1.

Fabio De Masi ja Yanis Varoufakis vaativat valituksessaan, että unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 12.3.2019 antaman tuomion De Masi ja Varoufakis v. EKP, ( 2 ) jossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan 16.10.2017 tehty Euroopan keskuspankin (EKP) päätös, jolla kantajilta evättiin oikeus tutustua 23.4.2015 päivättyyn asiakirjaan nimeltä ”Vastaukset kysymyksiin EKPJ:n ja EKP:n perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 14.4 artiklan tulkinnasta”.

2.

EKP:n hallussa oleviin asiakirjoihin tutustumista koskevat riita-asiat ovat johtaneet vain hyvin harvoihin unionin tuomioistuimen tuomioihin, toisin kuin asetuksen N:o 1049/2001 ( 3 ) soveltamista koskevat riita-asiat, ja nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimella onkin tilaisuus täsmentää oikeuskäytäntöään tällä erityisalalla.

3.

Unionin tuomioistuimen pyynnöstä tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään kolmanteen valitusperusteeseen, joka liittyy erityisesti päätöksessä 2004/258/EY ( 4 ) säädettyjen tutustumisoikeudesta tehtävien poikkeusten väliseen suhteeseen ja sen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja sisäiseen käyttöön tarkoitettuja asiakirjoja koskevan poikkeuksen ulottuvuuteen.

4.

SEUT 15 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Unionin toimielimet, elimet ja laitokset toimivat mahdollisimman avoimesti edistääkseen hyvää hallintotapaa ja varmistaakseen kansalaisyhteiskunnan osallistumisen.

2.   Euroopan parlamentin istunnot ovat julkisia, samoin neuvoston istunnot silloin kun neuvosto käsittelee ehdotuksia lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviksi säädöksiksi ja äänestää niistä.

3.   Kaikilla unionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä, jotka asuvat jossain jäsenvaltiossa, tai kaikilla oikeushenkilöillä, joilla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin niiden tallennemuodosta riippumatta jäljempänä tämän kohdan mukaisesti määriteltyjen periaatteiden ja edellytysten mukaisesti.

Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettavilla asetuksilla asiakirjoihin tutustumisoikeutta koskevat yleiset periaatteet ja rajoitukset julkisen tai yksityisen edun huomioon ottamiseksi.

Kukin toimielin, elin tai laitos varmistaa työskentelynsä avoimuuden ja täsmentää omassa työjärjestyksessään toisessa alakohdassa tarkoitettujen asetusten mukaisesti erityismääräykset oikeudesta tutustua toimielimen, elimen tai laitoksen asiakirjoihin.

Euroopan unionin tuomioistuimeen, Euroopan keskuspankkiin ja Euroopan investointipankkiin sovelletaan tämän kohdan määräyksiä vain niiden hoitaessa hallinnollisia tehtäviä.

Euroopan parlamentti ja neuvosto varmistavat lainsäädäntömenettelyihin liittyvien asiakirjojen julkisuuden toisessa alakohdassa tarkoitetussa asetuksessa säädetyin edellytyksin.”

5.

Päätöksen 2004/258 johdanto-osan ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

6.

Kyseisen päätöksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä, joka asuu jossain jäsenvaltiossa, sekä jokaisella oikeushenkilöllä, jolla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua EKP:n asiakirjoihin tässä päätöksessä määriteltyjen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti.

2.   EKP voi samojen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti antaa luonnollisen henkilön, joka ei asu missään jäsenvaltiossa, tai oikeushenkilön, jolla ei ole sääntömääräistä kotipaikkaa missään jäsenvaltiossa, tutustua EKP:n asiakirjoihin.

– –”

7.

Päätöksen 2004/258 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”– –

2.   EKP kieltäytyy antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi

– –

– –

jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.

3.   Tutustuttavaksi ei anneta päätöksen tekemisen jälkeenkään asiakirjaa, jonka EKP on laatinut tai saanut sisäiseen käyttöön EKP:ssa käytyjen keskustelujen ja alustavien neuvottelujen tai EKP:n ja kansallisten keskuspankkien, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tai kansallisten nimettyjen viranomaisten välisen näkemystenvaihdon yhteydessä, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista.

Tutustuttavaksi ei anneta päätöksen tekemisen jälkeenkään asiakirjoja, joissa tuodaan ilmi EKP:n sekä muiden asiaankuuluvien viranomaisten ja elinten välistä näkemystenvaihtoa ja joiden sisältämien tietojen ilmaiseminen heikentäisi vakavasti EKP:n tehtävien hoitoa, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista.

– –

5.   Jos vain osaan pyydetystä asiakirjasta voidaan soveltaa poikkeusta, muut asiakirjan osat luovutetaan.

– –”

8.

Unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt asian taustan valituksenalaisen tuomion 1–6 kohdassa, ja se voidaan tiivistää tämän oikeudenkäyntimenettelyn tarpeita varten seuraavasti.

9.

Kun EKP oli ilmoittanut Fabio De Masille ja Yanis Varoufakisille (jäljempänä kantajat) 23.4.2015 päivätystä ulkopuolisesta oikeudellisesta lausunnosta nimeltä ”Vastaukset kysymyksiin Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 14.4 artiklan tulkinnasta” (jäljempänä riidanalainen asiakirja), he pyysivät EKP:ltä 7.7.2017 päivätyllä kirjeellä oikeutta tutustua tähän asiakirjaan.

10.

EKP epäsi 3.8.2017 päivätyllä kirjeellä oikeuden tutustua kyseiseen asiakirjaan yhtäältä päätöksen 2004/258 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetyn oikeudellisen neuvonannon suojaan perustuvan poikkeuksen nojalla ja toisaalta kyseisen päätöksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn sisäiseen käyttöön tarkoitettujen asiakirjojen suojaan perustuvan poikkeuksen nojalla.

11.

Kantajat esittivät 30.8.2017 päivätyllä kirjeellä kyseisen päätöksen 7 artiklan 2 kohdan nojalla uudistetun hakemuksen saada tutustua riidanalaiseen asiakirjaan.

12.

EKP pysytti 16.10.2017 tekemällään päätöksellä päätöksen, jolla evättiin oikeus tutustua riidanalaiseen asiakirjaan niiden samojen poikkeusten perusteella, joihin vedottiin 3.8.2017 tehdyssä päätöksessä.

13.

Kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.12.2017 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa he vaativat 16.10.2017 tehdyn päätöksen kumoamista.

14.

Kantajat vetosivat kanteensa tueksi pääasiallisesti kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koski päätöksen 2004/258 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan rikkomista ja toinen tämän päätöksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan rikkomista.

15.

EKP vaati kanteen hylkäämistä.

16.

Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kantajien kanteen perusteettomana. Toisen kanneperusteen tarkastelun päätteeksi se totesi valituksenalaisen tuomion 74 kohdassa, että EKP saattoi perustellusti evätä oikeuden tutustua riidanalaiseen asiakirjaan päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn poikkeuksen perusteella. Se katsoi näin ollen, ettei ollut tarpeen tutkia ensimmäistä kanneperustetta, joka koski kyseisen päätöksen 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyä tutustumisoikeudesta tehtävää poikkeusta.

17.

Tätä varten unionin yleinen tuomioistuin sulki pois sen, että kyseisen päätöksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa edellytetään päätöksentekomenettelylle aiheutuvan vakavan vahingon osoittamista, ja totesi valituksenalaisen tuomion 30 kohdassa, että tutustumisoikeuden epääminen kyseisen säännöksen nojalla edellyttää ainoastaan sitä, että osoitetaan yhtäältä, että riidanalainen asiakirja on tarkoitettu sisäiseen käyttöön EKP:ssä käytävien keskustelujen ja alustavien neuvottelujen tai EKP:n ja asianomaisten kansallisten viranomaisten välisen näkemystenvaihdon yhteydessä, ja toisaalta, ettei ole ylivoimaista yleistä etua, joka edellyttäisi kyseisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista. Se totesi EKP:n katsoneen perustellusti, että riidanalainen asiakirja oli edellä mainitun päätöksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen sisäiseen käyttöön tarkoitettu asiakirja, koska EKP:n mukaan asiakirjalla oli tarkoitus antaa tietoja ja tukea EKP:n neuvoston neuvotteluihin kyseiselle neuvostolle Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja EKP:n perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan (jäljempänä EKPJ:n ja EKP:n pöytäkirja) 14.4 artiklassa annetun toimivallan yhteydessä.

18.

Arvioidessaan kantajien esittämiä väitteitä unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi ensinnäkin väitteen, jonka mukaan päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta ei voida soveltaa riidanalaiseen asiakirjaan, koska se on oikeudellinen lausunto, joka kuuluu kyseisen päätöksen 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetyn oikeudellisen neuvonannon suojaa koskevan poikkeuksen soveltamisalaan.

19.

Toiseksi se hylkäsi kantajien väitteen, jonka mukaan kyseisen päätöksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisedellytykset eivät täyty, koska riidanalainen asiakirja ei yhtäältä ole luonteeltaan sisäinen asiakirja eikä toisaalta liity tiettyyn menettelyyn.

20.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin tutki ja hylkäsi perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan väitteen.

21.

Unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 62–73 kohdassa toisen kanneperusteen toisen osan, joka koskee riidanalaisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista edellyttävän ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloa, ja hylkäsi sen.

22.

Valittajat vaativat valituksessaan, että unionin tuomioistuin

23.

EKP vaatii, että unionin tuomioistuin

24.

Valittajat vetoavat valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen, joista ensimmäinen koskee SEU 10 artiklan 3 kohdan, SEUT 15 artiklan 1 kohdan ja SEUT 298 artiklan 1 kohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 42 artiklan rikkomista, toinen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, kolmas päätöksen 2004/258 4 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkomista ja neljäs primaarioikeuden rikkomista siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on kieltäytynyt tunnustamasta sellaisen ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloa, joka edellyttää riidanalaisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista.

25.

Tässä ratkaisuehdotuksessa käsitellään ainoastaan kolmatta valitusperustetta, joka jakautuu kahteen osaan. Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei yhtäältä ottanut huomioon päätöksen 2004/258 4 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamisaloja ja toisaalta teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että tutustumisoikeuden epääminen oli perusteltua kyseisen päätöksen 4 artiklan 3 kohdan nojalla, vaikka riidanalaista asiakirjaa ei ollut tarkoitettu kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun sisäiseen käyttöön.

26.

Ennen edellä mainitun valitusperusteen tarkastelua on mielestäni tarpeen täsmentää tätä arviointia koskevia oikeussääntöjä ottaen huomioon sekä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa että valittajien valituksessaan tekemät viittaukset unionin tuomioistuimen asetusta N:o 1049/2001 koskevassa oikeuskäytännössään antamiin ratkaisuihin.

27.

On selvää, että EKP:n hallussa oleviin asiakirjoihin tutustumista koskevat hakemukset on esitettävä yksinomaan päätöksen 2004/258, jonka perusteella kantajien hakemus on hylätty, mukaisesti.

28.

On todettava, että päätöksen 2004/258 antaminen seurasi yhteistä julistusta, joka koskee 30.5.2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi ( 5 ) ja jossa Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio kehottivat muita unionin toimielimiä ja elimiä hyväksymään asiakirjojen julkisesta saatavuudesta sisäisiä sääntöjä, joissa otetaan huomioon kyseisen asetuksen periaatteet ja rajoitukset.

29.

Kuten päätöksen 2004/258 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, kyseisellä päätöksellä pyritään myöntämään laajempi mahdollisuus tutustua EKP:n asiakirjoihin kuin se, joka oli olemassa yleisön oikeudesta saada tietoja Euroopan keskuspankin asiakirjoista ja arkistoista 3.11.1998 tehdyn Euroopan keskuspankin päätöksen 1999/284/EY (EKP/1998/12) ( 6 ) nojalla, samalla kun pyritään suojaamaan SEUT 108 artiklassa sekä EKPJ:n ja EKP:n pöytäkirjan 7 artiklassa määrättyä EKP:n ja kansallisten keskuspankkien riippumattomuutta sekä tiettyjen EKP:n tehtävien suorittamiseen liittyvien kysymysten luottamuksellisuutta. ( 7 )

30.

Päätöksen 2004/258 3 artiklan a alakohdan mukaan kyseisessä päätöksessä tarkoitetulla asiakirjalla tarkoitetaan EKP:n laatimaa tai hallussa olevaa asiakirjaa, joka koskee ”sen politiikkoja, toimintaa tai päätöksiä”, ja tälle muotoilulle on luonteenomaista sen yleisyys. Kuten EKP nimenomaisesti toteaa sekä unionin yleiselle tuomioistuimelle että unionin tuomioistuimelle toimittamissaan kirjelmissä, kyseisellä päätöksellä myönnetty oikeus tutustua asiakirjoihin ei koske ainoastaan hallinnollisiin tehtäviin liittyviä asiakirjoja vaan ulottuu yleisesti kaikkiin ”EKP:n asiakirjoihin”.

31.

Päätös 2004/258 annettiin siis ennen kuin Lissabonin sopimus tuli voimaan 1.12.2009. Kyseisellä sopimuksella muutettiin primaarioikeuden osalta unionin toimielinten asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevaa oikeudellista kehystä, ja SEUT 15 artiklan, jolla korvattiin EY 255 artikla, käyttöön ottamisella laajennettiin avoimuusperiaatteen soveltamisalaa unionin oikeudessa. Toisin kuin EY 255 artikla, jonka soveltamisala oli rajattu parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin, SEUT 15 artiklan 3 kohdassa määrätään nimittäin nyt oikeudesta tutustua unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin, mukaan lukien Euroopan unionin tuomioistuin, EKP ja Euroopan investointipankki silloin, kun ne hoitavat hallinnollisia tehtäviä. ( 8 )

32.

SEUT 15 artiklan 3 kohdan neljännen alakohdan mukaan EKP:hen sovelletaan tämän saman kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista toimielinten asiakirjoihin tutustumista koskevaa järjestelmää vain sen hoitaessa hallinnollisia tehtäviä. Tästä seuraa, että edellytyksiä, jotka koskevat oikeutta tutustua tämän toimielimen hallussa oleviin, sen pääasialliseen toimintaan liittyviin asiakirjoihin, ei voida vahvistaa SEUT 15 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan nojalla annetuilla asetuksilla. ( 9 )

33.

Näin ollen silloin, kun pyydetään oikeutta tutustua EKP:n pääasialliseen toimintaan liittyvään asiakirjaan ja kun tämä oikeus evätään, unionin tuomioistuimen asetusta N:o 1049/2001 koskevassa oikeuskäytännössään omaksumia ratkaisuja ei voida soveltaa tätä oikeuskäytäntöä analogisesti sovellettaessa, ( 10 ) koska kyseinen asetus ei sido EKP:tä. Tämä näyttää pätevän riidanalaiseen asiakirjaan, johon tutustumista koskevan oikeuden epäävän päätöksen perusteluista ilmenee, että se muodostuu oikeudellisesta lausunnosta, jossa arvioidaan EKP:n neuvostolla EKPJ:n ja EKP:n pöytäkirjan 14.4 artiklan nojalla olevaa toimivaltaa ja tutkitaan toimia, jotka kyseisen neuvoston on toteutettava silloin, kun kansallisten keskuspankkien EKPJ:n ulkopuolella suorittamat tehtävät saattavat olla ristiriidassa EKPJ:n tavoitteiden ja tehtävien kanssa. Riidanalaista asiakirjaa kuvataan sellaiseksi, että sen tarkoituksena on syventää päätöksentekoelinten sisäisiä pohdintoja sekä tukea hätärahoitusta koskevia keskusteluja ja neuvotteluja. Voidaan siis katsoa, että riidanalainen asiakirja liittyy EKP:n pääasiallisen toiminnan harjoittamiseen erityisesti siltä osin kuin on kyse sen vastuusta rahapolitiikan ja rahoitusjärjestelmän vakauden alalla. ( 11 )

34.

On muistutettava, että moitittu tutustumisoikeuden epääminen perustuu yhtäältä päätöksen 2004/258 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyyn oikeudellisen neuvonannon suojaa koskevaan poikkeukseen ja toisaalta saman päätöksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määriteltyyn poikkeukseen, joka koskee sisäiseen käyttöön tarkoitettujen asiakirjojen suojaa. Unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisessa tuomiossa vain toisen sen käsiteltäväksi saatetuista kahdesta kumoamisperusteesta eli edellä mainitun jälkimmäisen säännöksen rikkomista koskevan kanneperusteen ja katsottuaan, että EKP saattoi perustellusti perustaa riidanalaiseen asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epäämisen päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyyn poikkeukseen, totesi, ettei ollut tarpeen tutkia ensimmäistä kanneperustetta, joka koski kyseisen päätöksen 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan rikkomista. ( 12 )

35.

Ennen tätä päätelmää unionin yleinen tuomioistuin viittasi kahteen unionin tuomioistuimen tuomioon, joissa tulkitaan asetuksen N:o 1049/2001 säännöksiä, ja totesi, että EKP voi ottaa tutustumispyyntöä arvioidessaan huomioon useita päätöksen 2004/258 4 artiklassa mainittuja epäämisperusteita, sekä täsmensi, että riidanalaiseen asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epäämisen perusteena olleet poikkeukset ”ovat kumpikin itsenäisiä epäämisperusteita”, koska oikeudellisen neuvonannon suojaan perustuva poikkeus ei ole erityissäännös suhteessa sisäiseen käyttöön tarkoitettujen asiakirjojen suojaan perustuvaan poikkeukseen. ( 13 )

36.

Valittajat väittävät ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei päätöksen 2004/258 4 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta, joka koskee oikeudellisen kannanoton suojaa, ole erityissäännös tämän päätöksen 4 artiklan 3 kohtaan nähden. Ensin mainitulla säännöksellä on estävä vaikutus, joka johtaa siihen, ettei jälkimmäistä säännöstä voida soveltaa. Tämän valitusperusteen tueksi valittajat väittävät ainoastaan, että päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdassa oleva ilmaisu ”sisäiseen käyttöön tarkoitetut mielipiteet” voi koskea vain muita kuin oikeudellisia lausuntoja, sillä muutoin tämän päätöksen 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetty oikeudellisen neuvonannon suojaa koskeva poikkeus menettäisi merkityksensä.

37.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti toteaa valituksenalaisessa tuomiossa, ( 14 ) päätöksen 2004/258 2 artiklan 1 kohdassa jokaiselle unionin kansalaiselle sekä jokaiselle luonnolliselle henkilölle, joka asuu jossain jäsenvaltiossa, sekä jokaiselle oikeushenkilölle, jolla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, myönnettyyn oikeuteen tutustua EKP:n asiakirjoihin sovelletaan tiettyjä rajoituksia, jotka perustuvat yleiseen tai yksityiseen etuun liittyviin syihin. Tarkemmin sanottuna päätöksen 2004/258 4 artiklassa säädetään sen johdanto-osan neljännen perustelukappaleen mukaisesti poikkeuksia koskevasta järjestelmästä, jonka nojalla EKP voi evätä oikeuden tutustua asiakirjaan, jos sen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi jotain kyseisen säännöksen 1 ja 2 kohdassa suojatuista eduista tai jos tämä asiakirja on tarkoitettu sisäiseen käyttöön EKP:ssä käytyjen keskustelujen ja alustavien neuvottelujen tai EKP:n ja kansallisten keskuspankkien, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tai kansallisten nimettyjen viranomaisten väliseen näkemystenvaihtoon taikka jos asiakirjassa tuodaan ilmi EKP:n sekä muiden asianomaisten viranomaisten ja elinten välistä näkemystenvaihtoa.

38.

On todettava, että päätöksen 2004/258 4 artiklan 1–3 kohta vastaavat muodollisesti sitä, että tutustumisoikeuden epäämiselle ilmoitetaan peräkkäin eri perusteet, pelkästään rinnakkain, eikä niissä mainita mitään kyseisten säännösten välisestä suhteesta. Päätöksen 2004/258 4 artiklan 1–3 kohdan esittämistapa tukee unionin yleisen tuomioistuimen päätelmää siitä, että kukin tutustumisoikeuden epäämisperuste, johon EKP voi vedota yksin tai kumulatiivisesti, on luonteeltaan yksilöllinen ja itsenäinen. Päätöksen 2004/258 4 artiklan rakenteen mukaan asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen hylkääminen on perusteltua, jos jossakin kyseisessä artiklassa säädetyssä poikkeuksessa vaaditut edellytykset täyttyvät. Myöskään tämän päätöksen 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan tai 4 artiklan 3 kohdan sanamuoto ei millään tavoin tue valittajien väitettä, jonka mukaan ensin mainittu säännös on erityissäännös toiseen säännökseen nähden.

39.

Lisäksi ja ennen kaikkea päätöksen 2004/258 4 artiklan 5 kohdassa mainitaan pyydetyn asiakirjan sisältämien tietojen osittainen ilmaiseminen seuraavasti: ”Jos vain osaan pyydetystä asiakirjasta voidaan soveltaa poikkeusta, muut asiakirjan osat luovutetaan.” Tämä muotoilu ilmentää kiistatta kyseisen artiklan 1–3 kohdassa määriteltyjen eri poikkeusten mahdollista kumulatiivista soveltamista yhteen ainoaan asiakirjaan.

40.

Tämä mahdollisuus johtuu siitä, että toimielimen, jolle tutustumispyyntö on osoitettu, voi olla vaikea luokitella pyydettyä asiakirjaa sen sisällön ja hyväksyttyjen tutustumisoikeuden epäämisperusteiden kannalta. Yksi ainoa asiakirja voi monitahoisuutensa johdosta lähtökohtaisesti kuulua useiden tutustumisoikeutta koskevien poikkeusten soveltamisalaan, ( 15 ) ja mielestäni olisi kohtuutonta velvoittaa kyseinen toimielin tekemään yksi ainoa valinta, vaikka sen analyysi riitautetaan hyvin todennäköisesti ja sitä valvotaan laillisuusvalvonnan alaisuudessa. Tällä tavoin ei loukata millään tavoin yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin ja sen tehokasta vaikutusta, koska asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden hakijalla on mahdollisuus riitauttaa ensin sovitteluelimessä ja sen jälkeen tuomioistuimessa vireille pannulla kanteella asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen, jonka hyväksyttävyys riippuu tuomioistuimen lopullisesta arvioinnista.

41.

Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalainen asiakirja kuvaa täydellisesti tätä tilannetta, koska kyse on oikeudellisesta kannanotosta, jota EKP pyysi kolmannelta osapuolelta sisäistä keskustelua varten ja jonka luokittelua sisäiseen käyttöön tarkoitetuksi lausunnoksi ja jopa oikeudelliseksi lausunnoksi, kuten jäljempänä todetaan, valittajat arvostelevat.

42.

Kun otetaan huomioon valittajien väite, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen omaksuma tulkinta johtaisi siihen, että päätöksen 2004/258 4 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta menettäisi merkityksensä, on korostettava, etteivät tilanteet, joissa tutustumisoikeuden epäämisperusteet ovat päällekkäisiä, ole systemaattisia, koska oikeudellisen neuvonannon suoja voi tietyssä tilanteessa kuulua ainoastaan tässä säännöksessä säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan. Jos unionin yleinen tuomioistuin olisi pitänyt sisäiseen käyttöön tarkoitettujen asiakirjojen suojaan perustuvaa poikkeusta perusteettomana, sen olisi lisäksi pitänyt tutkia tutustumisoikeuden epäämisen pätevyys päätöksen 2004/258 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetyn oikeudellisen neuvonannon suojaan liittyvän perusteen kannalta.

43.

Lopuksi on mielestäni hyödyllistä korostaa ratkaisua, johon unionin tuomioistuin päätyi 19.12.2019 antamassaan tuomiossa EKP v. Espírito Santo Financial (Portugali) (C‑442/18 P, EU:C:2019:1117). Kyseisessä asiassa unionin yleinen tuomioistuin oli kumonnut EKP:n päätöksen, jolla evättiin oikeus tutustua kokonaisuudessaan hätärahoituksen tarjoamisesta portugalilaiselle pankille tehdyistä EKP:n neuvoston päätöksistä laadittuihin pöytäkirjoihin erityisesti kyseessä olevan luoton määrää koskevien tietojen osalta. Todettuaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen perusteluvelvollisuuden arvioinnissa, ja kumottuaan tämän jälkeen valituksenalaisen tuomion unionin tuomioistuin ratkaisi itse lopullisesti asian tutkimalla esitetyn muotovaatimuksen rikkomista koskevan perusteen sekä yhden niistä aineellisista perusteista, joihin valittaja vetosi, eli tässä tapauksessa päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan, joka koskee EKP:n päätöksentekoelinten asioiden käsittelyn luottamuksellisuutta, rikkomista. Unionin tuomioistuin hylkäsi nämä kaksi perustetta ja katsoi, että päätös, jolla evättiin oikeus tutustua asiakirjoihin, oli oikeudellisesti riittävällä tavalla perusteltu ja että se perustui pätevästi edellä mainittuun säännökseen. Se ei siis ottanut huomioon eikä arvioinut kantajan esittämää toista aineellista kanneperustetta, joka koskee päätöksen 2004/258 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan rikkomista, joten se näin vahvisti kunkin kyseisessä päätöksessä määrätyn tutustumisoikeuden epäämisperusteen erityisen luonteen ja oikeudellisen itsenäisyyden. ( 16 )

44.

Valittajat väittävät toiseksi, että vaikka riidanalainen asiakirja tosin vastaa oikeudellista kannanottoa, joka sellaisenaan kuuluu päätöksen 2004/258 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan soveltamisalaan, se ei täytä suojan saamisen edellytyksiä, koska kyseessä on luonteeltaan abstrakti ja tieteellinen erään asiakirjan tulkintaa koskeva asiantuntijalausunto, jota ei voida pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna oikeudellisena lausuntona. Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin menetteli virheellisesti, kun se ei ottanut kantaa näihin valittajien väitteisiin.

45.

On todettava, ettei tämä väite perustu tosiseikkoihin, sillä unionin yleinen tuomioistuin piti kantajien väitteitä ristiriitaisina ja hylkäsi ne, ( 17 ) koska niissä vedottiin siihen, että riidanalainen asiakirja on luonnehdittava oikeudelliseksi lausunnoksi päätöksen 2004/258 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamiseksi, ja samalla kiistettiin tämä asiakirjan luonnehdinta. Koska unionin yleinen tuomioistuin on joka tapauksessa hyväksynyt sen, ettei EKP anna tutustuttavaksi asiakirjaa pelkästään kyseisen päätöksen 4 artiklan 3 kohdan perusteella, ottamatta kantaa riidanalaisen asiakirjan luonnehdintaan mainitun päätöksen 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetuksi oikeudelliseksi lausunnoksi, valittajien tehottomasta väitteestä ei ole tarpeen lausua.

46.

Kolmannen valitusperusteen toisessa osassa valittajat väittävät, että päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdassa säädetyllä suojalla ja asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa määritellyllä suojalla on sama kohde eli tiettyyn hallinnolliseen menettelyyn liittyvän sisäisen päätöksentekomenettelyn koskemattomuuden suojaaminen.

47.

EKP:n pyytämän kaltainen ulkoinen asiantuntijalausunto, joka koskee abstraktia oikeudellista kysymystä ja johon tutustuminen on evätty, ei kuitenkaan ole päätöksentekomenettelyyn tai lopulliseen päätökseen liittyvä asiakirja. Kyse on pikemminkin asiakirjasta, jossa määritetään toimielimen päätöksenteon vapauden ulkoiset puitteet ja joka on siis suojattuun päätöksentekomenettelyyn nähden ulkopuolinen.

48.

Lisäksi valittajat väittävät, että päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdassa oleva maininta ”päätöksen tekemisen jälkeenkään” osoittaa, että kyseessä olevan asiakirjan on oltava tarkoitettu sisäiseen käyttöön tietyssä hallinnollisessa menettelyssä, mikä on vahvistettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, joka koskee rakenteellisesti samankaltaista säännöstä, tässä tapauksessa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa, ja jota unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon valituksenalaisessa tuomiossa.

49.

EKP kiistää kolmannen valitusperusteen toisen osan tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymisen ja perusteltavuuden.

50.

On muistutettava, että unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa määrittää asian tosiseikastoa eikä lähtökohtaisesti myöskään arvioida sitä selvitystä, johon unionin yleinen tuomioistuin on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut. Silloin, kun tämä selvitys on saatu asianmukaisesti ja kun yleisiä oikeusperiaatteita sekä todistustaakkaa ja asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä on noudatettu, ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei näin ollen ole oikeuskysymys, joka kuuluisi unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin. ( 18 )

51.

Tämän vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella EKP vaatii, että väite, jonka mukaan riidanalainen oikeudellinen lausunto ei voi olla sisäiseen päätöksentekomenettelyyn liittyvä asiakirja, on jätettävä tutkimatta, koska se koskee lähinnä unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa todisteiden arviointia ilman, että valittajat olisivat näyttäneet toteen, että ne olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

52.

Tämä väite perustuu mielestäni virheelliseen lähtökohtaan eli kolmannen valitusperusteen sisällön virheelliseen tulkintaan, eikä siinä tosiasiassa riitauteta unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa tosiseikkojen tai todisteiden arviointia.

53.

Viitattuaan EKP:n päätöksen, jolla tutustumisoikeus evättiin, perusteluihin ja todettuaan, etteivät sen perustelut olleet ristiriidassa riidanalaisen asiakirjan sisällön kanssa, unionin yleinen tuomioistuin totesi, että kyseinen asiakirja oli ulkopuolisen neuvonantajan laatima oikeudellinen asiantuntijalausunto, joka koski EKP:n neuvostolla EKPJ:n ja EKP:n pöytäkirjan 14.4 artiklan nojalla olevaa valtaa, ja koska se ei liittynyt tiettyyn menettelyyn, EKP ei ollut ottanut siinä lopullisesti kantaa. ( 19 )

54.

On kuitenkin korostettava, etteivät valittajat ole kolmannen valitusperusteen yhteydessä kyseenalaistaneet tätä unionin yleisen tuomioistuimen esittämää riidanalaisen asiakirjan tulkintaa. Valittajat arvostelevat sen sijaan nimenomaisesti sitä, että unionin yleinen tuomioistuin on luonnehtinut tämän asiantuntijalausunnon oikeudellisesti päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdassa, sellaisena kuin unionin yleinen tuomioistuin on sitä tulkinnut valituksenalaisessa tuomiossa, tarkoitetuksi sisäiseen käyttöön tarkoitetuksi asiakirjaksi, mikä vastaa unionin tuomioistuimen valvonnan piiriin kuuluvaa oikeudellista arviointia.

55.

EKP:n esittämä tutkimatta jättämistä koskeva väite on näin ollen hylättävä.

56.

Valittajat väittävät, ettei päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohtaa voida soveltaa käsiteltävässä asiassa, ja toteavat ensinnäkin, ettei riidanalaisen asiakirjan voida katsoa liittyvän sisäiseen päätöksentekomenettelyyn, koska se on peräisin ulkopuolelta ja sisällöltään asiantuntijalausunto, joka koskee tiettyjen säännösten tulkintaan liittyvää abstraktia oikeudellista kysymystä.

57.

Tätä argumentaatiota, joka perustuu yksinomaan riidanalaisen asiakirjan luonteeseen, ei nähdäkseni voida hyväksyä, koska siinä ei oteta huomioon päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdassa säädetyn poikkeuksen varsinaista kohdetta, joka koskee kyseisen asiakirjan tarkoitusta, kun otetaan huomioon, että EKP on voinut laatia kyseisen asiakirjan tai vain ”vastaanottaa” sen.

58.

Se, että riidanalainen asiakirja on peräisin ulkopuoliselta oikeudelliselta neuvonantajalta ja että EKP on erityisesti pyytänyt sitä tähän tarkoitukseen, ja se, että kyseessä on asiantuntijalausunto sellaisen oikeussäännön tulkinnasta, jossa täsmennetään EKP:n toimivaltuuksiin sovellettavia oikeussääntöjä, eivät lähtökohtaisesti ole ristiriidassa kyseisen asiakirjan sisäisen käytön tarkoituksen kanssa. Asiantuntijalausunnossa käsiteltyä oikeudellista problematiikkaa ei myöskään voida selvästikään luonnehtia ”ulkoiseksi oikeudelliseksi tilanteeksi”, kuten valittajat virheellisesti tekevät.

59.

Valittajat väittävät toiseksi, ettei riidanalainen asiakirja kuulu päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdassa määritellyn poikkeuksen soveltamisalaan, koska sillä ei ole mitään yhteyttä tiettyyn päätöksentekomenettelyyn, ja tämä väite herättää kysymyksen kyseisen poikkeuksen ulottuvuudesta.

60.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös sen asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on. ( 20 )

61.

Päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan sanamuodosta on todettava, että vaikka siinä tarkoitetaan sisäiseen käyttöön tarkoitettuja asiakirjoja ”keskustelujen” yhteydessä, siinä viitataan myös EKP:n ja muiden yhteisöjen välisiin ”neuvotteluihin” tai jopa vain niiden väliseen ”näkemystenvaihtoon”, eikä näissä kahdessa viimeksi mainitussa käsitteessä näytetä viitattavan päätöksentekomenettelyyn. Tätä säännöstä on kuitenkin tulkittava kokonaisuutena, joten tulkintaan on sisällytettävä ilmaisun ”päätöksen tekemisen jälkeenkään” käyttö; sillä viitataan selvästi tutustumispyynnön esittämishetkellä meneillään olevan tai päätetyn päätöksentekomenettelyn käsitteeseen.

62.

Tässä yhteydessä herää kysymys siitä, liittyykö tämä ilmaisu kaikkiin päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin tilanteisiin vai ainoastaan ”keskusteluihin” tai jopa vain EKP:n ja muiden yhteisöjen väliseen ”näkemystenvaihtoon”, jolloin sillä sivuutetaan kokonaan tilanne, joka liittyy täysin EKP:n sisäiseen käyttöön tarkoitettuun asiakirjaan. Ensimmäinen edellä mainittu tapaus sopii kuitenkin täysin yhteen ensimmäisessä alakohdassa olevan mainitun ilmaisun merkityksen kanssa, minkä tekstin muut kuin ranskankieliset versiot vahvistavat. ( 21 ) Se on myös yhdenmukainen neuvottelujen käsitteen yhteydessä olevan adjektiivin ”alustava” merkityksen kanssa, koska sillä viitataan toista tärkeämpänä pidettävää tapahtumaa tai toimea edeltävään tai valmistelevaan asiaan.

63.

Tässä yhteydessä voidaan pohtia, voidaanko maininta ”päätöksen tekemisen jälkeenkään” ymmärtää siten, että siinä pelkästään täsmennetään vaaditun suojan ajallista ulottuvuutta; kyseinen suoja ei pääty päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan mukaisen päätöksen tekemiseen, kunhan jokin päätös tehdään, ja tämä viimeksi mainittu täsmennys on implisiittinen. Sen lisäksi, että määräisen artikkelin ”la” käyttö edellä tarkoitetussa maininnassa on vaikeaa sovittaa yhteen tämän kanssa, tällaiseen implisiittiseen päättelyyn perustuva heikkous ei mielestäni ole omiaan kyseenalaistamaan sellaisen eksegeettisen analyysin tulosta, josta ilmenee, että riidanalainen asiakirja liittyy väistämättä päätöksentekomenettelyyn, mitä kontekstuaalinen ja teleologinen tulkinta tukevat.

64.

Kontekstuaalisesta tulkinnasta on huomautettava, että päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdassa on kaksi alakohtaa, joista toinen koskee sellaisten asiakirjojen esittämistä päätöksen tekemisen jälkeenkin, ”joissa tuodaan ilmi EKP:n sekä muiden asiaankuuluvien viranomaisten ja elinten välistä näkemystenvaihtoa ja joiden sisältämien tietojen ilmaiseminen heikentäisi vakavasti EKP:n tehtävien hoitoa”.

65.

Päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan toinen alakohta lisättiin ensimmäisen version muuttamisesta tehdyllä päätöksellä 2015/529, jonka johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa täsmennetään, että EKP:n edellytetään olevan vuorovaikutuksessa kansallisten viranomaisten ja elinten, unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen ja asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen, kolmansien maiden valvontaviranomaisten ja hallintovirastojen kanssa SEUT 127 artiklan 1 ja 5 kohdan sekä luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 ( 22 ) mukaisesti. Siinä todetaan lisäksi seuraavaa: ”Jotta EKP voisi tehdä yhteistyötä tehokkaasti, on välttämätöntä tarjota ja jättää riittävästi tilaa edellä mainittujen viranomaisten, laitosten ja muiden elinten vapaalle ja rakentavalle ajatusten- ja tietojenvaihdolle. Näin ollen EKP:llä tulisi olla oikeus pitää suojassa asiakirjat, joita vaihdetaan sen tehdessä yhteistyötä kansallisten keskuspankkien, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten, kansallisten nimettyjen viranomaisten ja muiden asiaankuuluvien viranomaisten ja elinten kanssa.”

66.

Vaikka tarkoituksena on suojata asiakirjoja, jotka liittyvät pelkästään ”näkemystenvaihtoon” EKP:n ja tiettyjen, muiden kuin päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittujen, yhteisöjen välillä, on todettava, että kyseisen päätöksen 4 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan on päätetty sisällyttää ilmaisu ”päätöksen tekemisen jälkeenkään”, joka on sama kuin ensimmäisessä alakohdassa käytetty ilmaisu ja joka selvästi tuo mieleen yhteyden päätöksentekomenettelyyn. Näin ollen voidaan pohtia, miten ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu EKP:n ja kansallisten keskuspankkien, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tai kansallisten nimettyjen viranomaisten välinen ”näkemystenvaihto” voisi oikeuttaa edellä mainitusta yhteydestä poikkeavan tulkinnan ja missä määrin viimeksi mainittu tulkinta ei olisi merkityksellinen koko kyseisen säännöksen kannalta. ( 23 )

67.

Teleologisesta tulkinnasta on todettava, että – kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti korostanut – päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan tarkoituksena on muun muassa suojata EKP:n sisäistä pohdintatilaa luottamuksellisen näkemystenvaihdon mahdollistamiseksi toimielimen päätöksentekoelimissä käytävien keskustelujen ja alustavien neuvottelujen yhteydessä. Jotta pysytään geometrisessä terminologiassa, on kuitenkin vielä määritettävä mainitun tilan laajuus.

68.

Tältä osin on palautettava mieleen päätöksen 2004/258 johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen sanamuoto, jonka mukaan kyseisellä päätöksellä pyritään antamaan ”laajempi mahdollisuus tutustua EKP:n asiakirjoihin” sekä samalla suojelemaan EKP:n riippumattomuutta ja varmistamaan tiettyjen sen tehtävien suorittamiseen erityisesti liittyvien seikkojen luottamuksellisuus. Kyseisen perustelukappaleen toisessa osassa esitetään olennainen selvennys säädöksen tarkoituksen ymmärtämiseksi ja täsmennetään, että ”päätöksenteon ja siihen liittyvien sisäisten keskustelujen ja valmistelujen tehokkuuden turvaamiseksi asioiden käsittely EKP:n päätöstentekoelinten kokouksissa on luottamuksellista, ellei asianomainen elin päätä julkistaa keskustelujensa tulosta”. Vaikka kyseisessä perustelukappaleessa ilmaistaan asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden mukauttaminen, käytetyssä muotoilussa korostetaan EKP:n päätöksentekomenettelyn tehokkuuden turvaamisen tavoitetta ja luodaan nimenomaisesti yhteys kyseisen prosessin sisäiseen valmistelutyöhön. Neuvoa-antavan menettelyn ja alustavan pohdinnan suojaamista ei voida erottaa neuvotteluprosessin ja sen loppuvaiheen suojaamisesta, jolloin on kyse aineellisen päätöksen tekemisestä tiettyyn tapaukseen liittyvässä asiakirja-aineistossa.

69.

Päätöksen 2004/258 johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen valossa on siis tulkittava saman päätöksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa, joka koskee poikkeusta oikeudesta tutustua EKP:n sisäiseen käyttöön tarkoitettuihin asiakirjoihin, joilla nähdäkseni tarkoitetaan ainoastaan asiakirjoja, jotka on laadittu tai vastaanotettu tutustumispyynnön esittämishetkellä meneillään olevan tai päätetyn tietyn päätöksentekomenettelyn yhteydessä.

70.

Huomautan lisäksi, että EKP:n vastineessaan esittämät eri väitteet vastaavat täysin edellä mainittua teleologista tulkintaa. EKP väittää, että päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta perustuu yleiseen sääntöön (yleisen olettaman sääntöön), jonka mukaan sisäiseen käyttöön tarkoitettuihin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden myöntäminen voi ”vahingoittaa EKP:n päätöksentekomenettelyä”, ja että pohdintatilan suojelemiseksi nämä asiakirjat ovat näin ollen lähtökohtaisesti luottamuksellisia. Samoin huomautetaan, että päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa suojataan EKP:n sisäistä pohdintatilaa ”kolmansille osoitettujen päätösten valmistelussa” tai että päätöksessä 2004/258 todetaan, että ”EKP:n kolmansille osapuolille osoittamia päätöksiä” aikaisemmassa vaiheessa on oltava olemassa sisäinen pohdintatila, joka mahdollistaa todellisen, epävirallisen ja ennen kaikkea luottamuksellisen mielipiteiden, ajatusten, tulkintojen ja ratkaisuehdotusten vaihdon. ( 24 )

71.

Ehdotettu tulkinta ei ole omiaan viemään asianomaiselta poikkeukselta tehokasta vaikutusta, ja se antaa kyseiselle poikkeukselle ulottuvuuden, joka vastaa mielestäni päätöksellä 2004/258 tavoiteltua tasapainoa EKP:n hallussa oleviin asiakirjoihin tutustumista koskevan yleisön oikeuden ja kyseisen toimielimen erityisluonteen huomioon ottamisen välillä; kyseisen toimielimen on SEUT 130 artiklan mukaan voitava tehokkaasti pyrkiä sen tehtäville osoitettuihin tavoitteisiin käyttämällä riippumattomasti niitä nimenomaisia toimivaltuuksia, joita sillä tässä tarkoituksessa on perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön nojalla. ( 25 )

72.

Pyrittäessä löytämään tasapaino avoimuuden ja luottamuksellisuuden välillä viimeksi mainittu seikka voi tosin olla etusijalla erityisesti EKP:n neuvoston asioiden käsittelyn tuloksen osalta, kuten 19.12.2019 annetusta tuomiosta EKP v. Espírito Santo Financial (Portugali) (C‑442/18 P, EU:C:2019:1117) ilmenee.

73.

Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin tulkitsi päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta EKP:n päätöksentekoelinten asioiden käsittelyn luottamuksellisuudesta tehtävää poikkeusta EKPJ:n ja EKP:n pöytäkirjan 10.4 artiklan toisen virkkeen perusteella, jonka mukaan EKP:n neuvoston tehtävänä on päättää, onko se, mihin se on käsittelyssään päätynyt, julkistettava, ja tukeutui tältä osin vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan unionin johdetun oikeuden tointa on tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista siten, että sen sisältö on sopusoinnussa perussopimusten määräysten kanssa. Unionin tuomioistuin katsoi näin ollen, että päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä EKPJ:n ja EKP:n pöytäkirjan 10.4 artiklan toisen virkkeen kanssa, on tulkittava siten, että sillä suojellaan EKP:n neuvoston asioiden käsittelyn tuloksen luottamuksellisuutta ilman, että vaadittaisiin, että edellytyksenä niihin asiakirjoihin, joihin tämä tulos sisältyy, tutustumista koskevan oikeuden epäämiselle olisi, että tuloksen ilmaiseminen vahingoittaa yleisen edun suojaa. ( 26 )

74.

Unionin yleinen tuomioistuin viittasi valituksenalaisessa tuomiossa ( 27 ) myös EKPJ:n ja EKP:n pöytäkirjan 10.4 artiklan toiseen virkkeeseen ja 14.4 artiklaan, jossa todetaan EKP:n neuvoston toimivalta vastustaa kansallisten keskuspankkien kansallisten tehtävien hoitamista, tulkitessaan päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja väittäessään, että riidanalainen asiakirja oli todellakin sisäiseen käyttöön tarkoitettu asiakirja, koska sillä oli ”tarkoitus antaa tietoja ja tukea EKP:n neuvoston neuvotteluihin” kyseiselle neuvostolle EKPJ:n ja EKP:n pöytäkirjan 14.4 artiklassa annetun toimivallan yhteydessä. Koska kyseisessä tulkinnassa korostetaan, että EKP:n neuvoston neuvottelut ovat riidanalaisen asiakirjan tavoitteena, tämä unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta kyseisistä määräyksistä mielestäni vain tukee päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan tulkintaa, jossa edellytetään, että kyseinen asiakirja liittyy tiettyä tapausta koskevaan meneillään olevaan tai päätettyyn päätöksentekomenettelyyn.

75.

Nyt ja tässä yhteydessä on arvioitava riidanalaisen asiakirjan luokittelua päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuksi sisäiseen käyttöön tarkoitetuksi asiakirjaksi.

76.

Aluksi on palautettava mieleen, että EKP:n päätöksen perustelujen osassa, jolla evättiin oikeus tutustua riidanalaiseen asiakirjaan, todetaan seuraavaa:

”Siltä osin kuin oikeudellinen lausunto koskee EKPJ:n perussäännön 14.4 artiklan soveltamiseen ja tulkintaan liittyviä yleisiä kysymyksiä, siinä ei tutkita hätärahoitusta kreikkalaisille pankeille koskevaa erityistapausta eikä arvioida EKP:n neuvoston EKPJ:n perussäännön 14.4 artiklan nojalla tekemien muiden tiettyjen päätösten laillisuutta, mukaan lukien päätökset vastustaa tai olla vastustamatta hätärahoitusta koskevaa kansallisen keskuspankin ehdotusta. – –

Johtokunta haluaa selventää, että asiassa esitetty pyyntö koskee oikeudellista lausuntoa, joka on pyydetty sitä varten, että EKP:n päätöksentekoelimet saisivat parempaa oikeudellista tietoa sisäisiä keskusteluja ja pohdintoja varten, ja että kyseinen lausunto sellaisenaan kuuluu myös päätöksen [2004/258] 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan suojan alaan – –.

Oikeudellisen lausunnon tarkoituksena oli tarjota oikeudellista asiantuntemusta oikeudellisen kehyksen täsmentämiseksi, päätöksentekoelinten sisäisten pohdintojen syventämiseksi ja hätärahoitusta koskevien keskustelujen ja neuvottelujen tukemiseksi vuoden 2015 lisäksi myös tulevaisuudessa. Oikeudellinen lausunto on sellaisenaan hyödyllinen EKPJ:n perussäännön 14.4 artiklan alaan kuuluvien tilanteiden nykyisen tai tulevan tarkastelun kannalta (määräys, joka koskee kansallisten keskuspankkien kansallisia tehtäviä – esimerkiksi hätärahoituksen ennakointia – ja oikeussääntöjä ja edellytyksiä, joita EKP voi asettaa kansallisille keskuspankeille tässä yhteydessä) – –.”

77.

Näiden perustelujen ja riidanalaisen asiakirjan sisällön tutkimisen perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei riidanalainen asiakirja liity mihinkään tiettyyn menettelyyn eikä se siten ole asiakirja, jonka johdosta EKP olisi ottanut lopullisesti kantaa tiettyyn tapaukseen, mikä ei kuitenkaan kahdesta syystä ollut omiaan sulkemaan kyseistä asiakirjaa päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle. ( 28 )

78.

Päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ja asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan vertailevan eksegeettisen analyysin päätteeksi unionin yleinen tuomioistuin korosti ensinnäkin, ettei ensimmäisessä mainitussa säännöksessä säädetyn poikkeuksen soveltaminen edellytä EKP:n osoittavan, että riidanalaisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti sen päätöksentekomenettelyä, ja ettei täten se seikka, ettei riidanalainen asiakirja liity mihinkään tiettyyn menettelyyn, riitä sulkemaan pois kyseisen poikkeuksen soveltamista.

79.

Tämä arviointi, joka perustuu erilaiseen muotoiluun verrattuna säännöstöön, joka on jätetty sovellettavan oikeudellisen kehyksen ulkopuolelle EKP:n pääasialliseen toimintaan liittyvän riidanalaisen asiakirjan luonteen perusteella, on merkityksetön. ( 29 ) On todettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole tulkinnut päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa eikä etenkään ilmaisua ”päätöksen tekemisen jälkeenkään” sanamuodon mukaisesti eikä ottanut huomioon kyseisen toimen johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen sanamuotoa. Toteamus, jonka mukaan edellä mainitussa säännöksessä säädetty tutustumisoikeutta koskeva poikkeus ei edellytä näyttöä siitä, että kyseisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemisella on jonkinlainen epäedullinen vaikutus, ei vastaa kysymykseen siitä, kuuluuko kyseinen asiakirja sisäiseen käyttöön tarkoitetun asiakirjan määritelmän piiriin, kun kyse on sen yhteydestä päätöksentekomenettelyyn, ja kuuluuko se näin ollen kyseisen poikkeuksen soveltamisalaan.

80.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi toiseksi, että riidanalaisella asiakirjalla oli tarkoitus antaa yleisesti tukea neuvotteluihin, jotka EKP:n neuvoston oli EKPJ:n ja EKP:n pöytäkirjan 14.4 artiklan nojalla käytävä vuonna 2015 ja tämän jälkeen, ja että kyseessä oli siten ”valmisteluasiakirja EKP:n elinten mahdollisesti tekemiä päätöksiä varten”.

81.

Näistä perusteluista seuraa, että kyseessä olevan asiakirjan sisäistä käyttöä voidaan tarkastella enemmän tai vähemmän kaukaisesta, toimen antamista tiettyyn tilanteeseen liittyvässä menettelyssä koskevasta näkökulmasta. Pelkkä mahdollisuus, että asiakirja liittyy tulevaan ja hypoteettiseen hallinnolliseen menettelyyn, on siis unionin yleisen tuomioistuimen mukaan riittävä, jotta kyseinen asiakirja voidaan luokitella ”valmisteluasiakirjaksi” ja jotta siihen voidaan soveltaa päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä tutustumisoikeutta koskevaa poikkeusta.

82.

Tämä arviointi perustuu nähdäkseni ilmaisun ”valmisteluasiakirja” ja samalla tämän poikkeuksen soveltamisalan liian laajaan tulkintaan, koska EKP voi evätä oikeuden tutustua kaikkiin asiakirjoihin, olivatpa ne millaisia tahansa, kun otetaan huomioon niiden mahdollinen myöhempi sisäinen käyttö. Tämä lähestymistapa on siten mahdollistanut sen, että käsiteltävässä asiassa asiakirjasta, jonka ainoana tarkoituksena on edistää yleisluonteisen oikeudellisen aihepiirin pohdintaa, voidaan tehdä luottamuksellinen.

83.

Voidaan tosin käydä keskustelua asiakirjan ”liittymistä” vireillä olevaan tai päätettyyn hallinnolliseen menettelyyn koskevan käsitteen ulottuvuudesta. Onko kyseessä oltava asiakirja, joka on selvästi rajattu siten, että se kuuluu tällaiseen menettelyyn liittyvään asiakirja-aineistoon, vai täysin ajateltavissa olevan, vähemmän suppean tulkinnan mukaan onko kyseessä oltava asiakirja, joka yksinkertaisesti liittyy kyseisessä prosessissa käsiteltäviin kysymyksiin eli joka koskee näitä kysymyksiä, vaikka sitä ei ole nimenomaisesti laadittu tai vastaanotettu kyseisen prosessin yhteydessä?

84.

Tämä keskustelu edellyttää kuitenkin sellaista sisäistä neuvottelumenettelyä, jonka päätteeksi tehdään tiettyä tilannetta ja yksittäistapausta koskeva aineellinen päätös. Tältä osin on korostettava, että EKP totesi unionin yleiselle tuomioistuimelle jättämänsä vastineen 28 kohdassa selvästi, että ”EKPJ:n perussäännön 14.4 artiklan mukaiset EKP:n päätökset ovat aina yksittäisiä päätöksiä”, jotka koskevat sen suhteita hätärahoitusta myöntävien kansallisten keskuspankkien kanssa.

85.

Vaikka EKP:n päätös asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämisestä on tehty 16.10.2017 eli yli kaksi vuotta 23.4.2015 päivätyn riidanalaisen asiakirjan laatimisen jälkeen, kyseisen päätöksen perusteluissa ei viitata mihinkään tiettyyn tilanteeseen liittyvään meneillä olevaan neuvottelumenettelyyn tai yksittäistapausta koskevaan päätökseen, joihin kyseinen asiakirja liittyisi suoraan siten, että sen sisältö liittyisi kyseisessä neuvottelumenettelyttä tai päätöksessä käsiteltyihin kysymyksiin. Kuten edellä muistutettiin, tutustumisoikeuden epäämisestä tehdyssä päätöksessä viitataan ainoastaan asiakirjaan, jolla on tarkoitus tarjota asiantuntemusta ”hätärahoitusta koskevien keskustelujen ja neuvottelujen tukemiseksi vuoden 2015 lisäksi myös tulevaisuudessa” ja joka on hyödyllinen EKPJ:n perussäännön 14.4 artiklan alaan kuuluvien tilanteiden ”nykyisen tai tulevan” tarkastelun kannalta ilman muita täsmennyksiä.

86.

Näin ollen on todettava, että vaikka EKP:n sisäistä pohdintatilaa on kiistatta suojattava, sitä suojattaessa on kuitenkin otettava huomioon sen tavoite eli kolmansille osoitettavien, erityisten hallinnollisten menettelyjen yhteydessä tehtävien päätösten valmistelu, mikä on tosiasiallisesti omiaan takaamaan kyseisen toimielimen riippumattomuuden sen tehtävien hoidossa.

87.

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin on nähdäkseni tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että EKP saattoi tällaisissa olosuhteissa evätä oikeuden tutustua riidanalaiseen asiakirjaan.

88.

Jos unionin tuomioistuin toteaa, kuten ehdotan, että kolmannen valitusperusteen toinen osa voidaan ottaa tutkittavaksi ja että se on perusteltu, valitus on hyväksyttävä ja valituksenalainen tuomio on kumottava. Asia olisi mielestäni palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti, koska asia ei ole ratkaisukelpoinen. Koska tutustumisoikeuden epäämisestä nostettu kumoamiskanne on hylätty pelkästään sillä perusteella, että päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetty poikkeus on perusteltu, asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu kantajien ensimmäisestä kumoamisperusteesta, joka liittyy kyseisen päätöksen 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan, joka koskee oikeudellisen neuvonannon suojaa, noudattamatta jättämiseen.

89.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ottaa kolmannen valitusperusteen toisen osan tutkittavaksi, toteaa sen perustelluksi ja hyväksyy näin ollen valituksen.