksi lainvastaisia, kyseisestä viidennestä osasta ei ole tarpeen lausua.

211

Komissio arvostelee toisen valitusperusteensa kuudennessa, seitsemännessä ja kahdeksannessa osassa valituksenalaisen tuomion 992–998 kohdassa esitettyjä arviointeja, joilla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi komission päättelyn, jonka mukaan Krkan kanssa tehty lisenssisopimus oli kannustin lykätä sen tuloa Servierin päämarkkinoille, lähinnä sillä perusteella, että Krkan kanssa tehdyssä sovintosopimuksessa määrättyjen kaupan pitämisestä luopumista ja riitauttamatta jättämistä koskevien ehtojen soveltamisala oli laajempi kuin Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen soveltamisala. Kyseiset unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnit perustuvat lähtökohtaan, jonka mukaan tavanomaisissa markkinaolosuhteissa tehty lisenssisopimus on tämän vuoksi unionin yleisen tuomioistuimen kyseisen tuomion 963 kohdassa määrittelemän arviointiperusteen mukainen eikä se voi siis olla kannustin tehdä kyseiseen patenttiin liittyvien riitojen sovittelua koskeva sopimus, joka sisältää kilpailua rajoittavia ehtoja. Koska kyseinen arviointiperuste on oikeudellisesti virheellinen, mainitun tuomion 994–998 kohdassa esitetyt arvioinnit perustuvat lähtökohtaan, joka on itsessään virheellinen, ja ovat näin ollen lainvastaisia. Tästä seuraa, että Servierin esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä ja tämän valitusperusteen kuudes, seitsemäs ja kahdeksas osa on hyväksyttävä.

212

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella toinen valitusperuste on hyväksyttävä.

213

Kolmannen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa komissio arvostelee valituksenalaisen tuomion 1006 kohtaa, jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että markkinoiden jakamista koskeva sopimus edellyttää sitä, että markkinat on jaettu ”tiiviisti” osapuolten välillä. Kyseinen arviointi on vastoin SEUT 101 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, jossa – kuten 27.7.2005 annetusta tuomiosta Brasserie nationale ym. v. komissio (T‑49/02–T‑51/02, EU:T:2005:298, 156 kohta) ilmenee – ei aseteta mitään tämän luonteista edellytystä luokittelulle markkinoiden jakamista koskevaksi sopimukseksi eikä etenkään 20.1.2016 annetusta tuomiosta Toshiba Corporation v. komissio (C‑373/14 P, EU:C:2016:26, 28 kohta) ilmenevällä tavalla sille, että tämäntyyppinen sopimus voidaan luokitella tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

214

Servierin mukaan kyseinen väite perustuu valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan. Unionin yleinen tuomioistuin ei sen mukaan edellyttänyt markkinoiden jakamista ”tiiviisti” vaan totesi, ettei Krkalle ollut varattu mitään markkinoita. Unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomioilla, joihin komissio vetoaa, ei ole merkitystä, koska Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen tarkoituksena ei ollut jakaa asiakaskuntaa tai estää ulkomaisten kilpailijoiden markkinoilletuloa vaan ne perustuivat patentin 947 myöntämiseen.

215

Todettuaan valituksenalaisen tuomion 985 kohdassa, että komissio ei voinut katsoa Krkan kanssa tehtyjä sovinto- ja lisenssisopimusta tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, unionin yleinen tuomioistuin arvioi, ettei mikään muista riidanalaisessa päätöksessä vahvistetuista seikoista voinut horjuttaa kyseistä toteamusta. Kyseisen tuomion 1003–1014 kohdassa esitetyistä syistä unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komissio ei voinut perustellusti katsoa, että kyseiset sopimukset merkitsivät markkinoiden jakamista Servierin ja Krkan välillä. Erityisesti kyseisen tuomion 1005 kohdassa se totesi, että Servieriä ei ollut suljettu pois Krkan seitsemältä pääasialliselta markkina-alueelta. Saman tuomion 1006 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin päätteli kyseisestä toteamuksesta, että ”ei ollut olemassa sellaista markkinoiden osaa, joka olisi sopimusten nojalla varattu Krkalle”, ja että näin ollen ”markkinoiden jakamista siinä merkityksessä, että sopimusten osapuolet olisivat jakaneet tiiviisti tämän sisämarkkinoiden osan, ei voida päätellä”.

216

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 182–194 kohdassa, se, että markkinoiden jakamista koskeva sopimus ei ole ”tiivis”, ei mitenkään estä pitämästä sitä tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena. SEUT 101 artiklan 1 kohdan c alakohdassa kielletään nimittäin nimenomaisesti markkinoiden jakamista koskevat sopimukset. Tämän tuomion 97 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että markkinoiden jakamista koskevat yritysten horisontaalisen yhteistyön sopimukset on niiden erityisen vakava luonne huomioon ottaen katsottava tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi.

217

SEUT 101 artiklan 1 kohdan c alakohtaan ei sisälly tältä osin mitään erityistä edellytystä, jonka mukaan siinä määrätty kielto koskisi ainoastaan sopimuksia, joilla kyseiset markkinat jaetaan ”tiiviisti” esimerkiksi lausekkeilla, joilla varataan pääsy tietyille kyseisistä markkinoista yksinomaan yhdelle kyseisistä yrityksistä tai joilla kielletään vienti markkinoilta toisille. Koska asiasta ei ole erityisiä määräyksiä, markkinoiden jakamista koskevien sopimusten välillä ei ole syytä tehdä eroa sellaisen edellytyksen perusteella, josta ei määrätä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa ja jota mikään tämän määräyksen tarkoitukseen tai rakenteeseen liittyvä seikka ei mahdollista.

218

Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen omaksuma tulkinta johtaisi siihen, että tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi ei katsottaisi sopimuksia, joilla jaetaan markkinoita muun muassa varaamalla tietyt markkinat yhdelle yritykselle vastikkeena siitä, että tämä yritys myöntää patenttilisenssin toiselle yritykselle, joka toimii samalla tuotanto- tai jakeluketjun tasolla, jolloin viimeksi mainittu yritys voisi tulla toisille markkinoille ilman patentinloukkausriskiä, mikä alentaisi SEUT 101 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määrätyn kiellon täyttä tehokkuutta ja vaarantaisi vakavasti unionin kilpailuoikeuden täytäntöönpanon, kun otetaan huomioon tällaisten sopimusten selvä kilpailunvastainen luonne.

219

Kun unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 1006 kohdassa, että koska Krkan kanssa tehdyissä sovinto- ja lisenssisopimuksissa ei varattu osaa markkinoista Krkalle, ”markkinoiden jakamista siinä merkityksessä, että [kyseisten] sopimusten osapuolet olisivat jakaneet tiiviisti tämän sisämarkkinoiden osan, ei voida päätellä”, se tukeutui SEUT 101 artiklan 1 kohdan virheelliseen tulkintaan, minkä vuoksi kyseinen 1006 kohta on lainvastainen.

220

Tästä seuraa, että kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa on hyväksyttävä.

221

Kolmannen valitusperusteensa toisessa osassa komissio arvostelee valituksenalaisen tuomion 1012 kohtaa, josta ilmenee, että sopimuskokonaisuutta, joka perustuu siihen, että osapuolet myöntävät asianomaisen patentin pätevyyden, ei voida pitää markkinoilta sulkemista koskevana sopimuksena. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin otti vääristyneellä tavalla huomioon osapuolten käsitystä patentin 947 pätevyydestä koskevien todisteiden selvän merkityksen. Vaikka Krkan kanssa tehty sovintosopimus olisi perustunut tähän myöntämiseen, kyseinen sopimus ei voi jäädä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalan ulkopuolelle, koska kyseisen sopimuksen tarkoituksena oli markkinoiden jakaminen.

222

Servierin mukaan vääristyneellä tavalla huomioon ottamista koskeva väite on hylättävä, koska komissio ei ole yksilöinyt vähäisintäkään selvitysaineiston analysointia koskevaa virhettä. Unionin yleinen tuomioistuin ei jättänyt komission mainitsemaa oikeuskäytäntöä huomioon ottamatta, kun se totesi, että Krkan kanssa tehdyt sovinto- ja lisenssisopimus perustuivat siihen, että osapuolet myönsivät patentin 947 pätevyyden.

223

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 1012 kohdassa, että ”koska kannustimen olemassaoloa ei ole osoitettu – –, kaupan pitämisestä luopumista ja riitauttamatta jättämistä koskevien ehtojen on katsottava perustuvan patenttiriidan hyväksyttävään sovintosopimukseen, johon on liitetty lisenssisopimus”, ja että ”tällaista sopimuskokonaisuutta, joka perustuu patentin pätevyyden myöntämiseen, ei näin ollen voida pitää markkinoilta sulkemista koskevana sopimuksena”.

224

Tämän tuomion 102 ja 132 kohdassa esitetyn mukaisesti on katsottava, että vaikka kahden osapuolen välisen riita-asian kohteena olevan patentin pätevyyden myöntäminen voi olla merkityksellinen seikka arvioitaessa sitä, voidaanko kyseistä riitaa koskevasta sovintosopimuksesta aiheutuvia kilpailunrajoituksia lieventää tai jopa neutralisoida samoilla markkinoilla siten, että samojen osapuolten välillä tehdään kyseistä patenttia koskeva lisenssisopimus, kyseinen myöntäminen ei itsessään ole ratkaiseva tai merkityksellinen tekijä määritettäessä, voidaanko riidanalaisessa päätöksessä Servierin ja Krkan syyksi luetun kaltaista yhteistoimintamenettelyä, jossa markkinat jaetaan erityisesti kilpailusääntöjen rikkomisen maantieteelliseen soveltamisalaan kuuluvan patenttiriidan sovintosopimuksella ja kyseistä patenttia koskevalla lisenssisopimuksella, joka koskee markkinoita, jotka eivät kuulu kilpailusääntöjen rikkomisen alaan, pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena.

225

Tämän tuomion 102, 132, 178–184 ja 224 kohdassa esitetyistä seikoista seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se todetessaan, että kyseisiä sopimuksia ei voida pitää tarkoitukseen perustuvina kilpailunrajoituksina, tukeutui yhtäältä siihen, että Krka on myöntänyt patentin 947, vaikka tämä tekijä ei itsessään ole ratkaiseva, ja toisaalta pikemminkin Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja patenttisopimuksen sisältöön ja muotoon kuin konkreettiseen analyysiin niiden haitallisuudesta kilpailulle niiden asiayhteyden valossa.

226

On myös totta, että patenttiin liittyvää riita-asiaa koskeva sovintosopimus ja kyseistä patenttia koskeva lisenssisopimus voidaan tehdä hyväksyttävässä tarkoituksessa ja täysin laillisesti sen perusteella, että osapuolet myöntävät kyseisen patentin pätevyyden, jos ei ole olemassa mitään SEUT 101 artiklan rikkomista merkitseviä muita seikkoja. Se, että tällaisilla sopimuksilla on oikeutettu tavoite, ei kuitenkaan merkitse sitä, että niihin ei sovellettaisi SEUT 101 artiklaa, jos osoittautuu, että niillä pyritään myös jakamaan markkinoita tai toteuttamaan muita kilpailunrajoituksia (ks. vastaavasti tuomio 30.1.1985, BAT Cigaretten-Fabriken v. komissio, 35/83, EU:C:1985:32, 33 kohta ja tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C‑67/13 P, EU:C:2014:2204, 70 kohta).

227

Kolmannen valitusperusteen toinen osa on näin ollen hyväksyttävä.

228

Kolmannen valitusperusteensa kolmannessa osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti valituksenalaisen tuomion 987 ja 988 kohdassa Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen ehdot huomioon vääristyneellä tavalla. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että tosiasiallisen duopolin mahdollinen käyttöönotto kyseisen sopimuksen kattamassa seitsemässä jäsenvaltiossa – Krkan päämarkkinoilla – ei johtunut kyseisen sopimuksen sanamuodosta vaan Servierin ja Krkan myöhemmistä valinnoista. Kyseinen väite on kuitenkin ristiriidassa saman sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan kanssa, jonka mukaan Servier on sitoutunut olemaan antamatta kolmannelle toimijalle lupaa käyttää patenttia 947 kyseisellä seitsemällä kansallisella markkina-alueella.

229

Servier kiistää sen, että Krkan kanssa tehdyllä lisenssisopimuksella olisi perustettu tosiasiallinen duopoli. Yhtäältä kyseisen sopimuksen mukaan Servier saattoi myöntää ylimääräisen lisenssin kolmannelle toimijalle. Toisaalta koska komissio ei kiistänyt valituksenalaisen tuomion 991 kohdassa todettua Servierin ja Krkan tietynasteista kilpailua, kyseinen väite on Servierin mukaan tehoton.

230

Valituksenalaisen tuomion 987 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että vaikka Krkan kanssa tehdyllä lisenssisopimuksella voitiin luoda Servierin ja Krkan välinen ”edullinen duopoli”, tällainen duopoli ei ollut seurausta itse sopimuksesta vaan Servierin ja Krkan sen jälkeen tekemistä päätöksistä, eli Servierin päätöksestä olla myöntämättä lisenssiä toiselle rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle tai olla itse markkinoimatta oman perindopriilinsä geneeristä versiota alhaiseen hintaan – – ja Krkan päätöksestä olla harjoittamatta aggressiivista hintapolitiikkaa”.

231

Tältä osin on todettava, että Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen 2 artiklan, joka mainitaan valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa ja joka on Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa nostaman kanteen liitteessä A.176, sanamuoto on seuraava:

”Täten Servier myöntää Krkalle yksinomaisen ja peruuttamattoman lisenssin patenttiin 947, ja Krka hyväksyy sen, jotta se voisi käyttää, valmistaa, myydä, tarjota myytäväksi, markkinoida ja tuoda maahan tert-butyyliamiiniperindopriilin alfakristalliinimuotoa sisältäviä omia tuotteitaan alueella tämän sopimuksen voimassaoloaikana.

Jollei edellä esitetystä muuta johdu, Servier varaa itselleen oikeuden suoraan tytäryhtiöidensä kautta tai yhden ainoan kolmannen osapuolen välityksellä kutakin maata kohti käyttää patenttia 947 jonkin edellä mainitun toimenpiteen toteuttamiseen alueella.

Edellä tässä artiklassa täsmennettyjen edellytysten lisäksi Krka ei saa myöntää alilisenssejä, pois luettuina sen tytäryhtiöilleen myöntämät alilisenssit, ilman Servierin ennakkosuostumusta.”

232

Kyseisestä selvästä ja täsmällisestä sanamuodosta ilmenee, että Servier myönsi Krkalle yksinoikeudella ja peruuttamattomasti patenttia 947 koskevan lisenssin sillä varauksella, että Servierillä oli oikeus käyttää kyseistä patenttia ”suoraan tytäryhtiöidensä kautta tai yhden ainoan kolmannen osapuolen välityksellä kutakin maata kohti”. Vaikka kyseisen varauman olemassaolo voi auttaa selittämään komission käyttämän varovaisen sanamuodon, kun se erityisesti riidanalaisen päätöksen 1728, 1734 ja 1742 perustelukappaleessa tyytyi viittaamaan ”tosiasialliseen” duopoliin Krkan päämarkkinoilla, kyseisen varauman sanamuotoa, luettuna Krkalle myönnetyn lisenssin yksinomaisen ja peruuttamattoman luonteen valossa, ei kuitenkaan voida tulkita siten, että Servier voisi myöntää kyseistä patenttia koskevan lisenssin toiselle rinnakkaislääkkeiden valmistajalle, joka Servieristä riippumatta voisi kilpailla Krkan kanssa. Todetessaan valituksenalaisen tuomion 987 kohdassa, että Servierin ja Krkan välinen duopoli ei ollut seurausta Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen ehdoista vaan Servierin myöhemmin tekemästä päätöksestä ”olla myöntämättä lisenssiä toiselle rinnakkaisvalmisteiden tuottajalle”, unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi kyseistä sopimusta tavalla, joka on ristiriidassa sen sanamuodon kanssa. Kun unionin yleinen tuomioistuin otti mainitun sopimuksen sisällön huomioon vääristyneellä tavalla, kyseisen tuomion 987 kohdasta tuli lainvastainen.

233

Tämän perusteella kolmannen valitusperusteen kolmas osa on hyväksyttävä.

234

Komissio väittää kolmannen valitusperusteensa neljännessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 989 ja 990 kohdassa, että riidanalaisessa päätöksessä ei voitu tukeutua Servierin ja Krkan välisen duopolin luomiseen tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolon toteamiseksi ilman, että siinä analysoidaan Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen mahdollisia vaikutuksia. Komission mukaan kyseisten sopimusten tarkoituksena oli nimittäin muuttaa tuntuvasti Servierin pääasiallisten markkinoiden rakennetta myöntämällä Krkalle lisenssi vastikkeena siitä, että Krka luopuu tulemasta näille markkinoille. Näin ollen sopimusten vaikutusten tutkiminen ei ollut tarpeen, ja tämä tehtiin riidanalaisessa päätöksessä ainoastaan täydellisyyden vuoksi.

235

Servier katsoo, että kyseiset väitteet perustuvat valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan.

236

On palautettava mieleen, että kuten tämän tuomion 96 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä voidaan soveltaa vain tietyntyyppisiin yritysten välisiin sopimuksiin, jotka ovat riittävän vahingollisia kilpailulle, jotta voidaan katsoa, ettei niiden vaikutusten tutkiminen ole tarpeen.

237

Sen arvioimiseksi, onko yritysten välinen sopimus tällä tavoin riittävän vahingollinen, on tarkasteltava sen lausekkeiden sisältöä, sen tavoitteita sekä sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä. Kyseistä asiayhteyttä arvioitaessa on myös otettava huomioon kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonne sekä kyseisten markkinoiden toimintaan ja rakenteeseen liittyvät tosiasialliset olosuhteet (tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C‑67/13 P, EU:C:2014:2204, 53 kohta).

238

Kuten tämän tuomion 93 ja 94 kohdassa muistutetaan ja kuten komissio perustellusti korostaa, tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi katsottujen menettelytapojen osalta ei ole tarpeen tutkia eikä varsinkaan näyttää toteen niiden vaikutuksia kilpailuun. Kokemus nimittäin osoittaa, että tietyllä käyttäytymisellä itsessään voi olla kielteisiä vaikutuksia markkinoihin (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C‑67/13 P, EU:C:2014:2204, 51 kohta ja tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 162 kohta). Tämän tuomion 97 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että markkinoiden jakamiseen tähtäävillä sopimuksilla on itsessään kilpailua rajoittava tarkoitus, ja ne kuuluvat SEUT 101 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti kiellettyyn sopimusryhmään, eikä kyseistä kieltoa voida kyseenalaistaa kyseisen kilpailunvastaisen menettelyn taloudellisen asiayhteyden tarkastelulla.

239

Kuten unionin yleinen tuomioistuin itse korosti valituksenalaisen tuomion 221 ja 989 kohdassa, tämän tuomion 236–238 kohdassa mainitusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa näin ollen, että tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolon vahvistaminen ei saa johtaa siihen, että kyseessä olevan sopimuksen taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden tutkimisen varjolla arvioidaan kyseisen sopimuksen vaikutuksia, sillä muuten SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erottelu tarkoitukseen ja vaikutukseen perustuvaan kilpailunrajoitukseen menettäisi tehokkaan vaikutuksensa. Samassa kyseisen tuomion 989 kohdassa, jossa viitataan kyseisen tuomion 304 kohdassa mainittuun oikeuskäytäntöön, unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin myös, että komissio ja unionin tuomioistuimet eivät voi sopimuksen kilpailua rajoittavaa tarkoitusta ja erityisesti sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä tarkastellessaan sivuuttaa täysin kyseisen sopimuksen mahdollisia vaikutuksia. Saman tuomion 990 kohdassa se korosti, että ”väitetyt mahdolliset vaikutukset, toisin sanoen komission esille tuoma duopoli, perustuvat kuitenkin hypoteettisiin olosuhteisiin, jotka eivät siis olleet sopimuksen tekohetkellä objektiivisesti ennustettavissa”.

240

On todettava, että valituksenalaisen tuomion 989 kohta on sisäisesti ristiriitainen, sillä siinä todetaan samanaikaisesti, että tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen vaikutuksia ei pidä arvioida kyseisen rajoituksen olemassaolon toteamiseksi ja että tällaisia vaikutuksia ei voida sivuuttaa sopimuksen kilpailua rajoittavaa tarkoitusta tarkasteltaessa. Kyseiset kaksi toteamusta eivät kuitenkaan ole sovitettavissa yhteen.

241

Lisäksi valituksenalaisen tuomion 304 ja 989 kohtaan sisältyy oikeudellinen virhe siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin huomautti, että komissio ja unionin tuomioistuimet eivät voi sopimuksen kilpailua rajoittavaa tarkoitusta tarkastellessaan sivuuttaa täysin tämän sopimuksen mahdollisia vaikutuksia. Kyseinen huomautus, joka ei perustu mihinkään unionin tuomioistuimen tuomioon, on nimittäin suoraan ristiriidassa tämän tuomion 236–238 kohdassa mainitun oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi katsottujen menettelytapojen osalta ei ole tarpeen tutkia eikä varsinkaan näyttää toteen niiden vaikutuksia kilpailuun.

242

Kyseisessä virheellisessä arvioinnissa sekoitetaan lisäksi toisiinsa arviointi, jossa selvitetään, onko menettelytapa omiaan jo luonteensa puolesta järjestelmällisesti vahingoittamaan kilpailua sille ominaisten ominaispiirteiden vuoksi ja onko se näin ollen riittävän vahingollista, jotta sitä voidaan pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, ja arviointi, jossa analysoidaan tietyn menettelytavan todellisia tai mahdollisia vaikutuksia tietyssä yksittäistapauksessa, jolla on merkitystä yksinomaan arvioitaessa sitä, onko kyse mahdollisesta vaikutukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta.

243

Kyseessä olevan toiminnan tällaista vahingollisuutta arvioitaessa sen vaikutuksia kilpailuun – olivatpa ne todellisia tai mahdollisia ja negatiivisia tai positiivisia – ei nimittäin ole tarpeen tutkia eikä varsinkaan näyttää toteen (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 159, 162 ja 166 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

244

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 236–238 ja 243 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, jossa suljetaan pois sopimuksen tai menettelytavan vaikutusten huomioon ottaminen, unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 990 kohdassa oikeudellisen virheen, kun se otti riidanalaisessa päätöksessä todettua tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta koskevassa päättelyssään, joka perustui siihen, että Krkan kanssa tehdyt sovinto- ja lisenssisopimus johtivat unionin maantieteellisten markkinoiden jakamiseen, huomioon kyseisten sopimusten mahdollisten vaikutusten väitettyä hypoteettisuutta koskevia perusteluja, joita komission ei ollut tältä osin otettava huomioon.

245

Kolmannen valitusperusteen neljäs osa on näin ollen hyväksyttävä.

246

Kolmannen valitusperusteensa viidennessä osassa komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se hylkäsi valituksenalaisen tuomion 1023 kohdassa riidanalaisen päätöksen 1730 perustelukappaleessa tarkoitetun Lupinin huomautuksen, jonka mukaan ”Servierin kannalta [Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen] perusteena näyttäisi olevan sellaisten tärkeimpien markkinoiden suojaaminen, joilla [yhteisen kansainvälisen nimistön mukainen nimi] korvaamisella ja/tai määräämisellä todetaan olevan vallitseva asema”, sillä perusteella, että kyseisen huomautuksen perusteella ei voida osoittaa, että Servierillä oli aikomus tehdä Krkan kanssa markkinoiden jakamista tai markkinoilta sulkemista koskevia sopimuksia. Komission mukaan kyseisellä huomautuksella ei kuitenkaan pyritty osoittamaan Servierin aikomusta vaan vahvistamaan Krkan myöhempi lausunto, jolla voitiin osoittaa, että Krkan kanssa tehdyt lisenssi- ja sovintosopimus olivat mahdollistaneet tietynlaisen markkinoiden jakamisen, ja myötävaikuttaa siten kyseisten sopimusten kilpailunvastaisen tarkoituksen osoittamiseen.

247

Servier katsoo, että kyseinen viides osa on jätettävä tutkimatta, koska sillä pyritään kyseenalaistamaan unionin yleisen tuomioistuimen suorittama todisteiden arviointi.

248

On muistutettava, että SEUT 256 artiklan 1 kohdasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta seuraa, että muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymysten osalta ja että ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on siis toimivaltainen määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston ja arvioimaan sitä ja selvitysaineistoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty tosiseikasto ja selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen valitusasioissa harjoittaman valvonnan piiriin (tuomio 16.2.2023, komissio v. Italia, C‑623/20 P, EU:C:2023:97, 116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

249

Käsiteltävässä asiassa on todettava, ettei komissio vetoa vääristyneellä tavalla huomioon ottamiseen, joten kolmannen valitusperusteen viides osa on jätettävä tutkimatta.

250

Kolmannen valitusperusteensa kuudennessa osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi valituksenalaisen tuomion 248, 958 ja 965 kohdassa virheellisesti asetusta N:o 772/2004 ja tämän tuomion 53 kohdassa mainittuja SEUT 101 artiklan soveltamista teknologiansiirtosopimuksiin koskevia suuntaviivoja.

251

Servier kiistää, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt mitään oikeudellista virhettä soveltaessaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä.

252

On todettava, että valituksenalaisen tuomion 248 kohdassa, jossa lähinnä toistetaan ja kommentoidaan tiettyjä tämän tuomion 250 kohdassa mainittujen suuntaviivojen kohtia, esitetään alustavia toteamuksia, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 252 kohdassa, että ”patenttioikeuden ja kilpailuoikeuden yhteensovittamiseksi osapuolten välistä patenttiriitaa koskevien sovintosopimusten erityisessä asiayhteydessä on saatettava tasapainoon yhtäältä tarve antaa yrityksille mahdollisuus pyrkiä yhteiskunnan kannalta myönteisiin sovintoratkaisuihin ja toisaalta tarve välttää riski kilpailuoikeuden vastaisesta sovintosopimusten väärinkäytöstä, joka johtaa patenttien, jotka eivät ole päteviä, voimassa pitämiseen ja erityisesti lääkealalla julkisen talouden talousarvioihin kohdistuvaan perusteettomaan rasitukseen”. Koska tällaiset alustavat huomautukset eivät yleisluonteisuutensa vuoksi vaikuta valituksenalaisen tuomion tuomiolauselmaan, kyseisen tuomion 248 kohtaa koskeva väite on näin ollen tehoton. Lisäksi tämän tuomion 179–184 kohdassa vastauksena toisen valitusperusteen toiseen osaan esitetyistä seikoista ilmenee, että valituksenalaisen tuomion 943–972 kohta ovat lainvastaisia. Näin ollen ei ole tarpeen vastata väitteisiin, joilla kyseenalaistetaan valituksenalaisen tuomion 958 ja 965 kohta.

253

Koska kolmannen valitusperusteen ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs ja kuudes osa ovat perusteltuja, kolmas valitusperuste on hyväksyttävä.

254

Neljännellä valitusperusteellaan komissio riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnit, jotka koskevat Krkan kanssa tehtyjen sopimusten sopimuspuolten aikomuksia. Tässä valitusperusteessa on neljä osaa.

255

Neljännen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se totesi valituksenalaisen tuomion 1015 kohdassa, ettei riidanalaisessa päätöksessä ollut osoitettu, että Servierillä tai Krkalla olisi ollut aikomus tehdä kilpailunvastaisia sopimuksia. Tällaista näyttöä ei nimittäin vaadita, koska rikkominen, josta näiden yritysten katsotaan olevan vastuussa, on tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus. Vaikka kyseisillä yrityksillä ei olisi ollut aikomusta rajoittaa kilpailua, tällä seikalla ei ole vaikutusta siihen, että Krkan kanssa tehdyt sopimukset olivat Servierin pääasiallisilla markkinoilla riittävän vahingollisia kilpailulle, jotta niiden luokittelu tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi on perusteltua.

256

Servier väittää, että koska osapuolten aikomusta ei tarvitse näyttää toteen, jotta sopimus voidaan katsoa tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, neljäs valitusperuste kohdistuu kokonaisuudessaan valituksenalaisen tuomion ylimääräiseen perusteluun ja on näin ollen tehoton.

257

Todettuaan valituksenalaisen tuomion 985 kohdassa lähinnä, että komissio ei voinut luokitella Krkan kanssa tehtyjä sovinto- ja lisenssisopimusta tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, etteivät muut riidanalaisessa päätöksessä vahvistetut seikat voineet horjuttaa tätä päätelmää. Kyseisen tuomion 1015 kohdassa todetaan näistä seikoista, että ”komissio ei ole osoittanut, että Servierillä tai Krkalla olisi ollut aikomus tehdä markkinoiden jakamista tai markkinoilta sulkemista koskeva sopimus tai että Servier olisi aikonut kannustaa Krkaa luopumaan kilpailusta sen kanssa tai että Krkalla olisi ollut aikomus luopua kannustinta vastaan kilpailupaineen aiheuttamisesta Servierille”. Kyseisen tuomion 1016–1024 kohdassa esitetyistä syistä unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän jälkeen tietyt riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetut todisteet, jotka koskivat Krkan kanssa tehtyjen sopimusten osapuolten aikomuksia, ja katsoi saman tuomion 1025 kohdassa, ettei komissio ollut missään tapauksessa kyennyt esittämään merkityksellisiä ja samansuuntaisia aihetodisteita, joilla voitaisiin kyseenalaistaa sen valituksenalaisen tuomion 985 kohdassa tekemä päätelmä.

258

Tältä osin on muistutettava, että kuten tämän tuomion 108 ja 182 kohdassa korostetaan, se, että yritykset, joiden menettelytapaa voitaisiin pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, ovat toimineet ilman aikomusta estää kilpailu taikka rajoittaa tai vääristää sitä, ja se, että ne ovat pyrkineet tiettyihin hyväksyttäviin tavoitteisiin, ei ole SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta ratkaisevaa (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, European Superleague Company,C‑333/21, EU:C:2023:1011, 167 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vaikka sopimuspuolten aikomuksia koskevat todisteet voivat tietyissä tapauksissa edistää sen selvittämistä, mitkä ovat kyseisen sopimuksen objektiiviset tavoitteet kilpailun kannalta, edellisessä kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että moittiessaan komissiota siitä, että tämä ei ollut osoittanut lähinnä sitä, että Servierin ja Krakan aikomuksena oli ollut niiden keskinäisen kilpailun rajoittaminen, vaikka tällainen osoittaminen ei ole tarpeen tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen osoittamiseksi, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, minkä vuoksi valituksenalaisen tuomion 251 kohta on lainvastainen.

259

Neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hyväksyttävä.

260

Neljännen valitusperusteensa toisessa osassa komissio väittää, että kun unionin yleinen tuomioistuin lausui valituksenalaisen tuomion 1016–1024 kohdassa Servierin ja Krkan aikomuksesta jakaa markkinat, se teki virheitä tulkitessaan todisteiden analysointia ohjaavia periaatteita. Se esittää tältä osin neljä väitettä.

261

Ensinnäkin siltä osin kuin on kyse siitä, että Servier ja Krka ovat myöntäneet patentin 947 pätevyyden, unionin yleinen tuomioistuin tutki komission mukaan kyseisen tuomion 1017–1024 kohdassa ainoastaan tiettyjä riidanalaisessa päätöksessä mainittuja asiakirjoja, vaikka sen oli tutkittava, voitiinko kaikkien asiakirjatodisteiden, kun niitä arvioidaan kokonaisuutena, perusteella todeta kilpailusääntöjen rikkominen vaaditun näyttökynnyksen mukaisesti. Unionin yleinen tuomioistuin jätti näin ollen ottamatta huomioon riidanalaisen päätöksen 873, 874 ja 1759 perustelukappaleessa tarkoitetut asiakirjat.

262

Toiseksi siltä osin kuin on kyse merkityksestä, joka kyseisen tuomion 1016 kohdassa annetaan Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen sisällölle, unionin yleinen tuomioistuin noudatti komission mukaan virheellistä päättelyä, joka on luonteeltaan ”vastakohtaispäätelmä”, ja tulkitsi virheellisesti 7.1.2004 annettuun tuomioon Aalborg Portland ym. v. komissio (C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 57 kohta) perustuvaa oikeuskäytäntöä, joka koskee päätelmiä, jotka voidaan tehdä aihetodisteista silloin, kun osapuolet eivät ole säilyttäneet asiakirjatodisteita sopimuksensa sisällöstä. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin päätteli niistä, että se, että sopimuksen sisältö on käytettävissä, suhteuttaa muiden asiakirjatodisteiden merkityksellisyyttä. Ilman kyseistä oikeudellista virhettä unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa huomioon Krkan 29.9.2005 päivätty sähköpostiviesti, jossa yksilöidään kilpailua rajoittava strategia, sekä riidanalaisen päätöksen 1730 ja 1748 perustelukappaleessa tarkoitettu Lupinin huomautus, joka vahvistaa kyseisen strategian olemassaolon.

263

Kolmanneksi komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 1016 kohdassa oikeudellisen virheen todetessaan yleisesti ja abstraktisti, että sopimusten tapahtuma-ajalta peräisin olevilla asiakirjoilla ”ei voida helposti kyseenalaistaa päätelmää, joka perustuu itse sopimuksen sisältöön”. Komission mukaan tällaista hierarkiaa todisteiden arvioinnissa ei nimittäin ole olemassa. Unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon näytön pääasiallista tehtävää, joka on väitteen pätevyyden osoittaminen vakuuttavasti, ja teki oikeudellisen virheen, kun se ei tarkastanut kaikkien riidanalaisen päätöksen 1758–1760 perustelukappaleessa tarkoitettujen todisteiden uskottavuutta.

264

Neljänneksi komissio väittää, että valituksenalaisen tuomion 1019 kohta on puutteellisesti perusteltu. Kyseisessä tuomiossa ei etenkään selitetä, miksi riidanalaisen päätöksen 1758–1760 perustelukappaleessa, luettuna yhdessä kyseisen päätöksen 1687–1690 perustelukappaleen kanssa, tarkoitetut todisteet eivät riittäneet osoittamaan, ettei Krka myöntänyt patentin 947 pätevyyttä.

265

Servier väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on selittänyt syyt, joiden vuoksi se, että Krka jatkoi tuomioistuinmenettelyjä, ei horjuttanut sitä, että kyseinen yritys myönsi patentin 947 pätevyyden, eikä se laiminlyönyt velvollisuuttaan analysoida kaikkia merkityksellisiä todisteita eikä perusteluvelvollisuuttaan. Servier huomauttaa toisesta ja kolmannesta väitteestä, että koska Krkan kanssa tehdyt sopimukset oli julkistettu, unionin yleisen tuomioistuimen kyseisten sopimusten ja salaisten kartellien välillä tekemä ero oli merkityksellinen.

266

Koska komissio on ensimmäisessä väitteessään esittänyt väitteitä, jotka ovat päällekkäisiä neljännen valitusperusteensa neljännessä osassa esitettyjen väitteiden kanssa, kaikki nämä väitteet on tutkittava tämän neljännen osan arvioinnin yhteydessä.

267

Perustelujen puutteellisuutta koskevasta neljännestä väitteestä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuomion perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä unionin yleisen tuomioistuimen päättely siten, että asianosaisille selviävät ratkaisun syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia ratkaisun laillisuuden (tuomio 9.3.2023, Les Mousquetaires ja ITM Entreprises v. komissio, C‑682/20 P, EU:C:2023:170, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

268

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 1019 kohdassa riidanalaisen päätöksen 849–854 ja 1758–1760 perustelukappaleessa tarkoitetut todisteet sillä perusteella, että ne olivat liian ”hajanaisia tai moniselitteisiä”, jotta niillä voitaisiin kumota unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan Krka oli lopulta myöntänyt patentin 947 pätevyyden. Vaikka kyseinen perustelu on lyhytsanainen, se on kuitenkin riittävä, jotta kyseisen tuomion 1016 kohdan valossa on mahdollista ymmärtää syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseiset todisteet. Koska neljäs väite on perusteeton, se on näin ollen hylättävä.

269

Toisessa ja kolmannessa väitteessä, jotka on tutkittava yhdessä, komissio väittää lähinnä, että valituksenalaisen tuomion 1016 kohdassa on oikeudellinen virhe siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi, että sopimusten aikaisilla asiakirjoilla ei voida helposti kyseenalaistaa päätelmää, joka perustuu itse sopimuksen sisältöön.

270

Valituksenalaisen tuomion 1016 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin muistutti perustellusti 25.1.2007 annettuun tuomioon Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio (C‑403/04 P ja C‑405/04 P, EU:C:2007:52, 51 kohta) viitaten, että vaikka komissio löytää asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti toimijoiden välisen lainvastaisen yhteydenpidon, nämä ovat normaalisti vain hajanaisia ja vähäisiä, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä. Se katsoi kuitenkin kyseisessä 1016 kohdassa, että Krkan kanssa tehdyt sovinto- ja lisenssisopimus olivat ”todellisia sopimuksia, jotka ovat sitä paitsi saaneet paljon julkisuutta (riidanalaisen päätöksen 915 perustelukappale)”, että ”koska komissio on voinut helposti saada kyseisten sopimuksen koko sisällön käyttöönsä, edellä mainitun oikeuskäytännön soveltaminen ei ole niin ilmeistä”, ja että ”johtopäätöksillä sähköpostien osittaisista otteista tai muista asiakirjoista, joilla pyritään osoittamaan asianosaisten aikomukset, ei voida helposti kyseenalaistaa päätelmää, joka perustuu itse sopimuksen sisältöön, eli sitoviin oikeussuhteisiin, jotka osapuolet ovat päättäneet luoda välilleen”.

271

Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin oikeudessa vallitseva periaate on vapaan todistusharkinnan periaate ja ainoa arviointiperuste esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden uskottavuus (tuomio 25.1.2007, Dalmine v. komissio, C‑407/04 P, EU:C:2007:53, 49 ja 63 kohta ja tuomio 27.4.2017, FSL ym. v. komissio, C‑469/15 P, EU:C:2017:308, 38 kohta).

272

Täyttääkseen sille kuuluvan todistustaakan komission on esitettävä riittävän painavaa sekä täsmällistä ja yhtäpitävää näyttöä, jonka perusteella voidaan vakuuttua siitä, että kilpailusääntöjä on rikottu (ks. vastaavasti tuomio 28.3.1984, Compagnie royale asturienne des mines ja Rheinzink v. komissio, 29/83 ja 30/83, EU:C:1984:130, 20 kohta ja tuomio 25.1.2007, Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio, C‑403/04 P ja C‑405/04 P, EU:C:2007:52, 42 ja 45 kohta).

273

Kaikkien komission esittämien todisteiden ei kuitenkaan tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että komission esittämät aihetodisteet kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna täyttävät nämä edellytykset (ks. vastaavasti tuomio 15.10.2002, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, EU:C:2002:582, 513–523 kohta) ja tuomio 14.5.2020, NKT Verwaltungs ja NKT v. komissio, C‑607/18 P, EU:T:2020:385, 180 kohta).

274

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 97 ja 220 kohdassa, näitä todistelua koskevia periaatteita ei sovelleta ainoastaan silloin, kun komission on pääteltävä kilpailunvastainen käytäntö hajanaisten ja vähäisten todisteiden perusteella, vaan myös silloin, kun komissio on voinut saada kyseisen käytännön täytäntöönpanemiseksi tehtyjen sopimusten sisällön käyttöönsä. Tällaisessa tilanteessa itse kyseisten sopimusten sisällön perusteella ei nimittäin välttämättä voida määrittää, kuuluvatko kyseiset sopimukset kilpailunvastaiseen käytäntöön, eikä varsinkaan sitä, onko kyseinen käytäntö riittävän vahingollinen, jotta sitä voitaisiin pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena.

275

Kuten tämän tuomion 183 kohdassa todetaan vastauksena toisen valitusperusteen toiseen osaan, se, että kollusiivisen käytännön täytäntöön panemiseksi tarkoitettujen sopimusten ehdot eivät paljasta kilpailunvastaista tarkoitusta, ei sinällään ole ratkaisevaa. Tämän vuoksi on tarpeen ottaa huomioon paitsi kyseisten sopimusten sisältö myös niiden tavoitteet sekä niiden taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys (ks. vastaavasti tuomio 26.11.2015, Maxima Latvija, C‑345/14, EU:C:2015:784, 20 kohta ja tuomio 23.1.2018, F. Hoffmann-La Roche ym., C‑179/16, EU:C:2018:25, 78 ja 79 kohta). Tältä osin on huomautettava, että vaikka osapuolten aikomuksia ei ole tarpeen ottaa huomioon sen määrittämisessä, onko yritysten välinen sopimus kilpailua rajoittava vai ei, mikään ei estä kilpailuviranomaisia tai kansallisia ja unionin tuomioistuimia ottamasta niitä huomioon (tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C‑67/13 P, EU:C:2014:2204, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) muun muassa ymmärtääkseen kyseisen sopimuksen todellisen tarkoituksen sen asiayhteyden valossa, kuten tämän tuomion 258 kohdassa todetaan.

276

Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi näin ollen ensinnäkin unionin oikeudessa noudatettua vapaan todistusharkinnan periaatetta, kun se totesi valituksenalaisen tuomion 1016 kohdassa, että rikkomisen olemassaolon osoittamiseksi huomioon otettavien hajanaisten ja vähäisten seikkojen huomioon ottamisen osalta erotetaan toisistaan tilanteet, joissa komissiolla on käytössään kilpailunvastaisten sopimusten sisältö, ja tilanteet, joissa sillä ei ole niitä käytössään. Toiseksi se teki oikeudellisen virheen huomauttaessaan kyseisessä 1016 kohdassa, että ”johtopäätöksillä sähköpostien osittaisista otteista tai muista asiakirjoista, joilla pyritään osoittamaan asianosaisten aikomukset, ei voida helposti kyseenalaistaa päätelmää, joka perustuu itse sopimuksen sisältöön, eli sitoviin oikeussuhteisiin, jotka osapuolet ovat päättäneet luoda välilleen”. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin teki kyseisen tuomion 1016–1025 kohdassa esitetyistä arvioinneista lainvastaisia.

277

Neljännen valitusperusteen toisen osan toinen ja kolmas väite on näin ollen hyväksyttävä.

278

Neljännen valitusperusteensa kolmannessa osassa komissio väittää, että valituksenalaisen tuomion 1017 ja 1024 kohdassa on oikeudellinen virhe ensimmäisen valitusperusteen kuudennessa osassa esitetyistä syistä.

279

Servierin mukaan kyseinen kolmas osa on hylättävä samoista syistä kuin ne, joiden perusteella ensimmäisen valitusperusteen kuudes osa on sen mukaan hylättävä.

280

Koska ensimmäisen valitusperusteen kuudes osa hyväksytään tämän tuomion 163 kohdassa, neljännen valitusperusteen kolmannesta osasta ei ole tarpeen lausua itsenäisesti.

281

Neljännen valitusperusteensa neljännessä osassa komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se loukkasi valituksenalaisen tuomion 999, 1000, 1010 ja 1026 kohdassa periaatteita, joiden mukaan sen on arvioitava kaikkia todisteita täysimääräisesti ja puolueettomasti. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin ”suosi” Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen ja lisenssisopimuksen tekemisen jälkeisiä subjektiivisia todisteita kyseisen tuomion 1015–1024 kohdassa tarkoitettuihin rikkomisen aikaisiin todisteisiin nähden, vaikka viimeksi mainittujen perusteella sen olisi ollut mahdollista tarkistaa, myönsikö Krka tosiasiallisesti patentin 947 pätevyyden. Vaikka kyseinen yritys olisi väittänyt, että EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös oli saanut sen uskomaan, että patentti 947 oli pätevä, tällainen väite ei voinut estää todisteiden kokonaisuuden täydellistä ja puolueetonta arviointia. Unionin yleinen tuomioistuin teki sen mukaan oikeudellisen virheen, kun se ei tutkinut kaikkia riidanalaisen päätöksen 5.5 jaksossa tarkoitettuja todisteita.

282

Servierin mukaan neljännen valitusperusteen neljäs osa perustuu valituksenalaisen päätöksen virheelliseen tulkintaan. Unionin yleinen tuomioistuin arvioi sekä myöhempiä todisteita että Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen aikaisia todisteita. Joka tapauksessa Servier katsoo, että viimeksi mainituilla ei ollut todistusarvoa, koska ne olivat peräisin EPO:n 27.7.2006 tekemää päätöstä edeltävältä ajanjaksolta. Komissio ei myöskään voi arvostella unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se tarkastellut kaikkia riidanalaisen päätöksen 5.5 jaksossa mainittuja todisteita. Servierin mukaan kyseinen väite on jätettävä tutkimatta erityisesti siksi, että komissio ei ilmoita selvästi, mitkä ovat sen mielestä ne erityiset todisteet, jotka unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia kyseisessä 55-sivuisessa jaksossa. Servierin mielestä unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole tarkastella riidanalaista päätöstä uudelleen niiden todisteiden lisäksi, jotka komissio on esittänyt oikeudenkäyntivaiheessa, eikä unionin tuomioistuimen tehtävänä ole korvata unionin yleisen tuomioistuimen arviointia omalla arvioinnillaan.

283

Neljännen valitusperusteen toisessa osassa ja erityisesti sen ensimmäisessä väitteessä sekä kyseisen valitusperusteen neljännessä osassa komissio väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen lausuessaan tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolosta arvioituaan epätäydellisesti ja valikoivasti todisteita, jotka koskevat sitä, että Krka oli myöntänyt patentin 947 pätevyyden, ja Krkan kanssa tehtyjen sopimusten osapuolten aikomuksia.

284

Tältä osin tämän tuomion 160–162 kohdassa todetaan, että jättäessään ottamatta huomioon tämän tuomion 158 ja 159 kohdassa mainitut seikat, jotka liittyvät Krkan näkemykseen patentin 947 pätevyydestä, ja jättäessään selittämättä, miksi näin oli tehty, vaikka kilpailusääntöjen rikkomista voidaan arvioida oikein vain silloin, jos riidanalaisessa päätöksessä esitettyjä aihetodisteita arvioidaan kokonaisuutena, unionin yleinen tuomioistuin otti vääristyneellä tavalla huomioon riidanalaisen päätöksen ja perusteli virheellisesti valituksenalaista tuomiota. Näin ollen neljännen valitusperusteen toisen osan ensimmäinen väite ja neljäs osa on hyväksyttävä.

285

Edellä esitetyn perusteella neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa, toisen osan ensimmäinen, toinen ja kolmas väite ja neljäs osa on hyväksyttävä.

286

Viidennessä valitusperusteessaan komissio arvostelee valituksenalaisen tuomion 1007–1009 ja 1031 kohtaa, joissa unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen myönteiset vaikutukset Krkan seitsemän pääasiallisen markkina-alueen osalta. Unionin yleinen tuomioistuin teki komission mukaan kolme virhettä. Koska kilpailusääntöjen rikkomista ei ensinnäkään ole todettu kyseisillä markkinoilla, väitetyt myönteiset vaikutukset eivät komission mukaan oikeuta rajoittamaan kilpailua muilla markkinoilla. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta 13.7.1966 annetun tuomion Consten ja Grundig v. komissio (56/64 ja 58/64, EU:C:1966:41), jonka mukaan yksinmyyntisopimus, jolla otetaan käyttöön ehdoton alueellinen suoja, on tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus. Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta vakiintuneen oikeuskäytännön, jonka mukaan sopimuksen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia kilpailuun voidaan punnita ainoastaan SEUT 101 artiklan 3 kohdan yhteydessä.

287

Servier kiistää tämän väitteen. Se kiistää kaiken analogian sen asian kanssa, joka johti 13.7.1966 annettuun tuomioon Consten ja Grundig v. komissio (56/64 ja 58/64, EU:C:1966:41), joka ei koskenut patenttiriidan sovintoa. Krkan kanssa tehdyt sopimukset eivät tarjoa ehdotonta alueellista suojaa. Servier oli edelleen vapaa myymään tuotteitaan Krkan päämarkkinoilla, kun taas Krka saattoi vapaasti kehittää tuotteen, joka ei loukannut patenttia, muualla unionissa. Väite, jonka mukaan potentiaalinen kilpailu olisi poistettu kyseisiltä markkinoilta, on virheellinen, koska Krkan kanssa tehdyssä sovintosopimuksessa kiellettiin ainoastaan Krkaa loukkaamasta patenttia 947, jonka pätevyys oli juuri vahvistettu. Servierin mukaan Krka oli lisäksi aktiivisesti kehittänyt perindopriilin sellaista muotoa, jolla patentteja ei loukattu. Joka tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin saattoi Servierin mielestä ottaa valituksenalaisen tuomion 304 ja 996 kohdassa huomioon Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen kilpailua edistävät vaikutukset asiayhteyteen liittyvinä seikkoina kumotakseen luokittelun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

288

On muistutettava, että kuten unionin tuomioistuin on todennut, arvioitaessa, onko toiminta riittävän vahingollista muodostaakseen SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen, toiminnan vaikutuksia kilpailuun – olivatpa ne todellisia tai mahdollisia ja negatiivisia tai positiivisia – ei ole tarpeen tutkia eikä varsinkaan näyttää toteen (tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 159 ja 166 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa, että toiminnan positiivisia tai kilpailua edistäviä vaikutuksia ei voida ottaa huomioon arvioitaessa, onko sitä pidettävä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, edes silloin, kun tutkitaan, onko kyseinen toiminta riittävän vahingollista tällaisen luokittelun kannalta.

289

Joka tapauksessa on todettava, kuten tämän tuomion 175 kohdassa korostetaan, että Krkan kanssa tehty lisenssisopimus koskee markkinoita, jotka eivät kuulu SEUT 101 artiklan rikkomisen maantieteelliseen soveltamisalaan. Näin ollen mahdollisilla kilpailua edistävillä vaikutuksilla, joita kyseisellä sopimuksella voi olla kyseisillä markkinoilla – olettaen, että niitä on olemassa – ei loogisesti ole mitään merkitystä arvioitaessa sitä, onko kilpailusääntöjä tässä asiassa rikottu Servierin päämarkkinoilla.

290

Näin ollen tukeutuessaan valituksenalaisen tuomion 1031 kohdassa ja tämän kohdan perusteella 1032 kohdassa tekemissään päätelmissä kilpailua edistäviin vaikutuksiin, jotka se oli todennut Krkan päämarkkinoiden osalta saman tuomion 1007–1009 kohdassa, unionin yleinen tuomioistuin teki SEUT 101 artiklan 1 kohdan tulkintaa ja soveltamista koskevan virheen, minkä vuoksi kyseiset kohdat ovat lainvastaisia.

291

Näin ollen viides valitusperuste on hyväksyttävä.

292

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa lähinnä, että luokitellakseen Krkan kanssa tehdyt sovinto- ja lisenssisopimuksen tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi komission oli osoitettava yhtäältä, että kyseisen kahden sopimuksen välillä oli riittävän suora yhteys, jotta niiden liittäminen olisi perusteltua, ja toisaalta, että tällaisen yhteyden puuttuessa komission oli näytettävä toteen, että Krkan kanssa tehtyä lisenssisopimusta ei ollut tehty normaaleissa markkinaolosuhteissa vaan sillä kätkettiin Servierin Krkan hyväksi suorittama käänteinen maksu, jonka tarkoituksena oli viivästyttää Krkan tuloa Servierin tärkeimmille markkinoille.

293

Kuten tämän tuomion 133–135 ja 179–184 kohdasta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta Servierin ja Krkan syyksi luetun SEUT 101 artiklan rikkomisen luonteen, sillä rikkominen ei rajoittunut patenttiriitaa koskevaan sovintosopimukseen käänteistä maksua vastaan vaan sillä oli laajempi tavoite jakaa markkinat näiden yritysten välillä. Se ei myöskään ottanut huomioon kyseisen rikkomisen maantieteellistä soveltamisalaa, joka ei ulottunut Krkan päämarkkinoihin.

294

Kuten tämän tuomion 178–184 kohdasta ilmenee, kyseinen oikeudellinen virhe johti siihen, että unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli Servierin ja Krkan syyksi luetun kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevän menettelytavan luokittelua tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi pikemminkin kyseisen menettelytavan täytäntöön panemiseksi tarkoitettujen sopimusten muodon ja oikeudellisten ominaispiirteiden analysoinnin perusteella kuin kyseisen käytännön taloudellisten vaikutusten huomioon ottamisen perusteella. Kyseisten virheellisten arviointiperusteiden valossa unionin yleinen tuomioistuin antoi ratkaisevan merkityksen sille, että Krka myönsi patentin 947 pätevyyden, ja sille, vastasiko Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen lisenssimaksun määrä normaaleja markkinaolosuhteita, vaikka – kuten tämän tuomion 196–200 ja 223–226 kohdasta ilmenee – kyseiset seikat eivät itsessään olleet ratkaisevia.

295

Kun unionin yleinen tuomioistuin tutki kyseisten oikeudellisten virheiden perusteella, oliko Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen tekeminen perusteltua sen vuoksi, että Krka ei ollut enää kahden tuomioistuinratkaisun jälkeen vakuuttunut patentin 947 pätemättömyydestä, unionin yleinen tuomioistuin, kuten tämän tuomion 145–162 kohdasta ilmenee, otti yhden näistä tuomioistuinratkaisuista selkeän ja täsmällisen merkityksen huomioon vääristyneellä tavalla ja toisen osalta otti vääristyneellä tavalla huomioon riidanalaisen päätöksen ja laiminlöi perusteluvelvollisuutensa.

296

Tukeakseen edellä tiivistetysti esitettyjä oikeudellisia virheitä sisältävää päätelmää, jonka mukaan komissio ei voinut luokitella Krkan kanssa tehtyjä sovinto- ja lisenssisopimusta tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi seitsemän seikkaa, jotka riidanalaisen päätöksen mukaan osoittivat, että Krkan kanssa tehty lisenssisopimus oli vastike siitä, että kyseinen yritys luopui kilpailemasta Servierin kanssa tämän pääasiallisilla markkinoilla.

297

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 987–991 kohdassa näkökohdan, jonka mukaan Servierin ja Krkan välille oli luotu tosiasiallinen duopoli Krkan pääasiallisilla markkinoilla sillä perusteella, että kyseinen duopoli ei ollut seurausta Krkan kansa tehdystä lisenssisopimuksesta vaan kyseisen sopimuksen osapuolten myöhemmistä valinnoista. Kyseinen toteamus perustuu kuitenkin ainoastaan kyseisen sopimuksen ehtojen sisällön tutkimiseen sen taloudellista asiayhteyttä lukuun ottamatta ja yhden ehdon sanamuodon huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla, kuten tämän tuomion 178–184 ja 230–232 kohdasta ilmenee.

298

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 992–999 kohdassa mahdollisuuden, että Krkan kanssa tehty lisenssisopimus olisi voinut muodostaa Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen vastikkeen sillä perusteella, että se, että Krka myönsi patentin 947 pätevyyden, oli ratkaiseva tekijä sen sovittelupäätöksessä. Kyseinen arviointi perustuu kuitenkin yhtäältä tämän tuomion 223–226 kohdassa todettuun oikeudelliseen virheeseen, joka koskee kyseisen myöntämisen ratkaisevaa luonnetta, ja toisaalta tämän tuomion 145–162 kohdassa ja 283–285 kohdassa todettuun vääristyneellä tavalla huomioon ottamiseen ja perustelujen puutteellisuuteen.

299

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 1000–1002 kohdassa, että Krkan arviointi Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen vaihtoehtokustannuksista ei osoittanut, että Krkan kanssa tehty lisenssisopimus oli Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen vastike, vaan vahvistaa pikemminkin, että kyseinen yritys myönsi patentin 947 pätevyyden. Viimeksi mainittu seikka ei kuitenkaan ole sellaisenaan ratkaiseva, kuten tämän tuomion 223–226 kohdasta ilmenee.

300

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 1003–1014 kohdassa ensinnäkin, että koska Krkalle varattuja markkinoita ei ollut, komissio ei ollut näyttänyt toteen markkinoiden ”tiivistä” jakamista, toiseksi, että lisenssillä oli ollut kilpailua edistävä vaikutus Krkan päämarkkinoilla, ja lopuksi, että mitään osaa markkinoista ei ollut lainvastaisesti varattu Servierille. Tämän tuomion 216–219, 225 ja 226 kohdasta ilmenee kuitenkin, että kyseiset arvioinnit perustuvat yhtäältä Krkan kanssa tehtyjen lisenssi- ja sovintosopimuksen muodolliseen analyysiin eikä konkreettiseen analyysiin niiden haitallisuudesta kilpailulle ja toisaalta SEUT 101 artiklan 1 kohdan virheelliseen tulkintaan, koska markkinoiden jakamista koskevien sopimusten kieltoa ei sovelleta ainoastaan sopimuksiin, joilla kyseiset markkinat jaetaan ”tiiviisti”.

301

Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 1015–1025 kohdassa, että komissio ei ollut osoittanut, että Servierillä ja Krkalla oli aikomus tehdä markkinoiden jakamista koskeva sopimus. Sen lisäksi, että – kuten tämän tuomion 258 kohdassa todetaan – komissiolla ei ollut velvollisuutta osoittaa, että Servier tai Krka aikoivat rajoittaa keskinäistä kilpailuaan, tämän tuomion 145–162 ja 269–276 kohdasta ilmenee, että kyseinen arviointi perustuu kuitenkin riidanalaisen päätöksen ja High Courtin 3.10.2006 antaman ratkaisun huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla, tuomioiden perusteluvelvollisuuden laiminlyömiseen ja asian selvittämistä koskevien periaatteiden virheelliseen soveltamiseen.

302

Kuudenneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 1026–1028 kohdassa, että se, että Krka jatkoi Servierin patenttien riitauttamista EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen, ei merkinnyt sitä, että kyseisellä päätöksellä ei ole ollut ratkaisevaa vaikutusta Krkan käsitykseen patentin 947 pätevyydestä, ja että Krka aiheuttaa edelleen kilpailupainetta Servierille. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan kyseinen oikeudenkäyntien jatkaminen saattoi selittyä Krkan halulla vahvistaa asemaansa Servierin kanssa käydyissä neuvotteluissa ja sen uskomuksella, että sillä olisi vain vähäinen riski siitä, että se voisi olla patentinloukkauskanteiden kohteena. Tämän tuomion 130–137 ja 145–162 kohdasta ilmenee kuitenkin, että kyseinen unionin yleisen tuomioistuimen toteamus perustuu virheelliseen lähtökohtaan, jonka mukaan se, että Krka myöntää patentin 947 pätevyyden, on ratkaisevaa, sillä kyseinen toteamus itsessään perustuu paitsi selvitysaineiston myös itse riidanalaisen päätöksen huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla sekä valituksenalaisen tuomion perustelujen puutteellisuuteen.

303

Seitsemänneksi unionin yleinen tuomioistuin toisti valituksenalaisen tuomion 1029–1031 kohdassa kantansa, jonka mukaan yhtäältä Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen perustana oli se, että kyseinen yritys myönsi patentin 947 pätevyyden, ja jonka mukaan toisaalta komissio ei ollut osoittanut, ettei kyseistä sopimusta ollut tehty tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Tämän tuomion 90–104, 131–134 ja 196–200 kohdasta ilmenee kuitenkin, että kyseiset toteamukset perustuvat oikeudellisesti virheellisten arviointiperusteiden soveltamiseen.

304

Kaiken edellä esitetyn perusteella, ja kun otetaan huomioon unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen valitusperusteen tarkastelun yhteydessä yksilöimien oikeudellisten virheiden laajuus, luonne ja ulottuvuus, on todettava, että kyseiset virheet vaikuttavat valituksenalaisen tuomion 943–1032 kohdassa esitettyyn päättelyyn, joka koskee Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen luokittelua tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

305

Kuudennessa valitusperusteessaan komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se jätti valituksenalaisen tuomion 1041–1060 kohdassa esitetyillä perusteilla toteamatta, että Krkan kanssa tehty siirto- ja lisenssisopimus oli tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus, sillä perusteella, että kyseinen luokittelu perustui virheelliseen toteamukseen markkinoiden jakamisesta Krkan ja Servierin välillä. Koska kyseinen arviointi perustuu virheelliseen lähtökohtaan, se ei voi olla kestävä. Komissio katsoo lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin ei perustellut kyseistä arviointia riittävästi.

306

Servierin mukaan kyseinen valitusperuste perustuu ensimmäisen, toisen, toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen valitusperusteen pätevyyttä koskevaan olettamukseen, jonka se riitauttaa.

307

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 1053, 1054 ja 1059 kohdassa, että komissio oli riidanalaisessa päätöksessä luokitellut Krkan kanssa tehdyn siirto- ja lisenssisopimuksen tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi tukeutumalla toteamukseen, jonka mukaan oli olemassa markkinoiden jakamista koskeva sopimus, joka perustui Krkan kanssa tehtyihin sovinto- ja lisenssisopimukseen. Todettuaan kyseisen toteamuksen pätemättömäksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että jo pelkästään tästä syystä Krkan kanssa tehtyä siirto- ja lisenssisopimusta ei ole katsottava tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

308

Ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen valitusperusteen tarkastelusta ilmenee kuitenkin, että valituksenalaisen tuomion 943–1032 kohdassa esitetty unionin yleisen tuomioistuimen päättely, joka koskee Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen luokittelua, on kokonaisuudessaan lainvastainen. Koska sen päättelyn lähtökohta, jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Krkan kanssa tehdyn siirto- ja lisenssisopimuksen luokittelun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, on näin ollen virheellinen, kuudes valitusperuste on hyväksyttävä.

309

Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 1214–1218 perustelukappaleessa, että sopimuksen kilpailunvastaisten vaikutusten arvioimiseksi on otettava huomioon ne konkreettiset olosuhteet, joissa nämä vaikutukset ilmenevät, paitsi nykyisen kilpailun myös potentiaalisen kilpailun valossa. Komissio täsmensi kyseisen päätöksen 1219 ja 1220 perustelukappaleessa, että kyseinen arviointi on suoritettava kyseisen sopimuksen tekohetkellä vallinneiden tosiseikkojen perusteella ottaen samalla huomioon sen tosiasiallinen täytäntöönpano.

310

Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 1221–1227 perustelukappaleessa, että sopimuksen vaikutuksia on verrattava vaikutukseen, joka olisi aiheutunut ilman kyseistä sopimusta erityisesti potentiaalisen kilpailun osalta. Kyseisen päätöksen 1228–1243 perustelukappaleen mukaan perindopriilin markkinoilla aiheutettu pääasiallinen kilpailupaine johtui tämän lääkkeen rinnakkaisversioiden tulosta näille markkinoille, jota ilman Servier saattoi pitää hintansa kilpailullista hintaa korkeammalla tasolla. Kyseisen yrityksen rinnakkaislääkkeiden valmistajien kanssa tekemät sovintosopimukset aiheuttivat siis suoraan kilpailunvastaisia vaikutuksia. Komissio korosti kyseisen päätöksen 1244–1269 perustelukappaleessa, että sen jälkeen, kun Nichen, Matrixin, Tevan, Krkan ja Lupinin kanssa oli tehty sovintosopimuksia, ainoastaan kaksi rinnakkaislääkkeiden valmistajaa – Apotex ja Sandoz – uhkasivat merkittävästi tulla Servierin pääasiallisille markkinoille, mikä osoittaa, että koska potentiaalisia kilpailijoita on vähän, yhdenkin poistaminen riittää vähentämään merkittävästi tällaisen markkinoilletulon todennäköisyyttä.

311

Erityisesti kun kyse on Krkan kanssa tehtyjen sopimusten luokittelusta vaikutukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla, jotka yksinomaan on otettu huomioon kyseisen rikkomisen toteamiseksi, riidanalaisen päätöksen 1813–1850 perustelukappaleesta ilmenee, että Krka oli Servierin potentiaalinen kilpailija kyseisillä markkinoilla ja sillä oli tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet tulla markkinoille lyhyellä aikavälillä. Krka oli nostanut kanteita Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja valmistautunut tulemaan kyseisille markkinoille. Kun Krkan kanssa tehdyillä sopimuksilla kannustettiin kyseistä yritystä luopumaan tästä hankkeesta, niiden vaikutuksena oli potentiaalisen kilpailun lähteen poistaminen.

312

Lisäksi kyseisillä sopimuksilla vähennettiin komission mukaan merkittävästi muiden rinnakkaislääkkeiden valmistajien, joille Krka olisi voinut toimittaa perindopriiliin perustuvia tuotteita, markkinoilletuloon liittyvää riskiä. Kyseisten seikkojen perusteella komissio katsoi, että mainittujen sopimusten vaikutuksena oli se, että potentiaalinen kilpailu rajoittui tuntuvasti, ja totesi tältä osin kyseisen päätöksen 1850 perustelukappaleessa, että nämä samat sopimukset ”kasvattivat huomattavasti sen todennäköisyyttä, että Servierin yksinoikeus markkinoilla pysyy riidattomana pidemmän ajanjakson ajan, ja että kuluttajat eivät voi saada tuntuvaa hinnanalennusta, joka olisi johtunut rinnakkaisvalmisteiden oikea-aikaisesta tosiasiallisesta markkinoille saattamisesta”.

313

Valituksenalaisen tuomion 1075–1234 kohdassa esitetyistä syistä unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kymmenennen kanneperusteen, jossa Servier riitautti Krkan kanssa tehtyjen sopimusten luokittelun vaikutukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi kolmella kyseessä olevalla maantieteellisellä markkina-alueella.

314

Ensimmäiseksi muistutettuaan kyseisen tuomion 1078–1104 kohdassa perusteluista, joiden perusteella komissio päätyi kyseiseen luokitteluun, unionin yleinen tuomioistuin katsoi mainitun tuomion 1107–1139 kohdassa, että sopimuksen mahdollisten vaikutusten huomioon ottamista koskevaa oikeuskäytäntöä, ja erityisesti sitä, joka ilmenee 21.1.1999 annetusta tuomiosta Bagnasco ym. (C‑215/96 ja C‑216/96, EU:C:1999:12, 34 kohta), 23.11.2006 annetusta tuomiosta Asnef-Equifax ja Administración del Estado (C‑238/05, EU:C:2006:734, 50 kohta), 28.2.2013 annetusta tuomiosta Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas (C‑1/12, EU:C:2013:127, 71 kohta) ja 26.11.2015 annetusta tuomiosta Maxima Latvija (C‑345/14, EU:C:2015:784, 30 kohta), ei voida soveltaa, kun kyseinen sopimus on jo pantu täytäntöön. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissio ei siis voi todeta vaikutukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta pelkästään potentiaalisen kilpailun lähteen rajoittamisen tai jopa poistamisen perusteella. Tällaisten vaikutusten toteen näyttäminen edellyttää, että realismin vuoksi otetaan huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tosiseikat, erityisesti kyseisen sopimuksen tekemisen jälkeiset tapahtumat.

315

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 1140–1217 kohdassa, että kun komissio tukeutui yksinomaan potentiaalisen kilpailun estämiseen ja hypoteettisiin näkökohtiin, se luokitteli Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen ja Krkan kanssa tehdyn siirto- ja lisenssisopimuksen virheellisesti vaikutukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

316

Tämän tuomion 1142–1187 kohdassa esitetyistä syistä unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei komissio ollut osoittanut, että ilman Krkan kanssa tehdyssä sovintosopimuksessa määrättyä markkinoille saattamisesta luopumista koskevaa ehtoa Krka olisi todennäköisesti tullut markkinoille Ranskassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Mainitun tuomion mukaan komissio ei ottanut huomioon sitä, että Krka myönsi patentin 947 pätevyyden, eikä osoittanut, että ilman kyseistä sopimusta kilpailu olisi todennäköisesti ollut avoimempaa, koska se ei ollut täsmentänyt tällaisen tilanteen todennäköisiä vaikutuksia hintoihin, tuotantoon tai innovointiin.

317

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 1188–1213 kohdassa, ettei komissio ollut osoittanut, että ilman Krkan kanssa tehdyssä sovintosopimuksessa määrättyä riitauttamatta jättämistä koskevaa ehtoa patenttia 947 koskevien oikeusriitojen jatkaminen olisi todennäköisesti tai uskottavasti mahdollistanut tämän patentin nopeamman tai kattavamman mitättömäksi julistamisen. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissio ei siis osoittanut, että kyseisen ehdon vaikutuksena oli kilpailun rajoittaminen.

318

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 1214 ja 1215 kohdassa, ettei komissio ollut osoittanut, että Krkan kanssa tehdyn siirto- ja lisenssisopimuksen vaikutuksena oli kilpailun rajoittaminen, koska kyseisessä sopimuksessa ei määrätty mistään markkinoille saattamisesta luopumista koskevan ehdon kaltaisesta markkinoilta syrjäyttämiseen tähtäävästä toimenpiteestä.

319

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi ensin valituksenalaisen tuomion 1216 ja 1217 kohdassa kanneperusteen, jonka mukaan Krkan kanssa tehdyillä sopimuksilla ei ollut kilpailua rajoittavia vaikutuksia, minkä jälkeen se tutki, ”[liittyikö] komission [riidanalaiseen päätökseen] lisäksi oikeudellisia virheitä”. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 1219–1232 kohdassa, että koska komissio ei ottanut huomioon riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana havaittua tapahtumakulkua ja analysoi kilpailua ilman Krkan kanssa tehtyjä sopimuksia hypoteettisten näkökohtien perusteella, se oli rajoittanut kyseisten sopimusten kilpailuvaikutuksia koskevaa tutkintaa perusteettomasti sekä mahdollisten kilpailuvaikutusten huomioon ottamista koskevan oikeuskäytännön että potentiaalisen kilpailun poistamista koskevan oikeuskäytännön valossa. Tällainen puutteellinen tutkinta on vastoin SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tehtyä erottelua tarkoitukseen perustuvien kilpailunrajoitusten ja vaikutukseen perustuvien kilpailunrajoitusten välillä.

320

Seitsemäs valitusperuste sisältää seitsemän osaa.

321

Ensimmäisessä osassa komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi valituksenalaisen tuomion 1128, 1178, 1179 ja 1227–1231 kohdassa, ettei potentiaalisen kilpailun rajoittamista koskeva vaikutus, vaikka se on todellinen, riitä siihen, että voitaisiin todeta vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolo.

322

Toisessa osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi virheellisesti SEUT 101 artiklan 1 kohtaa valituksenalaisen tuomion 1107–1128 ja 1225 kohdassa, kun se katsoi, ettei potentiaalisten vaikutusten huomioon ottaminen riittänyt osoittamaan jo toimeenpannun kartellin vaikutuksia.

323

Kolmannessa osassa komissio arvostelee valituksenalaisen tuomion 399, 1160, 1165, 1168, 1169, 1173, 1174, 1178, 1204, 1206, 1207, 1209, 1221 ja 1223 kohtaa. Komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi, että komission oli osoitettava, että Krka olisi todennäköisesti tullut perindopriilin markkinoille Ranskassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jos Krkan kanssa tehtyjä sopimuksia ei olisi tehty, ja erityisesti spekuloi patenttia 947 koskevien oikeusriitojen lopputulosta.

324

Neljännessä osassa komissio, jota Yhdistynyt kuningaskunta tukee, arvostelee valituksenalaisen tuomion 1089–1092, 1130–1133, 1151, 1170, 1181, 1210 ja 1219 kohtaa. Unionin yleinen tuomioistuin edellytti sen mukaan kyseisen tuomion 1130 kohdassa erityisesti, että komission on otettava huomioon sopimusten tekemisen jälkeinen tosiasiallinen tapahtumakulku. Sopimusta on kuitenkin analysoitava sen tekopäivän mukaisesti sen todennäköisen tapahtumakulun perusteella, joka markkinoilla olisi tapahtunut ilman tätä sopimusta.

325

Viidennessä osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti valituksenalaisen tuomion 1148–1151 ja 1154 kohdassa riidanalaisen päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla todetessaan, ettei kyseisessä päätöksessä ollut otettu huomioon patentin 947 vaikutuksia eikä sitä, että Krka oli myöntänyt kyseisen patentin pätevyyden.

326

Kuudennessa osassa komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se korvasi riidanalaisen päätöksen toteamukset omalla tosiseikkojen arvioinnillaan ylittäen näin laillisuusvalvonnan rajat. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi sen mukaan valituksenalaisen tuomion 1162–1170 kohdassa yhtäältä, että Krkan päätös jatkaa patentin 947 riitauttamista EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen oli pelkkä näytös, jonka tarkoituksena oli vahvistaa sen asemaa sen Servierin kanssa käymissä neuvotteluissa, vaikka kyseinen arviointi ei perustu mihinkään tosiseikkojen tapahtuma-aikaiseen todisteeseen, ja toisaalta, että Krka ei todennäköisesti olisi tullut Servierin päämarkkinoille.

327

Komissio arvostelee valitusperusteensa seitsemännessä osassa valituksenalaisen tuomion 1198–1207 kohtaa. Unionin yleinen tuomioistuin asetti virheellisesti komissiolle todistustaakan siitä, että se, että Krka olisi jatkanut patentteja koskevia oikeudenkäyntimenettelyjä, olisi mahdollistanut 947 nopeamman tai kattavamman mitättömäksi julistamisen.

328

Ensimmäisen osan argumenteista Servier kiistää, että potentiaalisen kilpailun lähteen poistaminen riittäisi osoittamaan kilpailuun kohdistuvat kielteiset vaikutukset. Servier ja EFPIA katsovat tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin tutki kilpailua siinä todellisessa asiayhteydessä, jossa se olisi ollut ilman Krkan kanssa tehtyä sovintosopimusta.

329

Toisesta osasta Servier katsoo, että erottelu sopimusten välillä sen mukaan, onko ne pantu täytäntöön vai ei, on perusteltu. Jo täytäntöönpantujen sopimusten aiheuttaman kilpailurakenteen vertaamiseksi siihen kilpailurakenteeseen, joka olisi esiintynyt ilman sopimuksia, on tarpeen ottaa huomioon kyseisten sopimusten tekemisen jälkeiset tosiseikat. Kyseinen erottelu, joka EFPIA:n mukaan ei ole uusi, on komission tiedonannon ”Suuntaviivat [SEUT 101 artiklan] soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin” (EYVL 2001, C 3, s. 2) 29 kohdan mukainen. Toinen osa ei näin ollen ole perusteltu.

330

Kolmannen osan osalta Servierin ja EFPIA:n mielestä unionin yleinen tuomioistuin ei edellyttänyt sen osoittamista, että Krka olisi todennäköisesti tullut markkinoille, vaan pelkästään totesi pätemättömäksi riidanalaiseen päätökseen sisältyvän päättelyn osatekijän. Tällainen vaatimus ei missään tapauksessa velvoita komissiota spekuloimaan patenttia koskevan oikeusriidan ratkaisua, koska Servierin niin sanottu ”riskialtis” tulo merkitsi määritelmän mukaan sitä, ettei Krka odottanut kyseisen oikeusriidan ratkaisua tällaisen markkinoilletulon toteuttamiseksi. Kontrafaktuaalisen analyysin ei pitäisi perustua pelkkiin spekulaatioihin vaan konkreettisiin todisteisiin. Lisäksi se, että SEUT 101 artiklalla suojataan kilpailua sellaisenaan, ei vapauta komissiota velvollisuudesta osoittaa konkreettisia vaikutuksia kilpailuun.

331

Neljännen osan osalta komission väite, joka koskee Krka kanssa tehtyjen sopimusten tekemispäivän jälkeisten vaikutusten huomioon ottamista valituksenalaisessa tuomiossa, kohdistuu Servierin mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevaan arviointiin. Sen mukaan kyseinen väite on jätettävä tutkimatta.

332

Asiakysymyksen osalta Servier väittää, että komission argumentit ovat ristiriitaisia. Komissio arvosteli Krkan kanssa tehtyjen sopimusten jälkeisten tapahtumien huomioon ottamista mutta väitti kuitenkin ottaneensa tällaiset tapahtumat huomioon sillä perusteella, että ne olivat kohtuudella ennakoitavissa.

333

Servier kiistää oikeudelliset virheet Krkan kanssa tehdyistä sopimuksista johtuvan tilanteen ja kontrafaktuaalisen skenaarion mukaisen tilanteen vertailussa. Todennäköisen kehityksen huomioon ottaminen koskee sen mukaan kontrafaktuaalista skenaariota. Komissio tukeutui riidanalaisessa päätöksessä yksinomaan hypoteettisiin näkökohtiin luonnehtiessaan kyseisten sopimusten synnyttämää tilannetta.

334

Servier ja EFPIA väittävät, että vääristyneellä tavalla huomioon ottamista koskeva viides osa on jätettävä tutkimatta, koska komissio tyytyi viittaamaan useisiin riidanalaisen päätöksen perustelukappaleisiin.

335

Servierin ja EFPIA:n mukaan kuudes osa on jätettävä tutkimatta, koska komissio arvostelee unionin yleisen tuomioistuimen toteuttamaa tosiseikkojen arviointia. Lisäksi komission perustelut ovat epäselviä eikä niissä yksilöidä täsmällisesti sitä oikeudellista virhettä, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt, kun siinä ainoastaan toistetaan, että riidanalainen päätös oli perusteltu. Tämä osa on lisäksi tehoton, koska se ei voi johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen. Kyseinen osa on joka tapauksessa perusteeton, sillä riidanalaisessa päätöksessä ei suljeta pois sitä, että Krka on voinut toimia taktisista syistä. Niiden mukaan ei voida todeta, että tuomioistuinvalvonnan rajoja olisi ylitetty.

336

Servierin ja EFPIA:n mukaan seitsemäs osa perustuu valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan. Niiden mukaan komissio sekoittaa keskenään Krkan kanssa tehtyjen sopimusten aiheuttaman tilanteen analyysin ja kontrafaktuaalisen tilanteen analyysin. Apotexin saama patentin 947 mitättömäksi julistaminen ei ole kontrafaktuaalinen oletus vaan tosiseikka. Komission tehtävänä oli viitata todennäköiseen kontrafaktuaaliseen tilanteeseen, joka oli kilpailullisempi kuin Krkan kanssa tehtyjen sopimusten aiheuttama tilanne.

337

Seitsemännellä valitusperusteellaan komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, että se katsoi, että riidanalaisessa päätöksessä ei ollut osoitettu, että Krkan kanssa tehtyjen sopimusten vaikutuksena oli potentiaalisen kilpailun rajoittaminen, koska komissio ei ollut onnistunut osoittamaan, että ilman näitä sopimuksia Krka olisi todennäköisesti tullut Servierin päämarkkinoille.

338

Kuten julkisasiamies korosti ratkaisuehdotuksensa 292 kohdassa, yritysten välinen sopimus voi kuulua SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan paitsi sen tarkoituksen myös kilpailuun kohdistuvien vaikutustensa perusteella myös silloin, kun nämä vaikutukset haittaavat sellaisen yrityksen tai sellaisten yritysten harjoittamaa potentiaalista kilpailua, jotka tosin eivät toimi merkityksellisillä markkinoilla mutta kykenevät tulemaan niille ja vaikuttavat siten kyseisillä markkinoilla jo toimivien yritysten käyttäytymiseen. Todistustaakka tällaisista vaikutuksista potentiaaliseen kilpailuun kuuluu komissiolle.

339

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön, johon unionin yleinen tuomioistuin viittaa valituksenalaisen tuomion 1076 kohdassa, mukaan arvioitaessa yritysten välisen sopimuksen kilpailua rajoittavien vaikutusten olemassaoloa on vertailtava sopimukseen pohjautuvaa kilpailutilannetta siihen, joka olisi vallinnut ilman tätä sopimusta (ks. vastaavasti tuomio 30.6.1966, LTM, 56/65, EU:C:1966:38, s. 360, tuomio 11.9.2014, Master Card ym. v. komissioC‑382/12 P, EU:C:2014:2201, 161 kohta ja tuomio 18.11.2021, Visma Enterprise, C‑306/20, EU:C:2019:935, 74 kohta).

340

Kyseisen niin sanotun kontrafaktuaalisen menetelmän tarkoituksena on yksilöidä SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen yhteydessä syy-yhteys yhtäältä yritysten välisen sopimuksen ja toisaalta kilpailun rakenteen tai toiminnan välillä niillä markkinoilla, joilla kyseisen sopimuksen vaikutukset ilmenevät. Sen avulla voidaan siis varmistaa, että ainoastaan sopimukset, jotka eivät pelkästään korreloi kyseisten markkinoiden kilpailutilanteen heikkenemisen kanssa vaan ovat tämän heikkenemisen syynä, voidaan luokitella vaikutukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

341

Kontrafaktuaalisen menetelmän tarkoituksena on, että tällaisen syy–seuraus-suhteen paljastamisen vaikeutena on se, että tosiasiassa on mahdotonta havainnoida samana ajankohtana markkinoiden tilaa kyseessä olevan sopimuksen kanssa ja ilman sitä, koska kyseiset kaksi tilannetta ovat määritelmänsä mukaan toisensa poissulkevia. On siis tarpeen verrata havaittavissa olevaa tilannetta eli kyseisestä sopimuksesta johtuvaa tilannetta siihen tilanteeseen, joka olisi syntynyt, jos kyseistä sopimusta ei olisi tehty. Mainitussa menetelmässä on siis verrattava havaittavissa olevaa tilannetta tilanteeseen, joka on määritelmänsä mukaan hypoteettinen siinä mielessä, ettei se ole toteutunut. Yritysten välisen sopimuksen vaikutusten arvioimiseksi on otettava lisäksi huomioon se konkreettinen kehys, johon sopimus kuuluu, eli erityisesti se taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys, jossa kyseessä olevat yritykset toimivat, vaikutuksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen luonne sekä kyseessä olevien markkinoiden toiminnan tosiasialliset edellytykset ja markkinoiden rakenne. Tästä seuraa, että kontrafaktuaalisen skenaarion, jossa kyseistä sopimusta ei ole tehty, on oltava realistinen ja uskottava (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 115–120 kohta).

342

Kontrafaktuaalisen menetelmän asianmukainen soveltaminen edellyttää siis sen varmistamista, että vertailu perustuu asianmukaisiin ja todennettavissa oleviin perusteisiin sekä havaitun tilanteen – eli yritysten välisestä sopimuksesta johtuvan tilanteen – että kontrafaktuaalisen skenaarion osalta. Tätä varten tällaisen vertailun tekemisen mahdollistavan ajallisen vertailukohdan on oltava sama havaitun tilanteen ja kontrafaktuaalisen skenaarion osalta, koska toimen kilpailua rajoittavaa luonnetta on arvioitava ajankohtana, jolloin kyseinen toimi toteutettiin (ks. vastaavasti tuomio 6.12.2012, AstraZeneca v. komissio, C‑457/10 P, EU:C:2012:770, 110 kohta).

343

Tästä seuraa, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 318 kohdassa, että koska kontrafaktuaalisen skenaarion tarkoituksena on antaa realistinen kuva markkinatilanteesta, sellaisena kuin se olisi ollut ilman tehtyä sopimusta, kyseinen skenaario ei voi perustua kyseisen sopimuksen tekemispäivän jälkeisiin tapahtumiin juuri sen vuoksi, että kyseisenä ajankohtana nämä tapahtumat eivät olleet toteutuneet eivätkä ne nyt käsiteltävän asian olosuhteissa voineet toteutua tulevaisuudessa Krkan kanssa tehtyjen sopimusten olemassaolon vuoksi.

344

Toisin kuin kontrafaktuaalinen skenaario, havaittu tilanne vastaa kilpailuolosuhteita, jotka ovat olemassa sopimuksen tekohetkellä ja jotka johtuvat siitä. Kyseinen tilanne on todellinen, eikä sen arvioimiseksi siis ole tarpeen tukeutua realistisiin olettamuksiin. Näin ollen SEUT 101 artiklan rikkomisen toteamiseksi kyseisen sopimuksen tekemisen jälkeiset tapahtumat voidaan ottaa huomioon kyseisen tilanteen arvioimiseksi. Tämän tuomion 342 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan tällaisilla tapahtumilla on kuitenkin merkitystä vain siltä osin kuin ne auttavat määrittämään kilpailusääntöjen rikkomishetkellä vallinneet kilpailuolosuhteet, sellaisina kuin ne seuraavat suoraan kyseisen sopimuksen olemassaolosta.

345

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin analysoi valituksenalaisen tuomion 1078–1103 kohdassa lähestymistapaa, jota komissio noudatti riidanalaisessa päätöksessä luonnehtiessaan kyseisessä päätöksessä tarkoitettuja Servierin ja rinnakkaislääkkeiden valmistajien välisiä patentteja koskevia sovintosopimuksia, ja korosti kyseisen lähestymistavan hypoteettisuutta. Se totesi lisäksi kyseisen tuomion 1107–1139 kohdassa, että oikeuskäytäntöä, jonka mukaan yritysten välistä sopimusta voidaan pitää vaikutukseen perustuvana kilpailunrajoituksena mahdollisten vaikutustensa vuoksi, ei enää voida soveltaa, kun kyseinen sopimus on pantu täytäntöön.

346

Koska kyseisen sopimuksen todelliset vaikutukset kilpailuun voidaan havaita sen tekemisen jälkeisten tapahtumien valossa, unionin yleinen tuomioistuin katsoi mainitun tuomion 1122 ja 1123 kohdassa, että olisi paradoksaalista, jos komissio voisi tyytyä osoittamaan kilpailunvastaiset vaikutukset pelkästään sopimuksen mahdollisiin vaikutuksiin perustuvan kontrafaktuaalisen analyysin perusteella, vaikka yhtäältä komissiolla on käytössään havaittavissa olevia todisteita sopimuksen todellisista vaikutuksista ja vaikka toisaalta komission velvollisuutta näyttää kilpailunvastaiset vaikutukset toteen voidaan keventää ainoastaan, jos kyseessä on tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus.

347

Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin jätti SEUT 101 artiklaa soveltaessaan kolmella pääasiallisella tavalla huomiotta kontrafaktuaalisen menetelmän, joka on olennainen osa vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen arviointia, ominaispiirteet.

348

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin totesi, että Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen kilpailunvastaisten vaikutusten arviointi perustui hypoteettiseen lähestymistapaan ja kyseisten vaikutusten puutteelliseen tutkintaan, koska komissio ei ollut sisällyttänyt kontrafaktuaaliseen skenaarioon kyseisen sopimuksen tekemisen jälkeistä tosiasiallista tapahtumakulkua. Kyseisessä unionin yleisen tuomioistuimen päättelyssä jätetään kuitenkin huomiotta se, että – kuten tämän tuomion 341–343 kohdassa muistutetaan – sopimuksen kilpailunvastaisten vaikutusten paljastaminen edellyttää sellaisen kontrafaktuaalisen skenaarion käyttämistä, joka on määritelmänsä mukaan hypoteettinen siinä mielessä, ettei se ole toteutunut, ja joka ei siis voi perustua mainitun sopimuksen tekemisen jälkeisiin seikkoihin. Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan ja soveltaessaan SEUT 101 artiklan 1 kohtaa ja että valituksenalaisen tuomion 1078–1103, 1089, 1090, 1102, 1151, 1170, 1181, 1203, 1210, 1219–1223 ja 1227 kohdassa esitetyt perustelut ovat lainvastaisia.

349

Toiseksi on niin, että kun unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 1107–1139 kohdassa, että oikeuskäytäntöä, jonka mukaan yritysten välistä sopimusta voidaan pitää vaikutukseen perustuvana kilpailunrajoituksena sen mahdollisten vaikutusten vuoksi, ei enää sovelleta, kun kyseinen sopimus on pantu täytäntöön, sillä perusteella, että mainitun sopimuksen todelliset vaikutukset kilpailuun voidaan havaita, se perusti päättelynsä epätäydelliseen käsitykseen kontrafaktuaalisen menetelmän tarkoituksesta, kohteesta ja toiminnasta, jotka palautetaan mieleen tämän tuomion 340–344 kohdassa.

350

Kun on kyse sopimuksesta, jonka täytäntöönpano on muuttanut samoilla markkinoilla jo toimivien yritysten lukumäärää tai käyttäytymistä, kontrafaktuaalisen menetelmän soveltaminen voi kylläkin käytännössä ja tosiasiallisten olosuhteiden mukaan muistuttaa vertailua yhtäältä kyseisten yritysten välillä ennen kyseisen sopimuksen tekemistä vallinneen kilpailun tilan ja toisaalta kyseisen sopimuksen täytäntöönpanosta seuraavan kyseisten yritysten välisen yhteensovittamisen välillä, mistä voivat tarvittaessa olla osoituksena sopimuksen tekemisen jälkeiset tapahtumat.

351

Sitä vastoin silloin, kun sopimus ei johda siihen, että kyseisillä markkinoilla jo toimivien kilpailevien yritysten määrää tai käyttäytymistä muutetaan, vaan päinvastoin niiden pitämiseen ennallaan siten, että uuden kilpailijan tuloa markkinoille siirretään eteenpäin tai viivytetään, pelkkä vertailu kyseisillä markkinoilla ennen tämän sopimuksen täytäntöönpanoa ja sen jälkeen todettujen tilanteiden välillä ei ole riittävää, jotta voitaisiin katsoa, ettei kilpailua rajoittavaa vaikutusta ole. Tällaisessa tilanteessa kilpailunvastainen vaikutus liittyy mainitusta sopimuksesta johtuvaan sellaisen kilpailulähteen varmaan häviämiseen, joka kyseisen sopimuksen tekohetkellä on potentiaalinen, koska sitä harjoittaa yritys, joka, vaikka se ei vielä toimi kyseisillä markkinoilla, voi kuitenkin vaikuttaa kyseisillä markkinoilla jo toimivien yritysten käyttäytymiseen sen vuoksi, että se uhkaa uskottavasti tulla kyseisille markkinoille.

352

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 326 kohdassa, erottelussa, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 1107–1139 kohdassa yritysten tekemien sopimusten luokittelussa vaikutukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi sen mukaan, onko ne pantu täytäntöön vai ei, ei oteta huomioon unionin tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan kilpailua rajoittavat vaikutukset voivat olla sekä todellisia että potentiaalisia mutta niiden on oltava riittävän tuntuvia (ks. vastaavasti tuomio 9.7.1969, Völk, 5/69, EU:C:1969:35, 7 kohta ja tuomio 23.11.2006, Asnef-Equifax ja Administración del Estado, C‑238/05, EU:C:2006:734, 50 kohta), ja sillä heikennettäisiin SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon täyttä tehokkuutta.

353

Kolmanneksi, kuten tämän tuomion 340 kohdassa muistutetaan, kontrafaktuaalisen menetelmän tarkoituksena ei ole ennustaa, miten osapuoli olisi käyttäytynyt, jos se ei olisi tehnyt sopimusta kilpailijansa tai kilpailijoidensa kanssa, vaan tuoda esiin kyseisen sopimuksen ja markkinoilla vallitsevan kilpailutilanteen heikkenemisen välinen syy-yhteys sellaisen kontrafaktuaalisen skenaarion perusteella, jonka on kuitenkin oltava realistinen ja uskottava. Tältä osin unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus täsmentää patenttiriidan sovintosopimuksen yhteydessä käänteistä maksua vastaan, että kontrafaktuaalisen skenaarion tarkoituksena on yksinomaan osoittaa rinnakkaislääkkeiden valmistajan realistiset menettelymahdollisuudet, jos kyseistä sopimusta ei olisi tehty. Vaikka mainittu kontrafaktuaalinen skenaario ei voi olla riippumaton rinnakkaisvalmisteiden valmistajan menestymismahdollisuuksista patenttioikeudenkäynnissä tai vähemmän rajoittavan sopimuksen tekemisen todennäköisyydestä, kyseiset seikat ovat kuitenkin vain muiden ohella huomioon otettavia seikkoja. Näin ollen yksikön, jolla on todistustaakka tuntuvien potentiaalisten tai todellisten vaikutusten olemassaolosta, tehtävänä ei ole kontrafaktuaalisen skenaarion esittäessään tehdä lopullista toteamusta rinnakkaislääkkeiden valmistajan menestymismahdollisuuksista patenttia koskevassa riita-asiassa tai vähemmän rajoittavan sopimuksen tekemisen todennäköisyydestä (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 119–121 kohta).

354

Näistä seikoista seuraa, että päätöksessään, jossa todetaan vaikutukseen perustuva kilpailunrajoitus, komission on osoitettava, että valittu kontrafaktuaalinen skenaario on realistinen ja uskottava.

355

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä oli tarkistaa, täyttikö komission käyttämä kontrafaktuaalinen skenaario kyseiset kriteerit. Koska riidanalaisessa päätöksessä todetulla kilpailunrajoituksella poistettiin varmalla ja tarkoituksellisella tavalla potentiaalisen kilpailun lähde, jonka Krka kohdisti Servieriin patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvan perindopriilinsä avulla, kontrafaktuaalisen skenaarion analyysi vastasi lähinnä kyseisen potentiaalisen kilpailun olemassaoloa koskevaa analyysiä, sillä tällaisen kilpailun poistamisella – jos se osoitetaan toteen näytetyksi – on määritelmänsä mukaan tämän tuomion 352 kohdassa tarkoitettu riittävän tuntuva vaikutus kilpailuun. Sen määrittämiseksi, oliko Krkan kanssa tehdyillä sopimuksilla, joilla Krkaa kiellettiin tulemasta Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoille, todettu vaikutus potentiaaliseen kilpailuun, oli tämän tuomion 101 kohdassa mainitun oikeuskäytännön ja 351 kohdassa lausutun mukaisesti selvitettävä, oliko Krkalla tosiasiallinen ja konkreettinen mahdollisuus tulla kyseisille markkinoille sellaisessa ajassa, että se saattoi aiheuttaa kilpailupainetta Servierille, jolloin tällaisen markkinoilletulon uhkaa voitiin pitää realistisena ja uskottavana.

356

Kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 1142–1168 kohdassa, että komissio ei ollut näyttänyt toteen, että ilman Krkan kanssa tehdyssä sovintosopimuksessa määrättyä kaupan pitämisestä luopumista koskevaa ehtoa Krka olisi todennäköisesti tullut markkinoille Ranskassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja kyseisen tuomion 1188–1213 kohdassa, että komissio ei ollut näyttänyt toteen, että koska kyseisessä sopimuksessa ei määrätty riitauttamatta jättämistä koskevasta ehdosta, tuomioistuinmenettelyjen jatkaminen patentin 947 pätevyyden riitauttamiseksi olisi mainitun tuomion 1203 kohdan mukaan ”todennäköisesti tai uskottavasti mahdollistanut tämän patentin nopeamman tai kattavamman mitättömäksi julistamisen”, se teki SEUT 101 artiklan 1 kohdan tulkinta- ja soveltamisvirheen, minkä vuoksi valituksenalaisen tuomion 1147–1168 ja 1188–1213 kohta ovat lainvastaisia.

357

Näin yksilöidyt oikeudelliset virheet merkitsevät sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 1075–1234 kohdassa esittämä päättely, joka koskee Krkan kanssa tehtyjen sopimusten luokittelua vaikutukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, on kokonaisuudessaan lainvastainen.

358

Edellä esitetyn perusteella seitsemäs valitusperuste on hyväksyttävä ilman, että on tarpeen lausua erikseen tämän valitusperusteen kustakin osasta ja erityisesti viidennestä osasta, joka koskee riidanalaisen päätöksen huomioon ottamista vääristyneellä tavalla, sekä kuudennesta osasta, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin korvasi komission arvioinnin omalla arvioinnillaan.

359

Kahdeksas ja yhdeksäs valitusperuste koskevat oikeudellisia virheitä arvioitaessa perindopriilin hinnalle ja terapeuttiselle korvattavuudelle annettua merkitystä merkityksellisiä tuotemarkkinoita määritettäessä. Kymmenennen valitusperusteen mukaan tietyt Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiin kirjelmiin liittämät asiakirjat on jätettävä tutkimatta. Yhdestoista valitusperuste koskee perindopriilin vaikuttavaan aineeseen liittyvän teknologian markkinoiden määrittelyssä tehtyjä oikeudellisia virheitä.

360

Soveltaakseen SEUT 102 artiklaa komissio määritteli aluksi riidanalaisessa päätöksessä merkitykselliset markkinat perindopriilin markkinoiksi Ranskassa, Alankomaissa, Puolassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosina 2000–2009 tehtyjen havaintojen perusteella tukeutuen lähinnä kahteen seikkaan.

361

Yhtäältä komissio katsoi kyseisen päätöksen 2445–2457 perustelukappaleessa, että niistä 16 ACE-lääkkeestä, joilla on sama vaikutustapa ja joiden terapeuttiset käyttötarkoitukset ja sivuvaikutukset ovat samankaltaiset, perindopriilillä oli tiettyjä erityispiirteitä, joita Servier korosti lääkäreihin kohdistamissaan myynninedistämistoimissa harjoittaakseen eriyttämispolitiikkaa muihin ACE-lääkkeisiin nähden.

362

Toiseksi komissio korosti mainitun päätöksen johdanto-osan 2460–2495, 2528 ja 2546 perustelukappaleessa, että muiden ACE-lääkkeiden hintojen voimakas lasku rinnakkaisversioiden markkinoilletulon jälkeen ei aiheuttanut perindopriilin hintojen ja Servierin myynninedistämiskustannusten, jotka olivat pysyneet vakaina koko tarkastelujakson ajan, alenemista eikä perindopriilin myyntimäärien, jotka olivat jatkuvasti kasvaneet, alenemista. Kyseinen hintojen lasku ei siis johtanut perindopriilin kysynnän siirtymiseen kyseisiin muihin ACE-lääkkeisiin. Komissio päätteli tästä, että koska muut ACE-lääkkeet eivät aiheuttaneet merkittävää kilpailupainetta kyseisen ajanjakson aikana, Servier saattoi siis toimia huomattavan itsenäisesti kyseisten lääkkeiden valmistajista riippumatta. Komission mukaan kyseinen tilanne oli ristiriidassa sen tilanteen kanssa, joka seurasi perindopriilin rinnakkaisversioiden markkinoilletulosta, jonka seurauksena kyseisen lääkkeen keskimääräiset hinnat laskivat 27 prosenttia Ranskassa, 81 prosenttia Alankomaissa, 17 prosenttia Puolassa ja 90 prosenttia Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

363

Tämän jälkeen komissio totesi riidanalaisen päätöksen 2561–2600 perustelukappaleessa, että Servierillä oli määräävä asema perindopriilin markkinoilla Ranskassa, Alankomaissa, Puolassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Komissio totesi lisäksi kyseisen päätöksen 2601–2758 perustelukappaleessa, että Servierillä oli määräävä asema myös kyseisen lääkkeen vaikuttavaan aineeseen liittyvän teknologian markkinoilla.

364

Komissio katsoi vielä kyseisen päätöksen 2759–2998 perustelukappaleessa, että Servierin yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu strategia, jolla pyrittiin viivästyttämään perindopriilin rinnakkaisversioiden markkinoilletuloa muun muassa yhdistämällä kyseisen lääkkeen vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian hankkiminen ja patenttia koskevat sovintosopimukset käänteistä maksua vastaan, merkitsi yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua SEUT 102 artiklan rikkomista.

365

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 1367–1592 kohdassa, että komissio oli virheellisesti rajannut merkityksellisten tuotemarkkinoiden määritelmän koskemaan ainoastaan perindopriiliä eikä muita ACE-estäjiä.

366

Hylättyään aluksi Servierin ensimmäisen väitteen, jonka mukaan kaikkia taloudelliseen asiayhteyteen liittyviä seikkoja ei ollut otettu huomioon, unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi väitteen, joka koski virhettä arvioitaessa perindopriilin korvattavuutta muilla ACE-lääkkeillä. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 1418–1482 kohdassa, että komissio oli tehnyt virheen katsoessaan, että perindopriilin ja muiden ACE-estäjien lääkkeiden välillä oli terapeuttisia eroja, kyseisen tuomion 1483–1513 kohdassa, että komissio ei ollut osoittanut, että lääkemääräysten antajien passiivisuus ja uskollisuus perindopriiliä kohtaan vähentäisivät muiden ACE-estäjien aiheuttamaa kilpailupainetta, kyseisen tuomion 1514–1540 kohdassa, että komissio oli aliarvioinut perindopriilillä hoidettujen potilaiden taipumusta vaihtaa lääkettä, ja saman tuomion 1541–1566 kohdassa, että komissio ei ollut ottanut huomioon Servierin myynninedistämistoiminnan merkitystä.

367

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valituksenalaisen tuomion 1567–1585 kohdassa esitetyistä syistä väitteen, jolla Servier väitti, että komissio oli antanut liian suuren merkityksen hinnoille merkityksellisiä markkinoita määrittäessään. Se katsoi kyseisen tuomion 1586 kohdassa, että Servierin väitteestä, joka koski komission ekonometriseen analyysiin vaikuttavia metodologisia virheitä, ei ollut enää tarpeen lausua.

368

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseisen tuomion 1595–1608 ja 1611–1622 kohdassa komission toteamukset määräävän aseman olemassaolosta perindopriilin markkinoilla sekä kyseisen lääkkeen vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoilla. Koska merkityksellisiä tuotemarkkinoita ei ollut määritelty oikein, unionin yleinen tuomioistuin kumosi kyseisen tuomion 1625–1632 kohdassa esitetyistä syistä riidanalaisessa päätöksessä esitetyt toteamukset Servierin syyksi luetusta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.

369

Kyseisten seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen 6 artiklan ja 7 artiklan 6 kohdan.

370

Kahdeksannessa valitusperusteessaan komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se totesi, että riidanalaisessa päätöksessä hinnoille oli annettu liian suuri merkitys merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyssä. Kyseinen valitusperuste käsittää kuusi osaa.

371

Komissio arvostelee kahdeksannen valitusperusteensa ensimmäisessä, kolmannessa ja viidennessä osassa lähinnä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 1380–1405 ja 1567–1586 kohdassa esittämiä arviointeja merkityksellisten markkinoiden määritelmästä.

372

Komissio väittää aluksi, että unionin yleinen tuomioistuin vähätteli kyseisen tuomion 1567–1586 kohdassa perindopriilin hinnoille annettavaa merkitystä ja suosi kyseisen lääkkeen laatuun liittyviä näkökohtia. Unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että perindopriilin hinnat pysyivät vakaina ja että sen myyntimäärät nousivat samalla, kun muiden ACE-lääkkeiden hinnat laskivat voimakkaasti (Puolassa 28–90 prosenttia, Ranskassa 47–58 prosenttia, Yhdistyneessä kuningaskunnassa 88–90 prosenttia ja Alankomaissa 94–97 prosenttia) kyseisten lääkkeiden rinnakkaisversioiden markkinoilletulon jälkeen. Unionin yleinen tuomioistuin tukeutui laadullisten rajoitusten ja ”hintarajoitusten” väliseen erotteluun, joka on keinotekoinen, abstrakti ja ristiriidassa merkityksellisten markkinoiden määrittelemiseksi vahvistetun menetelmän ja 6.12.2012 annetussa tuomiossa AstraZeneca v. komissio (C‑457/10 P, EU:C:2012:770) esitettyjen periaatteiden kanssa.

373

Komissio väittää tämän jälkeen, että unionin yleinen tuomioistuin yliarvioi lääkkeitä määräävien lääkäreiden roolin merkityksen arvioidessaan perindopriilin kysynnän ominaispiirteitä. Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 1393–1395 kohdassa virheellisesti, että kysynnän määrittivät pelkästään kyseiset lääkemääräysten antajat, ottamatta huomioon muita merkityksellisiä tekijöitä. Toiseksi komission mukaan se, että hinnat eivät vaikuta lääkemääräysten antajiin, antaa Servierille enemmän vapautta, koska sen ei tarvitse mukauttaa hintojaan saadakseen kyseiset lääkärit määräämään perindopriiliään. Kun unionin yleinen tuomioistuin keskittyi lääkemääräysten antajiin eikä Servieriin kohdistuviin rajoitteisiin, se sovelsi virheellisesti merkityksellisten markkinoiden käsitettä.

374

Komissio väittää vielä, että unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisen tuomion 1385, 1395, 1397, 1401, 1404, 1576–1579 ja 1584 kohdassa huomiotta perindopriilin rinnakkaisversioiden aiheuttaman kilpailun merkityksen. Todettuaan kyseisen merkityksen unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta, että muut ACE-lääkkeet eivät aiheuttaneet minkäänlaista painetta perindopriilille. Olisi keinotekoista katsoa, kuten unionin yleinen tuomioistuin teki kyseisen tuomion 1392 kohdassa, että rinnakkaislääkkeiden lääkkeiden aiheuttama kilpailupaine voidaan ottaa huomioon vasta sen jälkeen, kun ne on tosiasiallisesti tuotu markkinoille.

375

Kahdeksannen valitusperusteensa toisessa, neljännessä ja kuudennessa osassa komissio väittää, että valituksenalaisen tuomion 1392 ja 1567–1586 kohdan perustelut ovat riittämättömät tai ristiriitaiset.

376

Servier katsoo, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat riittävät eikä niissä ole ristiriitaisuuksia.

377

Asiakysymyksen osalta Servier ja EFPIA väittävät ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä, kun se piti hintatekijää vähemmän merkittävänä kuin komissio. Lääkealalla terapeuttiset näkökohdat lieventävät niiden mukaan hintakilpailupainetta. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään jättänyt huomiotta muiden ACE-lääkkeiden hintojen voimakasta laskua, vaan totesi, että perindopriilin hintavakaus ei riittänyt sulkemaan pois kyseisistä muista lääkkeistä johtuvan siihen kohdistuvan kilpailupaineen olemassaoloa. Unionin yleinen tuomioistuin ei pitänyt perindopriilin myynnin määrää koskevaa analyysiä merkityksettömänä vaan ainoastaan toi esiin sen, miten merkityksellisenä komissio oli pitänyt kyseisen lääkkeen hintavakautta. Se totesi lisäksi valituksenalaisen tuomion 1499 ja 1500 kohdassa, että myös muiden ACE-estäjien myyntimäärät olivat kasvaneet ja näin oli ramipriilin osalta enemmän kuin perindopriilin osalta. Servierin kannattavuudesta unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 1559 kohdassa, että komissio ei ollut koskaan tukeutunut kyseiseen seikkaan merkityksellisten markkinoiden määrittelemiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin arvioi kilpailuun liittyviä rajoitteita kokonaisvaltaisesti asettamatta niitä tärkeysjärjestykseen.

378

Servier katsoo tämän jälkeen, että komission väitteet, jotka koskevat lääkemääräysten antajien hintasensitiivisyyden puutetta, on jätettävä tutkimatta, koska ne koskevat unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikoista tekemiä arviointeja. Joka tapauksessa kyseinen päättely on sen mukaan perusteeton. Unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin vähätellyt hintoihin liittyviä tekijöitä, vaan niitä arvioidessaan otti huomioon sen, että lääkealan erityispiirteet rajoittivat hintakilpailupainetta, jättämättä huomioon ottamatta markkinoiden määrittelyn tehtävää.

379

Servierin mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei jättänyt huomiotta rinnakkaislääkkeiden perindopriilille aiheuttamaa kilpailupainetta. Unionin yleinen tuomioistuin päinvastoin totesi valituksenalaisen tuomion 1579 kohdassa, että rinnakkaisversioiden markkinoilletulosta seuranneen kyseisen lääkkeen hinnan laskun perusteella ei voitu päätellä, ettei ennen tätä markkinoilletuloa olisi ollut olemassa kilpailuun liittyviä rajoitteita. Se, että kyseiset rinnakkaisvalmisteet ovat perindopriilin lähimpiä kilpailijoita, ei merkitse sitä, että muut ACE-lääkkeet eivät aiheuttaneet kyseiselle lääkkeelle kilpailupainetta, jonka olemassaolon Servierin myynninedistämispolitiikka ja sisäinen strategia osoittavat, kuten tämän tuomion 1550, 1577 ja 1590 kohdasta ilmenee.

380

Aluksi on todettava, että toisin kuin Servier väittää, komission väitteet, jotka liittyvät siihen, että lääkärien valintaa tietyn lääkkeen määräämisen osalta määräävät vähemmän kyseisen lääkkeen hintaan liittyvät näkökohdat kuin terapeuttiset näkökohdat, eivät koske unionin yleisen tuomioistuimen tekemiä tosiseikkoja koskevia arviointeja vaan kyseisten arviointien oikeudellista luonnehdintaa. Kyseisillä väitteillä pyritään riitauttamaan sekä ne perustelut että oikeudelliset perusteet, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komissio oli riidanalaisessa päätöksessä antanut perindopriilin hinnoille liian suuren merkityksen määritellessään merkityksellisiä markkinoita. Näin ollen oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan kahdeksas valitusperuste on jätettävä osittain tutkimatta, on hylättävä.

381

Tämän valitusperusteen asiasisällön arvioinnista on muistutettava, että SEUT 102 artiklaa sovellettaessa merkityksellisten markkinoiden määrittäminen on lähtökohtaisesti edellytys sen arvioimiselle, onko asianomaisella yrityksellä mahdollisesti määräävä markkina-asema (ks. vastaavasti tuomio 21.2.1973, Europemballage ja Continental Can v. komissio, 6/72, EU:C:1973:22, 32 kohta), ja sen avulla määritellään puitteet, joiden rajoissa on arvioitava kysymystä siitä, voiko kyseinen yritys toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa kilpailijoihinsa, asiakkaisiinsa ja kuluttajiin (ks. vastaavasti tuomio 9.11.1983, Nederlandsche Banden-Industrie-Michelin v. komissio, 322/81, EU:C:1983:313, 37 kohta ja tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 127 kohta).

382

Merkityksellisten markkinoiden määrittäminen edellyttää, että ensin määritellään tuotemarkkinat ja toiseksi niiden maantieteelliset markkinat (ks. vastaavasti tuomio 14.2.1978, United Brands ja United Brands Continentaal v. komissio, 27/76, EU:C:1978:22, 10 ja 11 kohta).

383

Siltä osin kuin on kyse tuotemarkkinoista, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että merkityksellisten markkinoiden käsite merkitsee sitä, että niihin kuuluvien tavaroiden tai palvelujen välillä voi olla tehokasta kilpailua, mikä edellyttää, että kaikki samoihin markkinoihin kuuluvat tavarat tai palvelut ovat riittävästi keskenään korvattavissa, kun kyse on samasta käyttötarkoituksesta. Keskinäistä vaihdettavuutta tai korvattavuutta ei arvioida yksinomaan asianomaisten tuotteiden tai palvelujen objektiiviset ominaisuudet huomioiden. On niin ikään otettava huomioon kilpailuolosuhteet sekä kysynnän ja tarjonnan rakenne markkinoilla (tuomio 23.1.2018, F. Hoffmann-La Roche ym., C‑179/16, EU:C:2018:25, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

384

Kyseisistä seikoista seuraa, että kahden tuotteen korvattavuuden arviointi ei rajoitu sen määrittämiseen, soveltuvatko kyseiset tuotteet toiminnalliselta kannalta katsottuna saman tarpeen tyydyttämiseen, vaan se edellyttää lisäksi sen määrittämistä, ovatko kyseiset tuotteet tosiasiallisesti todella korvattavissa toisillaan. Kahden tuotteen taloudellinen korvattavuus voidaan todeta, jos suhteellisten hintojen muutokset johtavat myynnin siirtymiseen yhdestä tuotteesta toiseen. Tältä osin on korostettava, että kuten markkinoiden määritelmästä annetun tiedonannon, joka mainitaan tämän tuomion 2 kohdassa ja johon unionin yleinen tuomioistuin viittasi valituksenalaisen tuomion 1384 kohdassa, 13 kohdasta ilmenee, kysynnän korvattavuus on taloudelliselta kannalta välittömin ja tehokkain tekijä, joka rajoittaa tietyn tuotteen toimittajien käyttäytymistä. Kysynnän korvattavuuden arvioinnissa arvioidaan lähinnä kysynnän ristijoustoa hintaan nähden määrittämällä, siirtyvätkö sellaisen tuotteen kuluttajat, johon kohdistuu pieni mutta pysyvä hinnankorotus, korvaaviin tuotteisiin.

385

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 1404 kohdassa perindopriilin kysynnän suhteellisen joustamattomuuden suhteessa muiden ACE-lääkkeiden hintoihin ja korosti kyseisen tuomion 1573 kohdassa, että Servier ei ollut riitauttanut kyseistä tosiseikkaa. Tämä seikka perustuu riidanalaisen päätöksen 2460–2495 perustelukappaleessa esitettyyn huomautukseen, jonka mukaan samaan terapeuttiseen käyttöön tarkoitettujen ACE-lääkkeiden hintojen voimakkaasta laskusta huolimatta perindopriilin hinta oli pysynyt vakaana ja sen myyntimäärät olivat nousseet viiteajanjakson aikana.

386

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kuitenkin valituksenalaisen tuomion 1574–1586 kohdassa, että sen perusteella, että perindopriilin kysyntä on pysynyt vakaana muiden ACE-lääkkeiden hintojen voimakkaasta laskusta huolimatta, ”ei voida päätellä sellaisen kilpailupaineen puuttumista, joka perustuu laatuun ja liittyy muuhun kuin hintoihin”, ennen perindopriilin rinnakkaisvalmisteiden tuloa, muun muassa sillä perusteella, että lääkealan erityispiirteiden vuoksi kilpailua ei käydä pelkästään hinnoilla vaan myös lääkkeiden laadulla, jonka lääkemääräysten antajat ovat tunnustaneet, muun muassa muiden ACE-lääkkeiden valmistajien myynninedistämistoimien avulla. Kyseisen tuomion 1584 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä, että komissio oli riidanalaisessa päätöksessä antanut hintatekijälle liian suuren merkityksen merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyssä.

387

On kuitenkin korostettava, että merkityksellisten markkinoiden määrittelyssä tuotteen hinta ja myyntimäärä eivät ilmennä erillistä kilpailutyyppiä, joka voitaisiin asettaa vastakkain kyseisen tuotteen laadusta riippuvan kilpailun tai sen myynninedistämispyrkimysten kanssa. Taloudellinen korvattavuus heijastaa päinvastoin kyseessä olevien tuotteiden kaikkia ominaisuuksia, mukaan lukien niiden myynninedistämiskustannuksiin liittyvät ominaisuudet sekä niiden luontainen tai mielletty laatu. Kannustaminen laadukkaan tuotteen toimittamiseen riippuu nimittäin viime kädessä kuluttajan tahdosta maksaa tästä laadusta, ja näin on riippumatta siitä, että lääkkeiden kysyntä perustuu, kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti totesi, enemmän lääkemääräysten antajien kuin heidän potilaidensa valintoihin ja että potilaat eivät yleensä maksa koko hintaa – olipa se säännelty tai ei – erilaisten terveysalan vakuutusmekanismien vuoksi.

388

Tästä seuraa, että riippumatta lääkealan erityisistä ominaispiirteistä, jotka liittyvät sovellettavaan säännöstöön, lääkemääräysten antajien rooliin ja siihen, että lääkkeiden hinta korvataan vakuutusmekanismeilla, lääkkeiden taloudellisen korvattavuuden tutkimista on arvioitava ottamalla huomioon samaan terapeuttiseen käyttöaiheeseen tarkoitettujen lääkkeiden välinen myynnin siirtyminen, joka johtuu kyseisten lääkkeiden suhteellisten hintojen muutoksista. Toteamus tällaisen korvattavuuden puuttumisesta osoittaa erillisten markkinoiden olemassaolon tämän puuttumisen syistä riippumatta, olipa kyse sitten kyseisille markkinoille kuuluvalle lääkkeelle tai kyseisille lääkkeille ominaisesta laadusta tai niiden valmistajien myynninedistämistoimista.

389

Unionin yleinen tuomioistuin otti lisäksi kyseiset seikat asianmukaisesti huomioon, kun se esitti valituksenalaisen tuomion 1380–1398 kohdassa periaatteet, joita sovelletaan merkityksellisten tuotemarkkinoiden rajaamiseen lääkealalla. Se nimittäin totesi kyseisen tuomion 1386 kohdassa yhtäältä, että ”lääkealan kilpailumekanismien erityispiirteet eivät poista hintaan liittyvien tekijöiden merkitystä kilpailupainetta arvioitaessa, joskin näitä tekijöitä on arvioitava erityisessä asiayhteydessään”. Toisaalta se totesi mainitun tuomion 1390 kohdassa, että se, että hinnoilla aiheutettava kilpailupaine on selvästi pienempi lääkealalla, ”voi oikeuttaa kapeiden markkinoiden rajaamisen”, ja totesi saman tuomion 1391 kohdassa, että kun ”tietylle tuoteryhmälle ei aiheudu merkittävää kilpailupainetta muista tuotteista, jolloin tämän ryhmän voidaan katsoa muodostavan relevantit tuotemarkkinat, tämän tuoteryhmän osalta kaiken merkittävän kilpailupaineen poistavien tekijöiden tyypillä tai luonteella on vain rajallista merkitystä, koska tällaisen kilpailupaineen puuttumista koskevan toteamuksen vuoksi voidaan päätellä, että näin määritellyillä markkinoilla määräävässä asemassa oleva yritys voi vaikuttaa kuluttajien etuihin näillä markkinoilla estämällä toimivan kilpailun käyttäen väärin määräävää markkina-asemaansa”.

390

Unionin yleinen tuomioistuin ei siis voinut – olematta ilmeisellä tavalla ristiriitainen ja loukkaamatta kyseisiä periaatteita, jotka se oli juuri perustellusti ilmoittanut – todeta valituksenalaisen tuomion 1399–1405 ja 1574–1586 kohdassa, että perindopriilin kysynnän suhteellisella joustamattomuudella hintaan nähden ei ollut merkitystä merkityksellisten markkinoiden määrittämisen kannalta, koska se voitiin selittää tai perustella kyseisen lääkkeen laadulla ja sen valmistajan myynninedistämistoimien merkittävyydellä. Unionin yleinen tuomioistuin teki siis oikeudellisen virheen, minkä vuoksi kyseisen tuomion 1399–1405 ja 1574–1586 kohta ovat lainvastaisia.

391

Näin ollen kahdeksas valitusperuste on hyväksyttävä kokonaisuudessaan.

392

Yhdeksännessä valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä, kun se valituksenalaisen tuomion 1418–1566 kohdassa kumosi perindopriilin markkinoiden määrittämiseksi tehdyn analyysin kyseisen lääkkeen terapeuttisesta korvattavuudesta suhteessa muihin ACE-lääkkeisiin. Kymmenennessä valitusperusteessaan komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se hyväksyi kyseisen tuomion 1461–1463 kohdassa Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiin kirjelmiinsä liittämien tiettyjen asiakirjojen tutkittavaksi ottamisen, joilla se riitauttaa komission arvioinnin kyseisestä terapeuttisesta korvattavuudesta.

393

Kun otetaan huomioon kahdeksanteen valitusperusteeseen annettu vastaus, josta ilmenee, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 1585 kohdassa esittämän sen toteamuksen perustelut ovat ilmeisen ristiriitaiset, jonka mukaan komissio oli määrittänyt tuotteiden korvattavuutta koskevan analyysin, jossa keskityttiin hintoihin liittyviin taloudellisiin näkökohtiin, perusteella virheellisesti, että perindopriili ja muut ACE-lääkkeet eivät olleet korvattavissa toisillaan, yhdeksännestä ja kymmenennestä valitusperusteesta ei ole tarpeen lausua, koska myös kyseiset muut valitusperusteet liittyvät kyseisten lääkkeiden terapeuttiseen korvattavuuteen.

394

Yhdennessätoista valitusperusteessaan komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä katsoi valituksenalaisen tuomion 1611–1622 kohdassa, että perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoiden määritelmä ja toteamus Servierin määräävästä asemasta näillä markkinoilla olivat virheellisiä. Unionin yleinen tuomioistuin nojautui yksinomaan perindopriilin markkinoiden määrittelyssä toteamiinsa virheisiin. Komissio esittää tältä osin kolme väitettä.

395

Ensimmäisessä väitteessään se väittää, että vaikka kyseiset kahdet markkinat ovat lähimarkkinoita, niiden ominaispiirteet ovat erilaiset sekä tarjonnan että kysynnän osalta. Unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen voinut todeta valituksenalaisen tuomion 1615 kohdassa, että perindopriilin markkinoiden määritelmän pätemättömäksi toteamisen pitäisi johtaa automaattisesti kyseistä lääkettä koskevan teknologian markkinoiden määrittelyn pätemättömäksi toteamiseen ja tämän seurauksena sen toteamiseen, että Servierillä on määräävä asema kyseisillä markkinoilla. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen päättelyn tueksi virheellisesti, että riidanalaisen päätöksen 2648–2651 perustelukappaleesta ilmenee, että perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian kysyntä johtuu perindopriilin kysynnästä. Kyseiset perustelukappaleet eivät nimittäin sisällä mitään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että perindopriilin vaikuttavaan aineeseen liittyvän teknologian kysyntä riippuisi kyseisen lääkkeen markkinoiden määrittelystä.

396

Komissio väittää toisessa väitteessään, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 1618–1621 kohdassa, että riidanalaisessa päätöksessä ei voitu päätellä Servierin määräävää asemaa perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoilla kyseisen markkina-aseman ilmentymien perusteella, koska unionin yleisen tuomioistuimen mukaan viimeksi mainitut markkinat eivät rajoittuneet pelkästään perindopriiliin. Koska kyseiset kahdet markkinat ovat erilaiset, toteamus Servierin määräävästä asemasta ensimmäisillä markkinoilla ei riipu siitä, onko Servierillä määräävä asema jälkimmäisillä.

397

Kolmannessa väitteessä komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se jätti huomiotta perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoita koskevan analyysin, joka sisältyy riidanalaiseen päätökseen ja erityisesti sen 2632–2647 perustelukappaleeseen kysynnän ominaispiirteiden osalta ja sen 2671–2757 perustelukappaleeseen Servierin määräävän aseman osalta kyseisillä markkinoilla. Unionin yleinen tuomioistuin jätti näin ollen vastaamatta sen käsiteltäväksi saatettuihin kanneperusteisiin.

398

Servier vastaa, että tämä valitusperuste on kokonaisuudessaan tehoton, sillä siinä arvostellaan arviointia, joka koskee perindopriilin vaikuttavaan aineeseen liittyvän teknologian markkinoiden määritelmää, vaikka unionin yleinen tuomioistuin ei ole lausunut tästä kysymyksestä. Toisin kuin komissio väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin lausunut kyseisten markkinoiden määritelmästä vaan arvosteli riidanalaisessa päätöksessä esitettyjä toteamuksia Servierin määräävästä asemasta kyseisillä markkinoilla perindopriili-lääkkeen markkinoiden määrittelemisessä tehtyjen virheiden vuoksi.

399

Servierin mukaan kyseinen valitusperuste ei myöskään voi johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen, koska komissio ei ole riitauttanut kyseisen tuomion 1627–1631 kohtaa, joihin kyseisen tuomion tuomiolauselma perustuu. Kyseisistä kohdista ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on todennut yhtäältä, että ”se, että Servierillä ei ole määräävää asemaa yksinomaan [perindopriilin] markkinoilla, kyseenalaistaa jo yksinään määräävän markkina-aseman väärinkäytön, josta Servierin katsotaan – – olevan vastuussa” perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoilla, ja toisaalta, että riidanalaisessa päätöksessä ei todeta mitään kyseisen yrityksen menettelytapaa, jonka kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevä luonne ei riippuisi sen väitetystä määräävästä asemasta perindopriilin markkinoilla.

400

Servier väittää lisäksi, että komission kolme väitettä ovat tehottomia eivätkä ne perustu tosiseikkoihin.

401

Ensimmäinen väite koskee sen mukaan tosiseikkoja koskevia virheitä ja siinä otetaan valituksenalainen tuomio huomioon vääristyneellä tavalla, koska unionin yleinen tuomioistuin tyytyi kyseisen tuomion 1615 kohdassa toteamaan, että komissio oli riidanalaisessa päätöksessä käyttänyt perindopriilin markkinoiden määritelmää analysoidakseen kyseisen lääkkeen vaikuttavaan aineeseen liittyvän teknologian markkinoita.

402

Servierin mukaan myös toinen väite perustuu siihen, että valituksenalaisen tuomion 1618 ja 1619 kohta, joissa unionin yleinen tuomioistuin korosti, että riidanalaisessa päätöksessä ei ollut tutkittu molempia kyseessä olevia markkinoita toisistaan erillään, on otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Kyseisen päätöksen 7.2.1.2.3 jaksosta päinvastoin ilmenee, että perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian kysyntä johtuu perindopriilin kysynnästä. Komissio tukeutui Servierin määräävään asemaan kyseisen lääkkeen markkinoilla päätelläkseen, että kyseisellä yrityksellä on määräävä asema kyseisen lääkkeen vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoilla.

403

Servierin mukaan kolmas väite on tehoton, koska komissio ei riitauttanut unionin yleisen tuomioistuimen arviointia, jonka mukaan perindopriilin markkinoiden määritelmään vaikuttavat virheet heijastuvat kyseisen lääkkeen vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoiden määritelmään. Servier lisää, että komissio ainoastaan vetoaa siihen, että yhteen kanneperusteeseen on jätetty vastaamatta, täsmentämättä, mistä kanneperusteesta on kyse.

404

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 1615 kohdassa perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoiden määrittelystä, että riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että ” teknologian kysyntä perustui perindopriilin lopputuotteen kysyntään (riidanalaisen päätöksen 2648–2651 perustelukappale)” ja että ”komissio on siis käyttänyt lopputuotteiden markkinoiden osalta hyväksymäänsä relevanttien markkinoiden virheellistä rajaamista teknologian markkinoiden analyysissään, erityisesti arvioidessaan kysyntää näillä viimeksi mainituilla markkinoilla”.

405

Riidanalaisen päätöksen 2648–2651 perustelukappaleesta ilmenee kuitenkin, että vaikka komissio totesi, että perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian kysyntä johtuu kyseisen lääkkeen kysynnästä, komissio myös korosti kyseisen päätöksen 2649 perustelukappaleessa, että kyseinen seikka ei merkitse sitä, että kyseisen teknologian kysyntäolosuhteet vastaisivat tarkalleen perindopriilin kysyntää.

406

Näiden seikkojen perusteella komissio katsoi mainitun päätöksen 2651 perustelukappaleessa, että kun otetaan huomioon perindopriilin kysynnän suhteellinen joustamattomuus, kyseisen lääkkeen vaikuttavaan aineeseen liittyvän teknologian kysyntä oli todennäköisesti myös joustamatonta. Näistä seikoista seuraa, että toisin kuin valituksenalaisen tuomion 1615 kohdan sanamuodosta ilmenee, riidanalaisen päätöksen 2648–2651 perustelukappaleessa esitetyt seikat, jotka koskevat perindopriilin vaikuttavaan aineeseen liittyvän teknologian kysynnän ominaisuuksia, eivät perustu perindopriilin markkinoiden määritelmään sellaisenaan vaan kyseisen teknologian kysynnän ja kyseisen lääkkeen kysynnän välisiin yhteyksiin, koska kyseiset kaksi tuotetta ovat toisiaan täydentäviä, ja niistä ensimmäinen on jälkimmäisen tuotannossa käytetty tuotantopanos.

407

Vaikka on siis totta, että unionin yleinen tuomioistuin selosti valituksenalaisen tuomion 1615 kohdassa osittaisesti ja virheellisesti riidanalaisen päätöksen sisältöä antamalla ymmärtää, että komissio oli määritellyt perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinat tyytymällä vain toistamaan kyseisen lääkkeen markkinoiden määritelmän, se rajoitti kyseisen tuomion 1616 kohdassa kyseisen virheen ulottuvuutta toteamalla, että ”kuten komissio väittää, se on kuitenkin käyttänyt teknologian markkinoiden analyysissä myös muita seikkoja rajatakseen teknologian markkinat, muun muassa analyysiä tarjonnan korvattavuudesta (riidanalaisen päätöksen 2657 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet)” .

408

Näin ollen edellä todettua virhettä lukuun ottamatta komission ensimmäinen väite, jonka mukaan riidanalainen päätös on otettu huomioon vääristyneellä tavalla siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon kyseisten markkinoiden väliset erot sekä tarjonnan että kysynnän osalta, ei ole perusteltu.

409

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi lisäksi valituksenalaisen tuomion 1617–1619 kohdassa, ettei perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoiden rajaamisen virheellisyydestä ollut tarpeen lausua arvioitaessa kanneperustetta, jonka mukaan komissio oli tehnyt virheitä pyrkiessään osoittamaan Servierin määräävän aseman kyseisillä markkinoilla, sillä perusteella, että komissio ”on tukeutunut ratkaisevalla tavalla” perindopriilin markkinoiden rajaamiseen todetakseen Servierin määräävän aseman kyseisen lääkkeen vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoilla. Kyseisen tuomion 1621 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin esitti johtopäätökset arvioinnistaan, joka koskee perindopriilin markkinoiden virheellistä määrittelyä. Se totesi, että komissio ei ollut kyennyt osoittamaan, että Servierillä oli määräävä asema kyseisen lääkkeen vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoilla, ja katsoi näin ollen kyseisen tuomion 1622 kohdassa, että ensimmäisessä oikeusasteessa esitetty kanneperuste, jonka mukaan komissio oli tehnyt virheitä pyrkiessään osoittamaan Servierin määräävän aseman perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoilla, oli hyväksyttävä.

410

Tämän tuomion 380–390 kohdasta ilmenee, että unionin yleisen tuomioistuimen arviointia, joka koskee perindopriilin markkinoiden virheellistä määritelmää, itseään rasittaa oikeudellinen virhe. Näin ollen on todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 1611–1622 kohdassa esittämät arvioinnit Servierin määräävästä asemasta perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoilla perustuvat virheelliseen lähtökohtaan ja ovat tämän vuoksi lainvastaisia. Koska kyseiset arvioinnit ovat vaikuttaneet suoraan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 3 kohtaan, jossa unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä todettiin Servierin rikkoneen SEUT 102 artiklaa, 11. valitusperuste on hyväksyttävä.

411

Koska 1.–8. valitusperuste ja 11. valitusperuste on hyväksytty, komission vaatimusten mukaisesti on kumottava valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1–3 kohta, joilla unionin yleinen tuomioistuin kumosi ensinnäkin riidanalaisen päätöksen 4 artiklan siltä osin kuin siinä todetaan Servierin osallistuneen Krkan kanssa tehtyihin sopimuksiin, toiseksi kyseisen päätöksen 6 artiklan, jossa todetaan Servierin syyllistyneen SEUT 102 artiklan rikkomiseen, kolmanneksi mainitun päätöksen 7 artiklan 4 kohdan b alakohdan ja 7 artiklan 6 kohdan, joissa vahvistetaan Servierille saman päätöksen 4 ja 6 artiklassa tarkoitetuista rikkomisista määrätyn sakon määrä.

412

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan on niin, että jos unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, se voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

413

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin katsoo ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyistä kanneperusteista, joissa vaaditaan kumoamaan riidanalaisen päätöksen 4 artikla, joka koskee SEUT 101 artiklan rikkomista, ettei asia ole ratkaisukelpoinen kokonaisuudessaan. Servier väittää nimittäin yhdeksännen kanneperusteensa toisessa osassa, että komissio teki useita arviointivirheitä luokitellessaan Krkan kanssa tehdyn siirto- ja lisenssisopimuksen tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi. Kuten tämän tuomion 307 kohdasta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseisen luokittelun pelkästään sillä perusteella, että se oli hylännyt saman luokittelun Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen osalta lausumatta kuitenkaan tämän toisen osan asiakysymyksestä. Näin ollen asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu yhdeksännen kanneperusteen toisesta osasta.

414

Siltä osin kuin kyse on kanneperusteista, joissa vaaditaan riidanalaisen päätöksen 6 artiklan, joka koskee SEUT 102 artiklan rikkomista, kumoamista, kahdeksanteen valitusperusteeseen annetusta vastauksesta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että komissio oli virheellisesti rajannut merkityksellisten markkinoiden määritelmän perindopriilin markkinoihin. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kyseinen arviointi riitti ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn 14. kanneperusteen hyväksymiseen ilman, että oli tarpeen lausua sen ensimmäisestä osasta, jossa Servier vetosi useisiin sääntöjenvastaisuuksiin, jotka vaikuttavat komission ekonometriseen analyysiin. Koska unionin yleinen tuomioistuin ei lausunut kyseisestä ensimmäisestä osasta, asia ei ole tältä osin ratkaisukelpoinen.

415

Lisäksi tämän tuomion 404–410 kohdassa 11. valitusperusteeseen annetusta vastauksesta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut itsenäisesti Servierin 16. ja 17. kanneperustetta, jotka koskevat perindopriilin vaikuttavaa ainetta koskevan teknologian markkinoiden määritelmää ja Servierin määräävää asemaa kyseisillä markkinoilla, vaan se tyytyi toistamaan perustelut, joiden vuoksi se oli hyväksynyt Servierin 14. kanneperusteen, joka koski perindopriilin markkinoiden määrittelyssä tehtyä virhettä. Asia ei siis ole ratkaisukelpoinen, ja asia on näin ollen palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se lausuu ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyistä SEUT 102 artiklan rikkomista koskevista kanneperusteista.

416

Tässä yhteydessä komissio kehotti unionin tuomioistuinta palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisisi asian eri kokoonpanossa kuin se, joka oli antanut valituksenalaisen tuomion.

417

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 216 artiklan 1 kohdassa määrätään kuitenkin, että kun unionin tuomioistuin on kumonnut jaoston tuomion, unionin yleisen tuomioistuimen presidentti voi jakaa asian muulle jaostolle, jossa asian käsittelyyn osallistuu sama määrä tuomareita. Tältä osin unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus korostaa, että asian siirtämistä ratkaisukokoonpanoon, jonka kokoonpano on eri kuin se, joka käsitteli kyseisen asian ensimmäisessä käsittelyssä, ei voida unionin oikeuden yhteydessä pitää yleisenä velvollisuutena (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, Chronopost ja La Poste v. UFEX ym., C‑341/06 P ja C‑342/06 P, EU:C:2008:375, 57 kohta). Komission vaatimusta ei siis ole hyväksyttävä.

418

Edellä esitetyn perusteella asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se lausuu Servierin yhdeksännen kanneperusteen toisesta osasta, joka koskee Krkan kanssa tehdyn siirto- ja lisenssisopimuksen luokittelua tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, 14.–17. kanneperusteesta, jotka koskevat SEUT 102 artiklan rikkomista, ja toissijaisista kanneperusteista, joissa riitautetaan sakon määrä.

419

Ensimmäisessä oikeusasteessa nostamansa kanteen yhteydessä Servier riitautti yhdeksännen kanneperusteensa ensimmäisessä osassa Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen luokittelun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi. Kymmenennellä kanneperusteellaan se riitautti Krkan kanssa tehtyjen sovintosopimuksen ja siirto- ja lisenssisopimuksen luokittelun vaikutukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

420

Kun otetaan huomioon erityisesti se, että kyseisistä perusteista on käyty kontradiktorista näkemystenvaihtoa unionin yleisessä tuomioistuimessa ja että niiden tutkiminen ei edellytä minkään muun prosessinjohtotoimen tai asian selvittämistoimen toteuttamista, unionin tuomioistuin katsoo, että asia on ratkaisukelpoinen yhdeksännen kanneperusteen ensimmäisen osan sekä kymmenennen kanneperusteen osalta.

421

Servier riitautti yhdeksännen kanneperusteensa ensimmäisessä osassa Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen luokittelun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, ja esitti tältä osin viisi väitettä. Se väitti ensinnäkin, että ”päätöksessä otetaan tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, kun siinä todetaan, että Krkalla oli kyky tulla markkinoille lyhyessä ajassa”, toiseksi, että ”päätöksessä otetaan huomioon vääristyneellä tavalla osapuolten aikomukset ja tavoitellut päämäärät, jotka olivat kuitenkin oikeutettuja”, kolmanneksi, että ”päätöksessä luokitellaan sopimukset virheellisesti markkinoiden jakamista koskeviksi sopimuksiksi”, neljänneksi, että ”sopimusten sisältö ei oikeuta myöskään luokittelua tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi vaan päinvastoin osoittaa niiden laillisuuden” ja viidenneksi, että ”päätöksessä luokitellaan sopimukset virheellisesti tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi, vaikka niiden rajoittavat vaikutukset olivat hypoteettisia”. Unionin tuomioistuimen on määritettävä, perustuuko komission toteamus kilpailusääntöjen rikkomisesta, joka muodostuu perindopriilin markkinoiden jakamisesta Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen avulla, oikeudellisiin virheisiin ja tosiseikkoja koskeviin virheisiin, joihin Servier vetoaa kyseisen viiden väitteen yhteydessä.

422

Komissio kiistää kyseiset väitteet.

423

Aluksi on palautettava mieleen, että sitä, onko kysymyksessä kilpailusääntöjen rikkominen, voidaan arvioida oikein ainoastaan, jos riidanalaisessa päätöksessä esitettyjä seikkoja tarkastellaan kokonaisuutena eikä erikseen ja ottaen huomioon kyseisten tuotemarkkinoiden erityispiirteet (tuomio 14.7.1972, Imperial Chemical Industries v. komissio, 48/69, EU:C:1972:70, 68 kohta). SEUT 263 artiklassa määrätty laillisuusvalvonta ulottuu kaikkiin niihin seikkoihin, joka sisältyvät SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaiseen menettelyyn liittyviin komission päätöksiin, joiden osalta unionin yleinen tuomioistuin suorittaa oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevan perinpohjaisen valvonnan kantajien esittämien kanneperusteiden valossa ja kaikkien kantajan esiin tuomien merkityksellisten seikkojen perusteella (tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C‑67/13 P, EU:C:2014:2204, 44 kohta ja tuomio 21.1.2016, Galp Energía España ym. v. komissio, C‑603/13 P, EU:C:2016:38, 72 kohta).

424

Vaikka yhdeksännen kanneperusteen ensimmäinen osa jakautuu viiteen väitteeseen, kaikki Servierin tässä yhteydessä esittämät argumentit koskevat joko kysymystä siitä, oliko Krka Servierin potentiaalinen kilpailija Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen tekemisajankohtana huolimatta siitä, että Krka oli kärsinyt peräkkäisiä tappioita oikeudenkäynneissä yrittäessään saada patentin 947 pätemättömäksi, tai kysymystä siitä, muodostivatko kyseiset sopimukset yhdessä tarkasteltuina markkinoiden jakamista koskevan sopimuksen, joka katsotaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan nojalla tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi. On korostettava, että kyseiset Servierin argumentit, jotka koskevat Krkan kanssa tehtyjä sovinto- ja lisenssisopimusta, ovat samansuuntaisia kuin argumentti, joka on esitetty neljännen kanneperusteen yhteydessä, joka liittyy patenttiriitaa koskevien sovintosopimusten ja patenttilisenssisopimusten lailliseen luonteeseen.

425

Kuten tämän tuomion 131 kohdassa todetaan, on tutkittava ensiksi ja siltä osin kuin Servier on esittänyt kyseisen kysymyksen unionin yleisessä tuomioistuimessa, saattoiko komissio pätevästi luokitella Krkan kanssa tehdyt sopimukset Krkan Servieriin kohdistaman potentiaalisen kilpailun rajoitukseksi. Tätä varten on tutkittava, oliko Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen tekemisajankohtana olemassa tosiasiallisia ja konkreettisia mahdollisuuksia sille, että Krka tulisi perindopriilin markkinoille ja kilpailisi Servierin kanssa. Kyseinen tutkinta edellyttää sen selvittämistä, oliko Krka toteuttanut riittäviä toimenpiteitä, joiden perusteella voitiin osoittaa, että sillä oli vakaa aikomus ja kyky tulla markkinoille sellaisessa ajassa, että se saattoi aiheuttaa kilpailupainetta Servierille, sekä sen tarkistamista, ettei kyseiselle markkinoilletulolle ole mahdollisia ylittämättömiä esteitä, ja potentiaalisen kilpailun toteamista voidaan tarvittaessa tukea lisätodisteilla.

426

Jos näin on, seuraavaksi on tämän tuomion 107 kohdassa todetun mukaisesti määritettävä, muodostiko Krkan kanssa tehdyt sovinto- ja lisenssisopimus markkinoiden jakamista koskevan sopimuksen, joka merkitsi SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, kuten komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä. Tätä varten on tutkittava kyseisten sopimusten tavoitteita sekä taloudellista yhteyttä, joka riidanalaisen päätöksen mukaan oli olemassa niiden välillä. Erityisesti on arvioitava, oliko varojen siirto, jonka Servier suoritti Krkan hyväksi Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen avulla, riittävän merkittävä kannustamaan Krkaa hyväksymään perindopriilin kansallisten markkinoiden jakamisen Servierin kanssa luopumalla edes väliaikaisesti tulemasta Servierin pääasiallisille markkinoille vastikkeeksi siitä, että se voi markkinoida perindopriilin rinnakkaisversiotaan omilla päämarkkinoillaan ilman riskiä siitä, että Servier nostaisi patentinloukkauskanteita. Siltä osin kuin Servier esittää tämän kysymyksen merkityksellisellä tavalla, on otettava huomioon Krkan kanssa tehtyjen sopimusten osapuolten aikomukset näiden sopimusten objektiivisten tavoitteiden selvittämiseksi.

427

Riidanalaisen päätöksen 1672–1700 perustelukappaleen mukaan Krka oli ensimmäinen rinnakkaislääkkeiden valmistaja, joka uhkasi Servierin asemaa perindopriilin markkinoilla. Kyseiset kaksi yritystä olivat jo todellisia kilpailijoita Tšekin, Liettuan, Unkarin, Puolan ja Slovenian markkinoilla, joilla Krka oli alkanut pitää kaupan perindopriilin rinnakkaisversiota. Muilla unionin sisäisillä kansallisilla markkinoilla Krka oli Servierin potentiaalinen kilpailija. Krka valmisteli tuloaan kyseisille muille markkinoille konkreettisilla ja riittävillä toimenpiteillä, koska se oli saanut markkinoille saattamista koskevat luvat Ranskassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja sillä oli jo markkinoille saattamista varten valmis tuote. Tietyillä kyseisistä muista markkinoista se teki yhteistyötä liikekumppaneiden kanssa. Komissio totesi kyseisen päätöksen 1685 perustelukappaleessa, että lukuisista EPO:n 27.7.2006 tekemää päätöstä edeltäneistä asiakirjatodisteista ilmenee, että Krka oli tuolloin vakuuttunut voittavansa Krkan tai sen liikekumppaneiden ja Servierin väliset oikeusriidat, jotka koskivat patenttien 340 ja 947 pätevyyttä.

428

Riidanalaisen päätöksen mukaan Krka kilpaili jo ennen Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen tekemistä tietyillä kansallisilla markkinoilla, ja niillä markkinoilla, joilla se ei vielä ollut läsnä, sillä oli paitsi mahdollisuus tulla markkinoille lyhyessä ajassa, myös vakaa aikomus tehdä niin. Kyseisten seikkojen perusteella Krkaa voitiin pitää Servierin potentiaalisena kilpailijana.

429

Servier ei kiistä kyseisiä seikkoja sellaisinaan, vaikka se väittää, että Krkan strategia ”keskittyi Keski- ja Itä-Euroopan markkinoihin eikä Länsi-Euroopan markkinoihin”. Se väittää, ettei komissio voinut katsoa, että Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen tekemispäivänä Krkaa voitiin vielä pitää sen potentiaalisena kilpailijana. Servier arvostelee komissiota lähinnä siitä, että se otti asianosaisten ja erityisesti Krkan aikomukset huomioon vääristyneellä tavalla, kun se kieltäytyi hyväksymästä, että kyseisen yrityksen useat tappiot oikeudenkäynneissä olivat vakuuttaneet sen siitä, että patentti 947 oli pätevä ja että sen oli siis parempi neuvotella Servierin kanssa kyseistä patenttia koskevan lisenssin saamiseksi päämarkkinoillaan. Kyseiset Krkan oikeudenkäynneissä kärsimät tappiot, jotka ilmenevät EPO:n 27.7.2006 tekemästä päätöksestä ja High Courtin 3.10.2006 antamasta ratkaisusta, muodostivat ylitsepääsemättömän esteen kyseisen yrityksen pääsylle Servierin päämarkkinoille lyhyellä aikavälillä. Krkan 13.9.2006 päivätty sisäinen asiakirja osoittaa, että EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen vuoksi kyseinen yritys oli muuttanut strategiaansa päättämällä luopua patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvan perindopriilinsä markkinoille saattamisesta keskittyäkseen kyseisen lääkkeen sellaisen muodon kehittämiseen, joka ei loukkaa patenttia.

430

Servier muistuttaa lisäksi, että välittömästi EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen yhtäältä Krka otti siihen yhteyttä ja halusi vedota mahdollisuuteen saada patenttilisenssi tiettyjä kansallisia markkinoita varten, ja että toisaalta Servier pani Yhdistyneessä kuningaskunnassa vireille patenttien 340 ja 947 loukkausta koskevan menettelyn Krkaa vastaan. Vaikka Krka oli nostanut vastakanteen kyseisten patenttien julistamiseksi mitättömiksi, sillä oli Servierin mukaan vain vähän intressiä kyseisiin oikeudenkäynteihin, jotka olivat sitä paitsi kalliita ja riskialttiita.

431

Nyt käsiteltävässä asiassa sen toteamiseksi, saattoiko Servier perustellusti väittää, että EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen ja High Courtin 3.10.2006 antaman ratkaisun seurauksena Krkalla ei ollut enää ollut kykyä tai vakaata aikomusta tulla Servierin päämarkkinoille eikä se näin ollen enää ollut potentiaalisen kilpailun lähde, on muistutettava, että sellaisen patentin olemassaoloa, jolla suojataan vapaasti käytettäväksi tulleen vaikuttavan aineen valmistusmenetelmää, ei voida sellaisenaan pitää ylitsepääsemättömänä esteenä, eikä se estä pitämästä kyseisen alkuperäislääkkeen valmistajan potentiaalisena kilpailijana rinnakkaislääkkeiden valmistajaa, joka on tosiasiallisesti vakaasti päättänyt tulla markkinoille ja kykenevä itse tekemään niin ja joka menettelyllään osoittaa olevansa valmis riitauttamaan kyseisen patentin pätevyyden ja kantamaan riskin siitä, että sen tullessa markkinoille kyseisen patentin haltija nostaa sitä vastaan loukkauskanteen (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 46 kohta). Kuten tämän tuomion 132 kohdassa todetaan, silloin, kun kyseisen patentin pätevyyttä koskevat riidat ovat vielä vireillä, on tutkittava kaikki merkitykselliset seikat ennen kuin päädytään toteamaan, että kyseinen patentinhaltija ja valmistaja eivät ole potentiaalisia kilpailijoita.

432

Kun kyse on Krkan vakaasta aikomuksesta jatkaa ponnistelujaan perindopriilinsä markkinoille saattamiseksi ja siitä, muodostivatko Krkan oikeudenkäynneissä kärsimät tappiot ylitsepääsemättömän esteen sen markkinoilletulolle sellaisessa ajassa, että se saattoi kohdistaa kilpailupainetta Servieriin tämän päämarkkinoilla, tämän tuomion 101 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, komission riidanalaisen päätöksen 1686–1691 perustelukappaleessa mainitsemista todisteista ilmenee, ettei EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös eikä myöskään High Courtin 3.10.2006 antama ratkaisu johtanut siihen, että Krka olisi lopettanut pyrkimyksensä tulla kyseisille markkinoille. Kuten riidanalaisen päätöksen 1687 ja 1700 perustelukappaleesta, joita Servier ei riitauta, ilmenee, kyseisen ajanjakson aikana Krka onnistui saamaan ratkaisun, jossa hylätään Servierin patenttia 947 koskeva välitoimihakemus syyskuussa 2006 Unkarissa markkinoilla, joilla Krka myi jo patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvaa perindopriiliään.

433

Komissio viittasi erityisesti riidanalaisen päätöksen 1687 ja 1688 perustelukappaleessa asiakirjoihin, joista päinvastoin ilmenee, että Krka oli arvostellut EPO:n 27.7.2006 tekemää päätöstä ja päättänyt olla noudattamatta sitä. Krkan työntekijän todistajanlausunnosta, jota lainataan laajasti kyseisen päätöksen 895 ja 1688 perustelukappaleessa, ilmenee muun muassa, että ”meitä häiritsee erityisesti se, että tämä menettely syrjii rinnakkaistuotteiden teollisuutta, emmekä anna heidän selvitä siitä vähällä”. Tällainen Krkan puolesta esitetty väite kumoaa Servierin väitteen, jonka mukaan Krka olisi luopunut riitauttamasta patentin 947 pätevyyttä voidakseen tulla Servierin päämarkkinoille. Krkan EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen toteuttamat konkreettiset toimet vahvistavat, että kyseinen yritys ei ollut hyväksynyt kyseisen patentin pätevyyttä, sillä se jatkoi sen pätevyyden riitauttamista EPO:ssa ja nosti Servieriä vastaan 1. ja 8.9.2006 patenttien 947 ja 340 mitättömyyttä koskevia vastakanteita Servierin Yhdistyneessä kuningaskunnassa vireille panemissa patentinloukkausmenettelyissä.

434

Yhdessäkään Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen aikaisessa asiakirjassa ei todeta, että EPO:n 27.7.2006 tekemä päätös ja High Courtin 3.10.2006 antama ratkaisu olisivat muuttaneet Krkan käsitystä patentin 947 pätevyydestä siinä määrin, että se olisi saanut sen luopumaan oman perindopriilinsä markkinoille saattamista koskevista hankkeista. Erityisesti 13.9.2006 päivättyä Krkan sisäistä asiakirjaa, johon Servier viittaa ja jonka mukaan Krkan perindopriiliin liittyvä toiminta oli määrä lopettaa ja sen oli määrä kehittää kyseisen lääkkeen sellaista versiota, jolla ei loukata patentteja, ei voida tulkita siten, että se heijastelisi Krkan johtajien strategista päätöstä. Kuten komissio korosti riidanalaisen päätöksen 1687 perustelukappaleessa, kyseisessä sisäisessä asiakirjassa ainoastaan kirjataan kyseisen yrityksen tutkimus- ja kehitysosastolla pidetyissä operatiivisissa kokouksissa ilmaistuja kantoja, joista Servierin esittämän tulkinnan osoittaa joka tapauksessa vääräksi se, että Krka jatkoi patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvan perindopriilinsä tuotantoa, kuten samat Krkan sisäiset asiakirjat osoittavat, kuten komissio totesi kyseisen päätöksen alaviitteessä 2260. Joka tapauksessa on niin, että kun otetaan huomioon vastakkaiset todisteet, joihin komissio vetoaa kyseisen päätöksen 1686–1691 perustelukappaleessa, kyseinen sisäinen asiakirja ei osoita vakuuttavasti, että Krka olisi, kuten Servier väittää, luopunut lopullisesti tulemasta tämän perindopriilin kanssa Servierin päämarkkinoille EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen. Kyseiset todisteet osoittavat objektiivisesti, että Krkalla oli edelleen omaa kapasiteettia päästä Servierin pääasiallisille markkinoille sekä aikomus tulla niille.

435

Siltä osin kuin Servier arvostelee komissiota siitä, että tämä on ottanut osapuolten aikomukset huomioon ”vääristyneellä tavalla”, on huomautettava, että komissio myönsi riidanalaisen päätöksen 1688 ja 1690 perustelukappaleessa, että Krka ei ollut enää yhtä vahvasti vakuuttunut siitä, että sillä oli vahva asema riita-asioissa EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen, ja että reaktiona kyseiseen päätökseen Krka oli tehnyt aloitteen ja ottanut yhteyttä Servieriin tarkastellakseen mahdollisuutta, että tämä myöntäisi sille patenttia 947 koskevan lisenssin tietyillä maantieteellisillä markkinoilla.

436

Kyseinen Krkan aloite ei kuitenkaan osoita myöskään, että se olisi luopunut kilpailemasta Servierin kanssa tämän päämarkkinoilla patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvan perindopriilinsä avulla. Kuten komission riidanalaisen päätöksen 912 ja 1688 perustelukappaleessa mainitsemista todisteista ilmenee, Krka oli tietoinen siitä, että Servier oli suostunut neuvottelemaan sen kanssa EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen jälkeen, koska se merkitsi ”vakavaa uhkaa” Servierille, joka ”uskoi, että Krkan hallussa oli parhaita ja täydellisimpiä todisteita EPO:ssa esitetystä väitteestä ja patentin kumoamisesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa”. Tästä seuraa, että Krkan ja Servierin välinen patentin 947 pätevyyttä koskeva erimielisyys, joka oli EPO:ssa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa vireillä olevien oikeusriitojen kohteena ja jota kyseiset kaksi yritystä pitivät vakavana, on lisäosoitus niiden välisestä potentiaalisesta kilpailusuhteesta (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 52 kohta), ja kyseinen kilpailu saattoi lisäksi muuttua tosiasialliseksi sellaisessa ajassa, että se saattoi aiheuttaa kilpailupainetta Servierille tämän tuomion 101 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Näin on välttämättä silloin, kun kyseisen kilpailun olemassaolo on tosiasiallisesti vaikuttanut Servierin kaupalliseen käyttäytymiseen siten, että se on saanut sen myöntämään lisenssin Krkalle tämän päämarkkinoilla.

437

On lisäksi todettava, että Servierin väitteessä, jonka mukaan Krka oli tehnyt aloitteen lisenssin myöntämistä koskevista neuvotteluista, sekoitetaan yhtäältä toisiinsa Krkan aikomukset siinä tapauksessa, että neuvottelut eivät johtaisi tulokseen, ja toisaalta Krkan kaupalliset tavoitteet, joihin Krka pyrki kyseisissä neuvotteluissa. Ainoastaan ensin mainituilla on merkitystä arvioitaessa sitä, oliko Servierin ja Krkan välillä potentiaalista kilpailua Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen allekirjoittamisen ajankohtana. Krkan mainittujen neuvottelujen yhteydessä tavoittelemilla väitetysti oikeutetuilla kaupallisilla tavoitteilla oli merkitystä yksinomaan arvioitaessa kyseisten sopimusten tarkoitusta.

438

Tältä osin on muistutettava, että tuotantoketjun samalla tasolla toimivien useiden yritysten, joista jotkin eivät toimi kyseisillä markkinoilla, välisen sopimuksen tekeminen on voimakas viite kilpailusuhteen olemassaolosta mainittujen yritysten välillä (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

439

Jos se, että Krka neuvotteli Servierin kanssa tehdäkseen Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen kaltaisia sopimuksia, riittäisi osoittamaan, että Krkalla ei enää ollut vakaata aikomusta kilpailla Servierin kanssa patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvalla perindopriilillään tai että tällaiselle Servierin päämarkkinoille tulolle oli ylitsepääsemätön este huolimatta komission riidanalaisen päätöksen 1686–1691 perustelukappaleessa mainitsemien kaltaisista objektiivisista todisteista, tämä merkitsisi tavalla, joka on ristiriidassa tämän tuomion edellisessä kohdassa mainitun oikeuskäytännön kanssa, sitä, että yrityksen päätöksestä neuvotella ja sitten tehdä sopimus toisen samalla tuotantoketjun tasolla toimivan yrityksen kanssa korvatakseen ansioihin perustuvan kilpailun yhteistyöllä saattaisi seurata se, ettei se enää olisi yhteistyökumppaninsa potentiaalinen kilpailija. Jos näin olisi, se, että yritys päättää tarkoituksellisesti noudattaa liiketoimintapolitiikkaa, jossa tarkoituksena on tehdä sopimus, jolla on kilpailunvastainen tarkoitus, voisi johtaa siihen, ettei kyseiseen sopimukseen sovelleta SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrättyä kieltoa, ja näin ollen poistaa kyseiseltä määräykseltä merkittävän osan sen tehokkaasta vaikutuksesta.

440

Edellä esitetyn perusteella Servierin väitteillä ei voida kumota komission riidanalaisen päätöksen 1700 perustelukappaleessa esittämää toteamusta, jonka mukaan Krka oli Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen tekopäivänä Servierin potentiaalinen kilpailija.

441

Servierin argumentit, jotka liittyvät Krkan aiheuttamaan potentiaaliseen kilpailuun, on näin ollen hylättävä.

442

Servier väittää toisessa väitteessään, että komissio katsoi virheellisesti, että Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen tarkoituksena oli jakaa markkinat Krkan kanssa.

443

Servier väittää ensinnäkin, että kyseiset sopimukset tehtiin patentin 947 pätevyyden myöntämisen vuoksi ja että niillä pyrittiin löytämään ratkaisu sen ja Krkan välisiin riitoihin. Viimeksi mainittu ei nimittäin voinut myydä perindopriiliään patentin 947 ja EPO:n 27.7.2006 tekemän päätöksen vuoksi.

444

Servier tyytyy kuitenkin kyseisellä väitteellä lähinnä toistamaan väitteensä, joiden mukaan Krka ei harjoittanut potentiaalista kilpailua, ja kiistämään markkinoiden jakamista koskevan sopimuksen olemassaolon. Kyseiset väitteet on jo hylätty tämän tuomion 178–184 ja 427–440 kohdassa esitetyillä perusteilla.

445

Servier kiistää toiseksi sellaisen markkinoiden jakamista koskevan sopimuksen olemassaolon, jonka mukaan Krka olisi luopunut tulemasta Servierin päämarkkinoille vastikkeena tosiasiallisen duopolin käyttöön ottamisesta Krkan päämarkkinoilla. Servierin mukaan Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen ehdoista ilmenee kuitenkin, että kummallakin näistä sopimuksista oli laillinen tarkoitus. Minkään seikan perusteella ei varsinkaan voida katsoa, että Krkan lisenssisopimuksella otettaisiin käyttöön tällainen duopoli. Useat Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen tekemisen aikaiset asiakirjat päinvastoin osoittavat, että kilpailu näiden kahden yrityksen välillä oli voimakasta. Servierin mukaan komissio totesi virheellisesti riidanalaisen päätöksen 1724 ja 1728 perustelukappaleessa, että Servier oli Krkan kanssa tehdyllä lisenssisopimuksella sitoutunut olemaan tuomatta Krkan päämarkkinoille kolmatta kilpailijaa. Servier väittää lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä otetaan vääristyneellä tavalla huomioon 29.9.2005 päivätty asiakirja, joka mainitaan muun muassa kyseisen päätöksen 849 perustelukappaleessa ja jossa Krkan työntekijä viittasi ”yhteiseen toimintaan markkinoiden valvomiseksi”.

446

Servier kiistää, että Krkan kanssa tehty lisenssisopimus olisi voinut kannustaa Krkaa hyväksymään Krkan kanssa tehdyssä sovintosopimuksessa määrätyt kilpailunrajoitukset. Vaikka kyseinen lisenssisopimus olisi merkinnyt kannustinta sovinnon tekemiseen, tällainen seikka ei sellaisenaan riitä SEUT 101 artiklan rikkomisen toteamiseen, sillä osapuolten aikomuksista ilmenee, että kyseisillä sopimuksilla pyrittiin oikeutettuihin tavoitteisiin. Lisäksi komissio arvioi kyseisen päätöksen 1738 perustelukappaleessa 10 miljoonan euron suuruisiksi voitot, joita Krka voisi saada kyseisestä lisenssisopimuksesta, samalla kun se vähätteli sopimuksen kilpailua edistäviä vaikutuksia sillä kyseisen päätöksen 1833 perustelukappaleessa mainitulla perusteella, että ”ei ole selvää, missä määrin Krkan kanssa tehty sovintosopimus on itse asiassa vahvistanut kilpailutilannetta lisenssin kattamissa jäsenvaltioissa, sillä Krka oli jo tuonut perindopriilinsä markkinoille viidessä näistä jäsenvaltioista ennen [Krkan kanssa tehtyä sovinto]sopimusta”. Servier korostaa myös sitä, että kyseisten sopimusten tekemisen jälkeenkin Krka saattoi vapaasti tulla Servierin päämarkkinoille tuotteella, jolla ei loukattu patentteja.

447

Siltä osin kuin Servier vetoaa siihen, että Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen ehdot ovat väitetysti ”laillisia”, on heti alkuun muistutettava, että vaikka sopimusten objektiiviset tavoitteet kilpailun kannalta ovat merkityksellisiä arvioitaessa niiden kilpailunvastaista tarkoitusta, se, että kyseiset yritykset ovat toimineet ilman aikomusta estää kilpailu taikka rajoittaa tai vääristää sitä, ja se, että ne ovat pyrkineet tiettyihin hyväksyttäviin tavoitteisiin, ei ole SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta ratkaisevaa (tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 167 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen se, että liiketoimintastrategia, jonka mukaan tuotantoketjun samalla tasolla toimivat yritykset neuvottelevat keskenään tällaisista sopimuksista patentin pätevyyttä koskevan riidan päättämiseksi, on kyseisten yritysten näkökulmasta loogista ja rationaalista, ei osoita mitenkään, että tämän strategian noudattaminen olisi kilpailuoikeuden näkökulmasta oikeutettua.

448

Lisäksi pitää tosin paikkansa, kuten tämän tuomion 226 kohdassa todetaan, että patenttiriitaa koskeva sovintosopimus ja kyseistä patenttia koskeva lisenssisopimus voidaan tehdä hyväksyttävässä tarkoituksessa ja täysin laillisesti sen perusteella, että osapuolet myöntävät kyseisen patentin pätevyyden. Lisäksi julkinen valta kannustaa sovintosopimuksiin, koska ne mahdollistavat resurssien säästön ja ovat siis suuren yleisön edun mukaisia (tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 79 kohta). Kuten Servier perustellusti toteaa ensimmäisessä oikeusasteessa nostamassaan kanteessa, samoin on kiistatonta, että lisenssisopimuksella, jonka nojalla rinnakkaislääkkeiden valmistaja voi tulla tietyille markkinoille, jotka on suljettu kilpailulta patentin olemassaolon vuoksi, voi lähtökohtaisesti olla kilpailua edistäviä vaikutuksia kyseisillä markkinoilla.

449

Kuten tämän tuomion 226 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, se, että sopimuksilla pyritään tavoitteeseen, joka abstraktisti tarkasteltuna voi olla laillinen, ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että kyseisiin sopimuksiin ei sovellettaisi SEUT 101 artiklaa, jos osoittautuu, että kyseisillä sopimuksilla pyritään myös jakamaan markkinoita tai toteuttamaan muita kilpailunrajoituksia. Kuten tämän tuomion 178–184 kohdassa muistutetaan, lisäksi se, että sopimus tehdään oikeudellisessa muodossa, joka on lähtökohtaisesti laillinen, ja se, että tämän sopimuksen ehdoista ei käy ilmi mitään ilmeistä kilpailunvastaista tarkoitusta, ei sellaisenaan ole ratkaisevaa sen kysymyksen kannalta, johtaako se SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomiseen. Jokaista sopimusta on nimittäin arvioitava sen erityisen sisällön ja taloudellisen asiayhteyden perusteella ja erityisesti kyseessä olevien markkinoiden tilanteen valossa.

450

Nyt käsiteltävässä asiassa Servierin yhdeksännessä kanneperusteessaan, joka koskee Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen sisältöä, esittämissä argumenteissa ei oteta huomioon ensinnäkään sitä, että kyseisten sopimusten väliset yhteydet ovat sellaisia, että oli välttämätöntä tutkia niiden ehtoja yhtenä kokonaisuutena eikä erikseen. Toiseksi kyseisissä argumenteissa ei oteta huomioon sitä, että Krkan kanssa tehdyllä lisenssisopimuksella annettiin Krkalle lupa myydä perindopriiliään, joka muodostuu patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta, päämarkkinoillaan, joita riidanalaisessa päätöksessä todettu SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkominen ei koske, kun taas sovintosopimuksessa Krkaa kiellettiin saattamasta markkinoille kyseistä lääkettä Servierin päämarkkinoilla, joita kyseinen kilpailusääntöjen rikkominen koskee.

451

Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen välisistä yhteyksistä on todettava, että kyseisten sopimusten sanamuodosta ja niiden tekemiseen liittyvistä olosuhteista, sellaisina kuin komissio on ne selostanut riidanalaisen päätöksen 1703 perustelukappaleessa, ilmenee selvästi, että taloudelliselta kannalta kyseiset sopimukset liittyvät toisiinsa siinä mielessä, että – kuten komissio totesi kyseisen päätöksen 1702 perustelukappaleessa – yhtä ei voitu tehdä ilman toista. Kyseisen yhteyden vahvistavat lisäksi komission riidanalaisen päätöksen 1746 ja 2103 perustelukappaleessa mainitsemat asiakirjatodisteet, joista ilmenee, että Krkan mielestä Krkan kanssa tehty lisenssisopimus oli ennakkoedellytys sille, että se suostui luopumaan tulemasta Servierin päämarkkinoille, koska Krkan kanssa tehdyssä sovintosopimuksessa määrätyt rajoitukset olivat välttämättömiä kyseisen lisenssin saamiseksi. Siltä osin kuin Servier pyrkii – riitauttamatta kyseisten yhteyksien olemassaoloa sellaisenaan – kyseenalaistamaan analyysin, jonka komissio teki kyseisistä sopimuksista sellaisten perustelujen perusteella, joissa tarkastellaan mainittuja sopimuksia erikseen niiden sisällön väitetyn laillisuuden osoittamiseksi, kyseinen väite perustuu virheelliseen lähtökohtaan. Tästä seuraa myös, kuten tämän tuomion 195 kohdassa todetaan ja toisin kuin Servier väittää, että riippumatta siitä, onko Krkan kanssa tehdyssä lisenssisopimuksessa määrätty lisenssimaksu markkinaolosuhteiden kannalta asianmukainen vai ei, juuri pääsy sen päämarkkinoille ilman patenttiloukkauksen riskiä kannusti Krkaa luopumaan patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvan perindopriilinsä myynnistä Servierin päämarkkinoilla.

452

Servierin argumenttia, jonka mukaan Krkan kanssa tehty lisenssisopimus edistää kilpailua Krkan päämarkkinoilla, horjuttaa se, että kyseinen sopimus ei kata Servierin päämarkkinoita, jotka ovat ainoat riidanalaisessa päätöksessä todetun SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisen kohteena olevat markkinat. Vaikka kyseinen kilpailua edistävä luonne näytettäisiin toteen, sillä olisi myönteinen vaikutus kilpailuun ainoastaan Krkan päämarkkinoilla. Joka tapauksessa vaikka lisenssin myöntämistä tietyillä markkinoilla vastikkeeksi siitä, että kyseisen lisenssin saaja sitoutuu luopumaan sopimuskumppaninsa patentin pätevyyden riitauttamisesta samojen markkinoiden osalta, voidaan pitää kilpailun kannalta laillisena, jollei sen erityisen sisällön ja taloudellisen asiayhteyden arvioinnista muuta johdu, toisin on silloin, kun sopimusten kokonaisuus mahdollistaa sen, että kyseinen edunsaaja voi tulla tietyille maantieteellisille markkinoille ilman patentinloukkauksen riskiä, samalla kun sitä estetään tulemasta muille markkinoille.

453

Tällainen sopimuskokonaisuus merkitsee lähtökohtaisesti markkinoiden jakamista ja siis tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, jonka merkitystä ei vähennä tai jota ei kompensoi se, että sillä voi olla positiivisia tai kilpailua edistäviä vaikutuksia joillain markkinoilla. Komission asiana ei ole tutkia sopimuksen tai menettelytavan vaikutuksia sen arvioidessa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaoloa (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 159 ja 166 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

454

Lisäksi, kuten komissio selittää riidanalaisen päätöksen 1745 perustelukappaleessa, nimenomaan sen vuoksi, että Krkan kanssa tehty lisenssisopimus ja Krkan kanssa tehtyyn sovintosopimukseen perustuva velvoite, jonka mukaan patenttia ei saa loukata, eivät kata samoja kansallisia markkinoita, kyseinen lisenssisopimus ei sen mukaan ollut laillinen, vaan se muodosti pikemminkin Krkalle merkittävän taloudellisen kannustimen hyväksyä Krkan kanssa tehdyssä sovintosopimuksessa määrätyt rajoitukset ja näin ollen jakaa nämä markkinat maantieteellisesti Servierin kanssa. Kyseinen vastike on siis rinnastettavissa taloudelliselta kannalta tämän tuomion 104 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuun varojen siirtoon. Kyseisen analyysin oikeellisuuden selvittämiseksi on kyseisen oikeuskäytännön mukaisesti arvioitava, selittyykö kyseinen varojen siirto Servieriltä Krkalle yksinomaan Servierin ja Krkan intressillä olla kilpailematta ansioiden perusteella.

455

Kuten tämän tuomion 427 ja 428 kohdassa muistutetaan, sen lisäksi, että Krka myi jo perindopriiliään joillakin pääasiallisista markkina-alueistaan, se myös meni Servierin potentiaalisten kilpailijoiden edelle perindopriilin rinnakkaisversion markkinoille saattamista koskevissa hankkeissaan erityisesti Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jotka ovat Servierin kaksi tärkeintä markkina-aluetta. Riidanalaisen päätöksen 2273–2401 perustelukappaleeseen sisältyvistä perindopriilin myyntiä koskevista tiedoista ilmenee lisäksi, että hinta, jolla Servier myi kyseistä lääkettä Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla, oli huomattavasti korkeampi kuin hinta, jolla Krka myi perindopriiliään Puolan markkinoilla. Näissä olosuhteissa Servierin kannustin viivyttää kyseisen lääkkeen tuloa sen päämarkkinoille oli ilmeinen, eikä sitä ole myöskään kiistetty.

456

Siitä, saattoiko komissio pätevästi katsoa, että Krkan kanssa tehty lisenssisopimus oli vastike Krkan kanssa tehdystä sovintosopimuksesta, on huomautettava aluksi, että Krkan kanssa tehdyssä lisenssisopimuksessa myönnettiin Krkalle yksinoikeudella ja peruuttamattomasti patenttia 947 koskeva lisenssi viimeksi mainitun päämarkkinoilla huolimatta Servierille varatusta mahdollisuudesta hyödyntää kyseisiä oikeuksia myös suoraan, tytäryhtiöidensä kautta tai yhden ainoan kolmannen osapuolen välityksellä kutakin maata kohti. Tästä järjestelystä seuraa, että Servieriä, sen tytäryhtiöitä tai sen nimeämää kolmatta osapuolta lukuun ottamatta Krka oli ainoa yritys, joka kykeni markkinoimaan patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvaa perindopriiliä ilman riskiä kyseisen patentin loukkaamisesta.

457

Kuten komissio korosti riidanalaisen päätöksen 1721, 1724, 1728–1730 ja 1819 perustelukappaleessa, se, että Servier luopuu vastustamasta sitä, että Krka myy perindopriilin rinnakkaisversiota päämarkkinoillaan, vastaa tosiasiallisesti taloudelliselta kannalta varojen siirtoa Krkalle. Tällaisen vastikejärjestelyn ansiosta Servier ja Krka saattoivat kumpikin säilyttää päämarkkinoillaan edullisemman aseman, koska Servier onnistui sulkemaan pois potentiaalisen kilpailun, joka johtui patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta muodostuvan Krkan perindopriilin markkinoilletulosta, ja koska Krka oli saanut varmuuden siitä, että se voi myydä kyseistä lääkettä omilla päämarkkinoillaan ilman patentinloukkausriskiä.

458

Tässä asiayhteydessä Servier vetoaa siihen, että komissio vähätteli Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen kilpailua edistävää vaikutusta Krkan päämarkkinoilla ja etua, jota se merkitsi kyseiselle yritykselle, siltä osin kuin Krka toimi jo viidellä kyseisistä markkinoista. Servier päättelee tästä, että Krkan saama varmuus siitä, että se voi myydä perindopriiliään, joka muodostuu patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinin muodosta, ilman patentinloukkauksen vaaraa, oli ainoa etu, jonka Krka sai kyseisestä sopimuksesta komission itsensä esittämien perustelujen mukaan, ja väittää, että kyseinen etu ei riittänyt kannustamaan Krkaa luopumaan Servierin päämarkkinoille tulemisesta. Komission riidanalaisen päätöksen 913 ja 1748 perustelukappaleessa esittämistä todisteista ilmenee kuitenkin, että Krka itse ilmoitti komissiolle 4.8.2009 vastauksena kyseisen toimielimen tietojensaantipyyntöön, että se oli ”uhrannut” Servierin päämarkkinat, joilla ”oli Krkalle vähäisempi merkitys”, ”välitöntä tuloa Keski- ja Itä-Euroopan markkinoille vastaan”. Unionin tuomioistuimelle esitetystä asiakirja-aineistosta ilmenee näin ollen, että Krkalle näin tarjottu mahdollisuus olla ainoa perindopriilin rinnakkaisversion valmistaja päämarkkinoillaan oli Krkan subjektiiviselta kannalta katsottuna – vaikka se ei ollut luopunut tulemisesta Servierin päämarkkinoille ilman sen omat päämarkkinat kattavaa lisenssiä – parempi kuin näkymä Servierin päämarkkinoilla nostetuista kanteista, jotka saattoivat tulla kalliiksi, joiden lopputulos oli epävarma ja jotka olisivat menestyksekkäästi hyödyttäneet kaikkia rinnakkaislääkkeiden valmistajia, kuten komissio totesi riidanalaisen päätöksen 844, 874, 914, 1759 ja 1763 perustelukappaleessa.

459

Servierin väitteestä, jonka mukaan Servierin tytäryhtiön tai Servierin valtuuttaman kolmannen mahdollisuus tulla Krkan päämarkkinoille horjuttaa tosiasiallisen duopolin olemassaoloa Krkan päämarkkinoilla, on todettava, kuten tämän tuomion 232 kohdassa todetaan, että komissio totesi ”tosiasiallisen” eikä ”oikeudellisen” duopolin olemassaolon ja että joka tapauksessa Servier luopui oikeudellisesta monopolistaan sitoutumalla jakamaan sen yksinoikeudella Krkan kanssa. Siltä osin kuin Servier vetoaa Krkan ja Servierin näillä markkinoilla harjoittamaan voimakkaaseen kilpailuun, on korostettava, että vaikka komissio ei riidanalaisen päätöksen 1728 ja 1744 perustelukappaleessa kiistänyt tietynasteista kilpailua, kilpailun täsmällisellä asteella kyseisillä markkinoilla ei ole merkitystä, sillä se ei muuta mitenkään sitä, että Servier on väistämättä luopunut markkinaosuuksista ja siis osasta voittojaan Krkan hyväksi.

460

Siltä osin kuin on kyse siitä, oliko tämän tuomion 457 kohdassa mainittu varojen siirto riittävän merkittävä kannustamaan Krkaa tekemään Krkan kanssa tehdyn sovintosopimuksen, riidanalaisen päätöksen 1738 perustelukappaleesta ilmenee, että Krka itse arvioi Servierin näin siirtämäksi taloudelliseksi arvoksi vastikkeena sitoumukselleen olla tulematta kyseisen yrityksen päämarkkinoille noin 10 miljoonaa euroa kolmen vuoden ajanjaksolla. Kyseinen arvio on osoittautunut luotettavaksi, koska – kuten kyseisen päätöksen alaviitteessä 4112 mainituista asiakirja-aineistoon sisältyvistä seikoista ilmenee – Krkan perindopriilin myynnistä pelkästään Unkarin, Puolan ja Tšekin markkinoilla saama hyöty oli Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen voimassaoloaikana 10 miljoonaa euroa. Vaikka kyseisestä 10 miljoonan euron määrästä vähennettäisiin Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen nojalla vuosittain Krkan maksettavaksi tulevan lisenssimaksun määrät, Servierin näin merkittävä varojen siirto Krkalle ei voi selittyä millään muulla Krkan antamalla vastasuorituksella kuin sen sitoumuksella olla kilpailematta Servierin kanssa tämän päämarkkinoilla.

461

Lisäksi on todettava, että yksikään Servierin esittämistä yksityiskohtaisemmista väitteistä ei kumoa komission toteamusta, jonka mukaan Krkan kanssa tehdyillä sovinto- ja lisenssisopimuksella otettiin käyttöön markkinoiden jakaminen, joka merkitsee tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta.

462

Servierin mukaan komissio päätteli virheellisesti riidanalaisen päätöksen 1747 perustelukappaleessa, että ”Krkalle myönnetyn lisenssin maantieteellistä ulottuvuutta ei voida selittää patenttien välisillä eroilla kyseisillä alueilla”, koska todellisuudessa tällaisia eroja oli, sillä Krka oli jo kyseisen lisenssin myöntämispäivänä tullut useille kyseisen lisenssin kattamista markkinoista, mikä altisti sen konkreettiselle ja välittömälle patentinloukkauskanteiden riskille. Esittäessään kyseisen väitteen Servier erehtyy niiden mahdollisten erojen merkityksestä, joita maantieteellisten markkinoiden välillä voi olla patenttitilanteen osalta.

463

Kuten komissio perustellusti totesi riidanalaisen päätöksen 1754 perustelukappaleessa, tällaiset erot ovat nimittäin merkityksellisiä arvioitaessa sitä, onko lisenssin maantieteellinen ulottuvuus kilpailun kannalta hyväksyttävä, ainoastaan, jos ne liittyvät myönnetyn lisenssin kohteena olevan patentin tai patenttien mitätöinnin objektiivisen riskin tasoon kullakin näistä markkinoista. Tämä selittyy sillä, että ei ole laillista ”uhrata” tiettyjä markkinoita niillä käytävän kilpailun vahingoksi lisenssin saamiseksi toisilla markkinoilla kaupallisia mahdollisuuksia koskevista subjektiivisista syistä. Samasta syystä on hylättävä myös Servierin väite, joka koskee väitettyä ”paradoksia”, joka johtuu siitä, että suuremman määrän markkinoita kattavan lisenssin myöntäminen voisi enemmänkin olla kannustin luopua markkinoista, joita kyseinen lisenssi ei kata. Riippumatta siitä, kuinka montaa markkina-aluetta kyseinen lisenssi ei kata, kilpailu kyseisillä markkinoilla on kuitenkin rajoitettua.

464

Servier väittää, että patenttien riitauttamatta ja loukkaamatta jättämistä Servierin päämarkkinoilla koskevat ehdot eivät ole johtaneet markkinoiden jakamiseen. Vaikka Krkaa kiellettäisiin pitämästä kaupan perindopriiliään, joka muodostuu patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta, sen vuoksi, että se väitteen mukaan loukkaa patenttia, Krka voisi yhä vapaasti pitää kaupan kyseisen lääkkeen versiota, jolla ei loukata patenttia ja jota se sitä paitsi oli kehittämässä. Tältä osin on kuitenkin riittävää todeta, että se, että markkinoiden jakamista koskeva sopimus rajoittaa potentiaalisen kilpailijan mahdollisuuksia kilpailla patentinhaltijan kanssa sulkematta kuitenkaan pois tämän kilpailijan mahdollisuutta pitkällä aikavälillä kilpailla kehittämällä tuotetta, jolla ei loukata patentteja, ei voi horjuttaa päätelmää, jonka mukaan tällainen sopimus on tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus.

465

Servier vetoaa väitettyihin kilpailua edistäviin vaikutuksiin Servierin päämarkkinoilla sen vuoksi, että Krkan kanssa tehty sovintosopimus ei estänyt Krkaa tulemasta Servierin päämarkkinoille perindopriilinsa, joka muodostuu patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta, avulla ennen patentin 340 voimassaolon päättymistä. Kyseisessä sopimuksessa kuitenkin kiellettiin Krkaa myymästä kyseistä perindopriiliä kyseisillä markkinoilla niin kauan kuin patentin 947 voimassaolo ei ollut päättynyt. Servierin patentin 340 osalta tekemä ”konsessio” ei kumoa komission arviointia kyseisen sopimuksen kilpailunvastaisesta tarkoituksesta, koska sopimus esti Krkaa tulemasta Servierin päämarkkinoille lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä.

466

Servierin väitteestä, jonka mukaan Krkan kanssa tehty sovintosopimus ei estänyt Servierin muita potentiaalisia kilpailijoita jatkamasta kanteitaan, joilla pyrittiin patentin 947 mitättömäksi julistamiseen, on todettava, että tällaisella seikalla ei voida perustella kilpailuoikeuden kannalta sitä, että kyseinen sopimus velvoitti Krkan luopumaan tätä koskevista vireillä olevista riita-asioista sen ja Servierin välillä. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä sen vuoksi, että kuten tämän tuomion 436 kohdassa mainituista todisteista ilmenee, Servier ”uskoi, että Krkan hallussa oli parhaita ja täydellisimpiä todisteita EPO:ssa esitetystä väitteestä ja patentin kumoamisesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa”, mikä merkitsee sitä, että sen kanteiden peruuttaminen oli omiaan merkittävästi vähentämään mahdollisuuksia siihen, että kyseinen patentti julistettaisiin mitättömäksi, ja siten vahvistamaan määräysvaltaa, jota Servier saattoi käyttää kyseisillä markkinoilla.

467

Servierin väitteestä, jonka mukaan 29.9.2005 päivätty asiakirja, jossa Krkan työntekijä viittasi ”yhteiseen toimintaan [Servierin kanssa] markkinoiden valvomiseksi”, on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, on todettava, että kyseisessä asiakirjassa todetaan ainakin, että Krka oli vuotta ennen Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen tekemistä valmis ajatukseen yhteistyöstä Servierin kanssa tietyillä markkinoilla niiden hallitsemiseksi yhdessä ilman, että kyseisen asiakirjan perusteella voitaisiin täsmällisesti yksilöidä siinä tarkoitetut markkinat. Tämä seikka kuuluu joka tapauksessa yhtäpitävien seikkojen kokonaisuuteen, joka osoittaa kyseisten sopimusten kilpailunvastaisen luonteen, mutta se ei yksinään muodosta välttämätöntä tukea komission toteamukselle. Vaikka oletettaisiin, että Servierin kyseistä todistetta koskevat väitteet pitävät osittain paikkansa, kyseinen väite ei riitä tämän kanneperusteen hyväksymiseksi.

468

Kaiken varalta on lisättävä, että siltä osin kuin Servier pyrkii eräillä väitteillään vähättelemään Krkan kanssa tehtyjen sopimusten haitallisuutta, ei ole mitään epäilystä siitä, että komission toteama kilpailunrajoitus oli riittävän haitallinen, jotta sitä voitiin pitää unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettuna tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena (ks. analogisesti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kuten tämän tuomion 97 ja 238 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, markkinoiden jakamista koskevilla sopimuksilla on nimittäin itsessään kilpailua rajoittava tarkoitus ja ne kuuluvat SEUT 101 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti kiellettyyn sopimusryhmään.

469

Kaikkien asianosaisten argumenttien ja asiakirja-aineistoon sisältyvien todisteiden arvioinnin perusteella on siis katsottava, että komissio on voinut ilmeistä arviointivirhettä tekemättä katsoa riidanalaisen päätöksen 1745 perustelukappaleessa, että vaikka patenttilisenssi voi olla kyseisen patentin haltijan laillinen keino myöntää kolmannelle oikeus hyödyntää kyseisellä patentilla suojattua keksintöä, Krkan kanssa tehtyä lisenssisopimusta oli käytetty kannustimena Krkan sitoutumiselle luopua Servierin päämarkkinoille tulostaan, jolloin kyseiset kaksi yritystä pystyivät järjestämään markkinoiden jakamisen keskenään.

470

Servierin argumentit, jotka liittyvät markkinoiden jakamista koskevan sopimuksen olemassaoloon, on näin ollen hylättävä.

471

Näistä seikoista seuraa, että riidanalaisessa päätöksessä esitetyt todisteet osoittavat sellaisen menettelytavan olemassaolon, jolla Servier ja Krka pyrkivät jakamaan perindopriilin markkinat, ja riittävät oikeuttamaan kyseisen menettelytavan luokittelun tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi tämän tuomion 96 ja 97 kohdassa mainitun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.

472

Sikäli kuin Servier vaatii toissijaisesti riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä todetaan erityisesti tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla huolimatta High Courtin 3.10.2006 antamasta ratkaisusta, jolla Krkaa kiellettiin tuomasta kyseisille markkinoille perindopriiliään, joka muodostuu patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta, on muistutettava, että tällainen kieltomääräys on väliaikainen toimenpide, joka ei millään tavoin vaikuta patentinhaltijan nostaman loukkauskanteen perusteltavuuteen (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 53 kohta). Krkan mahdollisuudesta päästä kyseisille markkinoille aiheutuva kilpailupaine ei näin ollen kadonnut kyseisen määräyksen antamisen jälkeen, eikä kyseinen seikka siis voi horjuttaa tämän tuomion edellisessä kohdassa tehtyä päätelmää Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoiden osalta.

473

Edellä esitetyn perusteella on hylättävä yhdeksännen kanneperusteen ensimmäinen osa ja todettava, että Servier ei ole onnistunut kumoamaan riidanalaisessa päätöksessä tehtyä luonnehdintaa tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi sen menettelytavan osalta, jolla Servierin ja Krkan osalta pyrittiin jakamaan perindopriilin markkinat Krkan kanssa tehdyillä sovinto- ja lisenssisopimuksella.

474

On myös todettava, että kuten tämän tuomion 424 kohdassa mainitaan, siltä osin kuin neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee lähinnä sovintosopimusten ja lisenssisopimusten luontaista oikeutusta, liittyy nimenomaisesti Krkan kanssa tehtyihin sovinto- ja lisenssisopimukseen, se on päällekkäinen Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän yhdeksännen kanneperusteensa yhteydessä esittämien oikeudellisten väitteiden kanssa. Tämän tuomion 423–473 kohdassa esitetyistä perusteluista seuraa näin ollen, että siltä osin kuin neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa koskee Krkan kanssa tehtyjä sovinto- ja lisenssisopimusta, se on myös hylättävä.

475

Ensimmäisessä oikeusasteessa nostamansa kanteen kymmenennessä kanneperusteessa Servier arvostelee komissiota ensinnäkin siitä, että tämä totesi riidanalaisen päätöksen 1817 perustelukappaleessa, että Servierillä oli määräävä asema kyseisessä päätöksessä määritellyillä markkinoilla, ja Servier riitauttaa kyseisen määritelmän muiden kanneperusteiden yhteydessä. Se vetoaa myös perustelujen puutteellisuuteen, sillä sen mukaan ei ole mahdollista tietää, onko komissio toteuttanut riidanalaisessa päätöksessä kontrafaktuaalisen analyysin. Servier arvostelee tämän jälkeen komissiota siitä, että se teki oikeudellisen virheen kontrafaktuaalista skenaariota analysoidessaan. Ensinnäkin komission olisi pitänyt tutkia kilpailua sellaisena kuin se olisi todennäköisesti ollut ilman Krkan kanssa tehtyjä sopimuksia, ottaen huomioon ne todelliset olosuhteet, joissa sopimusten vaikutukset syntyivät. Servier väittää tältä osin, että sillä, että Krka luopui patentin 947 pätevyyttä koskevista menettelyistä, ei ollut mitään tuntuvaa vaikutusta kyseisten menettelyjen lopputulokseen.

476

Ilman Krkan kanssa tehtyjä sopimuksia Krka ei todennäköisesti olisi tullut Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoille. Servierin mukaan tällainen markkinoilletulo oli estetty Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuomioistuimen määräyksellä. Ranskassa ja Alankomaissa Krka oli luopunut perindopriilinsä markkinoille saattamista koskevista suunnitelmistaan. Krkan kanssa tehdyillä sopimuksilla ei kuitenkaan eliminoitu Krkaa Servierin potentiaalisena kilpailijana siinä tapauksessa, että patentti 947 mahdollisesti julistetaan mitättömäksi tai kehitetään perindopriilin versio, jolla patenttia ei loukata. Krkan kanssa tehdyllä siirto- ja lisenssisopimuksella ei Servierin mukaan ollut mitään vaikutusta kilpailuun, sillä Krkan teknologian avulla ei voitu kiertää patenttia 947. Servier korostaa, että sen jälkeen, kun patentti 947 kumottiin EPO:n 6.5.2009 tekemällä päätöksellä, useat rinnakkaislääkkeiden valmistajat tulivat perindopriilin markkinoille, mikä sen mukaan osoittaa, ettei kyseisellä sopimuksella, kun sitä tarkastellaan patentista erillisenä, ollut kilpailunvastaisia vaikutuksia.

477

Servier arvostelee myös riidanalaisen päätöksen 1831 perustelukappaletta, joka koskee ehtoja, joista Servier ja Krka olisivat voineet sopia Krkan kanssa tehdyistä sopimuksista neuvotellessaan ja niitä tehdessään välttääkseen sen, että kyseiset sopimukset johtaisivat markkinoiden jakamiseen. Se väittää, ettei komissio osoittanut, että osapuolet olisivat voineet sopia vähemmän rajoittavista ehdoista.

478

Servier väittää vielä, että arvioidessaan Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen kilpailua edistäviä vaikutuksia komissio ei ottanut huomioon Krkan kanssa tehtyjen sopimusten vaikutuksia.

479

Komissio kiistää kyseiset väitteet.

480

Aluksi on korostettava, että Servierin kymmenennen kanneperusteensa yhteydessä esittämät väitteet vastaavat sen neljännen kanneperusteensa toisessa osassa esittämiä väitteitä, joiden mukaan Krkan kanssa tehtyjen sopimusten vaikutuksia koskevat komission arvioinnit olivat virheellisiä. Servierin väitteestä, jolla se kiistää määräävän asemansa väitetyillä perindopriilin erillisillä markkinoilla, mihin komissio viittaa riidanalaisen päätöksen 1817 perustelukappaleessa, on todettava, että kyseinen viittaus, joka liittyy Servierin kilpailuaseman kuvaukseen, ei ole ratkaiseva sen analyysin kannalta, joka esitetään kyseisen päätöksen 1820 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa perustelukappaleissa Krkan kanssa tehtyjen sopimusten vaikutuksista Krkan Servieriin kohdistamaan potentiaaliseen kilpailuun.

481

Väitetystä perustelujen puutteellisuudesta, joka johtuu siitä, ettei ole mahdollista tietää, onko komissio toteuttanut riidanalaisessa päätöksessä kontrafaktuaalisen analyysin, on riittävää todeta, että komissio totesi kyseisen päätöksen 1814 perustelukappaleessa, että oli tarpeen ottaa huomioon ”kilpailu, joka olisi vallinnut ilman sopimusta” eli erityisesti ”käyttäytyminen, jonka Krka olisi voinut omaksua ilman sopimusta”. Riidanalaisen päätöksen perustelut eivät siis ole tältä osin puutteelliset.

482

Tämän tuomion 339–358 kohdassa esitetyistä oikeudellisista seikoista seuraa, että Servierin tämän kanneperusteen yhteydessä esittämät muut kontrafaktuaalista skenaariota koskevat väitteet perustuvat sen velvollisuuden virheelliseen tulkintaan, joka komissiolla on näyttää toteen sellaisten sopimusten kilpailua rajoittavat vaikutukset, joilla Krkan kanssa tehtyjen sopimusten tavoin pyritään toteuttamaan markkinoiden jakaminen viivästyttämällä rinnakkaislääkkeen tuloa markkinoille.

483

Kuten tämän tuomion 354 kohdassa todetaan, komission tehtävänä oli osoittaa, ettei käytetty kontrafaktuaalinen skenaario ollut mahdollinen vaan realistinen ja uskottava. Koska nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva kilpailunrajoitus liittyi Krkan Servieriin kohdistaman potentiaalisen kilpailun lähteen poistamiseen, kuten tämän tuomion 355 kohdasta ilmenee, kontrafaktuaalisen skenaarion analyysi vastasi lähinnä kyseisen potentiaalisen kilpailun, joka poistettiin Krkan kanssa tehdyillä sopimuksilla, olemassaoloa koskevaa analyysiä. Sen määrittämiseksi, oliko Krkan kanssa tehdyillä sopimuksilla, joilla Krkaa kiellettiin tulemasta Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoille, todettu vaikutus potentiaaliseen kilpailuun, oli tämän tuomion 100 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti selvitettävä, olisiko Krkalla ollut ilman näitä sopimuksia tosiasiallinen ja konkreettinen mahdollisuus tulla kyseisille markkinoille sellaisessa ajassa, että se saattoi aiheuttaa kilpailupainetta Servierille, jolloin tällaisen markkinoilletulon uhkaa voitiin pitää realistisena ja uskottavana (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 117–120 kohta).

484

Toisin kuin Servier väittää, komissiolla ei siis ollut velvollisuutta osoittaa, että ilman Krkan kanssa tehtyä sovintosopimusta Krka olisi voittanut patenttia 947 vastaan käydyt oikeudenkäynnit nopeammin tai kattavammin.

485

Kun komissio otti huomioon riidanalaisen päätöksen 1826, 1829 ja 1835–1846 perustelukappaleessa Krkan kanssa tehtyjen sopimusten taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden, se saattoi pätevästi katsoa, että Krka oli yksi välittömimmistä uhkista Servierille, koska sillä oli tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet päästä Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoille. Sillä, ettei ole mahdollista määrittää varmuudella, olisiko Krka tosiasiallisesti tullut näille markkinoille, ei ole merkitystä sen kannalta, että vaikka se halusi tulla näille markkinoille ja sillä oli keinot tehdä niin, se teki Servierin kanssa sopimuksen luopuakseen tällaisesta mahdollisuudesta kummallekin yritykselle edullisin ehdoin.

486

Jos Krkan kanssa tehtyjä sopimuksia ei olisi tehty, kyseistä Krkan mahdollisuutta tulla markkinoille perindopriilillään, joka muodostuu patentilla 947 suojatusta erbumiinin alfakristalliinimuodosta, ei olisi poistettu. Näin ollen komissio totesi, että kyseisen potentiaalisen kilpailun lähteen poistaminen kyseisten sopimusten täytäntöönpanon avulla rajoitti tuntuvasti kilpailua. Tällainen potentiaalisen kilpailun poistaminen oli siis vaikutus, joka ei ollut hypoteettinen eikä potentiaalinen vaan todellinen ja joka oli omiaan oikeuttamaan riidanalaisen päätöksen 1850 perustelukappaleessa esitetyn luokittelun vaikutukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi.

487

Servierin väitteestä, jossa arvostellaan myös riidanalaisen päätöksen 1831 perustelukappaletta, joka koskee ehtoja, joista Servier ja Krka olisivat voineet sopia Krkan kanssa tehdyistä sopimuksista neuvotellessaan ja niitä tehdessään välttääkseen sen, että kyseiset sopimukset johtavat markkinoiden jakamiseen, on riittävää todeta, että komissio tyytyi kyseisessä perustelukappaleessa toteamaan perustellusti, että mikään ei olisi estänyt Servieriä ja Krkaa tekemästä erilaisia sopimuksia, jotka eivät johda tämän tuomion 442–473 kohdassa todettuun markkinoiden jakamiseen. Kyseinen Servierin väite perustuu siis virheelliseen lähtökohtaan, jonka mukaan Krkan kanssa tehdyt sopimukset eivät merkinneet markkinoiden jakamista, ja se on näin ollen hylättävä.

488

Tästä seuraa, että Servierin ensimmäisessä oikeusasteessa nostaman kanteen kymmenennen kanneperusteen tutkinnassa ei ole ilmennyt mitään virhettä, jolla voitaisiin kyseenalaistaa komission riidanalaisen päätöksen 1850 perustelukappaleessa esittämä toteamus, jonka mukaan Krkan kanssa tehtyjen sopimusten vaikutuksena oli se, että Krkan Servieriin kohdistama potentiaalinen kilpailu rajoittui tuntuvasti.

489

Siitä, että Servier vetosi Krkan kanssa tehdyn lisenssisopimuksen väitettyihin kilpailua edistäviin vaikutuksiin, riittää, kun todetaan, kuten tämän tuomion 175, 289, 452 ja 454 kohdasta ilmenee, että kyseinen sopimus koskee markkinoita, jotka eivät kuulu SEUT 101 artiklan rikkomisen maantieteelliseen soveltamisalaan komission toteaman vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen vuoksi. Näin ollen mainitun sopimuksen mahdollisilla kilpailua edistävillä vaikutuksilla muilla kuin niillä markkinoilla, joita kyseinen rikkominen koskee, ei voida perustella kilpailunvastaisten vaikutusten olemassaoloa markkinoilla, joilla kyseinen rikkominen on todettu.

490

Servierin kymmenes kanneperuste on näin ollen hylättävä.

491

Kuten tämän tuomion 480 kohdassa mainitaan, Servierin neljännen kanneperusteen toisen osan yhteydessä esittämät väitteet, joiden mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä määritellessään kontrafaktuaalisen skenaarion ja tutkiessaan etukäteen Krkan kanssa tehtyjen sopimusten vaikutuksia, ovat päällekkäisiä Servierin kymmenennen kanneperusteen yhteydessä esittämien väitteiden kanssa. Tämän tuomion 480–490 kohdassa esitetyistä perusteluista seuraa näin ollen, että siltä osin kuin kyseinen neljännen kanneperusteen toinen osa koskee Krkan kanssa tehtyjen sovinto- ja lisenssisopimuksen luokittelua vaikutukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, se on myös hylättävä.

492

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että vaikka unionin tuomioistuin lausuu tässä tuomiossa tietyistä kanneperusteista Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan nojalla, asia ei ole kokonaisuudessaan ratkaisukelpoinen, minkä vuoksi asia T‑691/14 on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se lausuu Servierin kanneperusteista, joista ei ole vielä lausuttu lopullisesti.

493

Kun kyse on riidanalaisen päätöksen 4 artiklassa tarkoitetusta SEUT 101 artiklan rikkomisesta, unionin tuomioistuin lausuu komission vaatimusten mukaisesti useista ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyistä kanneperusteista eli neljännestä kanneperusteesta ainoastaan siltä osin kuin se koskee nimenomaisesti Krkan kanssa tehtyjä sovinto- ja lisenssisopimusta, yhdeksännen kanneperusteen ensimmäisestä osasta ja kymmenennestä kanneperusteesta. Koska unionin tuomioistuin hylkää lopullisesti kyseiset kanneperusteet, unionin yleisen tuomioistuimen ei ole enää tutkittava niitä.

494

Servier väittää kuitenkin yhdeksännen kanneperusteen toisessa osassa, että komissio teki useita arviointivirheitä, kun se katsoi Krkan kanssa tehdyn siirto- ja lisenssisopimuksen tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi. Unionin yleisen tuomioistuimen, jolle asia palautetaan, on tutkittava kyseinen kanneperuste.

495

Kun kyse on SEUT 102 artiklan rikkomisesta, jonka komissio totesi riidanalaisen päätöksen 6 artiklassa Servierin osalta, unionin yleisen tuomioistuimen on ottaen huomioon tämän tuomion 380–390 kohdassa esitetyt perusteet, joiden perusteella unionin tuomioistuin hyväksyi kahdeksannen valitusperusteen, joka koskee perindopriilin markkinoiden määrittämistä, ja tämän seurauksena 11. valitusperusteen, lausuttava ensimmäisessä oikeusasteessa esitetystä 14.–17. kanneperusteesta, jotka liittyvät SEUT 102 artiklan rikkomiseen, sekä toissijaisesti esitetyistä kanneperusteista siltä osin kuin ne liittyvät kyseisen rikkomisen perusteella määrätyn sakon laskemiseen.

496

Edellä esitetyn perusteella asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu yhdeksännen kanneperusteen toisesta osasta, joka liittyy Krkan kanssa tehdyn siirto- ja lisenssisopimuksen luokittelemiseen SEUT 101 artiklassa tarkoitetuksi tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, 14.–17. kanneperusteesta, jotka liittyvät SEUT 102 artiklan rikkomiseen, sekä toissijaisesti esitetyistä kanneperusteista siltä osin kuin ne liittyvät kyseisen rikkomisen perusteella määrätyn sakon laskemiseen.

497

Koska asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, tähän valitusmenettelyyn liittyvistä oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: