1)

Onko unionin oikeuden kanssa sopusoinnussa maataloudesta ja maaseudun kehityksestä vastaavan ministerin 16.3.2010 tekemällä päätöksellä nro 22/2010, maataloudesta ja maaseudun kehityksestä vastaavan ministerin 9.4.2010 tekemällä päätöksellä nro 34/2010, maaseudun kehittämisestä vastaavan ministerin 7.4.2011 tekemällä päätöksellä nro 25/2011 ja maaseudun kehittämisestä vastaavan ministerin 25.3.2011 tekemällä päätöksellä nro 22/2011 käyttöön otettu säännöstö, jonka mukaan maanviljelijän tukihakemus voidaan hylätä kansalliseen säännöstöön perustuvaan käsitteeseen ”laillinen maankäyttäjä” liittyvillä perusteilla ja mainittuihin perusteisiin sidotun ”maankäyttötodistuksen” puuttumisen vuoksi, vaikka unionin tuottaja täyttäisi muut tukihakemukseen liittyvät vaatimukset ja voisi osoittaa, että ilmoitetut maa-alat ovat hänen käytettävissään eli että hän hallinnoi ja käyttää niitä?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, edellytetäänkö unionin oikeudessa, että jäsenvaltion maksuvirasto ottaa tukihakemuksen käsittelyssä huomioon muun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (1) 124 artiklassa mainittuun vaatimukseen ”on oltava viljelijän käytössä” liittyvän selvitysaineiston?

3)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, mitä oikeudellisia seurauksia on unionin oikeuden näkökulmasta komission asetuksen (EY) N:o 1122/2009 (2) 12 artiklan e alakohdan mukaan yhtenäishakemukseen kuuluvalla ”viljelijän ilmoituksella siitä, että tämä tuntee kyseisiin tukijärjestelmiin liittyvät edellytykset” eli miten sitä on tulkittava ja arvioitava käsitteeseen ”laillinen maankäyttäjä” liittyvien perusteiden kaltaisen jäsenvaltion erityisen rajoittavan säännöksen osalta?

4)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, mitä oikeudellisia seurauksia on unionin oikeuden näkökulmasta jäsenvaltion yhtenäishakemukseen liittämällä velvollisuudella antaa ilmoitus käsitteeseen ”laillinen maankäyttäjä” liittyvien perusteiden eli tällaiseen jäsenvaltion erityiseen rajoittavaan säännökseen liittyvien hallinnollisten vaatimusten täyttämisestä eli miten tällaista velvollisuutta on tulkittava ja arvioitava?