1.

Romanian sääntelyviranomainen määräsi eräälle yritykselle seuraamuksen siitä, että se oli vienyt tietyn määrän tuottamaansa sähköä Unkariin tarjoamatta sitä ensin kansallisilla markkinoilla keskitetyn kaupankäyntialustan kautta, kuten kansallisessa lainsäädännössä kyseisen viranomaisen mukaan edellytetään.

2.

Tribunalul București (Bukarestin alioikeus, Romania) pyrkii selvittämään, sisältyykö tällä tavoin sovellettavaan kansalliseen lainsäädäntöön viennin määrällinen rajoitus tai vaikutukseltaan vastaava toimenpide ja onko se siten yhteensoveltumaton SEUT 35 artiklan kanssa.

3.

Direktiivi 2009/72 sisältää seuraavat johdanto-osan perustelukappaleet:

”– –

4.

Direktiivin 3 artiklan (”Julkisen palvelun velvoitteet ja kuluttajansuoja”) 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on oman institutionaalisen järjestelmänsä mukaisesti ja toissijaisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ottaen varmistettava, että sähköalan yritykset toimivat tämän direktiivin periaatteiden mukaisesti siten, että sähköalalla saadaan aikaan kilpailulle avoimet, varmat ja ympäristön kannalta kestävät markkinat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista, eivätkä jäsenvaltiot saa harjoittaa syrjintää näiden yritysten välillä niiden oikeuksien tai velvollisuuksien suhteen.”

5.

Direktiivin 4 artiklassa (”Toimitusvarmuuden seuranta”) säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava toimitusvarmuuteen liittyvien kysymysten seuranta. Jäsenvaltiot voivat harkintansa mukaan antaa tämän tehtävän 35 artiklassa tarkoitettujen sääntelyviranomaisten hoidettavaksi. Erityisesti on seurattava tarjonnan ja kysynnän tasapainoa kansallisilla markkinoilla, odotetun tulevan kysynnän tasoa, suunnitteilla tai rakenteilla olevan lisäkapasiteetin määrää sekä verkkojen laatua ja niiden ylläpidon tasoa samoin kuin toimenpiteitä kysyntähuippujen kattamiseksi ja yhden tai useamman sähköntoimittajan toimitusvajausten hoitamiseksi. – –”

6.

Direktiivin 36 artiklassa (”Sääntelyviranomaisen yleistavoitteet”) säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä määriteltyjä viranomaistehtäviä suorittaessaan sääntelyviranomaisen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet seuraavien tavoitteiden edistämiseksi 37 artiklassa säädettyjen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa puitteissa tarvittaessa tiiviissä yhteydenpidossa muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten, myös kilpailuviranomaisten, kanssa ja tämän rajoittamatta näiden toimivaltaa:

– –”

7.

Asetuksen 37 artiklassa (”Sääntelyviranomaisen tehtävät ja toimivaltuudet”) säädetään seuraavaa:

”1.   Sääntelyviranomaisen tehtävänä on:

– –

– –

– –”

8.

Direktiivin 38 artiklassa (”Rajatylittäviä kysymyksiä koskeva sääntelyjärjestelmä”) säädetään seuraavaa:

”1.   Sääntelyviranomaisten on kuultava toisiaan ja tehtävä tiivistä yhteistyötä keskenään sekä annettava toisilleen ja virastolle kaikki tiedot, joita ne tarvitsevat tästä direktiivistä johtuvien tehtäviensä suorittamiseksi. Vastaanottavan viranomaisen on vaihdettavien tietojen osalta varmistettava sama luottamuksellisuuden taso kuin tiedot lähettäneeltä viranomaiselta edellytetään.

– –

3.   Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava oikeus yhteistyöjärjestelyihin toistensa kanssa sääntely-yhteistyön edistämiseksi.

– –”

9.

Asetuksen 1 artiklan (”Kohde, soveltamisala ja suhde unionin muuhun lainsäädäntöön”) 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa annetaan säännöt, joilla kielletään energian tukkumarkkinoita vahingoittavat käytännöt ja jotka ovat johdonmukaiset niiden sääntöjen kanssa, joita sovelletaan rahoitusmarkkinoilla, sekä näiden energian tukkumarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kanssa ja joissa otetaan samalla huomioon näiden markkinoiden erityispiirteet. Tässä asetuksessa säädetään energian tukkumarkkinoiden seurannasta, josta huolehtii energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto – – tiiviissä yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa ja ottamalla huomioon päästökauppajärjestelmän ja energian tukkumarkkinoiden väliset vuorovaikutukset.”

10.

Asetuksen 5 artiklan (”Nimitetyn sähkömarkkinaoperaattorin nimeäminen silloin, kun kaupankäyntipalveluita koskee kansallinen lakisääteinen monopoli”) 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos jäsenvaltiossa tai jäsenvaltion tarjousalueella on tämän asetuksen voimaantuloajankohtana jo käytössä vuorokautisten ja päivänsisäisten markkinoiden kaupankäyntipalveluja koskeva kansallinen lakisääteinen monopoli, joka estää useamman kuin yhden nimitetyn sähkömarkkinaoperaattorin nimeämisen, asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta komissiolle viimeistään kahden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta ja jäsenvaltio voi kieltäytyä nimeämästä useampaa kuin yhtä nimitettyä sähkömarkkinaoperaattoria tarjousaluetta kohden.”

11.

Lain 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Sähkön ja lämmön yhteistuotannon alalla toimintaa on harjoitettava seuraavien perustavoitteiden saavuttamiseksi:

– –

– –

– –”

12.

Lain 3 §:n 49 kohdan mukaan ”keskitetyillä markkinoilla” tarkoitetaan ”organisoitua kehystä, jossa useat taloudelliset toimijat käyvät sähkökauppaa sähkömarkkinaoperaattorin tai siirtoverkonhaltijan välityksellä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymien erityissääntöjen perusteella”.

13.

Lain 20 §:n 1 momentin mukaan:

”Sähkömarkkinat muodostuvat säännellyistä markkinoista ja kilpailulle avoimista markkinoista, ja sähkökauppaa käydään tukku- tai vähittäiskauppana.”

14.

Lain 23 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Sähkökauppaa käydään kilpailulle avoimilla markkinoilla avoimesti, julkisesti, keskitetysti ja syrjimättömästi.”

15.

Lain 28 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tuottajilla on pääasiallisesti seuraavat velvollisuudet:

– –

– –”

16.

Societatea de Producere a Energiei Electrice în Hidrocentrale Hidroelectrica SA (jäljempänä Hidroelectrica) on romanialainen yksityisoikeudellinen yhtiö, josta valtio omistaa enemmistöosuuden. Se muun muassa siirtää ja jakelee sähköä, ja sillä on sekä sähkön tuotantolupa että toimituslupa.

17.

Hidroelectricalla on myös Unkarin sääntelyviranomaisen antama välityslupa.

18.

Kyseinen yhtiö on tämä luvan saamisen jälkeen tehnyt joulukuusta 2014 lähtien sähkönmyyntisopimuksia sellaisen unkarilaisen keskitetyn kaupankäyntialustan kautta, joka kuuluu Agenția pentru Cooperarea Autorităților de Reglementare în Domeniul Energiein (energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto, jäljempänä virasto) hyväksymiin markkinoihin.

19.

Autoritatea Națională de Reglementare în Domeniul Energiei (kansallinen energia-alan sääntelyviranomainen, jäljempänä ANRE) ilmoitti 11.5.2015 Hidroelectricalle määräävänsä sille 50000 Romanian leun (RON) seuraamusmaksun ”sen johdosta, ettei se ollut avoimesti tarjonnut kaikkea käytettävissään ollutta sähköä myyntiin kilpailulle avoimilla Romanian sähkömarkkinoilla vaan oli sitä vastoin vienyt tietyn määrän tuottamaansa sähköä Unkarin sähkömarkkinoille voimassa olevan lainsäädännön vastaisesti”.

20.

Hidroelectricalle seuraamusta määrätessään ANRE tukeutui lain nro 123/2012 23 §:n 1 momenttiin ja 28 §:n c kohtaan, joita se tulkitsi niin, että kotimaisten sähköntuottajien velvollisuus tarjota kaikki käytettävissään oleva sähkö myyntiin kilpailulle avoimilla markkinoilla julkisesti ja syrjimättömästi merkitsee, että niiden on tehtävä se Opcom SA:n alustoilla (eli Romanian kansallisilla keskitetyillä sähkömarkkinoilla). ( 6 )

21.

ANRE:n mukaan tuottajalla ei Romaniassa ole oikeutta viedä sähköä suoraan muihin Euroopan unionin maihin. Tällainen toiminta merkitsee kansallisen lain ja implisiittisesti tuotantoluvan ehtojen rikkomista, josta määrätään hallinnollinen seuraamus.

22.

Hidroelectrica riitautti tämän seuraamuksen Judecătorie Sectorului 1 Bucureștissa (Bukarestin alueen 1 ensimmäisen asteen tuomioistuin, Romania) ja vetosi sen pätemättömyyteen tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen loukkaamisen vuoksi. Se väitti erityisesti, että ANRE oli tulkinnut lain nro 123/2012 23 §:n 1 momenttia Consiliul Concurențein (kilpailuviranomainen, Romania) käytännön ja omien aikaisempien päätöstensä vastaisesti.

23.

Koska Hidroelectrican kanne hyväksyttiin ensimmäisessä oikeusasteessa, ANRE haki tuomioon muutosta Tribunalul Bucureștissa, joka esittää seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko SEUT 35 artikla – – lain nro 123/2012 23 §:n 1 momentin ja 28 [§:n] c kohdan sellaiselle tulkinnalle, jonka perusteella Romanian sähköntuottajat ovat velvollisia käymään koko tuotetusta sähkömäärästä kauppaa yksinomaan Romanian keskitetyillä kilpailulle avoimilla markkinoilla, kun otetaan huomioon, että sähköä on mahdollista viedä mutta ei suoraan vaan välitysyhtiön kautta?”

24.

Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 17.10.2018. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet ANRE, Romanian hallitus ja komissio.

25.

ANRE, Hidroelectrica, Romanian hallitus ja komissio osallistuivat 23.1.2020 pidettyyn istuntoon.

26.

ANRE on riitauttanut ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottamisen, sillä sen mielestä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei esitä epäilyjä unionin oikeuden tulkinnasta vaan vertaa viimeksi mainittua oikeutta tiettyyn kansallisen lain tulkintaan. Se lisää, ettei unionin tuomioistuimella ole toimivaltaa osallistua kansallisen oikeussäännön tulkintaa ja soveltamista koskevaan kiistaan. ( 7 )

27.

Asian taustalla on lain nro 123/2012 tiettyjen säännösten tulkinta, joka on riitautettu. ANRE:n lain nro 123/2012 23 §:n 1 momentista ja 28 §:n c kohdasta tekemän tulkinnan mukaan kaikki sähkön tukkukauppa on käytävä yksinomaan Opcomin alustoilla. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan muut romanialaiset tuomioistuimet tekevät kuitenkin erilaisia päätelmiä. ( 8 )

28.

Asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin teki näistä säännöksistä tulkinnan, jonka johdosta se hyväksyi Hidroelectrican kanteen. Valituksessaan ANRE sitä vastoin painottaa suppeaa tulkintaa, jonka hyväksyminen tarkoittaisi määrätyn seuraamuksen lainmukaisuutta. ( 9 )

29.

Oikeudenkäyntiväitettä ei voida hyväksyä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei pyri saamaan unionin tuomioistuinta lausumaan lain nro 123/2012 tulkinnasta ja selvittämään, kumpi olemassa olevista tulkintalinjoista on kansallisen oikeuden kannalta oikea. Hyväksyttyään toisen näistä riidanalaisista tulkinnoista (”suppean”) se on sen sijaan epävarma siitä, ovatko kansallisen oikeuden säännökset yhteensopivia unionin oikeuden kanssa.

30.

Ennakkoratkaisukysymyksen tarkoituksena on ainoastaan ratkaista, onko SEUT 35 artikla esteenä kansallisen säännöstön suppeaan tulkintaan perustuvalle sähkökauppajärjestelmälle. Vastauksessaan unionin tuomioistuimen ei tarvitse ratkaista sisäistä kiistaa sisäisen lainsäädännön parhaasta tulkinnasta. Sen on sen sijaan otettava lainsäädännölliseksi lähtökohdaksi se, mitä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt, ( 10 ) ja otettava kantaa sen yhteensopivuuteen unionin oikeuden (tässä tapauksessa SEUT 35 artiklan) kanssa ja siten varmistettava sen yhdenmukainen tulkinta, joka sitoo kaikkia jäsenvaltioiden viranomaisia ja tuomioistuimia. ( 11 )

31.

Romanian hallitus ja ANRE väittävät, että kun otetaan huomioon asetuksella 2015/1222 toteutettu lainsäädännön yhdenmukaistaminen, SEUT 35 artiklaa ei voida soveltaa.

32.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että ”kun ala on unionin tasolla yhdenmukaistettu tyhjentävästi, kaikkia siihen liittyviä kansallisia toimia on arvioitava suhteessa kyseiseen yhdenmukaistamistoimeen eikä suhteessa primaarioikeuden määräyksiin”. ( 12 )

33.

Vaikka ei olekaan tarpeen todeta, yhdenmukaistetaanko asetuksella 2015/1222 asia tyhjentävästi, on varmaa, että asetus tuli voimaan 26.7.2015, kun taas seuraamukseen johtaneet tosiseikat tapahtuivat joulukuun 2014 ja helmikuun 2015 välisenä aikana. Tätä asetusta ei sovelleta niihin ajallisesti.

34.

Sitä ei missään tapauksessa voida soveltaa myöskään aineellisesti, sillä kuten Hidroelectrica totesi istunnossa, kyseisen asetuksen 5 artiklassa tarkoitettu monopoli koskee ainoastaan lyhyen aikavälin markkinoita (päivittäismarkkinat ja saman päivän markkinat) eikä niitä, joista on kyse riita-asiassa (keskipitkän ja pitkän aikavälin liiketoimet sekä kahdenväliset sopimukset).

35.

Kuten komissio on korostanut, ( 13 ) direktiivillä 2009/72, jolla sähkön sisämarkkinoita pääasiassa säännellään, ei yhdenmukaisteta niitä täydellisesti: siinä ei varsinkaan anneta erityissäännöksiä sähkökaupan alalla.

36.

Koska sähkökaupan edellytyksiä jäsenvaltioiden markkinoilla ei ole täysin yhdenmukaistettu, kansallista lainsäädäntöä on tarkasteltava perussopimusten valossa. Muistutan, että sähkö on SEUT 34 ja SEUT 35 artiklassa tarkoitettu tavara. ( 14 )

37.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kansallisesta lainsäädännöstä tekemän tulkinnan mukaan sähkön tukkukauppaa on käytävä Romaniassa keskitetyllä kaupankäyntialustalla, eivätkä tuottajat voi viedä sähköenergiaa suoraan toisen jäsenvaltion markkinoille.

38.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että lailla nro 123/2012 ei estetä ehdottomasti sähkön vientiä. Tämä kielto koskee tuottajia, joiden on pakko myydä tuottamansa sähkö keskitetyillä kansallisilla markkinoilla. Sitä vastoin, kuten istunnossa todettiin, meklarit (traders), jotka ostavat sähköenergiaa mainituilta markkinoilta, voivat myöhemmin viedä sen muihin jäsenvaltioihin. ( 15 )

39.

Vaikka Romanian sähkömarkkinoiden ominaispiirteistä keskusteltiin laajasti istunnossa, pelkään, että on osoittautunut mahdottomaksi saada tarkkaa käsitystä niistä, ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava tämä seikka. Seuraavissa kohdissa vaikuttaa olevan tiettyä yhteneväisyyttä siltä osin kuin sillä on merkitystä tämän menettelyn kannalta:

40.

Kuten jo todettiin, käsiteltävässä asiassa riitautettiin seuraamus, jonka ANRE oli puoltamansa Romanian lain tulkinnan mukaisesti määrännyt Hidroelectricalle sen takia, että se oli vienyt sähköä Opcomin alustan ulkopuolella.

41.

Ensin on selvitettävä, onko Romaniassa sähköä tuottavalle taloudelliselle toimijalle asetettu kielto viedä sähköä toiseen jäsenvaltioon muutoin kuin kansallisessa laissa säädetyn alustan kautta SEUT 35 artiklassa tarkoitettu toimenpide, joka vastaa vaikutukseltaan viennin määrällisiä rajoituksia.

42.

Unionin tuomioistuin on katsonut viennin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaaviksi toimenpiteiksi ”sellaiset kansalliset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on rajoittaa erityisesti vientiä ja kohdella eri tavalla jäsenvaltion sisäistä kauppaa ja ulkomaankauppaa ja siten taata erityisiä etuja kyseisen valtion kotimaiselle tuotannolle tai sen sisäisille markkinoille muissa jäsenvaltiossa tapahtuvan tuotannon tai niiden kanssa käytävän kaupan vahingoksi, ja toimenpiteet, joilla on tällainen vaikutus”. ( 16 )

43.

Laissa nro 123/2012, sellaisena kuin ANRE on sitä tulkinnut, kielletään suorat liiketoimet (muutoin kuin Opcomin alustojen välityksellä) romanialaisten sähköntuottajien ja niiden mahdollisten asiakkaiden välillä toisessa jäsenvaltiossa.

44.

Vaikka tämä kielto koskee myös kotimaiseen kulutukseen tarkoitetun sähkön tuottajia, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ”kaikkiin asianomaisessa jäsenvaltiossa toimiviin elinkeinonharjoittajiin sovellettava kansallinen toimenpide, jolla on tosiasiassa suurempi vaikutus tavaroiden vientiin mainitun jäsenvaltion markkinoilta kuin tavaroiden kaupan pitämiseen saman jäsenvaltion sisäisillä markkinoilla, kuuluu SEUT 35 artiklassa määrätyn kiellon soveltamisalaan”. ( 17 )

45.

Komissio väittää, että näin on nyt käsiteltävässä asiassa, mistä olen samaa mieltä. Kansallisella lainsäädännöllä on ehkäisevä vaikutus vientiin, eikä siinä kohdella samalla tavoin Opcomin hallinnoimia keskitettyjä kansallisia markkinoita ja vastaavia sähkömarkkinoita muualla unionissa. Lisäksi on niin, että jos Romanian järjestelmä on tosiasiallisesti asianosaisten istunnossa kuvaileman mallin mukainen, komissio katsoo, että kyseessä oleva järjestelmä merkitsee unionin oikeuden kanssa yhteensopimatonta välitöntä syrjintää. ( 18 )

46.

Romanian hallitus hyväksyy loppujen lopuksi komission rajoittavasta vaikutuksesta esittämän väitteen. Kyseisen hallituksen mukaan sähkön vienti kahdenvälisillä sopimuksilla ja keskitetyn alustan ulkopuolella ”merkitsee sisäisen kulutuksen kattamiseksi käytettävissä olevan sähkön vähenemistä, mikä johtaa implisiittisesti siihen, että kyseinen kulutus on välttämätöntä kattaa tuonnilla”. ( 19 )

47.

Tämä väite osoittaa, että lainsäädäntötoimen tarkoitus (tai yksi sen tarkoituksista) on asettaa sähkön viennin edellytykseksi se, että ensin tyydytetään sisäinen kulutus. Näin ollen kansallisille tuottajille asetettu rajoitus, joka koskee pääsyä ulkopuolisille markkinoille, tunnustetaan yksiselitteisesti, koska niiltä kielletään suora vienti edellä esitetyllä tavalla.

48.

Tämä rajoitus kuuluu tuomion Gysbrechts ja Santurel Inter mukaan niihin, joiden ”tarkoituksena on rajoittaa erityisesti vientiä”. ( 20 ) Vaikka sitä sovelletaan erotuksetta kaikkiin sähköä tuottaviin taloudellisiin toimijoihin, sillä on ”suurempi vaikutus tavaroiden vientiin mainitun jäsenvaltion markkinoilta kuin tavaroiden kaupan pitämiseen – – sisäisillä markkinoilla” juuri siksi, että siinä asetetaan etusijalle sisäiset toimitukset ja vastaavasti suositaan niitä ulkomaankaupan kustannuksella.

49.

Rajoittava toimenpide voi olla oikeutettu sekä SEUT 36 artiklassa mainituista syistä että yleistä etua koskevien pakottavien vaatimusten täyttämiseksi ja edellyttäen, että mainittu toimenpide on oikeassa suhteessa tavoiteltuun hyväksyttävään päämäärään. ( 21 )

50.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten viranomaisten on vedottava tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevasta periaatteesta poikkeamista merkitsevien kieltojen oikeuttamisperusteisiin. ( 22 )

51.

Ennakkoratkaisupyynnössä ei ole mitään mainintaa lain nro 123/2012 mahdollisesta oikeutuksesta.

52.

Voidaan kuitenkin vaikeuksitta myöntää, että, kuten komissio katsoo ja Romanian hallitus väittää, ( 23 ) lainsäätäjän tarkoituksena saattoi olla varmistaa, että sähkön tukkukauppaa kilpailulle avoimilla markkinoilla käydään julkisesti ja keskitetysti avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden mukaisesti, ja sulkea näin pois sellainen tuottajien ja muiden talouden toimijoiden kahdenvälinen kauppa, joka ei ole läpinäkyvää. ( 24 )

53.

Romanian hallitus lisää tähän oikeuttamisperusteeseen toisen, joka liittyy sähköenergian toimitustakuuseen, ja vielä kolmannen, joka liittyy kuluttajien suojeluun.

54.

Se nimittäin vetoaa tavoitteeseen turvata kuluttajille energian toimitusvarmuus ja mainitsee direktiivin 2009/72 johdanto-osan 51 perustelukappaleen, jossa viitataan kuluttajien etuihin kyseisen direktiivin keskeisenä osana. ( 25 )

55.

Vastaavasti Romanian hallitus korostaa, että energian vienti kahdenvälisillä sopimuksilla merkitsee ”sisäisen kulutuksen kattamiseksi käytettävissä olevan sähkön vähenemistä” ja velvoittaisi tarvittaessa sähkön tuontiin, mistä seuraisi hintojen nousu. ( 26 )

56.

Voidaan näin ollen katsoa, että kyseessä olevan lainsäädännön tavoitteena on yhtäältä sähkömarkkinoiden avoimuus ja toisaalta riittävän sähkön toimitusvarmuuden turvaaminen sisäistä kulutusta varten.

57.

Olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että ensimmäinen näistä tavoitteista (sen varmistaminen, että sähkökauppa toteutetaan avoimesti) voitaisiin luokitella unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetuksi ”yleistä etua koskevaksi pakottavaksi vaatimukseksi”, jolla voidaan oikeuttaa mahdollinen vientirajoitus.

58.

Toisen tavoitteen osalta on oikeuskäytännön mukaan niin, että energian toimitusvarmuuden turvaaminen kuuluu luonnollisesti oikeuttamisperusteisiin SEUT 36 artiklassa tarkoitetuista yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä. ( 27 ) Unionin perussopimusten laatija määrittelee SEUT 194 artiklan 1 kohdan b alakohdassa yhdeksi unionin energiapolitiikan tavoitteeksi energian toimitusvarmuuden varmistamisen. ( 28 )

59.

Jäsenvaltion on kuitenkin osoitettava, että kyseisten oikeuttamisperusteiden nojalla annettu lainsäädäntö on tarpeen ja tarkoituksenmukainen tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi ja että se on suhteellisuusperiaatteen mukainen, eli näitä tavoitteita ei voida saavuttaa kielloin tai rajoituksin, jotka eivät ole yhtä laajoja tai joilla unionin sisäistä kauppaa rajoitetaan vähemmän. ( 29 )

60.

Sähkön tukkukaupan keskittäminen yhdelle ainoalle alustalle voisi teoriassa olla asianmukaista sekä kotimaisen kulutuksen edellyttämien toimitusten turvaamiseksi että näiden liiketoimien avoimuuden varmistamiseksi.

61.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on joka tapauksessa ratkaistava, onko sähkökaupan keskittäminen kyseiselle alustalle (jota hallinnoi kansallisten viranomaisten nimeämä toimija) sen ominaispiirteiden vuoksi a) asianmukainen, merkityksellinen ja tehokas keino sisäisen toimitusvarmuuden takaamiseksi ja b) taataanko sillä riittävän avoimet ja syrjimättömät edellytykset.

62.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ”niiden oikeuttamisperusteiden tueksi, joihin jäsenvaltio voi vedota, on esitettävä asianmukaiset todisteet tai kyseisen jäsenvaltion toteuttaman rajoittavan toimenpiteen soveltuvuutta ja oikeasuhteisuutta koskeva analyysi sekä täsmällisiä tietoja, joilla sen perusteluja voidaan tukea”. ( 30 )

63.

Vaikka myönnettäisiinkin, että laissa nro 123/2012 (ANRE:n tulkinnan mukaan) säädetty kaupan keskittäminen soveltuisi tavoitellun hyväksyttävän päämäärän saavuttamiseen, tämä sääntely ylittää mielestäni sen, mikä on tarpeen, koska SEUT 35 artiklassa taattua vapautta vähemmän rajoittavat toimenpiteet ovat mahdollisia.

64.

Avoimuuden varmistamisen osalta yhdyn täysin komission kantaan: ei ole tarpeen mennä niin pitkälle, että kielletään suora vienti muihin jäsenvaltioihin keskitetyn alustan ulkopuolella, vaan on mahdollista käyttää direktiivin 2009/72 36–38 artiklassa tarkoitettuja kansallisten sääntelyviranomaisten välisiä yhteistyövälineitä.

65.

Yksi näiden sääntelyviranomaisten velvoitteista – siltä osin kuin sillä on merkitystä tämän asian kannalta – on ”seurata avoimuuden tasoa, tukkuhinnat mukaan lukien, [samoin kuin] varmistaa, että sähköalan yritykset noudattavat avoimuutta koskevia velvollisuuksia”. ( 31 )

66.

Sääntelyviranomaisille asetettujen velvoitteiden tarkoituksena on ”kilpailulle avointen, varmojen ja ympäristön kannalta kestävien sähkön sisämarkkinoiden edistäminen – – ja markkinoiden tehokas avaaminen kaikille yhteisön asiakkaille ja toimittajille – – sekä asianmukaisten edellytysten varmistaminen sähköverkkojen tehokasta ja luotettavaa käyttöä varten pitkän aikavälin tavoitteet huomioon ottaen”, kuitenkin ”läheisessä yhteistyössä – – muiden jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten – – kanssa”. ( 32 )

67.

Yhteistyövelvoitetta täsmennetään direktiivin 2009/72 38 artiklassa: sääntelyviranomaisten on tehtävä yhteistyötä muun muassa ”edistääkseen sellaisten operatiivisten järjestelyjen luomista, joilla voidaan varmistaa verkon optimaalinen hallinta, edistää yhteisiä sähköpörssejä ja rajat ylittävän kapasiteetin jakamista ja varmistaa riittävän yhteenliittämiskapasiteetin – – vähimmäistaso – –, jotta tehokas kilpailu voi kehittyä ja toimitusvarmuus parantua, syrjimättä eri jäsenvaltioiden sähköntoimittajia”. ( 33 )

68.

Tässä yhteydessä mikään ei estä sitä, että – kuten komissio väittää – ANRE laatii luettelon luotettavista kaupankäyntialustoista, joilla voidaan varmistaa avoin ja syrjimätön kauppa. Tätä tehtävää varten voidaan tukeutua:

69.

Myös asetuksessa N:o 1227/2011, jonka tarkoituksena on varmistaa energian tukkumarkkinoiden eheys ja avoimuus, esitetään pääpiirteissään sääntelyviranomaisten väliset yhteistyömekanismit, joista voi olla hyötyä:

70.

Näin ollen katson, että avoimuus voidaan saavuttaa asettamatta velvoitetta käydä sähkön tukkukauppaa vain yhden kansallisen toimijan hallinnoimilla alustoilla eli siten, että suljetaan pois muiden jäsenvaltioiden alustat, joilla taataan samat avoimuutta ja syrjimättömyyttä koskevat edellytykset.

71.

Kaiken kaikkiaan on olemassa riittäviä sääntelyvälineitä sähkömarkkinoiden avoimuuden varmistamiseksi ilman, että olisi tarpeen odottaa – kuten ANRE istunnossa väitti – alan täydellistä yhdenmukaistamista.

72.

Kotimaisen energiankulutuksen edellyttämien toimitusten turvaamisen osalta olen myös sitä mieltä, ettei ole välttämätöntä kieltää yleisesti tuottajilta sähkön suoraa vientiä Opcomin hallinnoiman alustan ulkopuolella, jos vähemmän radikaalit toimenpiteet ovat mahdollisia.

73.

Olen jo todennut, että koska energia on jäsenvaltioiden kannalta olennainen strateginen tekijä, sen säännöllisen toimituksen takaaminen on ensisijainen yleisen edun mukainen tavoite.

74.

”Säännöllinen toimitus” ei kuitenkaan välttämättä vastaa ”toimittamista parhaaseen mahdolliseen hintaan”. Tämä vaikuttaakin olevan kyseessä olevan lainsäädännön todellinen tarkoitus, koska sillä pyritään Romanian hallituksen mukaan välttämään sähkön tuonnin tarpeeseen liittyvä hintojen nousu. ( 35 )

75.

Jos suoraa vientiä koskeva kielto voitaisiin perustella puhtaasti taloudellisilla tai kaupallisilla seikoilla, itse sisämarkkinaperiaate asetettaisiin kyseenalaiseksi. Eri asia on, että poikkeuksellisten olosuhteiden aiheuttamissa hätätilanteissa jäsenvaltiot voivat sähkön viennin estämiseksi vedota yleiseen turvallisuuteen ja yleiseen etuun liittyviin syihin. Jos näin kuitenkin tehdään systemaattisesti ainoastaan markkinoiden vapaan toiminnan välttämiseksi ja edullisemman hinnan takaamiseksi kotimaisen kulutuksen osalta, mennään mielestäni pidemmälle kuin ne SEUT 36 artiklan mukaiset hyväksyttävät rajoittamisperusteet ja yleistä etua koskevat syyt, jotka oikeuttavat viennin määrälliset rajoitukset tai vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet.

76.

Kuten suullisessa käsittelyssä korostettiin, Hidroelectrica ei kiistä sitä, että sen on noudatettava niitä säännöksiä, joissa se velvoitetaan pitämään tietty määrä sähköä käytettävissä nimenomaisesti kansallisten toimitusten turvaamiseksi. Se väittää kuitenkin voivansa myydä muun tuottamansa sähkön joko kahdenvälisillä sopimuksilla tai muilla markkinoilla Opcomin keskitetyn verkon ulkopuolella.

77.

Jos asia on näin, ehdoton sähkön vientikielto, joka ei ole täysin välttämätön vähimmäistoimitusten takaamisen kannalta, osoittautuu suhteettomaksi.

78.

Myöskään se, että meklarit (traders) voisivat ostaa sähköä kyseisiltä tukkumarkkinoilta viedäkseen sitä myöhemmin muihin jäsenvaltioihin ilman tuottajille asetettuja rajoituksia vastaavia rajoituksia, ei vaikuta kovin johdonmukaiselta mainitun tavoitteen kannalta.

79.

Lopuksi on muistutettava, että kuten asetuksessa 2015/1222 todetaan, toimitusvarmuus ”on – – luontaisesti sidoksissa sähkön sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan ja jäsenvaltioiden eristyneiden sähkömarkkinoiden yhdentymiseen”. ( 36 )

80.

Vastaavasti direktiivin 2009/72 johdanto-osan 44 perustelukappaleesta ilmenee, että toimitusvarmuuden takaaminen edellyttää kysynnän ja tarjonnan tasapainon seurantaa eri jäsenvaltioissa mutta että tämän lisäksi on ”laadittava kertomus yhteisössä vallitsevasta tilanteesta ottaen huomioon eri alueiden välinen yhteenliittämiskapasiteetti”.

81.

Sähkön vienti/tuonti jäsenvaltioiden välillä on siis olennainen osa toimitusvarmuutta sekä kussakin jäsenvaltiossa että koko unionissa. Kyse on viime kädessä takuusta, jossa otetaan huomioon yhtäläisesti sähkömarkkinoiden kansallinen ja eurooppalainen ulottuvuus toimitusvarmuuden turvaamiseksi näillä molemmilla tasoilla, mikä mahdollistaa sisämarkkinoiden tarpeista huolehtimisen unionin markkinoiden varannolla.

82.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunalul Bucureștille seuraavasti:

SEUT 35 artikla on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa asetetaan velvollisuus keskittää sähkön tukkukauppa yhdelle ainoalle alustalle, jota hallinnoi kansallisten viranomaisten nimeämä toimija, ja kielletään siten tuottajia viemästä sähköä suoraan muihin jäsenvaltioihin.

Tätä toimenpidettä ei voida oikeuttaa yleisesti avoimuuteen tai toimitusvarmuuteen liittyvillä syillä, jos niitä perustellaan taloudellisilla seikoilla, jotka koskevat mahdollisesta sähköenergian tuonnista johtuvaa hintojen nousua.