1

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset päättivät kansanäänestyksellä 23.6.2016, että heidän maansa eroaa Euroopan unionista.

2

Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti hyväksyi 13.3.2017 vuoden 2017 lain Euroopan unionista (eroamista koskeva tiedonanto) (European Union (Notification of Withdrawal) Act 2017), jolla pääministeri valtuutettiin antamaan tiedoksi Yhdistyneen kuningaskunnan aikomus erota unionista SEU 50 artiklan 2 kohdan nojalla.

3

Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri antoi Eurooppa-neuvostolle tiedoksi 29.3.2017 kyseisen jäsenvaltion aikomuksen erota unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä (Euratom) (jäljempänä eroamisaikomusta koskeva tiedonanto).

4

Samana päivänä antamallaan julistuksella Eurooppa-neuvosto ilmoitti vastaanottaneensa eroamisaikomusta koskevan tiedonannon.

5

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 29.4.2017 suuntaviivat, joissa määriteltiin SEU 50 artiklan nojalla käytävien neuvottelujen puitteet sekä vahvistettiin yleiset kannat ja periaatteet, joita unioni noudattaa neuvotteluissa.

6

Euroopan unionin neuvosto antoi 22.5.2017 SEU 50 artiklan ja SEUT 218 artiklan 3 kohdan määräysten sekä Euroopan komission 3.5.2017 antaman suosituksen nojalla päätöksen siitä, että viimeksi mainittu saattoi aloittaa neuvottelut Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sopimuksesta, jolla vahvistetaan Yhdistyneen kuningaskunnan unionista ja Euratomista eroamiseen sovellettavat yksityiskohtaiset määräykset (jäljempänä yhtäältä sopimus, jolla vahvistetaan eroamiseen sovellettavat yksityiskohtaiset määräykset, tai erosopimus ja toisaalta riidanalainen päätös).

7

Riidanalaisessa päätöksessä nimetään komissio unionin neuvottelijaksi (1 artikla) ja täsmennetään, että neuvottelut käydään Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen sekä mainitun päätöksen liitteessä olevien neuvotteluohjeiden mukaisesti (2 artikla).

8

Riidanalaisen päätöksen liite (asiakirja XT 21016/17 ADD 1 REV 2) sisältää neuvotteluohjeet, jotka on tarkoitettu neuvottelujen ensimmäiseen vaiheeseen, siltä osin kuin on kyse muun muassa kansalaisten oikeuksista, yhteisestä taloudellisesta selvityksestä, markkinoille saatetuista tavaroista ja unionin oikeuteen perustuvien menettelyjen tuloksesta, muista unionin toimintaan liittyvistä hallinnollisista kysymyksistä sekä sopimuksen, jolla vahvistetaan eroamiseen sovellettavat yksityiskohtaiset määräykset, hallinnoinnista.

9

Harry Shindler ja muut kantajat, joiden nimet ovat liitteenä, nostivat nyt käsiteltävän kanteen 21.7.2017 rekisteröidyllä kannekirjelmällä.

10

Neuvosto esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.10.2017 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan nojalla oikeudenkäyntiväitteen.

11

Komissio pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.10.2017 toimittamallaan asiakirjalla unionin yleistä tuomioistuinta hyväksymään sen työjärjestyksen 143 artiklan nojalla väliintulijaksi nyt käsiteltävässä asiassa tukemaan neuvoston vaatimuksia.

12

Kantajat jättivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.11.2017 huomautuksensa oikeudenkäyntiväitteestä.

13

Unionin yleinen tuomioistuin päätti yhdeksännen jaoston ehdotuksesta siirtää asian työjärjestyksen 28 artiklan nojalla laajennetun ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi.

14

Esittelevän tuomarin ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu yhdeksäs jaosto) päätti työjärjestyksen 130 artiklan 6 kohdan nojalla aloittaa suullisen menettelyvaiheen, joka rajattiin koskemaan kanteen tutkittavaksi ottamista.

15

Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 5.7.2018 pidetyssä istunnossa.

16

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

17

Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

18

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.9.2018 toimittamallaan asiakirjalla kantajat esittivät työjärjestyksen 85 artiklassa tarkoitettua uutta näyttöä, johon neuvostolle on varattu tilaisuus ottaa kantaa.

19

Neuvosto väittää, että SEUT 263 artiklaan perustuvan kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, koska luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ei voi riitauttaa riidanalaista päätöstä ja koska kantajilla ei ole oikeussuojan tarvetta eikä asiavaltuutta riidanalaisen päätöksen osalta.

20

Kantajat kiistävät neuvoston väitteet ja katsovat, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi.

21

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo aiheelliseksi lausua siitä, voidaanko riidanalaisesta päätöksestä nostaa kanne, sekä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetusta kantajien asiavaltuudesta ja tutkia tältä osin, koskeeko riidanalainen päätös kantajia suoraan. Täsmällisemmin sanottuna on tutkittava, onko riidanalaisella päätöksellä välittömiä vaikutuksia kantajien oikeusasemaan.

22

Neuvosto väittää, että riidanalaisesta päätöksestä ei voi nostaa kumoamiskannetta, koska suhteessa kantajiin kyseessä on alustava tai valmisteleva toimenpide, jonka tavoitteena on valmistella sopimus, jolla vahvistetaan SEU 50 artiklassa tarkoitettua eroa koskevat yksityiskohtaiset määräykset. Se, että komissio on valtuutettu aloittamaan neuvottelut unionin nimissä ja käymään niitä Eurooppa-neuvoston antamien ohjeiden sekä liitteenä olevien neuvotteluohjeiden mukaan, ei neuvoston mukaan vaikuta kantajien oikeusasemaan, joka on pysynyt samana ennen riidanalaisen päätöksen antamista ja sen jälkeen.

23

Neuvosto vetoaa myös siihen, ettei kantajilla ole SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettua asiavaltuutta muun muassa sen vuoksi, ettei riidanalainen päätös koske heitä suoraan. Neuvoston mukaan riidanalaisella päätöksellä ei erityisesti ole mitään vaikutusta kantajien oikeusasemaan. Ensinnäkään riidanalainen päätös ei ole käynnistänyt SEU 50 artiklan mukaista menettelyä, vaan sen käynnisti eroamisaikomusta koskeva tiedonanto. Jos neuvosto ei olisi antanut riidanalaista päätöstä, SEU 50 artiklan mukainen menettely olisi jatkanut kulkuaan ja kaksi vuotta eroamisaikomusta koskevan tiedonannon jälkeen Yhdistynyt kuningaskunta olisi lähtenyt unionista ilman sopimusta, jolla vahvistetaan eroamiseen sovellettavat yksityiskohtaiset määräykset. Toiseksi riidanalaisella päätöksellä ei myöskään ole vahvistettu eroamisaikomusta koskevaa tiedonantoa ja siinä on vain tehty johtopäätökset kyseisestä kansallisesta päätöksestä, eikä sillä ole mitään vaikutusta kantajien oikeuksiin. Riidanalaisen päätöksen antamisesta riippumatta Yhdistynyt kuningaskunta pysyy unionin jäsenenä eroamispäiväänsä saakka ja kantajilla on edelleen ne oikeudet, jotka heillä tällä perusteella perussopimusten nojalla on. Vasta SEU 50 artiklan mukaisen menettelyn päätteeksi kantajien oikeuksiin mahdollisesti vaikutetaan, eikä sitä, missä määrin, ole sitä paitsi mahdollista ennakoida.

24

Kantajat väittävät, että riidanalaisesta päätöksestä on mahdollista nostaa kumoamiskanne. He vetoavat myös asiavaltuuteensa, joka seuraa siitä, että he ovat ulkomailla asuvia Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia ja unionin kansalaisia, että he asuvat jossakin toisessa unionin jäsenvaltiossa ja että heiltä on viety niin kutsutun 15 vuoden säännön (”15 years rule”) perusteella äänioikeus 23.6.2016 pidetyssä kansanäänestyksessä ja 7.5.2015 pidetyissä yleisissä vaaleissa, jotka ovat johtaneet niiden parlamentin jäsenten valitsemiseen, jotka ovat vahvistaneet kansanäänestyksen tuloksen antamalla vuoden 2017 lain Euroopan unionista (eroamista koskeva tiedonanto).

25

Kantajat vetoavat ensinnäkin siihen, että riidanalaisella päätöksellä on välittömiä seurauksia heillä perussopimusten mukaan oleviin oikeuksiin, muun muassa siltä osin kuin on kyse heidän asemastaan unionin kansalaisina ja heidän oikeudestaan äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa, heidän oikeudestaan yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, heidän liikkumis-, oleskelu- ja työskentelyvapaudestaan, heidän omaisuudensuojastaan ja heidän oikeudestaan sosiaalietuuksiin.

26

Toiseksi kantajat esittävät, että riidanalainen päätös ei ole ainoastaan väliaikainen toimi ennen Yhdistyneen kuningaskunnan eroamista, koska se sisältää neuvottelujen aloittamista koskevan nimenomaisen toimen lisäksi implisiittisen toimen, jolla neuvosto on kantajien mukaan hyväksynyt eroamisaikomusta koskevan tiedonannon. Riidanalaisella päätöksellä on kantajien mukaan kirjattu Yhdistyneen kuningaskunnan peruuttamaton irtautuminen unionista 29.3.2019.

27

Kantajat väittävät kolmanneksi, että riidanalainen päätös ja erityisesti sen neuvotteluohjeet, joilla on oikeusvaikutuksia, eivät sisällä tavoitetta varmistaa se, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset säilyttävät ennen 29.3.2019 saavuttamansa aseman unionin kansalaisina. Riippumatta siitä, syntyykö sopimus vai ei, ei ole epäilystä siitä, että unionin oikeudessa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille annetut oikeudet ja vapaudet menetetään lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, muun muassa siltä osin kuin on kyse unionin kansalaisuudesta.

28

Neljänneksi kantajat vetoavat siihen, että neuvoston olisi pitänyt kieltäytyä aloittamasta neuvotteluja tai lykätä sitä. He esittävät, että eroamismenettely on pätemätön, koska ei ole olemassa sellaiseen äänestykseen perustuvaa varmaa perustuslaillista valtuutusta, johon kaikki Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset, jotka ovat myös unionin kansalaisia, olisivat voineet osallistua. He korostavat, että neuvoston ja Yhdistyneen kuningaskunnan olisi pitänyt pyytää, että tuomioistuin tutkii eroamisaikomusta koskevan tiedonannon perustuslainmukaisuuden SEU 4 artiklan 3 kohdassa mainitun vilpittömän yhteistyön periaatteen valossa, ja että neuvoston olisi pitänyt SEUT 218 artiklan 11 kohdan nojalla pyytää unionin tuomioistuimen lausuntoa siitä, onko ulkomailla asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten äänioikeuden vieminen ja se, että parlamentin jäsenet edustavat heitä epäsuorasti, sopusoinnussa perussopimusten kanssa. He lisäävät, että nyt käsiteltävän kanteen jättäminen tutkimatta loukkaa demokratian periaatetta.

29

Viidenneksi kantajat vetoavat siihen, että nyt käsiteltävä kanne on ainoa tehokas oikeussuojakeino unionin tuomioistuimissa ennen kuin he väistämättä menettävät riidanalaisen päätöksen vuoksi unionin kansalaisen asemansa 29.3.2019.

30

Tältä osin oikeuskäytännössä katsotaan vakiintuneesti, että kumoamiskanteen kohteena voivat olla kaikki sellaiset toimielinten toteuttamat toimet, niiden luonteesta tai muodosta riippumatta, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttamalla tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta, ja tuomio 26.1.2010, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, C-362/08 P, EU:C:2010:40, 51 kohta).

31

Lisäksi silloin, kun muut kuin etuoikeutetut kantajat nostavat kumoamiskanteen toimesta, jota ei ole osoitettu niille, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, vaatimus siitä, että riidanalaisen toimen sitovien oikeusvaikutusten on voitava vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, menee päällekkäin SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa asetettujen vaatimusten kanssa (tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C-463/10 P ja C-475/10 P, EU:C:2011:656, 38 kohta).

32

SEUT 263 artiklan neljännen kohdan määräyksistä nimittäin ilmenee, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön asiavaltuus kanteen nostamisessa toimesta, jota ei ole osoitettu sille, edellyttää vähintäänkin, että kyseinen toimi, onpa se sääntelytoimi tai ei, koskee sitä suoraan. Edellytys, jonka mukaan kanteen kohteena olevan toimen on koskettava luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, vaatii itsessään, että riidanalaisella toimenpiteellä on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan (ks. vastaavasti tuomio 5.5.1998, Dreyfus v. komissio, C-386/96 P, EU:C:1998:193, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C-463/10 P ja C-475/10 P, EU:C:2011:656, 66 kohta).

33

Sekä vaatimus, jonka mukaan riidanalaisen toimenpiteen sitovien oikeusvaikutusten on voitava vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu edellytys, jonka mukaan kanteen kohteena olevan toimen on koskettava luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, edellyttävät, että nyt käsiteltävällä kanteella riitautetulla päätöksellä on suoraan vaikutuksia kantajien oikeusasemaan.

34

Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisella päätöksellä ei kuitenkaan ole suoraan tällaisia vaikutuksia.

35

Neuvosto on antanut riidanalaisen päätöksen SEU 50 artiklan 2 kohdan kolmannen virkkeen ja SEUT 218 artiklan 3 kohdan määräysten nojalla.

36

SEU 50 artiklan 1–3 kohdassa määrätään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltio voi valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti päättää erota unionista.

2.   Jäsenvaltio, joka päättää erota, ilmoittaa aikomuksestaan Eurooppa-neuvostolle. Unioni neuvottelee ja tekee kyseisen jäsenvaltion kanssa sopimuksen eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen perusteella ja ottaen huomioon puitteet, jotka sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita unioniin. Kyseinen sopimus neuvotellaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Sen tekee unionin puolesta neuvosto, joka tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan.

3.   Perussopimuksia lakataan soveltamasta asianomaiseen jäsenvaltioon sinä päivänä, jona erosopimus tulee voimaan tai, jollei sopimusta ole, kahden vuoden kuluttua 2 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta, jollei Eurooppa-neuvosto yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa päätä yksimielisesti pidentää tätä määräaikaa.”

37

SEUT 218 artiklan 3 kohdan, johon SEU 50 artiklan 2 kohdassa viitataan, sanamuoto on seuraava:

”3.   Komissio – – esittää suosituksia neuvostolle, joka tekee päätöksen, jolla annetaan lupa aloittaa neuvottelut ja jossa nimetään suunnitellun sopimuksen alan mukaan unionin neuvottelija tai neuvotteluryhmän johtaja.”

38

Riidanalainen päätös on SEUT 288 artiklan mukaan kaikilta osiltaan sitova. Mainitussa päätöksessä annetaan komissiolle lupa aloittaa neuvottelut unionin nimissä Yhdistyneen kuningaskunnan eroamiseen unionista ja Euratomista sovellettavia yksityiskohtaisia määräyksiä koskevan sopimuksen tekemiseksi ja nimetään komissio unionin neuvottelijaksi (riidanalaisen päätöksen 1 artikla). Riidanalaisessa päätöksessä täsmennetään, että neuvottelut käydään Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen ja liitteessä olevien neuvotteluohjeiden mukaisesti (riidanalaisen päätöksen 2 artikla).

39

Unionin tuomioistuin on todennut, että SEUT 218 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla annetulla päätöksellä on oikeusvaikutuksia unionin ja sen jäsenvaltioiden välisissä ja unionin toimielinten välisissä suhteissa (ks. vastaavasti tuomio 4.9.2014, komissio v. neuvosto, C-114/12, EU:C:2014:2151, 40 kohta ja tuomio 16.7.2015, komissio v. neuvosto, C-425/13, EU:C:2015:483, 28 kohta).

40

On todettava, että riidanalaisella päätöksellä on oikeusvaikutuksia unionin ja sen jäsenvaltioiden välisissä ja unionin toimielinten välisissä suhteissa, erityisesti suhteessa komissioon. Komissiolla on nimittäin mainitun päätöksen johdosta lupa aloittaa neuvottelut sopimuksen tekemiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen ja neuvoston antamien neuvotteluohjeiden mukaisesti.

41

Riidanalaisella päätöksellä ei sitä vastoin ole välittömiä vaikutuksia kantajien oikeusasemaan.

42

Ensinnäkään riidanalaista päätöstä, jolla neuvosto antaa komissiolle luvan aloittaa neuvottelut Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa SEU 50 artiklan 2 kohdan nojalla, ei pidä sekoittaa Yhdistyneen kuningaskunnan päätökseen erota unionista, sellaisena kuin siitä määrätään SEU 50 artiklan 1 kohdassa.

43

Riidanalainen päätös on erotettava myös 29.3.2017 päivätystä asiakirjasta, jolla Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri antoi Eurooppa-neuvostolle tiedoksi kyseisen maan aikomuksen erota unionista ja Euratomista. SEU 50 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätty eroamismenettely käynnistyi ja SEU 50 artiklan 3 kohdassa määrätyn kahden vuoden määräajan, jonka päätyttyä perussopimuksia ei enää sovelleta kyseiseen valtioon, ellei erosopimusta ole ja ellei Eurooppa-neuvosto yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa päätä yksimielisesti pidentää kyseistä määräaikaa, kuluminen alkoi kyseisellä eroamisaikomusta koskevalla tiedonannolla eikä riidanalaisella päätöksellä.

44

Riidanalaisella päätöksellä ei muutoinkaan muuteta jossakin 27 jäsenvaltion unionin (jäljempänä EU-27) jäsenvaltiossa asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeusasemaa, onpa kyse heidän tilanteestaan riidanalaisen päätöksen antamispäivänä tai heidän tilanteestaan siitä päivästä lukien, jolloin Yhdistynyt kuningaskunta eroaa unionista. Kantajat vetoavat etenkin virheellisesti siihen, että päätös koskee heitä suoraan muun muassa siltä osin kuin on kyse heidän asemastaan unionin kansalaisina ja heidän oikeudestaan äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa, heidän oikeudestaan yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, heidän liikkumis-, oleskelu- ja työskentelyvapaudestaan, heidän omaisuudensuojastaan ja heidän oikeudestaan sosiaalietuuksiin.

45

Riidanalainen päätös ei vaikuta kantajien oikeuksiin, sillä kuten neuvosto korostaa, heillä on samat oikeudet ennen riidanalaista päätöstä ja sen jälkeen. Siltä osin kuin on kyse Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksista EU-27:ssä eroamispäivästä lukien, riidanalainen päätös on vain lopullista sopimusta valmisteleva toimi, ja lopullisen sopimuksen tekeminen on vain mahdollista ja edellyttää neuvoston myöhempää päätöstä, jonka se tekee määräenemmistöllä Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan (ks. analogisesti neuvoston päätöksestä, jolla komissiolle annettiin lupa aloittaa neuvottelut kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi, tuomio 10.5.2017, Efler ym. v. komissio, T-754/14, EU:T:2017:323, 34 kohta).

46

Riidanalaisen päätöksen mahdollinen kumoaminen ei siis vaikuttaisi Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten, muun muassa niiden, jotka – kuten kantajat – asuvat jossakin toisessa unionin jäsenvaltiossa ja joilla ei ole ollut äänioikeutta 23.6.2016 pidetyssä kansanäänestyksessä eikä Yhdistyneen kuningaskunnan yleisissä vaaleissa, oikeusasemaan. Riidanalaisen päätöksen kumoamisesta ei seuraisi eroamisaikomusta koskevan tiedonannon kumoamista eikä SEU 50 artiklan 3 kohdassa määrätyn kahden vuoden määräajan keskeytymistä. Kantajien oikeudet eivät muuttuisi.

47

Vaikka on niin, että Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen unionista on omiaan vaikuttamaan kantajien oikeusasemaan, muun muassa siltä osin kuin on kyse heidän asemastaan unionin kansalaisina, tehdäänpä erosopimus tai ei, kyseinen mahdollinen vaikutus heidän oikeuksiinsa, jota ei myöskään tällä hetkellä ole mahdollista arvioida sen sisällön eikä laajuuden suhteen, ei seuraa riidanalaisesta päätöksestä, kuten neuvosto on aiheellisesti todennut.

48

Näin ollen riidanalainen päätös ei suoraan vaikuta kantajien oikeusasemaan, joten viimeksi mainitut eivät voi nostaa kumoamiskannetta eikä heillä myöskään ole SEUT 263 artiklan neljännen kohdan määräysten mukaan asiavaltuutta.

49

Kantajien esittämät muut väitteet eivät voi saattaa kyseenalaiseksi tätä päätelmää.

50

Ensinnäkin kantajat väittävät, että riidanalainen päätös ei ole ainoastaan väliaikainen toimi ennen Yhdistyneen kuningaskunnan eroamista unionista, koska se sisältää neuvottelujen aloittamista koskevan nimenomaisen toimen lisäksi implisiittisen toimen, jolla neuvosto on kantajien mukaan hyväksynyt eroamisaikomusta koskevan tiedonannon. Riidanalaisella päätöksellä on kantajien mukaan kirjattu Yhdistyneen kuningaskunnan peruuttamaton irtautuminen unionista 29.3.2019.

51

Tätä väitettä ei voida hyväksyä.

52

Pitää paikkansa, ettei riidanalainen päätös ole ainoastaan väliaikainen toimi tai valmisteleva toimi ennen Yhdistyneen kuningaskunnan eroamista unionista siltä osin kuin se koskee unionin ja sen jäsenvaltioiden välisiä ja unionin toimielinten välisiä suhteita. Jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten osalta riidanalaisella päätöksellä nimittäin on edellä 40 kohdassa kuvattuja oikeusvaikutuksia. Näin ei sitä vastoin ole kantajien osalta, sillä heidän osaltaan sitä on pidettävä valmistelevana toimena, jolla, kuten edellä 41–48 kohdassa on todettu, ei ole välittömiä oikeusvaikutuksia.

53

Kantajat vetoavat muutoinkin virheellisesti siihen, että riidanalainen päätös sisältäisi implisiittisen toimen, jolla hyväksyttäisiin eroamisaikomusta koskeva tiedonanto, ja että sillä olisi kirjattu Yhdistyneen kuningaskunnan irtautuminen unionista.

54

Kuten edellä 42 ja 43 kohdassa on todettu, riidanalaista päätöstä ei pidä sekoittaa Yhdistyneen kuningaskunnan päätökseen erota unionista, sellaisena kuin siitä määrätään SEU 50 artiklan 1 kohdassa, eikä eroamisaikomusta koskevaan tiedonantoon.

55

Neuvosto ei myöskään ole riidanalaisella päätöksellä tehnyt implisiittistä päätöstä eroamisaikomusta koskevan tiedonannon hyväksymisestä.

56

SEU 50 artiklan sanamuodosta nimittäin seuraa, että jäsenvaltion mahdollisuus erota unionista perustuu jäsenvaltion valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti tekemään yksipuoliseen päätökseen. SEU 50 artiklan 1 kohdassa määrätään siis, että jäsenvaltio voi ”päättää” erota unionista. Myös SEU 50 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jäsenvaltio ”päättää” erota unionista ja ilmoittaa Eurooppa-neuvostolle aikomuksestaan erota unionista, eikä siinä määrätä eroa koskevasta pyynnöstä.

57

SEU 50 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan, ettei jäsenvaltion mahdollisuus erota unionista edellytä unionin toimielinten lupaa. Nimittäin SEU 50 artiklan 3 kohdan mukaan on niin, että jollei erosopimusta ole, perussopimuksia lakataan soveltamasta asianomaiseen valtioon kahden vuoden kuluttua siitä, kun kyseinen valtio on ilmoittanut aikomuksestaan erota unionista, jollei Eurooppa-neuvosto yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa päätä yksimielisesti pidentää tätä määräaikaa.

58

Tältä osin on todettava, että vaikka SEU 50 artiklan 1 kohdassa määrätään, että päätös, jolla jäsenvaltio päättää erota unionista, tehdään asianomaisen jäsenvaltion valtiosäännön asettamien vaatimusten mukaisesti, se ei merkitse sitä, että eroamispäätöksen johdosta unionin toimielinten olisi tehtävä hyväksymispäätös, jolla kyseiset toimielimet tarkastaisivat, että kyseinen jäsenvaltio on noudattanut mainittuja vaatimuksia. Mainitunlaista neuvoston tai minkään muunkaan unionin toimielimen hyväksymispäätöstä ei nimittäin tarvita, eikä siitä määrätä SEU 50 artiklan määräyksissä.

59

SEU 50 artiklan määräysten mukaan riidanalainen päätös ei sisällä mitään päätöstä, jolla vahvistettaisiin tai hyväksyttäisiin eroamisaikomusta koskeva tiedonanto. Toimielin, jolle eroamisaikomusta koskeva tiedonanto oli osoitettu, ei myöskään ollut neuvosto vaan Eurooppa-neuvosto, joka on 29.3.2017 antamallaan julistuksella ilmoittanut vastaanottaneensa mainitun tiedonannon. Neuvosto ei myöskään ole riidanalaisella päätöksellä päättänyt, että Yhdistynyt kuningaskunta irtautuisi unionista 29.3.2019. Vaikka riidanalaisen päätöksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan, että perussopimuksia lakataan soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sinä päivänä, jona erosopimus tulee voimaan, tai, jollei sopimusta ole, kahden vuoden kuluttua ilmoituksesta, jollei Eurooppa-neuvosto yhteisymmärryksessä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa päätä yksimielisesti pidentää tätä määräaikaa, mainittu näkemys, jossa vain muistutetaan itse SEU 50 artiklan 3 kohdan sanamuodosta, ei merkitse, että neuvosto olisi päättänyt, että Yhdistyneen kuningaskunnan ero tapahtuu 29.3.2019.

60

Kantajilla ei siis ole perusteita väittää, että riidanalainen päätös sisältää implisiittisen toimen, jolla neuvosto olisi hyväksynyt eroamisaikomusta koskevan tiedonannon, tai että riidanalaisella päätöksellä olisi kirjattu Yhdistyneen kuningaskunnan irtautuminen unionista 29.3.2019.

61

Toiseksi kantajat väittävät, että riidanalainen päätös ja erityisesti sen liitteenä olevat neuvotteluohjeet, joilla on kantajien mukaan oikeusvaikutuksia, eivät sisällä tavoitetta varmistaa se, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset säilyttävät ennen 29.3.2019 saavuttamansa aseman unionin kansalaisina. Kantajien mukaan ei ole epäilystä siitä, että unionin oikeudessa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille annetut oikeudet ja vapaudet menetetään lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Jos neuvosto tekee lopullisen sopimuksen, käynnissä olevat neuvottelut voisivat vain määrittää unionin oikeudesta ulkomailla asuville Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille johtuvien oikeuksien menettämisen laajuuden. Jos sopimusta ei tehdä, neuvosto ei ole riidanalaisessa päätöksessä eikä sen neuvotteluohjeissa määrännyt mistään tavoitteesta säilyttää Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten saavuttamat oikeudet. Mainitulla päätöksellä ei siis kantajien mukaan säilytetä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten asemaa unionin kansalaisina eikä anneta mitään varmuutta kyseisen valtion kansalaisten oikeuksista eropäivän jälkeisen ajanjakson osalta.

62

Riidanalainen päätös ei kuitenkaan, muun muassa siltä osin kuin siihen sisältyvät erosopimusta koskevat neuvotteluohjeet, ole toimi, jolla vahvistettaisiin EU-27:ssä asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeudet tilanteessa, jossa sopimus tehdään. Neuvotteluohjeissa vain täsmennetään sitä paitsi käyttäen, ainakin englanninkielisessä ja ranskankielisessä versiossa, pikemminkin konditionaalia kuin pakottavia sanamuotoja unionin tavoitteet neuvotteluissa Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa. Kyseisten neuvotteluohjeiden 11 kohdassa mainitaan muun muassa, että neuvottelujen ensimmäisenä tavoitteena on turvata EU:n 27 jäsenvaltion kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä asema ja oikeudet Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä asema ja oikeudet EU:n 27 jäsenvaltiossa. Neuvotteluohjeiden III.1 kohdassa, joka koskee kansalaisten oikeuksia, todetaan näin ollen, että sopimuksella ”olisi” turvattava unionin oikeuteen eroamisajankohtana perustuvat kansalaisten asema ja oikeudet, mukaan lukien oikeudet, joiden käyttäminen tulee ajankohtaiseksi myöhemmin, sekä oikeudet, joita ollaan saamassa (20 artikla). III.1 kohdassa mainitaan myös, että sopimuksen ”olisi” katettava vähintään sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden määritelmä ja että sen henkilöllisen soveltamisalan ”olisi” oltava sama kuin Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38/EY (EUVL 2004, L 158, s. 77) ja että siihen olisi sisällytettävä myös sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 kattamat henkilöt (EUVL 2004, L 166, s. 1) (21 artikla).

63

Neuvotteluohjeilla ei siis voi olla oikeusvaikutuksia jossakin EU-27:n jäsenvaltiossa asuviin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisiin nähden. Ensinnäkään niissä ei välttämättä täsmennetä unionin lopullisia kantoja neuvotteluissa, koska – kuten mainittujen neuvotteluohjeiden 4 artiklassa on nimenomaisesti todettu – niitä voidaan neuvottelujen aikana muuttaa tai täydentää tarpeen mukaan, erityisesti jotta ne vastaavat Eurooppa-neuvoston suuntaviivojen muutoksia. Toiseksi voi käydä niin, että neuvottelut eivät välttämättä johda sopimuksen tekemiseen. Vaikka kolmanneksi oletettaisiin, että neuvottelut johtavat sopimuksen tekemiseen, kyseisellä sopimuksella mahdollisesti määriteltyjä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksia EU-27:ssä ei määritelmän mukaan vahvista unioni yksipuolisesti, vaan ne riippuvat myös Yhdistyneen kuningaskunnan kannoista. Neljänneksi Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten aseman ja oikeuksien säilyttämistä EU-27:ssä eroamispäivästä lukien koskevat määräykset, sellaisina kuin niistä määrätään mahdollisessa sopimuksessa, eivät kuulu neuvoston yksinomaiseen toimivaltaan, koska ratkaisun erosopimuksen tekemisestä tekee neuvosto määräenemmistöllä parlamentin hyväksynnän saatuaan. Kaikista näistä syistä neuvotteluohjeet on osoitettu vain komissiolle, eikä niiden vaikutuksena voi olla EU-27:ssä asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksien määrittäminen eroamispäivästä lukien.

64

Sillä, ettei neuvotteluohjeisiin sisälly tavoitetta varmistaa se, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten, jotka ovat saavuttaneet unionin kansalaisen aseman ennen 29.3.2019, asema, muun muassa äänioikeus Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa, säilyy, mitä kantajat ovat korostaneet, ei sitä paitsi ole suoraan vaikutusta heidän oikeusasemaansa. Kuten nimittäin on korostettu, riidanalainen päätös, neuvotteluohjeet mukaan lukien, on vain valmisteleva toimi, joka ei voi ennalta määrätä mahdollisen lopullisen sopimuksen sisältöä, muun muassa siltä osin kuin on kyse Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten aseman ja oikeuksien säilyttämistä EU-27:ssä koskevien mahdollisten määräysten henkilöllisestä soveltamisalasta.

65

Riidanalaisen päätöksen, joka koskee unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisiä neuvotteluja eroamiseen sovellettavia yksityiskohtaisia määräyksiä koskevan sopimuksen tekemiseksi, tavoitteena ei ole myöskään määritellä kyseisen jäsenvaltion EU-27:ssä asuvien kansalaisten oikeuksia eroamispäivästä lukien siinä tapauksessa, että sopimusta ei tehdä. Näin ollen kantajat eivät voi tehokkaasti vedota siihen, ettei neuvosto ollut riidanalaisessa päätöksessä ja neuvotteluohjeissa määrännyt tavoitteesta säilyttää Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten saavutetut oikeudet siinä tapauksessa, ettei sopimusta synny, ja ettei riidanalainen päätös sen vuoksi antanut mitään varmuutta ulkomailla asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksista eroamispäivästä lukien.

66

Kantajien väite, joka koskee riidanalaisen päätöksen ja neuvotteluohjeiden tavoitteita, on siis hylättävä.

67

Kolmanneksi kantajat vetoavat siihen, että neuvoston olisi pitänyt kieltäytyä aloittamasta neuvotteluja tai lykätä sitä. He väittävät, että eroamismenettely on pätemätön, koska ei ole olemassa sellaiseen äänestykseen perustuvaa varmaa perustuslaillista valtuutusta, johon kaikki Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset, jotka ovat myös unionin kansalaisia, olisivat voineet osallistua, ja ettei riidanalaisen päätöksen tekemiseen todennäköisesti ollut perustetta. Kantajat ilmoittavat, että niin kutsutun 15 vuoden säännön (”15 years rule”), jolla viedään äänioikeus sellaisilta Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisilta, jotka ovat asuneet kyseisen valtion ulkopuolella yli viisitoista vuotta, vuoksi heillä ei ole ollut äänioikeutta 23.6.2016 järjestetyssä kansanäänestyksessä eikä niiden parlamentin jäsenten vaaleissa, jotka ovat antaneet vuoden 2017 lain Euroopan unionista (eroamista koskeva tiedonanto). Vuoden 2017 laissa Euroopan unionista (eroamista koskeva tiedonanto) ei heidän mukaansa myöskään ilmoiteta, että Yhdistynyt kuningaskunta eroaa unionista, vaan siinä vain valtuutetaan pääministeri antamaan unionille tiedoksi Yhdistyneen kuningaskunnan päätös erota unionista. Kantajat täsmentävät, että eräässä Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimessa on tällä hetkellä vireillä asia siitä, että neuvoston ja Yhdistyneen kuningaskunnan olisi pitänyt pyytää, että tuomioistuin tutkii eroamisaikomusta koskevan tiedonannon perustuslainmukaisuuden SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen valossa, ja että neuvoston olisi pitänyt SEUT 218 artiklan 11 kohdan nojalla pyytää unionin tuomioistuimen lausuntoa siitä, onko ulkomailla asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten äänioikeuden vieminen ja se, että parlamentin jäsenet edustavat heitä epäsuorasti, sopusoinnussa perussopimusten kanssa. He lisäävät, että nyt käsiteltävän kanteen jättäminen tutkimatta loukkaisi demokratian periaatetta, koska unionin kansalaisuuden menettäminen maaliskuussa 2019 tapahtuisi lainvastaisissa olosuhteissa, joissa unionin kansalaisten äänioikeus on riistetty.

68

Tällä väitteellä kantajat vetoavat pääasiaa koskeviin perusteisiin, joiden tarkoituksena on tosiasiassa riitauttaa riidanalaisen päätöksen laillisuus. He nimittäin riitauttavat riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä ei ole kieltäydytty aloittamasta neuvotteluita tai lykätty sitä, kun otetaan huomioon olosuhteet, joissa 23.6.2016 järjestetty kansanäänestys ja Yhdistyneen kuningaskunnan yleiset vaalit on käyty, ja Euroopan unionista (eroamista koskeva tiedonanto) annetun vuoden 2017 lain sisältö. He riitauttavat myös riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sitä ennen ei ole toteutettu tuomioistuinmenettelyjä, joiden tarkoituksena olisi muun muassa ollut tarkastaa eroamisaikomusta koskevan tiedonannon perustuslainmukaisuus ja ulkomailla asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten äänioikeuden puuttumisen yhteensopivuus perussopimusten kanssa.

69

Kyseisillä pääasiaa koskevilla kanneperusteilla ei kuitenkaan ole vaikutusta kanteen tutkittavaksi ottamiseen, koska niillä ei kyseenalaisteta sitä, että riidanalaisella päätöksellä ei ole välittömiä vaikutuksia kantajien oikeusasemaan. Vaikka oletettaisiin, että neuvoston olisi pitänyt kieltäytyä aloittamasta neuvotteluita tai että sen olisi pitänyt tarkastaa, oliko päätös, jolla Yhdistynyt kuningaskunta oli päättänyt irtautua unionista, tehty Yhdistyneen kuningaskunnan valtiosäännön asettamien vaatimusten mukaisesti, on kuitenkin niin, että riidanalainen päätös, jossa vain annetaan lupa aloittaa neuvottelut Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa ja vahvistetaan ohjeet, jotka mahdollistavat kyseisten neuvottelujen käymisen, ei muuta kantajien oikeusasemaa. Etenkään siitä, ettei neuvosto ole kantajien mukaan virheellisesti käyttänyt SEUT 218 artiklan 11 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta hankkia lausunto unionin tuomioistuimelta siitä, onko suunniteltu sopimus sopusoinnussa perussopimusten kanssa, tai siitä, että neuvosto on kantajien mukaan loukannut vilpittömän yhteistyön periaatetta, ei voi seurata SEUT 263 artiklassa nimenomaisesti mainittujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten jättämistä soveltamatta (ks. vastaavasti vilpittömän yhteistyön periaatteesta tuomio 20.2.2018, Belgia v. komissio, C-16/16 P, EU:C:2018:79, 40 kohta), ja lausunnon pyytäminenkin on sitä paitsi neuvoston osalta vain mahdollisuus eikä velvollisuus.

70

Demokratian periaatteen, joka sisältyy muun muassa EU-sopimuksen johdanto-osaan, SEU 2 artiklaan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan johdanto-osaan, loukkaamista koskevista väitteistä on todettava, ettei voida pätevästi katsoa, että kanne pitäisi ottaa tutkittavaksi sen vuoksi, että riidanalainen päätös olisi tehty demokratian periaatteen vastaisesti. Mainitunlainen päättely nimittäin merkitsisi sitä, että SEUT 263 artiklaan perustuvan kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyminen johdettaisiin riidanalaisen toimen mahdollisesta lainvastaisuudesta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, ettei kyseisen toimielimen väitetyn laiminlyönnin vakavuus tai siitä perusoikeuksien kunnioittamiselle aiheutuvan loukkauksen merkittävyys ole peruste jättää soveltamatta EUT-sopimuksessa määrättyjä ehdottomia perusteita, joiden vuoksi kanne on jätettävä tutkimatta (ks. vastaavasti määräys 10.5.2001, FNAB ym. v. neuvosto, C-345/00 P, EU:C:2001:270, 40 kohta). Kyseinen väite on siis tehoton, koska riidanalaisella päätöksellä itsessään ei ole mitenkään rajoitettu kantajien oikeuksia.

71

Kantajien väite, jonka mukaan neuvoston olisi pitänyt kieltäytyä aloittamasta neuvotteluja tai lykätä sitä, kun otetaan huomioon muun muassa se, ettei ollut olemassa sellaiseen äänestykseen perustuvaa varmaa perustuslaillista valtuutusta, johon kaikki Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset olisivat voineet osallistua, on siis hylättävä.

72

Neljänneksi ja viimeiseksi kantajat vetoavat siihen, että nyt käsiteltävä kanne on ainoa tehokas oikeussuojakeino unionin tuomioistuimissa ennen kuin he väistämättä menettävät riidanalaisen päätöksen vuoksi unionin kansalaisen asemansa 29.3.2019. Kiireellinen menettely ja vielä vähemmän vahingonkorvauskanne eivät kantajien mukaan voi estää sitä, että unionin kansalaisuus menetetään välittömästi kyseisenä päivänä. Tämä muutoksenhakukeino on heidän mukaansa siis säilytettävä oikeusunionin periaatteen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan perusteella.

73

On kuitenkin todettava, ettei neuvosto ole päättänyt riidanalaisessa päätöksessä, että Yhdistynyt kuningaskunta irtautuisi unionista 29.3.2019, kuten edellä 59 kohdassa on todettu. Se, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset mahdollisesti menettävät unionin kansalaisuuden 29.3.2019, ei siis seuraa riidanalaisesta päätöksestä, joka suhteessa kantajiin on vain valmisteleva toimi.

74

Kuten SEU 19 artiklan 1 kohdasta lisäksi ilmenee, unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskevan tuomioistuinvalvonnan varmistavat paitsi unionin tuomioistuin myös jäsenvaltioiden tuomioistuimet (ks. tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C-456/13 P, EU:C:2015:284, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kuten neuvosto korostaa, nyt käsiteltävässä asiassa yksi kantajien pääasiallisista kanneperusteista on se, etteivät he ole voineet äänestää 23.6.2016 järjestetyssä kansanäänestyksessä eivätkä niiden parlamentin jäsenten vaalissa, jotka ovat antaneet vuoden 2017 lain Euroopan unionista (eroamista koskeva tiedonanto). Mainituista Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten äänestysmenettelyistä sekä eroamisaikomusta koskevasta tiedonannosta oli kuitenkin mahdollista nostaa kanne Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa, joilla on tarvittaessa mahdollisuus SEUT 267 artiklan nojalla tiedustella unionin tuomioistuimelta perussopimusten tulkintaa ennakkoratkaisukysymyksin. Tältä osin on todettava, että Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinten käsiteltäväksi on saatettu useita kertoja sellaisten Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten menettelyjen ja toimien laillisuus, joiden tarkoituksena on panna täytäntöön SEU 50 artiklassa määrätty eromenettely. High Court of Justice (England and Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) (Englannin ja Walesin alioikeus, Queen’s Bench -osasto (hallintojaosto), Yhdistynyt kuningaskunta) on 28.4.2016 antamallaan tuomiolla lausunut kanteesta, jolla H. Shindler ja muut kantajat riitauttivat 23.6.2016 järjestetyn kansanäänestyksen sääntöjenmukaisuuden vedoten siihen, että jossakin muussa unionin jäsenvaltiossa yli 15 vuotta asuneilta Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisilta oli unionin oikeuden vastaisesti viety äänioikeus niin kutsutulla 15 vuoden säännöllä (”15 years rule”). Kuten istunnossa on korostettu, sama tuomioistuin on myös 12.6.2018 antamallaan tuomiolla hylännyt kanteen, jolla E. Webster ja muut kantajat kyseenalaistivat sen, että Yhdistynyt kuningaskunta käy erosopimuksen tekemistä koskevia neuvotteluja, kun otetaan huomioon se, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan valtiosäännön asettamien vaatimusten mukaisesti tehtyä eroamispäätöstä väitetysti ole olemassa.

75

Lopuksi kantajat tuovat sen väitteensä, että nyt käsiteltävä kanne on ainoa, jolla voidaan taata heidän oikeutensa tehokkaaseen oikeussuojaan, tueksi esiin, että 29.3.2019 jälkeen mahdollista erosopimusta koskevassa oikeudenkäynnissä Yhdistynyt kuningaskunta on suhteessa unioniin kolmas valtio ja se voi katsoa, etteivät unionin tuomioistuinten ratkaisut sido sitä. Mainitun päivän jälkeen saatettaisiin katsoa, että unionin tuomioistuimen ratkaisu mahdollisesta erosopimuksesta ei ole täytäntöönpanokelpoinen.

76

Nyt käsiteltävän kanteen tutkimatta jättämistä ei kuitenkaan johdeta kantajien mahdollisuudesta nostaa unionin tuomioistuimissa kanne mahdollisen erosopimuksen tekemistä koskevasta päätöksestä, vaan tutkimatta jättäminen seuraa toteamuksesta, että edellytys, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä on oltava välittömiä vaikutuksia kantajien oikeusasemaan, ei nyt käsiteltävässä asiassa täyty. Vaikka mainittua tutkittavaksi ottamisen edellytystä on tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden valossa, sellaisena kuin mainittu periaate on todettu perusoikeuskirjan 47 artiklassa, sitä ei voida EUT-sopimuksessa unionin tuomioistuimille annettua toimivaltaa ylittämättä sivuuttaa (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C-583/11 P, EU:C:2013:625, 97 ja 98 kohta). Nyt käsiteltävän kanteen tutkittavaksi ottamisen arviointi, jossa noudatetaan EUT-sopimuksen sääntöjä, ei myöskään riipu siitä, katsooko Yhdistynyt kuningaskunta olevansa sidottu unionin tuomioistuinten ratkaisuun tilanteessa, jossa oikeutta käydään mahdollisesta erosopimuksesta.

77

Oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan koskeva väite on siis hylättävä.

78

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että riidanalaisesta päätöksestä, jolla ei ole sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voisivat vaikuttaa kantajien etuihin muuttamalla selvästi viimeksi mainittujen oikeusasemaa, ei voi nostaa kumoamiskannetta. Kantajilla, joita riidanalainen päätös ei koske suoraan, ei myöskään ole SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan asiavaltuutta. Näin ollen kanne on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta.

79

Työjärjestyksen 142 artiklan 2 kohdan mukaan väliintulo liittyy pääasian oikeudenkäyntiin ja se menettää tarkoituksensa muun muassa, jos kanne jätetään tutkimatta.

80

Näin ollen komission hakemuksesta, joka koskee väliintuloa neuvoston vaatimusten tueksi, ei enää ole tarpeen lausua.

81

Työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

82

Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

83

Työjärjestyksen 144 artiklan 10 kohdan mukaan komissio vastaa omista väliintulohakemukseen liittyvistä kuluistaan, koska pääasia on ratkaistu ennen kuin väliintulohakemuksesta on lausuttu.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: