6.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 374/19

1)

Onko tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 22.5.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/13/EU (1) (jäljempänä direktiivi 2012/13/EU) 4 artiklan, direktiivin 2012/13/EU 8 artiklan 2 kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artiklassa vahvistetun vapautta ja turvallisuutta koskevan oikeuden, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdassa vahvistetun puolustusta koskevan oikeuden sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun puolueetonta oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden mukaista se, etteivät kansalliset viranomaiset anna pidätetylle henkilölle hänen vapaudenmenetyksensä kuluessa kirjallisesti kaikkia (täydellisiä) direktiivin 2012/13/EU 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja (erityisesti tietoa oikeudesta tutustua asiaan liittyvään aineistoon) eivätkä salli riitauttaa tätä tietojen antamatta jättämistä direktiivin 2012/13/EU 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti? Jos kysymykseen vastataan kieltävästi, vaikuttaako tällainen Euroopan unionin oikeuden rikkominen missä tahansa rikosoikeudellisen menettelyn vaiheessa henkilökohtaisen vapauden menetyksen lainmukaisuuteen pidätyksen ja tutkintavankeuden aikana, ja tutkintavankeuden jatkamisen lainmukaisuuteen, kun otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artikla sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen c alakohta? Onko edellä oleviin kysymyksiin vastattaessa merkitystä sillä, että pidätettyä henkilöä syytetään vakavasta rikoksesta, josta on kansallisessa lainsäädännössä säädetty vähintään 15 vuoden vankeusrangaistus?

2)

Onko Slovakian rikoslain 172 §:n 3 momentin kaltainen kansallinen säännös, jossa laiton huumausainekauppa säädetään rangaistavaksi ja jonka mukaan tuomioistuin ei voi määrätä kestoltaan viittätoista vuotta lyhyempää vankeusrangaistusta eikä siten voi ottaa huomioon rangaistusten yksilökohtaisuuden periaatetta, yhdenmukainen laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta 25.10.2004 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2004/757/YOS (2) 4 artiklan, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitetun vilpittömän yhteistyön periaatteen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 ja 83 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun puolueetonta oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdassa vahvistetun rangaistusten oikeasuhtaisuuden periaatteen sekä suhteellisuutta, yhdenmukaisuutta, tehokkuutta ja unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevien periaatteiden kanssa? Onko edellä esitettyyn kysymykseen vastattaessa merkitystä sillä, ettei laitonta huumausainekauppaa ole harjoittanut unionin oikeudessa tarkoitettu rikollisjärjestö? Onko järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24.10.2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/841/YOS (3) 1 artiklassa tarkoitetulla rikollisjärjestön käsitteellä unionin oikeuden yhdenmukaisen soveltamisen edellytyksiä koskevan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella itsenäinen ulottuvuus?