–

Suez II Water Technologies & Solutions Portugal Unipessoal Lda, edustajanaan R. Garção Soares, advogado,

–

Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes, M. Figueiredo ja N. Vitorino,

–

Kreikan hallitus, asiamiehinään M. Tassopoulou ja A. Dimitrakopoulou,

–

Espanjan hallitus, asiamiehinään S. Jiménez García ja V. Ester Casas,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Caeiros ja F. Clotuche-Duvieusart,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL 1992, L 302, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.1996 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 82/97 (EYVL 1997, L 17, s. 1) (jäljempänä tullikoodeksi), 37 artiklan sekä tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL 1993, L 253, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 12.1.1998 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 75/98 (EYVL 1998, L 7, s. 3) (jäljempänä soveltamisasetus), 313 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Suez II Water Technologies & Solutions Portugal Unipessoal Lda, aiemmin GE Power Controls Portugal, Material Eléctrico Lda, sittemmin GE Power Controls Portugal Unipessoal Lda (jäljempänä Suez II), ja Fazenda Pública (valtionkassa, Portugali) ja joka koskee tiettyjen Suez II:n hankkimien tavaroiden tullioikeudellista asemaa.

3

Tullikoodeksin 4 artiklassa, sellaisena kuin se oli voimassa pääasiassa kyseessä olevalla ajanjaksolla, eli 16.6.2000 ja 24.8.2000 välisenä aikana, määrättiin seuraavaa:

”Tätä koodeksia sovellettaessa tarkoitetaan:

– –

– –

– –

– –”

4

Tullikoodeksin 13 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Tulliviranomaiset voivat voimassa olevissa säännöksissä vahvistetuin edellytyksin toteuttaa kaikki tullilainsäädännön oikean soveltamisen varmistamiseksi tarpeellisina pitämänsä tarkastustoimenpiteet.”

5

Tullikoodeksin 14 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Tullilainsäädäntöä sovellettaessa on henkilön, joka on suoraan tai välillisesti osallisena kyseisissä tavaroiden kauppaan liittyvissä toimissa, annettava tulliviranomaisille näiden pyynnöstä ja mahdollisesti asetetussa määräajassa kaikki tarvittavat asiakirjat ja tiedot, niiden antamistavasta riippumatta, sekä kaikki tarvittava apu.”

6

Tullikoodeksin 16 artiklan mukaan tullitarkastusta varten asianomaisten on säilytettävä 14 artiklassa tarkoitetut asiakirjat voimassa olevissa säännöksissä vahvistetun määräajan ja vähintään kolme kalenterivuotta, asiakirjojen antamistavasta riippumatta.

7

Tullikoodeksin III osaston, jonka otsikko on ”Säännökset, joita sovelletaan yhteisön tullialueelle tuotuihin tavaroihin, kunnes niille on osoitettu tulliselvitysmuoto”, I lukuun, jonka otsikko on ”Tavaroiden tuonti yhteisön tullialueelle”, kuuluvassa 37 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Yhteisön tullialueelle tuotavat tavarat ovat tuontihetkestä alkaen tullivalvonnassa. Tulliviranomaiset voivat tarkastaa niitä voimassa olevien säännösten mukaisesti.

2.   Tavarat ovat tullivalvonnassa niin kauan kuin se on tarpeellista niiden tullioikeudellisen aseman määrittämiseksi, ja muut kuin yhteisötavarat ovat tullivalvonnassa, kunnes niiden tullioikeudellinen asema muuttuu, ne siirretään vapaa-alueelle tai vapaavarastoon taikka jälleenviedään tai hävitetään 182 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 82 artiklan 1 kohdan soveltamista.”

8

Tullikoodeksin 38 artiklan 1 ja 5 kohdan sanamuoto oli seuraava:

”1.   Henkilön, joka tuo tavarat yhteisön tullialueelle, on viipymättä kuljetettava ne tulliviranomaisten tähän tarkoitukseen mahdollisesti osoittamaa reittiä ja näiden antamia ohjeita noudattaen:

– –

5.   Mitä 1–4 kohdassa ja 39–53 artiklassa säädetään, ei sovelleta tavaroihin, jotka viedään väliaikaisesti yhteisön tullialueelta kuljetettaessa niitä meri- tai ilmateitse kahden tällä alueella sijaitsevan paikan välillä, jos kuljetus tapahtuu suoraa tietä reittilento- tai reittialusliikennettä käyttäen pysähtymättä yhteisön tullialueen ulkopuolelle.

Tätä säännöstä ei sovelleta tavaroihin, jotka lastataan kolmansien maiden satamissa tai lentoasemilla taikka vapaasatamissa.”

9

Tullikoodeksin 40 artiklassa, joka koskee tavaroiden esittämistä tullille, säädettiin seuraavaa:

”Henkilön, joka on tuonut tavarat yhteisön tullialueelle, tai tapauksen mukaan henkilön, joka on ottanut vastatakseen tavaroiden kuljetuksesta yhteisön tullialueelle tuonnin jälkeen, on esitettävä tavarat tullille niiden saavuttua 38 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tullitoimipaikkaan taikka muuhun tulliviranomaisten osoittamaan tai hyväksymään paikkaan.”

10

Tullikoodeksin 43 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Jollei 45 artiklasta muuta johdu, tavaroista, jotka on esitetty tullille – –, on tehtävä yleisilmoitus.

Yleisilmoitus on tehtävä heti, kun tavarat on esitetty tullille. – –”

11

Tullikoodeksin 44 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Yleisilmoitus on tehtävä tulliviranomaisten vahvistaman mallin mukaisella lomakkeella. Tulliviranomaiset voivat kuitenkin sallia yleisilmoituksina käytettävän kaikkia kaupallisia tai hallinnollisia asiakirjoja, jotka sisältävät tavaroiden tunnistamiseksi tarvittavat tiedot.

2.   Yleisilmoituksen on velvollinen tekemään:

12

Tullikoodeksin III osaston 4 luku, jonka otsikkona on ”Velvollisuus osoittaa tullille esitetyille tavaroille tulliselvitysmuoto”, sisälsi 48 ja 49 artiklan.

13

Tullikoodeksin 48 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Tullille esitetyille muille kuin yhteisötavaroille on osoitettava muille kuin yhteisötavaroille sallittu tulliselvitysmuoto.”

14

Tullikoodeksin 49 artiklan 1 kohdan sanamuoto oli seuraava:

”Kun tavaroista on tehty yleisilmoitus, muodollisuudet tulliselvitysmuodon osoittamiseksi niille on suoritettava:

15

Tullikoodeksin IV osastoon, jonka otsikko on ”Tulliselvitysmuoto”, kuuluvan 59 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Kaikista johonkin tullimenettelyyn asetettaviksi aiotuista tavaroista on tehtävä kyseistä tullimenettelyä koskeva ilmoitus.”

16

Tullikoodeksin 79 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Muiden kuin yhteisötavaroiden luovutus vapaaseen liikkeeseen antaa niille yhteisötavaroiden tullioikeudellisen aseman.

Luovutus vapaaseen liikkeeseen sisältää kauppapoliittisten toimenpiteiden soveltamisen, muiden tavaran maahantuontia koskevien muodollisuuksien suorittamisen sekä lain mukaan kannettavien tullien kantamisen.”

17

Tullikoodeksin 180 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Jos tavarat siirretään tai palautetaan muualle yhteisön tullialueelle tai ne asetetaan tullimenettelyyn, 170 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua todistusta voidaan käyttää todisteena näiden tavaroiden yhteisötavaran asemasta tai muun kuin yhteisötavaran asemasta.

2.   Jos tavaroiden yhteisötavaran asemaa tai muun kuin yhteisötavaran asemaa ei todisteta mainitulla todistuksella tai muulla tavoin, tavaroita pidetään:

18

Tullikoodeksin VII osastoon, jonka otsikko on ”Tullivelka”, kuuluvassa 202 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Tuontitullivelka syntyy, kun:

– –

2.   Tullivelka syntyy sinä ajankohtana, jona säännösten vastainen tuonti tapahtuu.

– –”

19

Soveltamisasetuksen 313 artiklassa, sellaisena kuin se oli voimassa pääasiassa kyseessä olevalla ajanjaksolla, säädettiin seuraavaa:

”1.   Jollei koodeksin 180 artiklasta eikä tämän artiklan 2 kohtaan sisältyvistä poikkeuksista muuta johdu, yhteisön tullialueella olevia tavaroita on pidettävä yhteisötavaroina, ellei vahvisteta, että niillä ei ole yhteisöasemaa.

2.   Yhteisötavaroina ei pidetä seuraavia tavaroita, ellei niiden yhteisöasemaa asianmukaisesti vahvisteta 314–323 artiklan mukaisesti:

Poiketen ensimmäisestä alakohdasta ja jollei vahvisteta, että tavaroilla ei ole yhteisöasemaa, yhteisötavaroina on koodeksin 38 artiklan 5 kohdan mukaisesti pidettävä tavaroita, jotka on tuotu yhteisön tullialueelle:

tai

20

Soveltamisasetuksen 314–323 artikla koskivat tavaroiden yhteisöaseman todistamista ja sitä, mitä muotovaatimuksia noudattaen yhteisöasema voitiin todistaa.

21

Soveltamisasetuksen 314 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Jos tavaroita ei pidetä yhteisötavaroina 313 artiklan mukaisesti, niiden yhteisöasema voidaan vahvistaa 2 kohdan mukaisesti ainoastaan, jos:

– –

2.   Tavaroiden yhteisöasema voidaan todistaa ainoastaan:

– –”

22

Soveltamisasetuksen 317 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Yhteisöasema on todistettava jäljempänä tarkoitettujen edellytysten mukaisesti esittämällä kyseisiä tavaroita koskeva kauppalasku tai kuljetusasiakirja.

– –

5.   Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan ainoastaan, jos kauppalasku tai kuljetusasiakirja koskee yksinomaan yhteisötavaroita.”

23

Suez II toimii Portugalissa sähkölaitteiden valmistuksen ja kaupan alalla. Se oli vastaanottanut toimitiloihinsa tavaroita, joita oli tarkoitus käyttää sen valmistustoiminnassa. Näitä tavaroita olivat toimittaneet ja laskuttaneet vuosien 2000–2002 aikana Unkariin ja Puolaan, jotka olivat tosiseikkojen tapahtuma-aikaan kolmansia maita, ja Sveitsiin sijoittautuneet yritykset.

24

Portugalin tulliviranomaiset suorittivat tarkastuksen Suez II:n tiloissa. Tämä tarkastus alkoi 18.11.2002.

25

Kun kaikki laskut, jotka liittyvät kyseisten tavaroiden toimituksiin, oli tutkittu, tulliviranomaiset pyysivät Suez II:ta esittämään asiakirjat, jotka todistavat, että samat tavarat oli tuotu Euroopan unionin alueelle, että ne oli esitetty tulliviranomaisille ja että niistä oli tehty tullikoodeksin 38 ja 43 artiklassa edellytetty yleisilmoitus.

26

Suez II esitti pyynnön perusteella useiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisille tehtyjä tuonti-ilmoituksia suurimmasta osasta niitä tavaroita, joita nämä laskut koskivat, mutta ei kaikista niistä.

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin toteaa, että siltä osin kuin kyse on GE Hungaryltä, jonka kotipaikka on Unkarissa, sekä GE Polskalta ja Elesteriltä, joiden kotipaikka on Puolassa, peräisin olevista tavaroista, Suez II ei ole esittänyt asiakirjoja, jotka osoittavat tavaroiden luovutuksen vapaaseen liikkeeseen, jonka seurauksena tavarat saavat yhteisöaseman, tai yleisilmoitusta tulliviranomaisille, vaan se on tyytynyt esittämään tavarantoimittajien, joiden kotipaikka on näissä kolmansissa maissa eli unionin tullialueen ulkopuolella, vuoden 2000 aikana lähettämiä laskuja.

28

Tulliviranomaiset arvioivat, että tavaroita, joiden osalta ei ollut osoitettu, että niihin oli sovellettu vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevia jäsenvaltioiden tulliviranomaisten menettelyjä, oli pidettävä muina kuin yhteisötavaroina. Nämä tavarat oli tuotu unionin tullialueelle tullikoodeksin 37 artiklan mukaisesti, eikä niihin soveltamisasetuksen 313 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla voida soveltaa viimeksi mainitun artiklan 1 kohdassa vahvistettua tavaroiden, jotka sijaitsevat unionin tullialueella, yhteisöasemaa koskevan olettaman periaatetta.

29

Tulliviranomaiset katsoivat, että kyseessä olevat tavarat oli tuotu unionin tullialueelle säännösten vastaisesti, mikä aiheuttaa tuontitullivelan syntymisen tullikoodeksin 202 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ja samanaikaisesti tuonnista maksettavaa arvonlisäveroa koskevan velan.

30

Porton alueellisen tulliasioiden pääosaston johtajan (Portugali) 21.8.2003 tekemällä päätöksellä Suez II:ta vaadittiin maksamaan tullivelkana 353903,04 euroa. Maksuunpanopäätös koskee ajanjaksolla 16.6.2000–24.8.2000 muodostunutta velkaa.

31

Suez II maksoi kyseisen summan 8.9.2003. Suez II katsoi kuitenkin, että vaikka se ei kyennyt toimittamaan vaadittuja todisteita, eri toimijat olivat luovuttaneet kyseiset tavarat vapaaseen liikkeeseen unionin tullialueella eri jäsenvaltioissa sijaitsevissa tullitoimipaikoissa ja että tässä tapauksessa todistustaakka siitä, etteivät nämä tavarat ole yhteisötavaroita, oli tulliviranomaisilla, ja nosti Tribunal Tributário do Portossa (Porton verotuomioistuin, Portugali) kumoamiskanteen Porton alueellisen tulliasioiden pääosaston johtajan 21.8.2003 tekemästä päätöksestä.

32

Sen jälkeen, kun Tribunal Tributário do Porto oli hylännyt tämän kanteen 28.2.2013 antamallaan tuomiolla, Suez II valitti tästä tuomiosta Supremo Tribunal Administrativoon (ylin hallintotuomioistuin, Portugali).

33

Tässä asiayhteydessä Supremo Tribunal Administrativo päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [soveltamisasetuksen] 313 artiklan 1 kohdan perusteella oletettava, että tarkasteltavassa asiassa kyseessä olevat tavarat ovat luonteeltaan yhteisötavaroita, ellei vahvisteta, että niillä ei ole tällaista asemaa, vai – – onko niitä pidettävä [tullikoodeksin 37] artiklan mukaisina [unionin] tullialueelle tuotuina tavaroina, joita koskee edellä mainitun 313 artiklan 2 kohdan a alakohdan ensimmäisessä osassa säädetty poikkeus ja joiden asema yhteisötavaroina hyväksytään vasta, kun esitetään näyttöä siitä, että tavarat ovat käyneet läpi luovutusta vapaaseen liikkeeseen [unionin] tullialueella koskevan menettelyn?”

34

Kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko soveltamisasetuksen 313 artiklaa tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia tavaroita, joita kolmansiin maihin sijoittautuneet yhtiöt ovat toimittaneet unionin tullialueelle sijoittautuneelle yhtiölle siellä käytettäväksi ja joista ne ovat lähettäneet laskun, on tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti pidettävä yhteisötavaroina, ellei vahvisteta, että niillä ei ole yhteisötavaran asemaa, vai onko niitä pidettävä tullikoodeksin 37 artiklassa tarkoitettuina unionin tullialueelle tuotuina tavaroina, joita koskee tämän vuoksi soveltamisasetuksen 313 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetty poikkeus, jolloin yhteisötavaroiden asema tunnustetaan tavaroille vasta, kun on esitetty näyttöä siitä, että tavarat ovat käyneet läpi luovutusta vapaaseen liikkeeseen unionin tullialueella koskevan menettelyn.

35

Suez II väittää, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin tavaroihin, jotka ovat unionin tullialueella silloin, kun esiin nousee kysymys niiden tullioikeudellisen aseman määrittämisestä, olisi sovellettava soveltamisasetuksen 313 artiklan 1 kohdassa esitettyä yleistä olettamaa ja niitä olisi pidettävä yhteisötavaroina, paitsi jos tulliviranomaiset ovat esittäneet päinvastaista näyttöä. Se, että näiden tavaroiden mukana ei ole asiakirjoja, jotka osoittavat niiden luovuttamisen vapaaseen liikkeeseen, ei sen mukaan voi merkitä sitä, että ne olisi tuotu unionin tullialueelle säännöstenvastaisesti.

36

Huomautuksia esittäneet hallitukset ja Euroopan komissio katsovat sitä vastoin, että pääasiassa kyseessä olevat tavarat kuuluvat soveltamisasetuksen 313 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen piiriin, sillä – koska on katsottava, että ne on tuotu unionin tullialueelle tullikoodeksin 37 artiklassa tarkoitetulla tavalla – ne ovat heti saavuttuaan tälle alueelle tullivalvonnassa ja ovat siinä niin kauan kuin se on tarpeellista niiden tullioikeudellisen aseman määrittämiseksi. Koska niitä ei ole ilmoitettu eikä asetettu tullimenettelyyn niiden saapuessa unionin tullialueelle, olisi katsottava, että ne on tuotu tullialueelle säännöstenvastaisesti ja tullivelka on syntynyt tullikoodeksin 202 artiklan mukaisesti säännöstenvastaisen tuonnin tapahtuessa.

37

Tältä osin on aluksi muistutettava, että kun otetaan huomioon soveltamisasetuksen 313 artiklan 1 kohdan sanamuoto, tavarat, jotka ovat unionin tullialueella, katsotaan yhteisötavaroiksi yhtäältä, ellei tullikoodeksin 180 artiklasta ja soveltamisasetuksen 313 artiklan 2 kohdassa luetelluista poikkeuksista muuta johdu, ja toisaalta lukuun ottamatta tilanteita, joissa on vahvistettu, että näillä tavaroilla ei ole yhteisöasemaa. Soveltamisasetuksen 313 artiklan 2 kohdan mukaan tullikoodeksin 37 artiklassa tarkoitettuja tavaroita, jotka tuodaan unionin tullialueelle, ei pidetä yhteisötavaroina, ellei niiden yhteisöasemaa vahvisteta asianmukaisesti soveltamisasetuksen 314–323 artiklan mukaisesti.

38

Aivan aluksi on todettava, että tullikoodeksin 180 artiklassa esitetyllä varaumalla, joka koskee tavaroiden poistumista vapaa-alueelta tai vapaavarastosta, ei ole nyt käsiteltävässä asiassa merkitystä, kun otetaan huomioon pääasian tosiseikat.

39

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, on tarpeen määrittää soveltamisasetuksen 313 artiklan 1 kohdassa esitetyn olettaman ja 313 artiklan 2 kohdassa esitettyjen poikkeusten ala laajemmassa kokonaisuudessa siten, että näitä säännöksiä tarkastellaan suhteessa tullikoodeksin merkityksellisiin säännöksiin ja erityisesti niihin säännöksiin, joita sovelletaan unionin tullialueelle tuotaviin tavaroihin, yhteisötavaroiden asemaan ja kolmansista maista tuotavien tavaroiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen unionin tullialueella koskevaan menettelyyn.

40

Tältä osin ensinnäkin siltä osin kuin soveltamisasetuksen 313 artiklan 2 kohdassa viitataan tullikoodeksin 37 artiklassa tarkoitettuun unionin tullialueelle tuotujen tavaroiden käsitteeseen, sitä on tulkittava ottaen huomioon tullikoodeksin 4 artiklan 13 ja 19 alakohta sekä 37, 38, 40, 43 ja 45 artikla, jotka sisältyvät tullikoodeksin III osastoon, joka koskee erityisesti tavaroiden tuontiin unionin tullialueelle liittyviä velvoitteita, tavaroiden asettamista tullivalvontaan, kunnes niiden tullioikeudellinen asema määritetään, sekä esittämistä tullissa ja tulli-ilmoitusta koskevia sääntöjä.

41

Tulliviranomaisten valvonnalla tarkoitetaan tullikoodeksin 4 artiklan 13 alakohdan mukaan tulliviranomaisten yleisiä toimia, joiden tarkoituksena on varmistaa tullilainsäädännön noudattaminen.

42

Tullikoodeksin 37 artiklan mukaan yhteisön tullialueelle tuotavat tavarat ovat tuontihetkestä alkaen tullivalvonnassa. Tämän valvonnan yhteydessä tulliviranomaiset voivat tarkastaa niitä voimassa olevien säännösten mukaisesti, ja ne ovat valvonnassa niin kauan kuin se on tarpeellista niiden tullioikeudellisen aseman määrittämiseksi, ja muut kuin yhteisötavarat ovat tullivalvonnassa, kunnes niiden tullioikeudellinen asema muuttuu, ne siirretään vapaa-alueelle tai vapaavarastoon taikka jälleenviedään tai hävitetään (tuomio 3.3.2005, Papismedov ym., C-195/03, EU:C:2005:131, 21 kohta).

43

Kuten 3.3.2005 annetun tuomion Papismedov ym. (C-195/03, EU:C:2005:131) 22 kohdassa on todettu, unionin alueelle saapuvat tavarat ovat tullivalvonnassa heti, kun ne on tuotu kyseiselle alueelle, riippumatta siitä, onko ne tuotu säännösten mukaisesti vai tullikoodeksin 38–41 artiklaa ja 177 artiklan ensimmäisen kohdan toista luetelmakohtaa rikkoen, ja valvontaviranomaisten on tarkastuksillaan todettava tämä seikka. Tästä seuraa, että tavaroiden tullivalvonnassa oleminen ei liity tavaroiden unionin tullialueelle tuomisen säännöstenmukaisuuteen.

44

Useat tullikoodeksin säännökset mahdollistavat säännösten vastaisen tuonnin käsitteen rajaamisen. Tullikoodeksin 202 artiklassa säännösten vastaiseksi tuonniksi määritellään tuontitullien alaisen tavaran tuonti tullikoodeksin 38–41 artiklan ja 177 artiklan ensimmäisen kohdan toisen luetelmakohdan vastaisesti joko unionin tullialueelle tai muualle tälle alueelle silloin, kun tavara on vapaa-alueella tai vapaavarastossa (tuomio 3.3.2005, Papismedov ym., C-195/03, EU:C:2005:131, 25 kohta).

45

Unionin tuomioistuin on todennut, että säännösten vastaista tuontia on sellainen tavaroiden maahantuonti, jossa ei noudateta seuraavia tullikoodeksissa säädettyjä vaiheita. Ensinnäkin tullikoodeksin 38 artiklan 1 kohdan mukaan tavarat, jotka on tuotu unionin tullialueelle, on viipymättä kuljetettava tulliviranomaisten osoittamaan tullitoimipaikkaan tai vapaa-alueelle. Toiseksi tullikoodeksin 40 artiklan mukaan tavaroiden saavuttua tullitoimipaikkaan ne on esitettävä tullille. Tavaroiden esittämisellä tullille tarkoitetaan tullikoodeksin 4 artiklan 19 alakohdan mukaan tulliviranomaisille määrätyssä muodossa tehtävää ilmoitusta tavaroiden saapumisesta tullitoimipaikkaan tai muuhun tulliviranomaisten osoittamaan tai hyväksymään paikkaan (tuomio 3.3.2005, Papismedov ym., C-195/03, EU:C:2005:131, 26 kohta ja tuomio 2.4.2009, Elshani,C-459/07, EU:C:2009:224, 21 kohta).

46

Jo kaikkien edellä mainittujen säännösten sanamuodosta sellaisenaan seuraa, että jotta tavaran voidaan katsoa tulleen säännösten mukaisesti unionin tullialueelle, se on heti sen saavuttua kuljetettava tullitoimipaikkaan tai vapaa-alueelle ja esitettävä tullille. Tämän viimeksi mainitun velvollisuuden, joka kuuluu tuomisesta vastuussa olevalle tai sille, joka ottaa vastatakseen kuljetuksesta, tarkoituksena on varmistaa se, että tulliviranomaiset saavat paitsi tiedon tavaroiden saapumisesta myös kaikki sellaiset merkitykselliset tiedot, jotka koskevat kyseessä olevan tavaralajin tai tuotteen tyyppiä sekä kyseisten tavaroiden määrää. Juuri näiden tietojen perusteella tavarat voidaan näet tunnistaa asianmukaisesti niiden tariffiin luokittelemista ja tarvittaessa tuontitullien laskemista varten (tuomio 2.4.2009, Elshani, C-459/07, EU:C:2009:224, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47

Tältä osin oikeuskäytännön mukaan tullikoodeksin 4 artiklan 19 alakohdan, 38 artiklan 1 kohdan ja 40 artiklan sanamuodosta ja rakenteesta käy selvästi ilmi, että kaikki unionin tullialueelle tuodut tavarat on esitettävä tullille (tuomio 4.3.2004, Viluckas ja Jonusas, C-238/02 ja C-246/02, EU:C:2004:126, 22 kohta ja tuomio 2.4.2009, Elshani, C-459/07, EU:C:2009:224, 23 kohta). Tavaroiden säännösten vastainen tuonti on toteutunut silloin, kun tavarat ovat ohittaneet ensimmäisen unionin tullialueella sijaitsevan tullitoimipaikan eikä niitä ole esitetty sille (tuomio 2.4.2009, Elshani, C-459/07, EU:C:2009:224, 25 kohta).

48

Vastaavasti on katsottava, että tavarat on tuotu säännösten vastaisesti unionin tullialueelle tullikoodeksin 202 artiklassa tarkoitetulla tavalla, jos tavarat sijaitsevat unionin ulkoisen maarajan ylittämisen jälkeen tullialueella ensimmäisen tullitoimipaikan ulkopuolella mutta niitä ei ole kuljetettu sinne eikä esitetty tullille, jolloin tulliviranomaiset eivät ole saaneet ilmoitusta tavaroiden tuonnista henkilöiltä, jotka vastaavat tämän velvollisuuden täyttämisestä (tuomio 2.4.2009, Elshani, C-459/07, EU:C:2009:224, 26 kohta).

49

Tullikoodeksin 40 artiklan mukainen tavaroiden esittäminen tullille johtaa nimittäin kyseisen koodeksin 43 ja 45 artikla huomioon ottaen liitännäiseen velvollisuuteen tehdä lyhyessä määräajassa yleisilmoitus tai suorittaa tässä samassa määräajassa muodollisuudet, jotka tarvitaan tulliselvitysmuodon osoittamiseksi asianomaisille tavaroille, eli tehdä tulli-ilmoitus, jos pyydetään, että tavarat asetetaan johonkin tullimenettelyyn. Oikeuskäytännön mukaan nämä kaksi toimea suoritetaan yleensä samanaikaisesti (tuomio 3.3.2005, Papismedov ym., C-195/03, EU:C:2005:131, 30 kohta).

50

Tästä seuraa, että minkä tahansa yhtiön, jolla – kuten Suez II:lla – on unionin tullialueella sijaitsevissa toimitiloissaan tavaroita, jotka on ostettu kolmansiin maihin sijoittautuneilta yhtiöiltä, on voitava henkilönä, joka on tullikoodeksin 14 artiklassa tarkoitetulla tavalla osallisena kyseisissä tavaroiden kauppaan liittyvissä toimissa, osoittaa, että nämä tavarat on esitetty unionin tullitoimipaikassa ja että yleisilmoitus on tehty tälle tullitoimipaikalle tai että muodollisuudet tulliselvitysmuodon osoittamiseksi tavaroille on suoritettu. Jos näitä velvoitteita ei ole täytetty, on katsottava, että ”tuontitullien alainen tavara on tuotu säännösten vastaisesti yhteisön tullialueelle” tullikoodeksin 202 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

51

Toiseksi soveltamisasetuksen 313 artiklaa on tulkittava suhteessa tullikoodeksin niihin säännöksiin, jotka koskevat yhteisötavaran asemaa ja kolmansista maista tuotujen tavaroiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen unionin tullialueella koskevaa menettelyä.

52

Tässä yhteydessä on muistutettava aluksi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että tavaroiden vastaanottamista Suez II:n tiloissa ja vastaavien laskujen, jotka on kirjattu yrityksen kirjanpitoon ja jotka on lähettänyt kolmanteen maahan sijoittautunut tavarantoimittaja, vastaanottamista ei ole kiistetty. Sitä, että tavaroiden luovuttamista vapaaseen liikkeeseen koskevien menettelyjen päätökseen saattamista unionissa sijaitsevassa tullitoimipaikassa ei ole osoitettu kyseisten tavaroiden osalta, ei myöskään ole kiistetty.

53

Suez II väittää kuitenkin, että soveltamisasetuksen 313 artikla perustuu sen ensimmäisessä kohdassa vahvistettuun periaatteeseen, jonka mukaan tavarat, jotka ovat unionin tullialueella, katsotaan unionitavaroiksi, minkä seurauksena on oletettava, jollei toisin osoiteta, että tavarat on valmistettu tällä alueella tullikoodeksin 4 artiklan 7 alakohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan mukaisesti tai että ne on luovutettu vapaaseen liikkeeseen tullikoodeksin saman säännöksen toisen luetelmakohdan ja 79 artiklan mukaisesti. Tätä olettamaa pääasiassa kyseessä olevien tavaroiden kaltaisten tavaroiden yhteisötavaroiden asemasta sovelletaan, elleivät tulliviranomaiset ole vahvistaneet, että niillä on muiden kuin yhteisötavaroiden asema.

54

Kuten komissio huomauttaa, tällaista väitettä ei voida hyväksyä.

55

Ensinnäkin pääasiassa kyseessä olevan kaltaisilla tavaroilla, joista kolmansiin maihin sijoittautuneet tavarantoimittajat laskuttavat unionin tullialueella toimivaa yhtiötä, ei voi olla yhteisötavaroiden tullioikeudellista asemaa, jos todisteita siitä, että niihin on sovellettu vapaaseen liikkeeseen luovuttamista unionin tullialueella koskevia menettelyjä, ei ole esitetty.

56

Tullikoodeksin 4 artiklan 15 alakohdan a alakohdan ja 16 alakohdan a alakohdan mukaisesti yksi tavaran tulliselvitysmuodoista on tavaran asettaminen tullimenettelyyn ja yksi tullimenettelyistä, johon tavara voidaan asettaa, on luovutus vapaaseen liikkeeseen. Lisäksi tullikoodeksin 4 artiklan 7 alakohdan unionitavaran määritelmässä annetaan tämä asema muun muassa tavaroille, jotka on tuotu unionin tullialueen ulkopuolisista maista ja luovutettu vapaaseen liikkeeseen.

57

EY 24 artiklassa, jota sovellettiin pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, määrättiin, että kolmansista maista tulevien tuotteiden katsotaan olevan jäsenvaltiossa vapaassa vaihdannassa, jos tuontimuodollisuuksia on noudatettu ja tuotteista on tässä jäsenvaltiossa kannettu niistä menevät tullit tai vaikutukseltaan vastaavat maksut.

58

Tullikoodeksin 79 artiklassa säädetään, että muiden kuin yhteisötavaroiden luovutus vapaaseen liikkeeseen antaa niille yhteisötavaroiden tullioikeudellisen aseman. Luovutus vapaaseen liikkeeseen sisältää kauppapoliittisten toimenpiteiden soveltamisen, muiden tavaran maahantuontia koskevien muodollisuuksien suorittamisen sekä lain mukaan kannettavien tullien kantamisen.

59

Toiseksi tavaroiden tullioikeudellista asemaa koskevan todistustaakan osalta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa on katsottava, että soveltamisasetuksen 313 artiklan 1 kohdassa esitetty olettama kumoutuu, jos tulliviranomainen käyttäessään valvontavaltaansa vahvistaa, että mainitussa säännöksessä tarkoitettujen tiettyjen poikkeuksien ja varaumien edellytykset, ja pääasiassa erityisesti soveltamisasetuksen 313 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu edellytys, täyttyvät. Kuten jo tämän tuomion 50 kohdasta ilmenee, tällaisessa tilanteessa maahantuojana olevan yhtiön on todistettava kyseessä olevan tavaran yhteisöasema. Jos tällaista näyttöä ei esitetä, siihen sovelletaan tullikoodeksin 202 artiklan 1 kohdan a alakohtaa.

60

Kuten tämän tuomion 50 kohdasta ja tullikoodeksin 13 ja 16 artiklasta, kun niitä luetaan yhdessä, ilmenee, Suez II:n kaltaista tuontia harjoittavaa yhtiötä on pidettävä osallisena henkilönä, koska sillä oli toimitiloissaan hallussaan kyseessä olevat tavarat sekä kolmansiin maihin sijoittautuneiden tavarantoimittajiensa lähettämät vastaavat laskut, ja sen on annettava tulliviranomaisille tarvittava apu ja kaikki asiakirjat ja tiedot millä tahansa alustalla.

61

Kuten tämän tuomion 41–43 kohdassa todetaan, tullikoodeksin 4 artiklan 13 alakohdan ja 37 artiklan mukaisesti tulliviranomaisilla tullikoodeksin 13 artiklan mukaan olevan yleisen tarkastustoimivallan lisäksi niillä on myös toimivalta tarkastaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia tavaroita tullikoodeksin 37 artiklan nojalla, jotta voidaan määrittää, onko ne tuotu unionin tullialueelle säännösten mukaisesti vai onko rikottu tullikoodeksin 38–41 artiklaa ja 177 artiklan ensimmäisen kohdan toista luetelmakohtaa.

62

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa Suez II:n kaltaisen tuontia harjoittavan yhtiön on esitettävä näyttö kyseessä olevien tavaroiden – jotka sen mukaan ovat yhteisötavaroita – tullioikeudellisesta asemasta. Jos se ei esitä mitään näyttöä näiden tavaroiden yhteisöasemasta, tulliviranomaiset voivat katsoa tämän perusteella, että kyseiset tavarat ovat muita kuin yhteisötavaroita.

63

Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että soveltamisasetuksen 313 artiklaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia tavaroita, joita kolmansiin maihin sijoittautuneet yhtiöt ovat toimittaneet unionin tullialueelle sijoittautuneelle yhtiölle siellä käytettäväksi ja joista ne ovat lähettäneet laskun, on pidettävä tullikoodeksin 37 artiklassa tarkoitettuina unionin tullialueelle tuotuina tavaroina, joita koskee tämän vuoksi soveltamisasetuksen 313 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetty poikkeus, jolloin yhteisötavaroiden asema tunnustetaan tavaroille vasta, kun on esitetty näyttöä siitä, että tavarat ovat käyneet läpi luovutusta vapaaseen liikkeeseen unionin tullialueella koskevan menettelyn.

64

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna 12.1.1998 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 75/98, 313 artiklaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia tavaroita, joita kolmansiin maihin sijoittautuneet yhtiöt ovat toimittaneet unionin tullialueelle sijoittautuneelle yhtiölle siellä käytettäväksi ja joista ne ovat lähettäneet laskun, on pidettävä yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.1996 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 82/97, 37 artiklassa tarkoitettuina unionin tullialueelle tuotuina tavaroina, joita koskee tämän vuoksi asetuksen N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 75/98, 313 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetty poikkeus, jolloin yhteisötavaroiden asema tunnustetaan tavaroille vasta, kun on esitetty näyttöä siitä, että tavarat ovat käyneet läpi luovutusta vapaaseen liikkeeseen unionin tullialueella koskevan menettelyn.