–

EP, edustajanaan C. D. Giurgiu, avocat,

–

FO, itse,

–

Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane, L. Liţu ja C. Canţăr,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Wilderspin ja A. Biolan,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (EUVL 2003, L 338, s. 1) 15 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat EP ja FO ja jossa on kyse heidän alaikäisen lapsensa huollon määräämisestä ja hänen asuinpaikkansa vahvistamisesta sekä hänelle maksettavasta elatusavusta.

3

Asetuksen N:o 2201/2003 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Lapsen edun mukaisesti tässä asetuksessa sallitaan, että toimivaltainen tuomioistuin voi poikkeuksellisesti ja tietyin edellytyksin siirtää asian toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jos tällä on paremmat edellytykset asian käsittelyyn. – –”

4

Kyseisen asetuksen 8 artiklan, jonka otsikko on ”Yleinen toimivalta”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, jos lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana kyseisessä jäsenvaltiossa.”

5

Tämän asetuksen 15 artiklassa, jonka otsikkona on ”Asian siirtäminen tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn”, säädetään seuraavaa:

”1.   Poikkeuksellisesti jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian, voivat katsoessaan, että tuomioistuimella toisessa jäsenvaltiossa, johon lapsella on erityisiä siteitä, on paremmat edellytykset käsitellä asiaa tai osaa siitä, ja kun se on lapsen edun mukaista:

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan:

Asia voidaan siirtää tuomioistuimen aloitteesta tai muun jäsenvaltion tuomioistuimen pyynnöstä kuitenkin ainoastaan, jos ainakin yksi osapuolista hyväksyy asian siirtämisen.

3.   Lapsella katsotaan olevan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä siteitä jäsenvaltioon, jos:

4.   Pääasian tutkinnassa toimivaltaisen jäsenvaltion tuomioistuimen on asetettava määräaika, jonka kuluessa asia on pantava vireille toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa 1 kohdan mukaisesti.

Jos asiaa ei panna tänä määräaikana vireille tuomioistuimissa, tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, jatkaa toimivallan käyttöä 8–14 artiklan mukaisesti.

5.   Kyseisen toisen jäsenvaltion tuomioistuimet voivat, milloin tämä on asiaan liittyvien erityisten seikkojen vuoksi lapsen edun mukaista, hyväksyä toimivallan kuuden viikon kuluessa siitä, kun asia on pantu niissä vireille 1 kohdan a tai b alakohdan perusteella. Tällöin tuomioistuimen, jossa asia on ensin pantu vireille, on jätettävä asia tutkimatta. Muussa tapauksessa tuomioistuimen, jossa asia on ensin pantu vireille, on käytettävä edelleen toimivaltaansa 8–14 artiklan mukaisesti.

6.   Tätä artiklaa sovellettaessa tuomioistuinten on tehtävä yhteistyötä joko suoraan keskenään tai 53 artiklassa tarkoitettujen keskusviranomaisten välityksellä.”

6

Romanian kansalainen EP avioitui Ranskan kansalaisen FO:n kanssa vuonna 2005. Heidän liitostaan syntyi lapsi Ranskassa 13.10.2006.

7

EP ja FO ovat asuneet tosiasiallisesti erillään vuodesta 2013 lähtien, ja heidän lapsensa on kyseisestä ajankohdasta lähtien asunut äitinsä asuinpaikassa Romaniassa.

8

Lapsen äiti EP vaati 13.1.2014 Judecătoriei Bufteassa (Buftean ensimmäisen asteen tuomioistuin, Romania) avioliiton purkamista, lapsen huollon määräämistä itselleen ja lapsen isän FO:n velvoittamista suorittamaan elatusapua.

9

FO esitti väitteen, jonka mukaan romanialaisilla tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa ja venäläiset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, väitteen kansainvälisestä vireilläolovaikutuksesta ja väitteen tutkimatta jättämisestä. Hän esitti toissijaisesti vastakanteen, jossa hän vaati avioliiton purkamista EP:n syyllisyyden perusteella, yksinoikeutta vanhempainvastuun käyttämiseen, lapsen huollon määräämistä itselleen ja EP:n velvoittamista suorittamaan elatusapua lapselle.

10

Judecătoria Buftea (Buftean ensimmäisen asteen tuomioistuin, Romania) hylkäsi 10.10.2014 antamallaan määräyksellä FO:n esittämät kolme väitettä ja totesi 12.1.2015 antamassaan määräyksessä, että riita-asiaan sovelletaan Romanian lainsäädäntöä.

11

EP ja FO pyysivät lopulta 8.6.2016 avioeroa yhteisestä tahdosta, mutta molemmat vaativat lisäksi yksinoikeutta vanhempainvastuun käyttämiseen, oman asuinpaikkansa vahvistamista alaikäisen lapsen asuinpaikaksi ja vastapuolen velvoittamista maksamaan elatusapua lapselle. FO vaatii toissijaisesti lapsen määräämistä vanhempien yhteishuoltoon.

12

Judecătoria Buftea tuomitsi 4.7.2016 antamassaan tuomiossa EP:n ja FO:n avioeroon heidän yhteisestä tahdostaan, määräsi, että vanhemmat käyttävät lapsen osalta vanhempainvastuuta yhdessä, vahvisti lapsen asuinpaikaksi äidin asuinpaikan, vahvisti isän tapaamisoikeudet sekä velvoitti isän maksamaan elatusapua lapselleen.

13

Siltä osin kuin kyse oli FO:n esittämästä vuoroasumista koskevasta vaatimuksesta, joka perustuu Ranskan lainsäädännön tarjoamiin mahdollisuuksiin, kyseinen tuomioistuin korosti, että ranskalaisten tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan asianosaisten väliset erimielisyydet voivat olla esteenä tällaisen asuinpaikkajärjestelmän käyttöönotolle.

14

FO ja EP valittivat 7.4.2017 ensimmäisessä oikeusasteessa annetusta tuomiosta Tribunalul Ilfoviin (Ilfovin alioikeus, Romania).

15

FO väitti, että Judecătoria Buftea ei ollut toimivaltainen ratkaisemaan sen käsiteltäväksi saatettua asiaa, ja vaati kyseisen tuomion kumoamista.

16

Pääasian asianosaiset vaativat kumpikin lisäksi kyseisen tuomion asiasisällön muuttamista itselleen edulliseksi.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Judecătoria Buftea oli ratkaissut asian lapsen edun huomioon ottaen, kun lapsi oli asunut Romaniassa äitinsä kanssa vuoden 2013 lopusta lukien, kävi ranskalaista koulua ja oli hyvin integroitunut ympäristöönsä. Lapsella oli sekä kielellisesti että kulttuurisesti vahvimmat siteet Romaniaan.

18

FO:n, joka ilmoittaa, että hänellä on asuinpaikka Ranskassa, Romaniassa ja Venäjällä, työtilanne on sen sijaan tällä hetkellä epävarma, ja hänen toimintansa on luonteeltaan sellaista, että hänellä ei ole mahdollisuutta antaa riittävästi aikaa lapselleen. FO:n vakuutus siitä, että hän olisi valmis hylkäämään uransa ja asettumaan Romaniaan elääkseen lapsensa luona, ei ole riittävä peruste vaatimukselle siitä, että lapsen asuinpaikka olisi hänen luonaan. Lisäksi lapsi oli todennut, että hän oli kiintynyt molempiin vanhempiinsa, että hän kärsi heidän jatkuvista riidoistaan ja että hän ei halunnut tuottaa isälleen pettymystä, mutta halusi asua äitinsä luona.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin FO:n esittämää valitusperustetta, jonka mukaan romanialaiset tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia ja joka perustuu väitteeseen siitä, että ranskalaisilla tuomioistuimilla on paremmat edellytykset ratkaista vanhempainvastuuta koskevat vaatimukset. Se katsoo näin ollen, että sen on tutkittava toimivaltansa edellytykset asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan säännökset huomioon ottaen.

20

Tämän vuoksi Tribunalul Ilfov on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

21

Jos ennakkoratkaisukysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä tai jos ennakkoratkaisukysymykseen annettavasta vastauksesta ei ole perusteltua epäilystä, unionin tuomioistuin voi työjärjestyksensä 99 artiklan nojalla esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

22

Tätä määräystä on sovellettava nyt käsiteltävässä asiassa.

23

Ensimmäiseen kysymykseen, joka koskee sitä, vahvistetaanko asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklassa poikkeus kyseisen asetuksen 8 artiklassa säädetystä yleisestä toimivaltasäännöstä, jonka mukaan toimivaltaisia vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana, annettava vastaus voidaan johtaa itse tämän 15 artiklan sanamuodosta.

24

Asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdassa säädetään näet nimenomaisesti, että sitä sovelletaan poikkeuksellisesti. Kuten tuomioistuin on todennut, kyseinen 15 artiklan 1 kohta on erityinen toimivaltasääntö ja poikkeus asetuksen 8 artiklan 1 kohdan yleisestä toimivaltasäännöstä, ja asian siirtäminen tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn, voidaan toteuttaa vain poikkeuksellisesti (ks. vastaavasti tuomio 27.10.2016, D, C-428/15, EU:C:2016:819, 47 ja 48 kohta ja tuomio 4.10.2018, IQ, C-478/17, EU:C:2018:812, 32 kohta).

25

Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklaa on tulkittava siten, että siinä asetetaan poikkeus tämän asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklassa säädetystä yleisestä toimivaltasäännöstä, jonka mukaan jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivalta määräytyy sen mukaan, missä lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana.

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy toisella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklaa tulkittava siten, että siinä ilmaistaan perusteet, joiden nojalla voidaan ratkaista, onko lapsella erityisiä siteitä toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, jonka tuomioistuimella on toimivalta tutkia pääasia; ovatko nämä perusteet tyhjentäviä; ja siinä tapauksessa, että nämä perusteet ovat kyseessä, onko seurauksena se, että tämän toisen jäsenvaltion tuomioistuimilla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn.

27

Todettakoon ensiksi, että itse asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 3 kohdan sanamuodosta ilmenee, että kyseisessä artiklassa vahvistetaan viisi vaihtoehtoista perustetta, joiden nojalla voidaan katsoa, että lapsella on erityiset siteet johonkin jäsenvaltioon.

28

Kuten unionin tuomioistuin on todennut, nämä perusteet, jotka luetellaan kyseisen säännöksen a–e alakohdassa, ovat tyhjentäviä, joten asiat, joissa nämä perusteet eivät ole kyseessä, jäävät suoralta kädeltä siirtämisjärjestelmän ulkopuolelle (tuomio 27.10.2016, D, C-428/15, EU:C:2016:819, 51 kohta ja tuomio 4.10.2018, IQ, C-478/17, EU:C:2018:812, 35 kohta).

29

Kuten Euroopan komissio on todennut kirjallisissa huomautuksissaan, tältä osin on huomattava, että lapsen isän luettelemat seikat, jotka on toistettu toisessa esitetyssä kysymyksessä, poikkeavat näistä perusteista, eikä niillä tämän vuoksi ole välitöntä merkitystä ratkaistaessa, onko lapsella erityisiä siteitä toiseen jäsenvaltioon, tässä tapauksessa Ranskan tasavaltaan. Kahta ensimmäistä seikkaa eli sitä, että lapsi on syntynyt tässä jäsenvaltiossa ja että hänen isänsä on viimeksi mainitun valtion kansalainen, voidaan kuitenkin käyttää sen osoittamiseksi, että lapsi on mainitun jäsenvaltion kansalainen ja että kyseessä on siis asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 3 kohdan c alakohdassa mainittu peruste.

30

Lopuksi on korostettava, että asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan 1 kohdan mukaan, kun se luetaan asetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleen valossa, on niin, että jäsenvaltion tuomioistuin, joka on toimivaltainen käsittelemään pääasian, ”voi” tässä säännöksessä asetettujen edellytysten täyttyessä siirtää asian toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jolla se katsoo olevan paremmat edellytykset asian käsittelyyn, mutta se ei ole kuitenkaan velvollinen näin tekemään. Jäsenvaltion tuomioistuimen, joka on tavanomaisesti toimivaltainen käsittelemään kyseessä olevan asian, on voidakseen pyytää asian siirtämistä toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen kyettävä kumoamaan se asetuksen mukainen vahva olettama, jonka mukaan se itse pysyy toimivaltaisena (tuomio 27.10.2016, D., C-428/15, EU:C:2016:819, 49 kohta).

31

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, on vielä palautettava mieleen, että siirto toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan nojalla voidaan toteuttaa vain, jos kolme edellytystä täyttyy, nimittäin se, että lapsella on siteitä toiseen jäsenvaltioon; että jäsenvaltion tuomioistuin, joka on toimivaltainen tutkimaan pääasian, katsoo, että tuomioistuimella tässä toisessa jäsenvaltiossa on paremmat edellytykset käsitellä asiaa; ja että siirto on lapsen edun mukaista siten, ettei riskinä ole, että asian siirtäminen vaikuttaa haitallisesti asianomaisen lapsen tilanteeseen (ks. vastaavasti tuomio 27.10.2016, D., C-428/15, EU:C:2016:819, 50, 56 ja 58 kohta).

32

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa asianomaisella lapsella saattaa olla erityisiä siteitä toiseen jäsenvaltioon, tässä tapauksessa Ranskan tasavaltaan, siitä tämän määräyksen 29 kohdassa mainitusta syystä, että hänellä on tämän jäsenvaltion kansalaisuus. Saattaa myös olla, että kyseisen lapsen isän, joka on toinen vanhempainvastuunkantajista, asuinpaikka on mainitussa jäsenvaltiossa.

33

Kuten unionin tuomioistuin on korostanut, on kuitenkin niin, että toimivaltaisen tuomioistuimen, tässä tapauksessa romanialaisen tuomioistuimen, on vielä verrattava sen yleisen siteen, joka asetuksen 8 artiklan 1 kohdan nojalla yhdistää asianomaisen lapsen jäsenvaltioon, jossa tämä tuomioistuin on, merkittävyyttä ja vahvuutta sen erityisen läheisen siteen merkittävyyteen ja vahvuuteen, joka yhden tai useamman asetuksen 15 artiklan 3 kohdassa mainitun perusteen mukaan yhdistää asianomaisen lapsen ja jonkin muun jäsenvaltion (tuomio 27.10.2016, D., C-428/15, EU:C:2016:819, 54 kohta).

34

Kyseisen asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen erityisten siteiden olemassaolo ei välttämättä ratkaise kysymystä siitä, onko tämän toisen jäsenvaltion tuomioistuimella mainitussa säännöksessä tarkoitetut toimivaltaista tuomioistuinta paremmat edellytykset käsitellä asiaa, eikä myöskään – jos tähän vastataan myöntävästi – kysymystä siitä, palveleeko asian siirtäminen kyseiseen toiseen tuomioistuimeen lapsen etua. Toimivaltaisen tuomioistuimen on selvitettävä, onko asian siirtäminen tähän toiseen tuomioistuimeen omiaan tuomaan todellista ja konkreettista lisäarvoa lasta koskevan päätöksen tekemiseen verrattuna tilanteeseen, jossa se itse käsittelee asian (tuomio 27.10.2016, D., C-428/15, EU:C:2016:819, 55 ja 57 kohta).

35

Jos romanialainen tuomioistuin, joka on toimivaltainen asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklan nojalla, päätyy siihen, että siteet, jotka asianomaisella lapsella on jäsenvaltioon, jossa hänellä on asuinpaikka – tässä tapauksessa Romania –, ovat vahvemmat kuin hänen siteensä toiseen jäsenvaltioon eli Ranskan tasavaltaan, tämä päätelmä riittää sulkemaan pois kyseisen asetuksen 15 artiklan soveltamisen.

36

Toiseen kysymykseen on tämän vuoksi vastattava, että asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklaa on tulkittava siten, että jos kyseessä on yksi tai useampi siinä tyhjentävästi mainituista viidestä vaihtoehtoisesta perusteesta sen arvioimiseksi, onko lapsella erityiset suhteet johonkin muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa hänellä on asuinpaikka, tämän asetuksen 8 artiklan nojalla toimivaltainen tuomioistuin voi siirtää asian tuomioistuimeen, jolla se katsoo olevan paremmat edellytykset ratkaista sen käsiteltäväksi saatettu asia, mutta se ei ole velvollinen tätä tekemään. Jos toimivaltainen tuomioistuin on päätynyt siihen, että siteet, jotka asianomaisella lapsella on jäsenvaltioon, jossa hänellä on asuinpaikka, ovat vahvemmat kuin hänen siteensä toiseen jäsenvaltioon, tämä päätelmä riittää sulkemaan pois kyseisen asetuksen 15 artiklan soveltamisen.

37

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklaa tulkittava siten, että se, että jäsenvaltion, jonka tuomioistuimella on toimivalta käsitellä pääasia, ja toisen jäsenvaltion, johon asianomaisella lapsella on erityiset siteet, oikeussääntöjen ja erityisesti menettelysääntöjen välillä vallitsee eroja, kuten se, että asia käsitellään suljetuin ovin ja käytetään erikoistuneita tuomareita, voi olla merkityksellinen tekijä lapsen edun valossa arvioitaessa, onko tämän toisen jäsenvaltion tuomioistuimilla paremmat edellytykset käsitellä asia.

38

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esiin, että toisen pääasian asianosaisen mukaan tässä tapauksessa jäsenvaltion, jonka tuomioistuimella on toimivalta käsitellä pääasia, ja toisen asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön välillä on huomattavia eroja, koska vain kyseisen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan asia voidaan käsitellä suljetuin ovin ja käytetään erikoistuneita tuomareita, joten viimeksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuimilla on hänen mukaansa paremmat edellytykset käsitellä pääasia.

39

Tältä osin sen lisäksi, että pääasian toinen asianosainen kiistää jyrkästi tällaisten erojen olemassaolon, on muistutettava, että sen ratkaisemiseksi, onko asian siirtäminen toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen omiaan tuomaan todellista ja konkreettista lisäarvoa, toimivaltainen jäsenvaltio voi muiden seikkojen ohella ottaa huomioon kyseisen toisen jäsenvaltion menettelysäännöt, kuten ne, joita sovelletaan asian käsittelyyn tarvittavan näytön hankkimiseen. Toimivaltainen tuomioistuin ei sitä vastoin saisi ottaa tällaisessa arvioinnissa huomioon kyseisen toisen jäsenvaltion aineellista oikeutta, jota tämän valtion tuomioistuin mahdollisesti soveltaisi, jos asia siirrettäisiin siihen. Tällainen huomioon ottaminen nimittäin olisi vastoin jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen ja tuomioistuinratkaisujen vastavuoroisen tunnustamisen periaatteita, jotka ovat asetuksen N:o 2201/2003 perustana (ks. tuomio 27.10.2016, D., C-428/15, EU:C:2016:819, 57 kohta).

40

On korostettava, että jäsenvaltioiden tuomioistuinten yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen on johdettava tuomioistuinratkaisujen vastavuoroiseen tunnustamiseen, mikä muodostaa oikeudellisen yhteistyön kulmakiven (tuomio 15.2.2017, W ja V, C-499/15, EU:C:2017:118, 50 kohta).

41

Tästä seuraa, että toimivaltainen tuomioistuin voi asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan nojalla arviointia suorittaessaan ottaa huomioon toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan sovellettavat menettelysäännöt, jos niillä on tosiasiallista vaikutusta tämän viimeksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuimen kykyyn käsitellä asia paremmin erityisesti helpottamalla todisteiden ja todistajanlausuntojen hankkimista ja näin niillä on lisäarvoa asian ratkaisemiseksi lapsen edun mukaisesti. Ei sen sijaan voida katsoa yleisesti ja abstraktisti, että pääasian toisen asianosaisen mainitseman kaltaiset toisen jäsenvaltion oikeussäännöt eli säännöt, jotka koskevat asian käsittelyä suljetuin ovin ja erikoistuneiden tuomareiden käyttämistä, olisivat seikka, joka toimivaltaisen tuomioistuimen olisi otettava huomioon, kun se arvioi, onko olemassa tuomioistuin, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn kuin sillä.

42

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklaa tulkittava siten, että se, että jäsenvaltion, jonka tuomioistuimella on toimivalta käsitellä pääasia, ja toisen jäsenvaltion, johon asianomaisella lapsella on erityiset siteet, oikeussääntöjen ja erityisesti menettelysääntöjen välillä vallitsee eroja, kuten asian käsitteleminen suljetuin ovin ja erikoistuneiden tuomarien käyttäminen, ei voi olla yleisesti ja abstraktisti merkityksellinen tekijä lapsen edun valossa arvioitaessa, onko tämän toisen jäsenvaltion tuomioistuimilla paremmat edellytykset tämän asian käsittelyyn. Toimivaltainen tuomioistuin voi ottaa huomioon nämä erot vain, jos ne ovat omiaan tuomaan todellista lisäarvoa tätä lasta koskevan päätöksen tekemiseen verrattuna tilanteeseen, jossa se itse käsittelee asian.

43

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on määrännyt seuraavaa: