I Johdanto

II Asiaa koskevat oikeussäännöt

A Århusin yleissopimus

B Århus-asetus

C REACH-asetus

III Tosiseikat

A DEHP:n luokittelu

B Lupamenettely

C Uudelleentarkastelumenettely

IV Oikeudenkäyntimenettely ja vaatimukset

V Oikeudellinen arviointi

A Oikeussuojan tarve

B Kuudes valitusperuste: aineen muiden riskien huomioon ottaminen punninnassa

1. Valitusperusteen tutkiminen

2. Kanteen tutkiminen unionin yleisessä tuomioistuimessa

C Muut valitusperusteet

1. Ensimmäinen valitusperuste: kanneperusteiden ja väitteiden tutkittavaksi ottaminen

a) Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa: riidanalaisesta sisäistä uudelleentarkastelua koskevasta päätöksestä nostetun kanteen kohde

b) Ensimmäisen valitusperusteen toinen osa: uudelleentarkastelumenettelyn kohde

i) Käytön käsite

ii) Jätteiden käyttöä koskevat väitteet

iii) Sosioekonomiset hyödyt – riskin määrällinen arvioiminen

2. Neljäs valitusperuste: lupahakemukselle asetetut vaatimukset

3. Toinen valitusperuste: hakijalle uudelleentarkastelumenettelyssä asetettu näyttötaakka

a) Toisen valitusperusteen ensimmäinen osa: lupahakemukseen sisältyvä kemikaaliturvallisuusraportti

b) Toisen valitusperusteen toinen osa: analyysi vaihtoehdoista

4. Kolmas valitusperuste: haetun käytön vaihtoehdot

5. Viides valitusperuste: kemikaaliturvallisuusraportti punninnassa

6. Seitsemäs valitusperuste: ennalta varautumisen periaate

D Oikeudellisen arvioinnin lopputulos

VI Oikeudenkäyntikulut

VII Ratkaisuehdotus

1.

Bis(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP) on niin kutsuttu pehmitin, jota käytetään lähinnä polyvinyylikloridista (PVC) valmistettujen muovien pehmittämiseen. DEHP:stä aiheutuu huomattavia riskejä ihmisten terveydelle. Kyseisen aineen käyttö edellyttää siksi REACH-asetuksen ( 2 ) mukaisesti lupaa, josta komissio päättää käyttäjän hakemuksesta.

2.

ClientEarth on valtioista riippumaton järjestö, jonka tavoitteena on ympäristönsuojelu. Se riitauttaa tässä menettelyssä kolmantena osapuolena tällaisen luvan, jonka komissio on myöntänyt kolmelle jätteenkierrätysyritykselle kierrätettyjen PVC-jätteiden (PVC-kierrätysraaka-aineen), jotka sisältävät DEHP:tä, käyttöön. Tätä varten ClientEarth esitti Århus-asetuksen ( 3 ) mukaisesti komissiolle luvan uudelleentarkastelua koskevan pyynnön ja sen jälkeen riitautti tämän pyynnön hylkäämisen tuloksetta unionin yleisessä tuomioistuimessa.

3.

Nyt käsiteltävä valitus tarjoaa unionin tuomioistuimelle näin ollen ensimmäistä kertaa tilaisuuden vastata tiettyihin kysymyksiin Århus-asetuksessa säädetystä uudelleentarkastelumenettelystä ja REACH-asetuksessa säädetystä lupamenettelystä. Kyse on pohjimmiltaan luvan perustana olevan punninnan valvonnasta ja siten tässä punninnassa huomioon otettavista näkökohdista ja vaihtoehtojen tutkimisen valvonnasta. Lisäksi nyt käsiteltävässä asiassa on riidanalaista, missä määrin uudelleentarkastelua koskeva pyyntö rajaa riidan kohdetta ja missä määrin kolmannet osapuolet voivat vedota käyttäjän lupahakemuksen puutteisiin kyseenalaistaakseen lupapäätöksen pätevyyden.

4.

Århusin yleissopimuksen ( 4 ) 9 artiklan 3 kappaleessa määrätään, että sopimuspuolet varmistavat, että yleisöön kuuluvilla on mahdollisuus turvautua hallinnollisiin menettelyihin tai tuomioistuinmenettelyihin yksityishenkilöiden ja viranomaisten sellaisten toimien tai laiminlyöntien riitauttamiseksi, jotka ovat sopimuspuolen kansallisen ympäristölainsäädännön säännösten kanssa ristiriidassa. Saman artiklan 4 kappaleen mukaan näiden menettelyiden tulee olla riittäviä ja tehokkaita oikeussuojakeinoja. Niiden tulee olla oikeudenmukaisia, tasapuolisia ja nopeita eivätkä ne saa olla niin kalliita, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle.

5.

Århus-asetuksella pannaan täytäntöön muun muassa Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappale Euroopan unionin toimielinten ja elinten osalta. Århus-asetuksen 10 artiklassa säädetään tätä varten sisäistä uudelleentarkastelua koskevasta menettelystä seuraavaa:

”1.   Jokainen valtioista riippumaton järjestö, joka täyttää 11 artiklassa esitetyt edellytykset, on oikeutettu pyytämään sisäistä uudelleentarkastelua siltä yhteisön toimielimeltä tai elimeltä, joka on toteuttanut ympäristölainsäädännön nojalla hallintotoimen, tai väitetyn hallinnollisen laiminlyönnin osalta siltä toimielimeltä tai elimeltä, jonka olisi pitänyt toteuttaa tällainen toimi.

– – Pyynnössä on esitettävä perusteet uudelleentarkastelulle.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön toimielimen ja elimen on käsiteltävä kaikki tällaiset pyynnöt – –. Sen on ilmoitettava perustelunsa kirjallisessa vastauksessa – –

3.   – –”

6.

Århus-asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa viitataan mahdollisuuteen nostaa kanne unionin tuomioistuimissa:

”Sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön 10 artiklan nojalla tehnyt valtioista riippumaton järjestö voi nostaa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.”

7.

Tätä säännöstä selvennetään Århus-asetuksen johdanto-osan 21 perustelukappaleessa seuraavasti:

”Jos sisäistä uudelleentarkastelua koskevat aiemmat pyynnöt eivät ole johtaneet tulokseen, asianomaisen valtioista riippumattoman järjestön olisi voitava nostaa kanne yhteisöjen tuomioistuimessa asiaa koskevien perustamissopimuksen määräysten mukaisesti.”

8.

REACH-asetukseen sisältyvät kattavat säännöt ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien arvioinnista ja käsittelystä kemikaalien valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön yhteydessä. Tiettyjä erityistä huolta aiheuttavia aineita varten siinä säädetään käytön rajoituksista tai jopa käyttökiellosta, josta voidaan poiketa luvan perusteella, eli niin sanotusta lupavaatimuksesta.

9.

REACH-asetuksen 3 artiklan 24 alakohdan määritelmän mukaan käytön käsitteellä tarkoitetaan ”prosessointia, formulointia, kulutusta, varastointia, säilytystä, käsittelyä, täyttämistä pakkauksiin, siirtoa pakkauksesta toiseen, sekoittamista, esineen tuotantoa tai mitä tahansa muuta käyttämistä”.

10.

Lupavaatimuksen tavoite esitetään REACH-asetuksen 55 artiklassa seuraavasti:

”Tämän osaston tavoitteena on taata sisämarkkinoiden moitteeton toiminta varmistaen samalla, että erityistä huolta aiheuttavien aineiden riskit ovat asianmukaisesti hallinnassa ja että kyseiset aineet korvataan asteittain soveltuvilla vaihtoehtoisilla aineilla tai tekniikoilla, jos nämä ovat taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoisia. Tätä varten kaikkien lupia hakevien valmistajien, maahantuojien ja jatkokäyttäjien on analysoitava vaihtoehtojen saatavuutta ja tarkasteltava niiden riskejä sekä korvaamisen teknistä ja taloudellista toteutettavuutta.”

11.

REACH-asetuksen 56 artiklan 1 kohdan mukaan erityistä huolta aiheuttavien aineiden, jotka sisältyvät liitteeseen XIV, käyttö edellyttää lupaa. Näiden aineiden ominaisuuksista säädetään 57 artiklassa. Niihin kuuluvat lisääntymiselle vaarallisuus (c alakohta) ja hormonitoimintaa häiritsevät ominaisuudet (f alakohta). REACH-asetuksen 58 artiklassa säädetään lupavaatimuksen perustana olevasta menettelystä aineiden sisällyttämiseksi liitteeseen XIV.

12.

Sen 59 artiklassa säädetään lupavaatimuksen toteamista koskevan menettelyn välivaiheesta. Mainitun artiklan mukaan aineet, jotka huolta aiheuttavien ominaisuuksiensa vuoksi mahdollisesti edellyttävät lupaa, ensin tunnistetaan ja sisällytetään niin kutsuttuun ehdokasaineiden luetteloon.

13.

Luvan edellytyksistä säädetään REACH-asetuksen 60 artiklassa seuraavaa:

”1.   Komissio tekee lupahakemuksia koskevat päätökset tämän osaston mukaisesti.

2.   Lupa on myönnettävä, jos aineen käytöstä ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuva riski, joka johtuu liitteessä XIV täsmennetyistä kyseisen aineen sisäisistä ominaisuuksista, on riittävän hyvin hallinnassa liitteessä I olevan 6 jakson 6.4 kohdan mukaisesti, kuten hakijan kemikaaliturvallisuusraportissa on osoitettu, 64 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu riskinarviointikomitean lausunto huomioon ottaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista. Komissio ottaa lupaa myöntäessään ja siinä asetettujen ehtojen mukaisesti huomioon kaikki päätöksen tekoaikaan tiedossa olevat päästöt ja häviöt, käytön laveudesta tai moninaisuudesta aiheutuvat riskit mukaan lukien.

Komissio ei tarkastele ihmisten terveydelle koituvia riskejä, jotka aiheutuvat aineen käytöstä lääkinnällisessä laitteessa, – –

3. – –

4.   Jos lupaa ei voida myöntää 2 kohdan nojalla – –, lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos sosioekonomisten hyötyjen osoitetaan ylittävän ihmisten terveydelle tai ympäristölle aineen käytöstä aiheutuvan riskin ja jos soveltuvia vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita ei ole saatavilla. Ennen tämän päätöksen tekemistä on tarkasteltava kaikkia seuraavia seikkoja ja otettava huomioon 64 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen riskinarviointikomitean ja sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean lausunnot:

5.   Arvioidessaan, onko soveliaita vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita saatavilla, komissio ottaa huomioon kaikki asian kannalta merkittävät näkökohdat, mukaan lukien:

6.   Käytölle ei saa myöntää lupaa, jos se merkitsisi liitteessä XVII asetetun rajoituksen lieventämistä.

7.   Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos hakemus on tehty 62 artiklan vaatimusten mukaisesti.

8. – –”

14.

REACH-asetuksen 62 artiklan 4 kohtaan sisältyy erilaisia vaatimuksia lupahakemukselle:

”4.   Lupahakemuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

– –

15.

REACH-asetuksen 64 artiklassa säädetään lupamenettelystä seuraavaa:

”1. – –

2.   Kemikaalivirasto asettaa verkkosivuillaan saataville – – yleiset tiedot käytöistä, joista hakemuksia on vastaanotettu, sekä lupien uudelleentarkastelusta ja ilmoittaa määräajan, johon mennessä kolmannet osapuolet voivat toimittaa tietoja vaihtoehtoisista aineista tai tekniikoista.

3.   Lausuntoa valmistellessaan kukin 1 kohdassa tarkoitettu komitea tarkistaa aluksi, että hakemus sisältää kaikki 62 artiklassa täsmennetyt tiedot, jotka ovat luvan myöntämisen kannalta olennaisia. Tarvittaessa komiteat esittävät toisiaan kuullen hakijalle yhteisen pyynnön toimittaa lisätietoja, jotta hakemus saatetaan 62 artiklan vaatimusten mukaiseksi. Sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea voi pyytää hakijaa tai kolmansia osapuolia toimittamaan määrätyssä ajassa lisätietoja mahdollisista vaihtoehtoisista aineista ja teknologioista, jos se katsoo tämän olevan tarpeen. Kukin komitea ottaa lisäksi huomioon mahdolliset kolmansien osapuolten toimittamat tiedot.

4.   Lausuntoluonnoksissa on oltava seuraavat osat:

– –”

16.

REACH-asetuksen johdanto-osan 69 perustelukappaleessa selvennetään lupavaatimusta seuraavasti:

”Ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun riittävän korkean tason varmistamiseksi, ottaen huomioon relevantit väestöryhmät ja mahdollisesti tietyt haavoittuvat alaryhmät, olisi erittäin suurta huolta aiheuttaviin aineisiin kiinnitettävä ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti erityistä huomiota. Lupa olisi myönnettävä, jos lupaa hakevat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt osoittavat lupaviranomaiselle, että aineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvat riskit ovat riittävän hyvin hallinnassa. Muulloin käyttö voidaan silti sallia, jos voidaan osoittaa, että aineen käytöstä aiheutuvat sosioekonomiset hyödyt ylittävät sen käyttöön liittyvät riskit ja että sellaisia soveltuvia vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita ei ole saatavilla, jotka olisivat taloudellisesti ja teknisesti toimivia. – –”

17.

REACH-asetuksen johdanto-osan 81 perustelukappaleessa todetaan kolmansien osapuolten asemasta lupamenettelyssä seuraavaa:

”Jotta lähestymistapa yksittäisten aineiden käyttöjen lupiin olisi yhdenmukainen, kemikaaliviraston olisi annettava lausuntoja kyseisistä käytöistä aiheutuvista riskeistä, mukaan lukien lausunnot siitä, onko aine riittävän hyvin hallinnassa, ja mahdollisista kolmansien osapuolten sille toimittamista sosioekonomisista analyyseista. Komission olisi otettava nämä lausunnot huomioon harkitessaan sitä, myönnetäänkö lupa vai ei.”

18.

Asetuksella (EU) N:o 143/2011 ( 5 ) komissio sisällytti REACH-asetuksen liitteeseen XIV DEHP:n, joka on lähinnä PVC:stä valmistettujen muovien pehmittämiseen käytettävä orgaaninen yhdiste. Komissio perusteli tätä sääntelyä sillä, että mainitulla aineella on REACH-asetuksen 57 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja lisääntymiselle vaarallisia ominaisuuksia. Siitä lähtien DEHP:n käyttöön on tarvittu lupa.

19.

Lisäksi Tanska esitti 26.8.2014 raportin, jonka mukaan DEHP aiheuttaa myös hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksiensa ( 6 ) vuoksi erityistä huolta. Tästä syystä Euroopan kemikaalivirasto (jäljempänä ECHA) ajantasaisti 12.12.2014 niin kutsutussa ehdokasaineiden luettelossa olevaa DEHP:tä koskevaa nimikettä nimeämällä DEHP:n REACH-asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitetuksi erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi, koska sillä on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia, joilla on todennäköisesti vakavia vaikutuksia ympäristöön. ( 7 ) Nyt käsiteltävässä asiassa riitautetun luvan uudelleentarkastelun jälkeen komissio päätti lisäksi 4.7.2017, että DEHP on nimettävä erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi myös ihmisten terveydelle aiheutuvien hormonitoimintaa häiritsevien vaikutustensa vuoksi. ( 8 ) DEHP:n hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien vuoksi komissio ei kuitenkaan ole vielä vahvistanut lupavaatimusta.

20.

Kolme jätteenkierrätysyritystä teki 13.8.2013 yhteisen lupahakemuksen DEHP:n markkinoille saattamiseksi seuraavia käyttötarkoituksia varten:

21.

Luvanhakijat eivät valmista DEHP:tä vaan kierrättävät DEHP:tä sisältäviä PVC-jätteitä. Hakemuksen mukaan DEHP:llä ei ole luvanhakijoiden kannalta mitään erityistä funktionaalista tehtävää, vaan sitä esiintyy suurelta osin ei-toivottuna epäpuhtautena hyödynnettävissä muovijätteissä. Se voi kuitenkin helpottaa kierrätettävän raaka-aineen jalostamista.

22.

Lupahakemus perustui REACH-asetuksen 60 artiklan 2 kohtaan eli siihen, että käyttötarkoituksiin liittyvä riski on riittävän hyvin hallinnassa.

23.

ECHA:n riskinarviointikomitea ja sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea laativat 22.10.2014 asiakirjan, joka sisälsi yhteisen ja kokoavan version niiden lausunnoista. ( 9 ) Lausunnossa katsottiin, ettei lupaa voida myöntää REACH-asetuksen 60 artiklan 2 kohdan nojalla, koska käyttöön liittyvien riskien ei ole osoitettu olevan riittävän hyvin hallinnassa. Sen mukaan sosioekonomiset hyödyt ovat kuitenkin suuremmat kuin riskit. Tästä syystä lupa voidaan myöntää 60 artiklan 4 kohdan nojalla.

24.

Komissio teki 16.6.2016 täytäntöönpanopäätöksen C(2016) 3549 final, jolla annettiin REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan nojalla tietyin poikkeuksin lupa lupahakemuksessa mainittuihin DEHP:n käyttötarkoituksiin (jäljempänä lupapäätös).

25.

Lupapäätöksen 2 artiklassa komissio vahvisti REACH-asetuksen 60 artiklan 9 kohdan e alakohdassa tarkoitetuksi määräajaksi, jonka kuluttua lupaa on tarkasteltava uudelleen, neljä vuotta laskettuna REACH-asetuksen liitteessä XIV vahvistetun lopetuspäivän päättymisestä eli se päättyy 21.2.2019.

26.

Lupapäätöksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa komissio selvensi, ettei REACH-asetusta sovelleta jätteisiin. Tämän seurauksena ”lupaa saattaa markkinoille ja käyttää DEHP:tä sisältävän kierrätetyn pehmitetyn PVC:n yhdisteitä ja kuivasekoituksia [REACH-asetuksen] 64 artiklan mukaisesti sovelletaan siltä osin kuin näiden yhdisteiden ja kuivasekoitusten jätteeksi luokittelu on päättynyt [jätedirektiivin ( 10 )] 6 artiklan mukaisesti”.

27.

ClientEarth pyysi 2.8.2016 päivätyllä kirjeellä komissiolta lupapäätöksen sisäistä uudelleentarkastelua Århus-asetuksen 10 artiklan nojalla.

28.

Komissio hylkäsi sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön 7.12.2016 tekemällään päätöksellä C(2016) 8454 final (jäljempänä sisäistä uudelleentarkastelua koskeva päätös) siitä syystä, että se oli perusteeton.

29.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi ClientEarthin riidanalaisesta sisäistä uudelleentarkastelua koskevasta päätöksestä nostaman kanteen 4.4.2019 antamallaan tuomiolla ClientEarth v. komissio (T-108/17, EU:T:2019:215). ECHA esiintyi kyseisessä asiassa väliintulijana tukeakseen komission vaatimuksia.

30.

ClientEarth on jättänyt nyt käsiteltävän valituksen, jossa se vaatii unionin tuomioistuinta

tai vaihtoehtoisesti

31.

Komissio ja ECHA vaativat unionin tuomioistuinta

32.

Menettelyn osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia, jolloin ECHA vain yhtyi niissä komission väitteisiin. Unionin tuomioistuin luopui suullisen käsittelyn järjestämisestä.

33.

Unionin tuomioistuimen pyynnöstä osapuolet ilmoittivat, että yksi lupaa hakeneista yrityksistä on jättänyt tarkistusraportin ja siten hakenut lupapäätöksen voimassaolon jatkamista, mitä kaksi muuta yritystä ei sen sijaan ole tehnyt.

34.

Nyt käsiteltävä valitus koskee kahden unionin ympäristöoikeuden monitahoisen menettelyn keskinäistä vuorovaikutusta.

35.

Sen lähtökohtana on komission REACH-asetuksen 60 artiklan nojalla tekemä lupapäätös. Lupapäätös perustuu kolmen yrityksen tekemään lupahakemukseen. Lupapäätöksellä komissio antaa niille luvan käyttää tiettyä ainetta eli DEHP:tä, joka on niin kutsuttu pehmitin, tarkasti määriteltyihin käyttötarkoituksiin. Ilman tällaista lupaa DEHP:n kaikenlainen käyttö on kiellettyä, koska sillä on lisääntymiselle vaarallisia ominaisuuksia. Komissio kuitenkin sallii lupahakemuksessa mainitut käyttötarkoitukset, koska sen käsityksen mukaan sosioekonomiset hyödyt ovat suuremmat kuin riskit, joita aineen käytöstä aiheutuu ihmisten terveydelle tai ympäristölle.

36.

On huomionarvoista, ettei lupahakemuksen tavoitteena ollut tämä lupa, siis REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan mukaiseen punnintaan perustuva lupa, vaan 60 artiklan 2 kohdan nojalla myönnettävä lupa, joka perustuu siihen, että DEHP:n lisääntymiselle vaaralliset riskit ovat riittävän hyvin hallinnassa. Hakemuksen käsittelyssä tultiin kuitenkin siihen tulokseen, ettei siinä ollut osoitettu tätä hallintaa.

37.

ClientEarth riitauttaa luvan Århus-asetuksen perusteella. Tätä tarkoitusta varten se on ensin tehnyt komissiolle mainitun asetuksen 10 artiklassa säädetyn uudelleentarkastelua koskevan pyynnön, jossa se arvosteli lupapäätöksen väitettyjä puutteita. Tämä arvostelu liittyy osittain lupahakemuksen puutteisiin, jotka taas ovat yhteydessä siihen, ettei hakemusta ollut tehty punnintaa silmällä pitäen, ja siihen, ettei lupahakemuksessa osoitettu riskien olevan riittävän hyvin hallinnassa. ClientEarth riitauttaa lisäksi punninnan osatekijöitä, joilla komissio on perustellut luvan myöntämistä.

38.

Århus-asetuksen 10 ja 11 artiklan mukaiset uudelleentarkastelua koskevan pyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset ovat riidattomia.

39.

Riidanalaisella sisäistä uudelleentarkastelua koskevalla päätöksellä komissio on kuitenkin hylännyt uudelleentarkastelua koskevan pyynnön. Tämän päätöksen ClientEarth on riitauttanut kanteessa, jonka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla.

40.

Nämä kaksi peräkkäistä, toisiinsa perustuvaa menettelyä antavat oman leimansa nyt käsiteltävälle valitukselle. Tarkastelen aluksi ClientEarthin oikeussuojan tarvetta (jäljempänä A) ja tutkin sen jälkeen kuudennen valitusperusteen, joka koskee muiden aineeseen liittyvien riskien huomiotta jättämistä punninnassa (jäljempänä B). Tämän perusteella ehdotan, että valituksenalainen tuomio ja riidanalainen sisäistä uudelleentarkastelua koskeva päätös kumotaan.

41.

Valitus on siten varsinaisesti mahdollista ratkaista tarkastelematta muita valitusperusteita. On kuitenkin otettava huomioon, että unionin tuomioistuin on tähän mennessä antanut vasta yhdestä uudelleenkäsittelymenettelyä koskevasta valituksesta ratkaisun, ( 11 ) jossa ei vielä selvennetty monia nyt käsiteltävässä asiassa esille tulevia kysymyksiä. Tästä syystä muiden unionin yleisen tuomioistuimen tekemien oikeudellisten virheiden toteamisella on merkitystä tulevien menettelyjen kannalta, vaikka ne eivät johtaisikaan valituksenalaisen tuomion kumoamiseen (jäljempänä C).

42.

ClientEarthin oikeussuojan tarve olisi kyseenalainen, jos lupapäätös olisi tällä välin menettänyt vaikutuksensa ajan kulumisen vuoksi tai jos komissio olisi kumonnut sen. Siinä tapauksessa olisi nimittäin kyseenalaista, että nyt käsiteltävä valitus voisi tuottaa ClientEarthille etua. ( 12 )

43.

Lupapäätöksen 2 artiklassa säädettiin, että määräaika, jonka kuluttua lupaa on tarkasteltava uudelleen, päättyy 21.2.2019. Koska komissio ei ole tällä välin myöntänyt uutta lupaa, vaikuttaa mahdolliselta, että luvan voimassaolo on päättynyt.

44.

Menettelyn osapuolten yhtäpitävien tietojen mukaan lupapäätös on kuitenkin REACH-asetuksen 61 artiklan 1 kohdan nojalla edelleen voimassa ainakin yhden hakijan tapauksessa, koska tämä on jättänyt määräajassa tarkistusraportin, josta komission on vielä tehtävä päätös.

45.

Koska lupapäätös on siten edelleen voimassa, valituksen ja sen perustana olevan kanteen menestyminen voisi viime kädessä johtaa kyseisen päätöksen kumoamiseen ja siten antaa ClientEarthille sen tavoittelemaa etua.

46.

ClientEarthillä on näin ollen edelleen vaadittava oikeussuojan tarve.

47.

Kuudennella valitusperusteellaan ClientEarth riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset siitä, mitä aineesta aiheutuvia riskejä on otettava huomioon REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan mukaisessa punninnassa.

48.

Tämän valitusperusteen taustalla on se, että tähän saakka DEHP:n käyttö on edellyttänyt lupaa ainoastaan REACH-asetuksen 57 artiklan c alakohdassa tarkoitettujen lisääntymiselle vaarallisten ominaisuuksiensa vuoksi. Sen lisäksi ECHA ja komissio ovat kuitenkin sisällyttäneet DEHP:n myös sen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitettujen hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksiensa, siis hormonaalisten vaikutustensa, vuoksi 59 artiklan mukaisena erityistä huolta aiheuttavana aineena niin kutsuttuun ehdokasaineiden luetteloon, mutta lupavaatimusta näiden ominaisuuksien perusteella ei vielä ole. ( 13 )

49.

Vaikka nämä DEHP:n hormonitoimintaa häiritsevät ominaisuudet olivat jo tiedossa lupapäätöstä tehtäessä, valittajan riitauttamassa valituksenalaisen tuomion 289 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt sen, että ECHA:n riskinarviointikomitea ja sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea sekä komissio ottivat 60 artiklan 4 kohdan mukaisessa punninnassa huomioon ainoastaan DEHP:n lisääntymiselle vaaralliset ominaisuudet.

50.

Siten on selvitettävä, mitä aineen riskejä REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan mukaisessa punninnassa on otettava huomioon.

51.

Kyseisen säännöksen esimerkiksi saksan-, ranskan-, tanskan-, espanjan- ja italiankielisen version sanamuodon mukaan lupa voidaan myöntää, jos sosioekonomisten hyötyjen osoitetaan ylittävän ihmisten terveydelle tai ympäristölle aineen käytöstä aiheutuvan riskin (saksankielisessä versiossa ”die Risiken” eli riskit). Tämän lupaperusteen muotoilu eroaa siten REACH-asetuksen 60 artiklan 2 kohdasta, joka koskee nimenomaisesti ainoastaan yhtä riskiä (saksankielisessä versiossa ”ein Risk” eli riski), nimittäin lupavaatimuksen perusteena olevaa riskiä. Näissä kieliversioissa juuri toiseen lupaperusteeseen verrattuna REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan sanamuoto puoltaa siten kaikkien aineesta aiheutuvien riskien kattavaa huomioon ottamista punninnassa. Toisissa kieliversioissa, esimerkiksi englannin-, hollannin- tai portugalinkielisessä, myös 4 artiklassa viitataan sitä vastoin riskiin yksikössä. Näitä kieliversioita voidaan tosin samoin tulkita siten, että niissä tarkoitetaan riskien kattavaa huomioon ottamista, mutta tämä päätelmä ei ole aivan yhtä pakottava kuin ensiksi mainittujen kieliversioiden yhteydessä.

52.

Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin tukeutuu valituksenalaisen tuomion 218–223 kohdassa 60 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisten lupaperusteiden väliseen yhteyteen sekä ehdokasaineiden luettelon ja lupavaatimuksen syntymisen erottamiseen toisistaan, jotta punninnassa otetaan huomioon pelkästään lupavaatimuksen perusteena olevat riskit.

53.

Unionin yleinen tuomioistuin on oikeassa siinä, että REACH-asetuksen 60 artiklan 2 kohdassa edellytettävän riskin riittävän hyvän hallinnan vuoksi lupa koskee yksinomaan riskiä, johon lupavaatimus perustuu. Luvanhakijan on toimitettava 62 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaiset tiedot ainoastaan tästä riskistä. Jos luvanhakija pystyy osoittamaan riskin olevan riittävän hyvin hallinnassa, muut riskit eivät ole esteenä luvan myöntämiselle, vaikka aine sisältyisi näiden riskien vuoksi jo ehdokasaineiden luetteloon. Aineen sisällyttäminen ehdokasaineiden luetteloon on ainoastaan yksi askel menettelyssä, joka voi tulevaisuudessa johtaa lupavaatimukseen mutta jonka ei tarvitse johtaa siihen.

54.

REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan mukaisen punninnan ensisijainen tehtävä on siten samaten poistaa lupavaatimuksen perusteena oleva riski. Ilman tätä riskiä ei nimittäin ole mitään lupavaatimusta.

55.

Unionin yleinen tuomioistuin ja komissio jättävät kuitenkin huomiotta, että käyttötarkoituksen sosioekonomiset hyödyt eivät ole riippuvaisia ainoastaan käyttötarkoituksen eduista vaan myös sen muista ympäristölle ja terveydelle aiheutuvista riskeistä. Nämä riskit ovat nimittäin myös sosioekonomisia tekijöitä. Jos niistä aiheutuu vahinkoa ympäristölle tai terveydelle, ne kuormittavat yhteiskuntaa ja aiheuttavat taloudellisia kustannuksia. Riskit pienentävät näin ollen sosioekonomisia hyötyjä, minkä vuoksi ne on otettava huomioon arvioitaessa sitä, ovatko hyödyt lupavaatimuksen perusteena olevaa riskiä suurempia.

56.

Tämä käy erityisen selvästi ilmi vaihtoehtoisten aineiden tai tekniikoiden tarkastelusta, joka REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan nojalla on myös tehtävä lupia myönnettäessä. Saman artiklan 5 kohdan mukaan komissio ottaa tässä yhteydessä huomioon ”kaikki asian kannalta merkittävät näkökohdat” ja sen a alakohdan mukaan erityisesti ”ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia kokonaisriskejä”. Nämä kokonaisriskit käsittävät väistämättä vaihtoehtoisen aineen tai tekniikan ja lupahakemuksen kohteena olevan käyttötarkoituksen kaikki ajateltavissa olevat riskit. Ei voida viitata vaihtoehtoon, josta ei tosin aiheudu lupavaatimuksen perusteena olevaa riskiä mutta sen sijaan muita, vielä vakavampia riskejä. Ei myöskään ole järkevää ottaa tällaisia muita riskejä huomioon ainoastaan vaihtoehtojen tarkastelussa muttei haetun luvan yhteydessä. Tästä nimittäin seuraisi, ettei tehtäisi lainkaan kokonaisriskien vertailua, joka on lähtökohta vaihtoehtojen tarkastelulle.

57.

Sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea on nyt tarkasteltavassa tapauksessa ottanut myös nimenomaisesti huomioon muita vaihtoehdoista aiheutuvia riskejä, kun se nimesi haetun luvan sosioekonomisena etuna DEHP:tä sisältävien PVC-jätteiden kaatopaikoilla tai polttamalla hävittämisen välttämisen. ( 14 )

58.

Punninta olisi siten ollut puutteellista, jos käytön edut otettiin huomioon kattavasti mutta sen haittojen tapauksessa huomioon otettiin pelkästään lupavaatimuksen perusteena oleva riski.

59.

Unionin yleisessä tuomioistuimessa komissio viittasi myös REACH-asetusta koskevassa ehdotuksessa esittämiinsä toteamuksiin, joissa se oli samoin jo katsonut, ettei huomioon oteta muita vaikutuksia kuin ne, jotka ovat lupavaatimuksen perusteena. Tällaisia vaikutuksia voidaan säännellä rajoitusten yhteydessä. Komissio perusteli tätä menettelyn tehokkuudella. ( 15 )

60.

Tehokkuusnäkökohdat voivat mahdollistaa sen, ettei punninnassa oteta huomioon vähäisiä, epätodennäköisiä tai hypoteettisia riskejä. Punninnassa voi etenkin olla sallittua jättää vähämerkityksisinä huomiotta riskit, joita valvotaan rajoituksilla todistettavasti riittävästi. Tällainen rajaaminen vastaa harkintavaltaa, jota komissio voi käyttää perustietojen toteamisessa monimutkaisten tieteellisten tosiseikkojen ja näkökohtien arviointia varten. ( 16 ) Riskit, joiden perusteella aine sisällytettiin jo erityistä huolta aiheuttavana ehdokasaineiden luetteloon REACH-asetuksen 59 artiklan nojalla, kuuluvat kuitenkin välttämättä kyseiseen asiaan liittyviin merkityksellisiin seikkoihin, jotka komission on harkintavaltaansa käyttäessään tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti. ( 17 )

61.

Käytöstä terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien asian kannalta merkityksellisten riskien kattava huomioon ottaminen vastaa lisäksi ennalta varautumisen periaatetta, johon REACH-asetus johdanto-osan yhdeksännen perustelukappaleen ja 1 artiklan 3 kohdan mukaan perustuu. REACH-asetuksen johdanto-osan 69 perustelukappaleessa korostetaan, että etenkin luvat perustuvat tähän periaatteeseen.

62.

Ennalta varautumisen periaatteen oikea soveltaminen edellyttää ensinnäkin niiden mahdollisesti kielteisten vaikutusten tunnistamista, joita riidanalaisten tehoaineiden käyttämisellä on terveyteen, ja toiseksi terveysriskien kattavaa arviointia, joka perustuu luotettavimpiin käytettävissä oleviin tieteellisiin tietoihin ja kansainvälisen tutkimuksen tuoreimpiin tuloksiin. ( 18 ) Ympäristöriskeihin pätevät samat näkökohdat. ( 19 )

63.

Kuten ClientEarth perustellusti korostaa, tällaisella kattavalla punninnalla päästään myös selvästi lähemmäs tavoitetta eli korkeatasoisen suojelun varmistamista ( 20 ) kuin punninnalla, jossa tietyt riskit jätetään huomiotta.

64.

Tälle päätelmälle ei ole myöskään esteenä se, että unionin yleinen tuomioistuin on jo todennut, että aineen sisällyttäminen ehdokasaineiden luetteloon lisäriskien vuoksi ei velvoita täydentämään vireillä olevaa lupahakemusta näiden riskien osalta. Tällä sisällyttämisellä ei sen mukaan ole mitään vaikutusta lupamenettelyyn. ( 21 )

65.

Tältä osin on ensinnäkin huomattava, ettei unionin tuomioistuin ole käsitellyt tätä kysymystä tuomiossaan, joka koski mainitusta unionin yleisen tuomioistuimen aiemmasta tuomiosta tehtyä valitusta. ( 22 ) Unionin tuomioistuin ei siten ole vielä ratkaissut tätä kysymystä.

66.

Toiseksi on erotettava aineen sisällyttäminen ehdokasaineiden luetteloon ja kyseisen aineen käyttöön liittyvät riskit. Luetteloon sisällyttämisellä ei ole – pelkästään muodolliselta kannalta – välittömiä vaikutuksia vireillä olevaan lupamenettelyyn. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että sisällyttämiseen johtaneet riskit otetaan huomioon sosioekonomisessa punninnassa, aivan kuten kaikki muutkin merkitykselliset riskit. Tässä yhteydessä ehdokasaineiden luetteloon sisällyttäminen on kiinnostavaa ainoastaan sikäli kuin se vahvistaa riskit ja niiden painoarvon.

67.

Tätä päätelmää ei muuta myöskään oikeusvarmuuden periaate, johon komissio vetosi riidanalaisessa sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa päätöksessä ja jonka se mainitsee sivumennen vastauskirjelmässään. Sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa päätöksessä komissio totesi, että oikeusvarmuuden periaate on esteenä hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien huomioon ottamiselle, koska nämä ominaisuudet havaittiin vasta vuoden kuluttua lupahakemuksen jättämisestä. Hakijan ei siten voida kohtuudella edellyttää ottaneen näitä riskejä huomioon hakemuksessaan. ( 23 )

68.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission päätöksen laillisuutta on kuitenkin arvioitava päätöksen antamisajankohtana olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella. ( 24 ) Vaikka hakija ei vielä voinutkaan ottaa tiettyjä päätöksen kannalta merkityksellisiä tietoja huomioon, komissio ei saa jättää niitä tästä syystä huomiotta, jos se saa ne ennen päätöksen tekemistä. Lupapäätöstä ja etenkin riidanalaista sisäistä uudelleentarkastelua koskevaa päätöstä tehdessään komissiolla oli kuitenkin jo käytettävissään Tanskan DEHP:n hormonitoimintaa häiritsevistä ominaisuuksista toimittama raportti, ja ECHA oli jo myöntänyt niihin liittyvät ympäristöriskit siten, että se oli tästä syystä sisällyttänyt DEHP:n ehdokasaineiden luetteloon. ( 25 )

69.

Valituksenalaista tuomiota rasittaa siten oikeudellinen virhe, koska siinä hyväksytään se, ettei DEHP:n hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia otettu huomioon REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan mukaisessa punninnassa. Kanteen hylkääminen perustuu tähän virheeseen, joten valituksenalainen tuomio on tästä syystä kumottava kokonaisuudessaan.

70.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi silloin, kun unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.

71.

Nyt käsiteltävä asia on ratkaisukelpoinen siltä osin kuin kyse on DEHP:stä aiheutuvien muiden riskien huomiotta jättämisestä. Komission olisi nimittäin pitänyt ottaa riidanalaisessa sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa päätöksessä huomioon DEHP:n hormonitoimintaa häiritsevät ominaisuudet. Koska se ei ole tehnyt näin, myös kyseinen päätös on kumottava kokonaisuudessaan.

72.

Täydentävästi on huomautettava, että tämä virhe koskee tosin myöskin lupapäätöstä, mutta sisäistä uudelleentarkastelua koskevan päätöksen kumoaminen ei vaikuttaisi siihen suoraan. Komission olisi pitänyt ottaa uudelleentarkastelua koskevasta pyynnöstä päättäessään huomioon, että lupa perustuu puutteelliseen punnintaan. Ei kuitenkaan voida sulkea pois, että komissio sen sijaan myöntää jäljelle jääneen hakijan ( 26 ) jättämän tarkistusraportin perusteella uuden REACH-asetuksen 60 artiklan 2 kohdan mukaisen luvan, jolloin ClientEarthin uudelleentarkastelua koskeva pyyntö raukeaa. ECHA:n riskinarviointikomitea ja sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea ovat nimittäin jo tulleet siihen tulokseen, että uudet tiedot osoittavat lisääntymiselle vaarallisten riskien olevan riittävän hyvin hallinnassa. ( 27 )

73.

Muissa valitusperusteissa on kyse uudelleentarkastelua koskevan pyynnön osalta nostetussa kanteessa esitettyjen väitteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä, lupahakemukselle asetetuista vaatimuksista, näyttötaakasta, joka tällaisessa kanteessa on täytettävä, vaihtoehtojen tutkimisesta, kemikaaliturvallisuusraportista ja ennalta varautumisen periaatteesta.

74.

Ensimmäinen valitusperuste koskee unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksia sellaisen kanteen ulottuvuudesta, jossa riitautetaan uudelleentarkastelua koskevan pyynnön hylkääminen Århus-asetuksen nojalla. ClientEarth riitauttaa ensinnäkin sen, että kanteen kohteena voi olla ainoastaan riidanalainen sisäistä uudelleentarkastelua koskeva päätös eikä lupahakemus (jäljempänä a), ja toiseksi sen, että unionin yleinen tuomioistuin lausui ainoastaan kanneperusteista ja väitteistä, jotka ClientEarth esitti uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössään (jäljempänä b).

75.

Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa ClientEarth arvostelee sitä, miten unionin yleinen tuomioistuin on rajannut Århus-asetuksen 12 artiklan nojalla nostetun kanteen kohteen. Tältä osin on selvitettävä, voiko ClientEarth vedota kanteessaan myös sen lupahakemuksen puutteisiin, jonka perusteella komissio teki lupapäätöksen, jonka uudelleentarkastelua ClientEarth pyysi.

76.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi tästä valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa perustellusti, että hakijan nostama kanne voi koskea vain uudelleentarkastelua koskevasta pyynnöstä tehdyn päätöksen laillisuutta. Lupahakemuksen puutteista unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa, että ClientEarth voi arvostella näitä puutteita vain, jos komissio on ottanut ne huomioon uudelleentarkastelua koskevasta pyynnöstä tekemässään päätöksessä.

77.

Ratkaisevaa on siten, voiko valtioista riippumaton järjestö tehdä lupahakemuksen puutteista sisäistä uudelleentarkastelua koskevan menettelyn kohteen, ja jos voi, niin missä määrin.

78.

Århus-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan tietyt valtioista riippumattomat järjestöt ovat oikeutettuja pyytämään sisäistä uudelleentarkastelua siltä unionin toimielimeltä, joka on toteuttanut ympäristölainsäädännön nojalla hallintotoimen; tällaisessa pyynnössä on esitettävä perusteet uudelleentarkastelulle. Uudelleentarkastelua koskeva pyyntö koskee kyseisen säännöksen mukaisesti asianomaisen hallintotoimen, ( 28 ) nyt tarkasteltavassa tapauksessa siis lupapäätöksen, uudelleentarkastelua.

79.

Unionin tuomioistuin on katsonut, että hallintotoimen uudelleentarkastelua koskevan pyynnön tarkoituksena on siis saada todetuksi, että kyseinen toimi on lainvastainen tai että se on (erityisesti) perusteeton. ( 29 ) Valtioista riippumaton järjestö voi tämän jälkeen saattaa asian Århus-asetuksen 12 artiklan, luettuna yhdessä 10 artiklan kanssa, mukaisesti unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi nostamalla kanteen päätöksestä, jolla uudelleentarkastelua koskeva pyyntö hylätään perusteettomana. Kanne voi perustua toimivallan puuttumiseen, olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, perussopimusten tai niiden soveltamista koskevan oikeussäännön rikkomiseen taikka harkintavallan väärinkäyttöön. ( 30 )

80.

Tässä yhteydessä olennaisen menettelymääräyksen rikkominen koskee kuitenkin säännöksiä, joita sovelletaan uudelleentarkastelumenettelyssä. Tämä ei kuitenkaan kerro vielä mitään siitä, missä määrin uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä voidaan vedota lupamenettelyn muoto- ja menettelyvirheisiin.

81.

Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleessa edellytetään ainoastaan mahdollisuutta turvautua hallinnollisiin menettelyihin tai tuomioistuinmenettelyihin ympäristölainsäädännön säännösten rikkomisen vuoksi. Tämä muotoilu on suppeampi kuin saman artiklan 2 kappaleessa, joka mahdollistaa päätöksen, toimen tai laiminlyönnin asiasisällön tai niihin liittyvien menettelyjen laillisuuden riitauttamisen.

82.

Koska Århus-asetuksen 10–12 artiklalla pannaan täytäntöön ainoastaan yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappale, näiden säännösten on siten mahdollistettava ainoastaan ympäristölainsäädännön säännösten rikkomiseen vetoaminen muttei oikeustoimen asiasisällön tai siihen liittyvien menettelyjen laillisuuden kattavaa riitauttamista.

83.

Sikäli kuin lupahakemuksen on sisällettävä selostus aineen käytöstä (REACH-asetuksen 62 artiklan 4 kohdan c alakohta) sekä kemikaaliturvallisuusraportti (62 artiklan 4 kohdan d alakohta) ja analyysi vaihtoehdoista (62 artiklan 4 kohdan e alakohta), kyse on kuitenkin ympäristölainsäädännön säännöksistä. Näistä tiedoista on nimittäin käytävä ilmi etenkin haetun käytön ja sen vaihtoehtojen ympäristöriskit.

84.

Nämä tiedot ovat lisäksi merkityksellisiä myös kolmansien osapuolten lupamenettelyyn osallistumisen kannalta. REACH-asetuksen 64 artiklan 2 kohdan mukaan ECHA nimittäin asettaa saataville yleiset tiedot käytöistä, joista hakemuksia on vastaanotettu. Se myös ilmoittaa määräajan, johon mennessä kolmannet osapuolet voivat toimittaa tietoja vaihtoehtoisista aineista tai tekniikoista. Myös REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan c alakohdassa, 64 artiklan 3 kohdan neljännessä virkkeessä ja 4 kohdan b alakohdassa sekä johdanto-osan 81 perustelukappaleessa säädetään kolmansien osapuolten toimittamien tietojen huomioon ottamisesta. ClientEarth väittää osallistuneensa lupamenettelyyn tällä tavalla.

85.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin lisäksi itsekin myöntää valituksenalaisen tuomion 103 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, REACH-asetuksen 60 artiklan 7 kohdan mukaisesti lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos hakemus on tehty 62 artiklan vaatimusten mukaisesti. Tähän sisältyvät etenkin kemikaaliturvallisuusraportti ja analyysi vaihtoehdoista.

86.

Jos lupaa ei voida myöntää, koska hakemusta ei tehty 62 artiklan 4 kohdan d ja e alakohdan vaatimusten mukaisesti, valtioista riippumattomien järjestöjen on siksi voitava vedota tällaisiin puutteisiin uudelleentarkastelun ja myöhemmän kanteen yhteydessä. Se, hyväksyykö komissio puutteet nimenomaisesti, ei sitä vastoin voi vaikuttaa tällaisen väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin uudelleentarkastelumenettelyssä.

87.

ClientEarth riitauttaa näin ollen lähtökohtaisesti perustellusti valituksenalaisen tuomion 234–236 kohdan. Kyseisissä kohdissa unionin yleinen tuomioistuin jättää tutkimatta väitteen, jonka mukaan lupahakemuksessa esitetty vaihtoehtojen analyysi oli riittämätön, koska hakemuksessa ei täsmennetty DEHP:n tehtävää. Komissio nimittäin yksilöi – riippumatta siitä, mitä luvanhakijat lupahakemuksessaan ilmoittivat tai jättivät ilmoittamatta – nimenomaisesti DEHP:n tehtävän luvan myöntämiseksi. Tämä tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumista koskeva toteamus on siten edellä esitettyjen näkökohtien perusteella oikeudellisesti virheellinen.

88.

Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin esittää toissijaisissa perusteluissaan valituksenalaisen tuomion 63–70 kohdassa, joita ClientEarth ei ole riitauttanut, vakuuttavasti, ettei käytön ilmoittamisen kannalta ole merkitystä sillä, että kyseisellä aineella osoitetaan olevan erityinen tehtävä.

89.

ClientEarthin väite, jonka mukaan lupahakemuksessa ei täsmennetty DEHP:n tehtävää, oli joka tapauksessa perusteeton, eikä oikeudellinen virhe, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki arvioidessaan tämän väitteen tutkittavaksi ottamista, aseta näin ollen valituksenalaista tuomiota kyseenalaiseksi.

90.

Ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa ClientEarth riitauttaa sen, että valituksenalaisen tuomion 55 kohdan mukaan sisäistä uudelleentarkastelua koskevasta päätöksestä nostetun kanteen yhteydessä voidaan ottaa tutkittaviksi vain kanneperusteet ja väitteet, jotka kantaja on esittänyt jo uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössään.

91.

Pintapuolisen tarkastelun perusteella unionin tuomioistuin on ratkaissut tämän kysymyksen hyvin samaan tapaan äskettäin tuomiossa TestBioTech. Uudelleentarkastelua koskevan pyynnön hylkäämisestä nostettu kanne ei voi sen mukaan perustua uusiin perusteisiin tai todisteisiin, joita ei esitetty uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä. Muutoin estettäisiin tällaisen pyynnön perustelemista koskevan vaatimuksen, joka sisältyy Århus-asetuksen 10 artiklan 1 kohtaan, tehokas vaikutus ja muutettaisiin tällä pyynnöllä vireille saatetun menettelyn kohdetta. ( 31 )

92.

Tämä unionin tuomioistuimen toteamus on sen menettelyn kohteesta annetun muun oikeuskäytännön mukainen. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä oikeudenkäynnin kohde rajataan virallisessa huomautuksessa ja perustellussa lausunnossa, ( 32 ) aivan kuten tavaramerkkiasioissa oikeudenkäynnin kohde rajataan EUIPO:lle esitetyissä vaatimuksissa ja näytössä. ( 33 ) Valituksessa ei myöskään voida muuttaa oikeudenkäynnin kohdetta siitä, mikä se oli unionin yleisessä tuomioistuimessa. ( 34 ) Ja kuten edellä jo todettiin, komission päätöksen laillisuutta on arvioitava päätöksen antamisajankohtana olemassa olleiden tietojen perusteella, ( 35 ) siis etenkin sen hakemuksen sisällön perusteella, josta se päättää.

93.

Unionin tuomioistuin on myös jo tulkinnut tällä tavalla Århus-asetuksella täytäntöönpantua yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaletta. Sen mukaan kyseinen määräys ei ole esteenä prekluusiosäännölle, jossa edellytetään, että väitteet, jotka koskevat ympäristöoikeuden merkityksellisten sääntöjen noudattamista, on esitetty jo hallintoviranomaisissa käydyssä menettelyssä. Tällaisen säännön avulla voi olla mahdollista yksilöidä nopeammin riidanalaiset kohdat ja tarpeen vaatiessa ratkaista ne hallinnollisen menettelyn aikana siten, että asian saattaminen tuomioistuimen käsiteltäväksi ei enää ole tarpeen. Tällainen prekluusiosääntö voi siten edesauttaa yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen tavoitetta tehokkaiden tuomioistuinmenettelyjen luomisesta. Se vastaa myös täysin yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaleen ajatusta siitä, että muun muassa 9 artiklan 3 kappaleessa tarkoitettujen menettelyiden tulee olla ”riittäviä ja tehokkaita” oikeussuojakeinoja ja että ne ovat ”oikeudenmukaisia”. ( 36 )

94.

ClientEarth yhtyy vastauskirjelmässään nimenomaisesti tuomiossa TestBioTech esitettyyn toteamukseen. Se vetoaa kuitenkin perustellusti edellä mainittuun oikeudenkäynnin kohteen rajaamisesta annettuun oikeuskäytäntöön, jonka mukaan ensinnäkin (uudelleentarkastelua koskevassa) pyynnössä jo esitettyihin perusteisiin liittyvät uudet väitteet voidaan ottaa tutkittaviksi ( 37 ) ja toiseksi on oltava mahdollista vastata hylkäyspäätöksessä esitettyihin perusteluihin. ( 38 )

95.

Uusien väitteiden molemmat tapausryhmät vastaavat Århus-asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleessa ja yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaleessa asetettua tavoitetta varmistaa riittävät ja tehokkaat oikeussuojakeinot. Tämä tavoite ilmenee myös perusoikeuskirjan 47 artiklasta.

96.

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 55 kohdassa esittämä toteamus on sitä vastoin liian rajoittava, koska sen mukaan tutkittavaksi ei voida – perustellusti – ottaa uusia kanneperusteita eikä myöskään esitettyjä uusia väitteitä – jolloin unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen.

97.

Myös tämän toteamuksen soveltamisen ClientEarthin esittämiin väitteisiin olisi kuitenkin oltava oikeudellisesti virheellistä, jotta se asettaisi valituksenalaisen tuomion kyseenalaiseksi.

98.

ClientEarth korostaa tältä osin käytön käsitettä, jätteiden käyttöä ja sosioekonomisten hyötyjen määrällistä arviointia koskevien väitteiden hylkäämistä.

99.

Valituksenalaisen tuomion 61 ja 62 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin jättää tutkimatta ClientEarthin väitteen, jonka mukaan käytön käsitteellä tarkoitetaan tietyn aineen ”aktiivista” käyttöä ”teollisessa prosessissa” tai sen lisäämistä tähän prosessiin. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tätä väitettä ei esitetty komissiolle riittävän selvästi uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä, joten komissio ei voinut sitä yksilöidä.

100.

On kuitenkin riidatonta, että uudelleentarkastelua koskeva pyyntö koski sitä, kuvattiinko lupahakemuksessa riittävän selvästi käytöt, joille DEHP:lle haettiin lupaa. Unionin yleinen tuomioistuin viittaa valituksenalaisen tuomion 61 kohdassa jopa ClientEarthin uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä esittämään väitteeseen, jonka mukaan DEHP:n käyttö edellyttää, että sitä käytetään ”valmisteessa” tai ”esineeseen” sisällytettynä. Valituksenalaisen tuomion 71 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin nimeää komission perusteet tämän väitteen hylkäämiselle riidanalaisessa sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa päätöksessä.

101.

Kun ClientEarth vaatii kannekirjelmässä tietyn aineen ”aktiivista” käyttöä ”teollisessa prosessissa”, tätä on pidettävä – ainakin nyt käsiteltävässä asiassa – ainoastaan uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä jo esitetyn väitteen kehittämisenä edelleen. Kyse on nimittäin edelleenkin siitä, ovatko lupahakemuksen ja luvan kohteena REACH-asetuksessa tarkoitetut DEHP:n käytöt.

102.

Unionin yleisen tuomioistuimen toteamus kyseisen ClientEarthin väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta on siten oikeudellisesti virheellinen.

103.

Tällä oikeudellisella virheellä on kuitenkin vaikutusta vain, jos unionin yleinen tuomioistuin teki myös oikeudellisen virheen hylätessään toissijaisesti tämän väitteen perusteettomana valituksenalaisen tuomion 63–92 kohdassa. Kolmannen valitusperusteen tarkastelun yhteydessä kuitenkin ilmenee, ettei asia ole näin (tästä jäljempänä 4 jaksossa, etenkin 143 ja 144 kohdassa).

104.

ClientEarth riitauttaa myös sen, että valituksenalaisen tuomion 74, 75, 85 ja 87 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta eri väitteitä, jotka perustuvat siihen, että komissio on myöntänyt luvan jätteistä saadun materiaalin käyttöön. Komissio on myöntänyt luvan kierrätysprosessiin, joka on jätelainsäädännön vastainen ja jossa jätteeksi luokittelu n päättyminen määritetään virheellisesti.

105.

Tässä yhteydessä voidaan jättää avoimeksi, jäävätkö nämä väitteet tosiasiallisesti oikeudenkäynnin kohteen ulkopuolelle. Ne ovat nimittäin asiasisällöltään perusteettomia, koska REACH-asetusta ei sen 2 artiklan 2 kohdan mukaan sovelleta jätteisiin. Tästä syystä lupapäätöksellä ei voida säännellä eikä sen johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen mukaan myöskään nimenomaisesti säännellä näitä jätelainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä. Päätöksessä pikemminkin edellytetään, että jalostettavia PVC-jätteitä ei luokitella enää jätteiksi hyväksytyn käytön alkaessa.

106.

Koska unionissa ei ole annettu sääntelyä DEHP:tä sisältävien PVC-jätteiden jätteiksi luokittelun päättymisestä, tästä päättäminen kuuluu jäsenvaltioille, ( 39 ) joiden on tässä yhteydessä noudatettava ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuvien haittavaikutusten estämistä koskevia tiukkoja vaatimuksia. ( 40 ) Jätelainsäädännön mahdollinen rikkominen on siten sen jäsenvaltion vastuulla, joka päättää jätteeksi luokittelun päättymisestä.

107.

Ensimmäisen valitusperusteen tämä osa on siis tehoton.

108.

ClientEarth arvostelee lisäksi valituksenalaisen tuomion 197 kohtaa, jossa unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta väitteen, jonka mukaan se, että työntekijöiden terveydelle aiheutuvaa riskiä ei arvioitu määrällisesti, asettaa sosioekonomisen punninnan kyseenalaiseksi.

109.

Uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä arvosteltiin tosin sosioekonomista punnintaa, mutta siinä ei tosiasiallisesti mainittu työntekijöiden terveydelle aiheutuvan riskin määrällistä arvioimatta jättämistä. Ei myöskään ole nähtävissä, mitä pyynnössä esitettyä arvostelua tällä väitteellä on tarkoitus kehittää edelleen. Sikäli kuin pyynnössä arvosteltiin tiettyjen riskien huomioon ottamista, kyse ei ollut niiden määrällisestä arvioimisesta vaan siitä, että ne eivät ylipäätään sisältyneet punnintaan (ks. tästä edellä B jakso, 51 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

110.

Unionin yleinen tuomioistuin on siten perustellusti jättänyt tämän väitteen tutkimatta, ja ensimmäisen valitusperusteen tämä osa on tästä syystä perusteeton.

111.

Koska luvan uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä voidaan myös vedota siihen, että kyseinen lupa perustui lupahakemuksiin sisältyviin riittämättömiin tietoihin, ( 41 ) pyynnön sisällölle asetetut vaatimukset ovat merkityksellisiä. Ne ovat neljännen valitusperusteen kohteena.

112.

Kuten edellä jo todettiin, REACH-asetuksen 60 artiklan 7 kohdan mukaan lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos hakemus on tehty 62 artiklan vaatimusten mukaisesti. ( 42 ) REACH-asetuksen 62 artiklan 4 kohdassa luetellaan tiedot, jotka hakemuksen on sisällettävä. Niihin kuuluvat etenkin kemikaaliturvallisuusraportti (d alakohta) ja analyysi vaihtoehdoista (e alakohta). Kemikaaliturvallisuusraportin on oltava liitteen I säännösten mukainen, ja sen on katettava aineen käytöstä ihmisten terveydelle ja/tai ympäristölle aiheutuvat riskit, jotka johtuvat liitteessä XIV täsmennetyistä kyseisen aineen sisäisistä ominaisuuksista. Analyysissä vaihtoehdoista on otettava huomioon niiden riskit sekä niiden korvaamisen tekninen ja taloudellinen toteutettavuus, ja siihen on sisällyttävä tarvittaessa tietoja hakijan asiaankuuluvasta tutkimus- ja kehitystoiminnasta.

113.

Menettelyn osapuolet ja unionin yleinen tuomioistuin katsovat, että näiden lupahakemukselle asetettujen vaatimusten valvonta on erotettava REACH-asetuksen 60 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisista lupavaatimuksista. ClientEarth kuitenkin väittää, että valituksenalaisen tuomion 109 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin ei velvoittanut komissiota kemikaaliturvallisuusraportin yhteydessä tutkimaan aineellisesti tietoja, jotka REACH-asetuksen 60 artiklan 7 kohdan, luettuna yhdessä 62 artiklan ja liitteen I kanssa, mukaan on toimitettava lupahakemuksessa.

114.

Unionin yleinen tuomioistuin tukeutui siihen, että kyseisten säännösten sanamuotoon ei sisälly vastaavaa velvoitetta komissiolle.

115.

Tämä toteamus ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

116.

Tosin on niin, ettei ole olemassa sääntelyä, jossa komissio velvoitettaisiin tutkimaan toimitettujen tietojen sisältö. REACH-asetuksen 64 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä kuitenkin todetaan nimenomaisesti, että lupahakemuksen käsittelyn aluksi ECHA:n riskinarviointikomitea ja sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea tarkistavat, että hakemus sisältää kaikki 62 artiklassa täsmennetyt tiedot, jotka ovat luvan myöntämisen kannalta olennaisia. Saman kohdan toisen virkkeen mukaan komiteat esittävät tarvittaessa hakijalle yhteisen pyynnön toimittaa lisätietoja.

117.

Komiteat voivat täyttää tämän tehtävän vain, jos ne arvioivat aineellisesti hakemuksessa toimitettuja tietoja. Tässä yhteydessä niiden on ennakoitava 60 artiklan 2 tai 4 kohdan mukaisten lupavaatimusten arviointia. Kyse on kuitenkin kahdesta vaiheesta, sillä komiteat ottavat luvan myöntämisestä antamissaan lausunnoissa huomioon myös oman asiantuntemuksensa samoin kuin tiedot, joita kolmannet osapuolet – eikä siis hakija – ovat toimittaneet etenkin 64 artiklan 3 kohdan kolmannen ja neljännen virkkeen mukaisesti.

118.

REACH-asetuksen 85 artiklan 7 kohdan ja 88 artiklan sekä johdanto-osan 95 perustelukappaleen mukaan komiteoiden arviointi on riippumatonta. Komissio ottaa niiden lausunnot kuitenkin huomioon, kun se myöntää REACH-asetuksen 60 artiklan 2 tai 4 kohdan nojalla luvan aineen käytölle. Jos komiteat toteavat, että toimitetut tiedot ovat riittämättömiä, komissio voi myöntää luvan aineen haetulle käytölle vain, jos se samalla osoittaa, miksi komiteoiden arviointi ei ole oikea. Siten komissio joko hyväksyy komiteoiden toteamukset toimitettujen tietojen riittävyydestä tai arvioi itse näitä tietoja aineellisesti.

119.

Valituksenalaisen tuomion 109 kohtaan sisältyvässä unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksessa, jonka mukaan komissiota ei velvoiteta tutkimaan aineellisesti kemikaaliturvallisuusraporttia, joka REACH-asetuksen 60 artiklan 7 kohdan, luettuna yhdessä sen 62 artiklan ja liitteen I kanssa, mukaan on toimitettava lupahakemuksen yhteydessä, jätetään siten huomiotta saman asetuksen 60, 62 ja 64 artiklassa säädetty menettely, ja se on siten oikeudellisesti virheellinen.

120.

Tämä valituksenalaisessa tuomiossa oleva oikeudellinen virhe asettaa kyseisen tuomion kuitenkin kyseenalaiseksi vain, jos sitä vastaa riidanalaisessa sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa päätöksessä oleva puute. Hakemusasiakirjoissa olevan merkityksellisen puutteen on nimittäin käytävä ilmi viimeistään lupapäätöksestä. Viidennen valitusperusteen tutkiminen kuitenkin osoittaa, ettei näin ole nyt käsiteltävässä asiassa kemikaaliturvallisuusraportin tapauksessa (tästä jäljempänä 5 jakso, etenkin 154 kohta).

121.

Toisessa valitusperusteessaan ClientEarth riitauttaa näyttötaakan, jonka unionin yleinen tuomioistuin on asettanut uudelleentarkastelumenettelyä varten.

122.

Unionin tuomioistuin on jo todennut, että ympäristölainsäädännön nojalla annetun hallintotoimen sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön esittäjän on ilmoitettava olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset perustelut, joilla voidaan perustella uskottavia – merkittäviä – epäilyjä unionin toimielimen tai elimen kyseessä olevassa toimessa esittämän arvioinnin suhteen. ( 43 ) Tähän arviointiperusteeseen ClientEarth vetoaa nyt tarkasteltavan valitusperusteen yhteydessä.

123.

Vaikka myös unionin yleinen tuomioistuin vetoaa valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa tähän näyttötaakkaan, ClientEarth riitauttaa sen soveltamisen lupahakemuksen yhteydessä toimitettua kemikaaliturvallisuusraporttia koskeviin väitteisiin ja sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean tekemään analyysiin vaihtoehdoista.

124.

Toisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa ClientEarth riitauttaa lupahakemuksen yhteydessä toimitetusta kemikaaliturvallisuusraportista esitettyjen väitteiden hylkäämisen. ClientEarthin mukaan sen väitteille tässä yhteydessä asetettu näyttötaakka on kohtuuton.

125.

Valituksenalaisen tuomion 112 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei ClientEarth esittänyt näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että lupahakemuksen mukana toimitettu kemikaaliturvallisuusraportti ei täytä REACH-asetuksen 60 artiklan 7 kohdassa, 62 artiklan 4 kohdan d alakohdassa ja liitteessä I säädettyjä vaatimuksia.

126.

Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan perustanut tätä toteamusta näytön arviointiin tai tiettyyn näyttötaakkaan vaan siihen, että lupahakemuksen vaatimustenmukaisuutta ei tutkita sisällöllisesti vaan ainoastaan muotoseikkojen osalta, kuten etenkin valituksenalaisen tuomion 113 kohta osoittaa. Tämä näyttötaakkaa koskeva väite perustuu siten valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan.

127.

Sama pätee väitteisiin, jotka koskevat valituksenalaisen tuomion 148–150 kohtaa, joissa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että ClientEarthin olisi pitänyt riitauttaa perustellusti sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean arviointi vedotakseen kemikaaliturvallisuusraportin puutteisiin. Myös tämän seikan yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu ainakin epäsuorasti jälleen toteamukseensa, jonka mukaan lupahakemuksen laadulle asetetut vaatimukset ovat luonteeltaan ainoastaan muodollisia. Sikäli kuin unionin yleinen tuomioistuin edellyttää perusteltua riitauttamista, se viittaa komission tai komitean arviointeihin, jotka voidaan riitauttaa pelkästään aineellisesti ja joihin lupapäätös perustuu.

128.

Koska nämä vaadittavasta näyttötaakasta esitetyt väitteet perustuvat valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan, ne ovat perusteettomia.

129.

Neljättä valitusperustetta koskevat pohdinnat ovat tosin osoittaneet, että unionin yleisen tuomioistuimen hakemuksen sisällön valvonnasta esittämät perustelut ovat oikeudellisesti virheellisiä (tästä edellä 2 jakso, erityisesti 115 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Jäljempänä tehtävä viidennen valitusperusteen tarkastelu kuitenkin osoittaa, että komiteoiden ja komission lupapäätöksen yhteydessä tekemä kemikaaliturvallisuusraportin arviointi ei anna aihetta moitteisiin (tästä jäljempänä 5 jakso, erityisesti 154 kohta), joten tämä oikeudellinen virhe ei johda valituksenalaisen tuomion kumoamiseen.

130.

Toisen valitusperusteen toinen osa koskee sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean tekemää analyysia vaihtoehdoista. Tältä osin ClientEarth arvostelee sitä, että valituksenalaisen tuomion 248 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin on edellyttänyt, että ClientEarthin olisi pitänyt esittää seikkoja, jotka osoittaisivat, että tosiseikoista tehdyt arvioinnit eivät olleet uskottavia siltä osin kuin oli kyse vaihtoehtojen puuttumisesta. Unionin yleinen tuomioistuin vaikuttaa siten edellyttävän täydellistä analyysia vaihtoehdoista uudelleentarkastelua koskevan pyynnön yhteydessä eikä lupahakemuksen yhteydessä. Tällä ylitettäisiin se, että uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä on osoitettava, että uudelleentarkasteltava päätös on lainvastainen.

131.

Tässä väitteessään ClientEarth jättää kuitenkin huomiotta valvontaperusteen, jota unionin tuomioistuimet soveltavat sisältöä koskeviin väitteisiin, kun unionin viranomaiset arvioivat hyvin monitahoisia tieteellisiä ja teknisiä tosiseikkoja niiden toimenpiteiden luonteen ja ulottuvuuden määrittämiseksi. Näillä viranomaisilla on tässä yhteydessä nimittäin laaja harkintavalta, jonka osalta unionin tuomioistuinten tehtävänä on valvoa ainoastaan, ettei tätä harkintavaltaa käytettäessä ole tehty ilmeistä virhettä, ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin tai etteivät kyseiset viranomaiset ole selvästi ylittäneet harkintavaltansa rajoja. Tällaisessa asiayhteydessä unionin tuomioistuimet eivät nimittäin voi omalla tieteellisiä ja teknisiä tosiseikkoja koskevalla arvioinnillaan korvata toimielinten arviointia, sillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa tämä tehtävä annetaan ainoastaan näille toimielimille. ( 44 )

132.

Tällaisen unionin viranomaisten tekemän arvioinnin sisältöä koskevissa väitteissä on siten osoitettava harkintavaltaa käytettäessä tehty ilmeinen virhe, harkintavallan väärinkäyttö tai harkintavallan rajojen ilmeinen ylittäminen.

133.

Se, että yhdessä unionin yleisen tuomioistuimen mainitsemassa tuomiossa ( 45 ) väitteessä ei erityisen selvästi kyetty osoittamaan tarvittavalla tavalla ilmeistä arviointivirhettä, ei ClientEarthin näkemyksestä poiketen johda siihen, että muissa tapauksissa sovellettaisiin vähäisempiä vaatimuksia.

134.

Tämä arviointiperuste ei kuitenkaan edellytä välttämättä sitä, että unionin viranomaisten tekemä arviointi kumotaan sisällöllisesti kokonaisuudessaan. Unionin tuomioistuinten tehtävänä on pikemminkin myös monitahoisten päätösten yhteydessä valvoa, että menettelysäännöksiä on noudatettu, että komission huomioon ottamat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. ( 46 ) Erityisesti sen tarkastamiseksi, onko toimivaltainen toimielin tehnyt ilmeisen arviointivirheen, unionin tuomioistuinten on tutkittava, onko kyseinen toimielin tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseiseen asiaan liittyvät merkitykselliset seikat, joihin asiassa tehdyt päätelmät perustuvat. ( 47 )

135.

Laajaa harkintavaltaa voidaan käyttää tietyssä määrin myös perustietojen toteamisessa, ( 48 ) mutta tältä osin riittää sen osoittaminen, että arvioinnissa ei otettu huomioon ilmeisen merkityksellisiä seikkoja. Uudelleentarkastelua koskeva pyyntö voi siten herättää merkittäviä epäilyjä tehdystä arvioinnista. Laajasta harkintavallastaan huolimatta unionin viranomaisten on nimittäin ainakin osoitettava se, että ne olivat tietoisia näistä epäilyistä, ja se, miksi ne päätyivät arvioonsa tästä huolimatta.

136.

Juuri tästä syystä ClientEarthin esittämillä viittauksilla epäilyihin, joita komiteat ovat punninneet arvioinnin yhteydessä, ei kuitenkaan voida osoittaa ilmeistä arviointivirhettä. Päinvastoin: nämä pohdinnat nimenomaisesti osoittavat, että unionin viranomaiset ovat ottaneet nämä seikat huomioon käyttäessään harkintavaltaansa.

137.

Sikäli kuin ClientEarth riitauttaa tällä väitteellä implisiittisesti sen, että komissio on pitänyt lupahakemuksen sisältämiä tietoja riittävinä vaihtoehtojen tutkimista varten, mitä unionin yleinen tuomioistuin ei ole kyseenalaistanut, tähän pätee samoin neljännestä valitusperusteesta esitetty päätelmä: Lupahakemuksen täydellisyyttä on lähtökohtaisesti tutkittava sisällöllisesti (tästä edellä 2 jakso, erityisesti 115 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Kolmannen valitusperusteen tutkiminen kuitenkin osoittaa, ettei lupapäätöksessä tehty vaihtoehtojen tutkiminen anna aihetta arvosteluun (tästä seuraavassa 4 jaksossa). Tästä syystä oikeudellinen virhe, jonka unionin yleinen tuomioistuin on mahdollisesti tehnyt arvioidessaan lupahakemuksen käsittelyä vaihtoehtojen tutkinnan osalta, ei ole merkityksellinen asian ratkaisemisen kannalta.

138.

Kolmannessa valitusperusteessa ClientEarth riitauttaa lupapäätöksessä tehtyä vaihtoehtojen tutkimista koskevien väitteidensä arvioinnin.

139.

REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan lupa voidaan myöntää, jos sosioekonomisten hyötyjen osoitetaan ylittävän ihmisten terveydelle tai ympäristölle aineen käytöstä aiheutuvan riskin ja jos soveltuvia vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita ei ole saatavilla. Saman kohdan toisen virkkeen mukaan ennen tämän päätöksen tekemistä on otettava huomioon muun muassa hakijan 62 artiklan 4 kohdan e alakohdan mukaisesti toimittama vaihtoehtojen analyysi ja mahdolliset 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitetut kolmansien osapuolten huomiot vaihtoehtoisista aineista tai tekniikoista.

140.

Tätä säännöstä ei voida tulkita siten, että jokainen vaihtoehtoinen aine tai tekniikka on esteenä luvan myöntämiselle, sillä REACH-asetuksen 55 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan luvanvaraiset aineet korvataan ainoastaan soveltuvilla vaihtoehtoisilla aineilla tai tekniikoilla, jos nämä ovat taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoisia. Tämän arvioiminen on saman artiklan toisen virkkeen mukaan lupamenettelyssä tehtävän vaihtoehtojen arvioinnin tarkoitus.

141.

Unionin yleinen tuomioistuin on esimerkiksi valituksenalaisen tuomion 71, 91, 238, 242 ja 243 kohdassa johdonmukaisesti katsonut, että DEHP:lle myönnettiin lupa pehmittimenä, joka sisältyy markkinoille saatettavaan PVC-kierrätysraaka-aineeseen, kun PVC:tä ei enää luokitella jätteeksi. Valituksenalaisen tuomion 91 kohdassa se totesi, ettei ole väärin pitää mahdollisina vaihtoehtoina muita seoksia, jotka eivät sisällä laisinkaan kyseistä ainetta, tai muita prosesseja, joissa kyseisen aineen täyttämä tehtävä voidaan varmistaa muilla keinoin.

142.

Tästä ClientEarth väittää, että vaihtoehtojen arvioinnin kannalta merkityksellinen on DEHP:n tehtävä lisätä PVC-tuotteiden joustavuutta ja elastisuutta. Lupamenettelyllä pyritään nimittäin vähentämään kyseisen aineen, nyt käsiteltävässä asiassa siis DEHP:n, käyttöä ja korvaamaan se pitkällä aikavälillä. ClientEarth väittää, että vaikka olemassa olisikin turvallisia vaihtoehtoisia pehmittimiä, unionin yleisen tuomioistuimen logiikan mukaan DEHP:n käsittely voitaisiin sallia niin kauan kuin syntyy DEHP:tä sisältävää PVC-jätettä. Tosiasiallisesti olisi kuitenkin pitänyt tutkia vaihtoehtoisia pehmittimiä tai vaihtoehtoja tällaisille DEHP:tä sisältäville PVC-tuotteille.

143.

Nämä näkemykset eivät kuitenkaan vakuuta. Vaihtoehtoisten aineiden ja tekniikoiden arvioinnissa merkityksellistä on konkreettinen käyttö, jolle haetaan lupaa. REACH-asetuksen 3 artiklan 24 alakohdan mukainen käytön käsite on määritelty mahdollisimman laajasti siten, että sillä tarkoitetaan ”prosessointia, formulointia, kulutusta, varastointia, säilytystä, käsittelyä, täyttämistä pakkauksiin, siirtoa pakkauksesta toiseen, sekoittamista, esineen tuotantoa tai mitä tahansa muuta käyttämistä”.

144.

Nyt kyseessä olevan luvan mukaan DEHP:tä ei ole tarkoitus käyttää abstraktisti PVC:n valmistamiseen, vaan kierrätysyritykset käyttävät sitä PVC-kierrätysraaka-aineen osana. Näiden yritysten kannalta on toissijaista, onko PVC:lle olemassa muita soveltuvia pehmittimiä. Ratkaisevaa on pikemminkin, voivatko ne joutua turvautumaan muunlaisiin kierrätysraaka-aineisiin, olipa kyse sitten PVC-kierrätysraaka-aineesta, joka ei sisällä DEHP:tä, tai muiden muovien kierrätysraaka-aineesta.

145.

Tästä syystä tämä valitusperuste on perusteeton.

146.

On kuitenkin huomautettava, että DEHP:n korvattavuudella ei tosin ole merkitystä nyt tarkasteltavassa tapauksessa vaihtoehtojen arvioinnin kannalta, mutta sillä voi olla vaikutusta kattavassa sosioekonomisessa punninnassa. Jos DEHP on korvattavissa edullisesti aineilla, joista aiheutuu vähemmän riskejä, DEHP:tä sisältävän PVC-kierrätysraaka-aineen käytön hyödyt ovat vähäisempiä kuin silloin, jos näin ei ole. DEHP:tä sisältävän PVC-kierrätysraaka-aineen saatavuus saattaa myös olla vähäisempää, koska DEHP:tä sisältävän uuden PVC:n markkinoille saattamisesta tulee vähemmän houkuttelevaa ( 49 ) tai se jopa estetään REACH-asetuksen 67 artiklan mukaisilla rajoituksilla. ( 50 ) DEHP:tä sisältävän PVC-kierrätysraaka-aineen kysyntä saattaa myös vähentyä tai loppua kokonaan. Nämä näkökohdat eivät kuitenkaan ole valituksen kohteena.

147.

Viides valitusperuste koskee sitä, voitiinko REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan mukainen punninta tehdä toimitetun kemikaaliturvallisuusraportin perusteella.

148.

Kuten edellä on todettu, REACH-asetuksen 60 artiklassa säädetään kahdesta perusteesta luvan myöntämiselle. Sen 2 kohdan mukaan lupa voidaan myöntää, jos aineen käytöstä ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuva riski on riittävän hyvin hallinnassa. Tämä edellyttää etenkin sitä, että tämä hallinta dokumentoidaan kemikaaliturvallisuusraportissa. Jos riskin ei sitä vastoin ole osoitettu olevan riittävän hyvin hallinnassa, lupa voidaan 4 kohdan nojalla myöntää, jos sosioekonomisten hyötyjen osoitetaan ylittävän ihmisten terveydelle tai ympäristölle aineen käytöstä aiheutuvan riskin ja jos soveltuvia vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita ei ole saatavilla.

149.

Nyt käsiteltävässä asiassa komissio katsoi riskinarviointikomitean tapaan, ettei lupahakemuksessa osoiteta DEHP:tä sisältävää PVC-kierrätysraaka-ainetta käsitteleville työntekijöille aiheutuvan riskin olevan riittävän hyvin hallinnassa. ( 51 ) Luvan myöntäminen REACH-asetuksen 60 artiklan 2 kohdan nojalla ei siten tullut kyseeseen.

150.

Komissio myönsi luvan pikemminkin REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan mukaisen punninnan perusteella.

151.

ClientEarth kuitenkin katsoo, ettei tällainen punninta ollut mahdollinen kemikaaliturvallisuusraportin puutteiden vuoksi.

152.

Se riitauttaa siten yhtäältä valituksenalaisen tuomion 132 kohtaan sisältyvän unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan tämä väite voi koskea ainoastaan REACH-asetuksen 60 artiklan 2 kohdan nojalla myönnettävää lupaa muttei saman artiklan 4 kohdan nojalla myönnettävää lupaa. Toisaalta ClientEarth riitauttaa valituksenalaisen tuomion 135 ja 136 kohtaan sisältyvät toteamukset, joiden mukaan toimitetut tiedot olivat joka tapauksessa riittäviä punnintaa varten.

153.

ClientEarth on oikeassa siinä, että kemikaaliturvallisuusraportin puutteet voivat olla esteenä REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan soveltamiselle. Sen toteamiseksi, että sosioekonomiset hyödyt ylittävät aineen käytöstä aiheutuvan riskin, nämä riskit on yksilöitävä riittävän tarkasti. Tämä korostuu 60 artiklan 4 kohdan a alakohdassa, jonka mukaan on otettava huomioon aineen käytöistä aiheutuva riski, ehdotettujen riskinhallintatoimenpiteiden asianmukaisuus ja tehokkuus mukaan lukien. Jos 60 artiklan 2 kohtaa ei voida soveltaa jo senkään vuoksi, ettei näitä riskejä kuvata riittävästi, tämä voisi myös olla esteenä luvan myöntämiselle riskiä suurempien hyötyjen perusteella.

154.

Jos valituksenalaisen tuomion 132 kohtaan sisältyvä unionin yleisen tuomioistuimen toteamus sulkisi pois tämän väitteen, se olisi oikeudellisesti virheellinen. Valituksenalaisen tuomion 135 ja 136 kohtaan sisältyvät toteamukset puoltavat kuitenkin sitä, ettei unionin yleisen tuomioistuimen tarkoituksena ollut esittää 132 kohdassa näin laajaa lausumaa. Ne ainakin soveltuisivat toissijaisena perusteluna tuomion pysyttämiseen tämän seikan osalta. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin esittää 135 ja 136 kohdassa vakuuttavasti, että hakijan toimittamat tiedot mahdollistivat ainakin riittävien johtopäätösten tekemisen työntekijöille aiheutuvasta riskistä punnintaa varten.

155.

Sikäli kuin ClientEarth väittää, ettei riskinarviointi koske nimenomaisesti käyttöä, jolle lupa on myönnetty, se ymmärtää etenkin valituksenalaisen tuomion 135 kohdan väärin. Sen mukaan toimitetut tiedot eivät tosin koske nimenomaisesti tätä käyttöä, mikä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että näistä tiedoista voidaan tehdä johtopäätöksiä käytöstä aiheutuvista riskeistä.

156.

Se, onko tämä tosiseikkoihin perustuva tietojen arviointi oikea, on näytön arviointia koskeva kysymys, joka ei kuulu muutoksenhakumenettelyssä harjoitettavan valvonnan piiriin.

157.

Viides valitusperuste on siten perusteeton.

158.

Seitsemäs valitusperuste koskee ennalta varautumisen periaatetta. ClientEarth tosin arvostelee valituksenalaisen tuomion 284 ja 295 kohtaan sisältyviä lausumia, mutta sen väitteet, joiden mukaan on otettava huomioon ennalta varautumisen periaate, eivät ole ristiriidassa näiden lausumien tai koko valituksenalaisen tuomion kanssa.

159.

Sikäli kuin ClientEarth katsoo etenkin, että unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että REACH-asetuksen 60 artiklan 4 kohdan soveltamisen yhteydessä komissio on vapautettu ennalta varautumisen periaatteen soveltamisesta, se ymmärtää valituksenalaisen tuomion väärin. Valituksenalaisen tuomion 290–294 kohdassa pikemminkin esitetään, että kyseinen säännös ilmentää ennalta varautumisen periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen välistä tasapainoa.

160.

Tästä syystä tämä valitusperuste on perusteeton.

161.

Yhteenvetona on todettava, että valituksenalainen tuomio ja riidanalainen sisäistä uudelleentarkastelua koskeva päätös on kumottava, koska niissä sallittiin se, ettei DEHP:n hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia otettu huomioon lupapäätöksessä tehdyssä sosioekonomisessa punninnassa. Unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset, jotka koskevat lupahakemuksesta ja hakemuksen sisällön valvonnasta esitettyjen väitteiden tutkittavaksi ottamista mutta myös uusien väitteiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumista, ovat samoin oikeudellisesti virheellisiä, mutta ne eivät viime kädessä johda valituksenalaisen tuomion kumoamiseen.

162.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin ratkaisee itse riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

163.

Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

164.

Lisäksi työjärjestyksen 184 artiklan 4 kohdan mukaan ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijana esiintynyt, joka ei ole valittanut ratkaisusta, voidaan velvoittaa vastaamaan oikeudenkäyntikuluista muutoksenhakuasteessa vain, jos se on osallistunut asian käsittelyn kirjalliseen tai suulliseen vaiheeseen unionin tuomioistuimessa. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin voi velvoittaa sen vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tämä pätee ECHA:lle muutoksenhakuasteessa aiheutuneisiin oikeudenkäyntikuluihin.

165.

ECHA:lle unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen osalta valituksenalaisen tuomion 310 kohdassa esitetyt perusteet ovat edelleen päteviä.

166.

Tästä syystä komission on korvattava ClientEarthin oikeudenkäyntikulut ja vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan. ECHA sitä vastoin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan molemmissa oikeusasteissa.

167.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: