–

Francesca Cadeddu, edustajinaan G. Dore, S. Garau ja A. Vinci, avvocati,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan A. Venturini, avvocato dello Stato,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja J. Vláčil,

–

Espanjan hallitus, asiamiehenään S. Jiménez García,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään B.‑R. Killmann ja P. Arenas,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11.7.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (EUVL 2006, L 210, s. 25) 2 artiklan 4 alakohdan ja 80 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä Francesca Cadeddu ja toisaalta Agenzia delle Entrate – Direzione provinciale di Cagliari (verovirasto, Cagliarin maakunnallinen hallintoyksikkö, Italia; jäljempänä verovirasto), Regione autonoma della Sardegna (Sardinian autonominen alue, Italia) ja Regione autonoma della Sardegna – Agenzia regionale per il lavoro (Sardinian autonominen alue – alueellinen työvoimavirasto, Italia) ja joka koskee pidätyksiä Cadeddulle stipendinä myönnetyistä määristä.

3

Asetuksen N:o 1083/2006 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan seuraavilla käsitteillä seuraavaa:

– –

– –”

4

Kyseisen asetuksen 80 artiklan mukaan ”jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että maksujen suorittamisesta vastaavat elimet varmistavat, että tuensaajat saavat julkisen rahoitusosuuden kokonaisuudessaan mahdollisimman pian ja täysimääräisenä. Siitä ei saa vähentää tai pidättää mitään määriä eikä siitä saa periä mitään erityismaksuja tai muita vaikutukseltaan vastaavia maksuja, jotka vähentäisivät tuensaajille maksettavia määriä.

5

Tuloverotusta koskevien säädösten koonnoksen hyväksymisestä 22.12.1986 annetun tasavallan presidentin asetuksen nro 917 (decreto del Presidente della Republica n. 917 – Approvazione del testo unico delle imposte sui redditi; GURI nro 302, Supplemento ordinario, 31.12.1986), sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtumisajankohtana (jäljempänä tasavallan presidentin asetus), 50 §:n 1 momentin c kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Työsuhteesta saatavaan tuloon rinnastetaan:

– –

– –”

6

Direzione Generale dell’Assessorato del Lavoro, Formazione Professionale, Cooperazione e Sicurezza Sociale (työvoimasta, ammatillisesta koulutuksesta, yhteistyöstä ja sosiaaliturvasta vastaavan alueministeriön pääosasto, Italia) valitsi Sardinian (Italia) korkea-asteen koulutusjärjestelmän parantamisen toimenpideohjelmasta vastaavana hallintoviranomaisena rahoituksen Master and Back ‑ohjelmalle, jonka tarkoituksena oli muun muassa tukea jatko-opiskelijoita ja tutkijoita.

7

Regione autonoma della Sardegna – Agenzia regionale per il lavoro myönsi 8.4.2011 päivätyllä päätöksellään pääasian valittajalle Euroopan sosiaalirahaston osarahoittaman stipendin, jonka määrä oli 69818 euroa.

8

Kyseisen stipendin myöntämisen yhteydessä Regione autonoma della Sardegna – Agenzia regionale per il lavoro pidätti myönnetystä määrästä veroviraston lukuun ennakkoon luonnollisten henkilöiden tuloveroa 19481,29 euroa sekä täydentävää alueellista veroa 859,28 euroa ja täydentävää kunnallisveroa 349 euroa.

9

Pääasian valittaja katsoi pidätysten olleen asetuksen N:o 1083/2006 80 artiklan vastaisia ja vaati näin ollen verovirastoa palauttamaan määrät.

10

Verovirasto eväsi 6.4.2016 päivätyllä päätöksellään pyynnön yhtäältä sillä perusteella, että stipendi on tasavallan presidentin asetuksen 50 §:n 1 momentin c kohdan mukaan rinnastettava tuloon, ja toisaalta sillä perusteella, ettei stipendin saajaa voida luonnehtia asetuksen N:o 1083/2006 80 artiklassa tarkoitetuksi osarahoitusta saavaksi tuensaajaksi.

11

Pääasian valittaja vaati Commissione tributaria provinciale di Cagliariin (Cagliarin maakunnan verolautakunta, Italia) 30.6.2016 tekemällään valituksella kyseisen päätöksen kumoamista vedoten lähinnä ristiriitaan asetuksen N:o 1083/2006 säännösten, joissa kielletään vähentämästä tai pidättämästä mitään tuensaajille myönnetyistä määristä, ja pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöksen välillä, jonka mukaan stipendit ovat tuloveron alaisia.

12

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, tarkoitetaanko asetuksen N:o 1083/2006 2 artiklan 4 alakohdassa tuensaajan määritelmällä myös stipendin saanutta luonnollista henkilöä ja kattaako asetuksen N:o 1083/2006 80 artiklassa säädetty käsite ”vähentää tai pidättää” luonnollisten henkilöiden tuloveroa koskevissa kansallisissa säännöksissä tarkoitetut pidätykset. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Italian oikeuskäytäntö on tältä osin epäyhtenäinen, koska tietyt Italian tuomioistuimet hyväksyvät pidätykset Euroopan sosiaalirahaston rahoittamista määristä, kun taas toiset eivät hyväksy niitä.

13

Tässä tilanteessa Commissione tributaria provinciale di Cagliari on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen [N:o 1083/2006] 80 artiklaa ja saman asetuksen 2 artiklan 4 alakohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä tasavallan presidentin asetuksen 50 §:n 1 momentin c kohdan kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan työsuhteesta saatavaan tuloon rinnastetaan ’– – minkä tahansa tahon stipendinä tai apurahana, palkintona tai avustuksena opiskelua tai ammatillista koulutusta varten maksamat määrät, ellei tuensaaja ole työsuhteessa maksavaan tahoon’, kun kyseiset määrät ovat näin ollen luonnollisten henkilöiden yleisen tuloveron alaisia silloinkin, kun stipendi maksetaan Euroopan rakennerahastoista?”

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1083/2006 80 artiklaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 2 artiklan 4 alakohdan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle verosäännökselle, jonka mukaan määrät, jotka julkinen elin, joka vastaa mainitun asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun, kyseisen toimenpideohjelman hallintoviranomaisen valitseman hankkeen täytäntöönpanosta, myöntää luonnollisille henkilöille stipendinä ja jotka rahoitetaan Euroopan rakennerahastoista, ovat luonnollisten henkilöiden tuloveron alaisia.

15

Aluksi on syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka välitön verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on tätä toimivaltaansa käyttäessään kuitenkin noudatettava unionin oikeutta (ks. vastaavasti tuomio 7.9.2004, Manninen, C‑319/02, EU:C:2004:484, 19 kohta ja tuomio 25.10.2007, Porto Antico di Genova, C‑427/05, EU:C:2007:630, 10 kohta).

16

Erityisesti on todettava, että kansallisella lainsäädännöllä ei saa haitata rakennerahastojen yhteydessä käyttöön otettujen menetelmien, sellaisina kuin niistä säädetään asetuksessa N:o 1083/2006, toimintaa (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2007, Porto Antico di Genova, C‑427/05, EU:C:2007:630, 10 kohta).

17

Tältä osin asetuksen 80 artiklassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että maksujen suorittamisesta vastaavat elimet varmistavat, että tuensaajat saavat julkisen rahoitusosuuden kokonaisuudessaan mahdollisimman pian ja täysimääräisenä”.

18

Kieltämällä kaikenlaiset maksut Euroopan unionin rahoitusosuuden määrästä asetuksen N:o 1083/2006 80 artiklassa ainoastaan muistutetaan säännöstä, jonka mukaan unionin rahoitustuki maksetaan täysimääräisenä ja joka on sisältynyt jo muuhun lainsäädäntöön, muun muassa rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19.12.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (EYVL 1988, L 374, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1993 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2082/93 (EYVL 1993, L 193, s. 20), 21 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan.

19

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt mainitun säännöksen osalta, jonka mukaan ”maksut on suoritettava lopullisille edunsaajille ilman sellaisia vähennyksiä tai pidätyksiä, jotka saattavat vähentää sen taloudellisen tuen määrää, johon kyseisillä edunsaajilla on oikeus”, että kyseistä kieltoa tehdä vähennyksiä ei voida tulkita puhtaan muodollisesti ja kiellon on välttämättä katsottava koskevan kaikkia suoritettaviin määriin välittömästi ja erottamattomasti liittyviä maksuja (ks. vastaavasti tuomio 5.10.2006, komissio v. Portugali, C‑84/04, EU:C:2006:640, 35 kohta ja tuomio 25.10.2007, Porto Antico di Genova, C‑427/05, EU:C:2007:630, 13 kohta).

20

Sitä vastoin unionin tukien olemassaolosta riippumattoman maksun perimisellä, joka ei erityisesti liity myönnettyihin määriin mutta jota sovelletaan erotuksetta kaikkiin lopullisen edunsaajan tuloihin, ei haitata unionin oikeuden nojalla käyttöön otettujen menetelmien toimintaa, vaikka se vähentää unionin tukien määrää (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2007, Porto Antico di Genova, C‑427/05, EU:C:2007:630, 16 ja 18 kohta).

21

Koska eri tukitoimenpiteille on yhteistä se, että ne rahoitetaan unionin talousarviosta, ja koska niihin sovellettavia maksamista koskevia sääntöjä on tulkittava samalla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 5.10.2006, komissio v. Portugali, C‑84/04, EU:C:2006:640, 32 kohta), unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka koskee rahoitustuen maksamista täysimääräisenä asetuksen N:o 4253/88, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2082/93, 21 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, sovelletaan edelleen asetuksen N:o 1083/2006 80 artiklan yhteydessä.

22

Kyseessä olevien eri menetelmien erityispiirteet on kuitenkin otettava huomioon. Toisin kuin muissa säädösteksteissä, joissa käyttämällä ilmaisua ”lopulliset edunsaajat” viitataan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön myönnettyjen määrien adressaattina, asetuksen N:o 1083/2006 2 artiklan 4 alakohdan mukaan tuensaaja on nimenomaisesti ”toimien käynnistämisestä tai käynnistämisestä ja täytäntöönpanosta vastaava toimija, elin tai yritys, joko julkinen tai yksityinen”.

23

Kyseisen asetuksen 2 artiklan 3 alakohdan mukaan ”toimen” määritelmä on ”hanke tai hankeryhmä, jonka kyseisen toimenpideohjelman hallintoviranomainen on valinnut – – ja jota yksi tai useampi tuensaaja panee täytäntöön siihen liittyvän toimintalinjan tavoitteiden saavuttamiseksi”.

24

Näin ollen tuen maksamisella täysimääräisenä, josta säädetään asetuksen N:o 1083/2006 80 artiklassa, tarkoitetaan maksamista toimijoille, elimille tai yrityksille, joko julkisille tai yksityisille, jotka vastaavat sellaisten hankkeiden käynnistämisestä tai käynnistämisestä ja täytäntöönpanosta, jotka kyseisen toimenpideohjelman hallintoviranomainen on valinnut toimintalinjan tavoitteiden saavuttamiseksi.

25

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että hallintoviranomainen valitsi Sardinian korkea-asteen koulutusjärjestelmän parantamisen toimenpideohjelman puitteissa Master and Back ‑ohjelman, joka tarjoaa stipendejä jatko-opiskelijoille ja tutkijoille, joiden valitseminen kuuluu Regione autonoma della Sardegna – Agenzia regionale per il lavorolle kyseisen hankkeen täytäntöönpanon yhteydessä.

26

Tästä seuraa, että pääasian valittajaa – vaikka tämä oli valitusta ja Euroopan sosiaalirahaston osarahoittamasta hankkeen yhteydessä myönnettyjen määrien adressaattina oleva henkilö – ei voida luonnehtia asetuksen N:o 1083/2006 2 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetuksi tuensaajaksi, vaan kyseinen asema kuuluu Regione autonoma della Sardegna – Agenzia regionale per il lavorolle. Näin ollen asetuksen N:o 1083/2006 80 artiklassa säädettyä periaatetta unionin talousarviosta myönnettyjen määrien maksamisesta täysimääräisenä sovelletaan Regione autonoma della Sardegna – Agenzia regionale per il lavoroon.

27

Esitettyyn kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetuksen N:o 1083/2006 80 artiklaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 2 artiklan 4 alakohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle verosäännökselle, jonka mukaan määrät, jotka julkinen elin, joka vastaa mainitun asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun, kyseisen toimenpideohjelman hallintoviranomaisen valitseman hankkeen täytäntöönpanosta, myöntää luonnollisille henkilöille ja jotka rahoitetaan Euroopan rakennerahastoista, ovat luonnollisten henkilöiden tuloveron alaisia.

28

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11.7.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 80 artiklaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 2 artiklan 4 alakohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle verosäännökselle, jonka mukaan määrät, jotka julkinen elin, joka vastaa mainitun asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun, kyseisen toimenpideohjelman hallintoviranomaisen valitseman hankkeen täytäntöönpanosta, myöntää luonnollisille henkilöille ja jotka rahoitetaan Euroopan rakennerahastoista, ovat luonnollisten henkilöiden tuloveron alaisia.