1

Kantaja Edward Stavytskyi on Ukrainan entinen polttoaine- ja energiaministeri.

2

Euroopan unionin neuvosto antoi 5.3.2014 SEU 29 artiklan nojalla päätöksen 2014/119/YUTP Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2014, L 66, s. 26).

3

Päätöksen 2014/119 johdanto-osan ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

2.   Mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan tai välillisesti asettaa liitteessä lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi.”

5

Kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään saman artiklan seuraavissa kohdissa.

6

Neuvosto antoi samoin 5.3.2014 SEUT 215 artiklan 2 kohdan nojalla asetuksen (EU) N:o 208/2014 Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2014, L 66, s. 1).

7

Päätöksen 2014/119 mukaisesti asetuksessa N:o 208/2014 säädetään kyseisten rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta ja määritellään niitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt pääosin samansisältöisesti kuin mainitussa päätöksessä.

8

Päätöksessä 2014/119 ja asetuksessa N:o 208/2014 mainittujen henkilöiden nimet ovat kyseisen päätöksen liitteeseen ja kyseisen asetuksen liitteeseen I sisältyvässä luettelossa (jäljempänä kyseessä oleva luettelo), jossa myös esitetään erityisesti heidän luetteloon merkitsemisensä perustelut. Kantajan nimi ei ole kyseessä olevassa luettelossa.

9

Päätöstä 2014/119 ja asetusta N:o 208/2014 muutettiin päätöksen 2014/119 täytäntöönpanosta 14.4.2014 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2014/216/YUTP (EUVL 2014, L 111, s. 91) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 14.4.2014 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 381/2014 (EUVL 2014, L 111, s. 33) (jäljempänä huhtikuun 2014 toimet).

10

Huhtikuun 2014 toimilla kantajan nimi lisättiin kyseessä olevaan luetteloon, jossa esitettiin tunnistustietona ”entinen energia- ja hiiliteollisuusministeri” ja seuraavat perustelut:

”Henkilö on tutkinnan alaisena Ukrainassa epäiltynä osallisuudesta rikoksiin, jotka liittyvät Ukrainan valtion varojen kavaltamiseen ja niiden siirtämiseen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle.”

11

Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.6.2014 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa hän vaati huhtikuun 2014 toimien kumoamista itseään koskevilta osin. Tämä kanne merkittiin rekisteriin numerolla T-486/14.

12

Päätöstä 2014/119 muutettiin myös 29.1.2015 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2015/143 (EUVL 2015, L 24, s. 16), joka tuli voimaan 31.1.2015. Kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden nimeämiskriteerien osalta päätöksen 2015/143 1 artiklasta ilmenee, että päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohta korvataan seuraavasti:

”1.   Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

Tätä päätöstä sovellettaessa henkilöihin, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sisältyvät henkilöt, joiden osalta Ukrainan viranomaiset tutkivat seuraavaa:

13

Asetuksen N:o 208/2014 muuttamisesta 29.1.2015 annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2015/138 (EUVL 2015, L 24, s. 1) muutettiin ensin mainittua asetusta päätöksen 2015/143 mukaisesti.

14

Päätöstä 2014/119 ja asetusta N:o 208/2014 tarkistettiin myöhemmin päätöksen 2014/119 muuttamisesta 5.3.2015 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2015/364 (EUVL 2015, L 62, s. 25) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.3.2015 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/357 (EUVL 2015, L 62, s. 1). Päätöksessä 2015/364 päätöksen 2014/119 5 artikla korvattiin uudella tekstillä, jossa kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden voimassaoloa jatkettiin 6.3.2016 saakka. Täytäntöönpanoasetuksessa 2015/357 asetuksen N:o 208/2014 liite I korvattiin uudella tekstillä, jossa muutettiin 18:aa henkilöä koskevat tiedot.

15

Päätöksellä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/357 kantajan nimi pysytettiin kyseessä olevassa luettelossa, joka sisälsi tunnistustiedon ”entinen polttoaine- ja energiaministeri” ja seuraavat perustelut:

”Henkilöä koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi.”

16

Kantaja ei nostanut kannetta päätöksestä 2015/364 eikä täytäntöönpanoasetuksesta 2015/357.

17

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi huhtikuun 2014 toimet 28.1.2016 antamallaan tuomiolla Stavytskyi v. neuvosto (T-486/14, ei julkaistu, EU:T:2016:45) ja totesi pääasiallisesti, että kantajan nimi oli merkitty kyseessä olevaan luetteloon ilman että neuvostolla olisi ollut käytössään riittäviä todisteita.

18

Neuvosto antoi 4.3.2016 päätöksen 2014/119 muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2016/318 (EUVL 2016, L 60, s. 76) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/311 (EUVL 2016, L 60, s. 1), joilla se jatkoi kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden soveltamista 6.3.2017 asti muuttamatta kantajaa koskevia perusteluja, sellaisina kuin ne esitettiin edellä 15 kohdassa.

19

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.5.2016 jättämällään kannekirjelmällä kantaja nosti kanteen päätöksen 2016/318 ja täytäntöönpanoasetuksen 2016/311 kumoamiseksi itseään koskevilta osin. Kanne kirjattiin rekisteriin numerolla T-242/16.

20

Kantaja väitti 21.10.2016 päivätyssä kirjeessään neuvostolle, että tämä oli tullut johdetuksi harhaan Ukrainan syyttäjänviraston (jäljempänä syyttäjänvirasto) toimittamien ja kantajan virheellisinä pitämien tietojen takia, ja pyysi saada tutustua tiettyihin asiakirjoihin.

21

Tähän kirjeeseen 12.12.2016 päivätyllä kirjeellä antamassaan vastauksessa neuvosto ensinnäkin ilmoitti kantajalle aikomuksestaan pitää tähän kohdistetut rajoittavat toimenpiteet voimassa. Toiseksi neuvosto huomautti siitä, että syyttäjänvirasto oli 25.7. ja 16.11.2016 päivätyillä kirjeillä vahvistanut, että kantaja oli rikosoikeudellisen menettelyn kohteena julkisten varojen väärinkäytöstä. Kolmanneksi neuvosto liitti kirjeeseensä nämä asiakirjat ja 18.11.2016 päivätyn toisen asiakirjan, joka sisälsi neuvoston syyttäjänvirastolle osoittamat kysymykset ja tämän näihin antamat vastaukset (jäljempänä syyttäjänviraston vastaukset). Neljänneksi neuvosto kehotti kantajaa esittämään sille mahdolliset huomautuksensa viimeistään 13.1.2017.

22

Kantaja väitti 13.1.2017 päivätyssä kirjeessään neuvostolle muun muassa, että syyttäjänvirasto oli manipuloinut kyseessä olevaa rikosoikeudellista menettelyä ainoana tarkoituksenaan pitää se vireillä ja että tässä menettelyssä kyseessä olleet tosiseikat oli jo tutkittu muissa Ukrainan viranomaisissa, myös lainkäyttöviranomaisissa, joiden mielestä niissä ei ollut mitään lainvastaista. Kantaja myös ilmoitti pyytäneensä Kansainvälisen rikospoliisijärjestön (Interpol) asiakirjojen valvontakomissiolta nimensä poistamista kansainvälisesti etsittyjä henkilöitä koskevasta luettelosta.

23

Neuvosto toimitti 6.2.2017 päivätyllä kirjeellä kantajalle tiettyjä Ukrainan viranomaisilta saamiaan asiakirjoja, nimittäin 27.1.2017 päivätyn syyttäjänviraston kirjeen ja useita Ukrainan tuomioistuinten antamia ratkaisuja, ja pyysi häntä lausumaan niistä viimeistään 13.2.2017.

24

Kantaja teki niin 13.2.2017 päivätyssä kirjeessä.

25

Neuvosto antoi 3.3.2017 päätöksen 2014/119 muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2017/381 (EUVL 2017, L 58, s. 34) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/374 (EUVL 2017, L 58, s. 1) (jäljempänä riidanalaiset toimet), joilla se jatkoi kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden soveltamista 6.3.2018 asti muuttamatta kantajaa koskevia perusteluja, sellaisina kuin ne esitettiin edellä 15 kohdassa.

26

Neuvosto antoi 6.3.2017 päivätyllä kirjeellä riidanalaiset toimet kantajalle tiedoksi ja antoi yhteisen vastauksen 13.1. ja 13.2.2017 päivättyihin kantajan kirjeisiin.

27

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi edellä 19 kohdassa mainitun kantajan kanteen 22.3.2018 antamallaan tuomiolla Stavytskyi v. neuvosto (T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166).

28

Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.5.2017 jättämällään kannekirjelmällä.

29

Neuvosto jätti 28.7.2017 vastinekirjelmän ja sitten 3.8.2017 unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 66 artiklan mukaisen perustellun pyynnön, jotta tiettyjen kannekirjelmään ja vastinekirjelmään liitettyjen asiakirjojen sisältöä ei mainittaisi tätä asiaa koskevissa niissä asiakirjoissa, joihin yleisöllä on mahdollisuus tutustua.

30

Euroopan komissio pyysi 5.9.2017 saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi pyynnön 21.9.2017 tekemällään päätöksellä työjärjestyksen 144 artiklan 4 kohdan nojalla, koska varsinaiset asianosaiset eivät vedonneet luottamuksellisuutta koskeviin seikkoihin.

31

Asian käsittelyn kirjallinen vaihe päättyi 19.12.2017 kantajan vastauskirjelmän, vastaajan vastauskirjelmän, väliintulokirjelmän ja varsinaisten asianosaisten tästä viimeksi mainitusta kirjelmästä esittämien huomautusten jättämisen jälkeen.

32

Kirjaamoon 17.1.2018 jättämällään kirjelmällä kantaja pyysi työjärjestyksen 106 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla istunnon pitämistä.

33

Esittelevän tuomarin ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) päätti aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen.

34

Varsinaisten asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 12.9.2018 pidetyssä istunnossa, johon komissio ei osallistunut, kuten se oli tästä ilmoittanut unionin yleiselle tuomioistuimelle 16.8.2018 päivätyllä kirjeellä.

35

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

36

Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

37

Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen.

38

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee päätöksen 2014/119, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/143, 1 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 208/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/138, 3 artiklan 1 a kohdassa säädetyn nimeämiskriteerin (jäljempänä merkityksellinen kriteeri) lainvastaisuutta, toinen ilmeistä arviointivirhettä siltä osin kuin se, että kantaja on rikosoikeudellisen menettelyn kohteena Ukrainan viranomaisissa, ei ole riittävä tosiseikkoja koskeva perusta, kolmas perusteluvelvollisuuden rikkomista ja neljäs virhettä oikeusperustassa siltä osin kuin kantajaa koskevat rajoittavat toimenpiteet eivät kuulu yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) vaan rikosasioissa tehtävän kansainvälisen yhteistyön alaan.

39

Tiettyjen eri kanneperusteisiin sisältyvien argumenttien välillä olevien yhteyksien perusteella on katsottava, että kantaja vetoaa pääasiallisesti ensinnäkin perusteluvelvollisuuden rikkomiseen, toiseksi merkityksellisen kriteerin lainvastaisuuteen, suhteettomuuteen sekä oikeusperustan puuttumiseen siltä ja kolmanneksi ilmeisiin arviointivirheisiin tämän kriteerin soveltamisessa hänen tapaukseensa.

40

Ensinnäkin kantaja väittää, että perustelut, joilla hänen nimensä on pysytetty luettelossa riidanalaisilla toimilla ja jotka vastaavat edellä 15 kohdassa toistettuja perusteluja, ovat yleisiä ja stereotyyppisiä, koska niissä vain toistetaan merkityksellisen kriteerin määrittelyssä käytettyjä ilmauksia.

41

Toiseksi kantaja väittää, ettei neuvosto voi täydentää kyseisiä perusteluja riidanalaisten toimien antamiseen johtaneessa menettelyssä kantajalle lähettämiinsä kirjeisiin sisältyvillä tiedoilla (ks. edellä 21, 23 ja 26 kohta), koska oikeudellisen toimen on itsessään sisällettävä riittävät perustelut. Joka tapauksessa on niin, että kyseisistä kirjeistä ilmenevissä täydentävissä tiedoissa ei ole kyse riittävistä perusteluista.

42

Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan argumentit.

43

On palautettava mieleen, että SEUT 296 artiklan toisen kohdan mukaan oikeudelliset toimet perustellaan.

44

Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja), jolla on SEU 6 artiklan 1 kohdan nojalla sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla, 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen sisältyy erityisesti ”hallintoelinten velvollisuus perustella päätöksensä”.

45

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklan toisen kohdan ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy riidanalaisen toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on toteutettu. Perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen toteuttaneen toimielimen päättely siten, että sille, jota toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella (ks. tuomio 15.9.2016, Janukovytš v. neuvosto, T-346/14, EU:T:2016:497, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan vaatimukset, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Näin ollen yhtäältä asianomaiselle vastainen toimi on riittävästi perusteltu silloin, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimen merkityksen. Toisaalta toimen perustelujen täsmällisyyden on oltava oikeassa suhteessa niihin aineellisiin mahdollisuuksiin ja teknisiin tai määräaikoja koskeviin edellytyksiin, joiden rajoissa se on tehtävä (ks. tuomio 15.9.2016, Janukovytš v. neuvosto, T-346/14, EU:T:2016:497, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47

Erityisesti on todettava, että varojen jäädyttämistä koskevan toimenpiteen perusteluja ei voida lähtökohtaisesti esittää ainoastaan yleisin ja stereotyyppisin sanamuodoin. Jollei edellä 46 kohdassa esitetyistä varauksista muuta johdu, tällaisessa toimenpiteessä on päinvastoin esitettävä ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo, että merkityksellistä säännöstöä on sovellettava asianomaiseen (ks. tuomio 15.9.2016, Janukovytš v. neuvosto, T-346/14, EU:T:2016:497, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että perustelut, jotka esitettiin, kun kantajan nimi pysytettiin kyseessä olevassa luettelossa (ks. edellä 15 kohta), ovat erityisiä ja konkreettisia, ja niissä mainitaan ne seikat, jotka ovat kyseisen luettelossa pysyttämisen perustana, eli se, että kantaja on Ukrainan viranomaisten käynnistämien rikosoikeudellisten menettelyjen kohteena julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytöstä.

49

Lisäksi kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet pysytettiin kantajan tuntemassa asiayhteydessä, koska hän oli yhteydenpidossaan neuvoston kanssa saanut tiedon erityisesti syyttäjänviraston 25.7.2016, 16.11.2016 ja 27.1.2017 päivätyistä kirjeistä sekä syyttäjänviraston vastauksista (ks. edellä 21 ja 23 kohta), joiden perusteella neuvosto pysytti kyseiset toimenpiteet (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C-417/11 P, EU:C:2012:718, 53 ja 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 6.9.2013, Bank Melli Iran v. neuvosto, T-35/10 ja T-7/11, EU:T:2013:397, 88 kohta). Näissä kirjeissä on ilmoitettu tutkinnoista vastaavan viranomaisen nimi, muun muassa kantajan osalta käynnistettyjen rikosoikeudellisten menettelyjen numerot ja vireillepanopäivät, teot, joihin kantajan katsotaan syyllistyneen, muiden asianomaisten henkilöiden ja elinten nimi, julkisten varojen, joita väitetään käytetyn väärin, määrä, Ukrainan rikoslain asian kannalta merkitykselliset pykälät sekä se seikka, että kantajalle ilmoitettiin kirjallisesti siitä, että hän oli epäiltynä. Erityisesti 25.7.2016 päivätyssä kirjeessä täsmennetään seuraavaa:

[luottamuksellinen] ( 1 ).

50

Neuvosto ilmoitti 12.12.2016 päivätyssä kirjeessä selvästi, että syyttäjänviraston 25.7.2016 päivätty kirje, sellaisena kuin se on vahvistettuna 16.11.2016 päivätyllä kirjeellä, sisälsi merkitykselliset tiedot sen päätelmän tekemiseksi, että kantaja oli edelleen rikosoikeudellisen menettelyn kohteena julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytöstä.

51

Lisäksi riidanalaiset toimet annettiin asiayhteydessä, johon kuuluu myös kantajan ja neuvoston välinen yhteydenpito asioissa, jotka johtivat 28.1.2016 annettuun tuomioon Stavytskyi v. neuvosto (T-486/14, ei julkaistu, EU:T:2016:45) ja 22.3.2018 annettuun tuomioon Stavytskyi v. neuvosto (T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166).

52

On todettava, että kantaja sai kaikki nämä tiedot ennen riidanalaisten toimien antamista.

53

Siltä osin kuin kyse on 6.3.2017 päivätystä kirjeestä, joka puolestaan on riidanalaisten toimien antamisen jälkeiseltä ajalta, on huomattava, että siinä pääasiallisesti vain viitataan kantajan ja neuvoston ennen kyseisten toimien antamista käymään kirjeenvaihtoon sisältyneisiin seikkoihin ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Niinpä tämä kirje voidaan ottaa huomioon tutkittaessa kyseisiä toimia (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 15.6.2017, Kiselev v. neuvosto, T-262/15, EU:T:2017:392, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Joka tapauksessa on huomattava, että 6.3.2017 päivätyn kirjeen sisältö pitkälti vastaa riidanalaisten toimien sekä neuvoston ja kantajan aikaisemmin käymän kirjeenvaihdon sisältöä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 15.6.2017, Kiselev v. neuvosto, T-262/15, EU:T:2017:392, 48 ja 49 kohta).

54

Edellä esitetyn valossa on katsottava, että kun riidanalaiset toimet sijoitetaan asiayhteyteensä, niissä ilmaistaan oikeudellisesti riittävällä tavalla ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, jotka toimien laatijan mielestä ovat niiden perusta.

55

Tämä päätelmä ei voi kyseenalaistua kantajan argumentista, jonka mukaan häntä koskevat perustelut ovat stereotyyppisiä.

56

Tältä osin on todettava, että vaikka näihin perusteluihin sisältyvät seikat ovat samat kuin ne, joiden perusteella muihin luettelossa mainittuihin luonnollisiin henkilöihin on kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä, niillä pyritään kuitenkin kuvaamaan kantajan, joka on neuvoston mukaan ollut samoin perustein kuin muut sellaisten tuomioistuinmenettelyjen kohteena, joilla on liittymäkohta julkisten varojen väärinkäyttöä Ukrainassa koskeviin tutkintoihin, konkreettista tilannetta (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Janukovytš v. neuvosto, T-346/14, EU:T:2016:497, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Lopuksi on muistutettava, että toimen perusteluvelvollisuus on olennainen menettelymääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, joka koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta. Toimen perusteluissa toistetaan näet virallisesti toimen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat kyseisen toimen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä (ks. tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

On siis niin, että vaikka neuvosto olisikin – kuten kantaja istunnossa väitti – silloin, kun se pysyttää useiden vuosien jälkeen rajoittavat toimenpiteet saman henkilön osalta, velvollinen noudattamaan suurempaa huolellisuutta, tämä seikka ei vaikuttaisi valvontaan, jota unionin yleinen tuomioistuin harjoittaa siltä osin kuin kyse on riidanalaisten toimien perusteluista, vaikka se voisi oikeuttaa tiukemman valvonnan sen osalta, onko kyseessä ilmeinen arviointivirhe.

59

Edellä esitetyn perusteella kantajan väitteet perusteluvelvollisuuden rikkomisesta on hylättävä.

60

Kantaja väittää, että merkityksellinen kriteeri, sellaisena kuin siitä säädetään päätöksessä 2015/143 ja asetuksessa 2015/138, olisi siksi, että sillä loukataan suhteellisuusperiaatetta ja siltä puuttuu oikeusperusta YUTP:n yhteydessä, lainvastainen, jos sitä voitaisiin tulkita siten, että se mahdollistaa rajoittavien toimenpiteiden kohdentamisen jokaiseen, joka on Ukrainan viranomaisten käynnistämän tutkinnan kohteena julkisten varojen väärinkäytöstä, riippumatta siitä, ovatko teot, joihin henkilön katsotaan syyllistyneen, omiaan vahingoittamaan oikeusvaltiota Ukrainassa ja siis tämän maan oikeudellisia ja institutionaalisia perustuksia.

61

Kantajan mukaan on niin, että jos merkityksellinen kriteeri mahdollistaisi, että kyseisiä toimenpiteitä kohdistetaan ainoastaan henkilöihin, jotka ovat syyllistyneet kyseisiin tekoihin, neuvoston olisi itse valvottava oikeasuhteisuutta. Tältä osin kantaja myöntää, että oikeuskäytännön mukaan neuvosto voi lähtökohtaisesti tukeutua syyttäjänvirastolta saamiinsa tietoihin. Neuvosto ei silti kuitenkaan vapaudu velvollisuudesta arvioida sitä, riittävätkö nämä tiedot päätelmään, jonka mukaan teot, joihin tutkinnan kohteena olevan henkilön katsotaan syyllistyneen, ovat omiaan vahingoittamaan oikeusvaltiota Ukrainassa. Neuvosto noudattaa suhteellisuusperiaatetta vain, jos se varmistuu siitä, että tähän kysymykseen voidaan vastata myöntävästi. Päinvastaisessa tapauksessa mahdolliset unionin toimielinten toimet, jotka liittyvät kolmannessa maassa vireillä oleviin rikosoikeudellisiin menettelyihin, eivät voi kuulua YUTP:n vaan rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön alaan. Niinpä ne on SEU 40 artiklan rikkomisen välttämiseksi annettava muiden oikeusperustojen kuin SEU 29 ja SEUT 215 artiklan nojalla, ja on täsmennettävä, että tämän viimeksi mainitun artiklan käyttö edellyttää, että ensin annetaan YUTP:n alaan kuuluva päätös.

62

Neuvosto ja komissio kiistävät kantajan argumentit.

63

Aluksi on todettava, että asianosaiset ovat samaa mieltä siitä, että oikeuskäytännössä on katsottu, että merkityksellisen kriteerin mukaisesti toteutettavat rajoittavat toimenpiteet voidaan legitiimisti antaa SEU 29 ja SEUT 215 artiklan nojalla, kunhan teot, joissa on kyse julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytöstä, josta toimenpiteiden kohteena olevia henkilöitä epäillään, ovat luonteeltaan sellaisia, että ne ovat omiaan vahingoittamaan kyseessä olevan maan institutionaalisia ja oikeudellisia perustuksia, kun otetaan huomioon kyseessä olevat määrät, väärinkäytettyjen varojen tai omaisuuden laji tai tekojen asiayhteys.

64

Tässä yhteydessä on palautettava mieleen, että EU-sopimuksen YUTP:tä koskevat tavoitteet ilmaistaan erityisesti SEU 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, jossa määrätään seuraavaa:

”Unioni määrittelee ja toteuttaa yhteistä politiikkaa ja toimintaa sekä pyrkii saamaan aikaan pitkälle menevää yhteistyötä kaikilla kansainvälisten suhteiden aloilla tavoitteenaan – – lujittaa ja tukea demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita.”

65

Tämä tavoite on mainittu päätöksen 2014/119 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa, joka toistettiin edellä 3 kohdassa.

66

Tältä osin on huomattava, että oikeuskäytännössä on todettu, että SEU 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainitun kaltaiset tavoitteet voitiin saavuttaa varojen jäädyttämisellä, jonka soveltamisala rajoittui – kuten käsiteltävässä asiassa – henkilöihin, joiden on yksilöity olevan vastuussa julkisten varojen väärinkäytöstä, ja heitä lähellä oleviin henkilöihin, yhteisöihin tai elimiin, toisin sanoen henkilöihin, joiden toimet ovat voineet vaarantaa julkisten laitosten ja niihin liittyvien elinten moitteettoman toiminnan (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Janukovytš v. neuvosto, T-346/14, EU:T:2016:497, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67

Samoin on huomattava, että oikeusvaltion kunnioittaminen on yksi niistä keskeisistä arvoista, joihin unioni perustuu, kuten SEU 2 artiklasta ja EU-sopimuksen ja perusoikeuskirjan johdanto-osista ilmenee. Oikeusvaltion kunnioittaminen on lisäksi unioniin liittymisen ennakkoedellytys SEU 49 artiklan mukaan. Oikeusvaltion käsite on lisäksi vahvistettu ilmaisuna ”oikeusjärjestelmä” ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen johdanto-osassa (tuomio 15.9.2016, Janukovytš v. neuvosto, T-346/14, EU:T:2016:497, 97 kohta).

68

Unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä Euroopan neuvoston työ Demokratiaa oikeusteitse -komission välityksin tarjoavat luettelon, joka ei ole tyhjentävä, periaatteista ja normeista, jotka voivat kuulua oikeusvaltion käsitteen alaan. Näihin kuuluvat laillisuusperiaate, oikeusvarmuuden periaate ja toimeenpanovallan mielivaltaisuuden kielto; riippumattomat ja puolueettomat tuomioistuimet; tehokas tuomioistuinvalvonta, johon kuuluu perusoikeuksien kunnioittaminen, ja yhdenvertaisuus lain edessä (ks. tältä osin Demokratiaa oikeusteitse -komission 106. täysistunnossaan (Venetsia, 11.–12.3.2016) laatima luettelo oikeusvaltion arviointiperusteista). Lisäksi unionin ulkoisen toiminnan kontekstissa eräissä oikeudellisissa välineissä mainitaan muun muassa lahjonnan torjuminen oikeusvaltion käsitteeseen kuuluvana periaatteena (ks. esim. eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24.10.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1638/2006 (EUVL 2006, L 310, s. 1)) (tuomio 15.9.2016, Janukovytš v. neuvosto, T-346/14, EU:T:2016:497, 98 kohta).

69

Lisäksi on palautettava mieleen, että julkisten varojen väärinkäytön kaltaisten talousrikosten tutkinta on tärkeä keino lahjonnan torjumiseksi ja että lahjonnan torjuminen on unionin ulkoisen toiminnan kontekstissa oikeusvaltion käsitteeseen kuuluva periaate (tuomio 15.9.2016, Janukovytš v. neuvosto, T-346/14, EU:T:2016:497, 141 kohta).

70

On kuitenkin niin, että vaikka ei voida sulkea pois sitä, että julkisten varojen väärinkäyttöä koskevat tietyt menettelyt voivat vahingoittaa oikeusvaltiota, ei voida katsoa, että kaikenlainen julkisten varojen väärinkäyttö kolmannessa maassa oikeuttaa unionin toimenpiteet sillä YUTP:n alalla olevan toimivallan puitteissa oikeusvaltion lujittamiseksi ja tukemiseksi tässä maassa. Jotta voitaisiin osoittaa, että julkisten varojen väärinkäyttö voi oikeuttaa oikeusvaltion lujittamisen ja tukemisen tavoitteeseen perustuvan unionin toiminnan YUTP:n puitteissa, riidanalaisten tekojen on vähintäänkin voitava vahingoittaa asianomaisen maan institutionaalisia ja oikeudellisia perustuksia (tuomio 15.9.2016, Janukovytš v. neuvosto, T-346/14, EU:T:2016:497, 99 kohta).

71

Tästä seuraa, että merkityksellisen kriteerin voidaan katsoa olevan unionin oikeusjärjestyksen mukainen vain siltä osin kuin sille voidaan antaa merkitys, joka on yhteensopiva niiden ylempien sääntöjen kanssa, joiden noudattamista siltä edellytetään, ja tarkemmin sanottuna oikeusvaltion lujittamista ja tukemista Ukrainassa koskevan tavoitteen kanssa. Tämä tulkinta mahdollistaa lisäksi sen, että kunnioitetaan sitä laajaa harkintavaltaa, joka neuvostolla on sen määrittäessä yleisiä merkitsemisperusteita, kun samalla taataan lähtökohtaisesti täysimääräinen unionin toimien laillisuuden valvonta perusoikeuksien valossa (ks. tuomio 15.9.2016, Janukovytš v. neuvosto, T-346/14, EU:T:2016:497, 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72

Merkityksellistä kriteeriä on siis tulkittava siten, että sillä ei tarkoiteta abstraktisti kaikenlaisia julkisten varojen väärinkäyttöä merkitseviä tekoja vaan pikemminkin niitä julkisten varojen tai omaisuuden väärinkäyttöön liittyviä tekoja, jotka väärinkäytettyjen varojen tai omaisuuden määrän tai laadun vuoksi tai tekojen asiayhteyden vuoksi ainakin voivat vahingoittaa Ukrainan institutionaalisia ja oikeudellisia perustuksia, erityisesti laillisuusperiaatetta, toimeenpanovallan väärinkäytön kieltoa, tehokasta tuomioistuinvalvontaa ja yhdenvertaisuutta lain edessä, ja viime kädessä horjuttaa oikeusvaltion kunnioittamista tässä maassa. Tällä tavoin tulkittuna kriteeri on EU-sopimuksen asian kannalta merkityksellisten tavoitteiden mukainen ja niihin nähden oikeasuhteinen (tuomio 15.9.2016, Janukovytš v. neuvosto, T-346/14, EU:T:2016:497, 101 kohta).

73

Tämän oikeuskäytännön, jota asianosaiset eivät kyseenalaista, valossa on katsottava, että merkityksellinen kriteeri ei näin tulkittuna ole lainvastainen ja että se voitiin ottaa käyttöön toimilla, jotka perustuvat SEU 29 artiklaan ja SEUT 215 artiklaan, jotka siis ovat asianmukaisia oikeusperustoja.

74

Tästä seuraa myös, että säätäessään merkityksellisestä kriteeristä neuvosto ei rikkonut SEU 40 artiklan ensimmäistä kohtaa, jonka mukaan YUTP:n toteuttaminen ei vaikuta niiden menettelyjen soveltamiseen eikä toimielinten toimivaltuuksien laajuuteen, joista perussopimuksissa määrätään SEUT 3–SEUT 6 artiklassa tarkoitetun unionin toimivallan käyttämiseksi.

75

Lopuksi on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan syyttäjänvirasto on yksi Ukrainan korkeimmista lainkäyttöviranomaisista, koska se toimii kyseisessä valtiossa lainkäytöstä rikosasioissa vastaavana syyttäjäviranomaisena ja suorittaa alustavan tutkinnan rikosoikeudellisissa menettelyissä (ks. vastaavasti tuomio 19.10.2017, Janukovytš v. neuvosto, C-598/16 P, ei julkaistu, EU:C:2017:786, 53 kohta). Samoin on jo katsottu, että syyttäjänvirastolta peräisin olevat todisteet voivat, kunhan niiden sisältö on riittävän täsmällinen, oikeuttaa rajoittavien toimenpiteiden kohdentamisen henkilöihin, jotka ovat rikosoikeudellisten menettelyjen kohteena julkisten varojen väärinkäytöstä (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Janukovytš v. neuvosto, T-346/14, EU:T:2016:497, 139 kohta), kuten kantaja sitä paitsi myöntää.

76

Edellä esitetyn valossa kantajan väitteet, jotka koskevat merkityksellisen kriteerin lainvastaisuutta, suhteettomuutta ja oikeusperustan puuttumista siltä, on hylättävä kokonaisuudessaan.

77

On kuitenkin tutkittava, onko neuvosto tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä soveltaessaan kantajaan merkityksellistä kriteeriä, sellaisena kuin se on tulkittuna erityisesti edellä 72 kohdassa.

78

Kantaja väittää pääasiallisesti, että neuvostolla ei riidanalaiset toimet antaessaan ollut käytössään riittävän vankkaa tosiseikastoa.

79

Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan argumentit.

80

Ennen kantajan argumenttien yksityiskohtaisempaa tutkimista on esitettävä joitakin alustavia näkökohtia tuomioistuinvalvonnasta ja neuvoston velvollisuuksista.

81

Oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuinten on rajoittavia toimenpiteitä koskevan tuomioistuinvalvonnan yhteydessä annettava neuvostolle laaja harkintavalta niiden yleisten kriteereiden määrittelyssä, joilla rajataan niiden henkilöiden ryhmää, jotka voivat olla rajoittavien toimenpiteiden kohteena (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82

Perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus kuitenkin edellyttää, että valvoessaan niiden perusteiden laillisuutta, joihin perustuu päätös merkitä tietyn henkilön nimi rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon tai säilyttää se siellä, unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että tällainen päätös, joka koskee kyseistä henkilöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, riittävän täsmällistä ja konkreettista näyttöä (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

83

Oikeuskäytännön mukaan neuvosto ei ole velvollinen tekemään viran puolesta ja systemaattisesti omia tutkimuksia tai suorittamaan tarkastuksia saadakseen lisätietoja silloin, kun sillä on jo hallussaan kolmannen maan viranomaisten toimittamia todisteita, kohdistaakseen rajoittavia toimenpiteitä henkilöihin, jotka ovat kyseisen maan kansalaisia ja jotka ovat siellä tuomioistuinmenettelyjen kohteena (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84

Tältä osin on muistutettava, että – kuten edellä 75 kohdassa todettiin – syyttäjänvirasto on yksi Ukrainan korkeimmista lainkäyttöviranomaisista.

85

Neuvosto tosin oli käsiteltävässä asiassa velvollinen tutkimaan huolellisesti ja puolueettomasti Ukrainan viranomaisten sille toimittamat todisteet, erityisesti kantajan esittämien huomautusten ja mahdollisten syyttömyyttä tukevien seikkojen kannalta. Toteuttaessaan rajoittavia toimenpiteitä neuvosto on lisäksi velvollinen noudattamaan perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua hyvän hallinnon periaatetta, johon vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan liittyy toimivaltaisen toimielimen velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseiseen asiaan liittyvät merkitykselliset seikat (ks. vastaavasti tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

86

Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin myös, että arvioitaessa sen näytön luonnetta ja vahvuutta sekä niitä todistuskeinoja, joita neuvostolta voidaan edellyttää, on otettava huomioon rajoittavien toimenpiteiden luonne ja erityinen ulottuvuus sekä niiden tavoite (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

87

Tältä osin on todettava, että – kuten päätöksen 2014/119 johdanto-osan ensimmäisestä ja toisesta perustelukappaleesta ilmenee (ks. edellä 3 kohta) – kyseinen päätös muodostaa osan laajempaa unionin politiikkaa, jolla tuetaan Ukrainan viranomaisia ja jonka tavoitteena on edistää Ukrainan poliittista vakauttamista. Näin ollen se vastaa YUTP:n tavoitteita, jotka on määritelty erityisesti SEU 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, jonka nojalla unioni toteuttaa kansainvälistä yhteistyötä tavoitteenaan lujittaa ja tukea demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

88

Kyseessä olevissa rajoittavissa toimenpiteissä määrätään tässä yhteydessä erityisesti niiden henkilöiden varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä. Helpottamalla varojen takaisin saamista nimittäin lujitetaan ja tuetaan oikeusvaltiota Ukrainassa (ks. edellä 68–72 kohta).

89

Tästä seuraa, että kyseessä olevilla rajoittavilla toimenpiteillä ei pyritä määräämään seuraamuksia moitittavaan toimintaan syyllistyneille henkilöille eikä saamaan heitä pakkokeinoin luopumaan tällaiseen toimintaan ryhtymisestä. Näiden toimenpiteiden ainoana tarkoituksena on auttaa Ukrainan viranomaisia helpommin toteamaan julkisten varojen väärinkäyttö ja turvata niille mahdollisuus saada tällaisen väärinkäytön tuotto palautetuksi. Ne ovat siis luonteeltaan pelkästään turvaamistoimia (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

90

Kyseessä olevilla rajoittavilla toimenpiteillä, jotka neuvosto on määrännyt sille SEU 21 ja SEU 29 artiklassa annetun toimivallan perusteella, ei näin ollen ole rikosoikeudellista sivumerkitystä. Niitä ei siis voida rinnastaa varojen jäädyttämistä koskevaan päätökseen, jonka jäsenvaltion kansallinen tuomioistuin on tehnyt sovellettavassa rikosoikeudellisessa menettelyssä ja kyseisessä menettelyssä annettuja takeita noudattaen. Näin ollen vaatimukset, joita neuvostolle asetetaan niiden todisteiden osalta, joihin perustuu henkilön nimen merkitseminen niiden henkilöiden luetteloon, joiden varoja on jäädytetty, eivät voi olla täysin samanlaiset kuin ne, joita kansalliselle tuomioistuimelle asetetaan edellä mainitussa tapauksessa (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

91

Käsiteltävässä asiassa neuvoston on tärkeää varmistua yhtäältä siitä, missä määrin niillä syyttäjänviraston toimittamilla tiedoilla, joihin se tukeutui, voidaan osoittaa, että – kuten ilmenee perusteista, jotka koskevat kantajan nimen ottamista kyseessä olevaan luetteloon – Ukrainan viranomaiset ovat käynnistäneet julkisten varojen väärinkäyttöön mahdollisesti liittyvien tosiseikkojen takia häntä koskevia rikosoikeudellisia menettelyjä, ja toisaalta siitä, voidaanko kantajan toiminta näiden menettelyjen nojalla luokitella merkityksellisen kriteerin alaan. Vain siinä tapauksessa, ettei näitä varmennuksia saada toteutettua, neuvoston asiana on edellä 85 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla tehdä lisävarmennuksia (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92

Riidanalaisten toimien mukaisessa yhteistyössä (ks. edellä 87 kohta) ei myöskään lähtökohtaisesti ole neuvoston tehtävä tutkia ja arvioida itse niiden seikkojen paikkansapitävyyttä ja merkityksellisyyttä, joihin Ukrainan viranomaiset tukeutuvat aloittaakseen kantajaa vastaan rikosoikeudenkäynnin sellaisten tekojen osalta, jotka voidaan luonnehtia julkisten varojen väärinkäytöksi. Kuten nimittäin edellä 89 kohdassa todettiin, antaessaan riidanalaiset toimet neuvosto ei pyri itse määräämään seuraamuksia Ukrainan viranomaisten tutkimista julkisten varojen väärinkäytöksistä vaan turvaamaan näiden viranomaisten mahdollisuuden todeta mainitut väärinkäytökset ja saada niiden tuotto palautetuksi. On siis näiden viranomaisten tehtävä selvittää edellä mainituissa menettelyissä ne seikat, joihin ne tukeutuvat, ja tarvittaessa tehdä niistä näiden menettelyjen lopputulosta koskevat johtopäätökset. Kuten edellä 90 kohdasta lisäksi ilmenee, neuvostolle riidanalaisten toimien yhteydessä kuuluvia velvoitteita ei voida rinnastaa niihin velvoitteisiin, jotka kuuluvat jäsenvaltion tuomioistuimelle osana kansainvälistä rikosoikeudellista yhteistyötä aloitettavassa varojen jäädyttämistä koskevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

93

Tätä tulkintaa tukee 5.3.2015 annetun tuomion Ezz ym. v. neuvosto (C-220/14 P, EU:C:2015:147) 77 kohta, jossa unionin tuomioistuin totesi nyt käsiteltävän asian olosuhteita vastaavissa olosuhteissa, että neuvoston tai unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ollut selvittää kantajiin kohdistuneiden tutkintatoimien aiheellisuutta vaan ainoastaan varmistaa varojen jäädyttämispäätöksen aiheellisuus Egyptin viranomaisten toimittaman oikeusapupyynnön perusteella.

94

Neuvosto ei tosin voi pitää kaikissa olosuhteissa lähtökohtana Ukrainan lainkäyttöviranomaisten toteamuksia, jotka sisältyvät niiden toimittamiin asiakirjoihin. Tällainen menettely ei olisi hyvän hallinnon periaatteen mukainen eikä yleisesti yhtäpitävä sen unionin toimielinten SEU 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaisen velvoitteen kanssa, joka koskee perusoikeuksien kunnioittamista sovellettaessa unionin oikeutta (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95

On kuitenkin neuvoston asia arvioida käsiteltävän asian olosuhteiden perusteella, onko lisävarmennusten tekeminen tarpeen, ja erityisesti pyytää Ukrainan viranomaisia toimittamaan lisätodisteita, jos jo toimitetut todisteet osoittautuvat riittämättömiksi. Ei nimittäin voida sulkea pois sitä, että joko Ukrainan viranomaisten toimesta tai muulla tavoin neuvoston tietoon saatetut seikat saavat tämän toimielimen epäilemään näiden viranomaisten jo toimittamien todisteiden riittävyyttä. Lisäksi sen mahdollisuuden nojalla, joka kyseessä oleville henkilöille on annettava esittää huomautuksia niistä perusteista, joihin neuvosto aikoo vedota heidän nimensä säilyttämiseksi kyseisessä luettelossa, nämä henkilöt voivat esittää tällaisia seikkoja, jopa syyttömyyttä tukevia seikkoja, jotka edellyttävät, että neuvosto tekee lisätarkistuksia. Erityisesti on todettava, että vaikka ei ole neuvoston tehtävä arvioida Ukrainan oikeusviranomaisten sijasta syyttäjänviraston kirjeissä mainittujen rikosoikeudellisten menettelyjen perusteltavuutta, ei voida sulkea pois sitä, että tämä toimielin on erityisesti kantajan huomautusten perusteella velvollinen pyytämään Ukrainan viranomaisilta selvityksiä seikoista, joihin nämä menettelyt perustuvat (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

96

Kantajan nimenomaisia argumentteja on arvioitava näiden näkökohtien valossa.

97

Ensiksi kantaja väittää, että neuvostolla on todistustaakka silloin, kun se kohdistaa rajoittavia toimenpiteitä tiettyyn henkilöön, ja että kunkin tässä asiayhteydessä tehdyn päätöksen on perustuttava tosiseikastoon, joka on riittävän vankka ja jonka avulla voidaan osoittaa, että kyseiseen henkilöön on kohdistettu rikosoikeudellinen menettely, joka koskee tarkasti määriteltyjä varojen väärinkäyttöä koskevia tekoja, jotka ovat omiaan vahingoittamaan Ukrainan institutionaalisia ja oikeudellisia perustuksia. Kantaja korostaa tässä asiayhteydessä, että varojen väärinkäyttö, josta häntä syyttäjänviraston kirjeissä, joihin neuvosto on tukeutunut, erityisesti 25.7.2016 päivätyssä kirjeessä, moititaan, koskee kiinteää omaisuutta, joka jo luonteensakin takia sijaitsee aina Ukrainassa eikä ole siirrettävissä ulkomaille. Kantajan mukaan kyseisessä kirjeessä ei esitetä riittävästi yksityiskohtia eikä selitetä, miten kantaja olisi voinut hankkia siinä mainitun summan, joka on [luottamuksellinen] Ukrainan hryvnia (UAH). Kyseistä väitettyä väärinkäyttöä voidaan siis torjua vain Ukrainan viranomaisten toteuttamilla toimilla, joten kantajan varojen jäädyttäminen, josta neuvosto on päättänyt, ei mitenkään vaikuta väitettyyn väärinkäyttöön.

98

Kantaja lisää, ettei neuvosto voi vedota asian kannalta merkityksellisesti siihen, että 25.7.2016 päivätyssä syyttäjänviraston kirjeessä mainitaan, että tutkinnan aikana takavarikoitiin tutkintaviranomaisen pyynnöstä omaisuutta [luottamuksellinen] vuosina 2014 ja 2015 annettujen alioikeuden [luottamuksellinen] (jäljempänä alioikeus) ratkaisujen nojalla. Ainoa suoraan kantajaa koskeva tieto nimittäin liittyy takavarikkoon [luottamuksellinen], missä ei voi olla kyse vakuuttavasta perusteesta rikosoikeudelliselle menettelylle, joka koskee väitettyä sellaisen kiinteän omaisuuden väärinkäyttöä, jonka arvo on [luottamuksellinen] UAH.

99

Neuvosto väittää komission tukemana, että varojen väärinkäyttö, johon kantajan katsotaan syyllistyneen, on aiheuttanut tappiota Ukrainan valtion julkisille varoille tai julkiselle omaisuudelle. Ukrainan valtio nimittäin on menettänyt omistus-, käyttö- ja nautintaoikeutensa väärinkäytettyihin varoihin tai omaisuuteen, mukaan lukien näistä mahdollisesti saatavat tulot, ja asia on näin, kunnes tällainen väärinkäyttö on saatu korjattua esimerkiksi lainvoimaiseksi tulleella tuomioistuinratkaisulla. Neuvosto täsmentää lisäksi, että 3.10.2014 antamallaan määräyksellä alioikeus määräsi takavarikon [luottamuksellinen].

100

Asianosaisten kesken on riidatonta, että antaessaan riidanalaiset toimet neuvosto pääasiallisesti tukeutui 25.7.2016 päivätyn syyttäjänviraston kirjeen sisältämiin tietoihin ja syyttäjänviraston vastauksiin.

101

Tältä osin on palautettava mieleen, että tämä kirje sisältää edellä 49 kohdassa toistetut tiedot.

102

Syyttäjänvirasto on todennut myös, että kyseisessä kirjeessä kuvatut teot vastaavat Ukrainan rikoslain 191 §:n 5 momentissa määriteltyä rikosta, joka koskee henkilöryhmän suunnittelemaan salajuoneen perustuvaa toisen omaisuuden väärinkäyttöä ja jossa on kyseessä erityisen suuri määrä.

103

Lisäksi syyttäjänvirasto on korostanut, että tutkinnan aikana takavarikoitiin tutkijan pyynnöstä omaisuutta [luottamuksellinen] vuosien 2014 ja 2015 annettujen alioikeuden ratkaisujen nojalla.

104

Niinpä on todettava, että kun neuvosto antoi riidanalaiset toimet, sillä oli käytettävissään riittävän täsmälliset tiedot rikoksesta, josta kantajaa epäiltiin, ja kyseistä rikosta koskevan menettelyn tilasta.

105

Kantajan argumentista, jonka mukaan nyt käsiteltävässä asiassa olisi kyse siitä, että on käytetty väärin kiinteää omaisuutta, joka jo luonteensakin takia ei ole siirrettävissä Ukrainan ulkopuolelle, on todettava, että merkityksellisessä kriteerissä ei edellytetä henkilön nimeämismahdollisuuden osalta, että olisi oltava olemassa sellainen vaara, että julkiset varat, joita henkilön epäillään käyttäneen väärin, siirretään ulkomaille. Niinpä viittaus julkisten varojen väärinkäyttöön riittää silloin, kun viittaus on perusteltu, yksinään oikeuttamaan rajoittavien toimenpiteiden kohdentamisen kantajaan (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

106

Tältä osin oikeuskäytännöstä ilmenee, että julkisten varojen väärinkäytön käsite kattaa kunkin toimen, jossa on kyse julkisyhteisöille kuuluvien tai niiden määräysvaltaan asetettujen resurssien lainvastaisesta käytöstä muihin kuin niihin tarkoituksiin, joihin kyseiset resurssit on tarkoitettu, ja erityisesti yksityisiin tarkoituksiin. Voidakseen kuulua mainitun käsitteen alaan kyseisestä käytöstä täytyy näin ollen aiheutua kyseisten yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuva loukkaus ja siten vahinkoa, joka voidaan määrittää taloudellisesti (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

107

Tällainen laaja tulkinta käsitteestä on tehtävä, jotta voidaan varmistaa päätöksen 2014/119 täysi tehokkuus sen tavoitteiden, jotka koskevat oikeusvaltion lujittamista Ukrainassa, toteuttamiseksi. Kun otetaan lisäksi huomioon se, että riidanalainen toimenpide on luonteeltaan pelkästään turvaamistoimi, perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistettua unionin oikeuden yleistä nullum crimen, nulla poena sine lege -periaatetta yhtäältä ja perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa vahvistettua syyttömyysolettaman periaatetta toisaalta ei sovelleta nyt käsiteltävässä asiassa, eivätkä ne siis voi olla esteenä kyseiselle laajalle tulkinnalle (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

108

Nyt käsiteltävässä asiassa on niin, kuten neuvosto perustellusti huomauttaa, että 25.7.2016 päivätyssä kirjeessä kuvattu julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttö aiheuttaa – niin kauan kuin se jatkuu eikä sitä ole korjattu esimerkiksi lainvoimaiseksi tulleella tuomioistuinratkaisulla – tappiota Ukrainan valtiolle, joka on menettänyt omistus-, käyttö- ja nautintaoikeutensa väärinkäytettyihin varoihin tai omaisuuteen, mukaan lukien näistä mahdollisesti saatavat tulot (ks. vastaavasti tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

109

Se, että riidanalaisissa toimissa säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden seurauksena kantajan varat unionissa jäädytetään väliaikaisesti, helpottaa omalta osaltaan Ukrainan viranomaisten tehtävää saada väärinkäytetyt julkiset varat ja julkinen omaisuus perityksi takaisin, mikäli kantaja todetaan syylliseksi, ja täydentää kansallisella tasolla toteutettuja toimenpiteitä, kuten alioikeuden määräämää omaisuuden takavarikkoa (ks. edellä 103 kohta) (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

110

On nimittäin niin, että mikäli Ukrainan tuomioistuimet toteavat kantajaan kohdistetut syytteet perustelluiksi ja määräävät väärinkäytetyt varat perittäviksi takaisin, takaisinperintä voidaan toteuttaa muun muassa käyttämällä varoja, joita kantaja on saattanut sijoittaa unioniin. Tässä yhteydessä ei ole juurikaan tarpeen tietää, ovatko nämä mahdolliset varat peräisin kantajaa koskevan tutkinnan kohteena olevasta liiketoimesta, koska tärkeää on se, että helpotetaan sitä, että Ukrainan valtio perii takaisin varat, joita ei olisi koskaan pitänyt siltä viedä (ks. tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

111

Edellä esitetyn perusteella nämä kantajan argumentit on hylättävä.

112

Toiseksi kantaja muistuttaa esittäneensä neuvostolle, että teot, joista sitä moititaan 25.7.2016 päivätyssä syyttäjänviraston kirjeessä, ovat sattuneet vuosina 2006 ja 2007 ja että Ukrainan tuomioistuimet olivat jo tutkineet ne vuonna 2008 löytämättä niistä mitään laitonta. Kantaja väittää, että vaikka neuvosto tosiaan reagoi näihin argumentteihin esittämällä niistä kysymyksiä syyttäjänvirastolle, tämän vastaukset eivät olleet tyydyttäviä erityisesti siltä osin kuin kyse on ne bis in idem -periaatteen noudattamisesta, joten neuvosto ei voinut katsoa, että sillä oli käytössään riittäviä perusteita oikeuttamaan kantajan nimen pysyttämisen kyseessä olevassa luettelossa. Kantaja väittää lisäksi, ettei neuvosto voi moittia kantajaa siitä, ettei tämä ole toimittanut mitään asiakirjoja argumenttiensa tueksi, koska neuvoston tehtävänä on varmistua siitä, että sillä on käytössään riittävän vankka tosiseikasto.

113

Neuvosto muistuttaa komission tukemana, että kantaja ei esittänyt silloin, kun se väitti Ukrainan tuomioistuinten jo tutkineen teot, joihin kantajan katsottiin syyllistyneen, asian kannalta merkityksellisiä tuomioistuinratkaisuja. Neuvosto katsoo tältä osin olleensa proaktiivinen, koska se pyysi lisätietoja syyttäjänvirastolta, joka vastauksissaan neuvoston kysymyksiin esitti tarpeelliset täsmennykset ja ilmoitti erityisesti, ettei kyseessä olevia tekoja ollut arvioitu rikosoikeuden näkökulmasta. Sen mielestä ne bis in idem -periaatteen soveltaminen on siis poissuljettu. Niinpä neuvosto väittää, että sillä oli käytössään riittävän vankka tosiseikasto oikeuttamaan kantajaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden pysyttämisen.

114

On palautettava mieleen, että niiden argumenttien seurauksena, joihin kantaja oli vedonnut 22.3.2018 annettuun tuomioon Stavytskyi v. neuvosto (T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166) johtaneen asian yhteydessä, neuvosto osoitti joitakin kysymyksiä syyttäjänvirastolle muun muassa selvittääkseen, olivatko – kuten kantaja väitti – teot, joista häntä moitittiin 30.11.2015 päivätyssä syyttäjänviraston kirjeessä tarkoitetussa rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka vastaa 25.7.2016 päivätyssä kirjeessä tarkoitettua rikosoikeudellista menettelyä, sattuneet vuosina 2006 ja 2007 ja oliko ne jo käsitelty Ukrainan tuomioistuimissa.

115

Syyttäjänviraston vastaukset neuvoston kysymyksiin sisältyvät 16.11.2016 päivättyyn neuvoston työasiakirjaan. Tämän asiakirjan mukaan ensinnäkin kiinteistöliiketoimi, joka liittyy julkisten varojen väärinkäyttöön, johon kantajan katsotaan syyllistyneen, toteutettiin vuosina 2006 ja 2007, ja se konkretisoitui vaihtosopimuksella [luottamuksellinen]:

[luottamuksellinen].

[luottamuksellinen].

[luottamuksellinen].

116

Neuvostolta syyttäjänviraston vastaukset saatuaan kantaja vastasi 13.1.2017 päivätyllä kirjeellä muun muassa, että vaihtosopimus [luottamuksellinen] oli tunnustettu lainmukaiseksi useilla Ukrainan tuomioistuinten vuosina 2008 ja 2009 antamilla ratkaisuilla [luottamuksellinen] ja alioikeuden ratkaisuilla, joiden kaikkien mukaan se ei ollut lainvastainen. Lisäksi kantaja huomautti, että vuonna 2009 syyttäjänvirasto oli tarkastanut niiden toimien legitiimiyden, jotka muun muassa kantaja oli toteuttanut kyseisen sopimuksen tekemisen aikana, ja todennut, ettei kyseessä ollut lainvastaisuus.

117

Asianosaisten välillä on riidatonta, että neuvosto ei 13.1.2017 päivätyn kantajan kirjeen perusteella pyytänyt lisätietoja syyttäjänvirastolta. Tältä osin neuvosto väittää, että se saattoi tukeutua vain niihin yksityiskohtaisiksi väittämiinsä tietoihin, jotka syyttäjänvirasto oli sille jo toimittanut, koska kantaja ei ollut liittänyt kirjeeseensä siinä mainitsemiaan tuomioistuinratkaisuja.

118

Kantaja puolestaan katsoo, että syyttäjänviraston vastaukset olivat hyvin yleisluonteisia eivätkä kovinkaan informatiivisia. Kantajan mukaan nimittäin syyttäjänvirasto toteaa, että – vaikka se on vahvistanut, että vuosina 2006 ja 2007 sattuneet teot, jotka luettiin kantajan syyksi, katsottiin myöhemmin lainmukaisiksi – parhaillaan vireillä olevassa tutkinnassa on esitetty todisteita syyllisyydestä ilman että siinä olisi täsmennetty mitään tekoa, joka liittyisi kyseiseen tutkintaan. Syyttäjänvirasto ei myöskään esitä syitä siihen, miksi uusi tutkinta sopii yhteen ne bis in idem -periaatteen kanssa.

119

Tältä osin on katsottava, että kantajan esittämien seikkojen valossa neuvoston oli otettava uudelleen yhteyttä syyttäjänvirastoon edellä 94 ja 95 kohdassa mainittujen periaatteiden mukaisesti.

120

On nimittäin niin, että toisin kuin neuvosto väittää, sen käytössä olleiden seikkojen perusteella ei voitu sulkea pois mahdollisuutta, että rikosoikeudellinen menettely, johon se tukeutui kantajaa koskevien rajoittavien toimenpiteiden pysyttämiseksi, oli vastoin ne bis in idem -periaatetta.

121

Tässä asiayhteydessä on ensinnäkin huomattava, että 13.1.2017 päivätyssä kirjeessä kantaja viittasi paitsi talousasioita käsittelevien tuomioistuinten tai hallintotuomioistuinten ratkaisuihin myös alioikeuden ratkaisuun; tämä tuomioistuin on sama kuin se, joka mainitaan 25.7.2016 päivätyssä syyttäjänviraston kirjeessä.

122

[luottamuksellinen].

123

Kolmanneksi on palautettava mieleen, että ne bis in idem -periaate on unionin yleinen oikeusperiaate, jota sovelletaan riippumatta siitä, onko siitä erikseen säädetty tai määrätty (tuomio 18.10.2001, X v. EKP, T-333/99, EU:T:2001:251, 149 kohta).

124

Jäsenvaltioiden tuomioistuinten osalta tämä periaate tunnustetaan perusoikeuskirjan 50 artiklassa.

125

Lisäksi on viitattava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklaan, jonka otsikko on ”Kielto syyttää ja rangaista kahdesti” ja jossa määrätään seuraavaa:

”1.   Ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.

2.   Edellisen kappaleen määräykset eivät estä ottamasta juttua uudelleen tutkittavaksi asianomaisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti, jos on näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista tai jos aiemmassa prosessissa on tapahtunut sellainen perustavaa laatua oleva virhe, joka voisi vaikuttaa lopputulokseen.”

126

Tältä osin on huomattava, että kyseistä lisäpöytäkirjaa sovelletaan Ukrainaan.

127

Oikeuskäytännön mukaan on mahdollista, että asianomaisessa kansallisessa oikeusjärjestyksessä lainkäyttöön rikosasioissa osallistuvan viranomaisen päätös lopettaa syytettyyn kohdistettu rikosoikeudellinen menettely tietyin edellytyksin johtaa siihen, että syyteoikeus on lainvoimaisesti rauennut. Tällöin asianomaisen henkilön tilanteen on katsottava kuuluvan ne bis in idem -periaatteen soveltamisalaan, ja asia on näin siitä huolimatta, ettei yksikään tuomioistuin osallistu tällaiseen menettelyyn ja ettei tämän menettelyn päätteeksi tehty päätös ole muodoltaan tuomio (ks. vastaavasti tuomio 11.2.2003, Gözütok ja Brügge, C-187/01 ja C-385/01, EU:C:2003:87, 27–31 kohta). Ne bis in idem -periaatetta ei sitä vastoin sovelleta ratkaisuun, jolla valtion viranomainen on käsiteltäväkseen saamansa asian aineellisesti tutkittuaan määrännyt esitutkinta- ja syytemenettelyn keskeytyneeksi vaiheessa, jossa rikoksesta epäiltyä henkilöä ei vielä ole asetettu syytteeseen, kun tällainen keskeyttämisestä annettu ratkaisu ei kyseisen valtion kansallisen oikeuden mukaan johda syyteoikeuden lainvoimaiseen raukeamiseen ja kun se ei siten ole esteenä samaa tekoa koskevalle uudelle esitutkinta- ja syytemenettelylle kyseisessä valtiossa (ks. vastaavasti tuomio 22.12.2008, Turanský,C-491/07, EU:C:2008:768, 45 kohta).

128

Edellä esitetyn perusteella on todettava, että riidanalaiset toimet antaessaan neuvosto ei hallussaan olleiden syyttäjänviraston vastauksiin perustuneiden tietojen avulla voinut selvittää, oliko kantajaa koskenut rikosoikeudellinen menettely, jonka vireilläolo oli perustana häneen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden pysyttämiselle, vastoin ne bis in idem -periaatetta, koska neuvosto ei tuntenut kantajan 13.1.2017 päivätyssä kirjeessään mainitsemien alioikeuden ratkaisun ja syyttäjänviraston päätösten sisältöä.

129

Vaikkei ole neuvoston asiana selvittää, ovatko Ukrainassa vireillä olevat rikosoikeudelliset menettelyt perusteltuja (ks. edellä 91–93 kohta), ja vaikkei sen asiana myöskään ole arvioida näiden menettelyjen yhteensopivuutta Ukrainan oikeuden mukaan sovellettavien menettelysääntöjen kanssa (tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T-242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 134 kohta), neuvosto on silti velvollinen varmistumaan siitä, että rikosoikeudellinen menettely, johon se tukeutuu pysyttääkseen henkilöön kohdistamansa rajoittavat toimenpiteet, ei ole ne bis in idem -periaatteen vastainen, kunhan asianomainen henkilö esittää sille seikkoja, joiden perusteella kyseisestä asiasta voi olla epävarmuutta.

130

Vaikka onkin totta, että kantaja ei 13.1.2017 päivätyssä kirjeessään ole nimenomaisesti maininnut ne bis in idem -periaatetta eikä esittänyt Ukrainan viranomaisten päätöksiä, jotka voisivat osoittaa, että menettely, jonka kohteena hän nyt on, on mainitun periaatteen vastainen, hänen toimittamansa tiedot riittivät silti synnyttämään neuvostolle velvollisuuden pyytää syyttäjänvirastolta lisätietoja, kun otetaan myös huomioon niiden vastausten sisältö, jotka syyttäjänvirasto jo oli toimittanut neuvostolle ja joissa mainittiin muun muassa se, että syytetoimista vastanneet elimet olivat päättäneet olla käynnistämättä rikostutkintaa (ks. edellä 116 kohta).

131

Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että kyse ei ole siitä, oliko neuvosto sen tietoon saatettujen seikkojen perusteella velvollinen poistamaan kantajan nimen luettelosta sen takia, että kantajaa koskenut rikosoikeudellinen menettely oli ne bis in idem -periaatteen vastainen, vaan ainoastaan siitä, oliko se velvollinen ottamaan huomioon nämä seikat ja tekemään lisävarmennuksia tai pyytämään selvityksiä Ukrainan viranomaisilta. Näin ollen riittää, että kyseiset seikat ovat omiaan herättämään legitiimejä kysymyksiä tutkinnan kulusta ja syyttäjänviraston toimittamien tietojen riittävyydestä (ks. vastaavasti tuomio 21.2.2018, Klyuyev v. neuvosto, T-731/15, EU:T:2018:90, 242 kohta).

132

Lisäksi on huomattava, että kun riidanalaiset toimet annettiin, kantaja oli ollut kyseisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena jo useita vuosia, ja asia oli näin edelleen sen saman syyttäjänviraston toteuttaman rikosoikeudellisen menettelyn vireilläolon takia. Tällaisessa asiayhteydessä syyttäjänviraston piti lähtökohtaisesti kyetä toimittamaan neuvostolle kaikki tämän mahdollisesti tarvitsemat lisätiedot, ja toisaalta neuvoston piti katsoa olevansa laajemmin velvollinen tutkimaan perusteellisemmin sitä, olivatko Ukrainan viranomaiset mahdollisesti loukanneet ne bis in idem -periaatteen kaltaista perustavanlaatuista periaatetta kantajan vahingoksi.

133

Edellä esitetyn perusteella on todettava, että neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen antaessaan riidanalaiset toimet pyytämättä Ukrainan viranomaisilta lisätietoja, mikä riittää näiden toimien kumoamiseen kantajan osalta ilman että on tarpeen tutkia hänen muita argumenttejaan.

134

Siltä osin kuin kyse on neuvoston esittämästä toissijaisesta vaatimuksesta (ks. edellä 36 kohdan toinen luetelmakohta), joka pääasiallisesti koskee päätöksen 2017/381 vaikutusten pysyttämistä valituksen tekemiselle varatun määräajan päättymiseen saakka ja, jos valitus tehdään, sitä koskevan ratkaisun antamiseen saakka, on riittävää todeta, että päätöksen 2017/381 vaikutukset jatkuivat vain 6.3.2018 saakka. Kyseisen päätöksen kumoaminen tällä tuomiolla ei näin ollen vaikuta mainitun päivämäärän jälkeiseen aikaan, joten ei ole tarpeen lausua siitä, onko kyseisen päätöksen vaikutukset pidettävä voimassa (ks. tuomio 6.6.2018, Arbuzov v. neuvosto, T-258/17, EU:T:2018:331, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

135

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.

136

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tästä seuraa, että komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: