1.

Puolassa maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevan puolalaisen PPUB Janson sp.j. ‑nimisen yhtiön (jäljempänä PPUB) selvittäjä nosti Ruotsin tuomioistuimissa kanteen ruotsalaista CeDe Group AB ‑nimistä yhtiötä (jäljempänä CeDe) vastaan vaatien maksua tavaroista, jotka oli toimitettu aikaisemmin tehdyn PPUB:n ja CeDe:n välisen sopimuksen, johon sovelletaan Ruotsin lakia, perusteella. CeDe vaati kyseisen menettelyn aikana kuittausta määrältään suuremmasta saatavastaan PPUB:ltä. Selvittäjä oli aikaisemmin vastustanut tätä kuittausta Puolassa käydyssä maksukyvyttömyysmenettelyssä. Ruotsin tuomioistuimissa käydyn menettelyn yhteydessä PPUB:n selvittäjä siirsi saatavan, joka sillä oli CeDe:ltä, toiselle yhtiölle, KAN sp. z o.o:lle (jäljempänä KAN), josta myöhemmin tuli maksukyvytön. KANin selvittäjä kieltäytyi kuitenkin ottamasta riidanalaista saatavaa vastaan, minkä seurauksena KAN (joka on asetettu konkurssiin) on nyt asianosaisena asiassa.

2.

Högsta domstolen (Korkein oikeus, Ruotsi) on epävarma siitä, mitä lakia sovelletaan tällaiseen kuittausvaatimukseen. KAN vaati ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että kuittaukseen sovellettaisiin Puolan lakia, kun taas CeDe väitti, että kyseinen asia pitäisi tutkia Ruotsin lain perusteella.

3.

Nyt käsiteltävä asia antaa unionin tuomioistuimelle mahdollisuuden tulkita maksukyvyttömyysmenettelyistä annettuun asetukseen N:o 1346/2000 ( 2 ) sisältyviä sovellettavaa lakia koskevia erityissäännöksiä ja sitä, miten ne liittyvät sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevaan yleiseen sääntelyyn. ( 3 ) Mitä lakia sovelletaan kuittausvaatimukseen, johon on vedottu maksukyvytöntä yhtiötä vastaan menettelyssä, joka on pantu vireille kyseisen yhtiön selvittäjän nostamalla maksuvaatimusta koskevalla kanteella?

4.

Rooma I ‑asetuksen 17 artiklassa, jonka otsikkona on ”Kuittaus”, säädetään seuraavaa: ”Jos osapuolet eivät ole sopineet kuittausoikeudesta, kuittaukseen sovelletaan lakia, jota sovelletaan saatavaan, jonka kuittaamista vaaditaan.”

5.

Maksukyvyttömyysasetuksen johdanto-osan 23 ja 24 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

6.

Maksukyvyttömyysasetuksen johdanto-osan 26 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: ”Jos menettelyn aloitusvaltion laki ei salli kuittausta, velkojalla olisi kuitenkin oltava oikeus kuittaukseen, jos se on mahdollista maksukyvyttömän velallisen saatavaan sovellettavan lain mukaan. Tällä tavoin kuittaus toimii eräänlaisena lakiin perustuvana takuuna, johon velkoja voi nojautua saatavan syntyhetkellä.”

7.

Maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan otsikkona on ”Sovellettava laki”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jossa menettely on alkanut, jäljempänä ’menettelyn aloitusvaltio’.

2.   Menettelyn aloittamisen edellytykset, menettelyn kulku sekä menettelyn päättäminen määräytyvät menettelyn aloitusvaltion lain mukaan. Sen mukaan määräytyy erityisesti:

– –

– –”

8.

Maksukyvyttömyysasetuksen 6 artiklan otsikkona on ”Kuittaus”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1.   Maksukyvyttömyysmenettelyn alkaminen ei estä velkojaa käyttämästä saatavaansa velalliselle olevan velkansa kuittaamiseen, jos tällainen kuittaus on sallittu sen valtion lain mukaan, jota sovelletaan menettelyn kohteena olevan velallisen saatavaan.

2.   Mitä 1 kohdassa säädetään, ei estä vetoamasta oikeustoimen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen eikä oikeustoimen peräyttämistä 4 artiklan 2 kohdan m alakohdan mukaisesti.”

9.

PPUB, joka on Puolaan sijoittautunut yhtiö, teki 9.6.2010 Ruotsiin sijoittautuneen CeDe-nimisen yhtiön kanssa sopimuksen tavaroiden toimittamisesta. Sopimuksessa määrättiin, että Ruotsin lakia sovelletaan kaikkiin sen tulkintaa koskeviin riitoihin.

10.

Maksukyvyttömyysmenettely PPUB:ta vastaan aloitettiin Puolassa tammikuun 2011 lopussa. Saman vuoden heinäkuussa selvittäjä, joka oli nimitetty kyseisen maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä, teki Kronofogdemyndighetenille (kruununvoudin virasto, Ruotsi) hakemuksen eurooppalaisen maksamismääräyksen ( 4 ) antamisesta CeDe:tä vastaan sillä perusteella, että CeDe:llä oli sille 1532489 Ruotsin kruunun (SEK) suuruinen velka korkoineen tavaroista, jotka PPUB oli toimittanut niiden välisen sopimuksen perusteella.

11.

Asia siirrettiin tämän jälkeen Malmö tingsrättin (Malmön käräjäoikeus, Ruotsi) käsiteltäväksi. CeDe kiisti PPUB:n vaatimuksen ja väitti, että yhtiöllä oli kuittauskelpoinen vastasaatava, joka ylitti PPUB:n vaatiman summan. CeDe väittää, että kyseinen velka vastaa korvausta, joka PPUB:n on suoritettava tavaroiden toimittamatta jättämisistä ja virheistä toimitetuissa tavaroissa. CeDe väittää, että oikeus kuittaukseen oli syntynyt ennen kuin maksukyvyttömyysmenettely aloitettiin PPUB:tä vastaan.

12.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamista tiedoista ilmenee, että PPUB:n selvittäjä vastusti CeDe:n vaatimaa kuittausta maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä Puolassa.

13.

PPUB:n selvittäjä väitti Malmö tingsrättissä, että kuittausvaatimusta pitäisi maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti arvioida Puolan lain nojalla. Tämän säännöksen mukaan on niin, että jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jossa menettely on alkanut (jäljempänä menettelyn aloitusvaltion laki tai lex concursus). Selvittäjän mukaan maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 2 kohdan d alakohdasta seuraa, että lex concursuksessa on joka tapauksessa määritettävä kuittauksen edellytykset. Tähän on syynä se, että kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohtaa, jossa säädetään, että maksukyvyttömyysmenettelyn alkaminen ei vaikuta kuittausoikeuteen, jos tällainen kuittaus on sallittu sen valtion lain mukaan, jota sovelletaan velallisen saatavaan, sovelletaan vain silloin, jos kuittausta ei sallita menettelyn aloittaneen valtion laissa. Tästä syystä selvittäjä katsoo, että tätä säännöstä ei sovelleta pääasian kohteena olevaan asiaan, koska Puolan laissa sallitaan kuittaus.

14.

CeDe sitä vastoin väitti, että kuittausta on tutkittava Ruotsin lain perusteella. Se esitti ensinnäkin, että selvittäjän kanne koskee saatavaa, joka perustuu CeDe:n ja PPUB:n väliseen sopimukseen, joka sisältää lainvalintasäännön, jonka mukaan Ruotsin lakia on sovellettava kaikkiin sen tulkintaa koskeviin riitoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että sovelletaan Ruotsin lakia Rooma I ‑asetuksen 3 artiklan 1 kohdan nojalla. CeDe esitti lisäksi, että jos asianosaiset eivät olisi samaa mieltä kuittausoikeudesta, tähän kysymykseen sovellettaisiin Rooma I ‑asetuksen 17 artiklan nojalla lakia, jota sovelletaan saatavaan, jonka kuittaamista vaaditaan.

15.

CeDe väitti toiseksi, että maksukyvyttömyysasetuksen 6 artiklan 1 kohta tarkoittaa sitä, että maksukyvyttömyysmenettely ei vaikuta kuittausoikeuteen, jos kuittaus on sallittu velallisen saatavaan sovellettavan lain mukaan. Koska CeDe:n mielestä selvittäjän saatavaan sovelletaan Ruotsin lakia, kuittausta koskeva kysymys pitäisi myös tutkia Ruotsin lain nojalla.

16.

Malmö tingsrätt totesi, että maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan yleissäännön mukaisesti Puolan lain ei voitu katsoa rajoittavan kuittausta tai estävän sen. Tämän seurauksena se totesi, että kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetty poikkeus ei ollut sovellettavissa ja että Puolan lakia pitäisi soveltaa pääasian oikeudenkäynnissä.

17.

Tämä tuomio pysytettiin muutoksenhaussa Hovrätten över Skåne och Blekingessä (Skånen ja Blekingen hovioikeus, Ruotsi) sillä perusteella, ettei muun muassa ollut mitään perusteita poiketa maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesta lex concursus ‑yleissäännöstä. Se seikka, että selvittäjä ei hyväksynyt CeDe:n kuittausvaatimusta, ei muuttanut tätä toteamusta.

18.

Hovrätten över Skåne och Blekingen oikeudenkäynnin aikana PPUB:n selvittäjä siirsi pääsaatavan KANille, joka on Puolassa perustettu yhtiö, joka tuli oikeudenkäyntiin asianosaiseksi selvittäjän tilalle.

19.

CeDe valitti Hovrätten över Skåne och Blekingen tuomiosta Högsta domstoleniin. Se väitti, että Ruotsin lakia pitäisi soveltaa kuittausvaatimukseen. KAN väitti, että Hovrätten över Skåne och Blekingen tuomiota ei pitäisi muuttaa.

20.

KAN asetettiin konkurssiin Högsta domstolenin oikeudenkäynnin aikana. Kyseisen maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä totesi, että konkurssipesä ei ottaisi vastaan saatavaa, joka velallisella oli CeDe:ltä. Siten oikeudenkäynnissä on nyt asianosaisena konkurssiin asetettu KAN eikä konkurssipesä.

21.

Näissä olosuhteissa Högsta domstolen päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

22.

Euroopan komissio ja Espanjan hallitus ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia nyt käsiteltävässä asiassa.

23.

Tämän ratkaisuehdotuksen rakenne on seuraava. Käsittelen aluksi ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen ja totean, että maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklaa ei sovelleta kysymykseen, joka koskee lakia, jota sovelletaan PPUB:n konkurssipesän CeDe:ltä olevaan saatavaan (jäljempänä pääsaatava) (A). Siten toista ja kolmatta kysymystä ei ole tarpeen käsitellä. Selitän seuraavaksi, miksi sen jälkeen kun pääsaatava on siirretty KANille, neljännestä ja viidennestä kysymyksestä tulee hypoteettisia ja ne on siksi jätettävä tutkimatta (B). Käsittelen kuitenkin lyhyesti näiden kysymysten sisältöä, jotta tästä olisi apua unionin tuomioistuimelle, jos se katsoisi, että nämä kysymykset on tutkittava (C).

24.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään unionin tuomioistuimelta, kattaako maksukyvyttömyysmenettelyn 4 artikla PPUB:n selvittäjän nostaman kanteen. Jos näin on, toisella ja kolmannella kysymyksellä tiedustellaan, mitä seurauksia on mahdollisesti sillä, että kyseinen saatava on siirretty toiselle oikeushenkilölle (KAN), joka on tämän jälkeen asetettu konkurssiin.

25.

Ensimmäisen kysymyksen täsmällinen ulottuvuus ei ole kuitenkaan täysin selvä, mikä ilmenee siitä, että kirjallisia huomautuksia esittäneet osapuolet ovat ymmärtäneet tämän kysymyksen eri tavalla.

26.

Komissio on ymmärtänyt ensimmäisen kysymyksen siten, että sillä viitataan maksukyvyttömyysmenettelyn 4 artiklan ajalliseen soveltamisalaan. Sen lausumissa tutkitaan näin ollen, kattaako kyseinen säännös saatavan, joka perustuu sopimukseen, joka on tehty ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista. Komissio päättelee, että kattaa.

27.

Espanjan hallitus tutkii ensimmäisen, neljännen ja viidennen kysymyksen yhdessä. Kyseinen hallitus esittää ensimmäisen kysymyksen osalta, että siltä osin kuin lex concursusta sovelletaan kuittauksen edellytyksiin, sitä pitäisi soveltaa selvittäjän kanteeseen.

28.

Vaikka lähtökohtaisesti yhdyn näkemyksiin, joita komissio on esittänyt maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan ajallisesta soveltamisalasta, ymmärrän ensimmäisen kysymyksen laajemmaksi.

29.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee näet, kattavatko maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklaan sisältyvät sovellettavaa lakia koskevat säännöt sellaisen kanteen, jonka PPUB:n selvittäjä on nostanut Ruotsin tuomioistuimissa.

30.

Miten on tulkittava käsitettä ”kanne” tässä yhteydessä? Tämä kysymys voitaisiin ensinnäkin ymmärtää siten, että siinä tiedustellaan, sovelletaanko maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklaa PPUB:n selvittäjän pääsaatavaan (joka oli alun perin sopimusperusteinen saatava), joka on hänen kanteensa perustana. Toiseksi kysymyksen voitaisiin tulkita liittyvän siihen mahdollisuuteen, että maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklaa saatettaisiin soveltaa tiettyihin (muihin) selvittäjän kanteella vireille pannun menettelyn osiin, kuten kuittausvaatimukseen.

31.

Kun lähtökohdaksi otetaan ensimmäisen kysymyksen ensimmäinen (ja kiistatta uskottavampi) tulkinta, on heti aluksi huomautettava, että PPUB:n selvittäjän vireille paneman alkuperäisen kanteen kohteena oleva pääsaatava on maksusaatava, joka perustuu PPUB:n ja CeDe:n väliseen sopimussuhteeseen. Lukuun ottamatta sitä, että tämän vaatimuksen esitti PPUB:n selvittäjä, siinä ei ole mitään, mikä liittäisi sen maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

32.

Kansallinen tuomioistuin tiedustelee ennakkoratkaisupyynnössään nimenomaisesti maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan tulkintaa koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön merkitystä, kun kyseessä on toimivalta maksukyvyttömyysmenettelyissä. Tämän oikeuskäytännön mukaisesti maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohdalla annetaan toimivalta vain niiden kanteiden osalta, jotka perustuvat suoraan maksukyvyttömyysmenettelyyn ja liittyvät läheisesti siihen. Tässä tarkoituksessa määräävä arviointiperuste ”ei ole kyseisen kanteen taustalla oleva menettelyllinen yhteys vaan sen oikeudellinen perusta. Tämän lähestymistavan mukaan on selvitettävä, saako kanteen perustana oleva oikeus tai velvoite alkunsa siviili- ja kauppaoikeuden yhteisistä säännöistä vai maksukyvyttömyysmenettelyille tunnusomaisista poikkeussäännöistä”. ( 5 )

33.

Kun maksukyvyttömyysasetuksen 3 ja 4 artiklaa luetaan yhdessä, käy tosiaankin ilmeiseksi, että kyseisessä asetuksessa pyritään siihen, että tuomioistuimet, joilla on kansainvälinen toimivalta, soveltavat oman valtionsa maksukyvyttömyysmenettelyyn sovellettavaa lakia. ( 6 ) Vaikka tätä yleisnäkemystä ei voida epäillä, on tunnustettava, ettei sitä, että ius ja forum vastaavat toisiaan, voida varmistaa kaikissa tapauksissa, koska maksukyvyttömyysasetuksen sovellettavilla säännöksillä on merkitystä muiden kuin maksukyvyttömyysmenettelyinä pidettävien menettelyjen osalta. Kun näet maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan 1 kohta koskee vain maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevaa toimivaltaa, 4 artiklan 1 kohta on laajempi ja viittaa lakiin, jota sovelletaan maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin.

34.

Pitäisi siis selkeästi tunnustaa, että maksukyvyttömyysasetuksen 3 artiklan tulkintaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ei ole automaattisesti kaikilta osin sovellettavissa tämän asetuksen 4 artiklan tulkintaan. Jälkimmäisen säännöksen soveltamisala on laajempi.

35.

Kun tämä seikka on selvitetty, kysymykseen, joka koskee sitä, sovelletaanko maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklaa nyt käsiteltävän asian kohteena olevaan pääsaatavaan, on vastattava siten, että pidetään mielessä tämän säännöksen erityinen sisältö. Maksukyvyttömyysasetuksen 4 artikla sisältää yleissäännön, joka koskee sitä, miten määritetään laki, jota sovelletaan ”maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin”. Tämä laki on asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jollei kyseisessä asetuksessa toisin säädetä, sen jäsenvaltion laki, jonka alueella tällainen menettely aloitetaan (lex concursus). Asetuksen 4 artiklan 2 kohta sisältää lisäksi ”luettelon, joka ei ole tyhjentävä, menettelyä koskevista eri seikoista, joihin sovelletaan aloitusvaltion lakia”, ( 7 ) ja siihen kuuluvat muun muassa ”kuittauksen edellytykset” (4 artiklan 2 kohdan d alakohta ja ”maksukyvyttömyysmenettelyn vaikutukset velallisen sopimussuhteisiin” (4 artiklan 2 kohdan e alakohta)).

36.

Se, että maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 2 kohdassa viitataan kuittauksen edellytyksiin ja maksukyvyttömyyden voimassa oleviin sopimussuhteisiin kohdistuviin vaikutuksiin, ei voi mielestäni merkitä sitä, että mikä tahansa saatava, joka liittyy sopimukseen, kun tämän sopimuksen sopimuspuoleen kohdistetaan maksukyvyttömyysmenettely (ja/tai vaatimuksen esittäjää vastaan vedotaan kuittaukseen), kuuluu automaattisesti käsitteen ”maksukyvyttömyysmenettely ja sen vaikutukset” piiriin ratkaistaessa, mikä säännös määrittää sovellettavan lain. Pelkästään se, että selvittäjä on nostanut tällaisen kanteen, ei mielestäni muuta tätä päätelmää. ( 8 )

37.

Nyt käsiteltävän kaltainen asia osoittaa selvästi, miksi mikä tahansa muu päätelmä johtaisi ennakoimattomiin tai jopa outoihin tuloksiin. Sopimusperusteiseen saatavaan sovellettava laki ei ainoastaan olisi eri laki kuin se, josta sopimuspuolet ovat sopineet, vaan se myös vaihtelisi toistuvasti, kun saatava myöhemmin siirrettäisiin ja/tai siirronsaajiin itseensä mahdollisesti kohdistettaisiin maksukyvyttömyysmenettely. Kaikki tällaiset sovellettavan lain muutokset perustuisivat tapahtumiin, jotka ovat sattuneet sopimuksen tekemisen ja sovellettavan lain valinnan jälkeen, minkä lisäksi ne olisivat myös suureksi osaksi sopimukseen liittymättömiä. Kaikki tämä saattaisi lisäksi tapahtua silloin, kun menettelyt ovat vireillä samassa tuomioistuimessa.

38.

Näissä olosuhteissa katson, että maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta määritettäessä lakia, jota sovelletaan pääsaatavaan, josta yhtiön, johon on kohdistettu jäsenvaltiossa maksukyvyttömyysmenettely, selvittäjä on nostanut kanteen toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jos tässä kanteessa vaaditaan toisen yhtiön velvoittamista suorittamaan saatava sellaisten sopimusvelvoitteiden perusteella, joihin on sitouduttu ennen tätä konkurssia.

39.

Tämän vastauksen perusteella ei ole tarpeen käsitellä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiä toista ja kolmatta kysymystä. Koska näissä kysymyksissä yleisesti esiin tuoduilla ongelmilla on kuitenkin merkitystä arvioitaessa neljännen ja viidennen kysymyksen tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten täyttymistä, tutkin tämän ratkaisuehdotuksen B jaksossa sitä, mikä vaikutus on sillä, että PPUB on siirtänyt pääsaatavan KANille ja viimeksi mainittu yhtiö on tämän jälkeen asetettu konkurssiin.

40.

Todettakoon lopuksi, kuten tämän ratkaisuehdotuksen 30 kohdassa huomautettiin, että ensimmäinen kysymys voidaan ymmärtää toisellakin tavalla. Tämän tulkinnan mukaan ensimmäinen kysymys viittaisi mahdollisuuteen todeta, että maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklaa sovelletaan selvittäjän kanteella vireille pantujen menettelyjen tiettyihin osatekijöihin, kuten kuittausvaatimukseen. Ensimmäinen kysymys ei siten tämän tulkinnan mukaan koskisi (ainoastaan tai lainkaan) sopimusperusteiseen pääsaatavaan sovellettavan lainsäädännön muutosta vaan mahdollisesti (myös) muutosta, jota sovelletaan menettelyn muihin osatekijöihin.

41.

Jos tällainen näkemys ensimmäisestä kysymyksestä olisi oikea, silloin ensimmäinen kysymys olisi itse asiassa sisällöltään päällekkäinen neljännen kysymyksen kanssa, jota käsittelen tämän ratkaisuehdotuksen C.1 jaksossa. Tässä yhteydessä on riittävää todeta, että yleensä se, että päämenettelyt eivät itse ole maksukyvyttömyysmenettelyjä, ei sulje pois sitä, että maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklalla saattaa olla merkitystä näiden menettelyjen tiettyjen osatekijöiden osalta.

42.

Tällä säännöksellä määritetään laki, jota sovelletaan maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin. Se, että on aloitettu maksukyvyttömyysasetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu maksukyvyttömyysmenettely, merkitsee sitä, että yhden asianosaisen asema on muuttunut. Tällä saattaisi tietenkin olla seurannaisvaikutuksia (ja tässä mielessä se vaikuttaa) muihin menettelyihin. Tämän vahvistaa maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 2 kohta, kun siinä viitataan vaikutuksiin, joita maksukyvyttömyysmenettelyillä saattaa olla muihin menettelyihin, kuten ”saatavien erillisperintään, lukuun ottamatta vireillä olevia oikeudenkäyntejä”. ( 9 ) Oikeuskäytännössä on tästä lisäesimerkkejä. Esimerkiksi tuomiossa Senior Home sovellettavaa lakia koskeva kysymys (erityisesti esineoikeuksiin sovellettavaa lakia koskevan maksukyvyttömyysasetuksen 5 artiklan tulkinta) tuli esiin maksukyvyttömyysmenettelyn (ja menettelyn aloittaneen jäsenvaltion) ulkopuolella. ( 10 )

43.

Neljännessä kysymyksessä tiedustellaan lähinnä, kattaako maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 2 kohdan d alakohta kuittauksen, johon CeDe on vedonnut PPUB:n maksuvaatimusta vastaan ja joka perustuu samaan sopimukseen.

44.

Tässä kysymyksessä on näin ollen lähtökohtana, että kuittaukseen vedotaan konkurssiin asetetun yhtiön selvittäjän esittämää vaadetta vastaan. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää ennakkoratkaisupyynnössään, pääsaatava, jonka maksamista PPUB:n selvittäjä alun perin vaati, on kuitenkin tällä välin siirretty. Tästä syystä kuittausvaatimus esitetään nyt CeDe:n ja KANin välisen menettelyn yhteydessä.

45.

Siirtoa koskevalla seikalla, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt toisessa kysymyksessään pääsaatavan osalta, ( 11 ) on merkitystä arvioitaessa neljättä ja viidettä kysymystä, jotka koskevat maksukyvyttömyysasetuksen 4 ja 6 artiklan sovellettavuutta kuittausvaatimukseen.

46.

Kuten komissio perustellusti huomauttaa, pääsaatavan siirto herättää epäilyksiä siitä, onko neljänteen ja viidenteen kysymykseen tarpeen vastata. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 35 kohdassa näet muistutetaan, sovellettavaa lakia koskevia maksukyvyttömyysasetuksen säännöksiä ja erityisesti tämän asetuksen 4 artiklaa sovelletaan seikkoihin, jotka liittyvät itse maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin, kuten tämän säännöksen toisessa kohdassa selvennetään.

47.

Tässä mielessä PPUB:n kaltaisen konkurssiin asetetun yhtiön (tai sen selvittäjän) aiemman saatavan siirtäminen (alun perin maksukykyiselle) kolmannelle osapuolelle tarkoittaa sitä, että maksukyvyttömyysmenettelyillä ei ole enää mitään vaikutuksia tässä yhteydessä. Siten tämän sanamuodon tulkinnan mahdollisesta laajuudesta riippumatta en ymmärrä, samansuuntaisesti kuin komissiokaan ehdottaessaan vastausta saatavan siirtoa koskevaan toiseen kysymykseen, miten sovellettavaa lakia koskevilla maksukyvyttömyysasetuksen säännöksillä, kuten 4 artiklan 2 kohdan d alakohdalla ja 6 artiklan 1 kohdalla, olisi mitään merkitystä ratkaistaessa pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevaa tapausta, koska siirron vuoksi saatava ei enää liity maksukyvyttömyysmenettelyyn.

48.

Uuden velkojan (KAN) asettaminen myöhemmin konkurssiin ei vaikuta tähän tulokseen nyt käsiteltävässä asiassa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan KANia koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä ei ole ottanut vastaan KANin saatavaa CeDe:ltä sillä seurauksella, että KAN on asianosaisena ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen menettelyssä omalla nimellään. Tämä merkitsee sitä, että saatavaa ei lueta toisen konkurssipesän varallisuuteen eikä se voi vaikuttaa KANin konkurssipesään, kun se on selvittäjän hallinnossa. Näin ollen vaikuttaa siltä, että mikään vireillä oleva maksukyvyttömyysmenettely ei enää vaikuta riidanalaiseen kuittausvaatimukseen, joten se jää maksukyvyttömyysasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

49.

Kun pidetään tämä mielessä ja riippumatta siitä, olisiko CeDe:n kuittausvaatimus alun perin kuulunut maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 2 kohdan d alakohdan soveltamisalaan, ( 12 ) on pääteltävä, että koska PPUB:n pääsaatava siirrettiin KANille, maksukyvyttömyysmenettely ei enää vaikuta CeDe:n kuittausvaatimukseen. Tästä syystä en ymmärrä, miten mikään unionin tuomioistuimen neljänteen kysymykseen antama vastaus voisi auttaa kansallista tuomioistuinta tekemään päätöstä pääasian oikeudenkäynnissä. Koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen neljäs kysymys liittyy siihen, onko maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 2 kohdan d alakohta sovellettavissa kuittausvaatimukseen, johon vedotaan PPUB:n selvittäjän nostamaa kannetta vastaan, sitä on pidettävä hypoteettisena ja se on siksi jätettävä tutkimatta. ( 13 )

50.

Samoin käy väistämättä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämälle viidennelle kysymykselle, jossa tiedustellaan maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 6 artiklan 1 kohdan välistä suhdetta ja erityisiä tilanteita, joihin 6 artiklan 1 kohtaa saatetaan soveltaa.

51.

Tämän seurauksena neljäs ja viides kysymys ovat nyt käsiteltävän asian erityisessä asiayhteydessä hypoteettisia, joten ne on jätettävä tutkimatta.

52.

Jotta unionin tuomioistuinta autettaisiin kaikilta osin siinä tapauksessa, että se tekisi erilaisen päätelmän neljännen ja viidennen kysymyksen tutkittavaksi ottamisesta, käsittelen vielä tämän ratkaisuehdotuksen loppuosassa lyhyesti asiakysymyksiä, joita näissä kysymyksissä on tuotu esiin. On kuitenkin korostettava, että välipäätöksessä esitetään varsin epätäydellinen tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskeva kehys. Tämän vuoksi vaihtoehtoinen tarkasteluni on välttämättä lyhyt ja abstrakti, koska kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän ongelman täsmällinen luonne on edelleen minulle hieman epäselvä.

53.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään, kattaako maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 2 kohdan d alakohta kuittauksen, johon CeDe on vedonnut PPUB:n selvittäjän esittämää saatavaa vastaan.

54.

Heti aluksi olisi huomautettava, että vaikka maksukyvyttömyysasetuksen 4 artikla (siten kuin selvennetään ensimmäiseen kysymykseen annettavassa vastauksessa) ei määritä pääsaatavaan sovellettavaa lakia, tämä ei, kuten tämän ratkaisuehdotuksen 41 ja 42 kohdassa todettiin, sulje pois sitä, että tällä säännöksellä voi itse asiassa olla merkitystä tämän menettelyn joidenkin muiden osatekijöiden kannalta, mukaan lukien kuittausvaatimuksen mahdollisuus ja sen edellytykset. Maksukyvyttömyysmenettely saattaa todellakin vaikuttaa mahdollisuuteen vedota tällaiseen kuittaukseen konkurssiin asetettua osapuolta vastaan.

55.

Maksukyvyttömyysasetuksen 4 artikla on lex specialis suhteessa Rooma I ‑asetuksen 17 artiklan yleissääntöön, ( 14 ) jossa säädetään, että ”jos osapuolet eivät ole sopineet kuittausoikeudesta, kuittaukseen sovelletaan lakia, jota sovelletaan saatavaan, jonka kuittaamista vaaditaan”.

56.

Vaikka pääsaatavaan sovelletaan yhden jäsenvaltion lakia, tämän seurauksena on maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklaan sisältyvän erityissäännön nojalla edelleen mahdollista, että kuittaukseen voidaan soveltaa jonkin toisen jäsenvaltion lakia.

57.

Vaikka ennakkoratkaisupyynnössä viitataan siihen, että neljäs kysymys esitetään vain, jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi (eli jos 4 artiklaa sovelletaan pääsaatavaan), en yhdy näin ollen siihen näkemykseen, että kuittauksen kohtalon sinetöisi pääsaatavan kohtalo.

58.

Tämän selvennyksen jälkeenkin neljännen kysymyksen täsmällinen ulottuvuus on kuitenkin edelleen varmistettava. Sen kaltainen saatava, johon CeDe on vedonnut pääsaatavaa vastaan, edellyttää näet, että kansallinen tuomioistuin määrittää i) sopimukseen perustumatonta suoritusta koskevan saatavan aineelliset perusteet ja ii) kuittauksen edellytykset. Tämä toinen vaihe saattaa kattaa eri asioita sen mukaan, erotellaanko kansallisessa järjestelmässä toisistaan edellytykset, jotka koskevat kuittausoikeuden olemassaoloa ja sitä, voidaanko niihin vedota maksukyvyttömyyssääntöjen nojalla. Vaikka on selvää, että 4 artiklan 2 kohdan d alakohta ei koske seikkoja, jotka liittyvät aineellisiin perusteisiin, joita voi tulla esiin i) kohdan nojalla, ( 15 ) mikä määritetään sopimukseen, sellaisena kuin sopimuspuolet ovat sen tehneet, sovellettavassa laissa, ei ole täysin ilmeistä, mitä ii) kohdan seikkoja kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan d alakohta kattaa.

59.

Maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 2 kohdan d alakohdan sanamuoto on näet tältä osin kaikkea muuta kuin selvä. Jotkin kieliversiot näyttävät viittaavan siihen, että kyseinen säännös koskee edellytyksiä, joiden täyttyessä kuittauksiin voidaan ”vedota” (millä viitataan siis mahdollisuuteen vedota niihin maksukyvyttömyysmenettelyssä), ( 16 ) kun puolestaan muissa kieliversioissa viitataan yksinomaan kuittauksen edellytyksiin, joiden voitaisiin tulkita sisältävän myös kuittauksen aineelliset edellytykset. ( 17 )

60.

Tämä epävarmuus on kiihdyttänyt lainoppineiden keskustelua maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 2 kohdan d alakohdan tulkinnasta. Tähän kysymykseen näyttää olevan kolme lähestymistapaa. Ensimmäisen tulkinnan mukaan kuittausoikeuden olemassaolo on ennakkokysymys, johon sovelletaan pääsaatavaan sovellettavaa lakia, jolloin 4 artiklan 2 kohdan d alakohtaa sovelletaan ainoastaan prosessuaaliseen mahdollisuuteen vedota kuittaukseen maksukyvyttömyysmenettelyssä. Toisen tulkinnan mukaan 4 artiklan 2 kohdan d alakohta kattaa lain, jota sovelletaan itse kuittausoikeuteen. Kolmannen tulkinnan mukaan 4 artiklan 2 kohdan d alakohdan täsmällisen soveltamisalan määrittää lex concursus. Tämän ansiosta 4 artiklan 2 kohdan d alakohta pysyy neutraalina, eikä sillä aseteta mitään kansallista järjestelmää jonkin toisen edelle. ( 18 )

61.

Tätä seikkaa arvioitaessa tulisi pitää mielessä kuittauksen erityinen luonne. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, kuittaus ”merkitsee kahden henkilön vastakkaisten velvoitteiden yhtäaikaista lakkaamista”. ( 19 ) Se merkitsee molempien sopimuspuolten osalta samanaikaisesti maksutapaa (velvoitteen tyydyttämistä) ja täytäntöönpanoa: vaatimalla kuittausta toinen sopimuspuoli pakottaa velallisensa suorittamaan maksun. ( 20 ) Tämä merkitsee sitä, että maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä kuittauksilla heikennetään suoraan velkojien yhdenvertaisuuden periaatetta, sillä velkojat, joilla on kuittausvaatimuksia, voivat saada saatavansa täysimääräisesti tyydytetyksi maksukyvyttömyysmenettelyjen ulkopuolella. Tämän perusteella eri jäsenvaltioiden kansallisissa oikeusjärjestyksissä on omaksuttu erilaisia ja toisinaan varsin poikkeavia näkemyksiä kuittauksesta maksukyvyttömyystilanteissa suojelemalla joko maksukyvyttömän velallisen yksittäistä velkojaa (pitämällä kuittausta vakuutena) tai kaikkia velkojia (rajoittamalla kuittauksia viittaamalla tasavertaisuuden periaatteeseen). ( 21 )

62.

Kun otetaan huomioon sekä toisistaan poikkeavat kuittausta maksukyvyttömyystilanteissa koskevat oikeudelliset kehykset eri jäsenvaltioissa että näiden järjestelmien taustalla olevat syyt, edellä kuvattu kolmas lähestymistapa on mielestäni käytännössä järkevämpi. Kuittausta koskeva 4 artiklan erityinen ulottuvuus perustuu siihen, että maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa luetaan yhdessä. Kun kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan yleissääntö, jonka mukaan maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan lex concursusta, 4 artiklan 2 kohta sisältää näiden vaikutusten luettelon, joka ei ole tyhjentävä ja joka sisältää muun muassa ”d) kuittauksen edellytykset”. Tämä viittaa siihen, että aina kun lex concursuksessa säädetään, että maksukyvyttömyys vaikuttaa jollain tavoin kuittauksiin, näistä vaikutuksista säädetään siinä. Tämän seurauksena kansallisissa järjestelmissä, joissa kuittaus on seurausta itse maksukyvyttömyydestä, se kuuluu sellaisenaan asetuksen 4 artiklan soveltamisalaan.

63.

Tästäkin huolimatta katson, ettei unionin tuomioistuimen pitäisi ottaa tähän kysymykseen kantaa nyt käsiteltävän asian yhteydessä. Neljännessä ja viidennessä kysymyksessä esitetyt seikat ovat huomattavasti syvällisempiä. Ne ansaitsevat asianmukaisen ja kattaviin tietoihin perustuvan oikeudellisen keskustelun eikä sivumennen esitettyä toteamusta tapauksessa, jossa esitettyjen kysymysten taustalla olevat tosiseikat ja näiden kysymysten merkitys jäävät epäselviksi.

64.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää viidennellä kysymyksellään selvennystä maksukyvyttömyysasetuksen 6 artiklan 1 kohdan merkitykseen. Kansallinen tuomioistuin on epävarma maksukyvyttömyysasetuksen 6 artiklan 1 kohdan täsmällisestä soveltamisalasta: Sovelletaanko sitä vain silloin, jos kuittaus ei ole mahdollinen lex concursuksen nojalla? Sovelletaanko sitä myös silloin, jos lex concursuksen ja pääsaatavaan sovellettavan lain tarjoamien kuittausmahdollisuuksien välillä on tiettyjä eroja? Sovelletaanko sitä silloinkin, jos laeissa ei ole eroja, mutta menettelyn aloittaneessa jäsenvaltiossa on kielletty kuittaus?

65.

Maksukyvyttömyysasetuksen 6 artikla perustuu maksukyvyttömyysasetuksen ”lievennetyn universaalisuuden” malliin, jonka mukaan ”yhtäältä maksukyvyttömyyttä koskevaan päämenettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jonka alueella tämä menettely on aloitettu, kun taas toisaalta mainitussa asetuksessa säädetään useista poikkeuksista tähän sääntöön”. ( 22 ) Kuten maksukyvyttömyysasetuksen johdanto-osan 24 perustelukappaleessa korostetaan, sillä, että otetaan käyttöön useita poikkeuksia yleissäännöstä, pyritään suojelemaan perusteltua luottamusta ja oikeustoimien varmuutta muissa kuin menettelyn aloittaneessa jäsenvaltiossa.

66.

Erityistä syytä, joka oli kuittausta koskevan poikkeuksen taustalla, selvennetään vielä maksukyvyttömyysasetuksen johdanto-osan 26 perustelukappaleessa, jonka mukaan kyseisen asetuksen 6 artikla koskee tilanteita, joissa kuittausta ei lex concursuksen nojalla sallita. Tällaisissa olosuhteissa velkojalla olisi kuitenkin ”oltava oikeus kuittaukseen, jos se on mahdollista maksukyvyttömän velallisen saatavaan sovellettavan lain mukaan”. Kyseisessä perustelukappaleessa selvennetään vielä tämän poikkeuksen taustalla olevaa syytä: kuittaus toimii ”eräänlaisena lakiin perustuvana takuuna, johon velkoja voi nojautua saatavan syntyhetkellä”.

67.

Tästä syystä sanamuodon mukaisesta ja systemaattisesta tulkinnasta ilmenee, että maksukyvyttömyysasetuksen 6 artikla (samoin kuin muut erityissäännökset, kuten 5 artikla) on poikkeus kyseisen asetuksen 4 artiklasta. Maksukyvyttömyysasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa näet ”korjataan” 4 artiklan yleissääntöä (jolla otetaan käyttöön lex concursus ‑yleissääntö), jotta säilytetään niiden velkojien oikeusvarmuus, joilla olisi ollut oikeus kuittaukseen maksukyvyttömän velallisen saatavaan sovellettavan lain nojalla. ( 23 )

68.

Tässä asiayhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys pureutuu siihen, onko sitä, että maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklassa tarkoitetussa lex concursuksessa laissa ei sallita kuittauksia, tarkasteltava konkreettisesti vai abstraktisti, jotta kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa vahvistettua poikkeusta voidaan soveltaa.

69.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin luonnostelee kolme mahdollista tulkintaa: 6 artiklaa voidaan tulkita siten, että sitä sovelletaan, a) jos lex concursuksessa ei sallita kuittausvaatimuksia, tai b) jos ne sallitaan eri edellytyksillä, tai jopa c) jos kuittausta ei sallita tietyssä yksittäistapauksessa kuittausedellytysten – jotka voivat olla samat – soveltamisen jälkeen.

70.

Komissio katsoo, että koska maksukyvyttömyysasetuksen 6 artiklan 1 kohta toimii takeena, sitä sovelletaan, vaikka lex concursuksessa ei sallita kuittausta yleisesti tai tietyssä yksittäistapauksessa. Espanjan hallitus näyttää sitä vastoin esittävän, että jos lex concursuksessa sallitaan kuittaus (millä tahansa tavalla), silloin tätä lakia sovelletaan, eikä ole mahdollista turvautua maksukyvyttömyysasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädettyyn poikkeukseen.

71.

Olen samaa mieltä komission kanssa.

72.

Ensinnäkin maksukyvyttömyysasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”maksukyvyttömyysmenettelyn alkaminen ei estä velkojaa käyttämästä saatavaansa – – kuittaamiseen, jos tällainen kuittaus on sallittu sen valtion lain mukaan, jota sovelletaan menettelyn kohteena olevan velallisen saatavaan”. ( 24 ) Viittaus siihen, että maksukyvyttömyysmenettelyn alkaminen ei estä velkojaa ”käyttämästä saatavaansa – – kuittaamiseen”, on ymmärrettävä siten, että tällainen oikeus vaatia saatavien kuittaamista on jo olemassa tietyssä yksittäistapauksessa.

73.

Toiseksi maksukyvyttömyysasetuksen johdanto-osan 26 perustelukappaleessa vahvistettu 6 artiklan 1 kohdan tavoite taata oikeusvarmuus liiketoimissa voi täyttyä vain, jos ”ei-sallittavuutta” koskevaa testiä käsitellään konkreettisesti. Jotta maksukyvyttömyysasetuksen 6 artiklan 1 kohta täyttää tehtävänsä ”takeena”, sitä on sovellettava, jos maksukyvyttömän velallisen saatavaan sovellettavassa laissa olisi sallittu tällainen kuittaus tietyssä yksittäistapauksessa.

74.

Kaiken kaikkiaan omaksuttaessa lähestymistapa, jossa keskitytään konkreettisiin lopputuloksiin, joita seuraa tietyssä tapauksessa ristiriidassa olevista asianomaisista sovellettavista laeista, sovellettavan testin on keskityttävä tiettyyn ratkaisuun, johon päästäisiin pääsaatavaan sovellettavan lain (mukaan lukien maksukyvyttömyyslainsäädäntö) perusteella.

75.

Tämä tarkoittaa sitä, että maksukyvyttömyysasetuksen 6 artiklan 1 kohtaa pitäisi soveltaa paitsi silloin, jos lex concursuksessa suljetaan kuittausmahdollisuus kokonaan pois, myös tapauksissa, joissa kuittauksen erityiset edellytykset poikkeavat toisistaan, jolloin lex concursuksen mukaan kuittaus ei olisi mahdollinen tietyssä tapauksessa, vaikka se olisi ollut mahdollinen pääsaatavaan sovellettavan lain nojalla. Jotta maksukyvyttömyysasetuksen 6 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta, näiden kahden säännöstön on toisin sanoen ”vastattava aineellisesti toisiaan”, jotta lex concursusta edelleen sovelletaan. Tästä syystä pelkästään se, että lex concursuksessa sallitaan kuittausmahdollisuus tietyin edellytyksin, ei estä maksukyvyttömyysasetuksen 6 artiklan 1 kohdan soveltamista.

76.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämällä viimeisellä alakysymyksellä tiedustellaan lopuksi tilanteesta, jossa lex concursuksen ja lex causaen säännöt vastaavat toisiaan, mutta niiden soveltaminen tietyssä yksittäistapauksessa johtaa eri päätelmiin.

77.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä tosiseikkojen kuvaus on valitettavasti tältä osin jälleen hyvin suppea. Ainoat esitetyt tiedot koskevat sitä, että selvittäjä hylkäsi kuittausvaatimuksen maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä, mutta mitään syitä ei ilmoiteta. Koska tämän kysymyksen taustalla olevat täsmälliset tosiseikat puuttuvat, samoin kuin kaikki tiedot, jotka koskevat lex concursuksen tai pääsaatavaan sovellettavan lain sisältöä, unionin tuomioistuimella ei mielestäni ole tarvittavia tietoja, jotta se voisi vastata tähän kysymykseen.

78.

Korostettakoon joka tapauksessa viimeisenä näkökohtana, että maksukyvyttömyysasetuksen 16 artiklan mukaan jäsenvaltiossa tehty maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva päätös on tunnustettava kaikissa muissa jäsenvaltioissa ja että asetuksen 25 artiklassa ulotetaan tämä tunnustamissääntö kaikkiin päätöksiin, jotka koskevat menettelyn kulkua ja päättämistä. ( 25 )

79.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin antaa Högsta domstolenin ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavan vastauksen:

Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 4 artiklaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta määritettäessä lakia, jota sovelletaan saatavaan, josta yhtiön, johon on kohdistettu jäsenvaltiossa maksukyvyttömyysmenettely, selvittäjä on nostanut kanteen toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jos tässä kanteessa vaaditaan toisen yhtiön velvoittamista suorittamaan saatava sellaisten sopimusvelvoitteiden perusteella, joihin on sitouduttu ennen tätä konkurssia.