1.

Tämä ennakkoratkaisupyyntö on esitetty menettelyssä, jossa vastakkain ovat Bulstrad Vienna Insurance Group AD ‑niminen vakuutusosakeyhtiö (jäljempänä Bulstrad) ja Kyproksen oikeuden mukaan perustettu vakuutusyritys Olympic Insurance Company Limited (jäljempänä Olympic). Menettely koskee sellaisen vakuutussaatavan maksamista, jonka Olympic on Bulstradin mukaan velvollinen maksamaan bulgarialaisen tytäryhtiön emoyhtiönä.

2.

Menettelyn lopputulos määräytyy vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II) (uudelleenlaadittu toisinto) ( 2 ) 274 artiklan tulkinnan perusteella. Ennakkoratkaisukysymyksissä tiedustellaan erityisesti, seuraako kyseisestä artiklasta, että Kyproksen lainsäädäntöä, jossa säädetään kaikkien oikeudenkäyntien keskeyttämisestä sen jälkeen, kun vakuutusyhtiön toimilupa on peruutettu ja sille on nimetty väliaikainen selvittäjä, on myös sovellettava bulgarialaisissa tuomioistuimissa, joissa nämä oikeudenkäynnit ovat vireillä. Ennen näiden kysymysten tarkastelua on kuitenkin ensin tarpeen esittää asiaa koskevat oikeussäännöt.

3.

Direktiivin 2009/138 johdanto-osan 117–130 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

– –

– –

4.

Saman direktiivin 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Toimilupaa koskevat periaatteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan ensivakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnan aloittamiseen on oltava ennalta myönnetty toimilupa.

2.   Seuraavien yritysten on haettava 1 kohdassa tarkoitettua toimilupaa kotijäsenvaltionsa valvontaviranomaisilta:

5.

Direktiivin 2009/138 15 artiklan, jonka otsikko on ”Toimiluvan soveltamisala”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jollei 14 artiklasta muuta johdu, toimilupa myönnetään liitteessä I olevassa A osassa tai liitteessä II lueteltua ensivakuutuksen tiettyä luokkaa varten. Se kattaa koko luokan, jollei hakija halua kattaa kuin osan kyseiseen luokkaan kuuluvista riskeistä.”

6.

Saman direktiivin 144 artiklan, jonka otsikko on ”Toimiluvan peruuttaminen”, 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

”1.   – –

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on peruutettava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle annettu toimilupa, jos yritys ei täytä vähimmäispääomavaatimusta, ja valvontaviranomaiset katsovat, että yrityksen toimittama rahoitussuunnitelma on ilmeisen riittämätön, tai kyseinen yritys ei kykene noudattamaan hyväksyttyä suunnitelmaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jääminen todettiin.”

7.

Direktiiviin 2009/138 sisältyy IV osasto, jonka otsikko on ”Vakuutusyritysten uudelleenjärjestely ja likvidaatio” ja joka sisältää 267–296 artiklan.

8.

Kyseisen direktiivin 267 artiklassa, jonka otsikko on ”Tämän osaston soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”Tätä osastoa sovelletaan uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin ja likvidaatiomenettelyihin, jotka koskevat seuraavia:

9.

Sen 268 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä osastossa tarkoitetaan:

– –

– –”

10.

Direktiivin 2009/138 269 artiklan, jonka otsikko on ”Uudelleenjärjestelytoimenpiteistä päättäminen – sovellettava lainsäädäntö”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Ainoastaan kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat toimivaltaisia päättämään vakuutusyritystä ja sen sivukonttoreita koskevista uudelleenjärjestelytoimenpiteistä.

2.   Uudelleenjärjestelytoimenpiteet eivät saa estää likvidaatiomenettelyn aloittamista kotijäsenvaltiossa.

3.   Uudelleenjärjestelytoimenpiteistä säädetään kotijäsenvaltiossa sovellettavissa laeissa, asetuksissa ja menettelyissä, jollei 285–292 artiklassa toisin säädetä.

4.   Uudelleenjärjestelytoimenpiteet, jotka on toteutettu kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tulevat täysimääräisesti voimaan koko yhteisössä ilman eri muodollisuuksia, myös muissa jäsenvaltioissa oleviin sivullisiin nähden, siinäkin tapauksessa, että kyseisten muiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä ei säädetä tällaisista uudelleenjärjestelytoimenpiteistä tai että niissä vaihtoehtoisesti säädetään toimenpiteiden täytäntöönpano riippuvaksi ehdoista, jotka eivät täyty.

5.   Uudelleenjärjestelytoimenpiteet tulevat voimaan koko yhteisössä heti, kun ne tulevat voimaan kotijäsenvaltiossa.”

11.

Sen 270 artiklassa, jonka otsikko on ”Valvontaviranomaisille ilmoittaminen”, säädetään seuraavaa:

”Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion valvontaviranomaisille uudelleenjärjestelytoimenpidettä koskevasta päätöksestään ennen tällaisen toimenpiteen toteuttamista, mikäli mahdollista, tai muussa tapauksessa välittömästi sen jälkeen.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on viipymättä ilmoitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille päätöksestä toteuttaa uudelleenjärjestelytoimenpiteitä, myös toimenpiteiden mahdollisista käytännön vaikutuksista.”

12.

Direktiivin 2009/138 271 artiklan, jonka otsikko on ”Uudelleenjärjestelytoimenpiteitä koskevien päätösten julkaiseminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos uudelleenjärjestelytoimenpiteeseen voidaan hakea muutosta kotijäsenvaltiossa, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, hallinnonhoitajan tai kotijäsenvaltiossa tämän osalta toimivaltaisen henkilön on julkaistava päätös uudelleenjärjestelytoimenpiteestä kotijäsenvaltiossa säädettyjen julkaisemismenettelyjen mukaisesti ja julkaistava lisäksi mahdollisimman nopeasti ote uudelleenjärjestelytoimenpiteen vahvistavasta asiakirjasta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Kaikkien muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset, joille on ilmoitettu uudelleenjärjestelytoimenpidettä koskevasta päätöksestä 270 artiklan mukaisesti, voivat varmistaa kyseisen päätöksen julkaisemisen alueellaan asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.”

13.

Saman direktiivin 273 artiklan, jonka otsikko on ”Likvidaatiomenettelyn aloittaminen – valvontaviranomaisille ilmoittaminen”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Ainoastaan kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat toimivaltaisia päättämään vakuutusyritystä, mukaan luettuina sen muissa jäsenvaltioissa olevat sivukonttorit, koskevan likvidaatiomenettelyn aloittamisesta. Päätös voidaan tehdä ilman uudelleenjärjestelytoimenpiteitä tai sen jälkeen, kun niitä on toteutettu.

2.   Kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tehty päätös aloittaa vakuutusyritystä, mukaan luettuina sen muissa jäsenvaltioissa olevat sivukonttorit, koskeva likvidaatiomenettely on tunnustettava ilman eri muodollisuuksia kaikkialla yhteisössä, ja päätös tulee koko yhteisössä voimaan samanaikaisesti kuin jäsenvaltiossa, jossa menettely aloitetaan.

3.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion valvontaviranomaisille päätöksestä aloittaa likvidaatiomenettely ennen kyseisen menettelyn aloittamista, mikäli mahdollista, tai muussa tapauksessa välittömästi sen jälkeen.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on viipymättä ilmoitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille päätöksestä aloittaa likvidaatiomenettely ja myös menettelyn mahdollisista käytännön vaikutuksista.”

14.

Sen 274 artiklassa, jonka otsikko on ”Sovellettava lainsäädäntö”, säädetään seuraavaa:

”1.   Päätökseen vakuutusyrityksen likvidaatiomenettelyn aloittamisesta, likvidaatiomenettelyihin ja niiden vaikutuksiin sovelletaan yrityksen kotijäsenvaltiossa voimassa olevia lakeja, jollei 285–292 artiklassa toisin säädetä.

2.   Kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan määräytyvät vähintään seuraavat:

15.

Direktiivin 2009/138 280 artiklan, jonka otsikko on ”Likvidaatiomenettelyjä koskevien päätösten julkaiseminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Toimivaltaisen viranomaisen, selvittäjän tai toimivaltaisen viranomaisen tätä varten nimeämän muun henkilön on julkaistava päätös aloittaa likvidaatiomenettely kotijäsenvaltion säätämien julkaisemismenettelyjen mukaisesti ja julkaisemalla lisäksi ote likvidaatiota koskevasta päätöksestä Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Kaikkien muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset, joille on ilmoitettu päätöksestä aloittaa likvidaatiomenettely 273 artiklan 3 kohdan mukaisesti, voivat varmistaa kyseisen päätöksen julkaisemisen alueellaan asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.”

16.

Sen 292 artiklassa, jonka otsikko on ”Vireillä olevat oikeudenkäynnit”, säädetään seuraavaa:

”Uudelleenjärjestelytoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn vaikutukset menettelyn alaista vakuutusyrityksen omaisuutta tai oikeutta koskevaan vireillä olevaan oikeudenkäyntiin määräytyvät yksinomaan sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa oikeudenkäynti on vireillä.”

17.

Kyproksen oikeuden mukaan tuomioistuin voi nimetä väliaikaisen selvittäjän sen jälkeen, kun likvidaatiopäätöstä koskeva hakemus on jätetty, mutta ennen tällaisen päätöksen tekemistä. Tavanomainen peruste tällaisen nimeämisen hakemiselle on riski yrityksen omaisuuden vaarantumisesta, erityisesti riski sen hukkaamisesta ennen likvidaatiopäätöksen tekemistä, sillä seurauksella, että sen kokoaminen ja laskennallinen jakaminen yrityksen velkojien kesken estyy. ( 3 ) Väliaikaisen selvittäjän tehtävänä on lähinnä säilyttää ja suojata yrityksen omaisuutta ja vallitsevaa tilaa, myös sen oikeutta saada tuloja ja/tai sen maksuvelvollisuutta ja kaikkea, mikä vaikuttaa yrityksen taloudelliseen tilanteeseen yleisesti. ( 4 ) Väliaikaisen selvittäjän toimivaltuuksien täsmällinen laajuus määritetään nimeämispäätöksessä. Väliaikaisella selvittäjällä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole valtaa johtaa ja ohjata yhtiön asioita, mikä on edelleen sen johdon vastuulla. ( 5 ) Lisäksi Kyproksen oikeuskäytännön mukaan selvittäjällä ei ole valtaa jakaa yrityksen omaisuutta. ( 6 )

18.

Yhtiölain (Peri Eterion Nomos) 215 §:ssä, jonka otsikko on ”Toimivalta keskeyttää yhtiötä vastaan vireillä oleva menettely tai rajata sitä”, säädetään etenkin seuraavaa:

”Milloin tahansa likvidaatiopäätöstä koskevan hakemuksen jättämisen jälkeen ja ennen tällaisen päätöksen tekemistä yhtiö tai mikä tahansa velkoja tai suoritusvelvollinen voi

ja tuomioistuin, johon asiaa koskeva hakemus on jätetty, voi tapauksen mukaan keskeyttää menettelyn tai rajata sitä sopiviksi katsomillaan edellytyksillä.”

19.

Kyseisen lain 220 §:ssä, jonka otsikko on ”Yhtiötä vastaan vireillä olevan menettelyn päättäminen likvidaatiopäätöksen seurauksena”, säädetään seuraavaa:

”Kannetta ei voida nostaa eikä menettelyä panna vireille taikka pitää sitä vireillä yhtiötä vastaan likvidaatiopäätöksen tekemisen tai väliaikaisen selvittäjän nimeämisen jälkeen muuten kuin tuomioistuimen luvalla ja sen määrittämin edellytyksin.”

20.

Yhtiölain 227 §:ssä, jonka otsikko on ”Väliaikaisen selvittäjän nimeäminen ja toimivaltuudet”, säädetään seuraavaa:

”(1)   Jollei tämän pykälän säännöksistä muuta johdu, tuomioistuin voi nimetä maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjän, jolla on maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjistä annetun lain mukainen toimilupa, väliaikaiseksi selvittäjäksi milloin tahansa likvidaatiopäätöstä koskevan hakemuksen jättämisen jälkeen suojelemaan yhtiön varoja ja tuomaan vakautta yhtiön tilanteeseen.

(2)   Väliaikainen selvittäjä voidaan nimetä milloin tahansa ennen likvidaatiopäätöksen tekemistä. Väliaikaiseksi selvittäjäksi voidaan nimetä pesänhoitaja tai muu soveltuva henkilö.

(2Α)   Väliaikainen selvittäjä käyttää tuomioistuimen hänelle antamia toimivaltuuksia.

(3)   Tuomioistuin voi rajoittaa väliaikaisen selvittäjän toimivaltuuksia nimeämispäätöksessä.”

21.

Vakuutuskoodeksin (Kodeks za zastrahovaneto) 624 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jos jonkin toisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat finanssivalvontaviranomaiselle [Komisia za finansov nadzor] likvidaatio- tai maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta, tämä huolehtii tätä koskevien tietojen julkaisemisesta.”

22.

Kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan koodeksin (Kodeks na mezhdunarodnoto chastno pravo) 44 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1)   Ulkomaalaista lainsäädäntöä on tulkittava ja sovellettava samalla tavoin kuin sitä tulkitaan ja sovelletaan valtiossa, jossa se on annettu.

2)   Ulkomaalaisen lainsäädännön soveltamatta jättäminen ja sen virheellinen tulkinta ja soveltaminen ovat perusteita muutoksenhaulle.”

23.

Bulstrad, joka on Bulgariassa rekisteröity vakuutusyritys, nosti kanteen Sofiyski rayonen sadissa (piirituomioistuin, Sofia, Bulgaria). Kanteessaan Bulstrad vaati, että Olympic, joka on Kyproksessa rekisteröity vakuutusyritys, määrätään maksamaan sille 7603,63 Bulgarian leviä (BGN) (noin 3887 euroa) ja kuluja 25,00 leviä (noin 13 euroa) liikenneonnettomuudesta maksetun vakuutuskorvauksen osalta.

24.

Kantaja väittää, että Bulgariassa sijaitsevassa Banskon kaupungissa ajoneuvon kuljettaja aiheutti 5.1.2018 aineellista vahinkoa toiselle ajoneuvolle. Koska viimeksi mainitun ajoneuvon kuljettajalla oli kattava vakuutus, kantaja maksoi hänelle vakuutuksesta korvauksena 7603,63 leviä (noin 3887 euroa). Kun Bulstrad maksoi korvauksen, sille siirtyivät vahingon kärsineen henkilön oikeudet vahingon aiheuttajaan ja hänen vakuutusyritykseensä nähden. Bulstrad osoitti vaatimuksen vakuutuskorvaussaatavan maksamisesta Olympicille eli vastaajalle, joka ei ole edelleenkään maksanut sitä, vaikka se vastaanotti vaatimuksen jo 6.7.2018. Bulstrad nosti siten vastaajan Bulgariassa sijaitsevan sivuliikkeen välityksellä vastaajaa vastaan kanteen, jossa se vaatii, että vastaaja määrätään maksamaan vaaditut määrät ja myös korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

25.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi olevansa toimivaltainen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 13 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä 11 artiklan kanssa, nojalla sillä perusteella, että vastaaja oli laiminlyönyt korvauksen maksamisen. Oikeudenkäynnin kuluessa kansallinen tuomioistuin sai kuitenkin tiedon, että Kyproksen toimivaltaiset viranomaiset olivat peruuttaneet Olympicin toimiluvan toimia vakuutusyrityksenä, koska tämä ei täyttänyt enää pääomavaatimuksia, ja että kyseiselle yhtiölle oli nimetty väliaikainen selvittäjä, joka ottaa hoidettavakseen kaikki taloudelliset ja oikeudelliset oikeudet, joita yhtiöllä on tai vaikuttaa olevan, ja valvoo niitä. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että nämä Kyproksen viranomaisten toimet vastaavat päätöstä aloittaa likvidaatiomenettely, ja keskeytti 26.9.2018 antamallaan määräyksellä oikeudenkäynnin Olympicia vastaan direktiivin 2009/138 täytäntöön panemiseksi annetun Bulgarian vakuutuskoodeksin säännösten mukaisesti.

26.

Bulstrad vaati oikeudenkäynnin jatkamista sillä perusteella, että se oli keskeytetty virheellisesti, kun otetaan huomioon Varhoven kasatsionen sadin (ylin tuomioistuin, Bulgaria) asiaa koskevista säännöksistä esittämä tulkinta. Tämän tulkinnan mukaan kahden edellä mainitun Kyproksen viranomaisten toimen ei voitu katsoa vastaavan direktiivin 2009/138 274 artiklan täytäntöön panemiseksi annetussa Bulgarian lainsäädännössä tarkoitettua kotijäsenvaltion päätöstä aloittaa likvidaatiomenettely.

27.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi Bulgarian finanssivalvontaviranomaista toteamaan, oliko sillä tietoa Olympicia koskevan likvidaatio- tai maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta toimivaltaisessa tuomioistuimessa Kyproksessa, ja jos tällainen menettely oli aloitettu, toteamaan, missä vaiheessa se on ja oliko siinä nimetty selvittäjä tai uskottu mies. Finanssivalvontaviranomaisen 19.3.2019 päivätyn kirjeen mukaan se ei ollut kyseiseen ajankohtaan mennessä saanut tietoa, jonka mukaan toimivaltainen Kyproksen viranomainen olisi aloittanut Olympicia koskevan likvidaatiomenettelyn.

28.

Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lykkäsi asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

29.

Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimessa esittivät Bulgarian hallitus ja Euroopan komissio.

30.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä ratkaisemasta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen ainoastaan silloin, jos sillä ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin, jos kysymys on luoteeltaan hypoteettinen tai jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen. ( 7 )

31.

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyyntönsä esittämisen jälkeen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi, että Bulgarian valvontaviranomaiset olivat ilmoittaneet sille, että Olympicia vastaan oli aloitettu 30.7.2019 tehdyllä päätöksellä likvidaatiomenettely ja että tämä päätös oli julkaistu Kyproksen virallisessa lehdessä 23.8.2019. Myöhemmin, 4.2.2020 päivätyllä kirjeellään unionin tuomioistuin tiedusteli ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta, halusiko se pysyttää kysymyksensä.

32.

Kansallinen tuomioistuin vastasi 21.2.2020 antamallaan määräyksellä, että se halusi pysyttää ennakkoratkaisupyynnön.

33.

Koska käsiteltävässä asiassa on niin, että ensinnäkin unionin tuomioistuimella on tiedossaan kaikki tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin; että toiseksi unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistossa ei ole todisteita siitä, että kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen, ja että kolmanneksi ei ole ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi. Maksukyvyttömyyden alalla ajankohdan, jona muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimissa vireillä olevat menettelyt olisi keskeytettävä, täsmällinen ajoitus on nimittäin hyvin usein erityisen merkittävää.

34.

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2009/138 274 artiklaa tulkittava siten, että vakuutusyhtiön kotijäsenvaltion viranomaisen päätös peruuttaa vakuutusyhtiön toimilupa ja nimetä sille väliaikainen selvittäjä ilman, että tuomioistuimessa on tehty muodollisesti päätöstä likvidaatiomenettelyn aloittamisesta, tarkoittaa kyseisessä artiklassa tarkoitettua ”päätöstä likvidaatiomenettelyn aloittamisesta”.

35.

Direktiivin 2009/138 274 artiklan 1 kohdan mukaan päätökseen vakuutusyrityksen likvidaatiomenettelyn aloittamisesta, likvidaatiomenettelyihin ja niiden vaikutuksiin sovelletaan yrityksen kotijäsenvaltiossa voimassa olevia lakeja.

36.

Saman direktiivin 268 artiklan 1 kohdan d alakohdassa kuitenkin säädetään, että direktiivin IV osastossa (jonka otsikko on ”Vakuutusyritysten uudelleenjärjestely ja likvidaatio” ja johon 274 artikla sisältyy) ”likvidaatiomenettelyllä” tarkoitetaan ”kaikkia velkojia koskevaa menettelyä, johon liittyy vakuutusyrityksen omaisuuden rahaksi muuttaminen ja tuoton jakaminen velkojien, osakkeenomistajien tai jäsenten kesken tarkoituksenmukaisella tavalla, mihin välttämättä liittyy toimivaltaisten viranomaisten mikä tahansa väliintulo, mukaan lukien kaikkia velkojia koskeva menettely, joka päätetään akordiin tai muuhun vastaavaan toimenpiteeseen, riippumatta siitä, perustuuko menettely maksukyvyttömyyteen vai ei tai onko se vapaaehtoinen vai pakollinen”. ( 8 ) Tästä seuraa, että vaikka on kotijäsenvaltion asia ratkaista se, millä edellytyksillä päätös likvidaatiomenettelyn aloittamisesta voidaan tehdä, ja tämän menettelyn yksityiskohtaiset säännöt ja vaikutukset, direktiivissä 2009/138 tarkoitetun käsitteen ”likvidaatiomenettely” merkitys ei määräydy kansallisen lainsäädännön perusteella: se pikemminkin edellyttää, että kyseessä oleva menettely on tälle käsitteelle 268 artiklan 1 kohdan d alakohdassa annetun määritelmän mukainen.

37.

Kun tarkastellaan tuomioistuimen toimivaltaa ratkaista, olisiko katsottava, että tietty päätös on tehty tämän määritelmän mukaisen menettelyn seurauksena ja että se on siten päätös likvidaatiomenettelyn aloittamisesta, direktiiviin 2009/138 ei sisälly säännöstä, jossa annettaisiin kotijäsenvaltion tuomioistuimille yksinomainen toimivalta arvioida kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tekemän päätöksen oikeudellista luonnetta. Siinä ei myöskään anneta ohjeita, joiden avulla päätös likvidaatiomenettelyn aloittamisesta voitaisiin helposti tunnistaa sellaiseksi. Siihen ei myöskään sisälly luetteloa eri jäsenvaltioissa käytössä olevista menettelyistä, jotka on luokiteltava likvidaatiomenettelyiksi, jolloin muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten on helppo tunnistaa ne. Päinvastoin 273 artiklan 2 kohdassa pelkästään todetaan, että kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tehty päätös aloittaa likvidaatiomenettely on tunnustettava ilman eri muodollisuuksia kaikkialla unionissa. ( 9 )

38.

Direktiivin 2009/138 273 artiklan 2 kohdassa eittämättä vahvistetaan likvidaatiomenettelyn aloittamista koskevien päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Kuten 267 artiklassa säädetään, IV osastoa – ja siten 273 artiklassa vahvistettua vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta – sovelletaan kuitenkin ainoastaan päätöksiin, jotka koskevat kyseisessä direktiivissä tarkoitettuja likvidaatiomenettelyjä. ( 10 )

39.

Näin ollen sekä direktiivin 2009/138 asiayhteydestä että tavoitteista seuraa, että muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimet ovat toimivaltaisia määrittämään, onko kotijäsenvaltion viranomaisten tekemää päätöstä pidettävä direktiivissä 2009/138 tarkoitettuna päätöksenä likvidaatiomenettelyn aloittamisesta.

40.

Direktiivin 2009/138 268 artiklan 1 kohdan d alakohdan sanamuodosta ilmenee, että kahden edellytyksen on täytyttävä, jotta päätöstä voidaan pitää päätöksenä likvidaatiomenettelyn aloittamisesta. Ensinnäkin menettelyn tavoitteena on oltava vakuutusyrityksen omaisuuden rahaksi muuttaminen ja tuoton jakaminen velkojien, osakkeenomistajien tai jäsenten kesken tarkoituksenmukaisella tavalla. Toiseksi siihen on osallistuttava toimivaltaisten viranomaisten, joilla tarkoitetaan kyseisen direktiivin 268 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ”jäsenvaltioiden hallinnollisia viranomaisia tai oikeusviranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia uudelleenjärjestelytoimenpiteiden ja likvidaatiomenettelyjen osalta”.

41.

Käsiteltävässä asiassa kyse on, kuten olemme nähneet, siitä, onko päätöstä peruuttaa vakuutusyrityksen toimilupa ja nimetä väliaikainen selvittäjä pidettävä direktiivissä 2009/138 tarkoitettuna päätöksenä aloittaa likvidaatiomenettely tai päätöksenä, josta ilmenee epäsuorasti tällaisen menettelyn olemassaolo.

42.

Kun tarkastellaan väliaikaisen selvittäjän nimeämistä, koska nimeäminen tehdään ainoastaan väliaikaisesti, tällaisen päätöksen tekeminen tarkoittaa väistämättä, että myöhemmin nimetään lopullinen selvittäjä, jonka vastuulla on vakuutusyrityksen omaisuuden rahaksi muuttaminen.

43.

Vaikka unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tulkita kansallista lainsäädäntöä tai soveltaa unionin oikeussääntöä määrättyyn riitaan taikka luonnehtia kansallisen oikeuden säännöstä tämän oikeussäännön kannalta, se voi kuitenkin poimia unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistosta kaikki tarvittavat tiedot selventääkseen tilannetta, jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuvannut kysymyksissään, ja esittääkseen näin kansalliselle tuomioistuimelle unionin oikeussäännöstä tulkinnan, joka voi olla hyödyllinen sen arvioidessa tämän oikeussäännön vaikutuksia. ( 11 )

44.

Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistosta ilmenee, että kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön mukaan tällainen päätös tehdään sen jälkeen, kun on jätetty hakemus likvidaatiopäätöksen tekemiseksi, mutta ennen kuin tuomioistuin on tehnyt päätöksen kyseisestä hakemuksesta. ( 12 ) Lisäksi saman kansallisen lainsäädännön mukaan väliaikaisella selvittäjällä ei lähtökohtaisesti ole toimivaltuuksia muuttaa vakuutusyrityksen omaisuutta rahaksi tai jakaa tuottoa velkojille. ( 13 ) Se, että väliaikaisella selvittäjällä ei ole näitä oikeuksia – minkä varmistaminen on tietenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä –, sulkee kuitenkin pois sen mahdollisuuden, että tällainen päätös voisi merkitä direktiivissä 2009/138 tarkoitetun likvidaatiomenettelyn aloittamista tai olemassaoloa, juuri siksi, että näitä ominaisuuksia pidetään olennaisina, jos kyseinen menettely on tarkoitus tunnustaa direktiivin 2009/138 268 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun likvidaatiomenettelyn aloittamiseksi.

45.

Kun tarkastellaan toimiluvan peruuttamista, on syytä huomata, että direktiivissä 2009/138 erotetaan tällainen päätös ja päätös aloittaa likvidaatiomenettely.

46.

Ensinnäkin kumpaankin päätökseen liittyvät seuraukset määritellään direktiivin eri osastoissa, nimittäin I ja IV osastossa. Direktiivin 2009/138 144 artiklan, luettuna yhdessä 14 artiklan kanssa, mukaan toimiluvan peruuttamisella pyritään estämään kyseistä yritystä harjoittamasta siihen vakuutusluokkaan liittyvää toimintaa, jota varten kyseinen ennalta myönnetty toimilupa annettiin. Sitä vastoin saman direktiivin 273 artiklan mukaan likvidaatiomenettelyn aloittamista koskevan päätöksen tekemisellä on oikeusvaikutukset, jotka kotijäsenvaltion lainsäädännössä annetaan tällaiselle menettelylle.

47.

Toiseksi direktiivin 2009/138 144 artiklan, luettuna yhdessä 13 artiklan 10 alakohdan kanssa, mukaan päätöksen peruuttaa toimilupa tekee kansallinen viranomainen tai kansalliset viranomaiset, joilla on lain tai asetuksen nojalla toimivalta valvoa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä, kun taas saman direktiivin 268 artiklan 1 kohdan d alakohdan, luettuna yhdessä 268 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, mukaan päätöksen aloittaa likvidaatiomenettely tekevät jäsenvaltioiden hallinnolliset viranomaiset tai oikeusviranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia uudelleenjärjestelytoimenpiteiden ja likvidaatiomenettelyjen osalta. ( 14 ) Nämä viranomaiset voivat eittämättä olla samoja, mutta näin ei välttämättä ole. ( 15 )

48.

Kolmanneksi nämä ovat erityyppisiä päätöksiä, joilla on erilaiset tavoitteet. Direktiivin 2009/138 15 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen ja johdanto-osan 8 ja 11 perustelukappaleen edellytysten mukaisesti toimilupamenettelyllä on tarkoitus varmistaa, että vakuutus- ja jälleenvakuutustoimintaa harjoittava yritys noudattaa useita sääntöjä ja että tällaiset yritykset voivat harjoittaa toimintaansa kaikkialla unionissa. Kun tarkastellaan päätöksiä aloittaa likvidaatiomenettely, direktiivin 2009/138 268 artiklan 1 kohdan d alakohdasta ilmenee, että näillä päätöksillä on tarkoitus valmistella vakuutusyrityksen omaisuuden rahaksi muuttamista ja tuoton jakamista velkojien kesken, vaikka viimeksi mainittua ei välttämättä tapahdukaan. ( 16 ) Direktiivin 2009/138 johdanto-osan 121 perustelukappaleesta ilmenee, että tällaisen päätöksen tekeminen ei välttämättä perustu maksukyvyttömyyteen.

49.

Neljänneksi, jos toimilupa peruutetaan, direktiivin 2009/138 144 artiklan 2 kohdan mukaan kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on pelkästään ilmoitettava asiasta muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille, kun taas jos tehdään päätös aloittaa likvidaatiomenettely, saman direktiivin 273 artiklan 3 kohdan mukaan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille paitsi päätöksestään myös menettelyn mahdollisista käytännön vaikutuksista. Lisäksi siltä osin kuin kyse on päätöksestä aloittaa likvidaatiomenettely, direktiivin 2009/138 280 artiklassa edellytetään, että toimivaltaisen viranomaisen, selvittäjän tai toimivaltaisen viranomaisen tätä varten nimeämän muun henkilön on julkaistava päätös aloittaa likvidaatiomenettely kotijäsenvaltion säätämien julkaisemismenettelyjen mukaisesti ja julkaisemalla lisäksi ote likvidaatiota koskevasta päätöksestä Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

50.

Kuten Bulgarian hallitus huomautti, tästä seuraa, että yhtäältä käsite ”päätös peruuttaa toimilupa” ja toisaalta käsite ”päätös aloittaa likvidaatiomenettely” ovat erillisiä. Koska direktiiviin 2009/138 ei sisälly säännöksiä, joiden mukaan jäsenvaltioiden olisi katsottava, että toimiluvan peruuttaminen tarkoittaa tai vastaa likvidaatiomenettelyn aloittamista, direktiivissä 2009/138 tarkoitetun likvidaatiomenettelyn aloittamista koskevan päätöksen olemassaoloa ei voida päätellä pelkästään vakuutusyrityksen toimiluvan peruuttamisesta. On esimerkiksi aivan mahdollista, että päätös tietyn toimiluvan peruuttamiseksi voidaan tehdä muista syistä kuin vakuutusyrityksen maksukyvyttömyyden vuoksi.

51.

Direktiivin 2009/138 279 artiklassa eittämättä säädetään, että likvidaatiomenettelyn aloittaminen merkitsee, että kyseisen yrityksen toimilupa on peruutettava 144 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Asia ei kuitenkaan ole päinvastoin, koska direktiivissä 2009/138 ei edellytetä, että jos toimilupa peruutetaan, kotijäsenvaltion on automaattisesti aloitettava likvidaatiomenettely pelkästään tästä syystä. Direktiivin 2009/138 johdanto-osan 128 perustelukappaleesta päinvastoin ilmenee, että ”likvidaatiomenettelyn aloittamisen olisi johdettava vakuutusyritykselle myönnetyn liiketoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan peruuttamiseen, ellei näin ole jo tapahtunut”, ( 17 ) mikä tarkoittaa, ettei likvidaatiomenettelyn aloittaminen merkitse automaattisesti toimiluvan peruuttamista. ( 18 )

52.

Vaikka direktiiviin 2009/138 ei sisälly jäsenvaltioiden velvollisuutta säätää, että vakuutusyritykselle myönnettyjen kaikkien toimilupien peruuttaminen johtaa automaattisesti direktiivin 2009/138 268 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun likvidaatiomenettelyn aloittamiseen sitä vastaan, eikä siinä edellytetä edes sitä koskevan erillisen päätöksen tekemistä, siinä ei kuitenkaan kielletä jäsenvaltioita säätämästä tällaisesta säännöstä. Näin ollen muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten on pääteltävä likvidaatiomenettelyn olemassaolo toimiluvan peruuttamista koskevan päätöksen olemassaolosta vain, jos kotijäsenvaltion lainsäädännössä säädetään tällaisesta säännöstä, jossa edellytetään, että elimet on nimetty direktiivin 2009/138 268 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuiksi toimivaltaisiksi viranomaisiksi ja saman direktiivin 13 artiklan 10 alakohdassa tarkoitetuiksi valvontaviranomaisiksi.

53.

Pääasiassa unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistosta ei käy ilmi, että kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä säädettäisiin, että toimiluvan peruuttaminen johtaisi automaattisesti likvidaatiomenettelyn aloittamiseen. Bulgarian hallitus sitä vastoin väittää, että 30.7.2019 tehdyssä päätöksessä aloittaa likvidaatiomenettely Olympicin osalta Nikosian alioikeus katsoi, että toimivaltaisen viranomaisen päätös peruuttaa toimilupa harjoittaa vakuutustoimintaa ei merkitse vakuutusyrityksen samanaikaista ja automaattista likvidaatiota.

54.

Edellä esitetystä seuraa, että toimivaltaisen viranomaisen päätös peruuttaa toimilupa ja nimetä väliaikainen selvittäjä ei ole direktiivin 2009/138 268 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu ”päätös aloittaa likvidaatiomenettely”, paitsi jos (viimeksi mainitussa säännöksessä esitetyllä tavalla) kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että joko väliaikaisella selvittäjällä on oikeus muuttaa kyseisen vakuutusyrityksen omaisuus rahaksi ja jakaa tuotto velkojien kesken tai toimiluvan peruuttaminen merkitsee likvidaatiomenettelyn aloittamista, ilman että toisen viranomaisen on tarpeen tehdä siitä erillistä päätöstä.

55.

Vaikka kansallisen tuomioistuimen esittämä ennakkoratkaisukysymys koskee ainoastaan likvidaatiomenettelyn aloittamista, on myös syytä korostaa, että direktiivin 2009/138 268 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan ”uudelleenjärjestelytoimenpiteillä” tarkoitetaan ”toimenpiteitä, joihin liittyy toimivaltaisten viranomaisten mikä tahansa toimenpide ja joilla on tarkoitus säilyttää tai palauttaa ennalleen vakuutusyrityksen taloudellinen tilanne ja jotka vaikuttavat muiden osapuolien kuin vakuutusyrityksen itsensä olemassa oleviin oikeuksiin, mukaan lukien toimenpiteitä, joihin voi liittyä maksujen keskeyttäminen, täytäntöönpanotoimenpiteiden keskeyttäminen tai saatavien alentaminen, mutta ei rajoittuen niihin”. Tästä seuraakin, että ainoastaan päätöstä, joka täyttää seuraavat kolme edellytystä, on pidettävä direktiivin 2009/138 IV osastossa tarkoitettuna uudelleenjärjestelytoimenpiteenä. Kyseiset kolme edellytystä ovat seuraavat:

56.

Pääasian oikeudenkäynnissä tietyt unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat viittaavat siihen, että ensinnäkin päätöksen nimetä väliaikainen selvittäjä tekivät jäsenvaltion oikeusviranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia uudelleenjärjestelytoimenpiteiden osalta. Toiseksi tällaisella päätöksellä on tarkoitus varmistaa yrityksen omaisuuden säilyttäminen. Kolmanneksi kyseinen päätös vaikuttaa paitsi vakuutusyrityksen hallinnointiin myös muiden osapuolien kuin vakuutusyrityksen itsensä olemassa oleviin oikeuksiin. Yhtiölain 220 §:n mukaan kannetta ei voida nostaa eikä menettelyä panna vireille taikka pitää sitä vireillä yhtiötä vastaan väliaikaisen selvittäjän nimeämisen jälkeen muuten kuin tuomioistuimen luvalla. Kyseinen päätös saattaisi näin ollen hyvinkin olla direktiivin 2009/138 268 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu uudelleenjärjestelytoimenpide. Tämän arvioiminen on kuitenkin yksin kansallisen tuomioistuimen asia.

57.

Jos näin on, direktiivin 2009/138 269 artiklan 4 kohdassa säädetään, että muiden jäsenvaltioiden ja siten myös niiden oikeusviranomaisten on tunnustettava tällaisen toimenpiteen vaikutukset kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, vaikka sen toimivaltaiset viranomaiset eivät olisi ilmoittaneet muiden jäsenvaltioiden viranomaisille toimenpiteen hyväksymisestä tai sen vaikutuksista, kuten direktiivin 2009/138 270 artiklassa edellytetään.

58.

Jos pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevaa päätöstä peruuttaa vakuutusyrityksen toimilupa ja nimetä väliaikainen selvittäjä on ottaen huomioon vaikutus, joka sillä kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan on, pidettävä uudelleenjärjestelytoimenpiteenä tai päätöksenä aloittaa likvidaatiomenettely, direktiivin 2009/138 269 artiklan 4 kohdan ja 273 artiklan 2 kohdan mukaisesti muut jäsenvaltiot ovat velvollisia tunnustamaan vaikutukset, joita tällaisilla päätöksillä on kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

59.

Direktiivin 2009/138 292 artiklassa säädetään eittämättä, että ”uudelleenjärjestelytoimenpiteiden tai likvidaatiomenettelyn vaikutukset menettelyn alaista vakuutusyrityksen omaisuutta tai oikeutta koskevaan vireillä olevaan oikeudenkäyntiin määräytyvät yksinomaan sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa oikeudenkäynti on vireillä”. Pääasian oikeudenkäynti ei kuitenkaan koske menettelyn alaista vakuutusyrityksen omaisuutta tai oikeutta. ( 19 )

60.

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen olisi nähdäkseni vastattava, että direktiivin 2009/138 274 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion viranomaisen päätös peruuttaa vakuutusyrityksen toimilupa ja nimetä väliaikainen selvittäjä ei ole kyseisessä direktiivissä tarkoitettu ”päätös aloittaa likvidaatiomenettely”, paitsi jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään joko, että tällä väliaikaisella selvittäjällä on oikeus muuttaa kyseisen yrityksen omaisuus rahaksi ja jakaa tuotto velkojien kesken, tai, että toimiluvan peruuttaminen johtaa automaattisesti likvidaatiomenettelyn aloittamiseen ilman, että on tarpeen tehdä siitä muuta päätöstä.

61.

Jos tällaista päätöstä ei voida pitää päätöksenä aloittaa likvidaatiomenettely mutta sen tekemisen tarkoituksena on varmistaa yrityksen omaisuuden säilyttäminen ja kannetta ei voida nostaa eikä menettelyä panna vireille taikka pitää sitä vireillä vakuutusyhtiötä vastaan muuten kuin tuomioistuimen luvalla, tällaista päätöstä on pidettävä direktiivin 2009/138 IV osastossa tarkoitettuna uudelleenjärjestelytoimenpiteenä.

62.

Jos kyseistä päätöstä voidaan luonnehtia direktiivin 2009/138 IV osastossa tarkoitetuksi päätökseksi aloittaa likvidaatiomenettely tai uudelleenjärjestelytoimenpiteeksi, päätös on tunnustettava ilman eri muodollisuuksia kaikkialla unionissa.

63.

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten sovellettava vakuutusyrityksen kotijäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa säädetään, että sen toimiluvan peruuttamisen ja väliaikaisen selvittäjän nimeämisen yhteydessä kaikki tätä yhtiötä vastaan vireillä olevat tuomioistuinmenettelyt on keskeytettävä, vaikka siitä ei säädetä nimenomaisesti niiden kansallisessa lainsäädännössä.

64.

Ensimmäiseen kysymykseen annetusta vastauksesta seuraa, että jotta muut jäsenvaltiot ovat direktiivin 2009/138 nojalla velvollisia keskeyttämään tuomioistuimissaan vireillä olevat menettelyt kotijäsenvaltion tekemän päätöksen vuoksi, on ensinnäkin tarpeen, että tämä päätös on joko kyseisen direktiivin IV osastossa tarkoitettu uudelleenjärjestelytoimenpide tai päätös aloittaa likvidaatiomenettely, ja toiseksi, että kotijäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että jos tällainen päätös tehdään, kaikki yritystä vastaan tuomioistuimissa vireillä olevat menettelyt on keskeytettävä. Direktiivin 2009/138 269 artiklan 4 kohdan ja 273 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot ovat nimittäin velvollisia tunnustamaan vaikutukset, joita tällaisilla päätöksillä kotijäsenvaltion lainsäädännön mukaan on. Vaikka kansallinen tuomioistuin ei täsmentänyt säännöksiä, joiden tulkintaa pyydettiin, unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistosta voidaan päätellä, että ne ovat direktiivin 2009/138 269 artiklan 4 kohta ja 273 artiklan 2 kohta.

65.

Tässä yhteydessä toinen kysymys unionin tuomioistuimelle on ymmärtääkseni esitetty pääasian oikeudenkäynnissä, joka koskee kahden yksityisen välistä riita-asiaa. ( 20 ) Koska direktiivi on jäsenvaltioille osoitettu toimi, joka niiden on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöään, direktiivin säännöksillä voi kuitenkin olla välitön oikeusvaikutus vain, jos ne ovat selviä, täsmällisiä ja ehdottomia ja jos jäsenvaltio on pannut nämä säännökset täytäntöön määräajassa. On tärkeää korostaa jälleen kerran, että direktiivillä sellaisenaan ei voida koskaan luoda velvoitteita yksityiselle eikä siihen näin ollen voida sellaisenaan vedota tätä vastaan. ( 21 ) Se, että mahdollisuus vedota sellaisen direktiivin säännökseen, jota ei ole saatettu osaksi kansallista oikeutta tai joka on pantu täytäntöön virheellisesti, ulotettaisiin yksityisten välisiin suhteisiin, merkitsisi nimittäin sitä, että unionille tunnustettaisiin valta säätää välittömin oikeusvaikutuksin yksityisiin kohdistuvista velvollisuuksista, vaikka sillä on tämä toimivalta ainoastaan niillä aloilla, joilla sille on annettu asetuksenantovalta. ( 22 )

66.

Edes sellaista direktiivin säännöstä, joka on selkeä, täsmällinen ja ehdoton ja jolla pyritään myöntämään yksityisille oikeuksia tai luomaan heille velvoitteita, ei voida soveltaa sellaisenaan pelkästään yksityisten välisessä riita-asiassa. ( 23 )

67.

Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että on tilanteita, jotka olematta poikkeuksia eivät yksinkertaisesti kuulu kyseisen periaatteen piiriin joko siksi, että kyseinen riita-asia ei tarkasti ottaen ole yksityisten välinen riita-asia, tai siksi, että on väliasemassa oleva kansallinen tai unionin sääntö, jolla on välitön oikeusvaikutus ja johon yksityiset voivat vedota.

68.

Ensinnäkin direktiivin säännöstä voidaan soveltaa yksityisten välisessä riita-asiassa, jos toinen näistä henkilöistä, joka on valtion alaisuudessa, suorittaa yleisen edun mukaisen tehtävän ja sillä on toimivaltuuksia, jotka ovat laajempia kuin yleisesti sovellettavien lakien mukaan. ( 24 ) Koska tässä tilanteessa tällaista henkilöä ei voida rinnastaa tavalliseen luonnolliseen henkilöön, direktiivillä voidaan luoda sille velvoitteita. Käsiteltävässä asiassa tilanne ei kuitenkaan ole tämä, koska vakuutusyhtiöillä ei lähtökohtaisesti ole viranomaisille kuuluvia oikeuksia eikä niitä voida pitää tässä mielessä julkisina eliminä.

69.

Toiseksi, kuten unionin tuomioistuimen äskettäinen tuomio Smith osoittaa, direktiivin säännös voidaan ottaa huomioon yksityisten välisessä riita-asiassa, jos siinä konkretisoidaan edellytykset sellaisen unionin yleisen oikeusperiaatteen tai sellaisen perusoikeuden soveltamiselle, johon voidaan vedota suoraan. ( 25 ) Tällaisessa tilanteessa velvoitteita yksityisille ei itse asiassa luoda direktiivissä sellaisenaan vaan pikemminkin – unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan – perusoikeuden yleisessä periaatteessa, sellaisena kuin se ilmenee kyseisestä direktiivistä.

70.

Käsiteltävän asian kannalta ei ole tarpeen tarkastella tätä oikeuskäytännön suuntausta tai Euroopan unionin perusoikeuskirjaan (jäljempänä perusoikeuskirja) liittyvissä tapauksissa sitä, missä määrin siinä noudatetaan perusoikeuskirjan soveltamisalalle sen 51 artiklan 1 kohdassa asetettuja rajoituksia. Vaikka tämä oikeuskäytännön suuntaus onkin perusteltu siltä osin kuin siinä esitetään, että tietyissä unionin oikeuden yleisissä perusperiaatteissa saatetaan mahdollistaa pohjimmiltaan eräänlainen direktiivien horisontaalinen välitön oikeusvaikutus, käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva ainoa tällainen yleinen periaate on se, että direktiivin 2009/138 269 artiklan 4 kohdassa tai 273 artiklan 2 kohdassa saatetaan vahvistaa jäsenvaltioiden vilpitöntä yhteistyötä koskeva vaatimus, joka on kirjattu SEU 4 artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan. ( 26 ) Viimeksi mainittu periaate ei kuitenkaan synnytä jäsenvaltioille itsenäistä velvollisuutta. ( 27 ) Vaikka unionin tuomioistuin toisinaan viittaa vilpittömän yhteistyön periaatteeseen korostaakseen unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen noudattamisen tärkeyttä, ( 28 ) kyseistä periaatetta ei voida käyttää oikeuttamaan sellaisen direktiivin, jota ei ole pantu täytäntöön, säännösten soveltamista yksityisten välisissä riita-asioissa. Jos asia olisi toisin, SEU 4 artiklan 3 kohtaan voitaisiin vedota lähes kaikissa tapauksissa eräänlaisen horisontaalisen välittömän oikeusvaikutuksen hyväksymiseksi käytännössä.

71.

Käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva yhteistyöperiaate koskee joka tapauksessa jäsenvaltion ja unionin välisiä suhteita ja jäsenvaltioiden keskinäisiä suhteita. Se ei koske yhtäältä yksityisen kansalaisen ja toisaalta jäsenvaltion ja unionin välisiä suhteita. Tämän periaatteen tarkoituksena ei siten ole vahvistaa sellaisenaan sovellettavaa oikeussääntöä vaan ainoastaan määritellä ne puitteet, joissa jäsenvaltiot tarvittaessa ryhtyvät keskenään neuvotteluihin. ( 29 )

72.

Kolmanneksi, vaikka direktiivissä itsessään ei koskaan voida luoda velvoitteita yksityisille, sitova luonne, jonka direktiivi saa sen täytäntöönpanon määräajan päätyttyä, velvoittaa kansalliset viranomaiset tulkitsemaan kansallista lainsäädäntöä direktiivin mukaisesti. ( 30 ) Sen oikeussuojan tarjoamiseksi, joka yksityisillä on unionin oikeussääntöjen nojalla, on niin, että kun kansalliset tuomioistuimet tulkitsevat kansallista lainsäädäntöään, niiden on otettava huomioon kaikki kyseisen oikeuden säännöt ja sovellettava siinä hyväksyttyjä tulkintamenetelmiä voidakseen tulkita sitä mahdollisimman pitkälle kyseessä olevan direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta direktiivissä tarkoitettu tulos saavutettaisiin. ( 31 )

73.

Avainsanat ovat tässä yhteydessä tietysti ”mahdollisimman pitkälle”. Kansallisen lainsäädännön tulkitsemista unionin oikeuden mukaisesti koskevaa periaatetta rajoittavat tietyt muut yleiset oikeusperiaatteet, kuten oikeusvarmuuden periaate. Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus viitata unionin oikeuteen tulkitessaan ja soveltaessaan kansallisen lainsäädännön asiaa koskevia säännöksiä ei voi toimia perustana kansallisen lainsäädännön contra legem ‑tulkinnalle.

74.

On myös syytä muistuttaa, että yksityisillä kansalaisilla ja yksityisillä yhteisöillä on oikeus järjestää asiansa kunkin jäsenvaltion voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Niiden ei pitäisi katsoa olevan vastuussa siitä – jos näin on –, että tietty jäsenvaltio on laiminlyönyt velvollisuutensa saattaa tietty direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä tavalla, jota kyseisessä direktiivissä edellytetään, tai joutua kärsimään tällaisen laiminlyönnin oikeudellisista seurauksista. Minkä tahansa järjestäytyneen oikeusjärjestyksen – kuten unionin oikeusjärjestyksen – keskeinen periaate on, että henkilökohtaisen vastuun ja oikeudellisen vastuun välillä olisi oltava yhteys. Tämä on myös syy siihen, miksi – ensisijaisten periaatteiden ja perustavan oikeudenmukaisuuden vuoksi – direktiiville ei tulisi antaa horisontaalista välitöntä oikeusvaikutusta yksityiseen, valtiosta riippumattomaan yhteisöön nähden, juuri koska viattoman kolmannen osapuolen, jolla ei ole mitään vastuuta tältä osin, ei pitäisi joutua kärsimään siitä, että jäsenvaltio on epäonnistunut direktiivin täytäntöönpanossa.

75.

Kaikki tämä tarkoittaa, että kansallinen tuomioistuin ei voi – eikä sen pitäisi – käytännössä muotoilla kansallista lainsäädäntötekstiä uudelleen interprétation conforme ‑tulkinnan verukkeella, koska näin loukattaisiin kansallista lainsäädäntömenettelyä. Unionin jäsenvaltioiden demokraattisen luonteen peruspilari on tietenkin se, että lainsäädäntöä antavat ainoastaan kyseisen valtion valitut edustajat omissa parlamentaarisissa ja lainsäädännöllisissä järjestelmissään. Näin ollen direktiiviin ei voida vedota yksityisten välisessä riita-asiassa sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön sivuuttamiseksi, joka on ristiriidassa kyseisen direktiivin kanssa. ( 32 )

76.

Käsiteltävässä asiassa on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia määrittää, voidaanko sen kansallista lainsäädäntöä tulkita nämä periaatteet huomioon ottaen siten, että siinä säädetään, että kaikki kyseistä yhtiötä vastaan vireillä olevat tuomioistuinmenettelyt on keskeytettävä, jos sen toimilupa peruutetaan ja jos sille nimetään väliaikainen selvittäjä.

77.

Toiseen kysymykseen olisi näin ollen mielestäni vastattava, että direktiivin 2009/138 269 artiklan 4 kohtaa ja 273 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kahden yksityisen välisessä riita-asiassa muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten ei pidä soveltaa vakuutusyrityksen kotijäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa säädetään, että kaikki kyseistä yhtiötä vastaan vireillä olevat tuomioistuinmenettelyt on keskeytettävä, jos sen toimilupa peruutetaan ja jos sille nimetään väliaikainen selvittäjä, ellei niiden lainsäädäntöön sisälly tällaista säännöstä, paitsi jos kotijäsenvaltion lainsäädäntöä voidaan kohtuudella tulkita tällä tavalla, mikä edellyttää, ettei tällainen tulkinta merkitse contra legem ‑tulkintaa.

78.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että Sofiyski rayonen sadin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin vastataan seuraavasti: