1.

Vuonna 2016 Korporativna Targovska Bankassa (jäljempänä KTB) nimiinsä avatulla käyttötilillä olevan talletuksen haltija vaati bulgarialaisessa tuomioistuimessa ( 2 ) Balgarska Narodna Bankaa (Bulgarian keskuspankki) korvaamaan hänelle kyseisen talletuksen myöhäisestä takaisinmaksusta aiheutuneet vahingot.

2.

Kyseisen asian kantaja vaati Bulgarian keskuspankkia toteamaan, ettei KTB:hen tehtyjä talletuksia kyetä maksamaan direktiivissä 94/19/EY ( 3 ) säädetyssä määräajassa. Koska se ei ollut tehnyt näin, se oli vastuussa myöhäisestä takaisinmaksusta ja sen oli maksettava talletuksen korvaamiseen saakka kertyneet viivästyskorot.

3.

Toimivaltainen tuomioistuin esitti ennakkoratkaisupyynnön, jonka unionin tuomioistuin ratkaisi 4.10.2018 antamassaan tuomiossa Kantarev. ( 4 )

4.

Tuomion Kantarev ollessa vielä vireillä toinen bulgarialainen tuomioistuin, Administrativen sad Sofia-grad (Sofian hallintotuomioistuin, Bulgaria), esitti ennakkoratkaisupyynnön vastaavanlaisessa riita-asiassa, jossa oli myös kyse Bulgarian keskuspankille osittain samoin perustein esitetystä vahingonkorvausvaatimuksesta.

5.

Annettuaan tuomion Kantarev unionin tuomioistuin antoi sen tiedoksi Administrativen sad Sofia-gradille siltä varalta, että se halusi pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä, minkä viimeksi mainittu tuomioistuin vahvisti tekevänsä.

6.

Unionin tuomioistuimen pyynnöstä tässä ratkaisuehdotuksessa käsitellään ainoastaan kahta nyt esitetyistä kysymyksistä, joita ei joko käsitelty tai käsiteltiin toiselta kannalta tuomiossa Kantarev: a) direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdan mukaista erääntyneiden ja maksettavaksi lankeavien talletusten käsitettä ja b) Euroopan pankkiviranomaisen (jäljempänä EPV) 17.10.2014 antaman suosituksen ( 5 ) vaikutusta.

7.

Koska tarkastelen ainoastaan näitä kahta kysymystä, viittaan tarvittaessa tuomioon Kantarev esitellessäni oikeussäännöt, KTB:hen talletettujen varojen korvaamisen perusteena olevat tosiseikat ja arvioni niistä.

8.

Kyseisen direktiivin asiaa koskevien johdanto-osan perustelukappaleiden ja artiklojen osalta viittaan tuomion Kantarev 3–6 kohtaan.

9.

Asetuksen johdanto-osan 27–29 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

10.

Asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Pankkiviranomainen toimii tällä asetuksella uskottujen valtuuksien puitteissa sekä direktiivin 2006/48/EY, direktiivin 2006/49/EY, direktiivin 2002/87/EY, asetuksen (EY) N:o 1781/2006 ja direktiivin 94/19/EY soveltamisalalla sekä direktiivin 2005/60/EY, direktiivin 2002/65/EY, direktiivin 2007/64/EY ja direktiivin 2009/110/EY asiaankuuluvien osien soveltamisalalla siltä osin kuin näitä säädöksiä sovelletaan luotto- ja finanssilaitoksiin sekä niitä valvoviin toimivaltaisiin viranomaisiin, mukaan luettuina näihin säädöksiin perustuvat direktiivit, asetukset ja päätökset ja mahdolliset muut oikeudellisesti sitovat unionin säädökset, joissa pankkiviranomaiselle annetaan tehtäviä.”

11.

Asetuksen 4 artiklan 2 alakohdan iii alakohdassa tarkoitetaan toimivaltaisilla viranomaisilla

”talletusten vakuusjärjestelmien osalta elimiä, jotka hallinnoivat talletusten vakuusjärjestelmiä direktiivin 94/19/EY mukaisesti, tai näitä järjestelmiä mainitun direktiivin mukaisesti valvovaa viranomaista siinä tapauksessa, että talletusten vakuusjärjestelmän toimintaa hallinnoi yksityinen yhtiö”.

12.

Asetuksen 16 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Pankkiviranomainen antaa toimivaltaisille viranomaisille tai finanssilaitoksille osoitettuja ohjeita ja suosituksia yhdenmukaisten, tehokkaiden ja toimivien valvontakäytäntöjen aikaansaamiseksi EFVJ:ssä sekä unionin oikeuden yhteisen, yhtenäisen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

– –

3.   Toimivaltaisten viranomaisten ja finanssilaitosten on kaikin tavoin pyrittävä noudattamaan näitä ohjeita ja suosituksia.

Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on kahden kuukauden kuluessa ohjeen tai suosituksen antamisesta vahvistettava, noudattaako tai aikooko se noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta. Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata tai aio noudattaa sitä, sen on ilmoitettava asiasta pankkiviranomaiselle ja esitettävä perustelunsa.

Pankkiviranomainen ilmoittaa julkisesti siitä, että toimivaltainen viranomainen ei noudata tai aio noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta. Pankkiviranomainen voi myös tapauskohtaisesti päättää julkaista toimivaltaisen viranomaisen ilmoittamat perustelut sille, että se ei noudata kyseistä ohjetta tai suositusta. Toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan etukäteen tällaisesta julkaisemisesta.

Jos ohjeessa tai suosituksessa niin edellytetään, finanssilaitosten on ilmoitettava selkeästi ja yksityiskohtaisesti, noudattavatko ne kyseistä ohjetta tai suositusta.

– –”

13.

Asetuksen 17 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos toimivaltainen viranomainen ei ole soveltanut 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä, 10–15 artiklan mukaisesti hyväksytyt tekniset sääntelystandardit ja tekniset täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, tai on soveltanut niitä tavalla, joka on ilmeisesti unionin oikeuden vastainen, ja on erityisesti jättänyt varmistamatta, että finanssilaitos täyttää näissä säädöksissä asetetut vaatimukset, pankkiviranomainen toimii tämän artiklan 2, 3 ja 6 kohdassa säädettyjen valtuuksien mukaisesti.

2.   Pankkiviranomainen voi tutkia unionin oikeuden väitettyä rikkomista tai soveltamatta jättämistä yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, Euroopan parlamentin, neuvoston, komission [ja] pankkialan osallisryhmän pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan ilmoitettuaan asiasta kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

– –

3.   Pankkiviranomainen voi viimeistään kahden kuukauden kuluttua tutkimuksensa aloittamisesta antaa kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle suosituksen siitä, mihin toimiin on ryhdyttävä unionin oikeuden noudattamiseksi.

Toimivaltaisen viranomaisen on kymmenen työpäivän kuluessa suosituksen vastaanottamisesta ilmoitettava pankkiviranomaiselle toimenpiteet, jotka se on toteuttanut tai aikoo toteuttaa varmistaakseen unionin oikeuden noudattamisen.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen ei ole noudattanut unionin oikeutta yhden kuukauden kuluessa pankkiviranomaisen suosituksen vastaanottamisesta, komissio voi pankkiviranomaisen ilmoitettua asiasta tai omasta aloitteestaan antaa virallisen lausunnon, jossa toimivaltaista viranomaista vaaditaan toteuttamaan toimet, joita unionin oikeuden noudattaminen edellyttää. Komission virallisessa lausunnossa on otettava huomioon pankkiviranomaisen suositus.

Komissio antaa tällaisen virallisen lausunnon viimeistään kolmen kuukauden kuluttua suosituksen antamisesta. Komissio voi pidentää tätä määräaikaa yhdellä kuukaudella.

Pankkiviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset toimittavat komissiolle kaikki tarvittavat tiedot.

5.   Toimivaltaisen viranomaisen on kymmenen työpäivän kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun virallisen lausunnon vastaanottamisesta ilmoitettava komissiolle ja pankkiviranomaiselle toimenpiteet, jotka se on toteuttanut tai aikoo toteuttaa tämän virallisen lausunnon noudattamiseksi.

6.   Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata 4 kohdassa tarkoitettua virallista lausuntoa tuossa kohdassa mainitun määräajan kuluessa ja jos on tarpeen tasapuolisten kilpailuolosuhteiden säilyttämiseksi markkinoilla tai palauttamiseksi markkinoille taikka finanssijärjestelmän moitteettoman toiminnan ja eheyden varmistamiseksi saada viipymättä muutos siihen, että virallista lausuntoa ei noudateta, pankkiviranomainen voi silloin, kun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten asiaankuuluvat vaatimukset ovat suoraan sovellettavissa finanssilaitoksiin, tehdä finanssilaitokselle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa sitä vaaditaan toteuttamaan toimet unionin oikeuden mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna mahdollisesta käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa.

Pankkiviranomaisen päätöksen on oltava komission 4 kohdan nojalla antaman virallisen lausunnon mukainen.

7.   Päätökset, jotka tehdään 6 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden.

Toteuttaessaan toimia sellaisten kysymysten osalta, joista on annettu 4 kohdan mukainen virallinen lausunto tai tehty 6 kohdan mukainen päätös, toimivaltaisten viranomaisten on, tapauksen mukaan, noudatettava joko kyseistä virallista lausuntoa tai päätöstä.

– –”

14.

Asetuksen 26 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Talletusten vakuusjärjestelmiin sovelletaan pankkiviranomaisen valtuuksia hyväksyä ohjeita ja suosituksia koskevaa 16 artiklaa.”

15.

Viittaan Bulgarian lainsäädäntöön sellaisena kuin se on toistettu tuomion Kantarev 8–25 kohdassa.

16.

Korostan ainoastaan, että pankkitalletusten suojasta annetun lain (Zakona za garantirane na vlogovete v bankite) ( 8 ) 23 §:n 1 ja 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Talletussuojarahasto korvaa asianomaisten pankkien velat niiden tallettajille suojattuun määrään asti, jos [Bulgarian keskuspankki] on peruuttanut liikepankin pankkitoimiluvan.

– –

5.   Talletussuojarahaston on aloitettava määrien maksaminen viimeistään 20 työpäivän kuluttua toimiluvan peruuttamisesta.”

17.

Kantaja BT ja KTB allekirjoittivat vuosina 2008, 2010 ja 2011 kolme sopimusta euro- ja Bulgarian levmääräisistä (BGN) eräpäivättömistä talletuksista, jotka pankkitalletusten talletussuojarahasto (jäljempänä talletussuojarahasto) turvasi 196000 leviin saakka henkilöä kohti.

18.

KTB:n asemaa vuonna 2014 ja kansallisten viranomaisten menettelyä kuvailtiin tuomiossa Kantarev (27 ja 28 kohta) seuraavasti:

”KTB-pankki joutui siinä olevien pankkitalletusten laajamittaisen irtisanomisen seurauksena likviditeettikriisiin, ja sen edustajat pyysivät 20.6.2014 [Bulgarian keskuspankkia] asettamaan kyseisen luottolaitoksen erityisvalvontaan. He myös ilmoittivat [Bulgarian keskuspankille] mainitun luottolaitoksen maksujen ja kaikkien pankkitoimien keskeyttämisestä. KTB-pankki asetettiin [Bulgarian keskuspankin] hallituksen samana päivänä tekemällä päätöksellä erityisvalvontaan kolmeksi kuukaudeksi. Kyseisen luottolaitoksen velvoitteiden täytäntöönpano keskeytettiin ja sen toimintaa rajoitettiin. [Bulgarian keskuspankki] nimitti valvojia ja antoi heidän tehtäväkseen hankkia ulkopuolisen tilintarkastajan arvioinnin mainitun luottolaitoksen varoista ja veloista.

– – Kyseisestä arvioinnista käy ilmi, että KTB-pankin rahoitustulos oli negatiivinen ja että se ei täyttänyt unionin säännöstön mukaisia omia varoja koskevia vaatimuksia. Niinpä [Bulgarian keskuspankki] 6.11.2014 tekemällään päätöksellä ensinnäkin peruutti KTB-pankin pankkitoimiluvan, toiseksi sopi, että oli ryhdyttävä toimenpiteisiin sen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamiseksi, ja kolmanneksi päätti ilmoittaa tästä Talletussuojarahastolle.”

19.

Bulgarian keskuspankin hallituksen 30.6.2014 tekemällä päätöksellä alennettiin 1.7.2014 alkavin vaikutuksin KTB:hen tehtyjen talletusten korkokantaa keskimääräisten markkinakorkojen tasolle ja asetettiin vakiokorkoja koskeva vaihteluväli. ( 9 )

20.

Euroopan komissio lähetti 1.8.2014 SEUT 258 artiklan mukaisen menettelyn yhteydessä Bulgarian valtiovarainministerille virallisen huomautuksen direktiivin 94/19 virheellisen täytäntöönpanon ja SEUT 63 artiklan rikkomisen vuoksi. ( 10 )

21.

Bulgarian keskuspankin hallitus jatkoi 16.9.2014 antamallaan päätöksellä valvontatoimenpiteiden soveltamista 20.11.2014 saakka.

22.

EPV antoi 17.10.2014 Bulgarian keskuspankille ja talletussuojarahastolle asetuksen N:o 1093/2010 17 artiklan 3 kohdan mukaisen suosituksen EBA/2014/02. Siinä se totesi Bulgarian keskuspankin rikkoneen unionin oikeutta, koska se ei ollut toteuttanut direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdan mukaisia välttämättömiä toimia sen määrittämiseksi, ettei talletuksia kyetä maksamaan, ja oli päättänyt keskeyttää kaikkien sitoumusten täytäntöönpanon ja olla antamatta suojattuja talletuksia tallettajien käyttöön.

23.

Kyseisen suosituksen johdanto-osan 27 perustelukappaleen mukaan Bulgarian keskuspankin 20.6.2014 tekemä päätös KTB:n asettamisesta erityisvalvontaan ja sen sitoumusten keskeyttämisestä vastasi direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdassa tarkoitettua toteamusta siitä, ettei talletuksia kyetä maksamaan, ja sen seurauksena talletussuojarahaston oli maksettava niiden suojattujen talletusten, joita ei kyetty maksamaan, määrät.

24.

Talletukset palautettiin kantajalle tuomiossa Kantarev esitetyin ehdoin, ( 11 ) joskin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tietojen mukaan talletussuojarahasto maksoi tämän KTB:ssä olevista suojatuista talletuksista korvausta 196000 leviä korkoineen ajanjaksolta 30.6.–6.11.2014. Muut talletukset, joiden haltija kantaja oli ja joiden määrä oli 44070 leviä (noin 22500 euroa), kirjattiin tunnustettujen saatavien luetteloon maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä sovellettavassa Bulgarian lainsäädännössä säädetyn järjestyksen mukaisesti.

25.

Sofiyski apelativen sad (Sofian ylioikeus, Bulgaria) totesi 7.3.2015 KTB:n maksukyvyttömyyden alkaneen 20.6.2014, koska kyseisenä ajankohtana KTB:n omasta pääomasta tuli negatiivinen.

26.

Komission Bulgariaa vastaan aloittama jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely päätettiin lopettaa 10.12.2015.

27.

BT nosti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vahingonkorvauskanteen ( 12 ) niistä välittömistä ja välillisistä vahingoista, joita aiheutui Bulgarian keskuspankin toiminnasta ja laiminlyönneistä, joiden se katsoo rikkovan unionin oikeutta KTB:n toiminnan osalta.

28.

Kanteeseen sisältyy kaksi vaatimusta:

29.

Näiden vaatimusten ratkaisemiseksi Administrativen sad Sofia-grad on esittänyt unionin tuomioistuimelle useita kysymyksiä sisältävän ennakkoratkaisupyynnön, ja toistan näistä kysymyksistä vain ne, joita tarkasteluni koskee:

”– –

– –

30.

Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimeen 6.8.2018.

31.

Bulgarian keskuspankki ja komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia, eikä istuntoa asianosaisten kuulemiseksi pidetty tarpeellisena.

32.

Vastauksena unionin tuomioistuimen tuomion Kantarev antamisen jälkeen esittämään kysymykseen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti 9.11.2018 pysyttävänsä ennakkoratkaisupyyntönsä, koska se oli edelleen epävarma muun muassa velvollisuudesta ottaa huomioon suositus EBA/2014/02.

33.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, koskeeko direktiivissä 94/19 (1 artiklan 3 alakohdan i alakohta, luettuna yhdessä direktiivin 7 artiklan 6 kohdan ja 10 artiklan kanssa) säädetty talletusvakuus niitä tallettajia,

34.

Mikäli kysymykseen vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko tällaista sopimuslauseketta jätettävä soveltamatta käsiteltäessä vaatimusta niiden vahinkojen korvaamisesta, joita aiheutuu direktiivissä 94/19 tarkoitetusta talletusten suojatun määrän myöhäisestä maksamisesta.

35.

Tuomiossa Kantarev käsiteltiin sellaisen henkilön vahingonkorvausvaatimusta, jonka KTB:ssä olevat talletukset olivat kiistatta langenneet (joita voitiin vaatia) maksettaviksi jo silloin, kun talletukset oli määritetty sellaisiksi, joita ei kyetä maksamaan. Nyt käsiteltävässä asiassa pyritään sitä vastoin selvittämään, suojaavatko direktiivin 94/19 samat säännökset myös tallettajaa, jonka KTB:ssä olevat talletukset eivät olleet langenneet maksettaviksi kyseisellä hetkellä.

36.

Direktiivissä 94/19 säädetyn talletusten vakuusjärjestelmän yksityiskohtaisen arvioinnin avulla voidaan mielestäni selittää ja soveltaa asianmukaisesti tuomioon Kantarev perustuvaa oikeuskäytäntöä.

37.

Kansallisten talletusten vakuusjärjestelmien (jäljempänä vakuusjärjestelmä) toiminta perustuu menettelyyn, jonka keskeisiä osatekijöitä säännellään direktiivissä 94/19. Sen tavoite on kaksiosainen: suojella tallettajia ( 13 ) ja taata pankkijärjestelmän vakaus. ( 14 )

38.

Pankkitalletusten vakuuksien toteuttamismenettely on helpompi ymmärtää jakamalla se kolmeen vaiheeseen:

39.

Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on päätettävä, kyetäänkö finanssilaitoksessa olevat talletukset maksamaan vai ei. Direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdan mukaan tämän päätöksen tekeminen edellyttää

40.

Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on tehtävä tämä alustava päätös erittäin lyhyessä määräajassa: ”viimeistään viisi työpäivää sen jälkeen, kun ne ovat ensimmäisen kerran todenneet, että luottolaitos ei ole maksanut erääntyneitä ja maksettavaksi langenneita talletuksia”.

41.

Tuomiossa Kantarev on selvennetty useita tähän alustavan vaiheen sääntelyyn liittyviä seikkoja, jotka on syytä muistaa:

42.

Tuomiossa Kantarev ei kuitenkaan käsitelty kysymystä, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on nyt esittänyt, eli kysymystä siitä, sisältyvätkö talletuksen, jota ei kyetä maksamaan, määritelmään talletukset, jotka sopimuslausekkeen seurauksena eivät ole erääntyneet eivätkä langenneet maksettaviksi, koska sopimuksessa viitataan kansalliseen lainsäädäntöön, jonka mukaan talletus voidaan vaatia maksettavaksi vain, jos pankkitoimilupa peruutetaan.

43.

Mielestäni talletusta, jolla on nämä ominaispiirteet, ei voida tässä menettelyn ensimmäisessä vaiheessa määritellä talletukseksi, jota ei kyetä maksamaan. Toimivaltainen kansallinen viranomainen ei voi määritellä talletukseksi, jota ei kyetä maksamaan, sellaista talletusta, joka ei ole erääntynyt eikä langennut maksettavaksi kansallisen oikeuden mukaan sovellettavan lain ja sopimusten ehtojen mukaisesti.

44.

Keskeistä sen selvittämisessä, milloin talletus erääntyy ja lankeaa maksettavaksi, on ennen kaikkea finanssilaitoksen ja sen asiakkaan välinen sopimussuhde. Jos ne yhdessä sopivat, ettei finanssilaitos ole velvollinen maksamaan takaisin asiakkaan tekemän talletuksen määrää tiettyyn hetkeen saakka, erääntymisestä ja maksettavaksi lankeamisesta voidaan puhua vasta kyseisen ajankohdan koittaessa.

45.

Näin ollen talletus, jolla on nämä ominaispiirteet, ei yksinään voi aiheuttaa luottolaitoksen joutumista direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdassa tarkoitettuun taloudelliseen tilanteeseen, jonka perusteella määritetään, ettei se kykene maksamaan takaisin talletuksia.

46.

Niiden talletusten lisäksi, jotka eivät ole erääntyneet ja langenneet maksettaviksi tietyllä hetkellä, finanssilaitoksessa on paljon talletuksia, jotka ovat tässä tilanteessa. Jos näin olisi, ”on riittävää todeta, että mainittu luottolaitos ei ole maksanut tiettyjä talletuksia ja että direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdassa ilmaistut edellytykset sille, että kaikki luottolaitokseen tehdyt talletukset määritetään sellaisiksi, joita ei kyetä maksamaan, täyttyvät”. ( 24 )

47.

Lyhyesti sanoen sen toteaminen, ettei talletuksia kyetä maksamaan, ”liittyy – – luottolaitoksen objektiiviseen taloudelliseen tilanteeseen ja koskee yleisesti kaikkia kyseiseen luottolaitokseen tehtyjä talletuksia eikä jokaista erillistä talletusta”. ( 25 )

48.

Menettelyn toisessa vaiheessa toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on ratkaistava, mitä talletuksia on maksettava takaisin vakuusjärjestelmästä. ( 26 )

49.

Direktiivissä 94/19 säädetään tätä varten seuraavaa:

50.

Vakuusjärjestelmästä on maksettava takaisin (tietenkin suojattujen määrien mukaan) kaikki maksukyvyttömäksi todetussa pankissa olevat talletukset, lukuun ottamatta jonkin poissulkemisperusteen piiriin kuuluvia talletuksia. Tällä perusteella nyt käsiteltävässä riita-asiassa aiheutuu useita seurauksia.

51.

Kuten jo edellä totesin, ensinnäkin talletusten määrittäminen sellaisiksi, joita ei kyetä maksamaan, riippuu yksinomaan direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdassa säädetyistä edellytyksistä. Direktiivin kyseisen tai minkään muunkaan säännöksen mukaan määrittämiselle ei voida asettaa lisävaatimuksia tai erilaisia vaatimuksia.

52.

Tuomion Kantarev mukaan sen määrittäminen, ettei talletuksia kyetä maksamaan, ei voi riippua siitä, että ensin esitetään varojen nostoa koskeva pyyntö, jota ei ole noudatettu (81 kohta), luottolaitoksen maksukyvyttömyydestä tai sen pankkitoimiluvan peruuttamisesta (51 kohta) taikka siitä, että laitos on ensin asetettu pankkiviranomaisten erityisvalvontaan (60 kohta).

53.

Kansallinen lainsäädäntö, jossa asetetaan kyseisiä tai muita edellytyksiä, joita ei säädetä 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdassa, rikkoo siis tätä säännöstä ja direktiivin 94/19 10 artiklan 1 kohtaa.

54.

On toiseksi niin, että sen määrittämisestä, ettei talletuksia kyetä maksamaan, päättää toimivaltainen viranomainen arvioituaan niitä vaikeuksia, joita luottolaitoksella on taloudellisen tilanteensa takia talletusten takaisinmaksussa. Vaikka – kuten myös totesin – ei olisi johdonmukaista, että tämän päätöksen tekemisessä otettaisiin huomioon pelkästään ne talletukset, jotka on maksettava takaisin tulevaisuudessa, toimivaltaisen viranomaisen arviointinsa perusteella tekemä päätös koskee yleisesti kaikkia kyseiseen luottolaitokseen tehtyjä talletuksia. ( 28 )

55.

Tästä syystä yleissääntönä on kyseisestä hetkestä alkaen se, että kaikki finanssilaitoksessa olevat talletukset palautetaan riippumatta niiden erääntymisestä tai lankeamisesta maksettaviksi (lukuun ottamatta direktiivin 94/19 2 artiklassa tyhjentävästi lueteltuja talletuksia).

56.

Toisin sanoen sekä erääntyneet ja maksettaviksi langenneet että sellaiset talletukset, joilla ei ole näitä kahta ominaispiirrettä, maksetaan takaisin, kun laitos on objektiivisesti tarkasteltuna joutunut siihen tilanteeseen, että siltä puuttuvat takaisinmaksuvelvoitteen hoitamiseen tarvittavat taloudelliset varat. Kyseinen tilanne koskee sekä sen menneitä ja nykyisiä (erääntyneet ja maksettaviksi lankeavat talletukset) että tulevia (talletukset, jotka eivät ole erääntyneet tai langenneet maksettaviksi) velvoitteita.

57.

Näin ollen toimivaltaisen viranomaisen on menettelyn keskimmäisessä vaiheessa yksilöitävä kaikki laitoksessa olevat talletukset niiden myöhempää palauttamista varten, tarvittaessa vakuusjärjestelmän kautta. Tämä direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdan ja 10 artiklan 1 kohdan tulkinta vastaa parhaiten direktiivin 94/19 tavoitteita (tallettajien suojaaminen ja rahoitusjärjestelmän vakauden säilyttäminen).

58.

Jos vakuusjärjestelmän piiriin kuuluvassa luottolaitoksessa olevia talletuksia, jotka eivät ole erääntyneet eivätkä langenneet maksettaviksi, ei voitaisi maksaa takaisin kyseisenä ajankohtana vakuusjärjestelmästä, vaarana olisi, että tallettajat eivät tulevaisuudessa saisi takaisin säästöjään vaikeuksissa olevan luottolaitoksen tervehdyttämis- ja likvidaatiomenettelyissä. Rahoitusjärjestelmän vakaus vaarantuisi lisäksi sen takia, etteivät asiakkaat luottaisi talletustensa olevan turvassa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

59.

Tässä vaiheessa talletukset palautetaan tai maksetaan vakuusjärjestelmän kautta. Direktiivin 94/19 7 artiklan 1 a kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan määrä, jonka palauttamisen jäsenvaltiot varmistavat, on enintään 100000 euroa.

60.

Palautus on tehtävä lyhyessä määräajassa (20 päivää), ( 29 ) jotta tallettajilta ei vietäisi heidän säästöjään ja jotta tavanomaisista menoista selviäminen ei kävisi heille tämän vuoksi mahdottomaksi. Myös pankkijärjestelmän vakaus edellyttää talletusten nopeaa korvaamista. ( 30 )

61.

Talletusten korvaaminen vakuusjärjestelmästä pidetään erillään luottolaitoksen mahdollisista tervehdyttämis- ja likvidaatiomenettelyistä, koska vain tällä tavoin se voidaan toteuttaa nopeasti, 20 päivän kuluessa päätöksestä, jonka mukaan talletuksia ei kyetä maksamaan. ( 31 )Unionin tuomioistuin on hälventänyt direktiivin 2009/14 johdanto-osan 12 perustelukappaleen ( 32 ) tältä osin mahdollisesti herättämiä epäilyjä siten, että kyseiset menettelyt eivät vaikuta sen määrittämiseen, ettei talletuksia kyetä maksamaan, eikä niiden korvaamiseen. ( 33 )

62.

Talletusten takaisinmaksun edellytykseksi ei myöskään voida asettaa sitä, että tallettaja on ensin esittänyt tuloksetta korvausvaatimuksen. ( 34 ) Direktiivin 94/19 10 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että vakuusjärjestelmässä ei voida käyttää 20 päivän määräaikaa syynä kieltäytymiselle myöntää vakuutta tallettajalle, joka ei ole voinut ajoissa esittää vakuusmaksuvaatimusta.

63.

Jos vakuusjärjestelmässä ei noudateta suojattujen talletusten palauttamiselle asetettua 20 päivän määräaikaa, tallettajat voivat lisäksi vaatia niiden maksamista korkoineen. ( 35 )

64.

Direktiivin 94/19 7 artiklan 6 kohdan mukaan ”jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tallettajan korvausoikeus voi olla talletusten vakuusjärjestelmää vastaan nostetun kanteen kohteena”.

65.

Näin ollen tallettajat voivat käyttää kansallisten oikeusjärjestyksiensä tarjoamia oikeussuojakeinoja vaatiakseen vakuusjärjestelmän päätösten ja laiminlyöntien kumoamista ja niistä heille aiheutuneiden vahinkojen korvaamista.

66.

Muistutan, että unionin tuomioistuimen mukaan direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdalla ”on välitön oikeusvaikutus ja se on oikeussääntö, jolla on tarkoitus antaa yksityisille oikeuksia”. ( 36 )

67.

Kansallisissa tuomioistuimissa nostamissaan kanteissa tallettajat voivat vedota unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteeseen. Sen nojalla kansallisen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta direktiivin 94/19 vastaisia kansallisia säännöksiä: ( 37 ) nyt käsiteltävän asian kannalta on jätettävä soveltamatta direktiivin 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdan vastaista kansallista säännöstä. ( 38 )

68.

Tämä velvollisuus ei riipu siitä, onko Bulgarian lainsäätäjä saattanut kyseisen direktiivin 94/19 säännöksen osaksi kansallista täytäntöönpanosäädöstä. ( 39 )

69.

Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteesta seuraa myös, että jos sopimuslausekkeeseen sisällytetään unionin oikeuden vastainen kansallinen säännös, kansallinen tuomioistuin voi ulottaa kyseisen säännöksen unionin oikeuden vastaisuuteen liittyvät seuraukset koskemaan tätä lauseketta. Sillä ei ole merkitystä, johtaako asianosaisten tältä osin esittämä väite vahingonkorvauskanteen nostamiseen vai muunlaiseen muutoksenhakuun tuomioistuimessa.

70.

Nyt käsiteltävän asian olosuhteissa mikään ei estä kansallista tuomioistuinta soveltamasta ensisijaisuuden periaatetta, jos a) velvollisuus korvata vakuusjärjestelmästä tallettajille talletukset, jotka eivät vielä ole erääntyneet eivätkä langenneet maksettaviksi, edellyttää kansallisen oikeussäännön mukaan, että talletuslaitoksena toimivan maksukyvyttömäksi todetun finanssilaitoksen toimilupa peruutetaan ensin; ja b) tämä sama sääntely sisällytetään kansallisessa lainsäädännössä hyväksyttyyn sopimuslausekkeeseen.

71.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan seuraavasti:

Direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohtaa, luettuna yhdessä sen 7 artiklan 6 kohdan ja 10 artiklan kanssa, on tulkittava seuraavasti:

72.

Toinen ennakkoratkaisukysymys koskee asetuksen N:o 1093/2010 17 artiklan 3 kohdan nojalla annettua suositusta EBA/2014/02. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, a) voivatko tallettajat vedota kyseiseen suositukseen unionin oikeuden rikkomisesta aiheutuneita vahinkoja koskevassa riita-asiassa, vaikka suositusta ei ole osoitettu niille, ja b) onko suositus pätevä.

73.

Asetuksen N:o 1093/2010 1 artiklan 2 kohdan mukaan EPV:llä on toimivalta toimia vakuusjärjestelmiä koskevien unionin direktiivien soveltamisen alalla. ( 40 )

74.

Tätä tehtävää hoitaessaan EPV voi kääntyä talletusten vakuusjärjestelmien alalla ”toimivaltaisten [kansallisten] viranomaisten” puoleen. ( 41 ) Asetuksen N:o 1093/2010 johdanto-osan 20 perustelukappaleen mukaan sen on tehtävä näin edistääkseen yhdenmukaisen lähestymistavan soveltamista talletussuojaan sekä varmistaakseen tasapuoliset toimintaedellytykset ja tallettajien tasavertaisen kohtelun koko unionissa.

75.

EPV:n on vakuusjärjestelmiin liittyvien valtuuksiensa nojalla mahdollista

76.

EPV:n suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia. Kuten niiden nimikin kertoo, ne eivät sisällä käskyjä vaan pelkän toimintakehotuksen. Ne kuuluvat SEUT 288 artiklan viidennessä kohdassa määrättyyn toimien luokkaan. ( 47 )

77.

Asetuksen N:o 1093/2010 16 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuitenkin säädetään, että toimivaltaisten viranomaisten ja finanssilaitosten on kaikin tavoin pyrittävä noudattamaan näitä suosituksia.

78.

Näin ymmärrettyinä kyseisillä suosituksilla on tietty – vaikkakaan ei sitova – oikeusvaikutus: toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on kahden kuukauden kuluessa vahvistettava, noudattavatko tai aikovatko ne noudattaa suositusta tai jättää noudattamatta sitä. Viimeksi mainitussa tapauksessa niiden on ilmoitettava EPV:lle perustelunsa (asetuksen N:o 1093/2010 16 artiklan 3 kohdan toinen alakohta), ja EPV julkistaa sekä noudattamatta jättämisen että sen perustelut. ( 48 )

79.

Asetuksen N:o 1093/2010 17 artiklan 3 kohtaan perustuvien EPV:n suositusten tietyt piirteet erottavat ne 16 artiklaan perustuvista suosituksista:

80.

Kansallinen viranomainen, joka laiminlyö sille osoitettujen 17 artiklan 3 kohdan mukaisten suositusten noudattamisen, ( 50 ) saattaa joutua jäljempänä mainitsemani noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kohteeksi. Tietyllä tavalla nämä suositukset ovat (tai niistä voi tulla) ensimmäinen lenkki kyseisessä menettelyssä, ( 51 ) jonka EPV toteuttaa komission tuella.

81.

Ne, joita asia koskee, voivat myös riitauttaa asetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaiset suositukset Euroopan valvontaviranomaisten valituslautakunnassa asetuksen N:o 1093/2010 60 artiklan nojalla.

82.

Se, etteivät asetuksen N:o 1093/2010 17 artiklan 3 kohdan mukaiset EPV:n suositukset ole lopullisia eikä niillä ole sitovia oikeusvaikutuksia, vaikuttaa mahdollisuuteen vedota niihin ja hakea niihin muutosta tuomioistuimissa. Kyseisten seikkojen takia suositusten laillisuuden välitön valvonta on käytännössä mahdotonta toteuttaa nostamalla SEUT 263 artiklan mukainen kumoamiskanne.

83.

Näin on siksi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä otetaan tutkittaviksi vain kumoamiskanteet, jotka on nostettu sitovista oikeudellisista toimista ( 52 ) niiden todellisen sisällön, antamisen asiayhteyden ja toimet toteuttaneen toimielimen toimivallan perusteella. ( 53 )

84.

EPV:n suosituksiin on kuitenkin mahdollista vedota kansallisissa tuomioistuimissa riita-asiassa, jossa on kyse sellaisten sitovien unionin säädösten tulkinnasta, joihin kyseiset suositukset liittyvät. ( 54 )

85.

Ennen tämän seikan käsittelyä viittaan asetuksen N:o 1093/2010 17 artiklan 1–8 kohdassa säänneltyyn menettelyyn, ( 55 ) jossa EPV:n suositukset muutetaan komission avulla sitoviksi päätöksiksi.

86.

Kun EPV havaitsee kansallisen viranomaisen mahdollisesti soveltaneen unionin oikeuden säännöksiä tai määräyksiä virheellisesti tai puutteellisesti, se antaa sille suosituksen ja ilmoittaa siinä toimenpiteet, jotka sen on toteutettava.

87.

Jos kansallinen viranomainen ei noudata kyseistä suositusta ja jatkaa laiminlyöntiään, komissio voi toteuttaa toimenpiteitä. Se tekee näin antamalla virallisen lausunnon, jossa viranomaista vaaditaan toteuttamaan välttämättömät toimet unionin oikeuden noudattamiseksi.

88.

Menettelyn viimeisessä vaiheessa EPV voi antaa finanssilaitokselle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa se määrätään toteuttamaan toimet unionin oikeuden mukaisten velvollisuuksien noudattamiseksi, mukaan luettuna mahdollisesta käytännöstä luopuminen, edellyttäen, että kyse on suoraan sovellettavista säädöksistä. ( 56 )

89.

EPV:n on tässä viimeisessä vaiheessa antamissaan päätöksissä noudatettava komission virallista lausuntoa, ja ne ovat ensisijaisia samasta asiasta mahdollisesti aiemmin annettuihin päätöksiin nähden. Kyse on näin ollen oikeudellisista toimista, jotka sitovat niiden adressaatteina olevia finanssilaitoksia ja myös toimivaltaisia kansallisia viranomaisia, joita komission virallinen lausunto velvoittaa. ( 57 )

90.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voiko tallettaja (käsiteltävässä asiassa BT) vedota suositukseen EBA/2014/02 Bulgarian keskuspankkia vastaan käymässään oikeusriidassa.

91.

Asetuksen N:o 1093/2010 mukainen suositus EBA/2014/02 koski, kuten jo totesin, Bulgarian keskuspankkia ja talletussuojarahastoa, ja siinä ilmoitettiin niille asianmukaiset toimet direktiivin 94/19 noudattamiseksi ja sen 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdan rikkomisen lopettamiseksi.

92.

Ennen suosituksen EBA/2014/02 antamista komissio oli jo nostanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen (SEUT 258 artiklan nojalla) Bulgariaa vastaan ja lähettänyt kyseiselle jäsenvaltiolle huomautuksen (1.8.2014) jatkamatta myöhemmin rikkomismenettelyä. ( 58 )

93.

Suosituksen EBA/2014/02 jälkeen ei siis annettu komission virallista lausuntoa, minkä seurauksena myöskään EPV ei antanut päätöstä asetuksen N:o 1093/2010 17 artiklan 6 kohdan nojalla. ( 59 )

94.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, onko suositus EBA/2014/02 unionin oikeuden mukainen (direktiivi 94/19 ja asetus N:o 1093/2010). Vastatakseni sen epäilyihin viittaan mahdollisuuteen sekä vedota kansallisissa tuomioistuimissa yleisesti EPV:n suosituksiin että nyt käsiteltävään suositukseen.

95.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että ”vaikka suositusten tarkoituksena ei olekaan synnyttää sitovia oikeusvaikutuksia, kansallisten tuomioistuinten on otettava suositukset huomioon, kun ne ratkaisevat niiden käsiteltäviksi saatettuja asioita, erityisesti silloin, kun niissä selvennetään suositusten toteuttamiseksi annettujen kansallisten säännösten tulkintaa tai kun niiden tarkoituksena on täydentää unionin sitovia säännöksiä”. ( 60 )

96.

Yhdyn julkisasiamies Bobekin ( 61 ) näkemykseen siitä, että kansallisten tuomioistuinten velvollisuus ottaa suositukset huomioon ratkaistessaan riita-asioita, joihin sovelletaan suosituksia koskevaa sitovaa unionin oikeutta, ei ole sama kuin tuomioon Von Colson ja Kamann ( 62 ) pohjautuvassa oikeuskäytännössä tarkoitettu yhdenmukaisen tulkinnan velvollisuus.

97.

Jos kansallisten tuomioistuinten on otettava huomioon suositukset (myös EPV:n suositukset) soveltaessaan sitovaa unionin oikeutta jäsenvaltioissa, on johdonmukaista, että ne voivat esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöjä niiden sisällöstä. ( 63 ) Voivatko ne kuitenkaan esittää niitä suositusten pätevyydestä?

98.

Ensi arviolta voitaisiin ajatella, että koska suosituksen laillisuuden välitön valvonta ei ole mahdollista nostamalla kumoamiskanne, sen laillisuutta ei voida valvoa myöskään välillisesti eli esittämällä pätevyyden arviointia koskeva ennakkoratkaisupyyntö. Olisiko järkevää todeta pätemättömäksi toimi, jolla ei ole sitovia oikeusvaikutuksia?

99.

Ellen erehdy, unionin tuomioistuin ei ole tähän mennessä ( 64 ) lausunut asiasta ehdottomasti. Tuomiossa Grimaldi se vaikutti implisiittisesti hyväksyvän mahdollisuuden esittää suositusten pätevyyden arviointia koskevia ennakkoratkaisukysymyksiä, ( 65 ) ja julkisasiamies Bobek hyväksyy sen nimenomaisesti. ( 66 )

100.

Oman näkemykseni mukaan on johdonmukaisinta hyväksyä suositusten pätevyyttä koskevien ennakkoratkaisukysymysten mahdollisuus, jos lähdetään siitä, että kansallisen tuomioistuimen on otettava suositukset huomioon tulkitessaan unionin oikeuden sitovaa säännöstä. Ei olisi loogista, että kyseinen kansallinen tuomioistuin ottaisi tulkinnassa huomioon suosituksen, jonka pätevyydestä se on epävarma, koska se katsoo nimenomaisesti, että suositus on yhteensopimaton unionin oikeuden kanssa, mistä sen asiana ei ole lausua. ( 67 )

101.

Toistan, että asetuksen N:o 1093/2010 17 artiklan 3 kohtaan perustuvat EPV:n suositukset ovat yksi niistä seikoista, jotka toimivaltaisen tuomioistuimen on arvioitava riita-asian ratkaisemiseksi. Muistutan, että siinä pyritään selvittämään, onko unionin oikeussäännön rikkominen riittävän ilmeinen ja täyttääkö se näin ollen yhden niistä kolmesta edellytyksestä, joiden perusteella unionin oikeuden rikkomisesta jäsenvaltioille aiheutuva vastuu määräytyy. ( 68 )

102.

Kansallinen tuomioistuin voi riita-asian ratkaistessaan ottaa EPV:n suosituksen huomioon vain, jos sen sisältö on niiden unionin oikeuden säännösten ja määräysten mukainen, joiden soveltamista sillä voidaan helpottaa. Jos kansallinen tuomioistuin katsoo – kuten käsiteltävässä asiassa – ettei näin ole, sillä on mahdollisuus esittää ennakkoratkaisukysymys unionin tuomioistuimelle, jolla on yksinomainen toimivalta todeta yhteensopimattomuus unionin oikeuden kanssa.

103.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma suosituksen EBA/2014/02 yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa, koska a) se on osoitettu finanssilaitosten sijasta kansalliselle viranomaiselle (Bulgarian keskuspankille), jolla ei ole toimivaltaa määrittää KTB:n osalta, ettei talletuksia kyetä maksamaan; ja b) on mahdollista, ettei se ole asetuksen N:o 1093/2010 johdanto-osan 27 perustelukappaleen mukainen siltä osin kuin direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdassa ei säädetä selvistä ja ehdottomista velvoitteista.

104.

Asetuksen N:o 1093/2010 4 artiklan 2 alakohdan iii alakohdan mukaan ”toimivaltaisilla viranomaisilla” tarkoitetaan ”talletusten vakuusjärjestelmien osalta elimiä, jotka hallinnoivat talletusten vakuusjärjestelmiä direktiivin 94/19/EY mukaisesti, tai näitä järjestelmiä mainitun direktiivin mukaisesti valvovaa viranomaista siinä tapauksessa, että talletusten vakuusjärjestelmän toimintaa hallinnoi yksityinen yhtiö”.

105.

Näihin viranomaisiin voi vakuusjärjestelmän lisäksi kuulua viranomainen, joka vastaa sen määrittämisestä, ettei talletuksia kyetä maksamaan ja joka monissa jäsenvaltioissa on kansallinen keskuspankki. ( 69 )

106.

Direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdassa puolestaan ”jätetään jäsenvaltioille harkintavaltaa nimittää viranomainen, jolla on toimivalta määrittää se, ettei talletuksia kyetä maksamaan”. ( 70 )

107.

Tuomiossa Kantarev ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja unionin tuomioistuin totesivat selvästi Bulgarian keskuspankin olevan viranomainen, jolla oli toimivalta määrittää direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdan mukaisesti, ettei talletuksia kyetä maksamaan. ( 71 ) Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin sitä vastoin vaikuttaa hyväksyvän Bulgarian keskuspankin päinvastaiset väitteet. ( 72 )

108.

Luottolaitoksia koskevan lain ( 73 ) muutoksen tultua voimaan 25.3.2014 Bulgarian keskuspankki on kyseisen lain 1 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla se Bulgarian tasavallan viranomainen, jolla on asetuksen (EU) N:o 575/2013 ( 74 ) 4 artiklan 1 kohdan 40 alakohdassa tarkoitettu toimivalta valvoa pankkeja.

109.

Uudessa pankkitalletusten vakuusjärjestelmästä annetussa vuoden 2015 laissa (Zakon za garantirane na vlogovete v bankite) saatetaan osaksi Bulgarian lainsäädäntöä direktiivi 2014/49, jossa nimetään asetuksen N:o 575/2013 nojalla vakavaraisuusvalvonnasta vastaava viranomainen viranomaiseksi, jolla on toimivalta määrittää, ettei talletuksia kyetä maksamaan. ( 75 ) Näin ollen 14.8.2015 alkaen on ollut selvää, että keskuspankki on Bulgariassa toimivaltainen viranomainen määrittämään sen, ettei talletuksia kyetä maksamaan.

110.

Komission mukaan valvontaviranomaisella oli myös ennen 14.8.2015 toimivalta määrittää, ettei talletuksia kyetä maksamaan.

111.

Katson kuitenkin, että direktiivin 2014/49 antamiseen saakka missään unionin oikeussäännössä ei säädetty tästä vastaavuudesta. Kyseisen direktiivin johdanto-osan 50 perustelukappaleessa todetaan, että ”koska talletusten vakuusjärjestelmiä koskevat hallinnolliset käytännöt jäsenvaltioissa poikkeavat toisistaan, jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti päättää, mikä viranomainen määrittää sen, että talletuksia ei kyetä maksamaan”.

112.

Tässä tilanteessa on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana ratkaista, oliko Bulgarian keskuspankki sen Bulgarian lainsäädännön mukaan, jota sovellettiin kyseisen keskuspankin KTB:hen kohdistuvan menettelyn ajankohtana, toimivaltainen viranomainen määrittämään, ettei talletuksia kyetä maksamaan.

113.

On muistettava unionin tuomioistuimen jo todenneen tuomiossa Kantarev, että se, että Bulgarian viranomaiset jättivät KTB-pankin tapauksessa määrittämättä, ettei talletuksia kyetä maksamaan, oli direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdan riittävän ilmeinen rikkominen. ( 76 )

114.

Sen vaatimuksen osalta, että suosituksen EBA/2014/02 on koskettava suoraan sovellettavia unionin oikeuden edellytyksiä (tässä tapauksessa direktiivin 94/19 mukaisia edellytyksiä), on todettava, että kyseisestä vaatimuksesta säädetään asetuksen N:o 1093/2010 17 artiklan 6 kohdassa vain, jotta EPV tekisi finanssilaitoksille osoitettuja päätöksiä, joissa niitä vaaditaan noudattamaan unionin oikeuden mukaisia velvollisuuksiaan.

115.

Asetuksen N:o 1093/2010 johdanto-osan 27 perustelukappaleen viimeisessä virkkeessä ( 77 ) viitataan kyseisiin EPV:n lopullisiin päätöksiin mutta ei suosituksiin, joita se voi antaa menettelyn aluksi. On johdonmukaista, että näin on, kun kyse on EPV:n sitovasta päätöksestä eikä suosituksesta, jolla ei ole sitovia oikeusvaikutuksia.

116.

Joka tapauksessa – kuten jo totesin – direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdalla on tuomion Kantarev mukaan välitön oikeusvaikutus, minkä johdosta yksityiset voivat vedota sekä kyseiseen säännökseen että siihen liittyvään suositukseen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. ( 78 ) Tämän vuoksi tätä suosituksen EBA/2014/02 seikkaa koskevat epäilykset ovat perusteettomia.

117.

Suosituksen EBA/2014/02 mukaan ( 79 ) Bulgarian keskuspankki jätti noudattamatta direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohtaa, kun se ei todennut, ettei talletuksia kyetä maksamaan, viiden päivän määräajan kuluessa siitä, kun KTB ei pystynyt maksamaan erääntyneitä ja maksettaviksi langenneita talletuksia.

118.

EPV katsoi, että Bulgarian keskuspankin päätös asettaa KTB erityisvalvontaan ja keskeyttää tilapäisesti sen velvoitteiden täytäntöönpano vastasi direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla sen toteamista, ettei talletuksia kyetä maksamaan.

119.

Tuomiossa Kantarev ei hyväksytä kyseistä rinnastusta. Unionin tuomioistuin totesi siinä päinvastoin, että talletukset on määritettävä sellaisiksi, joita ei kyetä maksamaan, toimivaltaisten viranomaisten nimenomaisella toimella eikä tätä voida päätellä kansallisten viranomaisten muista toimista (kuten esimerkiksi Bulgarian keskuspankin päätöksestä asettaa KTB erityisvalvontaan) eikä olettaa nyt käsiteltävän asian olosuhteiden kaltaisten olosuhteiden perusteella. ( 80 )

120.

Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ei unionin oikeutta tulkitessaan pidä ottaa huomioon tätä suosituksen EBA/2014/02 seikkaa siltä osin kuin se on yhteensopimaton direktiivin 94/19 1 artiklan 3 alakohdan i alakohdan kanssa.

121.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Administrativen sad Sofia-gradille seuraavasti: