–

AY, edustajinaan L. Valković ja G. Mikuličić, odvjetnici, M. Lester, QC, S. Abram ja P. FitzGerald, barristers, ja M. O’Kane, solicitor,

–

Ured za suzbijanje korupcije i organiziranog kriminaliteta, asiamiehinään T. Laptoš, V. Marušić ja D. Hržina,

–

Kroatian hallitus, asiamiehenään T. Galli,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Vláčil ja O. Serdula,

–

Irlanti, asiamiehinään M. Browne, L. Williams ja A. Joyce, avustajanaan G. Mullan, BL,

–

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér, G. Koós ja M. M. Tátrai,

–

Itävallan hallitus, asiamiehenään G. Eberhard,

–

Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane, C.-M. Florescu ja R.-M. Mangu,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään R. Troosters, M. Mataija ja S. Grünheid,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (EYVL 2002, L 190, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS (EUVL 2009, L 81, s. 24; jäljempänä puitepäätös 2002/584), 1 artiklan 2 kohdan, 3 artiklan 2 alakohdan ja 4 artiklan 3 alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty sellaisen menettelyn yhteydessä, jossa Županijski sud u Zagrebu (Zagrebin maakunnallinen tuomioistuin, Kroatia) on antanut eurooppalaisen pidätysmääräyksen AY:stä, joka on Unkarin kansalainen.

3

Puitepäätöksen 2002/584 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

2.   Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.

3.   Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita.”

4

Kyseisen puitepäätöksen 2 artiklan otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamisala”, ja mainitun artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Eurooppalainen pidätysmääräys voidaan antaa sellaisista teoista, joista määräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan voi seurata vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään 12 kuukautta, tai jos rangaistustuomio tai turvaamistoimenpidettä koskeva päätös on annettu, sellaisista seuraamuksista, joiden kesto on vähintään neljä kuukautta.

2.   Seuraavista rikoksista, sellaisina kuin ne määritellään pidätysmääräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädännössä, jos niistä pidätysmääräyksen antavassa jäsenvaltiossa voi seurata vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään kolme vuotta, luovutetaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella tämän puitepäätöksen edellytysten mukaisesti ja teon kaksoisrangaistavuutta tutkimatta:

– –

– –”

5

Mainitun puitepäätöksen 3 artiklan otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat kieltäytymisperusteet”, ja kyseisessä artiklassa säädetään seuraavaa:

”Täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomainen, jäljempänä ’täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen’, kieltäytyy panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön seuraavissa tapauksissa:

– –

– –”

6

Puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan otsikkona on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet”, ja kyseisessä artiklassa säädetään seuraavaa:

”Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön:

– –

– –”

7

AY on Unkarin kansalainen ja unkarilaisen yhtiön hallituksen puheenjohtaja, jota vastaan on 31.3.2014 nostettu Kroatiassa syyte lahjuksen antamisesta. Ured za suzbijanje korupcije i organiziranog kriminalitetan (korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta torjuva virasto, Kroatia) syytekirjelmässä AY:tä syytetään siitä, että hän on maksattanut Kroatiassa korkeassa poliittisessa asemassa olevalle henkilölle huomattavan summan rahaa vastikkeena tietyn sopimuksen tekemisestä.

8

AY:tä koskeva esitutkinta aloitettiin Kroatiassa 10.6.2011. Samalla kun esitutkinta päätettiin käynnistää, Unkarin toimivaltaiselta viranomaiselta pyydettiin kansainvälistä oikeusapua, jotta AY:tä voitaisiin kuulla rikoksesta epäiltynä ja jotta hänelle voitaisiin toimittaa haaste.

9

Kroatian viranomaiset toistivat pyyntönsä useaan otteeseen lähettämällä useita virka-apupyyntöjä. Unkari kuitenkin torjui virka-apupyynnöt sillä perusteella, että niiden täytäntöönpano olisi loukannut Unkarin kansallisia etuja. Näin ollen esitutkinta Kroatiassa keskeytettiin vuoden 2012 joulukuussa.

10

Unkarin yleinen syyttäjä käynnisti kuitenkin Kroatian viranomaisten toimittamien tietojen perusteella 14.7.2011 esitutkinnan, joka perustui siihen, että oli perusteltuja syitä epäillä Unkarin rikoslaissa tarkoitettua rikosta, joka perustuu lahjuksen antamiseen kansainvälisellä tasolla. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kyseinen esitutkinta lopetettiin Unkarin keskustutkintatoimiston 20.1.2012 tehdyllä päätöksellä sillä perusteella, etteivät ne teot, jotka oli tehty, olleet rikoksia Unkarin oikeuden mukaan.

11

Mainittua esitutkintaa ei AY:n osalta aloitettu siten, että hän olisi ollut rikoksesta epäillyn asemassa, vaan ainoastaan liittyen rikokseen, jossa tekijän henkilöllisyydestä ei ollut tietoa. AY:tä kuultiin tässä yhteydessä ainoastaan todistajana. Kroatialaista korkeassa poliittisessa asemassa olevaa henkilöä, jolle rahaa väitettiin annetun, ei puolestaan kuultu lainkaan.

12

Korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta torjuva virasto antoi AY:tä koskevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen 1.10.2013 eli sen jälkeen, kun Kroatia oli liittynyt Euroopan unioniin, ja ennen kuin Kroatiassa oli aloitettu rikosoikeudenkäynti.

13

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttiin Fővárosi Törvényszékin (Budapestin alueellinen tuomioistuin, Unkari) 7.10.2013 antamalla päätöksellä sillä perusteella, että käytettävissä olevista tiedoista ilmeni, että Unkarissa oli jo aloitettu rikosoikeudellinen menettely samoista teoista kuin ne, joihin eurooppalainen pidätysmääräys perustui, ja että mainittu menettely oli päätetty.

14

Sen jälkeen, kun oli kieltäydytty panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, AY:stä tehtiin havaintoja Saksassa ja Itävallassa, mutta molemmat valtiot ilmoittivat, että ne olivat päättäneet jättää ottamatta huomioon Interpolin kautta annetun kansainvälisen etsintäkuulutuksen sillä perusteella, että sen täytäntöönpano saattaisi loukata ne bis in idem ‑periaatetta. Interpolin sihteeristö päätti tämän jälkeen poistaa AY:n osalta annetun kansainvälisen etsintäkuulutuksen sekä kieltää Kroatian tasavaltaa käyttämästä Interpolin kanavia AY:n osalta sen takia, että ne bis in idem ‑periaatetta mahdollisesti loukattaisiin, ja Unkarin esittämistä kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä syistä.

15

Sen jälkeen, kun AY oli asetettu syytteeseen Kroatiassa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen syyteosaston eurooppalaisia pidätysmääräyksiä käsittelevä jaosto puolestaan antoi 15.12.2015 uuden eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jota Unkari ei kuitenkaan pannut koskaan täytäntöön.

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähetti 27.1.2017 kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen uudelleen Unkarin toimivaltaiselle viranomaiselle. Mainittu tuomioistuin täsmensi tältä osin, että olosuhteet pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa olivat muuttuneet sen takia, että AY:tä vastaan oli aloitettu rikosoikeudenkäynti kyseisessä tuomioistuimessa ja että syyttäjä oli alun perin antanut eurooppalaisen pidätysmääräyksen rikosoikeudenkäynnin aloittamista edeltäneessä menettelyssä.

17

Koska kyseisen toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen lähettämisestä oli kulunut 60 päivää ilman, että siihen olisi vastattu, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin otti yhteyttä Eurojustin kroatialaiseen jäseneen. Tämä tuomioistuin toteaa, että kyseinen jäsen asiaa selviteltyään toimitti sille Unkarin toimivaltaisen viranomaisen lausunnon, jossa todettiin kyseisen viranomaisen katsovan, ettei se voisi panna täytäntöön annettua eurooppalaista pidätysmääräystä, josta oli jo päätetty Kroatiassa rikosoikeudenkäyntiä edeltäneessä tutkintavaiheessa. Kyseinen viranomainen katsoi myös, etteivät puitepäätöksessä 2002/584 säädetyt käsittelyä koskevat määräajat näin ollen sitoneet sitä. Lausunnossa todettiin myös, ettei Unkarissa ollut oikeudellisia keinoja, joiden nojalla olisi ollut mahdollista ottaa AY kiinni tai aloittaa Kroatiassa 15.12.2015 annettua toista eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva uusi täytäntöönpanomenettely. Unkarin toimivaltainen viranomainen antoi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle samanlaisen lausunnon 4.4.2017.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää tässä yhteydessä epäilyksensä, joita sillä on siitä, miten puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohdassa ja 4 artiklan 3 alakohdassa säädettyjä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevia kieltäytymisperusteita olisi tulkittava. Kyseinen tuomioistuin katsoo, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen keskiössä on etsitty henkilö, joten sellaisen päätöksen, johon viitataan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymistä koskevana syynä, on liityttävä etsittyyn henkilöön rikoksesta epäillyn tai syytetyn ominaisuudessa. Kun etsittyä henkilöä on kuultu todistajana menettelyssä, jossa kyseinen päätös on tehty, mainittu päätös ei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan voi olla peruste kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta. Näin ollen päätös, jolla Unkarissa on lopetettu esitutkinta, joka ei kohdistunut AY:hyn, ei voi olla perusteena kieltäytymiselle luovuttamasta häntä.

19

Mainittu tuomioistuin pitää toisaalta tarpeellisena saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta voidaan selvittää, mitkä täytäntöönpanojäsenvaltion velvollisuudet ovat tilanteessa, jossa eri toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet eurooppalaisen pidätysmääräyksen useaan otteeseen rikosoikeudenkäynnin aloittamista edeltävissä ja sen jälkeisissä eri vaiheissa.

20

Županijski sud u Zagrebu on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa määrätyssä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä. Kyseinen tuomioistuin on pyyntönsä tueksi täsmentänyt muun muassa, että etsitty henkilö saatetaan ottaa kiinni ja että hänen osaltaan on päätetty tilapäistä säilöön ottamista koskevasta toimenpiteestä.

22

Viides jaosto päätti 1.6.2017 esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan olla hyväksymättä kyseistä pyyntöä. Pääasian olosuhteiden perusteella unionin tuomioistuimen presidentti kuitenkin päätti 9.6.2017 päivätyllä päätöksellään, että tämän asian käsittelylle annetaan etusija työjärjestyksen 53 artiklan 3 kohdan nojalla.

23

AY riitauttaa ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen sillä perusteella, ettei esitettyihin kysymyksiin annettavilla vastauksilla ole merkitystä sen vastaajan poissa ollessa käytävän menettelyn kannalta, jota häntä vastaan käydään Kroatiassa. Kysymykset koskevat AY:n mukaan sitä, olivatko ja ovatko muut jäsenvaltiot velvollisia panemaan täytäntöön ensimmäisen ja toisen hänen osaltaan annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen. Hänen mukaansa ei ole tarpeen, että kyseiset kysymykset ratkaistaan, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi antaa tuomionsa häntä vastaan esitetyistä syytekohdista.

24

Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kun siis kansallisen tuomioistuimen esittämät kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuin on lähtökohtaisesti velvollinen ratkaisemaan ne (tuomio 12.10.2017, Sleutjes, C-278/16, EU:C:2017:757, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Tämän johdosta olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen sen säännöstön ja niiden tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 12.10.2017, Sleutjes, C-278/16, EU:C:2017:757, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle esitetyn asiakirja-aineiston perusteella ei ole ilmeistä, että käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olisi jokin näistä tilanteista. Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa on nimittäin vireillä kaksi erillistä AY:tä koskevaa menettelyä, eli vastaajan poissa ollessa käytävä rikosoikeudenkäynti mainitun tuomioistuimen ratkaisukokoonpanossa ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskeva menettely toimivaltaisessa osastossa. Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö liittyy viimeksi mainittuun menettelyyn.

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että se saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi voidakseen esitettyihin kysymyksiin annettavista vastauksista riippuen tehdä päätöksen AY:n osalta annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen peruuttamisesta. Näin ollen ei voida väittää, ettei esitetyillä kysymyksillä olisi mitään yhteyttä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan asian tosiseikkoihin tai kohteeseen tai että kyseinen ongelma olisi luonteeltaan hypoteettinen.

28

Joka tapauksessa on todettava, ettei ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamiseen vaikuta mitenkään se, että esitetyt kysymykset koskevat täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen velvollisuuksia, kun taas ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta seuraa nimittäin etsityn henkilön mahdollinen kiinniottaminen ja näin ollen hänen henkilökohtaisen vapautensa rajoittaminen. Unionin tuomioistuin on katsonut, että eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa menettelyssä perusoikeuksien takaaminen kuuluu ensisijaisesti pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle (tuomio 23.1.2018, Piotrowski, C-367/16, EU:C:2018:27, 50 kohta).

29

Sen varmistamiseksi, että kyseiset oikeudet taataan – mikä voi merkitä sitä, että oikeusviranomainen päättää peruuttaa antamansa eurooppalaisen pidätysmääräyksen –, on tarpeen, että tällaisella viranomaisella on mahdollisuus saattaa asia ennakkoratkaisumenettelyssä unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

30

Näin ollen on todettava, että siltä osin kuin on kyse pääasiasta, kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen pysyttäminen tai päätös sen peruuttamisesta riippuu siitä, onko puitepäätöstä 2002/584 tulkittava siten, että siinä säädetään täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomaisen mahdollisuudesta tai tarvittaessa jopa velvollisuudesta olla pääasian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa tekemättä päätöstä sille lähetetyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen osalta tai kieltäytyä sen täytäntöönpanosta.

31

Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö voidaan näin ollen ottaa tutkittavaksi.

32

Viidennellä kysymyksellään, jota on aiheellista tutkia ensiksi, kansallinen tuomioistuin tiedustelee, onko puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomainen on velvollinen tekemään päätöksen kaikkien sille lähetettyjen eurooppalaisten pidätysmääräysten osalta, silloinkin, kun kyseisessä jäsenvaltiossa on jo tehty päätös sellaisen aikaisemman eurooppalaisen pidätysmääräyksen osalta, joka koskee samaa henkilöä ja samoja tekoja, mutta kun toinen eurooppalainen pidätysmääräys on annettu ainoastaan sen perusteella, että etsitty henkilö on asetettu syytteeseen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa.

33

Kuten puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ilmenee, jäsenvaltiot ovat velvollisia panemaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen ja kyseisen puitepäätöksen säännösten mukaisesti. Täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset voivat, poikkeustapauksia lukuun ottamatta, kieltäytyä tällaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vain puitepäätöksessä tyhjentävästi luetelluissa täytäntöönpanosta kieltäytymisen tapauksissa, ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle voidaan asettaa vain puitepäätöksessä tyhjentävästi lueteltuja ehtoja. Näin ollen mainitussa puitepäätöksessä ilmoitetaan nimenomaisesti eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat (3 artikla) ja harkinnanvaraiset (4 ja 4 a artikla) kieltäytymisperusteet (ks. tuomio 10.8.2017, Tupikas, C‑270/17 PPU, EU:C:2017:628, 50 ja 51 kohta).

34

Puitepäätöksen 2002/584 15 artiklan 1 kohdassa säädetään tältä osin, että ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tekee päätöksen henkilön luovuttamisesta tässä puitepäätöksessä määritetyissä määräajoissa ja siinä määritetyin edellytyksin”. Puitepäätöksen 17 artiklan 1 ja 6 kohdassa säädetään lisäksi, että ”eurooppalainen pidätysmääräys käsitellään ja se pannaan täytäntöön kiireellisesti” ja että ”[tällaisen] pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen on perusteltava”. Puitepäätöksen 22 artiklassa todetaan lisäksi, että ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ilmoittaa välittömästi eurooppalaista pidätysmääräystä koskevasta päätöksestä pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle”.

35

Näin ollen on todettava, että – kuten julkisasiamies on huomauttanut ratkaisuehdotuksensa 38 kohdassa – täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, joka jättää vastaamatta eurooppalaiseen pidätysmääräykseen eikä näin ollen toimita minkäänlaista päätöstä kyseisen pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle, laiminlyö puitepäätöksen 2002/584 mainittujen säännösten mukaiset velvollisuutensa.

36

Viidenteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomainen on velvollinen tekemään päätöksen kaikkien sille lähetettyjen eurooppalaisten pidätysmääräysten osalta, silloinkin, kun kyseisessä jäsenvaltiossa on jo tehty päätös sellaisen aikaisemman eurooppalaisen pidätysmääräyksen osalta, joka koskee samaa henkilöä ja samoja tekoja, mutta kun toinen eurooppalainen pidätysmääräys on annettu ainoastaan sen perusteella, että etsitty henkilö on asetettu syytteeseen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa.

37

Neljällä ensimmäisellä kysymyksellään, joita on aiheellista tarkastella yhdessä, kansallinen tuomioistuin tiedustelee, onko puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohtaa ja 4 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että sellaiseen yleisen syyttäjän päätökseen, kuten nyt kyseessä olevaan Unkarin keskustutkintatoimiston päätökseen, jolla päätetään tuntemattomaksi jääneen rikoksentekijän osalta aloitettu esitutkinta, jonka kuluessa eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevaa henkilöä on kuultu ainoastaan todistajana, voidaan jommankumman mainituista säännöksistä nojalla vedota perusteena kieltäytymiselle panna kyseinen eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön.

38

Puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohdassa säädetään ehdottomasta kieltäytymisperusteesta, jonka mukaan täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on kieltäydyttävä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, jos sille ilmoitetaan, että jossain jäsenvaltiossa on annettu samasta teosta etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio, sillä edellytyksellä, että jos hänet on tuomittu rangaistukseen, hän on suorittanut sen tai suorittaa sitä parhaillaan tai rangaistusta ei voida enää panna täytäntöön tuomion antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

39

Kyseisen säännöksen tavoitteena on välttää se, että henkilöä syytetään tai hänet tuomitaan rikosasiassa uudelleen samasta teosta (tuomio 16.11.2010, Mantello, C-261/09, EU:C:2010:683, 40 kohta), ja se heijastelee Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta, jonka mukaan ketään ei saa panna syytteeseen tai rangaista kahta kertaa samasta rikoksesta.

40

Yksi niistä edellytyksistä, joita kieltäytymiselle eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on asetettu, on se, että on annettu etsittyä henkilöä ”koskeva lopullinen tuomio”.

41

Tältä osin on täsmennettävä, että vaikka puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohdan sanamuodossa viitataan ”tuomioon”, kyseistä säännöstä sovelletaan myös sellaisen viranomaisen, joka osallistuu rikosoikeuden alan lainkäyttöön kyseisessä kansallisessa oikeusjärjestyksessä, antamiin ratkaisuihin, joilla esitutkinta- tai syytemenettely päätetään lainvoimaisesti jäsenvaltiossa, vaikka tällainen päätös tehdäänkin ilman tuomioistuimen osallistumista ja vaikka se ei olekaan muodoltaan tuomio (ks. analogisesti tuomio 29.6.2016, Kossowski, C-486/14, EU:C:2016:483, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan etsityn henkilön osalta katsotaan annetun puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu lainvoimainen tuomio samasta teosta, kun rikosoikeudellisen menettelyn päätyttyä syyteoikeus on lopullisesti menetetty tai kun jäsenvaltion lainkäyttöviranomaiset ovat antaneet ratkaisun, jolla syytetty vapautetaan lainvoimaisesti syytteestä niiden tekojen osalta, joista häntä syytetään (tuomio 16.11.2010, Mantello, C-261/09, EU:C:2010:683, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetun ”lopullisen tuomion” antaminen edellyttää näin ollen sitä, että etsityn henkilön osalta on sitä ennen aloitettu esitutkinta- tai syytemenettely (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2010, Mantello, C-261/09, EU:C:2010:683, 46 ja 47 kohta; tuomio 5.6.2014, M, C-398/12, EU:C:2014:1057, 31 ja 32 kohta ja tuomio 29.6.2016, Kossowski, C-486/14, EU:C:2016:483, 34 ja 35 kohta).

44

Lisäksi on todettava, että ne bis in idem ‑periaatetta sovelletaan vain henkilöihin, joita koskevassa asiassa jäsenvaltiossa on annettu lainvoimainen tuomio (ks. tuomio 28.9.2006, Gasparini ym., C-467/04, EU:C:2006:610, 37 kohta). Se ei sitä vastoin ulotu henkilöihin, joita on ainoastaan kuultu rikostutkinnan yhteydessä, kuten todistajiin.

45

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle esitetystä aineistosta ilmenee, että tutkinta, joka Unkarissa suoritettiin Kroatian viranomaisten esittämän oikeusapupyynnön perusteella ja joka lopetettiin Unkarin keskustutkintatoimiston 20.1.2012 tekemällä päätöksellä, kohdistui tuntemattomaan rikoksentekijään. Kyseinen menettely ei kohdistunut AY:hyn rikoksesta epäillyn tai syytetyn ominaisuudessa, koska Unkarin toimivaltainen viranomainen kuuli kyseistä henkilöä ainoastaan todistajana. Näin ollen on todettava, että koska AY:hyn ei ole kohdistunut esitutkinta- tai syytemenettelyä, ei voida katsoa, että hänen osaltaan olisi tehty puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu lopullinen tuomio.

46

Näin ollen on todettava, ettei sellaiseen yleisen syyttäjän päätökseen, kuten nyt kyseessä olevaan Unkarin keskustutkintatoimiston päätökseen, jolla päätetään esitutkinta, jonka kuluessa eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevaa henkilöä on kuultu ainoastaan todistajana, voida puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohdan nojalla vedota perusteena kieltäytymiselle panna kyseinen eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön.

47

Puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 3 alakohdassa mainitaan kolme harkinnanvaraista kieltäytymisperustetta.

48

Ensimmäisen kyseisen puitepäätöksen 4 artiklan 3 alakohdassa säädetyn kieltäytymisperusteen mukaan täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, jos täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomaiset ovat päättäneet, että ne eivät nosta syytettä eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevasta rikoksesta.

49

Unkarin keskustutkintatoimiston kyseinen päätös ei kuitenkaan koske syytteen nostamatta jättämistä, joten kyseisellä kieltäytymisperusteella ei ole merkitystä sellaisissa olosuhteissa, joista nyt käsiteltävässä asiassa on kyse.

50

Toisen puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 3 alakohdassa säädetyn kieltäytymisperusteen mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomaiset ovat päättäneet luopua eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevan rikoksen perusteella nostamastaan syytteestä.

51

Tästä on todettava, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 3 alakohdan ensimmäinen osa, jossa kyseinen kieltäytymisperuste mainitaan, koskee ainoastaan ”eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevaa rikosta” eikä etsittyä henkilöä.

52

On muistettava myös, että koska eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen on poikkeus, perusteita kieltäytyä tällaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on tulkittava suppeasti (ks. tuomio 23.1.2018, Piotrowski, C-367/16, EU:C:2018:27, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Kuten komissio huomauttaa, tulkinta, jonka mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 3 alakohdassa olevan toisen kieltäytymisperusteen nojalla silloin, kun kyseinen pidätysmääräys koskee tekoja, jotka ovat samoja kuin teot, joista on jo tehty aikaisempi päätös, riippumatta sen henkilön henkilöllisyydestä, joka on syytemenettelyn kohteena, olisi selvästi liian laaja ja johtaisi vaaraan siitä, että velvollisuutta panna eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön kierrettäisiin.

54

Kuten kyseisen puitepäätöksen 1 artiklan 1 kohdasta ilmenee, eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi. Eurooppalaista pidätysmääräystä ei näin ollen anneta ainoastaan tietyn rikoksen osalta, vaan se kohdistuu välttämättä määrättyyn henkilöön.

55

Kyseisen kieltäytymisperusteen tavoitteena ei myöskään ole suojata henkilöä mahdollisuudelta joutua samasta teosta tutkinnan kohteeksi peräkkäin useassa jäsenvaltiossa (ks. analogisesti tuomio 29.6.2016, Kossowski, C-486/14, EU:C:2016:483, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Puitepäätös 2002/584 sijoittuu nimittäin sellaisen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan eurooppalaisen alueen asiayhteyteen, jolla yhtäältä taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus mutta toteutetaan kuitenkin samalla muun muassa rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa koskevat aiheelliset toimenpiteet (ks. analogisesti tuomio 29.6.2016, Kossowski, C-486/14, EU:C:2016:483, 46 kohta).

57

Puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 3 alakohdassa säädettyä toista kieltäytymisperustetta on näin ollen arvioitava ottaen huomioon tarve edistää rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa (ks. analogisesti tuomio 29.6.2016, Kossowski, C-486/14, EU:C:2016:483, 47 kohta).

58

On todettava, että sellaisessa tilanteessa, josta on kyse pääasiassa ja jossa yhtäältä esitutkinnan kohteena on ollut tuntematon rikoksentekijä eikä eurooppalaisen pidätysmääräyksen välityksellä etsitty henkilö ja jossa toisaalta kyseisen henkilön osalta ei ole tehty päätöstä esitutkinnan päättämisestä, kyseinen henkilö ei ole kytkeytynyt puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuun syytemenettelyyn tavalla, jolla voitaisiin oikeuttaa kyseinen kieltäytyminen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta.

59

Puitepäätöksen 2002/584 esityöt tukevat tätä tulkintaa. Komission alkuperäisestä ehdotuksesta (COM(2001) 522 lopullinen, s. 18) nimittäin ilmenee, että kyseisen puitepäätöksen 4 artiklan 3 alakohdan ensimmäinen osa heijastelee rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 13.12.1957 Pariisissa allekirjoitetun eurooppalaisen yleissopimuksen 9 artiklan toista virkettä. Viimeksi mainitussa määräyksessä todetaan, että ”luovuttamisesta voidaan kieltäytyä, mikäli sen osapuolen, jolle pyyntö on esitetty, asianomaiset viranomaiset ovat päättäneet joko, että ne eivät nosta syytettä samasta tai samoista rikoksista, tai että ne luopuvat jo tehdystä syytteestä”. Kyseisen yleissopimuksen selittävässä muistiossa täsmennetään tältä osin, että mainitussa määräyksessä tarkoitetaan sellaisen henkilön tilannetta, ”jonka osalta” on tehty päätös, joka estää syytteen tai koskee siitä luopumista (ks. eurooppalaisen luovutusyleissopimuksen selittävä muistio s. 9 (Pariisi, 13.XII.1957, série des traités européens – nro 24)).

60

Mainittuun päätökseen ei näin ollen voida sellaisessa tilanteessa, joka mainitaan tämän tuomion 58 kohdassa, vedota perusteena kieltäytymiselle panna eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 3 alakohdassa säädetyn toisen kieltäytymisperusteen nojalla.

61

Kolmannen puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 3 alakohdassa säädetyn kieltäytymisperusteen mukaan täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, jos etsittyä henkilöä vastaan on jossain jäsenvaltiossa annettu samasta teosta lopullinen ratkaisu, joka estää syytteen nostamisen myöhemmin.

62

Tästä on riittävää todeta, ettei kyseistä kieltäytymisperustetta voida soveltaa sellaisessa tilanteessa, josta on kyse nyt käsiteltävässä asiassa, koska sen soveltamisedellytykset eivät täyty.

63

Kun kaikki edellä esitetyt näkökohdat otetaan huomioon, neljään ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohtaa ja 4 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että sellaiseen yleisen syyttäjän päätökseen, kuten nyt kyseessä olevaan Unkarin keskustutkintatoimiston päätökseen, jolla päätetään tuntemattomaksi jääneen rikoksentekijän osalta aloitettu esitutkinta, jonka kuluessa eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevaa henkilöä on kuultu ainoastaan todistajana ilman, että häneen olisi kohdistettu esitutkinta- tai syytemenettelyä ja että hänen osaltaan olisi tehty päätöstä, ei voida kummankaan mainitun säännöksen nojalla vedota perusteena kieltäytymiselle panna kyseinen eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön.

64

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: