–

Club de Variedades Vegetales Protegidas, edustajinaan P. Tent Alonso, abogado, sekä V. Gigante Pérez, G. Navarro Pérez ja I. Pérez-Cabrero Ferrández, abogadas,

–

Martínez Sanchís, edustajinaan C. Kraus Frutos, abogada, ja M. L. Maestre Gómez, procuradora,

–

Kreikan hallitus, asiamiehinään G. Kanellopoulos, E. Leftheriotou ja A. Vasilopoulou,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään B. Eggers, I. Galindo Martín, G. Koleva, F. Castilla Contreras ja F. Castillo de la Torre,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27.7.1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 (EYVL 1994, L 227, s. 1 ja oikaisu EYVL 2001, L 111, s. 31) 13 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa osapuolina ovat Club de Variedades Vegetales Protegidas (jäljempänä CVVP), joka edustaa Nadorcott-mandariinilajikkeen yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien omistajan etuja, ja Adolfo Juan Martínez Sanchís ja joka koskee sitä, että viimeksi mainittu käyttää kyseisen lajikkeen taimia.

3

Uusien kasvilajikkeiden suojaamisesta 2.12.1961 tehty kansainvälinen yleissopimus, sellaisena kuin se on tarkistettuna 19.3.1991 (Union pour la Protection des Obtentions Végétales ‑sopimus, jäljempänä UPOV-sopimus), on hyväksytty Euroopan yhteisön nimissä 30.5.2005 annetulla neuvoston päätöksellä (EUVL 2005, L 192, s. 63).

4

Kyseisen yleissopimuksen 14 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   [Toimenpiteet lisäysaineiston osalta]

2.   [Toimenpiteet sadon osalta] Jollei 15 ja 16 artiklassa toisin määrätä, 1 kappaleen a kohdan i–vii alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet sadon osalta, joka on saatu suojatun lajikkeen lisäysaineiston luvattoman käytön avulla, edellyttävät jalostajan lupaa, ellei jalostajalla ole ollut kohtuullista mahdollisuutta käyttää oikeuttaan mainitun lisäysaineiston suhteen.

– –”

5

Asetuksen N:o 2100/94 johdanto-osan 14., 17., 18., 20. ja 29. perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Koska kasvilajikkeiden suojaaminen yhteisön tasolla vaikuttaa koko yhteisössä samalla tavoin, omistajan suostumusta edellyttävät kaupalliset liiketoimet on määriteltävä selvästi; suojaamisalaa olisi useimpiin kansallisiin järjestelmiin verrattuna laajennettava tiettyyn lajikkeen aineistoon sellaisten yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa käytävän kaupan ottamiseksi huomioon, jossa lajikkeita ei suojata millään tavoin; oikeuksien sammumisen periaatteen käyttöön ottamisella varmistetaan kuitenkin, että suojaaminen ei ole kohtuutonta,

– –

kasvilajikkeiden suojaamiseen yhteisön tasolla liittyvien oikeuksien käyttäminen edellyttää rajoitusten asettamista säännöksin, jotka annetaan yleisen edun vuoksi,

tämä merkitsee maataloustuotannon suojaamista; maanviljelijällä on sen vuoksi oltava lupa käyttää tiettyjä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen korjaamiaan tuotteita lisäystarkoituksiin,

– –

yleisen edun vuoksi on tietyissä olosuhteissa säädettävä myös pakkoviljelyluvista, mihin voi sisältyä tarve saada markkinoille aineistoa, jolla on määrätyt ominaispiirteet, tai tarve jatkaa edelleen yhä parempien lajikkeiden jalostuksen edistämistä,

– –

tässä asetuksessa otetaan huomioon sellaiset olemassa olevat kansainväliset yleissopimukset kuten uusien kasvilajikkeiden suojaamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (UPOV-yleissopimus) – –”

6

Kyseisen asetuksen 5 artiklan, jonka otsikko on ”Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien kohde”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kasviryhmä muodostuu kokonaisista kasveista tai, jos kasvinosista voidaan tuottaa kokonaisia kasveja, kasvinosista, joita molempia nimitetään jäljempänä ’lajikeosiksi’.”

7

Asetuksen 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Kasvinjalostajanoikeuksien haltijan oikeudet ja rajoitukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kasvinjalostajanoikeudet antavat omistajalleen tai omistajilleen, jäljempänä ’omistaja’, oikeuden toteuttaa 2 kohdassa luetellut toimet.

2.   Rajoittamatta 15 ja 16 artiklan soveltamista, seuraavat toimet edellyttävät suojatun lajikkeen lajikeosien ja korjatun aineiston, jäljempänä ’aineisto’, osalta omistajan lupaa:

Omistaja voi asettaa luvalleen ehtoja ja rajoituksia.

3.   Edellä 2 kohtaa sovelletaan korjattuun aineistoon ainoastaan, jos tämä aineisto on saatu käyttämällä luvatta suojatun lajikkeen lajikeosia, ja jollei omistaja ole kohtuudella voinut käyttää mainittuihin lajikeosiin liittyvää oikeuttaan.

– –”

8

Saman asetuksen 16 artiklassa, jonka otsikko on ”Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien sammuminen”, säädetään seuraavaa:

”Yhteisön kasvinjalostajanoikeudet eivät koske toimia, jotka liittyvät suojatun lajikkeen tai 13 artiklan 5 kohdan säännösten soveltamisalaan kuuluvan lajikkeen aineistoon, joka on luovutettu kolmansille omistajan toimesta tai hänen suostumuksellaan missä tahansa yhteisön paikassa, tai mainitusta aineistosta saatuun aineistoon, sikäli kuin nämä toimet:

9

Asetuksen N:o 2100/94 94 artiklassa, jonka otsikko on ”Tuoteväärennös”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kaikkia niitä vastaan, jotka:

omistaja voi ryhtyä oikeustoimiin tuoteväärennöksen lopettamiseksi tai kohtuullisen korvauksen maksamiseksi tai molempiin.

2.   Kaikkien, jotka toimivat tahallaan tai tuottamuksesta, tulee lisäksi hyvittää omistajan kärsimä vahinko. Jos vahinko on pieni, omistajan oikeutta hyvitykseen voidaan vastaavasti pienentää, hyvitys ei kuitenkaan saa olla pienempi kuin tuotteiden väärentäjän tuoteväärennösten tekemisestä saama hyöty.”

10

Kyseisen asetuksen 95 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Omistaja voi vaatia kohtuullista korvausta kaikilta, jotka ovat suorittaneet kasvinjalostajanoikeushakemuksen julkaisemisen ja yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien myöntämisen välisenä ajanjaksona toimen, jonka suorittaminen olisi ollut kielletty mainitun ajanjakson jälkeen yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien perusteella.”

11

Nadorcott Protection SARL:n 22.8.1995 yhteisön kasvilajikevirastolle tekemän hakemuksen johdosta viimeksi mainittu myönsi ensin mainitulle 4.10.2004 yhteisön kasvinjalostajanoikeudet Nadorcott-nimiselle mandariinilajikkeelle. Tästä päätöksestä tehtiin lykkäävin vaikutuksin valitus, joka hylättiin 8.11.2005 päätöksellä, joka julkaistiin yhteisön kasvilajikeviraston virallisessa lehdessä 15.2.2006.

12

Martínez Sanchís hankki 22.8.1995–15.2.2006 yleisölle avoimesta taimitarhasta Nadorcott-lajikkeen taimia, joista osa istutettiin vuoden 2005 keväällä ja muut vuoden 2006 keväällä. Hän korvasi 15.2.2006 jälkeen tietyn määrän tämän kasvilajikkeen taimista, ja uudet taimet oli ostettu samasta taimitarhasta, kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee.

13

CVVP, jonka tehtäväksi oli annettu oikeuksien loukkaamista koskevien kanteiden nostaminen Nadorcott-lajikkeen osalta, haastoi Martínez Sanchísin oikeuteen siitä syystä, että hän oli loukannut yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien omistajan tätä kasvilajiketta koskevia oikeuksia. CVVP nosti siten yhtäältä tilapäistä suojaa koskevan kanteen niiden Martínez Sanchísin toimien osalta, jotka tämä oli toteuttanut ennen tämän suojan saamista eli ennen 15.2.2006, ja toisaalta oikeuksien loukkaamista koskevan kanteen tämän päivän jälkeen toteutettujen toimien vuoksi. CVVP vaati lisäksi kaikkien näiden toimien lopettamista, mainitun kasvilajikkeen puista saatujen hedelmien myynti mukaan lukien, sekä korvausta siitä vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen Martínez Sanchísin toteuttamista toimista sekä tilapäisen suojan ajanjaksolla että sen jälkeen.

14

Koska CVVP:n nostama oikeuksien loukkaamista koskeva kanne oli vanhentunut asetuksen N:o 2100/94 96 artiklan nojalla, alioikeus hylkäsi sen kanteen.

15

Audiencia Provincial (maakunnallinen ylioikeus, Espanja), joka käsitteli tästä ratkaisusta tehtyä valitusta, katsoi, ettei kanne ollut vanhentunut, mutta hylkäsi sen perusteettomana. Kyseinen tuomioistuin totesi yhtäältä, että Martínez Sanchís oli hankkinut Nadorcott-lajikkeen taimet vilpittömässä mielessä yleisölle avoimesta taimitarhasta, ja toisaalta, että tämä hankkiminen oli tapahtunut ennen tätä lajiketta koskevan yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien saamista eli ennen 15.2.2006. Näin ollen mainittu tuomioistuin päätti, että CVVP:n väitteet eivät olleet perusteltuja.

16

CVVP teki tästä tuomiosta kassaatiovalituksen Tribunal Supremoon (ylin tuomioistuin, Espanja).

17

Tämä tuomioistuin tiedustelee, onko suojatun lajikkeen lajikeosien istuttamista ja näiden lajikeosien hedelmien korjaamista pidettävä lajikeosien osalta toteutettuna toimena, joka vaatii asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan kasvilajiketta koskevien yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien omistajan etukäteen antaman luvan sillä uhalla, että ne muuten merkitsevät oikeuksien loukkaamista koskevaa toimea, vai pikemminkin korjatun aineiston osalta toteutettuna toimena, jonka osalta on saman tuomioistuimen mukaan asetettu etukäteen annettavaa lupaa koskeva vaatimus vain kyseisen asetuksen 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin edellytyksin.

18

Jos asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 3 kohtaa sovelletaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä olevaan asiaan, se kysyy lisäksi, voiko kyseisessä säännöksessä tarkoitettu suojatun lajikkeen lajikeosien luvattoman käytön edellytys täyttyä, jos kyseessä oleva lajike, jonka taimet on hankittu kasvinjalostajanoikeuksia koskevan hakemuksen julkaisemisen ja näiden oikeuksien tosiasiallisen myöntämisen välisenä aikana, saa vain tilapäistä suojaa kyseisen asetuksen 95 artiklan nojalla.

19

Näin ollen Tribunal Supremo on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

20

Aluksi on todettava, että vaikka CVVP väittää ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että Martínez Sanchís oli istuttanut, oksastanut tai kaupallisesti käyttänyt pääasiassa kyseessä olevaa kasvilajiketta, kyseinen tuomioistuin mainitsee pääasiaan liittyvien tosiseikkojen kuvauksessa vain, että hän on istuttanut taimet, jotka hän oli hankkinut taimitarhasta. Vaikuttaa siis siltä, että hän itse ei ollut lisännyt suojatun lajikkeen lajikeosia, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava. Lisäksi on huomautettava, että kuten unionin tuomioistuimelle esitetyistä kirjallisista huomautuksista yhteneväisesti ilmenee, pääasiassa kyseessä olevan Nadorcott-lajikkeen mandariinipuista korjattuja hedelmiä ei voida käyttää kyseisen kasvilajikkeen kasvien lisäysaineistona.

21

Näissä olosuhteissa on ymmärrettävä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, joita on tutkittava yhdessä, lähinnä sitä, onko asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja 3 kohtaa tulkittava siten, että suojatun lajikkeen istutusta ja sen hedelmien, joita ei voida käyttää lisäysaineistona, korjaamista koskeva toiminta vaatii mainitun kasvilajikkeen omistajan luvan, jos mainitun artiklan 3 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät.

22

Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan suojatun kasvilajikkeen omistajan lupa vaaditaan suojatun lajikkeen ”lajikeosien” tai ”korjatun aineiston” tuotannolle tai lisäykselle (monistus).

23

Vaikka mainitussa säännöksessä viitataan sekä suojatun lajikkeen lajikeosiin että korjattuun aineistoon, joita siinä nimitetään yhdessä aineistoksi, näille kahdelle luokalle säädetty suoja eroaa kuitenkin toisistaan. Kyseisen asetuksen 13 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että korjattua aineistoa koskevien kyseisen artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimien osalta tällainen lupa vaaditaan vain, jos tämä aineisto on saatu käyttämällä luvatta suojatun lajikkeen lajikeosia ja edellyttäen, että tämän lajikkeen omistaja ei ole kohtuudella voinut käyttää suojatun lajikkeen lajikeosiin liittyvää oikeuttaan. Näin ollen mainitun asetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vaadittu yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien omistajan lupa vaaditaan korjattua aineistoa koskevien toimien osalta vain, kun kyseisen artiklan 3 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät.

24

On siis katsottava, että asetuksessa N:o 2100/94 säädetään ”ensisijaisesta” suojasta, joka kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan kattaa lajikeosien tuotannon tai lisäyksen. Korjattuun aineistoon puolestaan kohdistuu ”toissijainen” suoja, joka myös mainitaan kyseisessä säännöksessä mutta jota rajoitetaan voimakkaasti saman artiklan 3 kohdassa säädetyin lisäedellytyksin (ks. vastaavasti tuomio 20.10.2011, Greenstar-Kanzi Europe, C‑140/10, EU:C:2011:677, 26 kohta).

25

Siten sen määrittämiseksi sovelletaanko ja millä edellytyksillä asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdan a alakohtaa suojatun kasvilajikkeen istuttamista ja tämän lajikkeen hedelmien, joita ei voida käyttää lisäysaineistona, korjaamista koskevaan toimintaan, on tutkittava, voiko tämä toiminta johtaa suojatun lajikkeen lajikeosien tai korjatun aineiston tuotantoon tai lisäykseen.

26

Tältä osin on todettava, että kun otetaan huomioon tässä säännöksessä käytettyjen ilmaisujen ”tuotanto” ja ”lisäys” tavanomainen merkitys, tätä säännöstä sovelletaan toimiin, joilla saadaan aikaan uusia lajikeosia tai korjattua aineistoa.

27

Lisäksi on muistutettava, että asetuksen N:o 2100/94 5 artiklan 3 kohdassa määritellään lajikeosien käsitteellä tarkoitettavan kokonaisia kasveja tai kasvinosia, jos niistä voidaan tuottaa kokonaisia kasveja.

28

Nyt käsiteltävässä asiassa hedelmiä, jotka on korjattu pääasiassa kyseessä olevan lajikkeen puista, ei kuitenkaan voida käyttää kyseisen lajikkeen kasvien lisäysaineistona, kuten tämän tuomion 20 kohdasta ilmenee.

29

Näin ollen tällaisen suojatun lajikkeen istuttamista ja tämän lajikkeen taimista saatujen hedelmien korjaamista ei voida luokitella asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuiksi lajikeosien tuotantoa tai lisäystä (monistusta) koskeviksi toimiksi, vaan niitä on pidettävä korjatun aineiston tuotantona, joka tämän säännöksen mukaisesti, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 13 artiklan 3 kohdan kanssa, vaatii yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien omistajan luvan ainoastaan, jos tämä korjattu aineisto on saatu käyttämällä luvatta suojatun lajikkeen lajikeosia ja jollei omistaja ole kohtuudella voinut käyttää mainittuihin lajikeosiin liittyvää oikeuttaan.

30

Kyseisen 13 artiklan asiayhteys tukee lisäyskyvyn merkitystä kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltamiseksi tuotanto- tai lisäystoimiin, lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa kyseisen artiklan 3 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät korjatun aineiston osalta.

31

Erityisesti yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien sammumista koskevista asetuksen N:o 2100/94 16 artiklan säännöksistä ilmenee, että nämä oikeudet koskevat toimia, jotka liittyvät suojatun lajikkeen aineistoon, joka on luovutettu kolmansille omistajan toimesta tai hänen suostumuksellaan, vain siltä osin kuin nämä toimet merkitsevät kyseisen lajikkeen myöhemmin tapahtuvaa lisäystä, johon omistaja ei ole antanut suostumustaan.

32

Asetuksen N:o 2100/94 tavoitteiden osalta erityisesti kyseisen asetuksen johdanto-osan 5., 14. ja 20. perustelukappaleesta ilmenee, että vaikka unionissa käyttöön otetun järjestelmän tarkoituksena on myöntää jalostajille, jotka kehittävät uusia lajikkeita, suojaa näiden kannustamiseksi uusien lajikkeiden jalostamiseen ja kehittämiseen yleisen edun nimissä, tämä suoja ei saa ylittää sitä, mikä on välttämätöntä tähän toimintaan kannustamiseksi, jottei vaaranneta maataloustuotannon suojaamista ja sitä, että markkinoille saadaan aineistoa, jolla on määrätyt ominaispiirteet, koskevan yleisen edun suojelemista, tai itse tavoitetta jatkaa edelleen yhä parempien lajikkeiden jalostuksen edistämistä. Erityisesti mainitun asetuksen johdanto-osan 17. ja 18. perustelukappaleen mukaan, luettuina yhdessä, maataloustuotanto on yleinen etu, joka oikeuttaa kasvilajikkeiden suojaamiseen yhteisön tasolla liittyvien oikeuksien käyttämistä koskevien rajoitusten asettamisen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kyseisen artiklan 2 kohdassa yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien omistajalle annettua suojaa sovelletaan ”korjattuun aineistoon” ainoastaan tietyin edellytyksin.

33

Sitä vastoin tulkinta, jonka mukaan asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohta koskisi kyseisen artiklan 3 kohdassa säädetyistä edellytyksistä riippumatta myös toimintaa, joka muodostuu suojatun lajikkeen hedelmien korjaamisesta ilman, että näitä hedelmiä voitaisiin käyttää kyseisen lajikkeen lisäykseen, olisi ristiriidassa mainitun tavoitteen kanssa, koska sen vaikutuksesta kyseisen artiklan 3 kohdasta tulisi hyödytön ja siten horjutettaisiin kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettua portaittaista suojajärjestelmää.

34

Lisäksi horjutettaisiin mahdollisesti asetuksen N:o 2100/94 johdanto-osan 17. ja 18. perustelukappaleessa tarkoitettuun maataloustuotannon turvaamiseen liittyvää yleistä etua, jos yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien omistajan oikeudet, jotka tämä saa asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan perusteella, ulottuisivat kyseisen artiklan 3 kohdan mukaisista edellytyksistä riippumatta suojatun lajikkeen korjattuihin tuotteisiin, joita ei voida käyttää lisäystarkoituksiin.

35

Tulkintaa, jonka mukaan kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukainen ”ensisijainen” suoja rajoittuu – niitä tapauksia lukuun ottamatta, joissa kyseisen artiklan 3 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät korjatun aineiston osalta – lajikeosiin lisäysaineistona, tukee UPOV-sopimuksen 14 artiklan 1 kappaleen a kohta, joka on otettava huomioon mainitun asetuksen 29. perustelukappaleen mukaisesti kyseisen asetuksen tulkitsemiseksi.

36

Tämän sopimuksen 14 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaan suojattavan kasvilajikkeen lisäysmateriaalin osalta lisäys- tai monistustoimenpiteet edellyttävät jalostajan lupaa.

37

Kuten lisäksi julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 32–35 kohdassa, UPOV-sopimuksen 14 artiklan 1 kappaleen a kohdan valmistelutöistä ilmenee, että lisäysaineiston käyttäminen satotuotantoon on nimenomaisesti jätetty tämän määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle; siinä vahvistetaan ensisijaisen suojan soveltamisedellytykset, sellaisena kuin se vastaa asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdassa säädettyä suojaa.

38

Näin ollen UPOV-sopimuksen 14 artiklan 1 kappaleen a kohdan nojalla jalostaja ei voi kieltää lajikeosien käyttämistä pelkästään maatalouden korjuutarkoituksiin, vaan se voi kieltää ainoastaan toimet, jotka johtavat suojatun lajikkeen lisäykseen tai monistukseen.

39

Näiden toteamusten perusteella ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että suojatun lajikkeen istuttamista ja sen hedelmien, joita ei voida käyttää lisäysaineistona, korjaamista koskeva toiminta vaatii mainittua kasvilajiketta koskevien yhteisön kasvinjalostusoikeuksien omistajan luvan, jos kyseisen asetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät.

40

Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että kasvilajikkeen hedelmien, joita ei voida käyttää lisäysaineistona, on katsottava olevan saadut kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tämän kasvilajikkeen lajikeosien luvattomalla käytöllä, kun kasvitarha on monistanut ja myynyt nämä lajikeosat maataloustuottajalle mainittua kasvilajiketta koskevia yhteisön kasvinjalostajanoikeuksia koskevan hakemuksen julkaisemisen ja oikeuksien myöntämisen välisenä aikana.

41

Tästä on todettava yhtäältä, että yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien myöntämisen johdosta asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimien luvaton toteuttaminen näiden oikeuksien kohteena olevan kasvilajikkeen osalta on asetuksen N:o 2100/94 13 kohdan 3 kohdassa tarkoitettua luvatonta käyttöä. Siten mainitun asetuksen 94 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan omistaja voi ryhtyä oikeustoimiin oikeuden loukkauksen lopettamiseksi tai kohtuullisen korvauksen maksamiseksi tai molempiin kaikkia niitä vastaan, jotka suorittavat jonkun näistä toimista.

42

Toisaalta ennen näiden oikeuksien myöntämistä koskevan ajanjakson osalta omistaja voi asetuksen N:o 2100/94 95 artiklan mukaan vaatia kohtuullista korvausta kaikilta, jotka ovat suorittaneet kasvinjalostajanoikeushakemuksen julkaisemisen ja yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien myöntämisen välisenä ajanjaksona toimen, jonka suorittaminen olisi ollut näiltä henkilöiltä kielletty mainitun ajanjakson jälkeen yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien perusteella.

43

On katsottava, että siltä osin kuin kyseisen asetuksen 95 artiklan tarkoituksena on vain, että yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien omistajalla on mahdollisuus vaatia kohtuullista korvausta, siinä ei anneta tälle muita oikeuksia, kuten oikeutta sallia tai kieltää kyseisen kasvilajikkeen lajikeosien käyttäminen kyseisessä 95 artiklassa tarkoitettuna ajanjaksona. Tämä suojajärjestelmä siis eroaa etukäteen annettavaa lupaa koskevasta järjestelmästä, jota noudatetaan, kun asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimet toteutetaan kasvinjalostajanoikeuksien myöntämisen jälkeen.

44

Tästä johtuu, että asetuksen N:o 2100/94 95 artiklassa tarkoitettuna suoja-aikana yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien omistaja ei voi kieltää jonkin kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toimen toteuttamista hänen puuttuvan suostumuksensa vuoksi, joten niiden toteuttaminen ei ole mainitun asetuksen 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua luvatonta käyttöä.

45

Nyt käsiteltävässä asiassa edellä todetusta johtuu, että siltä osin kuin pääasiassa kyseessä olevan suojatun kasvilajikkeen taimien lisäys ja myynti Martínez Sanchísille on tapahtunut asetuksen N:o 2100/94 95 artiklassa tarkoitetun ajanjakson aikana, näitä toimia ei voida pitää tällaisena luvattomana käyttönä.

46

Siten näistä taimista saatujen hedelmien ei voida katsoa olevan saatuja kyseisen asetuksen 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun luvattoman käytön perusteella silloinkaan, jos ne on korjattu yhteisön kasvinjalostajan oikeuksien myöntämisen jälkeen. Kuten ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annetusta vastauksesta käy ilmi, kasvilajikkeen lajikeosien istuttaminen ja sen sellaisten hedelmien korjaaminen, joita ei voida käyttää lisäysaineistona, ei ole asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu lajikeosien tuotanto- tai lisäystoimi.

47

Niistä suojatun kasvilajikkeen taimista, jotka taimitarha on monistanut ja myynyt Martínez Sanchísille yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien myöntämisen jälkeen, on todettava, että sekä näiden taimien monistaminen että niiden myynti voivat olla tällaista luvatonta käyttöä, joten asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 2 kohdan c ja d alakohdan mukaan suojatun lajikkeen hedelmien myyntiin tarjoaminen ja myynti tai muu kaupan pitämisen muoto edellyttävät yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien omistajan ennakkosuostumusta.

48

Näin ollen edeltävässä kohdassa tarkoitettujen suojatun kasvilajikkeen taimien hedelmät, jotka Martínez Sanchís on korjannut, voidaan katsoa saadun asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla suojatun lajikkeen lajikeosien luvattomalla käytöllä.

49

Viimeksi mainitun säännöksen soveltamiseksi vaaditaan kuitenkin vielä, että kyseinen omistaja ei ole kohtuudella voinut käyttää pääasiassa kyseessä olevaan kasvilajikkeeseen liittyvää oikeuttaan taimitarhalla, joka on monistanut ja myynyt lajikeosat.

50

Koska ennakkoratkaisupyyntö ei sisällä konkreettista viitettä tästä asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 3 kohdassa vahvistetusta edellytyksestä, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on joka tapauksessa suoritettava tältä osin tarvittavat tarkastukset.

51

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 2100/94 13 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että kasvilajikkeen hedelmiä, joita ei voida käyttää lisäysaineistona, ei voida katsoa saaduiksi kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tämän kasvilajikkeen lajikeosien luvattomalla käytöllä, kun taimitarha on monistanut ja myynyt nämä lajikeosat maataloustuottajalle yhteisön kasvinjalostajanoikeuksia koskevan hakemuksen julkaisemisen ja näiden oikeuksien myöntämisen välisenä ajanjaksona. Jos näiden oikeuksien myöntämisen jälkeen mainittuja lajikeosia on monistettu ja myyty ilman näiden oikeuksien omistajan suostumusta, viimeksi mainittu voi vedota kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 3 kohdassa hänelle annettuun oikeuteen mainittujen hedelmien osalta, jollei hän ole kohtuudella voinut käyttää näihin samoihin lajikeosiin liittyvää oikeuttaan.

52

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: