1

Constantin Film Produktion GmbH vaatii muutoksenhaussaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 24.1.2018 antaman tuomion Constantin Film Produktion v. EUIPO (Fack Ju Göhte) (T-69/17, ei julkaistu, EU:T:2018:27; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan kanteen, jossa tämä vaati kumoamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan 1.12.2016 antaman päätöksen (asia R 2205/2015-5, jäljempänä riidanalainen päätös), joka koskee hakemusta sanamerkin Fack Ju Göhte rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

2

Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1) on muutettu 16.12.2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/2424 (EUVL 2015, L 341, s. 21), joka tuli voimaan 23.3.2016. Asetus N:o 207/2009, sellaisena kuin se oli muutettuna asetuksella 2015/2424, kumottiin ja korvattiin 1.10.2017 alkaen Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1). Kyseessä olevan rekisteröintihakemuksen esittämispäivämäärän, eli 21.4.2015, takia käsiteltävän asian tosiseikkoihin sovelletaan asetuksen N:o 207/2009 aineellisia säännöksiä.

3

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan, jonka otsikko on ”Ehdottomat hylkäysperusteet”, 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Seuraavia merkkejä ei rekisteröidä:

– –

– –

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan, vaikka rekisteröinnin esteet olisivat olemassa ainoastaan osassa [Euroopan unionia].

3.   Edellä olevan 1 kohdan b, c ja d alakohtaa ei sovelleta, jos tavaramerkki on käytössä tullut erottamiskykyiseksi niiden tavaroiden tai palvelujen osalta, joille rekisteröintiä haetaan.”

4

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklassa, jonka otsikko on ”Päätösten perustelu”, säädetään seuraavaa:

”Virasto perustelee päätöksensä. – –”

5

Asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan, jonka otsikko on ”Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Menettelyssä virasto tutkii tosiseikat viran puolesta; rekisteröinnin hylkäämisen suhteellisia perusteita koskevassa menettelyssä tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin.”

6

Asetuksen N:o 2015/2424 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

7

Asetuksen 2017/1001 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa toistetaan täysin samalla tavalla edellisessä kohdassa mainittu asetuksen 2015/2424 johdanto-osan 21 perustelukappaleen sanamuoto.

8

Valittaja Constantin Film Produktion teki 21.4.2015 EUIPO:lle asetuksen N:o 207/2009 nojalla EU-tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen.

9

Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on sanamerkki Fack Ju Göhte, joka on lisäksi valittajan tuottaman saksalaisen elokuvakomedian nimi; kyseinen elokuva oli vuonna 2013 yksi menestyneimmistä elokuvista Saksassa. Valittaja tuotti vielä kaksi jatkoelokuvakomediaa, jotka tulivat nimillä ”Fack Ju Göhte 2” ja ” Fack Ju Göhte 3” levitykseen elokuvateattereissa vuonna 2015 ja vuonna 2017.

10

Tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 3, 9, 14, 16, 18, 21, 25, 28, 30, 32, 33, 38 ja 41, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta:

11

Tutkija epäsi 25.9.2015 tekemällään päätöksellä rekisteröinnin asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 kohdan kanssa, perusteella kaikkien edellisessä kohdassa tarkoitettujen tavaroiden ja palveluiden osalta.

12

Valittaja haki 5.11.2015 tutkijan päätökseen muutosta EUIPO:ssa asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla.

13

EUIPO:n viides valituslautakunta hylkäsi valituksen riidanalaisella päätöksellä.

14

Valittaja nosti 3.2.2017 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen päätöksen.

15

Valittaja vetosi kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustui asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan rikkomiseen ja toinen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen.

16

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla nämä kanneperusteet ja siten koko kanteen.

17

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

18

EUIPO vaatii, että unionin tuomioistuin

19

Valittaja esittää valituksensa tueksi kolme valitusperustetta, joista ensimmäinen koskee asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan rikkomista, toinen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista ja kolmas oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamista.

20

Ensimmäiseksi on tutkittava ensimmäinen valitusperuste, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan rikkomista.

21

Valittaja moittii ensimmäisellä valitusperusteellaan unionin yleistä tuomioistuinta pääasiallisesti siitä, että se on tehnyt tutkiessaan kysymystä siitä, onko rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki hyvien tapojen vastainen, useita asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan tulkintaa ja soveltamista koskevia virheitä. Tämä valitusperuste jakautuu neljään osaan.

22

Ensiksi valittaja toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi tapauskohtaista tarkastelua koskevaa periaatetta, koska se ei tarkastellut rekisteröitäväksi haettua tavaramerkkiä Fack Ju Göhte vaan merkkiä Fuck you, Goethe.

23

Lisäksi valittajan mukaan ilmaukset ”Fuck” ja ”Fuck you” ovat menettäneet vulgaarin merkityksensä yhteiskunnassa tapahtuneen kielen kehityksen myötä. Näitä sanoja sisältävien ilmaisujen rekisteröimistä tavaramerkeiksi ei ole yleisesti kielletty, kuten ”Fucking Hell” ja ”MACAFUCKER” kaltaisten merkkien rekisteröinnistä EU-tavaramerkeiksi käy ilmi.

24

Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan hyviä tapoja koskevaa ehdotonta hylkäysperustetta liian laajasti soveltaessaan sanoja ”Fuck” ja ”Fuck you” koskevaa arviointiaan koko rekisteröitäväksi haettuun tavaramerkkiin ja katsoessaan, että sanamerkki Fack Ju Göhte on luonnostaan leimaa-antavalla tavalla vulgaarinen ja että sen vulgaaria olemusta ei voida lieventää osalla ”Göhte”.

25

Valittaja katsoo erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin ei noudattanut vaadittua varovaisuutta ja huolellisuutta soveltaessaan tätä hylkäysperustetta, joka tosin koskee subjektiivisia arvoja mutta jota on sovellettava suppeasti ja mahdollisimman objektiivisesti sen riskin välttämiseksi, että merkkejä ei rekisteröidä pelkästään siitä syystä, että ne eivät vastaa tutkijan henkilökohtaista makua. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi näin ollen pitänyt ottaa huomioon, että rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin kokonaisvaikutus on harmiton, leikillinen ja lapsellinen ja ilmaisee turhautuneisuutta kouluun, kun otetaan huomioon, että kyseessä on ilmaisun ”Fuck you” saksankielen foneettinen kirjoitusasu yhdistettynä epäsuosittuun kouluaineeseen viittaavaan osaan ”Göhte”.

26

Kolmanneksi valittaja väittää unionin yleinen tuomioistuimen katsoneen virheellisesti, että asiassa ei ollut näytetty, että saksankielinen kohdeyleisö ei olisi järkyttynyt rekisteröitäväksi haetusta tavaramerkistä, kun tavaramerkkiä käytetään hakemuksessa mainittujen tavaroiden tai palvelujen yhteydessä. Unionin yleinen tuomioistuin sovelsi sen osalta todistustaakkaa koskevia sääntöjä väärin. Lisäksi unionin yleiseltä tuomioistuimelta jäi huomaamatta, että sitä, miten kohdeyleisö mieltää rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin, ei voida määrittää abstraktisesti ja kokonaan empiirisestä perustasta irrotettuna pelkästään subjektiivisten arvojen perusteella, vaan kysymystä on arvioitava ottamalla huomioon seikat, joista saadaan viitteitä siitä, mikä kohdeyleisön todellinen mielikuva on. Samannimisen elokuvan suuri suosio ja se, että Goethe-instituutti (Saksa) käytti tätä elokuvaa pedagogisiin tarkoituksiin, osoittavat, että käsiteltävän asian kohdeyleisönä oleva saksankielinen suuri yleisö ymmärtää haetun tavaramerkin humoristisen puolen eikä pidä sitä millään tavalla järkyttävänä tai vulgaarina.

27

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin teki virheellisten arviointinsa takia oikeudellisen virheen punnitessaan yhtäältä valittajan intressiä saada haettu tavaramerkki rekisteröidyksi ja toisaalta kohdeyleisön intressiä olla joutumatta tekemisiin hyvien tapojen vastaisten tavaramerkkien kanssa ja näin ollen sellaisten tavaramerkkien kanssa, jotka ovat häiritseviä, karkeita, loukkaavia ja jopa uhkaavia.

28

EUIPO katsoo, että ensimmäinen valitusperuste on hylättävä.

29

Ensinnäkin EUIPO katsoo, että valittajan väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin tutki merkkiä Fuck you, Goethe eikä rekisteröiväksi haettua tavaramerkkiä eli merkkiä Fack Ju Göhte, johtuu valituksenalaisen tuomion virheellisestä tulkinnasta. Valituksenalaisen tuomion 17, 18 ja 20 kohta on luettava kyseisen tuomion 16 kohdassa olevan oletuksen valossa, jonka mukaan ”kuluttaja mieltää tavallisesti tavaramerkin kokonaisuutena”, mikä ei kuitenkaan estä häntä ”tunnistamasta siinä sananosia, jotka tuovat hänelle mieleen jonkin konkreettisen merkityksen tai muistuttavat hänelle tuttuja sanoja”.

30

Toiseksi valittajan väitettä, jonka mukaan ilmaisut ”Fuck” ja ”Fuck you” ovat menettäneet niiden alkuperäisen seksuaalisen merkityksensä, joten niitä ei mielletä enää vulgaareiksi tai järkyttäviksi, ei voida ottaa tutkittavaksi, koska siinä on kyse tosiseikkoja koskevasta toteamuksesta. Joka tapauksessa tämä väite ei ole perusteltu, koska unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että ilmaisu ”Fuck you” on luonnostaan vulgaari myös siinä tapauksessa, ettei tätä ilmaisua mielletä enää kielen kehittymisen takia sen seksuaalisen konnotaation mukaisesti.

31

EUIPO esittää kolmanneksi, että unionin yleinen tuomioistuin otti valituksenalaisen tuomion 18 kohdassa nimenomaisesti huomioon ilmaisun ”Fuck you” merkityksen muuttumisen selittämällä, että sitä voidaan käyttää ilmaisemaan myös vihaa, pettymystä tai halveksuntaa toista henkilöä kohtaan.

32

EUIPO esittää neljänneksi, että valittajan väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohtaa todetessaan, että elokuvan ”Fack Ju Göhte” saama suuri suosio ei merkitse sitä, että rekisteröiväksi haettu tavaramerkki ei järkytä kohdeyleisöä. Toisin kuin valittaja väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei EUIPO:n mukaan soveltanut puhtaasti subjektiivista kriteeriä hyvien tapojen tutkinnassa vaan tutki nimenomaisesti valituksenalaisen tuomion 28–30 kohdassa, onko mahdollista, että rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki ei ole vulgaari vaan se voidaan ymmärtää ”vitsiksi”.

33

EUIPO esittää tässä yhteydessä, että tavaramerkillä annettavan yksinoikeuden tarkoituksena on varmistaa vääristymätön kilpailu eikä sananvapautta, kun taas elokuvan nimen tarkoituksena on erottaa taiteellinen teos toisesta taiteellisesta teoksesta ja kuvata sen sisältöä, jolloin sananvapaus ja taiteellinen vapaus tulevat ilmi. Keskivertokuluttaja on EUIPO:n mukaan tietoinen tästä erosta eikä välttämättä miellä tavaramerkkejä ja elokuvien nimiä samalla tavalla. Näin ollen edes niiden kuluttajien, jotka tuntevat kyseisen elokuvan, osalta ei ole mahdollista olettaa, että he pitävät rekisteröitäväksi haettua tavaramerkkiä ”vitsinä”. Lisäksi merkityksellisten kuluttajien piiri käsittää selvästi enemmän ihmisiä kuin ne, jotka ovat nähneet elokuvan ja jotka tuntevat ”nuorten slangin”.

34

Viidenneksi EUIPO toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin on päätynyt aivan oikein katsomaan, että rekisteröitäväksi haetussa tavaramerkissä on sen takia, että se muodostuu sanasta, jonka kohdeyleisö mieltää luonnostaan vulgaariksi ja näin ollen järkyttäväksi, kyse ”ilmeisen säädyttömästä tavaramerkistä”, joka on ”hyvien tapojen vastainen”.

35

Kuudenneksi EUIPO katsoo, että valittaja moittii virheellisesti unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä käänsi valituksenalaisen tuomion 30 kohdassa lainvastaisesti todistustaakan katsoessaan, ettei asiassa ollut näytetty, että kohdeyleisö tunnistaa rekisteröitäväksi haetussa tavaramerkissä kyseisen elokuvan nimen ja ymmärtää sen siten ”vitsiksi”. Tämä toteamus on luettava sen asiayhteydessä. Vaikka EUIPO:n on asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan 1 kohdan ja 76 artiklan 1 kohdan mukaan tutkittava ehdottomat hylkäysperusteet viran puolesta ja perusteltava niiden olemassaolo johdonmukaisesti, silloin kun EUIPO tai unionin yleinen tuomioistuin, johon sovelletaan samoja lakisääteisiä vaatimuksia sen hylätessä kanteen, joka on nostettu EUIPO:n päätöksestä hylätä tavaramerkin rekisteröintihakemus, vetoavat hakijaa vastaan arviointiin, joka perustuu yleisesti tunnettuihin tosiseikkoihin tai siihen, että haettu tavaramerkki ei sovellu rekisteröiväksi tavaramerkkinä, hakijan tehtävänä on kumota nämä seikat konkreettisilla ja perustelluilla tiedoilla. Unionin yleinen tuomioistuin on noudattanut valituksenalaisessa tuomiossa näitä lakisääteisiä vaatimuksia.

36

EUIPO katsoo seitsemänneksi, että valittajan väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei punninnut oikein hakijan ja yleisön intressejä, ei ole perusteltu.

37

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan tavaramerkkejä, jotka ovat yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisia, ei rekisteröidä. Lisäksi tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdasta seuraa, että kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädettyjä ehdottomia hylkäysperusteita sovelletaan, vaikka ne olisivat olemassa ainoastaan osassa unionia.

38

Kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 24 kohdassa – ilman, että valittaja olisi kiistänyt asiaa –, EUIPO ei kieltäytynyt asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan nojalla rekisteröimästä sanamerkkiä Fack Ju Göhte sen takia, että tämä merkki oli mahdollisesti yleisen järjestyksen vastainen, vaan kieltäytymisen syynä oli pelkästään, että se oli hyvien tapojen vastainen. Ensimmäinen valitusperuste on näin ollen tutkittava ainoastaan viimeksi mainitun ehdottoman hylkäysperusteen kannalta.

39

Tästä hylkäysperusteesta on todettava, että koska käsitettä ”hyvät tavat” ei ole määritelty asetuksessa N:o 207/2009, sitä on tulkittava ottaen huomioon sen tavanomainen merkitys ja asiayhteys, jossa sitä yleensä käytetään. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 77 kohdassa, tällä käsitteellä viitataan sen tavanomaisessa merkityksessä yhteiskunnassa tiettynä ajankohtana vallitseviin perustavanlaatuisiin arvoihin ja moraalinormeihin. Nämä arvot ja normit, jotka voivat kehittyä ajan kuluessa ja olla erilaisia eri paikoissa, on määritettävä kyseisessä yhteiskunnassa arviointihetkellä vallitsevan konsensuksen mukaisesti. Tätä määrittämistä varten on otettava asianmukaisesti huomioon yhteiskunnallinen asiayhteys, johon mahdollisesti kuuluvat sille tunnusomaiset kulttuuriset, uskonnolliset ja filosofiset erot, jotta voidaan arvioida objektiivisesti, mitä tässä yhteiskunnassa pidetään sillä hetkellä moraalisesti hyväksyttävänä.

40

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan soveltamisen yhteydessä on sen tutkimiseksi, onko merkki, jota haetaan rekisteröitäväksi EU-tavaramerkiksi, hyvien tapojen vastainen, tarpeen tarkastella kaikkia kyseisen tapauksen aspekteja, jotta voidaan määrittää se tapa, jolla kohdeyleisö mieltää tällaisen merkin silloin, kun merkkiä käytetään tavaramerkkinä hakemuksessa mainittuja tavaroita tai palveluja varten.

41

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan soveltamisalaan kuulumiseksi ei riitä, että kyseinen merkki katsotaan huonon maun mukaiseksi. Kohdeyleisön on miellettävä merkki tutkimushetkellä siten, että se on yhteiskunnassa tuolloin vallitsevien perustavanlaatuisten arvojen ja moraalinormien vastainen.

42

Se, onko näin, on selvitettävä järkevän henkilön, jolla on keskimääräinen herkkyys- ja sietokynnys, käsityksen perusteella ottamalla huomioon asiayhteys, jossa tavaramerkki voidaan tavata, ja tarvittaessa kyseisen Euroopan unionin osan omat erityisolosuhteet. Tältä osin merkityksellisiä ovat lakitekstien, hallintokäytäntöjen ja yleisen mielipiteen kaltaiset seikat ja mahdollisesti tapa, jolla kohdeyleisö on reagoinut menneisyydessä tähän merkkiin tai samankaltaisiin merkkeihin, sekä kaikki muut seikat, joiden avulla tämän yleisön käsitystä voidaan arvioida.

43

Näin tehtävä tutkinta ei voi rajoittua vain haetun tavaramerkin tai sen tiettyjen osatekijöiden abstraktiin arviointiin, vaan erityisesti silloin, kun hakija on vedonnut seikkoihin, joilla voidaan kyseenalaistaa se, että kohdeyleisö mieltää tavaramerkin hyvien tapojen vastaiseksi, on selvitettävä, että kohdeyleisö todella mieltää kyseisen tavaramerkin käyttämisen konkreettisessa ja nykyisessä yhteiskunnallisessa asiayhteydessä yhteiskunnan perustavanlaatuisten arvojen ja moraalinormien vastaiseksi.

44

Näiden periaatteiden valossa on tutkittava, onko ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohtaa virheellisesti, perusteltu.

45

Käsiteltävässä asiassa ei ole riitautettu unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 14 ja 17 kohdassa tekemää toteamusta, jossa se vahvisti valituslautakunnan arvioinnin, jonka mukaan kohdeyleisö koostuu unionin saksankielisestä suuresta yleisöstä eli erityisesti Saksan ja Itävallan saksankielisestä yleisöstä.

46

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 18 kohdassa siitä, miten kohdeyleisö mieltää haetun tavaramerkin, että kohdeyleisö rinnastaa tämän tavaramerkin englanninkieliseen ilmaisuun ”Fuck you”, joka on yhdistetty sukunimeen Goethe, ja että kaikki tavaramerkin sanat on kirjoitettu ortografisesti eri tavalla sanojen saksankielen foneettisen kirjoitusasun mukaisesti. Vaikka englanninkielisellä ilmaisulla ”Fuck you” on ensimmäisessä merkityksessään seksuaalinen konnotaatio ja se on leimaavalla tavalla vulgaarinen, sitä käytetään myös erilaisessa asiayhteydessä ilmaisemaan vihaa, pettymystä tai halveksuntaa toista henkilöä kohtaan. Tässäkin tapauksessa tämä ilmaisu jää kuitenkin edelleen leimaavalla tavalla luonnostaan vulgaariseksi, ja vaikka osan ”Göhte” lisäämisellä merkin loppuun voidaan määrittää kyseisen merkin alussa olevien sanojen ”adressaatit”, sillä ei kuitenkaan voida lieventää merkin vulgaaria olemusta.

47

Unionin yleinen tuomioistuin lisäsi valituksenalaisen tuomion 19 kohdassa, että – toisin kuin valittaja esitti – se seikka, että useat miljoonat henkilöt ovat nähneet ”Fack Ju Göhte” ‑elokuvan sen tultua levitykseen elokuvateattereissa, ei tarkoita, että kohdeyleisö ei järkyttyisi rekisteröitäväksi haetusta tavaramerkistä.

48

Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä valituksenalaisen tuomion 20 kohdassa, että näissä olosuhteissa oli katsottava, että valituslautakunta oli katsonut perustellusti, että englanninkielinen ilmaisu ”Fuck you” ja näin ollen rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki kokonaisuudessaan olivat luonnostaan vulgaareja ja että ne olivat omiaan järkyttämään kohdeyleisöä. Valituslautakunta oli unionin yleisen tuomioistuimen mukaan päätellyt tästä perustellusti, että hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin rekisteröinti oli evättävä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan perusteella.

49

Tältä osin on todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen suorittama tutkinta ei täytä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa asetettuja vaatimuksia, jotka on esitetty tämän tuomion 39–43 kohdassa.

50

Kun otetaan huomioon yhteiskunnallinen asiayhteys ja valittajan sen osalta esittämät seikat ja erityisesti se, että sanamerkki Fack Ju Göhte vastaa – kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 2 ja 19 kohdassa – valittajan tuottaman sellaisen saksalaisen elokuvakomedian nimeä, joka oli yksi menestyneimmistä elokuvista vuonna 2013 Saksassa ja jonka useat miljoonat henkilöt olivat nähneet sen tultua levitykseen elokuvateattereissa, unionin yleinen tuomioistuin ei saanut sen osoittamiseksi oikeudellisesti riittävällä tavalla, että saksankielinen suuri yleisö mieltää rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin hyvien tapojen vastaiseksi, tyytyä arvioimaan abstraktisti tätä tavaramerkkiä ja englanninkielistä ilmaisua, johon kohdeyleisö rinnastaa tavaramerkin ensimmäisen osan.

51

Näin ollen se, että tarkastelun kohteena on oltava juuri tämä tavaramerkki, ei merkitse sitä, että tässä tarkastelussa voitaisiin jättää ottamatta huomioon asiayhteyttä valaisevia seikkoja, jotka voivat selventää sitä, millä tavalla kohdeyleisö mieltää kyseisen tavaramerkin.

52

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 94 kohdassa, tällaisiin seikkoihin kuuluvat samannimisen elokuvakomedian suuri menestys saksankielisen suuren yleisön keskuudessa ja se, ettei sen nimi näytä olleen kiistanalainen, sekä se, että elokuva oli sallittu nuorelle yleisölle ja että Goethe-instituutti, joka on maailmanlaajuisesti toimiva Saksan liittotasavallan kulttuuri-instituutti, jonka yhtenä tehtävänä on edistää saksankielen osaamista, käytti sitä pedagogisiin tarkoituksiin.

53

Koska nämä seikat voivat lähtökohtaisesti olla viite siitä, että saksankielinen suuri yleisö ei miellä siitä huolimatta, että se rinnastaa rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin ensimmäisen osan englanninkieliseen ilmaisuun ”Fuck you”, sanamerkkiä Fack Ju Göhte moraalisesti ei-hyväksyttäväksi, unionin yleinen tuomioistuin ei voinut päätyä katsomaan merkkiä yhteensopimattomaksi hyvien tapojen kanssa pelkästään sillä perusteella, että tämä englanninkielinen ilmaisu on luonteeltaan luontaisesti vulgaari, tutkimatta näitä seikkoja ja esittämättä kiistattomalla tavalla niitä syitä, joiden johdosta se katsoo, että saksankielinen suuri yleisö mielsi tästä huolimatta merkin silloin, kun sitä käytetään tavaramerkkinä, yhteiskunnan perustavanlaatuisten arvojen ja moraalinormien vastaiseksi.

54

Erityisesti näiden tutkimus- ja perusteluvaatimusten kannalta riittämättömiä ovat pelkät väittämät, kuten valituksenalaisen tuomion 19 kohtaan sisältymä väittämä, joka on toistettu tämän tuomion 47 kohdassa, tai valituksenalaisen tuomion 30 kohtaan sisältymä väittämä, jonka mukaan ei ole näytetty, että kohdeyleisö tunnistaa niiden toimintojen, joiden aikana se voi kohdata rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin, yhteydessä tavaramerkissä menestyneen elokuvan nimen ja mieltää kyseisen merkin ”vitsiksi”.

55

Erityisesti viimeksi mainitusta väittämästä on todettava yhtäältä, että unionin yleisen tuomioistuimen oli valituksenalaisessa tuomiossa varmistuttava siitä, ettei EUIPO ollut rikkonut asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan EUIPO:n on ehdottomia hylkäysperusteita koskevassa menettelyssä tutkittava tosiseikat viran puolesta ja selvitettävä oikeudellisesti riittävällä tavalla, että tällaiset perusteet ovat olemassa. Toisaalta sen osalta, että asiassa on tutkittava tämän tuomion 52 kohdassa mainittujen kaltaiset asiayhteyttä valaisevat seikat, jotta voidaan arvioida konkreettisesti sitä, miten kohdeyleisö mieltää rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin, ei aseteta edellytykseksi, että osoitetaan, että kohdeyleisö tunnistaa tässä tavaramerkissä samannimisen elokuvakomedian nimen tai mieltää kyseisen tavaramerkin ”vitsisi”, eikä siitä, että näitä kahta seikkaa ei ole näytetty, voida myöskään päätellä, että tavaramerkki on hyvien tapojen vastainen.

56

Lopuksi on vielä lisättävä, että vastoin sitä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 29 kohdassa tekemää toteamusta, jonka mukaan ”taiteen, kulttuurin ja kirjallisuuden alalla on jatkuva huoli sananvapauden säilymisestä, mutta tätä huolta ei ole tavaramerkkien alalla”, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettu sananvapaus on otettava – kuten EUIPO lausui istunnossa ja kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 47–57 kohdassa – huomioon asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan soveltamisessa. Tällaista päätelmää tukee lisäksi sekä asetuksen N:o 2015/2424, jolla muutettiin asetusta N:o 207/2009, johdanto-osan 21 perustelukappale, että asetuksen N:o 2017/1001 johdanto-osan 21 perustelukappale, joissa korostetaan nimenomaisesti, että asetuksia on sovellettava tavalla, jolla varmistetaan perusoikeuksien ja ‑vapauksien sekä varsinkin sananvapauden täysimääräinen kunnioittaminen.

57

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisessa tuomiossa asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan tulkinnassa ja soveltamisessa oikeudellisia virheitä, jotka yksinään riittävät ensimmäisen valitusperusteen hyväksymiseen, eikä valittajan tämän valitusperusteen tueksi esittämiä muita argumentteja ole tarpeen tutkia.

58

Tästä seuraa, että valituksenalainen tuomio on kumottava ilman, että toista tai kolmatta valitusperustetta olisi tarpeen tutkia.

59

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi, jos valitus on perusteltu, itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

60

Nämä edellytykset täyttyvät tässä asiassa.

61

Valittaja esitti ensimmäisessä kanneperusteessaan unionin yleisessä tuomioistuimessa, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohtaa.

62

On kuitenkin todettava, että riidanalaisessa päätöksessä ja erityisesti päätöksen 21–41 kohdassa, joissa tutkitaan, miten kohdeyleisö mieltää tavaramerkin, on suureksi osaksi samat virheet kuin valituksenalaisessa tuomiossa.

63

Todettuaan näin ollen ensin riidanalaisen päätöksen 21–23 kohdassa, että kohdeyleisö tunnisti haetun tavaramerkin ensimmäisessä osassa englanninkielisen ilmaisun ”Fuck you”, valituslautakunta katsoi tämän päätöksen 24–28 kohdassa, että tämä ilmaisu oli vulgaari ja järkyttävä. Tämän jälkeen se katsoi riidanalaisen päätöksen 29–33 kohdassa englanninkielisen ilmaisun ”Fuck you” pitkälti abstraktin arvioinnin perusteella ja ottamatta huomioon tämän tuomion 52 kohdassa mainittuja asiayhteyttä valaisevia seikkoja, että osatekijän ”Göhte” lisääminen ei voi muuttaa olennaisesti sitä, miten loukkauksena pidettävä ”Fack ju” mielletään.

64

Valituslautakunta myönsi näiden seikkojen osalta riidanalaisen päätöksen 36 kohdassa, että valittajan esittämistä asiakirjoista voitiin epäilyksettä päätellä, että elokuvakomedia ”Fack ju Göhte”, jonka on nähnyt lähes 7,4 miljoonaa katsojaa Saksassa, ja elokuvakomedia ”Fack ju Göhte 2” kuuluvat menestyneimpien saksalaisten elokuvien joukkoon katsojamäärillä mitattuina ja ne ovat menestyneet erittäin hyvin myös Itävallassa. Valituslautakunta totesi, että voitiin olettaa, että yleinen saksalainen kohdeyleisö on ainakin jo kuullut puhuttavan näistä elokuvakomedioista. Valituslautakunta katsoi kuitenkin kyseisen päätöksen 37 kohdassa, ettei näiden elokuvakomedioiden suuresta yleisömenestyksestä kohdeyleisön keskuudessa ollut mahdollista päätellä, ettei kohdeyleisö pidä elokuvakomedioiden nimeä järkyttävänä, koska elokuvan nimi ei kuvaa mainittujen elokuvakomedioiden sisältöä eikä elokuvakomedioissa ole kyse Goethestä. Päinvastoin loukkauksen ”Fack ju” käyttäminen elokuvan nimenä ei kerro valituslautakunnan mukaan mitään sen yhteiskunnallisesta hyväksynnästä.

65

Yhtäältä elokuvan nimen ei tarvitse kuvata elokuvan sisältöä, jotta se voisi olla merkityksellinen asiayhteyttä valaiseva seikka arvioitaessa, mieltääkö kohdeyleisö tämän nimen ja samansisältöisen sanamerkin hyvien tapojen vastaiseksi.

66

Toisaalta on niin, että vaikka elokuvan menestyminen ei tosin automaattisesti todista sitä, että sen nimi ja samansisältöinen sanamerkki ovat yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä, kyseessä on kuitenkin ainakin viite tällaisesta hyväksynnästä ja sitä on arvioitava kaikkien asian kannalta merkityksellisten seikkojen valossa, jotta voidaan konkreettisesti todeta, miten kyseinen merkki mielletään siinä tapauksessa, että sitä käytetään tavaramerkkinä.

67

Tältä osin on todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa elokuvakomediat ”Fack ju Göhte” ja ”Fack ju Göhte 2”, joihin tuli sitä paitsi vuonna 2017 vielä jatkoelokuva, saavuttivat juuri kohdeyleisön keskuudessa sellaista menestystä – kuten valituslautakunta itsekin totesi –, että voitiin olettaa, että tähän yleisöön kuuluvat kuluttajat olivat ainakin jo kuulleet puhuttavan näistä elokuvakomedioista, minkä lisäksi vaikuttaa siltä, että niiden nimet eivät näytä tällaiseen menestykseen liittyvästä näkyvyydestä huolimatta aiheuttaneen paheksuntaa tämän yleisön keskuudessa. Lisäksi nämä koulumaailmaan sijoitetut elokuvat olivat sallittuja tämännimisinä nuorelle yleisölle ja, kuten riidanalaisen päätöksen 39 kohdasta ilmenee, ne saivat rahallista tukea useilta organisaatioilta ja Goethe-instituutti käytti niitä pedagogisiin tarkoituksiin.

68

Näin ollen on todettava, että nämä kaikki asiayhteyttä valaisevat seikat osoittavat yhtäpitävästi, että saksankielinen suuri yleisö ei miellä siitä huolimatta, että se rinnastaa sanat ”Fack ju” englanninkieliseen ilmaisuun ”Fuck you”, näiden elokuvien nimeä moraalisesti ei-hyväksyttäviksi. Tästä on huomattava myös, että saksankielinen yleisö ei välttämättä miellä tätä englanninkielistä ilmaisua siitä huolimatta, että se on yleisesti tunnettu saksankielisen yleisön keskuudessa ja kyseinen yleisö tuntee sen merkityksen, samalla tavalla kuin englanninkielinen yleisö, koska ihmiset ovat mahdollisesti äidinkielen osalta herkempiä kuin vieraiden kielten osalta. Näistä samoista syistä saksankielinen yleisö ei myöskään välttämättä mieltä tätä englanninkielistä ilmaisua samalla tavalla kuin se mieltäisi sen saksankielisen käännöksen. Lisäksi kyseessä olevien elokuvakomedioiden nimi ja siten rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki eivät muodostu tästä englanninkielisestä ilmaisusta sellaisenaan vaan sen saksankielisestä foneettisesta kirjoitusasusta yhdistettynä osaan ”Göhte”.

69

Kun tällaisessa tilanteessa otetaan huomioon se, ettei asiassa ole esitetty mitään konkreettista seikkaa, jolla voitaisiin selittää vakuuttavasti, miksi saksankielinen suuri yleisö mieltää sanamerkin Fack Ju Göhte yhteiskunnan perustavanlaatuisten arvojen ja moraalinormien vastaiseksi silloin, kun sitä käytetään tavaramerkkinä, vaikka tämä yleisö ei näytä pitäneen samansisältöistä elokuvakomedioiden nimeä hyvien tapojen vastaisena, on todettava, että EUIPO ei ole osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohta on esteenä haetun tavaramerkin rekisteröinnille.

70

Tähän on lisättävä, että – toisin kuin valituslautakunta on todennut riidanalaisen päätöksen 38 kohdassa, – samannimisten elokuvakomedioiden suosio asiayhteyttä valaisevana seikkana ei missään tapauksessa tule epärelevantiksi sen johdosta, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan ehdotonta hylkäysperustetta ei voida ohittaa esittämällä todiste, jonka mukaan haettu tavaramerkki on tullut käytön perusteella erottamiskykyiseksi kyseisen asetuksen 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Samannimisten elokuvien menestys kohdeyleisön keskuudessa ja etenkin se, ettei niiden nimi ole herättänyt pahennusta, on nimittäin otettava huomioon ratkaistaessa, mieltääkö kohdeyleisö rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin hyvien tapojen vastaiseksi, ja näin ollen selvitettäessä, onko kyseinen ehdoton hylkäysperuste esteenä tavaramerkin rekisteröinnille, eikä niitä siis ole otettava huomioon tutkittaessa, onko tämä peruste hylättävä sen jälkeen, kun ensin on selvitetty, että sitä sovelletaan käsiteltävässä tapauksessa.

71

Kaikesta edellä olevasta seuraa, että valituslautakunta on tulkinnut ja soveltanut käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohtaa virheellisesti ja näin ollen riidanalainen päätös on kumottava.

72

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteltu ja unionin tuomioistuin ratkaisee itse riidan lopullisesti, se päättää oikeudenkäyntikuluista.

73

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

74

Valittaja on vaatinut EUIPO:n velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska EUIPO on hävinnyt asian, EUIPO on velvoitettava korvaamaan sekä ensimmäisessä oikeusasteessa asiassa T-69/17 käydyssä oikeudenkäynnissä että muutoksenhakuasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: