1. 

I. N. on Venäjän federaation (jäljempänä Venäjä) kansalainen, ja hänestä tuli Islannin tasavallan (jäljempänä Islanti) kansalainen 19.6.2019 sen jälkeen, kun hänelle oli myönnetty Islannissa turvapaikka pakolaisena 8.6.2015. Kroatian viranomaiset pidättivät hänet loman aikana 30.6.2019, kun hän ylitti perheineen bussilla Kroatian ja Slovenian välisen rajan, ja hänet on otettu säilöön. Pidätys tehtiin Interpolin Moskovan-toimiston 20.5.2015 antaman kansainvälisen etsintäkuulutuksen perusteella.

2. 

Venäjä on pyytänyt Kroatiaa luovuttamaan I. N:n, jotta tämä voitaisiin asettaa syytteeseen lahjuksen ottamisesta, ja Kroatian syyttäjäviranomainen (jäljempänä syyttäjä) puoltaa pyyntöä. Kroatian perustuslaissa kielletään Kroatian kansalaisten luovuttaminen muttei I. N:n kaltaisten ulkomaan kansalaisten luovuttamista, jos – kuten Venäjän tapauksessa – luovutussopimusta ei ole tehty. Syyttäjän mukaan ulkomaan kansalaisen luovuttamista ei kielletä pääasian olosuhteissa myöskään unionin oikeudessa.

3. 

Islanti pyytää, että I. N:lle taattaisiin turvallinen matka Islantiin, sillä menettely, joka liittyy Venäjällä I. N:ää vastaan kohdistettuihin syytetoimiin, vaikuttaa olleen turvapaikan myöntämisen peruste, ennen kuin I. N. sai Islannin kansalaisuuden.

4. 

I. N. ja Islanti vetoavat turvallisen matkan takaamista koskevan pyynnön tueksi unionin oikeuteen ja erityisesti ETA:n oikeuteen. ( 2 ) Samalla Islanti vetoaa SEUT 18 ja SEUT 21 artiklaan, joiden perusteella unionin tuomioistuin kielsi tuomiossa Petruhhin ( 3 ) kansallisuuteen perustuvan syrjinnän, kun kyseessä oli vapaata liikkuvuutta kolmansiin valtioihin koskevia oikeuksiaan käyttäneen unionin kansalaisen luovutus, tehden kuitenkin merkittäviä varaumia, jotka ovat pääasian kannalta olennaisia.

5. 

Näin voidaan tiivistää olennaisin osin Vrhovni sud, Hrvatskan (ylin tuomioistuin, Kroatia; jäljempänä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin) esittämä ennakkoratkaisupyyntö. Unionin tuomioistuin saa nyt tilaisuuden lausua ETA:n oikeuden ja unionin oikeuden välisistä yhtymäkohdista ja niistä seurauksista, joita aiheutuu Islannin kaltaisten kolmansien valtioiden osallistumisesta Schengenin säännöstöön Schengenin säännöstöön osallistuvana maana ( 4 ) sekä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 604/2013 ( 5 ) (jäljempänä Dublin III ‑asetus). Sekä Islanti ( 6 ) että Kroatia osallistuvat Dublin-asetukseen, mikä on erityisen olennaista pääasian kannalta, kuten on yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä ( 7 ) laajemminkin.

6. 

Lisäksi huomioon on otettava Euroopan unionin sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välinen sopimus Euroopan unionin jäsenvaltioiden sekä Islannin ja Norjan välisestä luovutusmenettelystä ( 8 ) (jäljempänä luovutusmenettelyä koskeva sopimus); taustalla on myös useita luovutukseen vaikuttavia Euroopan neuvoston sopimuksia ( 9 ) sekä pakolaisten oikeusasemaa koskeva Geneven yleissopimus ( 10 ). Mielessä on pidettävä myös unionin oikeudessa vahvistettu luovutuskielto, kun vaarana on epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus, ja tätä kieltoa sovelletaan sekä luovutettaessa kolmansiin valtioihin ( 11 ) että Euroopan unionin sisällä eurooppalaisen pidätysmääräyksen ( 12 ) yhteydessä (kuten käy ilmi ensin mainitun osalta perusoikeuskirjan 19 artiklasta ja jälkimmäisen osalta perusoikeuskirjan 4 artiklasta); kieltoa sovelletaan myös, kun vastaanottavan valtion oikeuslaitoksessa on väitetysti rakenteellisia puutteita, jotka estävät oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin (perusoikeuskirjan 47 artikla). ( 13 )

7. 

Olen tullut ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta siihen tulokseen, että Kroatian viranomaisilla on tuomiossa Petruhhin vahvistettujen periaatteiden nojalla velvollisuus ilmoittaa Islannin viranomaisille Venäjän esittämästä I. N:ää koskevasta luovutuspyynnöstä ja niillä on edelleen velvollisuus toimittaa Islannille kaikki hallussaan olevat tiedot, jotka voivat auttaa Islannin viranomaisia ratkaisemaan, onko I. N. asetettava syytteeseen Islannissa ja onko hänen palauttamistaan pyydettävä.

8. 

Lisäksi yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ja erityisesti Dublin III ‑asetuksen taustalla oleva velvollisuus osallistuvien valtioiden lakien laatua ja lainmukaisuutta koskevaan keskinäiseen luottamukseen kieltää Kroatian viranomaisia, myös tuomioistuimia, toimimasta epäjohdonmukaisella tavalla suhteessa Islannin kaltaisen Schengenin säännöstöön osallistuvan maan päätökseen myöntää turvapaikka yhteisessä eurooppalaisessa turvapaikkajärjestelmässä. Tällainen epäjohdonmukaisuus ilmenisi, jos Kroatia i) jättäisi ilmoittamatta Islannille luovutuspyynnöstä, jossa on kyseessä sama tai samankaltainen syytetoimi, jonka perusteella Islanti on myöntänyt I. N:lle turvapaikan, sillä Islanti on määrittänyt itsensä Dublin III ‑asetuksen mukaiseksi vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi, ( 14 ) ii) ja jos jokin sen viranomaisista, myös tuomioistuimista, tekisi I. N:n vaarasta joutua Venäjällä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun taikka räikeän oikeuksien epäämisen kohteeksi Kroatiassa käytävän menettelyn aikana ratkaisun, joka on epäjohdonmukainen suhteessa Islannin aiemmin vuonna 2015 tekemään päätökseen turvapaikan myöntämisestä I. N:lle.

9. 

Vastauksena toiseen kysymykseen voidaan todeta, että koska Islanti ei ole esittänyt vielä luovutuspyyntöä, tällä hetkellä Kroatia ei ole aktiivisesti velvollinen luovuttamaan I. N:ää Islantiin luovutusmenettelyä koskevan sopimuksen ( 15 ) nojalla. Kroatian tuomioistuinten on ratkaistava, tarjoaako pidätysmääräys, jonka Islanti ehkä lopulta antaa, kaikissa olosuhteissa yhdessä luovutusmenettelyä koskevan sopimuksen kanssa luovutusta vastaavan suojan rankaisematta jäämistä vastaan; kyseiset tuomioistuimet eivät kuitenkaan vapaudu velvollisuudestaan toimia johdonmukaisella tavalla suhteessa Islannin vuonna 2015 tekemään päätökseen turvapaikan myöntämisestä.

10.

SEUT 18 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa:

”Kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä perussopimusten soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten erityismääräysten soveltamista.”

11.

Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ( 16 ) 2 artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Sisärajat voidaan ylittää kaikkialla ilman henkilöiden tarkastamista.”

12.

Osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä tehdyn pöytäkirjan (N:o 19) ( 17 ) 2 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Schengenin säännöstöä sovelletaan 1 artiklassa lueteltuihin jäsenvaltioihin, tämän kuitenkaan rajoittamatta 16 päivänä huhtikuuta 2003 tehdyn liittymisasiakirjan 3 artiklan ja 25 päivänä huhtikuuta 2005 tehdyn liittymisasiakirjan 4 artiklan soveltamista. Neuvosto toimii Schengenin sopimuksilla perustetun toimeenpanevan komitean sijasta.”

13.

Osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä tehdyn pöytäkirjan (N:o 19) ( 18 ) 6 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa:

”Islannin tasavalta ja Norjan kuningaskunta osallistuvat Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon ja sen kehittämiseen edelleen. Tätä varten sovitaan asianmukaisista menettelyistä sopimuksessa, jonka neuvosto tekee kyseisten valtioiden kanssa 1 artiklassa mainittujen jäsentensä yksimielisellä päätöksellä. Kyseinen sopimus sisältää määräykset Islannin ja Norjan osallistumisesta tämän pöytäkirjan soveltamisesta aiheutuvien rahoitustarpeiden kattamiseen.”

14.

Schengen-assosiaatiosopimuksen ( 19 ) 1 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Islannin tasavalta ja Norjan kuningaskunta, jäljempänä ’Islanti’ ja ’Norja’, osallistuvat Euroopan yhteisön ja Euroopan unionin toimintaan ja sen edelleen kehittämiseen tämän sopimuksen liitteissä A ja B tarkoitettujen määräysten piiriin kuuluvilla aloilla.

Sopimuksessa luodaan molemminpuoliset oikeudet ja velvollisuudet siinä määrättyjen menettelyjen mukaisesti.”

15.

Kroatian tasavallan liittymisasiakirjan ( 20 ) 4 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määrätään seuraavaa:

”1.   Liitteessä II luetellut, osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä tehdyssä sekä Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa, jäljempänä ’Schengen-pöytäkirja’, tarkoitetut Schengenin säännöstön määräykset ja Schengenin säännöstöön perustuvat tai muutoin siihen liittyvät säädökset sekä muut ennen liittymispäivää hyväksytyt tällaiset säädökset ovat Kroatiaa sitovia, ja niitä sovelletaan Kroatiassa liittymispäivästä alkaen.

2.   Vaikka ne osaksi Euroopan unionia sisällytetyn Schengenin säännöstön määräykset ja Schengenin säännöstöön perustuvat tai muutoin siihen liittyvät säädökset, joita ei tarkoiteta 1 kohdassa, sitovat Kroatiaa liittymispäivästä alkaen, niitä sovelletaan Kroatiassa ainoastaan neuvoston tätä tarkoittavan päätöksen nojalla sen jälkeen kun on sovellettavien Schengenin arviointimenettelyjen mukaisesti varmistettu, että tarvittavat edellytykset asiaankuuluvan säännöstön kaikkien osien soveltamiseksi ovat täyttyneet Kroatiassa, mukaan lukien kaikkien Schengen-sääntöjen tehokas soveltaminen sovittujen yhteisten standardien ja perusperiaatteiden mukaisesti.” ( 21 )

16.

Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen ( 22 ) (jäljempänä ETA-sopimus) 4 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä tämän sopimuksen soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän sopimuksen erityismääräysten soveltamista.”

17.

ETA-sopimuksen 36 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Tämän sopimuksen määräysten mukaisesti sopimuspuolten alueella ei ole rajoituksia, jotka koskevat muuhun EY:n jäsenvaltioon tai EFTA-valtioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion kansalaisen vapautta tarjota palveluja sopimuspuolten alueella.”

18.

Kroatian tasavallan perustuslain (Narodne novine, nro 56/90, 135/97, 113/00, 28/01, 76/10 ja 5/14) 9 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kroatian tasavallan kansalaista ei voida karkottaa Kroatian tasavallasta, hänen kansalaisuuttaan ei voida ottaa pois eikä häntä voida luovuttaa toiseen valtioon muutoin kuin kansainvälisten sopimusten tai yhteisön säännöstön mukaisesti luovuttamisesta tehdyn päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä.”

19.

Kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain (Zakon o međunarodnoj pravnoj pomoći u kaznenim stvarima; Narodne novine, nro 178/04; jäljempänä ZOMPO) 12 §:n 1, 3 ja 4 momentin mukaan luovutuspyyntö voidaan hylätä, jos ”1) pyyntö koskee tekoa, jota pidetään poliittisena rikoksena tai tällaiseen rikokseen liittyvänä tekona; – – 3) pyynnön hyväksyminen saattaisi johtaa Kroatian tasavallan itsemääräämisoikeuden, turvallisuuden, oikeusjärjestyksen tai muiden olennaisten etujen vaarantumiseen [tai] 4) on kohtuullisesti katsoen oletettavissa, että luovutuspyynnön kohteena oleva henkilö joutuisi luovutuksen jälkeen vastaamaan rikossyytteeseen tai hänelle määrättäisiin rangaistus rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisen tai poliittisten mielipiteiden vuoksi tai että hänen tilanteensa vaikeutuisi jostakin edellä mainitusta syystä”.

20.

ZOMPO:n 55 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Kun toimivaltainen tuomioistuin toteaa, etteivät luovuttamisen lakisääteiset edellytykset täyty, se antaa määräyksen luovutuspyynnön hylkäämisestä ja toimittaa määräyksen viipymättä Kroatian tasavallan Vrhovni sudille [(ylin tuomioistuin)], joka toimivaltaista syyttäjäviranomaista kuultuaan vahvistaa tai kumoaa määräyksen tai muuttaa sitä.”

21.

Kuten edellä mainitaan, Interpolin Moskovan-toimisto antoi I. N:stä kansainvälisen etsintäkuulutuksen 20.5.2015 tämän pidättämiseksi korruptiota ja tarkemmin sanottuna lahjuksen ottamista (Venäjän federaation rikoslain 290 §:n 5 momentti) koskevan rikosoikeudellisen menettelyn vuoksi. I. N:n epäiltiin ottaneen vastaan toimiessaan Venäjän hätätilaministeriön alaisen lupa- ja todistusosaston johtajana Karjalan tasavallassa muiden ministeriön virkamiesten suostumuksen saatuaan virka-asemaansa väärinkäyttäen 833000 Venäjän ruplan (n. 11700 euron) lahjuksen erään yrityksen edustajalta ja antaneen kyseiselle henkilölle vastineeksi lupia, jotka koskivat rakennusten ja rakennustyömaiden palonehkäisyssä käytettävien laitteiden asentamista, teknistä tukea ja korjausta.

22.

I. N. pidätettiin Kroatian rajanylityspaikalla 30.6.2019 edellä mainitun kansainvälisen etsintäkuulutuksen perusteella. I. N. esitti rajatarkastuksessa Islannin myöntämän pakolaisen matkustusasiakirjan (nro – –), joka oli voimassa 25.2.2019–25.2.2021.

23.

Županijski sud u Zagrebun (Zagrebin maakunnallinen tuomioistuin, Kroatia; jäljempänä Županijski sud u Zagrebu) tutkintatuomari kuulusteli I. N:ää 1.7.2019. Županijski sud u Zagrebu määräsi 1.7.2019 I. N:n otettavaksi säilöön odottamaan luovutusta ZOMPO:n 47 §:n mukaisesti. I. N:n säilöönotto jatkuu, sillä hänen useat valituksensa on hylätty.

24.

Kroatian tasavallan ulko- ja eurooppaministeriön alainen konsuli-, viisumi- ja ulkomaalaisasioiden virasto välitti 1.8.2019 Županijski sud u Zagrebulle Islannin suurlähetystön nootin, jossa mainitaan, että I. N. on Islannin kansalainen ja että hänellä on pysyvästi maassa asuvan henkilön asema Islannissa. Nootin mukaan I. N. on saanut Islannin kansalaisuuden 19.6.2019. Ennen kansalaisuuden saamista hänelle oli myönnetty pakolaisen matkustusasiakirja (nro – –). Nootissa mainitaan lisäksi Islannin hallituksen toivovan, että I. N:lle taattaisiin turvallinen matka Islantiin mahdollisimman pian.

25.

Županijski sud u Zagrebu vastaanotti 6.8.2019 Venäjän federaation yleisen syyttäjän pyynnön, jossa vaadittiin luovuttamaan I. N. Venäjän federaatiolle rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen ( 23 ) määräysten mukaisesti. Luovutuspyynnön perusteena olivat rikosoikeudelliset menettelyt, jotka koskivat yhdeksää rikosta, joissa oli kyse Venäjän federaation rikoslain 290 §:n 3 momentissa tarkoitetusta lahjuksen ottamisesta, sekä viittä rikosta, joissa oli kyse Venäjän federaation rikoslain 290 §:n 5 momentin a kohdassa tarkoitetusta lahjuksen ottamisesta. Luovutuspyynnön tueksi esitettiin myös asiakirjoja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen määräysten mukaisesti, sillä Kroatian ja Venäjän välillä ei ole luovutussopimusta.

26.

Pyynnön mukaan Venäjän federaation yleinen syyttäjä takaisi, ettei luovutuspyynnön tarkoituksena ollut asettaa kyseistä henkilöä syytteeseen poliittisista syistä eikä rodun, uskonnon, kansallisuuden tai mielipiteiden perusteella; että I. N. voisi käyttää kaikkia puolustautumiskeinoja, myös asianajajaa, eikä häntä kidutettaisi tai kohdeltaisi julmalla tai epäinhimillisellä tavalla eikä hänelle määrättäisi ihmisarvoa loukkaavia rangaistuksia.

27.

Asiaa käsitellyt Županijski sud u Zagrebun jaosto totesi 5.9.2019, että ulkomaalaiseen I. N:ään kohdistuvia syytetoimia varten tapahtuvan luovuttamisen lakisääteiset edellytykset täyttyivät ZOMPO:n 33, 34 ja 37 §:n mukaisesti.

28.

I. N. haki 30.9.2019 muutosta ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan I. N. ilmoittaa, että on olemassa konkreettinen, vakava ja kohtuullisen ennustettavissa oleva vaara siitä, että häntä kidutetaan ja kohdellaan epäinhimillisellä ja halventavalla tavalla, jos hänet luovutetaan. I. N. toteaa valituskirjelmässä muun muassa, että hänelle oli myönnetty pakolaisen asema Islannissa nimenomaan häneen Venäjällä kohdistettujen konkreettisten syytetoimien vuoksi, että hänellä oli voimassa oleva Islannin myöntämä pakolaisen matkustusasiakirja ja että Županijski sud u Zagrebu oli lopettanut de facto Islannin hänelle myöntämän kansainvälisen suojelun. Hän väittää lisäksi, että Županijski sud u Zagrebu oli tulkinnut väärin unionin tuomioistuimen antamaa tuomiota Petruhhin ( 24 ).

29.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luovutuspyyntö on hylättävä, kun on olemassa todellinen vaara siitä, että luovutettavaan henkilöön kohdistetaan luovutuksen jälkeen kidutusta taikka epäinhimillistä kohtelua tai hänelle määrätään epäinhimillinen rangaistus. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan näitä seikkoja tarkastellaan muutoksenhakumenettelyssä.

30.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin epävarma siitä, onko luovutuspyynnöstä ilmoitettava unionin oikeuteen sisältyvien oikeussääntöjen perusteella Islannille, joka on myöntänyt I. N:lle kansalaisuutensa, ennen luovutuspyyntöä koskevan päätöksen tekemistä, jotta Islanti voi halutessaan pyytää kansalaisensa luovuttamista itselleen sellaisen menettelyn käymiseksi, jonka tarkoituksena on välttää rankaisematta jäämisen riski.

31.

Koska ei ole selvää, miten unionin oikeutta tulisi soveltaa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätti 26.11.2019 lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

32.

Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimeen 5.12.2019, ja se päätettiin käsitellä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

33.

Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle esittivät I. N., syyttäjä, Kroatian tasavalta ja Euroopan komissio. I. N. ja komissio osallistuivat istuntoon, joka pidettiin unionin tuomioistuimessa 31.1.2020, ja lisäksi siihen osallistuivat Kreikan tasavalta, Irlannin tasavalta, Islannin tasavalta, Norjan kuningaskunta ja EFTAn valvontaviranomainen (jäljempänä valvontaviranomainen).

34.

I. N. väittää Islannin viranomaisten selvittäneen, että hän on todistanut julkishallinnon esimiehiään vastaan Venäjän toimivaltaiselle viranomaiselle heidän korruptioon liittyneistä toimistaan, mutta koska hänen esimiehillään oli yhteyksiä julkishallinnon ylempiin esimiehiin, hän joutui syytetyksi heidän sijaansa.

35.

I. N. väittää, että syyte on laiton ja epäselvä ja että Kroatia toimii vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa. I. N:n mukaan hänellä on edelleen pakolaisen asema, mikä olisi pitänyt ottaa huomioon. I. N. tuo esille myös, ettei hän voinut hakea turvapaikkaa Kroatian lainsäädännön perusteella, koska turvapaikka oli jo myönnetty, ja Kroatian perustuslakituomioistuimen oikeuskäytäntö vuodelta 2018 edellyttää, että Kroatian tuomioistuimet ottavat huomioon Dublin III ‑asetuksen ( 25 ) mukaisesti myönnetyn kansainvälisen suojelun.

36.

Käsitys yhdenvertaisesta kohtelusta neljän vapauden suhteen on keskeistä ETA-valtioiden ja unionin jäsenvaltioiden välisissä suhteissa (ks. ETA-sopimuksen johdanto-osan 15. perustelukappale ja ETA 4 artikla), ja keskeistä on myös ETA-sopimuksen ja unionin lainsäädännön yhtenäinen tulkinta. Tavoitteena on molempien järjestelmien yhtenäisyys (ETA 105 artikla).

37.

I. N. lisää, että unionin tuomioistuimen SEUT 18 artiklaa koskevaa oikeuskäytäntöä on sovellettava analogisesti, koska ETA 4 artiklassa toistetaan kyseisen artiklan sisältö. ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvassa tilanteessa olevaa henkilöä on siis kohdeltava samalla tavalla kansallisuudesta riippumatta, ( 26 ) ja pääasia kuuluu palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevan SEUT 56 artiklan sisällön toistavan ETA 36 artiklan soveltamisalaan. Jos ETA-valtion kansalaiset eivät voisi vaatia suojelua luovuttamiselta tuomion Petruhhin ( 27 ) nojalla, käyttäisivät he harvemmin palveluja, joita matkoja eri puolille Eurooppaa järjestävät matkatoimistot tarjoavat.

38.

I. N. lisää, että niiden ihmisten, jotka eivät ole taloudellisesti aktiivisia ja joita ei koske yksikään neljästä vapaudesta, vapaa liikkuminen Euroopan talousalueella kuuluu joissakin tapauksissa ETA-sopimuksen soveltamisalaan, koska Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella ( 28 )29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY on sisällytetty ETA:n oikeuteen ETA-sopimuksen liitteen V (Työntekijöiden vapaa liikkuvuus) ja liitteen VIII (Sijoittautumisoikeus) muuttamisesta 7.12.2007 tehdyllä ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 158/2007 ( 29 ). EFTAn tuomioistuin on tulkinnut tuomiossaan Gunnarsson ( 30 ) ja tuomiossaan Jabbi ( 31 ) direktiiviä 2004/38 laajasti sen paikkaamiseksi, ettei ETA:n oikeudessa ole oikeussääntöä, joka vastaisi kansalaisuutta koskevaa SEUT 21 artiklaa.

39.

I. N. väittää, että rankaisematta jäämisen välttäminen on hyväksyttävä tavoite, jonka perusteella perusvapauksia voidaan rajoittaa, mutta sama tavoite voidaan saavuttaa vähemmän rajoittavin keinoin kuin luovuttamalla, ( 32 ) ja hän viittaa unionin, Islannin ja Norjan väliseen luovutusmenettelyä koskevaan sopimukseen ( 33 ), joka vastaa sisällöltään lähes täysin eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2002/584/YOS ( 34 ). I. N. tuo esille puitepäätöksen 2002/584/YOS 1 artiklassa annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen määritelmän sekä luovutusmenettelyä koskevan sopimuksen ( 35 ) 2 artiklan 5 kohdassa annetun määritelmän samankaltaisuuden.

40.

Syyttäjän mukaan I. N. nautti pidättämishetkellä ETA-sopimukseen perustuvia oikeuksia, muttei EUT-sopimukseen perustuvia, unionin jäsenvaltioiden kansalaisille kuuluvia oikeuksia, sillä Islanti ei ole Euroopan unionin jäsenvaltio. ETA-sopimukseen perustuva oikeus vapaaseen liikkuvuuteen on SEUT 21 artiklassa vahvistettuja oikeuksia suppeampi, eivätkä ETA-sopimukseen perustuvat vapaata liikkuvuutta koskevat oikeudet ulotu luovutukseen. ETA-sopimuksen 4 artiklassa vahvistettua syrjintäkiellon periaatetta ei siis voida soveltaa pääasiassa. ( 36 )

41.

Kroatian luovutusmenettelyissä ei lisäksi ole käytäntöä palauttaa syytetty siihen valtioon, jonka kansalainen hän on, sen sijaan että hänet siirrettäisiin luovutuspyynnön esittäneeseen valtioon. Kyseessä ei ole tuomiossa Petruhhin tarkoitettu vähemmän rajoittava toimenpide, koska se pidentää luovutusta varten tapahtuvan säilöönoton kestoa. Islannille ei siis tarvitse ilmoittaa luovutusmenettelystä, josta se on joka tapauksessa tietoinen.

42.

Irlanti pyysi istunnossa unionin tuomioistuinta tarkastelemaan uudelleen tuomiota Petruhhin soveltamalla siihen julkisasiamies Botin käyttämää lähestymistapaa, ( 37 ) jonka mukaan ulkomaan kansalaisten ja valtion omien kansalaisten tilanteet eivät ole toisiinsa rinnastettavissa, kun kyseessä ovat kolmansiin maihin luovuttamisen kieltoa koskevat säännökset: omat kansalaiset asetetaan syytteeseen kotijäsenvaltiossa rankaisematta jäämisen välttämiseksi. Irlanti viittaa tuomion Petruhhin uudelleen tarkastelun osalta erityisesti tuomion 47, 48 ja 49 kohtaan.

43.

Kreikka väitti istunnossa, että tuomiossa Petruhhin vahvistettuja periaatteita olisi sovellettava. I. N. on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkumiseen, eikä häntä voida syrjiä kansallisuuden perusteella, joskaan Kreikka ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että kolmanteen maahan luovuttamisella voi olla hyväksyttävä tarkoitus, kuten rankaisematta jäämisen välttäminen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oli tärkeää arvioida, miksi I. N:lle oli myönnetty pakolaisen asema. Kreikka viittaa ETA 3, ETA 4, ETA 28 ja ETA 36 artiklaan. ( 38 )

44.

Valvontaviranomainen painotti istunnossa, että Euroopan talousalue on oikeusjärjestys sui generis, joka perustuu keskinäiseen luottamukseen ja yhteistyöhön ja jolle on luonteenomaista unionin jäsenvaltioiden ja EFTA-valtioiden läheiset yhteiset arvot. ( 39 ) ETA 3 artiklaan sisältyvä vilpitöntä mieltä koskeva lauseke vastaa SEU 4 artiklaa. Järjestelmälle on ominaista aineellisten oikeussääntöjen dynaaminen yhtenäistäminen, ja EFTA-valtiot ovat tasavertaisessa asemassa unionin jäsenvaltioiden kanssa komission lainsäädäntöaloitteiden osalta (99 artiklan 1 kohta); neuvotteluja käydään jatkuvasti (99 artiklan 3 kohta). Asiaankuuluvat unionin säädökset lisätään ETA-sopimukseen, ja niistä tulee osa säännöstöä, ellei niitä mukauteta (ETA 102 artikla). Yhtenäisyys taataan ETA 6 ja ETA 105 artiklalla. EFTAn tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöt vahvistavat tätä dynaamista yhtenäistämistä, eivätkä niiden välillä olevat erot ulotu niiden perusteisiin eivätkä arvoihin.

45.

Valvontaviranomainen väittää siis, että Kroatia on rajoittanut I. N:n vapaata liikkuvuutta koskevia oikeuksia ja että tuomiota Petruhhin sovelletaan yhtä lailla myös ETA-valtioiden kansalaisiin. Samaan lopputulokseen päästään soveltamalla ETA 4 artiklaa yhdessä asiaankuuluvien vapaata liikkuvuutta koskevien ETA:n oikeuteen kuuluvien oikeussääntöjen kanssa.

46.

Valvontaviranomainen vetoaa myös 6.9.2017 annettuun määräykseen Peter Schotthöfer & Florian Steiner ( 40 ). Vapaasti liikkuvia unionin kansalaisia ja ETA-valtioiden kansalaisia on suojeltava kolmansiin valtioihin luovuttamiselta, jos tähän liittyy epäinhimillisen ja halventavan kohtelun vaara, kuten perusoikeuskirjan 19 artiklassa täsmennetään.

47.

Valvontaviranomaisen mukaan määräys Schotthöfer edustaa ehdotonta periaatetta ja Kroatian olisi luotettava Islannin tekemään arvioon luovuttamisen seurauksista. Olettamana on oltava, että turvapaikan myöntämisperusteet ovat päteviä. ( 41 ) Nuo perusteet eivät ole kadonneet I. N:n saadessa Islannin kansalaisuuden. Valvontaviranomainen huomauttaa, että Islannin lainsäädännössä viitataan määrittelydirektiivin ( 42 ) 15 artiklaan. Valvontaviranomainen väittää, ettei SEUT 21 artiklalla voida kaventaa vapaata liikkuvuutta koskevia ETA:n oikeudesta muutoin johtuvia oikeuksia eikä vapaata liikkuvuutta koskevassa säännöstössä tehdä mitään eroa sen suhteen, perustuuko rajoitus siviilioikeuteen, rikosoikeuteen vai julkisoikeuteen.

48.

Islanti kävi istunnossa läpi I. N:n matkaa. I. N. lensi vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Islannista Wieniin ja matkusti sitten linja-autolla kohti Zagrebia lomaillakseen sitten Kroatian rannoilla.

49.

Islanti väittää, että tuomiota Petruhhin sovelletaan pääasiassa, koska palveluja koskeva ETA 36 artikla vastaa SEUT 56 artiklaa ja koska yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa Cowan ( 43 ) (asia C‑196/87) vahvistetaan, että matkailupalvelut ovat palveluja, ja direktiivi 2004/38 on sisällytetty ETA:n oikeuteen. Islanti vetoaa myös EFTAn tuomioistuimen tuomioon Wahl v. Islannin valtio ( 44 ) ja väittää, että ETA 4 artikla vastaa SEUT 18 artiklaa.

50.

Islannin mukaan Kroatia on velvollinen antamaan Islannille tarvittavat tiedot, jotta Islanti voisi päättää I. N:n syytteeseen asettamisesta ja sitten luovuttamisesta luovutusmenettelyä koskevan sopimuksen ( 45 ) mukaisesti.

51.

Islannin maahanmuuttoviraston 8.6.2015 tekemä päätös kansainvälisen suojelun myöntämisestä perustui todistajan lausumaan, joka arvioitiin yksityiskohtaiseksi, ristiriidattomaksi, selkeäksi, johdonmukaiseksi, uskottavaksi ja realistiseksi. Päätös perustui myös Venäjän silloiseen yleiseen ihmisoikeustilanteeseen, joka ilmeni kansalaisjärjestöjen laatimista sekä kansallisista että kansainvälisistä raporteista; hallinnon ja oikeuslaitoksen laajalle levinneestä korruptiosta ja rikostuomioista tehtyjen valitusten poikkeuksellisen alhaisesta hyväksymisasteesta (1 prosentti). Islanti oli kansainvälisen suojelun myöntäessään tietoinen I. N:stä annetusta punaisesta ilmoituksesta, joka liittyi rikokseen, joka hänen väitettiin tehneen. Islanti ei ole vastannut I. N:n olinpaikkaa koskeviin Venäjän tiedusteluihin. Vuodesta 2015 lähtien kansainvälistä suojelua on myönnetty 12:lle Venäjän kansalaiselle; hakemuksia on ollut 47. Neljä näistä kansainvälistä suojelua saavista ovat I. N. ja hänen perheensä.

52.

Islanti väitti istunnossa lisäksi, että myös perusoikeuskirjaa on noudatettava ETA:n yhteydessä ( 46 ) ja että I. N:ää oli suojattava Venäjän oikeuslaitoksessa olevilta rakenteellisilta ongelmilta. ( 47 )

53.

Vastattuaan kysymykseen siitä, mitä ”turvallisen matkan” takaamista koskevalla pyynnöllä tarkoitetaan, Islanti lisäsi, että 24.7.2019 Islannin Berliinin-suurlähetystöön saapui suullinen nootti, jonka mukaan I. N. oli pidätetty edellisessä kuussa. Suurlähettiläs vastasi noottiin konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen ( 48 ) mukaisesti, että hallitus toivoo menettelyn ripeää läpikäymistä ja turvallisen matkan takaamista mahdollisimman pian. Luovutusmenettelyä koskeva sopimus ei ollut tuolloin voimassa. ( 49 )

54.

Islanti toteaa olevansa ehkä toimivaltainen asettamaan I. N:n syytteeseen Islannin rikoslain 6 §:n nojalla, mutta tästä päättää riippumaton syyttäjäviranomainen. Islannin luovutuslain mukaisesti I. N:ää ei voida Islannin kansalaisena luovuttaa Islannista.

55.

Norja väitti istunnossa, ettei ETA-sopimuksessa ole SEUT 21 artiklaa vastaavaa määräystä. Merkityksellisiä ETA-sopimuksen määräyksiä ovat 4, 28 ja 36 artikla, mutta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, mitä vapautta asiassa sovelletaan – jos mitään –, eikä I. N:ää voida olettaa lähtökohtaisesti palvelun vastaanottajaksi, vaan myös tämän ratkaisee kansallinen tuomioistuin Kroatiassa. Myöskään direktiivi 2004/38 ei voi olla merkityksellinen. Siinä ei säädetä luovutuspyynnöistä. Rikosasiat eivät kuulu ETA-sopimuksen soveltamisalaan.

56.

Norja tuo esille, että Norjan ylin tuomioistuin on pyytänyt EFTAn tuomioistuinta kumoamaan käsiteltävänään olevassa asiassa Campbell ( 50 ) ratkaisun, johon se oli päätynyt tuomiossa Jabbi ( 51 ), jonka mukaan direktiiviä 2004/38 voitiin tulkita siten, että siinä annetaan samat oikeudet kuin SEUT 21 artiklassa. Norjan mukaan tuomio Jabbi on ristiriidassa ETA 6 artiklan kanssa, ja se vaatii EFTAn tuomioistuinta toteamaan, että yksin SEUT 21 artiklaan perustuvat oikeudet jäävät ETA-sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle vastaavan määräyksen puuttumisen vuoksi.

57.

Norja väittää ensimmäisen kysymyksen osalta, että Islannin ja Norjan välillä tehty luovutusmenettelyä koskeva sopimus on tavanomainen kansainvälinen sopimus, joka ei kuulu ETA:n oikeuteen, eikä sitä voida tulkita samalla tavalla kuin eurooppalaista pidätysmääräystä koskevaa puitepäätöstä. ( 52 ) Asiayhteys ja tavoite ovat toiset, vaikka sanamuoto on samankaltainen. Tuomiossa Petruhhin korostetaan asiayhteyttä ja tarkoitusta.

58.

Tuomiossa Petruhhin todetaan, että erilainen kohtelu voidaan perustella rankaisematta jäämisen estämisellä ja että toimenpiteiden on sovelluttava tuon päämäärän saavuttamiseen. On määritettävä keino, joka rajoittaa vapaata liikkuvuutta vähemmän mutta estää rankaisematta jäämisen yhtä tehokkaasti kuin luovutus. ( 53 )

59.

Norjan mukaan eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva puitepäätös antaa kansalliselle tuomioistuimelle mahdollisuuden antaa tällainen etusija, mutta luovutusmenettelyä koskevassa sopimuksessa ei tällaista mahdollisuutta anneta, sillä sen tavoite ja asiayhteys ovat toiset eikä sillä ole eurooppalaista pidätysmääräystä koskevaa puitepäätöstä ( 54 ) tai SEU 3 artiklan 2 kohdassa asetettua tavoitetta vastaavaa keskinäisen luottamuksen tavoitetta (vrt. tuomio Petruhhin). Tuomiossa Petruhhin viitataan myös eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohtaan, kun sille annetaan etusija, eikä luovutusmenettelyä koskevassa sopimuksessa ole samankaltaista määräystä, vaan sen johdanto-osassa viitataan vain ”keskinäiseen luottamukseen”. ETA 3 artiklan mukaan ETA-sopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden on tehtävä yhteistyötä, mutta siihen ei sisälly SEU 4 artiklassa olevia lisävaatimuksia. Luovutusmenettelyä koskevan sopimuksen 19 artiklan 1 kohdassa vaaditaan kaikkien asiaan liittyvien seikkojen ja erityisesti sopimuksen 1 artiklassa mainittujen seikkojen arviointia.

60.

Toisesta kysymyksestä todetaan, että perusoikeudet ovat osa ETA:n oikeutta ( 55 ) ja perusoikeuskirjan 19 artiklassa kielletään karkottamasta, jos vaarana on epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus. ( 56 ) Norjan mielestä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava todisteet todellisesta vaarasta joutua kohdelluksi epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla Venäjälle luovuttamisen jälkeen ( 57 ) ja otettava huomioon Islannin viranomaisten päätös myöntää pakolaisen asema sekä kyseisen päätöksen perusteena ollut näyttö.

61.

Kroatian mukaan ETA-sopimuksen 28 ja 36 artikla vastaavat SEUT 45 ja SEUT 56 artiklaa, ( 58 ) kun taas SEUT 21 artiklan soveltamisalaan kuuluvat henkilöt, jotka menevät muihin jäsenvaltioihin muusta kuin taloudelliseen toimintaan liittyvästä syystä. SEUT 21 artikla koskee ETA-valtioiden kansalaisia, koska direktiivi 2004/38 ei koske vain taloudellista toimintaa.

62.

Koska I. N. on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, hänen tilanteensa kuuluu perussopimusten soveltamisalaan SEUT 18 artiklassa tarkoitetulla tavalla sekä kansallisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon soveltamisalaan, ( 59 ) mikä vastaa ETA-sopimuksen 4 artiklaa.

63.

Kroatia väittää, että tuomion Petruhhin ( 60 ) perusteella kaikkia rikosoikeuden alalla olemassa olevia keskinäisen avun ja yhteistyön keinoja olisi käytettävä, jotta vältetään rankaisematta jääminen ja toteutetaan toimenpiteitä, jotka rajoittavat vapaata liikkuvuutta vähiten. Kroatia viittaa tässä yhteydessä niiden Schengenin säännöstöön kuuluvien oikeussääntöjen soveltamisalaan, jotka koskevat Islantia ja Norjaa osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 19 olevan 6 artiklan nojalla.

64.

Kroatia viittaa Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen ( 61 ). Kyseisen sopimuksen keskeisenä päämääränä on henkilöiden vapaan liikkuvuuden takaavan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perustaminen unionin kansalaisia sekä yhtä lailla unionin alueella olevia ulkomaalaisia varten.

65.

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyllä yleissopimuksella pyritään ottamaan käyttöön oikeusapua rikosasioissa koskevia keskeisiä määräyksiä (III osasto ”Poliisi ja turvallisuus”, 2 luku), joihin rikosasioissa annettavan keskinäisen oikeusavun kehittäminen perustuu. Schengenin säännöstöön sisältyy myös Schengenin tietojärjestelmä. ( 62 )

66.

Kroatia väittää siis, että tietojenvaihto sen jäsenvaltion kanssa, jonka kansalainen asianomainen henkilö on, olisi asetettava etusijalle, jotta kyseinen jäsenvaltio saisi mahdollisuuden asettaa henkilön syytteeseen niiltä osin kuin se on toimivaltainen alueensa ulkopuolella tapahtuneita tekoja koskevissa asioissa ja antaa pidätysmääräyksen luovutusmenettelyä koskevan sopimuksen mukaisesti.

67.

Kroatia väittää vielä, että palautuskiellon (non-refoulement) periaate ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun vaaran estämisen periaate ovat kansainvälisen pakolaisoikeuden perusperiaatteita. Jos I. N. olisi hakenut turvapaikkaa Kroatiassa, hakemus olisi hylätty kansainvälistä suojelua koskevan Kroatian lain 43 §:n 1 momentin perusteella, koska ETA-valtio on myöntänyt hänelle kansainvälisen suojelun.

68.

Kroatia tuo esille, että Islanti soveltaa Dublin III ‑asetusta ( 63 ) ja on mukana Eurodac-järjestelmässä ( 64 ). Kroatian mukaan voidaankin katsoa, että Islanti noudattaa turvapaikkaa ja kansainvälistä suojelua koskevia unionin sääntöjä. Islanti teki vuonna 2014 sopimuksen Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston ( 65 ) kanssa osallistumistaan koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. ( 66 )

69.

Kroatia väittää siis, että vaikka tällä hetkellä ei ole olemassa ETA:n laajuista turvapaikkapäätösten keskinäisen tunnustamisen järjestelmää, oikeudellinen kehys muodostuu yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä ja turvapaikkaa koskevat edellytykset ovat kaikissa maissa yhtenäiset.

70.

Komissio katsoo, toisin kuin Kroatia, että asian ratkaisemisen kannalta Islannin asemalla ETA-sopimuksen sopimusvaltiona on enemmän merkitystä kuin sen kuulumisella Schengen-alueeseen. Komission mukaan tietyt ETA-sopimuksen määräykset johtavat samaan tulokseen kuin tuomiossa Petruhhin. Komissio on myöntänyt istunnossa, ettei pääasiasta löydy kaikkia tuomion Petruhhin osatekijöitä – I. N. ei esimerkiksi ole unionin kansalainen –, mutta puuttuvat palaset saadaan kokoon ETA-sopimuksen muista määräyksistä.

71.

Komissio muistuttaa, että ETA-sopimuksen 1 artiklan mukaan sopimuksen tavoitteena on yhdenmukaisen Euroopan talousalueen luomiseksi edistää sopimuspuolten kaupan ja taloudellisten suhteiden jatkuvaa ja tasapainoista vahvistumista yhdenvertaisten kilpailun edellytysten pohjalta sekä samojen sääntöjen noudattamista.

72.

Komissio hyväksyy sopimuspuolten yhteisen julistuksen ETA:n sekakomitean päätöksestä N:o 158/2007, jolla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY otetaan osaksi sopimusta ( 67 ) ja jolla direktiivi 2004/38 saatetaan ETA:n oikeuden osaksi. Siinä todetaan muun muassa, ettei käsitteellä unionin kansalaisuus ole vastinetta ETA:n oikeudessa eikä ETA-sopimus muodosta oikeusperustaa ETA-valtioiden kansalaisten poliittisille oikeuksille.

73.

Kaikki direktiivin 2004/38 oikeudet ja vapaudet on kuitenkin saatettu ETA:n oikeuden osaksi. ETA-valtioiden kansalaisilla on oikeus liikkua ETA-alueella ja oleskella enintään kolme kuukautta ETA-sopimuksen sopimusvaltiossa tietyin edellytyksin ilman syrjintää, vaikkeivät he olisi taloudellisesti aktiivisia. ( 68 ) Komission mukaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, kuuluuko I. N:n tilanne ETA 28 tai ETA 36 artiklan ja direktiivin 2004/38 aineelliseen soveltamisalaan, ja komissio tuo esille, että I. N. on saattanut käyttää oikeuttaan vastaanottaa palveluja matkailijana. ( 69 ) Komission mukaan I. N. kuuluu joka tapauksessa ETA-sopimuksen soveltamisalaan siksi, että hän matkusti Kroatiaan Islannista. Hänellä on siis oikeus saada suojelua syrjinnältä (ETA 4 artikla ja SEUT 18 artikla).

74.

Komission mukaan unionin tuomioistuimen antama tuomio Petruhhin ei perustunut olennaisesti kansalaisuuden abstraktiin käsitteeseen vaan vapaata liikkuvuutta koskeviin oikeuksiin ja SEUT 18 artiklaan. Komissio väittää lisäksi, että tuomiossa Pisciotti ( 70 ) tuomion Petruhhin soveltamisen lähtökohtana oli ETA 4 artiklaa vastaavassa SEUT 18 artiklassa tarkoitetun syrjinnän olemassaolo.

75.

Komissio väittää, että unionin tuomioistuimen antamaa tuomiota O. ja B. ( 71 ) on hyödyllistä verrata EFTAn tuomioistuimen tuomioon Jabbi ( 72 ). Unionin tuomioistuin päätteli tuomiossa O. ja B., että SEUT 21 artiklan perusteella kolmannen valtion kansalaisella, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, on johdettu oikeus jäädä viimeksi mainitun kotijäsenvaltioon. EFTAn tuomioistuin tuli tuomiossa Jabbi samaan tulokseen soveltamalla direktiiviä 2004/38 ETA-valtion kansalaisiin, jotka eivät ole taloudellisesti aktiivisia, vaikka unionin tuomioistuin kieltäytyi tuomiossa O. ja B. soveltamasta direktiiviä 2004/38 tuolla tavalla.

76.

Komissio huomauttaa, että ETA-sopimuksessa myönnetään, että Euroopan yhteisön, sen jäsenvaltioiden ja EFTA-valtioiden välillä on erityissuhde, joka perustuu läheisyyteen ja pitkäaikaisiin yhteisiin arvoihin ( 73 ) sekä yhteisiin sääntöihin ( 74 ), ja sopimuspuolten tavoitteena on päästä ETA-sopimuksen ja ETA-sopimuksessa olennaisilta osiltaan toistetun yhteisön lainsäädännön säännösten ja määräysten yhtenäiseen tulkintaan ja soveltamiseen sekä ylläpitää tällaista yhtenäistä tulkintaa ja soveltamista ja pystyä kohtelemaan yksittäisiä henkilöitä ja talouden toimijoita yhdenvertaisella tavalla neljän vapauden osalta. ( 75 ) ETA 105 ja ETA 106 artiklassa määrätään yhtenäisestä tulkinnasta. ( 76 )

77.

Komissio päättelee siis, että tuomiossa Petruhhin vahvistettuja periaatteita olisi noudatettava, ja se väittää, että Islannin viranomaisilla on käytettävissään eurooppalaista pidätysmääräystä ( 77 ) vastaava väline, luovutusmenettelyä koskeva sopimus. Komissio toteaa, että Kroatian viranomaisten on ilmoitettava Islannille saaneensa luovutuspyynnön Venäjältä, jotta Islanti voi pyytää kyseisen henkilön palauttamista, mikäli Islanti pystyy aloittamaan rikosoikeudellisen menettelyn omaa kansalaistaan vastaan luovutusmenettelyä koskevan sopimuksen nojalla. Kroatian on asetettava tämä pyyntö etusijalle. ( 78 ) Kun pyyntö on saapunut, Kroatialla on velvollisuus siirtää I. N. Islantiin.

78.

Aluksi on tarkoituksenmukaista korostaa, että pääasiaan liittyy seitsemän oikeusjärjestystä. Kolme kansallista oikeusjärjestystä – Islannin, Kroatian ja Venäjän oikeusjärjestykset – ja kolme ylikansallista oikeusjärjestystä – Euroopan unionin, Euroopan neuvoston ja Euroopan talousalueen oikeusjärjestykset – sekä kansainvälisen oikeuden järjestelmän yleismaailmalliset oikeudelliset välineet, kuten pakolaisten oikeusasemaa koskeva Geneven yleissopimus ( 79 ). Nämä järjestelmät lomittuvat toisiinsa nähden usean samankeskisen kehän muodostamassa kokonaisuudessa, jossa yksikään järjestelmä ei nouse johtoasemaan, lukuun ottamatta sitä poikkeuksellista tilannetta, että jokin niistä – ei kuitenkaan Venäjä tai Islanti – loukkaa unionin oikeuden ensisijaisuutta, yhtenäisyyttä ja tehokkuutta. ( 80 )

79.

Pääasiassa ei kuitenkaan ilmene suoraan tällaista ongelmaa. Unionille ominainen ylikansallinen oikeusjärjestys ei ole ylimääräisenä valtiosääntönä hierarkiassa ylempänä tai alempana kuin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oikeusjärjestys ( 81 ) tai jokin muu toisiinsa lomittuvista oikeusjärjestyksistä. Ne vaikuttavat synergisesti toisiinsa. ( 82 )

80.

Lyhyesti sanottuna nämä oikeusjärjestykset – käsiteltävän asian oikeudellisen kehyksen muodostavat eri oikeusjärjestykset – lomittuvat kukin hierarkkisesti suhteessa toisiinsa, mutta ne eivät muodosta sisäisesti hierarkkista kokonaisuutta.

81.

Unionin tuomioistuimen ensimmäisenä tehtävänä on siis yksilöidä oikeussäännöt, joiden avulla se voi vastata ennakkoratkaisukysymyksiin asiayhteydessä, jota on kuvattu perustuslaillisia asioita käsittelevien eurooppalaisten tuomioistuinten ( 83 ) eli unionin tuomioistuimen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja tässä tapauksessa Kroatian Vrhovni sudin monitasoiseksi yhteistyöksi. ( 84 ) Pääasiassa tästä triosta on tosin tullut kvartetti, sillä EFTAn tuomioistuimella ja sen oikeuskäytännöllä on olennainen merkitys oikeusriidan ratkaisemisessa.

82.

Kannattaa huomata, että vaikkei EUT-sopimuksessa ole ETA 6 artiklaa nimenomaisesti vastaavaa määräystä, ( 85 ) unionin tuomioistuin on todennut huomautettuaan, että yksi ETA-sopimuksen päätavoitteista on unionin alueella saavutettujen sisämarkkinoiden laajentaminen koskemaan EFTA-valtioita, että useilla ETA-sopimuksen määräyksillä pyritään ”takaamaan sen tulkinnan mahdollisimman suuri yhdenmukaisuus koko ETA:ssa – –. Tällöin unionin tuomioistuimen asiana on valvoa, että perustamissopimuksen kanssa keskeisiltä osin identtisiä ETA-sopimuksen sääntöjä tulkitaan jäsenvaltioissa yhdenmukaisesti”. ( 86 ) Tämä niin kutsuttu homogeniteettiperiaate vahvistaa ETA:n asemaa nyt tarkasteltavassa monitasoisessa perustuslaillisessa oikeusjärjestyksessä. ( 87 )

83.

Ratkaistavana olevan oikeusriidan pääkohdat ovat seuraavat: 1) sekä EUT-sopimuksella (56 ja 18 artikla) ( 88 ) että ETA-sopimuksella (36 ja 4 artikla) suojattujen liikkumista koskevan oikeuden ja palvelujen vastaanottamista koskevan oikeuden soveltamisala ja kansallisuuteen perustuvan syrjinnän kielto; 2) kyseisen oikeuden selkeän rajoittamisen objektiivinen oikeuttamisperuste; 3) oikeusnormit ja tosiseikat, jotka ovat merkityksellisiä objektiivisen oikeuttamisperusteen kannalta pääasian olosuhteissa, mukaan lukien yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä johtuvat säännöt; keskinäisen luottamuksen merkitys ja kansainvälinen sopimus eli luovutusmenettelyä koskeva sopimus, sekä 4) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklassa sekä perusoikeuskirjan 4, 19 ja 47 artiklassa suojattujen I. N:n perusoikeuksien toteutumisen varmistaminen niin, ettei hänellä ole epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai räikeän oikeuksien epäämisen vaaraa. ( 89 )

84.

Yksilöitäessä oikeusnormeja niiden tietojen pohjalta, jotka on esitetty unionin tuomioistuimelle istunnossa I. N:n toiminnasta hänen saapuessaan Kroatian alueelle ja joiden mukaan hän oli lomailemassa (edellä 48 kohta), voidaan I. N:n todeta olleen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevassa ETA 36 artiklassa tarkoitettu palvelun vastaanottaja. Unionin tuomioistuin on todennut, että ETA-sopimuksen 36 artikla ”vastaa SEUT 56 artiklaa”, joten SEUT 56 artiklan soveltamista koskevan rajoituksen on ”katsottava olevan lähtökohtaisesti myös kyseisen 36 artiklan vastainen”. ( 90 ) Unionin tuomioistuin on todennut myös, että ETA-sopimuksen 4 artiklan sanamuoto on lähes sama kuin SEUT 18 artiklan, joten kyseistä artiklaa ja SEUT 18 artiklaa ”on tulkittava yhtenäisesti”. ( 91 ) On muistettava, että I. N:ää on syrjitty kansallisuuden perusteella luovuttamiselta suojelemisen osalta hänen vastaanottaessaan matkailupalveluja.

85.

On tärkeää panna merkille, että EFTAn tuomioistuin on soveltanut yhteisöjen tuomioistuimen antamaa tuomiota Cowan ( 92 ) vahvistaessaan oikeuden vastaanottaa palveluja, ( 93 ) ja tuossa asiayhteydessä on noussut esille kansallisuuteen perustuvan syrjinnän kielto. Tätä voidaan soveltaa pääasiassa, jossa kyseinen oikeus kuuluu pikemmin unionin tuomioistuimen kuin EFTAn tuomioistuimen käsiteltäväksi.

86.

I. N:n matkailupalvelujen vastaanottamista koskevan oikeuden rajoitus on nimittäin ollut paljon ankarampi (rikostuomioistuimessa määrätty säilöönotto luovutusta varten lomailun aikana) kuin tuomiossa Cowan ( 94 ) esillä ollut rajoitus. Siinä oli kyseessä kieltäytyminen maksamasta korvausta loman aikana tapahtuneesta väkivallanteosta, mutta kieltäytyminen tapahtui vasta loman jälkeen.

87.

Lisäksi kuten valvontaviranomainen väitti istunnossa, sillä, että rajoittaminen on tapahtunut rikoslain soveltamisen yhteydessä, ei ole vaikutusta (edellä 47 kohta), koska unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ei tehdä eroa siviilioikeuteen, hallinto-oikeuteen tai rikosoikeuteen perustuvien rajoitusten välillä. Lisäisin tähän, että jo ennen ETA-sopimuksen voimaantuloa on ollut vakiintunut käsitys siitä, että rikosoikeuden säännöksillä voidaan rajoittaa vapaata liikkuvuutta, ( 95 ) ja yhteisöjen tuomioistuin oli jo soveltanut kansallisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa rikosoikeudenkäynnin yhteydessä. ( 96 )

88.

Lisään vielä tyhjentävyyden vuoksi, että – toisin kuin Norja väitti istunnossa (edellä 55 kohta) – jäsenvaltioiden tuomioistuimilla ei ole yksinoikeutta määritellä, mistä vapaudesta kussakin tapauksessa on kyse, ja unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kaikki tarvittavat tiedot unionin oikeudesta, jotta tämä voi ratkaista käsiteltäväkseen saatetun asian. ( 97 )

89.

Viittaan ennakkoratkaisukysymyksiin ehdottamissani vastauksissa näin ollen ETA 36 ja ETA 4 artiklaan (ks. jäljempänä 124 kohta).

90.

Kun ETA 36 ja ETA 4 artikla on määritetty keskeisiksi merkityksellisiksi oikeusnormeiksi, voidaan keskustelu siitä, ovatko SEUT 21 artiklassa unionin kansalaisille vahvistetut oikeudet sovellettavissa ETA-valtioiden kansalaisiin, siirtää syrjään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näiden kysymysten käsittelyä lausumissa. ( 98 ) Kuten valvontaviranomaisen asiamies toi istunnossa esille, SEUT 21 artiklalla ei voida kaventaa vapaata liikkuvuutta koskevia oikeuksia, jotka ovat käytettävissä ETA-sopimuksen nojalla (edellä 47 kohta).

91.

Riippumatta siitä, millainen asema SEUT 21 artiklassa vahvistetuilla oikeuksilla on EFTAn oikeudessa, mitä EFTAn tuomioistuin tulee taas piakkoin käsittelemään (ks. edellä 56 kohta), ( 99 ) sillä ei ole vaikutusta pääasian ratkaisuun. ( 100 ) Tässä on riittävää todeta, että pelkästään SEUT 21 artiklaan perustuvan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, josta komissio antaa esimerkin edellä 75 kohdassa, merkityksellisyyttä koskeva skeptisyys vaikuttaisi olevan perusteltua, sillä SEUT 21 artikla sisällytettiin perussopimuksiin vuonna 2007 tehdyllä Lissabonin sopimuksella, paljon 1.1.1994 tapahtunutta ETA-sopimuksen voimaantuloa myöhemmin. ( 101 )

92.

Matkailupalvelujen vapaata liikkuvuutta koskeva oikeus edellyttää ETA:n oikeuden perusteella objektiivista oikeuttamisperustetta, ( 102 ) niin kuin se edellyttää myös SEUT 56 artiklan perusteella. Voiko Kroatia pitää rankaisematta jäämisen estämistä objektiivisena oikeuttamisperusteena ETA 36 artiklasta johtuvien vapaata liikkuvuutta koskevien I. N:n oikeuksien rajoittamiselle siten, että hänet otetaan säilöön luovutusta varten, kun Kroatian kansalaisia ei kohdella samoin?

93.

Vasta tässä tuomiosta Petruhhin ( 103 ) tulee merkityksellinen pääasian kannalta, vaikka sillä vaikuttaa olleen keskeinen sija Kroatian tuomioistuimissa käydyissä menettelyissä ja se on vaikuttanut näin ehkä kohtuuttomastikin asiakirja-aineiston sisältöön.

94.

Unionin tuomioistuin on todennut tuomiossa Petruhhin, että rikoksen tehneiden henkilöiden rankaisematta jäämisen riskin estämisen tavoite on lähtökohtaisesti ”katsottava luonteeltaan hyväksyttäväksi päämääräksi unionin oikeudessa”, ( 104 ) ja tämä rankaisematta jäämisen riskin estämisen lähtökohtainen hyväksyminen vapaan liikkuvuuden rajoittamisen perusteeksi on toistettu myöhemmin tuomiossa Pisciotti ( 105 ) ja tuomiossa Raugevicius ( 106 ).

95.

ETA:n oikeuden ja unionin oikeuden pakottava yhtenäisyys vaikuttaisi edellyttävän, että Kroatia voi vedota rankaisematta jäämisen riskin estämiseen I. N:n säilöönoton ja luovutuksen yhteydessä. Koska vapaan liikkuvuuden rajoitukset voivat perustua rikoslakiin, olisi epäloogista kieltää jäsenvaltiota vetoamasta seikkoihin, jotka ovat yhtä lailla lähtöisin rikoslain soveltamisesta.

96.

Tämä on kuitenkin erillinen kysymys kuin se, voidaanko pääasian olosuhteissa Kroatian viranomaisten tähän mennessä toteuttamat toimet ”perustella objektiivisilla syillä – – [, jotka ovat] tarpeen niiden etujen suojaamiseksi, jotka kyseisillä toimenpiteillä pyritään turvaamaan, ja ainoastaan siltä osin kuin näitä tavoitteita ei voida saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä” ( 107 ).

97.

Olen ensinnäkin samaa mieltä siitä, mitä Norja esitti istunnossa: keskinäisen luottamuksen periaatetta, joka on kehittynyt Euroopan unionissa vuonna 2007 tehdystä Lissabonin sopimuksesta lähtien, ei sovelleta ETA:n oikeudessa. Huolimatta ETA:n oikeusjärjestyksen sui generis ‑luonteesta ja valvontaviranomaisen (edellä 44 kohta) kuvaamista EFTA-valtioiden ja unionin jäsenvaltioiden välisistä läheisistä suhteista sekä komission (edellä 76 kohta) mainitsemista ETA:n ja unionin välistä erityissuhdetta koskevista ETA-sopimuksen määräyksistä totuus on, että ennen Lissabonin sopimusta keskinäinen luottamus oli suhteellisesti tarkastellen vielä lapsenkengissään. ( 108 ) Kuten Norja tuo esille (edellä 59 kohta), SEU 3 artiklan 2 kohdalla ei ole vastinetta ETA-sopimuksessa.

98.

Olen kuitenkin toista mieltä kuin Norja, joka väittää, että koska unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa Petruhhin eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttämisen olevan vapaata liikkuvuutta vähemmän rajoittava vaihtoehto luovutukselle, unionin tuomioistuimen tarkoituksena oli todeta, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttö on ainoa hyväksyttävä vaihtoehto, johon syytetty voi vedota, kun jäsenvaltio perustelee vapaan liikkumisen rajoittamisen rankaisematta jäämisen estämisellä.

99.

Tämä näkemys kumotaan tuomiossa Pisciotti, jossa ei viitata – toisin kuin tuomiossa Petruhhin – eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen säännöksiin ( 109 ) keskinäisen yhteistyön osalta (vertaa tätä edellä 57–59 kohdassa toistettuihin Norjan väitteisiin). Tuomiossa Pisciotti korostettiin pikemminkin, että käytettävissä on oltava mekanismi, jossa syytetty voidaan asettaa tosiasiallisesti syytteeseen. Unionin tuomioistuin on todennut siinä seuraavaa:

”Unionin tuomioistuin on tältä osin todennut, että on tärkeää antaa etusija tietojenvaihdolle sen jäsenvaltion kanssa, jonka kansalainen asianomainen henkilö on, jotta tarvittaessa kyseisen jäsenvaltion viranomaisille annetaan mahdollisuus antaa eurooppalainen pidätysmääräys syytetoimia varten. Kun siis jäsenvaltio, johon unionin kansalainen, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, on siirtynyt, saa luovuttamispyynnön sellaiselta kolmannelta valtiolta, jonka kanssa se on tehnyt luovuttamista koskevan sopimuksen, sen on ilmoitettava tästä sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen unionin kansalainen on, ja mahdollisesti viimeksi mainitun jäsenvaltion pyynnöstä luovutettava kyseinen unionin kansalainen sille puitepäätöksen 2002/584 säännösten mukaisesti edellyttäen, että kyseinen jäsenvaltio on oman oikeutensa nojalla toimivaltainen asettamaan henkilön syytteeseen alueensa ulkopuolella tehdyistä teoista (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2016, Petruhhin, C‑182/15, EU:C:2016:630, 48 ja 50 kohta).” ( 110 )

100.

Katson siis, että kyseisessä tuomiossa korostettiin sitä, että käytettävissä oli vaihtoehto, jolla voitiin estää rankaisematta jääminen samoissa tai samankaltaisissa määrin kuin luovutuksella. Tutkin jäljempänä 199–123 kohdassa, ylittävätkö Islannin tähän mennessä toteuttamat toimet tämän kynnysarvon.

101.

Myönnän, että Kroatian liittymiseksi Euroopan unioniin tehtyjen järjestelyjen mukaan Kroatian osallistuminen Schengenin säännöstöön on vain osittaista (edellä 15 kohta), ( 111 ) mutta samaa ei voida sanoa Kroatian osallistumisesta yhteiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään. Kroatia osallistuu täysimääräisesti Dublin III ‑asetukseen ( 112 ) (jonka seurauksia unionin tuomioistuin on tarkastellut tuomiossaan A. S. ( 113 )) ja Eurodac-asetukseen ( 114 ), ja lisäksi se on pannut täytäntöön ja soveltaa säännönmukaisesti määrittelydirektiiviä ( 115 ), menettelydirektiiviä ( 116 ) ja vastaanottodirektiiviä. ( 117 ) Siksi SEUT 80 artikla, jonka mukaan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamisessa ”noudatetaan jäsenvaltioiden yhteisvastuun – – periaatetta”, sitoo sitä.

102.

Julkisasiamies Sharpston on tarkastellut Dublin III ‑asetukseen osallistumisen yleisiä parametrejä sekä jäsenvaltioiden että Islannin kaltaisten Schengenin säännöstöön osallistuvien maiden kannalta ratkaisuehdotuksessaan A. S. ja Jafari ( 118 ). Hän huomauttaa seuraavaa:

”Yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä sai alkunsa tilanteessa, jossa voitiin kohtuudella olettaa, että kaikki siihen osallistuvat valtiot, ovatpa ne unionin jäsenvaltioita tai kolmansia maita, noudattivat perusoikeuksia, mukaan lukien Geneven yleissopimukseen, vuoden 1967 pöytäkirjaan ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen perustuvat oikeudet – – ja että sopimusvaltiot saattoivat siten luottaa toisiinsa tässä suhteessa. – – Juuri tämän keskinäisen luottamuksen periaatteen vuoksi unionin lainsäätäjä antoi [Dublin II ‑asetuksen] turvapaikkahakemusten käsittelyn rationalisoimiseksi ja sen välttämiseksi, että järjestelmä tukkeutuisi siitä syystä, että valtioiden viranomaiset ovat velvollisia käsittelemään saman hakijan tekemiä useita hakemuksia, sekä oikeusvarmuuden lisäämiseksi turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan valtion määrittelemisessä ja näin forum shoppingin välttämiseksi; tämän kaiken pääasiallinen tarkoitus on nopeuttaa hakemusten käsittelyä sekä turvapaikanhakijoiden että osallisina olevien valtioiden intressissä. – – Nämä kysymykset ovat erittäin keskeisiä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen – – käsitteelle ja etenkin yhteiselle eurooppalaiselle turvapaikkajärjestelmälle, joka perustuu vastavuoroiseen luottamukseen ja siihen olettamaan, että muut jäsenvaltiot noudattavat Euroopan unionin lainsäädäntöä ja erityisesti perusoikeuksia.– –” ( 119 )

103.

Islannin osalta on todettava, että vuonna 2001 silloinen Euroopan yhteisö teki sopimuksen Norjan ja Islannin kanssa niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan Islannissa tai Norjassa jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio. ( 120 ) Kuten Kroatia tuo esille (edellä 68 kohta), Islanti osallistuu siis Dublin III ‑asetukseen ja Eurodac-asetukseen ( 121 ) ja se on mukana Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston toiminnassa kansainvälisen sopimuksen nojalla; myös valvontaviranomainen toteaa (edellä 47 kohta), että Islannin lainsäädännössä viitataan määrittelydirektiivin 15 artiklaan.

104.

Nämä seikat yhdistettynä siihen, että Islanti osallistuu laajemmin Schengenin säännöstöön Schengenin säännöstöön osallistuvana maana, ( 122 ) sitovat Kroatiaa ja Islantia, joten niiden on osoitettava keskinäistä luottamusta päätöksiin, jotka tehdään yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ja erityisesti Dublin III ‑asetuksen soveltamisalalla.

105.

On korostettava, ettei keskinäinen luottamus koske unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan pelkästään sitä, että luotetaan turvapaikanhakijoiden perusoikeuksien noudattamiseen ja pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen asianmukaiseen soveltamiseen. ( 123 ) Se ulottuu unionin oikeuteen yleisemmin, ( 124 ) ja siten on lähtökohtaisesti oletettava, että Dublin III ‑asetusta on sovellettu asianmukaisesti Islannissa, tai – kuten valvontaviranomainen toteaa (edellä 47 kohta) – Islannin tekemä turvapaikkapäätös on oletettava lähtökohtaisesti päteväksi, sillä Islanti piti itseään Dublin III ‑asetuksen III luvussa tarkoitettuna vastuussa olevana osallistuvana valtiona ja puolusti itse asiassa päätöstään istunnossa (edellä 51 kohta). Tämä näkemys on yhdenmukainen myös Dublin III ‑asetuksen painopisteiden ja järjestelyjä koskevien velvoitteiden kanssa, kuten julkisasiamies Sharpston selittää edellä 102 kohdassa lainatussa ratkaisuehdotuksessaan (turvapaikkahakemusten käsittelyn rationalisointi, järjestelmän tukkeutumisen välttäminen, oikeusvarmuuden lisääminen ja forum shoppingin välttäminen).

106.

Unionin tuomioistuin on nimittäin mukauttanut keskinäistä luottamusta Dublin III ‑asetuksen yhteydessä ainoastaan siltä osin kuin on kyse turvapaikanhakijoiden perusoikeuksien turvaamisesta. ( 125 ) Tämä näkemys olisi ilmeinen, jos keskinäistä luottamusta voitaisiin typistää Dublin III ‑asetuksen nojalla niin, että nämä perusoikeudet viedään pois.

107.

Kroatia on siis oikeassa väittäessään (edellä 68 kohta), että on hyväksyttävä, että Islanti noudattaa turvapaikkaa ja kansainvälistä suojelua koskevia unionin oikeussääntöjä, ja että kaikkia näiden kahden valtion välillä käytössä olevia yhteistyömekanismeja sovelletaan I. N:n tapauksen käsittelyssä. ( 126 ) Yhteisessä eurooppalaisessa turvapaikkajärjestelmässä osoitettava keskinäinen luottamus on se keskinäisen luottamuksen ”laji”, joka on otettava huomioon, kun tarkastellaan Kroatian reagointia Islannin tähänastisiin pyyntöihin tuomiossa Petruhhin vahvistettuihin periaatteisiin peilaten, pikemmin kuin se keskinäinen luottamus, jota osoitetaan unionin oikeuden mukaisessa rikosasioissa tehtävässä oikeudellisessa yhteistyössä tai ETA-sopimukseen sisältyvän vilpittömän yhteistyön periaatteen laajentamisen ja kehittämisen yhteydessä. Schengenin säännöstöstä tehdyn pöytäkirjan (N:o 19) ( 127 ) johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen mukaisesti ”erityissuhde” on säilytettävä Islannin ja Norjan kanssa.

108.

Tähän on lisättävä, ettei sillä, että I. N. on saanut Islannin kansalaisuuden, ole mitään vaikutusta keskinäiseen luottamukseen, jota Kroatia on velvollinen osoittamaan Islannille. Ensinnäkin Islannin myöntämät asiakirjat, joissa vahvistetaan I. N:n pakolaisasema, olivat edelleen voimassa, kun I. N. ylitti Kroatian rajan. Toiseksi I. N. ei voinut hakea turvapaikkaa Kroatian lainsäädännön (edellä 35 ja 67 kohta) eikä Dublin III ‑asetuksen perusteella, ( 128 ) koska hän oli jo saanut turvapaikan osallistuvasta jäsenvaltiosta. Kolmanneksi Islannissa myönnetty turvapaikka on edelleen merkityksellinen: se suojaa I. N:ää pakolaisten oikeusasemaa koskevassa Geneven yleissopimuksessa ( 129 ) kielletyiltä menettelyiltä ja estää forum shoppingin, mikä on yksi Dublin III ‑asetuksen päätavoitteista. ( 130 ) Neljänneksi I. N:n pakolaisasemaa ei ole peruutettu unionin oikeudessa tätä tarkoitusta varten asetetulla menettelyllä. ( 131 )

109.

Myönnän, että pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen 1 artiklan C kohdan 3 alakohdassa mainitaan toisen maan kansalaisoikeuksien saaminen ja uuden kansalaisuusmaan suojan nauttiminen yhtenä perusteena pakolaisen oikeusaseman lakkaamiselle. Kyseisen yleissopimuksen tarkoituksen perusteella pakolaisen oikeusaseman lakkaaminen kansalaisoikeuksien saamisen perusteella voi kuitenkin tapahtua vain, ”jos pakolaisen aseman myöntämisen peruste ei ole enää olemassa eikä suojelu ole siksi enää tarpeen tai perusteltua”. ( 132 ) Kuten pääasiasta ilmenee, yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän hallinnointiin liittyvät erityispiirteet merkitsevät sitä, että pakolaisen asema voi olla edelleen ”tarpeen” suojelun varmistamiseksi jopa uusien kansalaisoikeuksien saamisen jälkeen. Pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen 1 artiklan C kohdan 3 alakohtaa on tulkittava nimenomaan tästä näkökulmasta, mikä estää sen sanamuodon mukaisen tulkinnan. Yleissopimuksen johdanto-osassa todetaan, että ”Yhdistyneet Kansakunnat on eri yhteyksissä ilmaissut pakolaisia kohtaan tuntemansa syvän huolestumisen ja pyrkinyt turvaamaan pakolaisille ihmisoikeuksien ja perusvapauksien laajimman mahdollisen nautinnan”. ( 133 )

110.

On vielä todettava, ettei mikään voisi olla enempää vastoin I. N:n perusoikeuksia kuin lopettaa Islannin kansalaisuuden saamisen vuoksi suojelu, jonka hän on saanut Islannin sovellettua Dublin III ‑asetusta.

111.

Perusoikeuksien kannalta I. N:n pyrkimyksenä on välttää epäinhimillinen ja halventava kohtelu tai rangaistus ja epäoikeudenmukainen oikeudenkäynti. Näiden molempien suhteen I. N:ää kohdellaan toisin kuin Kroatian kansalaista, sillä Kroatian perustuslaissa kielletään Kroatian kansalaisten luovuttaminen.

112.

Tässä saattaisi olla hyödyksi tuoda esille, että pääasia on esimerkki kyseessä olevista kansainvälisistä organisaatioista muodostuvaksi kokonaisuudeksi kiteytyvien samankeskisten synergisten kehien lomittumisesta toisiinsa, sillä tarkasteltavaksi tulevia aineellisia oikeuksia suojellaan samalla tavoin kaikilla kolmella oikeudellisella välineellä eli Euroopan ihmisoikeussopimuksella, perusoikeuskirjalla ja ETA-sopimuksella, vaikka näiden voidaankin muutoin nähdä kilpailevan keskenään. Epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kielto on osa yhteistä eurooppalaista valtiosääntöperinnettä.

113.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on huomauttanut, että ”vaikka EFTAn tuomioistuin on ilmaissut katsovansa, että ETA-sopimuksen määräyksiä ”on tulkittava perusoikeuksien valossa” ETA:n oikeuden ja unionin oikeuden välisen yhtenäisyyden vahvistamiseksi (ks. mm. EFTAn tuomioistuimen tuomio Yankuba Jabbi, E‑28/15, 2016, 81 kohta), ETA-sopimus ei sisällä Euroopan unionin perusoikeuskirjaa eikä siinä viitata lainkaan muihin oikeudellisiin välineisiin, joilla on sama vaikutus, kuten yleissopimukseen”. ( 134 )

114.

Pääasian yhteydessä tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska sopimusvaltioiden tuomioistuinten velvollisuus tutkia epäinhimillisen ja halventavan kohtelun vaara ennen luovutusta on vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan perusteella Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä. ( 135 ) Yhteys unionin oikeuteen ja perusoikeuskirjaan syntyy siitä, että unionin tuomioistuin on todennut, että ”perusoikeuskirjan 4 artiklan mukainen epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa ilmaistua kieltoa ja että tältä osin sen merkitys ja ulottuvuus ovat perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan samat kuin mainitussa yleissopimuksessa”. ( 136 ) Yksittäisten perusoikeuksien suojan tasoa voidaan lisätä perusoikeuskirjan soveltamisalaa laajentamalla (esimerkiksi perusoikeuskirjan mukaisen omaisuudensuojan osalta, sellaisena kuin se ilmenee perusoikeuskirjan 17 artiklasta ja siinä olevasta nimenomaisesta viittauksesta teollis- ja tekijänoikeuksiin), mutta tällainen tilanne ei ole kyseessä pääasiassa.

115.

Yhteys ETA:n oikeuteen muodostuu siitä, että Euroopan ihmisoikeussopimus on jo kauan sitten vakiintunut ETA:n oikeuden lähde, ja ETA-sopimuksen johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, että ETA:n perustana ovat rauha, demokratia ja ihmisoikeudet, minkä voidaan katsoa sitovan ETA-sopimuksen sopimusvaltioita siten, että ne noudattavat perusoikeuksia ETA:n oikeudesta poiketessaan. ( 137 )

116.

Unionin oikeudessa, kuten Euroopan ihmisoikeussopimukseen perustuvassa oikeudessa, luovutuksen kieltoa tilanteessa, jossa on epäinhimillisen tai halventavan kohtelun vaara, sovelletaan jokaiseen kansallisuudesta riippumatta. Tämä ilmenee perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdan ilmaisusta ”ketään”; kyseisellä määräyksellä tuodaan unionin oikeuteen periaatteet, jotka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vahvistanut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan perusteella. ( 138 ) Se, että I. N. on Euroopan unionin ulkopuolisen valtion kansalainen, on siis merkityksetöntä tämän aineellisen oikeuden käyttämisen kannalta, kun huomioon otetaan kyseisen oikeuden henkilöllisen soveltamisalan laajuus. Perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohtaa sovelletaan syrjinnästä ja unionin kansalaisuudesta huolimatta. ( 139 )

117.

Unionin tuomioistuin on hyväksynyt luovutuksen kieltämisen, kun ilmenee rakenteellisista puutteista johtuva, perusoikeuskirjan 47 artiklan vastaisen epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaara, toistaiseksi ainoastaan Euroopan sisäisessä asiayhteydessä ja siten vain eurooppalaisen pidätysmääräyksen pohjalta. ( 140 ) Kuten olen kuitenkin tuonut esille ratkaisuehdotuksessani Minister for Justice and Equality ( 141 ), Euroopan ihmisoikeustuomioistuin estää sopimusvaltioita karkottamasta henkilöä, jos tämä on todellisessa vaarassa joutua kohdemaassa räikeän oikeuksien epäämisen kohteeksi vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa. ( 142 ) Katson siis, että perusoikeuskirjan 47 artiklan aineellinen soveltamisala ulottuu myös tilanteeseen, jossa kuka tahansa kansallisuudesta riippumatta ( 143 ) on vaarassa joutua tällaisen oikeuksien epäämisen kohteeksi kolmannessa valtiossa edellyttäen, että hänen tilanteensa kuuluu perusoikeuskirjan soveltamisalaan. Näin on siksi, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdassa, jossa määrätään, että niitä perusoikeuskirjan oikeuksia, jotka vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeuksia, on tulkittava samalla tavalla, jätetään unionille harkintavalta tarjota korkeamman tasoista suojaa. Jos siis Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa kielletään karkottamasta henkilöä, kun tämä on vaarassa joutua räikeän oikeuksien epäämisen kohteeksi, näin on tehtävä myös perusoikeuskirjan 47 artiklassa.

118.

I. N:n tilanne kuuluu perusoikeuskirjan soveltamisalaan kahdella tavalla. Ensinnäkin sekä ETA:n oikeuden että unionin perusoikeuslainsäädännön perusteella vapaata liikkuvuutta koskevissa poikkeuksissa on noudatettava perusoikeuksia. ( 144 ) Toiseksi koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on osoitettava keskinäistä luottamusta Dublin II ‑asetuksen perusteella, kaikkia merkityksellisiä Dublin III ‑asetuksen säännöksiä, kuten 3 artiklan 1 kohtaa ja siinä olevaa (implisiittistä) usean turvapaikkahakemuksen esittämisen kieltoa, on tulkittava ja sovellettava perusoikeuskirjan mukaisesti. ( 145 )

119.

Olen vastannut ennakkoratkaisukysymyksiin edellä 7–9 kohdassa kuvatulla tavalla IV osassa läpi käytyjen oikeusperiaatteiden ja seuraavien tärkeiden tosiseikkojen perusteella.

120.

Toisessa kysymyksessä käytetty sanamuoto antaa ymmärtää, että Islanti on pyytänyt I. N:n palauttamista ”sellaisen menettelyn käymiseksi, jota varten luovutuspyyntö on esitetty”. Islannille istunnossa esitettyihin kysymyksiin annetuista vastauksista selvisi kuitenkin, että Islannin Berliinin-suurlähetystön 24.7.2019 antamaan tiedonantoon ei sisältynyt tällaista nimenomaista pyyntöä (edellä 53 kohta). Lisäksi Islannin asiamies ilmoitti istunnossa, että Kroatia oli velvollinen toimittamaan Islannille hallussaan olevat asiakirjat, jotta ne voidaan välittää Islannin riippumattomalle syyttäjäviranomaiselle, joka harkitsee sitten I. N:n asettamista syytteeseen Islannissa (edellä 50 kohta). Asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan ilmene tarkalleen ottaen, milloin Islanti on esittänyt tällaisen pyynnön Kroatialle ja onko pyyntöä itse asiassa esitetty lainkaan.

121.

Mitään mainintaa ei ole myöskään siitä, onko Kroatian ja Islannin välinen riita saatettu sen sekakomitean käsiteltäväksi, joka on perustettu niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltiossa tai Islannissa tai Norjassa jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio, Euroopan yhteisön sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti. ( 146 )

122.

Unionin tuomioistuimen olisi siis mielestäni hätiköityä vastata toiseen kysymykseen myöntävästi ja velvoittaa Kroatia toteuttamaan aktiivisesti toimia I. N:n vapauttamiseksi luovutusmenettelyä koskevan sopimuksen perusteella. ( 147 ) Jos Islanti antaa pidätysmääräyksen, ( 148 ) on Kroatian tuomioistuimen arvioitava kaikkien olennaisten todisteiden perusteella, antaako Islannin ehdottama menettelytapa luovutusta vastaavat takeet rankaisematta jäämisen välttämisestä, mikä oli tuomion Petruhhin kulmakivi (edellä 99–100 kohta). Tyydyn siis huomauttamaan luovutusmenettelyä koskevasta sopimuksesta vain, että päällisin puolin tällaiset takeet vaikuttavat toteutuvan eikä – toisin kuin Norja väittää (edellä 57–59 kohta) – se, että nimenomainen viittaus keskinäiseen luottamukseen puuttuu, heikennä näitä takeita, sillä luovutusmenettelyä koskevalla sopimuksella käyttöön otetun järjestelyn asiamukaisuus varmistetaan laajalti muilla määräyksillä. ( 149 )

123.

Samalla toiseen kysymykseen ehdottamani vastaus ei tarkoita, että Kroatian tuomioistuimet voivat toimia epäjohdonmukaisella tavalla suhteessa I. N:ää koskevaan Islannin 11.6.2015 tekemään turvapaikkapäätökseen (vaikka Kroatian tuomioistuinten mahdollinen arvio Venäjän olosuhteista tehdään nykytilanteen, ei vuonna 2015 vallinneen tilanteen, perusteella), sillä Islannin ja Kroatian välillä on velvollisuus osoittaa keskinäistä luottamusta, joka perustuu niiden osallistumiseen yhteiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään ja erityisesti Dublin III ‑asetukseen. ( 150 )

124.

Ehdotan siis, että Kroatian Vrhovni sudin esittämiin kysymyksiin vastataan seuraavasti: