–

Sky plc, Sky International AG ja Sky UK Ltd, edustajinaan P. Roberts ja G. Hobbs, QC, D. Rosen sekä A. Wardin ja E. Prestonin, solicitors, valtuuttamina,

–

SkyKick UK Ltd ja SkyKick Inc., edustajinaan A. Tsoutsanis, advocaat, T. Hickman, S. Malynicz, QC, ja S. Baran, barrister, J. Linnekerin ja S. Sheikh-Brownin, solicitors, valtuuttamina,

–

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään Z. Lavery ja S. Brandon, avustajanaan N. Saunders, QC,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään R. Coesme, D. Colas, D. Segoin, A.-L. Desjonquères ja A. Daniel,

–

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér ja D. R. Gesztelyi,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Slovakian hallitus, asiamiehenään B. Ricziová,

–

Suomen hallitus, asiamiehenään H. Leppo,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään S. L. Kalėda ja J. Samnadda,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee unionin oikeuden tulkintaa EU-tavaramerkkien alalla ja jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisen alalla.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Sky plc, Sky International AG ja Sky UK Ltd (jäljempänä yhteisesti Sky) ja toisaalta SkyKick UK Ltd ja SkyKick Inc. (jäljempänä yhteisesti SkyKick) ja jossa on kyse siitä, että SkyKick on väitetysti loukannut Skylle kuuluvia EU-tavaramerkkejä ja kansallista Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröityä tavaramerkkiä.

3

Tavaramerkkioikeuden alaa säännellään kansainvälisesti teollisoikeuden suojelemisesta tehdyssä yleissopimuksessa, joka on allekirjoitettu Pariisissa 20.3.1883 ja jota viimeksi on tarkistettu Tukholmassa 14.7.1967 ja muutettu 28.9.1979 (Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuskokoelma, nide 828, nro 11851, s. 305; jäljempänä Pariisin yleissopimus). Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat tämän yleissopimuksen sopimuspuolia.

4

Pariisin yleissopimuksen 19 artiklan mukaan valtioilla, joihin yleissopimusta sovelletaan, on oikeus erikseen tehdä keskenään erityisiä sopimuksia teollisoikeuden suojelemiseksi.

5

Tämä määräys on ollut perustana tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevalle, Nizzan diplomaattikonferenssissa 15.6.1957 tehdylle Nizzan sopimukselle, sellaisena kuin se on viimeksi tarkistettuna Genevessä 13.5.1977 ja muutettuna 28.9.1979 (Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuskokoelma, nide 1154, nro I 18200, s. 89; jäljempänä Nizzan sopimus).

6

Nizzan sopimuksen 1 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Maat, joita tämä sopimus koskee, muodostavat erityisliiton ja ottavat käyttöön yhteisen tavaroiden ja palvelujen luokituksen tavaramerkkien rekisteröimistä varten (jäljempänä ’luokitus’).

2.   Luokitus käsittää:

– –”

7

Nizzan sopimuksen 2 artikla, jonka otsikko on ”Luokituksen oikeudellinen vaikutus ja käyttö”, kuuluu seuraavasti:

”1.   Huomioon ottaen tämän sopimuksen asettamat velvoitteet, luokituksen vaikutus on se, minkä jokainen erityisliittoon kuuluva maa sille antaa. Luokitus ei etenkään sido erityisliittoon kuuluvia maita tavaramerkin suojan laajuuden arvostelemisessa eikä palvelumerkkien tunnustamisessa.

2.   Jokainen erityisliittoon kuuluva maa pidättää itselleen oikeuden käyttää luokitusta joko pää- tai apujärjestelmänä.

3.   Erityisliittoon kuuluvien maiden toimivaltaisten virastojen tulee sisällyttää tavaramerkkien rekisteröintiä koskeviin virallisiin asiakirjoihin ja julkaisuihin niiden luokituksen mukaisten luokkien numerot, joihin tavarat tai palvelut, joille tavaramerkki on rekisteröity, kuuluvat.

4.   Se, että nimike on otettu [tavaroiden ja palvelujen] aakkoselliseen luetteloon, ei vaikuta mitenkään niihin oikeuksiin, joita voi olla voimassa tähän nimikkeeseen.”

8

Nizzan sopimuksen 1 artiklassa tarkoitettu luokitus (jäljempänä Nizzan luokitus) käsittää kahdeksannesta versiostaan, joka on tullut voimaan 1.1.2002, lukien 34 tavaroiden luokkaa ja 11 palvelujen luokkaa. Kutakin luokkaa kuvataan yhdellä tai useammalla yleisnimikkeellä, joita kutsutaan luokkaotsikoiksi ja jotka ilmaisevat yleisesti alat, joihin kyseisen luokan tavarat tai palvelut lähtökohtaisesti kuuluvat.

9

Nizzan luokituksen käyttäjän oppaan mukaan kunkin tavaran tai palvelun oikean luokituksen varmistamiseksi on tutkittava tavaroiden ja palvelujen aakkosellista luetteloa sekä eri luokkien selventäviä huomautuksia.

10

Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 18.12.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1891/2006 (EUVL 2006, L 386, s. 14; jäljempänä asetus N:o 40/94), on kumottu ja korvattu Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), joka tuli voimaan 13.4.2009. Mainittu asetus, sellaisena kuin se on muutettuna 16.12.2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/2424 (EUVL 2015, L 341, s. 21; jäljempänä asetus N:o 207/2009), on myös kumottu ja korvattu 1.10.2017 lukien Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1).

11

Kun otetaan huomioon pääasiassa kyseessä olevien yhteisön tavaramerkkien suojaa koskevien hakemusten jättämispäivä, nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on tutkittava asetuksen N:o 40/94 säännösten valossa.

12

Asetuksen N:o 40/94 4 artiklassa, jossa määritellään yhteisön tavaramerkin muodostavat merkit, säädettiin seuraavaa:

”Yhteisön tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti, erityisesti sanat, henkilönnimet mukaan lukien, kuviot, kirjaimet, numerot taikka tavaroiden tai niiden päällyksen muoto, jos sellaisella merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.”

13

Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan, jonka otsikko on ”Ehdottomat hylkäysperusteet”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Seuraavia merkkejä ei rekisteröidä:

14

Asetuksen N:o 40/94 15 artiklan, jonka otsikko on ”Yhteisön tavaramerkin käyttäminen”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jos yhteisön tavaramerkin haltija ei viiden vuoden kuluessa rekisteröinnistä ole ottanut yhteisössä tavaramerkkiä tosiasialliseen käyttöön tavaroissa tai palveluissa, joita varten se on rekisteröity, tai jos tällainen käyttö on ollut viisi vuotta yhtäjaksoisesti keskeytyneenä eikä käyttämättä jättämiseen ole pätevää syytä, yhteisön tavaramerkkiin sovelletaan tässä asetuksessa säädettyjä seuraamuksia.

– –”

15

Asetuksen N:o 40/94 38 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jos tavaramerkkiä ei 7 artiklan nojalla voida rekisteröidä kaikkien tai joidenkin tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten yhteisön tavaramerkkiä haetaan, hakemus hylätään näiden tavaroiden tai palvelujen osalta.”

16

Asetuksen N:o 40/94 50 artiklan, jonka otsikko on ”Menettämisperusteet”, 1 kohdan a alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”Yhteisön tavaramerkin haltijan julistetaan menettäneen oikeutensa [sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit)] tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella, jos:

17

Asetuksen N:o 40/94 51 artiklassa, jonka otsikko on ”Ehdottomat mitättömyysperusteet”, säädettiin seuraavaa:

”1.   Yhteisön tavaramerkki julistetaan mitättömäksi virastolle tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella [oikeammin: sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle tehdyn vaatimuksen tai loukkauskanteeseen kohdistuvan vastakanteen perusteella], jos:

– –

3.   Jos mitättömyysperuste koskee ainoastaan joitakin tavaroita tai palveluja, joita varten yhteisön tavaramerkki on rekisteröity, tavaramerkki voidaan julistaa mitättömäksi ainoastaan kyseisten tavaroiden tai palvelujen osalta.”

18

Asetuksen N:o 40/94 96 artiklan, jonka otsikko on ”Vastakanne”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Menettämistä tai mitättömyyttä koskeva vastakanne voi perustua ainoastaan tässä asetuksessa säädettyihin menettämis- tai mitättömyysperusteisiin.”

19

Asetuksen N:o 207/2009 167 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.”

20

Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1) on kumottu ja korvattu 28.11.2008 lukien jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/95/EY (EUVL 2008, L 299, s. 25). Viimeksi mainittu direktiivi on kumottu ja korvattu jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 16.12.2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2015/2436 (EUVL 2015, L 336, s. 1), joka on tullut sen 55 artiklan mukaan voimaan 15.1.2019.

21

Kun otetaan huomioon pääasiassa kyseessä olevan kansallisen tavaramerkin suojaa koskevien hakemusten jättämispäivä, nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on tutkittava ensimmäisen direktiivin 89/104 säännösten valossa.

22

Ensimmäisen direktiivin 89/104 johdanto-osan viidennessä, seitsemännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Jäsenvaltiot saavat vapaasti säätää menettelystä, jota noudatetaan rekisteröityjen tavaramerkkien rekisteröinnissä, menettämisessä tai mitättömäksi julistamisessa; ne voivat esimerkiksi päättää tavaramerkin rekisteröintimenettelyn ja mitättömäksi julistamisessa noudatettavan menettelyn muodosta sekä siitä, tulisiko aikaisempiin oikeuksiin vedota rekisteröintimenettelyssä vai mitättömäksi julistamisessa noudatettavassa menettelyssä vai molemmissa menettelyissä, ja jos aikaisempien oikeuksien menettämisestä voidaan päättää rekisteröintimenettelyssä, ne voivat noudattaa menettelyä, jossa rekisteröintihakemusta vastaan voidaan tehdä väite, tai menettelyä, jossa tutkiminen tapahtuu viran puolesta, taikka molempia; jäsenvaltiot saavat vapaasti päättää tavaramerkin menettämisen tai mitättömäksi julistamisen vaikutuksista,

– –

niiden päämäärien saavuttaminen, joihin tällä lainsäädännön lähentämisellä pyritään, edellyttää, että rekisteröidyn tavaramerkin saamisen ja säilyttämisen edellytykset ovat kaikissa jäsenvaltioissa pääsääntöisesti samat; tämän vuoksi on tarpeen luetella esimerkkejä merkeistä, jotka voivat olla tavaramerkkeinä, jos ne ovat omiaan erottamaan yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista ja palveluista; perusteet tavaramerkin rekisteröinnin epäämiselle ja mitättömyydelle, esimerkiksi [erottamiskyvyn] puuttuminen tai tavaramerkin ja aikaisempien oikeuksien välinen etuoikeus, on lueteltava tyhjentävästi, vaikka jotkin näistä perusteista ovat valinnaisia jäsenvaltioille, jotka voivat sen vuoksi pitää nämä perusteet voimassa tai antaa niistä säännöksiä; jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai säätää lainsäädännössään rekisteröinnin epäämiselle tai mitättömyydelle perusteita, jotka liittyvät tavaramerkin saamisen ja säilyttämisen edellytyksiin ja joita lähentämistä koskevat säännökset eivät koske, esimerkiksi perusteita, jotka koskevat sitä, kuka voi saada tavaramerkin, tavaramerkin uudistamista tai maksuja taikka jotka liittyvät menettelyä koskevien säännösten noudattamatta jättämiseen,

yhteisössä rekisteröityjen ja suojattujen tavaramerkkien kokonaismäärän ja samalla niitä koskevien riitojen vähentämiseksi on tärkeää edellyttää, että rekisteröityjä tavaramerkkejä todella käytetään tai muuten ne menetetään; on tarpeen säätää, että tavaramerkkiä ei voida julistaa mitättömäksi aikaisemman, käyttämättömän tavaramerkin perusteella, kun taas jäsenvaltiot saavat soveltaa samaa periaatetta tavaramerkin rekisteröinnissä tai säätää, että tavaramerkkiin ei voida pätevästi vedota loukkausta koskevassa oikeudenkäynnissä, jos väitteen johdosta todetaan, että tavaramerkki voitaisiin julistaa menetetyksi; kaikissa näissä tapauksissa jäsenvaltiot saavat antaa menettelyyn sovellettavat säännökset”.

23

Kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti, erityisesti sanoin, henkilönnimet mukaan lukien, kuvioin, kirjaimin, numeroin taikka tavaroiden tai niiden päällyksen muodon avulla, jos sellaisella merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.”

24

Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Seuraavia merkkejä ei saa rekisteröidä tai, jos ne on rekisteröity, ne on julistettava mitättömiksi:

2.   Jäsenvaltio voi säätää, että tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, että se on julistettava mitättömäksi, mikäli:

– –

25

Mainitun direktiivin 12 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tavaramerkki on julistettava menetetyksi, jollei sitä viiden vuoden yhtäjaksoisen määräajan kuluessa ole otettu jäsenvaltiossa tosiasialliseen käyttöön tavaroissa tai palveluissa, joita varten se on rekisteröity, eikä hyväksyttävää syytä merkin käyttämättä jättämiseen ole.”

26

Saman direktiivin 13 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Jos tavaramerkin rekisteröinnin esteet taikka tavaramerkin menettämis- tai mitättömyysperusteet koskevat vain joitakin tavaroita tai palveluja, joita varten tavaramerkkiä on haettu tai joita varten se on rekisteröity, rekisteröinnin epääminen taikka menettäminen tai mitättömyys koskee vain näitä tavaroita tai palveluja.”

27

Direktiivin 2008/95 18 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.”

28

Vuoden 1994 tavaramerkkilailla (Trade Marks Act 1994) on pantu täytäntöön ensimmäinen direktiivi 89/104 Yhdistyneen kuningaskunnan oikeudessa. Vuoden 1994 tavaramerkkilain 32 §:n 3 momentti ei vastaa mitään kyseisen direktiivin säännöstä. Kyseisessä säännöksessä säädetään seuraavaa:

”[Tavaramerkin rekisteröinti]hakemuksessa ilmoitetaan, että hakija käyttää merkkiä tai että sitä käytetään hakijan suostumuksella [tavaramerkin rekisteröintihakemuksessa tarkoitettuja tavaroita ja palveluja varten] tai että sillä on vilpitön aikomus käyttää kyseistä tavaramerkkiä siten.”

29

Sky on neljän sellaisen yhteisön tavaramerkiksi rekisteröidyn kuvio- ja sanamerkin ja yhden sellaisen Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröidyn kansallisen sanamerkin, jotka sisältävät sanan Sky (jäljempänä yhteisesti pääasiassa kyseessä olevat tavaramerkit), haltija. Kyseiset tavaramerkit on rekisteröity moniin Nizzan luokituksen luokkiin, muun muassa luokkiin 9 ja 38, kuuluvia lukuisia tavaroita ja palveluja varten.

30

Sky nosti pääasiassa kyseessä olevien tavaramerkkien loukkauksesta SkyKickiä vastaan kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa eli High Court of Justice (England & Wales), Chancery Divisionissa (Englannin ja Walesin alioikeus, Chancery-osasto, Yhdistynyt kuningaskunta). Tavaramerkkioikeuden loukkausta koskevan kanteensa tueksi Sky tukeutui pääasiassa kyseessä olevien tavaramerkkien rekisteröintiin Nizzan luokituksessa tarkoitettuun luokkaan 9 kuuluvia tuotteita varten eli tietokoneohjelmistoja, internetin kautta toimitettuja tietokoneohjelmistoja, televiestintäohjelmistoja ja ‑laitteita, joiden avulla voi ottaa yhteyden tietokantoihin ja internetiin, ja tietojen varastointia varten sekä mainitun luokituksen luokkaan 38 kuuluvia palveluja varten eli televiestintäpalveluja, sähköpostipalveluja, internetportaalipalveluja, tietoteknisiä palveluja, jotka mahdollistavat tietoihin, viesteihin, teksteihin, ääniin, kuviin ja dataan tutustumisen ja niiden takaisinsaannin tietokoneen tai tietoverkon välityksellä, varten. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, ettei kaikkia pääasiassa kyseessä olevia tavaramerkkejä ole rekisteröity näitä tavaroita ja palveluja varten.

31

Mainittu tuomioistuin ilmoittaa myös, että Sky on käyttänyt pääasiassa kyseessä olevia tavaramerkkejä laajasti pääasialliseen toimintaansa kuuluvien tavaroiden ja palvelujen valikoimalle eli televisiolähetyksille, puhelinpalveluille ja laajakaistayhteyksille. On riidatonta, että kyseiset tavaramerkit ovat laajalti tunnettuja kaikilla mainituilla aloilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa. Sky ei kuitenkaan tarjoa mitään tavaraa tai siirtopalvelua sähköpostialustojen tai pilvitallennuspalvelujen (Cloud storage) välillä eikä ole mitään merkkejä siitä, että se aikoisi tehdä niin tulevaisuudessa. SkyKickin tarjoamat kolme tärkeintä tuotetta perustuvat ohjelmistoon palveluna (Software as a Service tai SaaS) ja koskevat pilvipalveluun siirtämistä (Cloud Migration), pilvivarmuuskopiointia (Cloud Backup) ja sovellusten hallintaa pilvessä (Cloud Management).

32

Mainitussa menettelyssä SkyKick on nostanut vastakanteen, jossa on vaadittu pääasiassa kyseessä olevien tavaramerkkien mitättömäksi julistamista. Mainitun vaatimuksensa tueksi se on tuonut esiin, että kyseiset tavaramerkit on rekisteröity tavaroille ja palveluille, joita ei ole eritelty riittävän selkeästi ja täsmällisesti. SkyKick tukeutuu tältä osin 19.6.2012 annettuun tuomioon Chartered Institute of Patent Attorneys (C‑307/10, EU:C:2012:361).

33

Tässä asiayhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ensinnäkin, voidaanko mainitunlaiseen mitättömyysperusteeseen vedota rekisteröityä tavaramerkkiä vastaan. Tältä osin se muistuttaa, että unionin tuomioistuin on kyseisessä tuomiossa katsonut, että tavaramerkin hakijan on kuvattava ne tavarat ja palvelut, joita varten tavaramerkin suojaa haetaan, riittävän selkeästi ja täsmällisesti, jotta toimivaltaiset viranomaiset ja kolmannet voivat määrittää tavaramerkin antaman suojan laajuuden. Ellei näin ole tehty, kansallisen tavaramerkkiviraston tai Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) on hylättävä hakemus, jos eritelmää ei muuteta niin, että se on riittävän selkeä ja täsmällinen.

34

Mainittu tuomioistuin katsoo, ettei kyseiseen tuomioon perustuva oikeuskäytäntö kuitenkaan merkitse, että kyseinen tavaramerkki voitaisiin julistaa mitättömäksi sen jälkeen, kun se on rekisteröity, sillä perusteella, että eritelmä ei ole selkeä tai täsmällinen.

35

Se korostaa, että EU-tavaramerkin osalta asetuksen 2017/1001 128 artiklan 1 kohdassa säädetään, että mitättömyyttä koskeva vastakanne ”voi perustua ainoastaan tässä asetuksessa säädettyihin – – mitättömyysperusteisiin”. Nyt käsiteltävässä asiassa SkyKick tukeutuu kyseisen asetuksen 59 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, luettuna mainitun asetuksen 4 artiklan ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan valossa, säädettyyn perusteeseen, joissa ei kuitenkaan edellytetä, että EU-tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen tavaroiden ja palvelujen eritelmä on selkeä ja täsmällinen. Sama koskee mainitun tuomioistuimen mukaan kansallista tavaramerkkiä.

36

Toiseksi mainittu tuomioistuin toteaa, että vaikka oletettaisiin, että mainitunlaiseen perusteeseen voitaisiin vedota, on epävarmaa, voidaanko tavaroiden ja palvelujen eritelmät riitauttaa kaikkien pääasiassa kyseessä olevien tavaramerkkien osalta. SkyKick väittää pääasiassa, että kyseisten tavaramerkkien kattamien tavaroiden ja palveluiden yksilöinti ei ole selkeää ja täsmällistä lukuun ottamatta luokkaan 38 kuuluvia ”televiestintäpalveluja” ja ”sähköpostipalveluja”. SkyKick ja Sky ovat eri mieltä eritelmien ”tietokoneohjelmistot”, ”internetin kautta toimitetut tietokoneohjelmistot” ja ”televiestintäohjelmistot ja ‑laitteet, joiden avulla voi ottaa yhteyden tietokantoihin ja internetiin”, selkeydestä ja täsmällisyydestä.

37

Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tavaramerkin rekisteröinti ”tietokoneohjelmistoja” varten on liian laaja ja näin ollen yleisen edun vastainen, koska se antaa haltijalle erittäin laajan monopolin, jota ei voi perustella kaupallisella intressillä. Se katsoo kuitenkin, ettei tämä väistämättä merkitse, että sana ”tietokoneohjelmisto” ei olisi selkeä ja täsmällinen. Näin katsoessaan se pohtii, miltä osin yhteisestä käytännöstä Nizzan luokituksen luokan otsikoissa olevien yleisten tietojen osalta, kun kyse on kyseisen luokituksen luokkaan 7 kuuluvista koneista, 28.10.2015 annettuun Euroopan tavaramerkki- ja malliverkoston (ETMDN) yhteiseen tiedonantoon sisältyviä ohjeita ei voitaisi soveltaa myös ”tietokoneohjelmistoihin”.

38

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voiko hakijan vilpillisellä mielellä suojaa koskevan hakemuksen jättämishetkellä olla vaikutusta pääasiassa kyseessä olevien tavaramerkkien pätevyyteen.

39

SkyKick väittää nimittäin mainitussa tuomioistuimessa, että pääasiassa kyseessä olevat tavaramerkit on rekisteröity vilpillisessä mielessä, koska Skylla ei ollut aikomusta käyttää niitä kaikkia tavaroita ja palveluja varten, jotka kyseisten tavaramerkkien rekisteröinnissä on mainittu. Mainitut tavaramerkit olisi siis kaikki mitätöitävä tai ainakin mitätöitävä niiden tavaroiden ja palveluiden osalta, joiden osalta Skylla ei ollut aikomustakaan käyttää niitä.

40

Mainitun tuomioistuimen mielestä tavaramerkkien rekisteröinti vaatimatta niiden tosiasiallista käyttöä helpottaa rekisteröintimenettelyä ja mahdollistaa sen, että haltijat voivat helpommin saada kyseisten tavaramerkkien suojan ennen kaupallista lanseerausta. Rekisteröinnin helpottaminen tai liian laaja-alaisen rekisteröinnin salliminen ovat kuitenkin kolmansien kannalta markkinoille tulon este ja ne johtavat siihen, että vapaasti käytettävissä olevat merkit vähenevät. Näin ollen mahdollisuus rekisteröidä tavaramerkki ilman aikomusta käyttää sitä kaikkia tavaroita ja palveluita tai osaa niistä varten sallii väärinkäytökset, mikä on haitallista, jos ei ole olemassa mitään mahdollisuutta riitauttaa väärinkäytöksenä pidettävä rekisteröinti vetoamalla kyseisen tavaramerkin haltijan vilpilliseen mieleen. Mainittu tuomioistuin korostaa, että oikeuskäytännössään Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet ovat keskittyneet vaatimukseen aikeesta käyttää kyseistä tavaramerkkiä rekisteröintihakemuksessa ilmoitettuja tavaroita ja palveluja varten sen vuoksi, että kyseisen jäsenvaltion oikeudessa on tätä koskeva säännös vuoden 1994 tavaramerkkilain 32 §:n 3 momentissa.

41

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin pohtii mainitun säännöksen yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa. Jos oletetaan, että mainitunlainen yhteensopivuus todettaisiin, sillä on epäilyksiä myös sen edellytyksen ulottuvuudesta, joka koskee aikomusta käyttää tavaramerkkiä niitä tavaroita ja palveluja varten, joita varten se on rekisteröity.

42

Ensinnäkin, vaikkei unionin oikeudessa nimenomaisesti säädetä tällaisesta aikeesta ja vaikkei unionin oikeuden nykytilassa ole mahdollista, että rekisteröity tavaramerkki poistettaisiin rekisteristä sen vuoksi, ettei sitä ole käytetty, ennen viiden vuoden määräajan päättymistä, unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetaan, että tietyissä olosuhteissa se, että tavaramerkin rekisteröimistä haetaan ilman mitään aikomusta käyttää sitä ilmoitettuja tavaroita ja palveluja varten, voisi olla kyseisen tavaramerkin haltijan suojaa koskevan hakemuksen jättämishetkellä vilpillisessä mielessä tekemä toimi.

43

Toiseksi mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee kyseisen tuomioistuimen mukaan, ettei hakijan vilpillisen mielen osoittamiseksi riitä, että se on hakenut kyseisen tavaramerkin rekisteröintiä laajaa tavaroiden ja palvelujen valikoimaa varten, jos se voi esittää kohtuullisen kaupallisen perusteen hakea mainitunlaista suojaa, kun kyseisen tavaramerkin käyttö otetaan huomioon. Tavaramerkin mahdollinen käyttö ei myöskään ole riittävää osoittamaan vilpittömän mielen puuttumista.

44

Kolmanneksi mainitun oikeuskäytännön perusteella voidaan kyseisen tuomioistuimen mukaan katsoa, että tietyissä tilanteissa hakija on voinut jättää hakemuksen osittain vilpittömällä mielellä ja osittain vilpillisellä mielellä, jos sillä oli aikomus käyttää tavaramerkkiä vain joitakin sellaisia tavaroita tai palveluja varten, joita varten se on rekisteröity.

45

Siinä tapauksessa, että tavaramerkin hakija on jättänyt rekisteröintihakemuksensa vilpillisessä mielessä joidenkin tavaroiden ja palvelujen osalta ja vilpittömässä mielessä joidenkin muiden osalta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, koskeeko mitättömyys koko tavaramerkkiä vai osaa siitä.

46

Se katsoo, että pääasiassa on seikkoja, jotka osoittavat, että pääasiassa kyseessä olevien tavaramerkkien rekisteröintihetkellä Skylla ei ollut aikomusta käyttää niitä kaikkia tavaroita ja palveluja varten, joita rekisteröinnit koskivat. Mainitun tuomioistuimen mukaan kyseiset rekisteröinnit koskevat tavaroita ja palveluja, joiden osalta Skylla ei ollut mitään kaupallista syytä hakea suojaa, joten mainitunlaisten tavaroiden ja palvelujen sisällyttäminen hakemukseen kuului Skyn strategiaan saada tavaramerkeille erittäin laaja suoja.

47

Tässä tilanteessa High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

48

Aluksi on todettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset koskevat EU-tavaramerkin tai kansallisen tavaramerkin ehdottomia mitättömyysperusteita koskevien säännösten tulkintaa, mutta niissä ei viitata tiettyyn asetukseen tai direktiiviin. On myös määritettävä, mikä on unionin oikeus, jota ajallisesti sovelletaan pääasiaan.

49

Tältä osin on todettava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 33 kohdassa, että siltä osin kuin on kyse EU-tavaramerkkien ja kansallisten tavaramerkkien mitättömäksi julistamista koskevista hakemuksista, kyseisten tavaramerkkien rekisteröintihakemuksen päivä on määräävä sovellettavan aineellisen oikeuden tunnistamisessa (ks. vastaavasti tuomio 8.5.2014, Bimbo v. SMHV, C‑591/12 P, EU:C:2014:305, 12 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevien tavaramerkkien suojaa koskevat hakemukset on kaikki jätetty 14.4.2003 ja 20.10.2008 välisenä aikana.

51

Yhtäältä asetuksen N:o 207/2009 167 artiklassa säädettiin, että se tuli voimaan 20. päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, mikä on tapahtunut 24.3.2009. Toisaalta direktiivin 2008/95 18 artiklassa säädettiin myös, että se tuli voimaan 20. päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, mikä on tapahtunut 8.11.2008.

52

Tästä seuraa, että koska pääasiassa kyseessä olevien tavaramerkkien rekisteröintihakemukset on jätetty ennen asetuksen N:o 207/2009 ja direktiivin 2008/95 voimaantuloa, ne kuuluvat ajallisesti pääasiassa kyseessä olevien yhteisön tavaramerkkien osalta asetuksen N:o 40/94 soveltamisalaan ja pääasiassa kyseessä olevan kansallisen tavaramerkin osalta ensimmäisen direktiivin 89/104 soveltamisalaan.

53

Tästä seuraa, että nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä tarkoitetut unionin oikeuden tulkintaa koskevat kysymykset on ymmärrettävä siten, että ne koskevat yhtäältä asetuksen N:o 40/94 säännöksiä ja toisaalta ensimmäisen direktiivin 89/104 säännöksiä.

54

Ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään lähinnä, onko asetuksen N:o 40/94 7 ja 51 artiklaa ja ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklaa tulkittava siten, että yhteisön tavaramerkki tai kansallinen tavaramerkki voidaan julistaa kokonaan tai osittain mitättömäksi sillä perusteella, että ilmaisut, joita on käytetty kuvattaessa tavaroita ja palveluja, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, eivät ole selkeitä ja täsmällisiä. Jos kysymykseen vastataan myöntävästi, mainittu tuomioistuin pohtii, vastaako käsite ”tietokoneohjelmisto” mainittua vaatimusta selkeydestä ja täsmällisyydestä.

55

Jotta näihin kysymyksiin voidaan vastata, on ensin tutkittava, onko tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palvelujen kuvaamisessa käytettyjen ilmaisujen selkeyden ja täsmällisyyden puute sellaisenaan kansallisen tavaramerkin tai yhteisön tavaramerkin ehdoton mitättömyysperuste.

56

Yhtäältä ensimmäisen direktiivin 89/104 säännöksistä on todettava, että mainitun direktiivin 3 artiklassa olevassa mitättömyysperusteiden luettelossa ei mainita kansallisen tavaramerkin rekisteröinnin kattamien tavaroiden ja palvelujen kuvauksessa käytettyjen ilmaisujen selkeyden ja täsmällisyyden puutetta. Mainitun direktiivin johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa esitetään, että kyseiset mitättömyysperusteet on lueteltu tyhjentävästi, vaikka jotkut niistä ovat jäsenvaltioille valinnaisia (ks. vastaavasti tuomio 18.6.2002, Philips, C‑299/99, EU:C:2002:377, 74 kohta; tuomio 12.2.2004, Koninklijke KPN Nederland, C‑363/99, EU:C:2004:86, 78 kohta ja tuomio 9.3.2006, Matratzen Concord, C‑421/04, EU:C:2006:164, 19 kohta). Mainitussa direktiivissä kielletään siis jäsenvaltioita ottamasta käyttöön muita mitättömyysperusteita kuin ne, joista siinä nimenomaisesti säädetään (ks. analogisesti tuomio 27.6.2013, Malaysia Dairy Industries, C‑320/12, EU:C:2013:435, 42 kohta).

57

Toisaalta asetuksen N:o 40/94 säännöksistä on todettava, että sen 7 artiklan 1 kohta on laadittu lähes samoin sanoin kuin ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklan 1 kohta. Asetuksen N:o 40/94 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa taas vain viitataan kyseisen asetuksen 7 artiklaan, kun taas sen b alakohdassa säädetään mitättömyysperusteena sama peruste kuin ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettu peruste. Sitä vastoin yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin kattamien tavaroiden tai palvelujen kuvaamisessa käytettyjen ilmaisujen selkeyden ja täsmällisyyden puute ei sisälly kyseisiin mainitun asetuksen säännöksiin. Saman asetuksen 96 artiklassa, joka koskee vastakanteita, täsmennetään samoin, että mitättömyyttä koskeva vaatimus voi perustua vain asetuksessa N:o 40/94 säädettyihin mitättömyysperusteisiin.

58

Tästä seuraa, että aivan kuten ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklaa, asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohtaa ja 51 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että niissä esitetään tyhjentävä luettelo yhteisön tavaramerkin ehdottomista mitättömyysperusteista.

59

Ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklassa tai asetuksen N:o 40/94 edellä mainituissa säännöksissä, joissa luetellaan kyseiset mitättömyysperusteet, ei mainita yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin kattamien tavaroiden tai palvelujen kuvaamisessa käytettyjen ilmaisujen selkeyden ja täsmällisyyden puutetta.

60

Edellä esitetystä seuraa, ettei kansallisen tavaramerkin tai yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin kattamien tavaroiden tai palvelujen kuvaamisessa käytettyjen ilmaisujen selkeyden ja täsmällisyyden puutetta voida pitää ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklassa tai asetuksen N:o 40/94 7 ja 51 artiklassa tarkoitettuna mitättömyysperusteena.

61

Joka tapauksessa on lisättävä, ettei 19.6.2012 annettua tuomiota Chartered Institute of Patent Attorneys (C‑307/10, EU:C:2012:361) voida tulkita niin, että unionin tuomioistuin olisi tarkoittanut tunnustaa uuden mitättömyysperusteen, joka ei sisälly asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdassa ja 51 artiklassa sekä ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklassa olevaan luetteloon. Unionin tuomioistuin nimittäin totesi 16.2.2017 antamansa tuomion Brandconcern v. EUIPO ja Scooters India (C‑577/14 P, EU:C:2017:122) 29 ja 30 kohdassa, että 19.6.2012 annetussa tuomiossa Chartered Institute of Patent Attorneys (C‑307/10, EU:C:2012:361) tehtiin tarkennuksia vain uusia EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksia koskeviin vaatimuksiin eikä se siis koske tavaramerkkejä, jotka oli jo rekisteröity kyseisen tuomion julistamispäivänä (tuomio 11.10.2017, EUIPO v. Cactus, C‑501/15 P, EU:C:2017:750, 38 kohta).

62

Toiseksi on tutkittava, kuuluuko tavaramerkin rekisteröinnin kattamien tavaroiden tai palvelujen kuvaamisessa käytettyjen ilmaisujen selkeyden ja täsmällisyyden puute kuitenkin jonkin asetuksen N:o 40/94 51 artiklassa, luettuna yhdessä sen 7 artiklan kanssa, tai ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklassa nimenomaisesti säädetyn ehdottoman mitättömyysperusteen alaan, vaikka se ei itsessään ole tavaramerkin mitättömyysperuste.

63

SkyKick ehdottaa ensinnäkin, että vaatimus niiden tavaroiden ja palveluiden selkeydestä ja täsmällisyydestä, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, voitaisiin liittää vaatimukseen graafisesta esittämisestä eli vaatimukseen, joka yhteisön tavaramerkkien osalta ilmenee asetuksen N:o 40/94 4 artiklan lukemisesta yhdessä 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa ja kansallisten tavaramerkkien osalta ensimmäisen direktiivin 89/104 2 artiklan lukemisesta yhdessä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa.

64

Tosin 12.12.2002 annetun tuomion Sieckmann (C‑273/00, EU:C:2002:748) 51 kohdassa on todettu graafista esittämistä koskevasta vaatimuksesta, että toimijoiden on voitava selvästi ja täsmällisesti varmistua niiden nykyisten tai mahdollisten kilpailijoiden suorittamista rekisteröinneistä tai esittämistä rekisteröintihakemuksista ja niiden on siten voitava saada kolmansien oikeuksia koskevat merkitykselliset tiedot. Nämä näkökohdat koskevat kuitenkin ainoastaan sellaisten merkkien yksilöintiä, jotka voivat muodostaa tavaramerkin, eikä tästä voida päätellä, että mainitunlaista selkeyden ja täsmällisyyden vaatimusta olisi sovellettava myös ilmaisuihin, joita on käytetty tarkoittamaan tavaroita ja palveluja, joita varten kyseessä oleva tavaramerkki on rekisteröity.

65

Toiseksi on määritettävä, voiko niiden tavaroiden ja palvelujen, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, kuvaamisessa käytettyjen ilmaisujen selkeyden ja täsmällisyyden puute sellaisenaan johtaa kyseisen tavaramerkin mitättömyyteen asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklan 1 kohdan f alakohdan nojalla sillä perusteella, että mainitunlainen laiminlyönti on yleisen järjestyksen vastainen.

66

Tältä osin riittää, kun todetaan, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa ja ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”yleinen järjestys” ei voida ymmärtää liittyvän itse rekisteröintihakemuksen ominaispiirteisiin, kuten kyseisen rekisteröinnin kattamien tavaroiden tai palvelujen kuvaamisessa käytettyjen ilmaisujen selkeyteen ja täsmällisyyteen, riippumatta sen merkin ominaispiirteistä, jonka rekisteröimistä tavaramerkiksi haetaan.

67

Tästä seuraa, ettei mainitunlaista tavaramerkin rekisteröinnin kattamien tavaroiden tai palvelujen kuvaamisessa käytettyjen ilmaisujen selkeyden ja täsmällisyyden puutetta voida pitää kyseisissä säännöksissä tarkoitetulla tavalla yleisen järjestyksen vastaisena.

68

Joka tapauksessa on lisättävä täydentävänä perusteluna, että asetuksen N:o 40/94 50 artiklan 1 kohdan ja ensimmäisen direktiivin 89/104 12 artiklan mukaan tavaramerkin haltija voi menettää oikeutensa, jos viiden vuoden yhtäjaksoisena ajanjaksona tavaramerkkiä ei ole tosiasiallisesti käytetty merkityksellisellä alueella niitä tavaroita tai palveluja varten, joita varten se on rekisteröity.

69

Asetuksen N:o 40/94 50 artiklan 2 kohdassa ja ensimmäisen direktiivin 89/104 13 artiklassa täsmennetään myös, että jos tavaramerkin menettämisperusteet koskevat vain joitakin tavaroita tai palveluja, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, menettäminen koskee vain näitä tavaroita tai palveluja.

70

Kyseisistä säännöksistä ilmenee siis, että kansallista tai yhteisön tavaramerkkiä, joka on rekisteröity tavaroiden tai palvelujen joukolle, joka on kuvattu tavalla, joka ei ole selkeä ja täsmällinen, suojataan joka tapauksessa vain niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joita varten sitä on tosiasiallisesti käytetty.

71

Kun kaikki edellä esitetty otetaan huomioon, ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 40/94 7 ja 51 artiklaa ja ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklaa on tulkittava siten, että yhteisön tavaramerkkiä tai kansallista tavaramerkkiä ei voida julistaa kokonaan tai osittain mitättömäksi sillä perusteella, että ilmaisut, joita on käytetty kuvattaessa tavaroita ja palveluja, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, eivät ole selkeitä ja täsmällisiä.

72

Kolmannella ja neljännellä kysymyksellään, jotka on syytä käsitellä yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään lähinnä, onko asetuksen N:o 40/94 51 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklan 2 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että tavaramerkkihakemuksen tekeminen ilman mitään aikomusta käyttää tavaramerkkiä kyseisen rekisteröinnin kattamia tavaroita ja palveluja varten on mainituissa säännöksissä tarkoitettu vilpillinen toimi, ja jos näin on, onko asetuksen N:o 40/94 51 artiklan 3 kohtaa ja ensimmäisen direktiivin 89/104 13 artiklaa tulkittava siten, että jos aikomus käyttää tavaramerkkiä sen keskeisten tehtävien mukaisesti puuttuu vain joidenkin rekisteröinnin kattamien tavaroiden tai palvelujen osalta, kyseisen tavaramerkin mitättömyys koskee vain mainittuja tavaroita tai palveluja.

73

Ensinnäkin siitä, onko asetuksen N:o 40/94 51 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklan 2 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että tavaramerkkihakemuksen tekeminen ilman mitään aikomusta käyttää tavaramerkkiä kyseisen rekisteröinnin kattamia tavaroita ja palveluja varten on mainituissa säännöksissä tarkoitettu vilpillinen toimi, on muistutettava, että näissä säännöksissä säädetään lähinnä, että tavaramerkki voidaan julistaa mitättömäksi, jos hakija on jättänyt tavaramerkkihakemuksen vilpillisessä mielessä. Mainitussa asetuksessa tai kyseisessä direktiivissä ei kummassakaan määritellä vilpillisen mielen käsitettä. On kuitenkin huomattava, että mainittu käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite ja että kun otetaan huomioon unionin tavaramerkkijärjestelmän ja kansallisten tavaramerkkijärjestelmien johdonmukaisen soveltamisen tarve, mainittua käsitettä on tulkittava samalla tavalla sekä ensimmäisen direktiivin 89/104 että asetuksen N:o 40/94 asiayhteydessä (ks. analogisesti tuomio 27.6.2013, Malaysia Dairy Industries, C‑320/12, EU:C:2013:435, 34 ja 35 kohta).

74

Unionin tuomioistuimella on ollut tilaisuus todeta, että sen lisäksi, että vilpillisen mielen käsite edellyttää sen yleiskielisen merkityksen mukaan epärehellisyyttä tai epärehellistä tarkoitusta, tätä käsitettä tulkittaessa on otettava huomioon tavaramerkkioikeuden erityinen asiayhteys, jona on elinkeinoelämä. Tältä osin tavaramerkkejä koskevissa unionin säännöissä pyritään erityisesti edistämään unionin vääristymättömän kilpailun järjestelmää, jossa yritysten on, kyetäkseen hankkimaan itselleen asiakkaita tavaroidensa tai palvelujensa laadun perusteella, voitava rekisteröidä tavaramerkeiksi sellaisia merkkejä, joiden perusteella kuluttaja voi erottaa ilman sekaannusvaaraa kyseisen tavaran tai palvelun muista tavaroista ja palveluista, joilla on toinen alkuperä (tuomio 12.9.2019, Koton Mağazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaret v. EUIPO, C‑104/18 P, EU:C:2019:724, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75

Näin ollen asetuksen N:o 40/94 51 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaista ehdotonta mitättömyysperustetta sovelletaan silloin, kun merkityksellisistä ja yhtäpitävistä seikoista ilmenee, että tavaramerkin haltija ei ole hakenut tämän tavaramerkin rekisteröintiä tarkoituksenaan osallistua rehellisesti kilpailuun vaan tarkoituksenaan vahingoittaa hyvän liiketavan vastaisesti kolmansien etuja tai saadakseen, edes kohdistamatta toimiaan erityiseen kolmanteen osapuoleen, yksinoikeuden muuhun tarkoitukseen kuin tavaramerkin tehtäviin kuuluviin tarkoituksiin eli erityisesti tämän tuomion edellisessä kohdassa mieleen palautettuun alkuperän osoittamista koskevaan keskeiseen tehtävään kuuluviin tarkoituksiin (tuomio 12.9.2019, Koton Mağazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaret v. EUIPO, C‑104/18 P, EU:C:2019:724, 46 kohta).

76

Tavaramerkin hakijan ei tosin tarvitse rekisteröintihakemuksensa jättöpäivänä tai hakemuksen tutkinnan ajankohtana ilmoittaa eikä edes tarkasti tietää hakemansa tavaramerkin käyttöä ja hakijalla on viisi vuotta aikaa ottaa tavaramerkki tosiasialliseen käyttöön tavaramerkin keskeisen tehtävän mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 12.9.2019, Deutsches Patent- und Markenamt (#darferdas?), C‑541/18, EU:C:2019:725, 22 kohta).

77

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 109 kohdassa, tavaramerkin rekisteröinti ilman, että hakijalla on mitään aikomusta käyttää sitä kyseisen rekisteröinnin kattamia tavaroita ja palveluja varten, voi kuitenkin merkitä vilpillistä mieltä, jos tavaramerkkihakemus ei ole perusteltu asetuksen N:o 40/94 ja ensimmäisen direktiivin 89/104 tavoitteisiin nähden. Mainitunlainen vilpillinen mieli voi kuitenkin olla olemassa vain, jos on olemassa objektiivisia merkityksellisiä ja yhtäpitäviä seikkoja, jotka ovat omiaan osoittamaan, että kyseisen tavaramerkin rekisteröimistä koskevan hakemuksen jättöpäivänä sen hakijalla oli tarkoitus joko vahingoittaa hyvän liiketavan vastaisesti kolmansien etuja tai saada, edes kohdistamatta toimiaan erityiseen kolmanteen osapuoleen, yksinoikeus muuhun tarkoitukseen kuin tavaramerkin tehtäviin kuuluviin tarkoituksiin.

78

Tavaramerkin hakijan vilpillistä mieltä ei siis voida olettaa sen pelkän toteamuksen perusteella, että rekisteröintihakemuksen jättöhetkellä hakijalla ei ollut liiketoimintaa, joka vastasi mainitun hakemuksen kattamia tavaroita ja palveluja.

79

Toiseksi on ratkaistava, onko asetuksen N:o 40/94 51 artiklan 3 kohtaa ja ensimmäisen direktiivin 89/104 13 artiklaa tulkittava siten, että jos aikomus käyttää tavaramerkkiä sen keskeisten tehtävien mukaisesti puuttuu vain joidenkin rekisteröinnin kattamien tavaroiden tai palvelujen osalta, kyseisen tavaramerkin mitättömyys koskee vain mainittuja tavaroita tai palveluja.

80

Tältä osin riittää, kun todetaan, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 125 kohdassa, että mainituista säännöksistä ilmenee selvästi, että jos mitättömyysperuste koskee vain joitakin rekisteröintihakemuksessa kuvattuja tavaroita tai palveluja, tavaramerkki on julistettava mitättömäksi vain kyseisten tavaroiden tai palvelujen osalta.

81

Kun edellä esitetty otetaan huomioon, kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 40/94 51 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja ensimmäisen direktiivin 89/104 3 artiklan 2 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että tavaramerkkihakemuksen tekeminen ilman mitään aikomusta käyttää tavaramerkkiä kyseisen rekisteröinnin kattamia tavaroita ja palveluja varten on mainituissa säännöksissä tarkoitettu vilpillinen toimi, jos kyseisen tavaramerkin hakijalla oli tarkoitus joko vahingoittaa hyvän liiketavan vastaisesti kolmansien etuja tai saada, edes kohdistamatta toimiaan erityiseen kolmanteen osapuoleen, yksinoikeus muuhun tarkoitukseen kuin tavaramerkin tehtäviin kuuluviin tarkoituksiin. Jos aikomus käyttää tavaramerkkiä sen keskeisten tehtävien mukaisesti puuttuu vain joidenkin tavaramerkkihakemuksen kattamien tavaroiden tai palvelujen osalta, kyseinen hakemus on vilpillinen toimi vain siltä osin, kuin se koskee mainittuja tavaroita tai palveluja.

82

Viidennellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään lähinnä, onko ensimmäistä direktiiviä 89/104 tulkittava niin, että se on esteenä kansallisen oikeuden säännökselle, jonka mukaan tavaramerkin hakijan on ilmoitettava, että tavaramerkkiä käytetään rekisteröintihakemuksessa tarkoitettuja tavaroita ja palveluita varten tai että hakijalla on vilpitön aikomus käyttää tavaramerkkiä tällaiseen tarkoitukseen.

83

Tältä osin on todettava – kuten tämän tuomion 56 kohdassa on muistutettu – että mainitun direktiivin johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa täsmennetään, että siinä säädetyt ehdottomat mitättömyysperusteet on lueteltu tyhjentävästi, vaikka jotkin mainituista perusteista on säädetty jäsenvaltioille valinnaisiksi. Mainitussa direktiivissä kielletään siis jäsenvaltioita ottamasta käyttöön kansallisessa lainsäädännössään, jolla direktiivi pannaan täytäntöön, muita hylkäys- tai mitättömyysperusteita kuin ne, jotka mainitussa direktiivissä on esitetty.

84

Sitä vastoin, kuten ensimmäisen direktiivin 89/104 johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, jäsenvaltiot saavat vapaasti säätää menettelystä, jota noudatetaan rekisteröityjen tavaramerkkien rekisteröinnissä, menettämisessä tai mitättömäksi julistamisessa.

85

Tästä seuraa, että vaikka jäsenvaltiot voivat säätää mielestään asianmukaisesta menettelystä, mainitunlaisten säännösten käytännön vaikutuksena ei saa olla sellaisten rekisteröinnin hylkäysperusteiden tai mitättömyysperusteiden käyttöönotto, joista ei säädetä ensimmäisessä direktiivissä 89/104.

86

Kansallisen oikeuden säännöstä, jonka mukaan kansallisen tavaramerkin hakijan on pelkän kyseisen tavaramerkin rekisteröimistä koskevan menettelyvaatimuksen täyttämiseksi ilmoitettava, että mainittua tavaramerkkiä käytetään rekisteröintihakemuksen kattamia tavaroita ja palveluja varten tai että sillä on vilpitön aikomus käyttää tavaramerkkiä tällaiseen tarkoitukseen, ei voida pitää ensimmäisen direktiivin 89/104 säännösten kanssa yhteensoveltumattomana. Vaikka mainitunlaisen ilmoitusvelvollisuuden rikkominen on omiaan olemaan todiste siitä, että hakija mahdollisesti oli vilpillisessä mielessä tavaramerkkihakemuksen jättöhetkellä, mainitunlainen rikkominen ei kuitenkaan voi olla kyseisen tavaramerkin mitättömyysperuste.

87

Edellä esitetystä seuraa, että viidenteen kysymykseen on vastattava, että ensimmäistä direktiiviä 89/104 on tulkittava niin, ettei se ole esteenä kansallisen oikeuden säännökselle, jonka mukaan tavaramerkin hakijan on ilmoitettava, että tavaramerkkiä käytetään rekisteröintihakemuksessa tarkoitettuja tavaroita ja palveluita varten tai että hakijalla on vilpitön aikomus käyttää tavaramerkkiä tällaiseen tarkoitukseen, kunhan mainitunlaisen velvollisuuden rikkominen ei sellaisenaan ole jo rekisteröidyn tavaramerkin mitättömyysperuste.

88

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: