1

Euroopan keskuspankki (EKP) vaatii valituksellaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 26.4.2018 antaman tuomion Espírito Santo Financial (Portugali) v. EKP (T‑251/15, ei julkaistu, EU:T:2018:234; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi EKP:n 1.4.2015 tekemän päätöksen, jolla evättiin osittain oikeus tutustua 1.8.2014 tehtyyn EKP:n päätökseen, joka koski Banco Espírito Santo SA:ta (jäljempänä riidanalainen päätös), liittyviin tiettyihin asiakirjoihin.

2

Euroopan keskuspankin asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 4.3.2004 tehdyn Euroopan keskuspankin päätöksen 2004/258/EY (EUVL 2004, L 80, s. 42), sellaisena kuin se on muutettuna 21.1.2015 tehdyllä Euroopan keskuspankin päätöksellä (EUVL 2015, L 84, s. 64) (jäljempänä päätös 2004/258), johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Olisi myönnettävä laajempi mahdollisuus tutustua EKP:n asiakirjoihin siten, että samalla kuitenkin suojellaan EKP:n ja kansallisten keskuspankkien riippumattomuutta perustamissopimuksen 108 artiklassa ja perussäännön 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla; lisäksi olisi varmistettava tiettyjen EKP:n tehtävien suorittamiseen erityisesti liittyvien seikkojen luottamuksellisuus. Päätöksenteon ja siihen liittyvien sisäisten keskustelujen ja valmistelujen tehokkuuden turvaamiseksi asioiden käsittely EKP:n päätöstentekoelinten kokouksissa on luottamuksellista, ellei asianomainen elin päätä julkistaa keskustelujensa tulosta.”

3

Tämän päätöksen 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   EKP ei anna tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi

4

Edellä mainitun päätöksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan ”yhteensä 20 työpäivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta tai 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti pyydettyjen täsmennysten vastaanottamisesta EKP:n sihteeristön pääjohtaja joko päättää antaa pyydetyn asiakirjan tutustuttavaksi ja antaa asiakirjan tutustuttavaksi 9 artiklan mukaisesti tai ilmoittaa kirjallisesti, mistä syystä hakemus on hylätty kokonaan tai osittain, sekä hakijan oikeudesta tehdä uudistettu hakemus 2 kohdan mukaisesti”.

5

Espírito Santo Financial (Portugali), SGPA, SA (jäljempänä ESF) on Portugalin oikeuden mukaan perustettu holdingyhtiö, joka oli yksi Banco Espírito Santo SA:n (jäljempänä BES) suurimmista osakkeenomistajista.

6

BES turvautui toukokuusta 2014 alkaen eurojärjestelmän luottotoimiin ja alkoi saada 17.7.2014 alkaen Banco de Portugalin (Portugalin keskuspankki) antamaa hätärahoitusta.

7

EKP:n neuvosto päätti 23.7.2014 olla seuraavaan sääntömääräiseen kokoukseensa asti vastustamatta tiettyyn enimmäismäärään asti myönnettävän hätärahoituksen antamista BES:lle.

8

EKP:n johtokunnan 28.7.2014 tekemän ehdotuksen (jäljempänä 28.7.2014 tehty ehdotus) perusteella EKP:n neuvosto päätti samana päivänä säilyttää BES:n mahdollisuuden saada rahapolitiikan luottovälineitä (jäljempänä 28.7.2014 tehty päätös). BES:lle sekä sen sivuliikkeille ja tytäryhtiöille eurojärjestelmän luottotoimien avulla annettavan luoton määrän enimmäismääräksi asetettiin taso, jolla luotto oli 28.7.2014 (jäljempänä kyseisen luoton määrä). Päätös merkittiin pöytäkirjaan, jossa näkyy myös tämä määrä.

9

EKP:n neuvosto päätti EKP:n johtokunnan 1.8.2014 tekemän ehdotuksen (jäljempänä 1.8.2014 tehty ehdotus) perusteella samana päivänä muun muassa varovaisuuteen liittyvistä syistä keskeyttää tilapäisesti BES:n rahapolitiikan luottovälineiden saamisen, ja se määräsi BES:n maksamaan takaisin eurojärjestelmän puitteissa myönnetyn luoton kokonaisuudessaan (jäljempänä 1.8.2014 tehty päätös). Tämä päätös merkittiin pöytäkirjaan, johon oli kirjattu myös enimmäismäärä, jonka Banco de Portugal sai myöntää BES:lle hätärahoituksena.

10

Näissä olosuhteissa Portugalin viranomaiset päättivät aloittaa BES:ää koskevan kriisinratkaisumenettelyn, ja ESF:ää vastaan aloitettiin maksukyvyttömyysmenettely 27.10.2014.

11

ESF pyysi 5.11.2014 päivätyllä kirjeellä EKP:ltä saada tutustua 1.8.2014 tehtyyn päätökseen sekä kaikkiin EKP:n hallussa olleisiin asiakirjoihin, jotka liittyivät kyseiseen päätökseen.

12

EKP vastasi tähän pyyntöön 7.1.2015 päivätyllä kirjeellä ja myönsi ESF:lle oikeuden tutustua kokonaan tai osittain tiettyihin tämän pyytämistä asiakirjoista, myöntämällä sille muun muassa osittaisen oikeuden tutustua 28.7. ja 1.8.2014 tehdyt päätökset sisältävien pöytäkirjojen otteisiin ja 28.7. ja 1.8.2014 tehtyihin ehdotuksiin.

13

ESF teki 4.2.2015 päivätyllä kirjeellä EKP:lle uudistetun hakemuksen, jossa se katsoi, että EKP:n esittämät perustelut, joilla se oikeutti kieltäytymisensä antamasta tiettyjä pyydettyjä asiakirjoja tutustuttaviksi kokonaisuudessaan, olivat liian epämääräisiä ja yleisluonteisia.

14

Lisäksi ESF pyysi saada tutustua yhtäältä niihin määriin, jotka oli poistettu sen käyttöön asetetuista 28.7. ja 1.8.2014 tehdyt neuvoston päätökset sisältävien pöytäkirjojen otteista, eli kyseisen luoton määrään ja sen hätärahoituksen enimmäismäärään, jonka Portugalin keskuspankki sai myöntää BES:lle, kuten myös tiettyihin 28.7. ja 1.8.2014 tehdyistä ehdotuksista poistettuihin tietoihin.

15

EKP ilmoitti 5.2.2015, että ESF:n uudistettuun hakemukseen annetaan vastaus viimeistään 4.3.2015. EKP pidensi kuitenkin 5.3.2015 hakemukseen vastaamisen määräaikaa.

16

EKP ilmaisi 1.4.2015 tehdyllä riidanalaisella päätöksellä ESF:lle lisää 28.7. ja 1.8.2014 tehtyihin ehdotuksiin sisältyneitä tietoja. EKP vahvisti muilta osin kieltäytymisensä antaa oikeus tutustua 28.7. ja 1.8.2014 tehdyt EKP:n neuvoston päätökset sisältävien pöytäkirjojen otteista poistettuihin määriin sekä tiettyihin 28.7. ja 1.8.2014 tehdyistä ehdotuksista poistettuihin kohtiin.

17

ESF nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.5.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati EKP:n 4.3.2015 implisiittisesti tekemän päätöksen ja riidanalaisen päätöksen kumoamista sekä EKP:n velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18

Riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimus perustui neljään kanneperusteeseen. Kolme ensimmäistä kanneperustetta koskivat 28.7. ja 1.8.2014 tehdyt päätökset sisältävien pöytäkirjojen otteista, jotka oli toimitettu valittajalle, poistettuja määriä, ja ne perustuivat perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen, päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen, toisen ja seitsemännen luetelmakohdan rikkomiseen ja kyseisen päätöksen 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan rikkomiseen. Neljäs kanneperuste koski 28.7. ja 1.8.2014 tehdyistä ja valittajalle toimitetuista ehdotuksista poistettuja tietoja.

19

EKP vaati, että kanne oli hylättävä ja ESF oli velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

20

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi ensinnäkin implisiittisesti tehdyn päätöksen kumoamisvaatimuksen. Toiseksi se hylkäsi väitteet, joilla valittaja oli riitauttanut EKP:n kieltäytymisen myöntämästä sille oikeutta tutustua hätärahoituksen enimmäismäärään, sillä perusteella, että kieltäytyminen oli oikeutettua päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen ja seitsemännen luetelmakohdan perusteella. Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin totesi EKP:n kieltäytymisestä myöntämästä ESF:lle oikeutta tutustua kyseisen luoton määrään, että riidanalaista päätöstä ei ollut perusteltu riittävästi päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen osalta, ja päätyi siihen, että päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen ja seitsemännen luetelmakohdan rikkomista koskeva toinen kanneperuste ja kyseisen päätöksen 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan rikkomista koskeva kolmas kanneperuste olivat perusteltuja tätä määrää koskevilta osin. Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi neljännen kanneperusteen, joka koski 28.7. ja 1.8.2014 tehdyistä ehdotuksista poistettuja tietoja, ensimmäisen osan.

21

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi näin ollen valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohdassa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin EKP oli evännyt oikeuden tutustua kyseisen luoton määrään ja 28.7. ja 1.8.2014 tehdyistä ehdotuksista poistettuihin tietoihin. Se hylkäsi kanteen muilta osin ja päätti, että ESF ja EKP vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

22

EKP vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin:

23

ESF vaatii, että unionin tuomioistuin:

24

EKP vetoaa valituksensa tueksi yhteen ainoaan valitusperusteeseen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 4 (jäljempänä EKPJ:tä ja EKP:tä koskeva pöytäkirja) 10.4 artiklan ja päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan tulkinnassa.

25

EKP väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 124 ja 161 kohdassa, luettuna yhdessä 54–56 ja 75–81 kohdan kanssa, että EKP:n neuvostolla pöytäkirjojensa sisältämien tietojen ilmaisemisen osalta olevaa harkintavaltaa on käytettävä päätöksessä 2004/258 asetettujen edellytysten ja rajojen mukaisesti. Unionin yleinen tuomioistuin oli katsonut EKP:n mukaan virheellisesti, että sen olisi pitänyt esittää perustelut, joissa olisi selitetty, millä tavoin oikeus tutustua EKP:n neuvoston kokousten pöytäkirjoihin, joihin on merkitty kyseisen neuvoston tekemät päätökset, sisältyviin tietoihin, olisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittanut EKP:n päätöksentekoelinten asioiden käsittelyn luottamuksellisuutta koskevaa yleistä etua.

26

EKP:n mukaan päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava EKPJ:tä ja EKP:tä koskevan pöytäkirjan 10.4 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisesti, jossa vahvistetaan EKP:n neuvoston kokousten luottamuksellisuutta koskeva yleinen periaate, ja tämä luottamuksellisuus kattaa EKP:n neuvoston pöytäkirjat kokonaisuudessaan, myös asioiden käsittelyn tuloksen osalta.

27

EKP:n mukaan EKPJ:tä ja EKP:tä koskevan pöytäkirjan 10.4 artiklan toisessa virkkeessä on vahvistettu poikkeus luottamuksellisuutta koskevasta yleisestä periaatteesta sallimalla, että EKP:n neuvosto myönteisellä ja harkinnanvaraisella päätöksellä julkistaa, mihin se on käsittelyssään päätynyt. Tätä EKP:n neuvostolla olevaa harkintavaltaa ei näin ollen voida rajoittaa päätöksellä 2004/258, jonka 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tyydytään ainoastaan vahvistamaan luottamuksellisuuden periaate.

28

EKP esittää lisäksi, että kyseisen pöytäkirjan 10.4 artiklassa todetaan nimenomaisesti, että ainoastaan EKP:n neuvosto voi itse päättää ilmaista sen omiin pöytäkirjoihinsa sisältyvät tiedot, kun taas päätöksessä 2004/258 EKP:n asiakirjojen julkistaminen annetaan sihteeristön pääjohtajan ja johtokunnan päätettäväksi.

29

EKP katsoo, että se ei ole velvollinen selittämään, miksi EKP:n neuvoston kokousten pöytäkirjoihin sisältyvien tietojen ilmaiseminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa EKP:n neuvoston asioiden käsittelyn luottamuksellisuuteen liittyvää yleistä etua. EKP:n mukaan on tosin selvää, että sillä on yleinen velvollisuus perustella päätöksensä. Se on näin ollen velvollinen selittämään, että tietyt siltä tutustuttavaksi pyydetyistä tiedoista sisältyvät näihin pöytäkirjoihin ja kuuluvat siten edellä mainitun pöytäkirjan 10.4 artiklan ja päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan piiriin. Kyseisen pöytäkirjan 10.4 artiklassa on kuitenkin vahvistettu luottamuksellisuutta koskeva olettama, jonka mukaan pöytäkirjoihin sisältyvien tietojen ilmaiseminen vaarantaisi EKP:n päätöksenteon riippumattomuuden ja tehokkuuden.

30

ESF väittää, että valituksessa on pääasiallisesti kyse ainoastaan sellaisten argumenttien toistamisesta, jotka EKP on esittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa. Tämän takia ESF:n kanta vastaa sen jo unionin yleisessä tuomioistuimessa ilmaisemaa kantaa.

31

Aluksi on muistutettava siitä, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta seuraa, että valituskirjelmässä on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi (tuomio 29.7.2019, Bayerische Motoren Werke ja Freistaat Sachsen v. komissio, C‑654/17 P, EU:C:2019:634, 71 kohta)

32

Vaikka EKP on vaatinut kumoamaan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohdan, jonka mukaan riidanalainen päätös kumotaan siltä osin kuin sillä oli yhtäältä evätty oikeus tutustua kyseisen luoton määrään ja toisaalta EKP:n johtokunnan 28.7. ja 1.8.2014 tekemistä ehdotuksista poistettuihin tietoihin, se ei ole esittänyt yhtään perustetta ja argumenttia sen osalta, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi tämän päätöksen siltä osin kuin siinä evättiin oikeus tutustua näistä EKP:n johtokunnan ehdotuksista poistettuihin tietoihin. Näin ollen on katsottava, että valituksen tämän osan tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät täyty.

33

Valituksen siitä osasta, joka koskee unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa arviointia riidanalaisesta päätöksestä siltä osin kuin sillä oli evätty oikeus tutustua kyseisen luoton määrään, on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 80 kohdassa, että EKPJ:tä ja EKP:tä koskevan pöytäkirjan 10.4 artiklan toisen virkkeen nojalla EKP:n neuvosto voi päättää julkistaa, mihin se on käsittelyssään päätynyt. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi sen jälkeen, ettei EKP:n neuvoston päätöksillä eikä siten kyseiset päätökset sisältävillä pöytäkirjoilla ole absoluuttista suojaa niihin sisältyvien tietojen ilmaisemisen osalta ja että EKP:n neuvostolla tässä yhteydessä olevaa harkintavaltaa on käytettävä päätöksessä 2004/258 asetettujen edellytysten ja rajojen mukaisesti.

34

Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi 122 ja 123 kohdassa muun muassa, että kyseisen luoton määrä näkyy 28.7.2014 tehdyn päätöksen sisältävässä pöytäkirjassa, ja että EKP viittasi kieltäytyessään kyseisen määrän ilmaisemisesta päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan ja EKPJ:tä ja EKP:tä koskevan pöytäkirjan 10.4 artiklaan.

35

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 124 kohdassa, että EKP ei ollut perustellut riittävästi riidanalaista päätöstään, koska sen olisi yhtäältä pitänyt esittää ne syyt, joiden johdosta määrä, jota ei ollut ilmaistu valittajalle myönnettäessä osittainen oikeus tutustua valittajan pyytämään asiakirjaan, kuuluu päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa olevan poikkeuksen piiriin, ja toisaalta sen olisi pitänyt esittää perustelut, joiden perusteella olisi mahdollista ymmärtää ja tarkistaa, millä tavoin oikeus tutustua näihin tietoihin olisi vahingoittanut konkreettisesti ja tosiasiallisesti EKP:n päätöksentekoelinten asioiden käsittelyn luottamuksellisuutta koskevaa yleistä etua.

36

On todettava, että tällainen perusteluvaatimus seuraa välttämättä päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan sellaisesta tulkinnasta, jonka mukaan EKP:n neuvoston asioiden käsittelyn tuloksen luottamuksellisuus taataan ainoastaan silloin, jos sen ilmaiseminen vahingoittaa yleisen edun suojaa.

37

Unionin yleisen tuomioistuimen tekemän tulkinnan kaltainen tulkinta on tosin kyseisen päätöksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan sanamuodon perusteella mahdollinen, koska kyseisen sanamuodon mukaan EKP ei anna tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi sellaisen yleisen edun suojaa, joka koskee EKP:n päätöksentekoelinten, joihin EKP:n neuvosto kuuluu, asioiden käsittelyn luottamuksellisuutta.

38

On korostettava, että kyseisen päätöksen 7 artiklan 1 kohdassa annetaan EKP:n sihteeristön pääjohtajalle mahdollisuus valita, antaako hän pyydetyn asiakirjan tutustuttavaksi vai ilmoittaako hän, mistä syystä hakemus on hylätty kokonaan tai osittain.

39

Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen päätelmän perusteena oleva tulkinta merkitsee sitä, että sihteeristön pääjohtajan on tarkistettava, vahingoittaako asioiden käsittelyn tuloksen ilmaiseminen asioiden käsittelyn luottamuksellisuutta koskevaa yleistä etua, ja jollei vahingoita, myönnettävä oikeus tutustua asiakirjaan, johon tämä tulos on merkitty.

40

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että unionin johdetun oikeuden tointa on tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista siten, että sen sisältö on sopusoinnussa perussopimusten määräysten kanssa (tuomio 16.4.2015, Parlamentti v. neuvosto, C‑540/13, EU:C:2015:224, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Kuten EKP on korostanut, EKPJ:tä ja EKP:tä koskevan pöytäkirjan 10.4 artiklan toisessa virkkeessä todetaan, että EKP:n neuvoston tehtävänä on päättää, onko se, mihin se on käsittelyssään päätynyt, julkistettava, kun taas – kuten tämän tuomion 38 kohdasta ilmenee – päätöksen 2004/258 7 artiklan 1 kohdassa annetaan EKP:n sihteeristön pääjohtajalle mahdollisuus valita, antaako hän pyydetyn asiakirjan tutustuttavaksi vai ilmoittaako hän, mistä syystä tutustumisoikeutta koskeva hakemus on hylätty kokonaan tai osittain.

42

Tällaisessa tilanteessa sihteeristön pääjohtajalle annettaisiin toimivalta päättää, onko annettava oikeus tutustua asian käsittelyn tulokseen, millä loukattaisiin EKP:n neuvostolle kyseisen pöytäkirjan 10.4 artiklan toisen virkkeen nojalla annettua yksinomaista toimivaltaa.

43

Näin ollen tämän toimivallan säilyttämiseksi päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä EKPJ:tä ja EKP:tä koskevan pöytäkirjan 10.4 artiklan toisen virkkeen kanssa, on tulkittava siten, että sillä suojellaan EKP:n neuvoston asioiden käsittelyn tuloksen luottamuksellisuutta ilman, että vaadittaisiin, että edellytyksenä niihin asiakirjoihin, joihin tämä tulos sisältyy, tutustumista koskevan oikeuden epäämiselle olisi, että tuloksen ilmaiseminen vahingoittaa yleisen edun suojaa.

44

Näin ollen EKP:n sihteeristön pääjohtaja on kyseisen päätöksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan ja sen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti velvollinen epäämään oikeuden tutustua EKP:n neuvoston asioiden käsittelyn tulokseen, ellei viimeksi mainittu elin päätä julkistaa asioiden käsittelyn tulosta kokonaisuudessaan tai osaksi.

45

Lisäksi on todettava, että tätä tulkintaa tukee päätöksen 2004/258 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa lausuttu, jonka mukaan asioiden käsittely EKP:n päätöstentekoelinten kokouksissa on luottamuksellista, ellei asianomainen elin päätä julkistaa keskustelujensa tulosta.

46

Näin ollen EKP:n neuvoston asioiden käsittelyn tulokseen tutustumista koskevan oikeuden epäämistä voidaan perustella jo pelkästään sillä, että viitataan päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan niiden asiakirjojen osalta, joista asioiden käsittelyn tulos ilmenee.

47

Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen todennut virheellisesti valituksenalaisen tuomion 124 kohdassa, että EKP:n olisi yhtäältä pitänyt esittää ne syyt, joiden johdosta määrä, jota ei ollut ilmaistu valittajalle, kun myönnettiin osittainen oikeus tutustua valittajan pyytämään asiakirjaan, kuuluu päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa olevan poikkeuksen kattamaan alaan, ja toisaalta sen olisi pitänyt esittää perustelut, joiden perusteella oli mahdollista ymmärtää ja tarkistaa, millä tavoin oikeus tutustua näihin tietoihin olisi vahingoittanut konkreettisesti ja tosiasiallisesti EKP:n päätöksentekoelinten asioiden käsittelyn luottamuksellisuutta koskevaa yleistä etua. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt tässä toteamuksessa oikeudellisen virheen.

48

Näin ollen valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohta on kumottava siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut tässä kohdassa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin EKP eväsi sillä oikeuden tutustua kyseisen luoton määrään.

49

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi. Jos asia on ratkaisukelpoinen, unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti.

50

Tämä edellytys täyttyy tässä asiassa.

51

Koska – kuten erityisesti tämän tuomion 47 kohdasta ilmenee – unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetystä ensimmäisestä kanneperusteesta tekemä arviointi on oikeudellisesti virheellinen siltä osin kuin se koskee kyseiseen määrään tutustumista koskevan oikeuden epäämistä, tämä kanneperuste ja ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn toisen kanneperusteen se väite, joka perustuu päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan rikkomiseen, on tutkittava.

52

Valittaja arvostelee ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä ensimmäisen kanneperusteen siinä osassa, joka koskee kyseisen luoton määrään tutustumista koskevan oikeuden epäämistä, EKP:tä siitä, että tämä on jättänyt noudattamatta perusteluvelvollisuutta evätessään päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan perusteella tämän tutustumisoikeuden.

53

Valittaja väittää toisella kanneperusteellaan, että kyseisen päätöksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan ei voida perustellusti vedota sen oikeuttamiseksi, että kyseisen luoton määrään tutustumista koskeva oikeus evätään. Se väittää erityisesti, että kyseisen määrän ei voida katsoa kuuluvan EKP:n päätöksentekoelinten asioiden käsittelyyn ja että pyydetyt tiedot eivät näyttäneet olevan luottamuksellisia, koska Portugalin keskuspankki oli ilmaissut määrän, jonka EKP:n neuvoston päätöksistä toimitetut otteet voisivat vahvistaa.

54

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa edellytetyistä unionin toimen perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä kyseessä olevan toimen tekijän päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden, perusteluissa ei kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja. Perusteluvelvollisuuden noudattamisen arvioimisessa on sitä paitsi otettava huomioon toimen sanamuodon lisäksi myös sen asiayhteys ja kaikki kyseistä asiaa koskevat oikeussäännöt (tuomio 11.12.2018, Weiss ym., C‑493/17, EU:C:2018:1000, 31 ja 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Tämän tuomion 46 kohdan takia on todettava, että valittaja pystyi ymmärtämään EKP:n esittämien perusteluiden perusteella, että EKP vetosi asioiden käsittelyn tuloksen luottamuksellisuuteen evätessään oikeuden tutustua kyseisen luoton määrään ja että kyse on asiakirjasta, josta tämä tulos ilmenee. Näin ollen on katsottava, että riidanalainen päätös oli perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla.

56

Aineellista kysymystä koskevista väitteistä riittää, että todetaan, että tämän tuomion 43 kohdasta käy ilmi, että EKP:n neuvoston asioiden käsittelyn tuloksen luottamuksellisuus taataan ilman, että vaadittaisiin, että tämän tuloksen olisi heijastettava asioiden käsittelyä. Lisäksi on niin, että vaikka asioiden käsittelyn tuloksen luottamuksellisuuteen voidaan vedota kunhan EKP ei ole julkistanut kyseistä tulosta, se, että Portugalin keskuspankki oli julkistanut kyseisen luoton määrän likimääräisen arvon, ei ole sellaisenaan omiaan velvoittamaan EKP:tä ilmoittamaan tämä määrän. Tästä seuraa, että EKP ei ole rikkonut päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa perustaessaan kyseisen luoton määrään tutustumista koskevan oikeuden epäämisen tähän säännökseen.

57

Tästä seuraa, että ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt ensimmäinen ja toinen kanneperuste on hylättävä siltä osin kuin ne koskevat sitä, että EKP oli päätöksen 2004/258 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan perusteella evännyt oikeuden tutustua kyseisen luoton määrään.

58

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan silloin, kun valitus hyväksytään ja kun unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

59

Mainitun työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaan silloin, kun asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin vastaa omista kuluistaan. Unionin tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asianosainen vastaa omien kulujensa lisäksi osasta toisen asianosaisen kuluja, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi.

60

Käsiteltävässä asiassa EKP:n valitus on osaksi hyväksytty ja osaksi jätetty tutkimatta, ja koska ESF:n unionin yleisessä tuomioistuimessa nostama kanne on hyväksytty unionin tuomioistuimen suorittaman tutkinnan jälkeen ainoastaan siltä osin kuin se koskee 28.7. ja 1.8.2014 tehdyistä ehdotuksista poistettuihin tietoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämistä, ESF on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan lisäksi yksi kolmasosa EKP:lle ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnissä ja muutoksenhakumenettelyssä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: