26.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 202/25

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan mukaisesta menettelystä 8.2.2017 annetun Euroopan komission päätöksen (C(2017) 900 final) (jäljempänä riidanalainen päätös) 1 ja 2 artiklan sikäli kuin kyseisessä päätöksessä katsotaan, että kantajat ovat rikkoneet SEUT 101 artiklaa

—

toissijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen 2 artiklan sikäli kuin siinä määrätään kantajille 8 158 000,00 euron suuruinen sakko ja alentamaan sakkoa kannekirjelmässä esitettyjen argumenttien mukaisesti

—

velvoittamaan komissio korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantajat esittävät useita menettelyä koskevia väitteitä, joihin kuuluu perusteluvelvollisuus, joka koskee sakon määrän vahvistamista ja erityisesti tarvetta sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (1) 37 kohdan mukaisesti sovellettuun mukauttamiseen sekä sovelletun korotuksen prosenttiosuutta. Kantajat väittävät myös, että komissio loukkasi niiden puolustautumisoikeuksia, niiden oikeutta tulla kuulluksi ja hyvän hallinnon periaatetta, koska se ei maininnut aikomustaan soveltaa sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohdan mukaista korotusta väitetiedoksiannossa tai missään täydentävässä väitetiedoksiannossa. Ne väittävät myös, että perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty ja oikeusvarmuuden periaatetta, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu, koska komissio korotti kantajien sakon määrää 10 prosenttia sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohdan perusteella ja sovelsi tätä yhtenäistä korotusta kaikkiin yrityksiin, jotka olivat osallistuneet väitettyyn rikkomiseen, ottamatta huomioon sitä, että kantajien itsensä osallistuminen poikkesi suuresti muiden mukana olleiden yritysten osallistumisesta.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös on virheellinen, koska siinä ei ole osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kantajat rikkoivat SEUT 101 artiklaa. Kantajat vetoavat sekä virheelliseen todisteiden arviointiin riidanalaisessa päätöksessä että siihen, ettei kyseisillä todisteilla kyetty tukemaan riidanalaisessa päätöksessä tehtyä päätelmää siitä, että kantajat osallistuivat sen 1 artiklassa todettuun rikkomiseen.

3)

Kolmas kanneperuste, jossa vedotaan toissijaisesti ja siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kantajat ovat osallistuneet SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaiseen sopimukseen tai menettelytapaan, asetuksen N:o 1/2003 (2) 23 artiklan 3 kohdan rikkomiseen ja sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen huomiotta jättämiseen, koska rikkomisen vakavuus ja kesto sekä lieventävät seikat arvioitiin virheellisesti ja koska syrjintäkiellon periaatetta loukattiin sakon perusmäärän laskemisessa.

4)

Neljäs kanneperuste, jossa vedotaan toissijaisesti ja sikäli kuin unionin yleinen tuomioistuin ei kumoa riidanalaista päätöstä ensimmäisessä kanneperusteessa mainittujen menettelyvirheiden vuoksi, että kyseisten menettelyvirheiden tulisi ainakin johtaa sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohdan nojalla määrätyn sakon korotuksen kumoamiseen.